http://zachrishaaparinne.wordpress.com/2008/12/16/komme ntteja-anne-moilasen-feministiseen-aivopiereskelyyn/
Feministisen aikakausilehti Tulvan päätoimittaja Anne Moilanen kirjoittaa lehden Tulvituttaa-blogissa (1) 12.12.2008 Sari Sarkomaan eroamisesta opetusministerin virasta perhesyistä. Valtakunnan aggressiivisin feministi haistaa paskan kilometrin päähän ja näkee tässäkin tapauksessa sukupuolisortoa.
”Kyllä nyt kiukuttaa. Miksi nainen on aina ja iänkaiken se, joka uhrautuu perheen vuoksi? Miksi, miksi, miksi?”
Mistä päätellen Sarkomaa on uhrautunut? Mistä päätellen Sarkomaa ei itse halua enemmän aikaa lastensa ja perheensä kanssa? Mistä päätellen Sarkomaan mies on painostanut ministeriä tekemään tämän päätöksen? Mikä ihme siis kiukuttaa?
”Miksi on niin vaikea kuvitella, että koskaan ikinä Suomessa voisi koittaa aika, että miespuolinen ministeri ilmoittaisi, että lasten hoito ja heidän kanssaan seurustelu ovat työtä tärkeämmät?”
Tämähän ei liity sinänsä mitenkään tapaus-Sarkomaahan. Ehkäpä miehet tekevät suunnitelmansa tarkemmin ja paremmin., niin ettei tarvitse erota ministerin virasta?
”Jos kyseessä olisi ollut miesministeri, olisi heti huudettu, että missä se lapsen äiti on. Miksi hän ei voi hoitaa lapsia nyt, kun puoliso on sentään ministeri?”
Tuskinpa vain. Ettei Moilanen nyt vain liioittelisi ja suurentelisi asioita tavalliseen tapaansa, saadakseen sellaiset asiat näyttämään sukupuolisorrolta, jotka eivät oikeasti sitä ole.
”Eli missä on Sarkomaan mies? Hän on ammatiltaan diplomi-insinääri ja toimitusjohtaja. Mutta ministeri on sentään ministeri - polittisen uransa huipulla, ja vieläpä isänmaan asialla! Miksi yksinkertaisesti perheen isä ei voi olla nyt enemmän kotona?”
Kuten jo aiemmin totesin, ei kyse ole mistään pakosta, vaan oikeudesta olla kotona. Kyse on siitä, että Sari Sarkomaa haluaa olla lastensa kanssa eikä työ sopinut kuvioihin. Eikä se, että mies on kotona, lisää Sarin yhteistä aikaa lastensa kanssa.
Onko Moilaselle aivan sama näkeekö hän lastaan vai ei, kuhan joku on kotona katsomassa lapsen perään? Mitäs sitten, kun Ahti (Moilasen lapsi) kysyy hiukan vanhempana, missä äiti oli koko lapsuuden? Vastaako äiti-Moilanen, että työ oli lasta tärkeämpää ja, että jos hän olisi jäänyt kotiin, olisi kyseessä ollut sukupuolisorto?
”Kaiken huippuna ministerit Vanhanen ja Katainen sanoivat ymmärtävänsä hyvin Sarkomaan "rohkeata" ratkaisua. Ovatko nämä hallituksen nokkamiehet siis sitä mieltä, että äiti on aina lasten ensisijainen huoltaja - vaikka olisi ministeri?”
Rohkea ratkaisu, kyllä. Vai eikö Moilanen näe rohkeana eroamista ministerin virasta lasten ja perheen tähden? Missä vaiheessa nämä hallituksen nokkamiehet ovat sanoneet äidin olevan lasten ensisijainen hoitaja? Eivät missään. Nyt ne ”Haluan nähdä kaikessa sukupuolisortoa”-lasit pois päästä!
”Mitä "rohkeata" on siinä, että Suomen hallituksen hyväksi ja taitavaksi ammatilaiseksi tiedetty jäsen palauttaa itsensä vapaaehtoisesti siihen äidin ja kodinhengettären rooliin, joka niin pitkään on ollut naiselle ainoa mahdollinen?”
On rohkeaa erota ministerin virasta, sukupuolesta riippumatta. Se, onko se kannattavaa, on asia aivan erikseen. Tasa-arvo on sitä, että ihmisillä on oikeus valita. Sari Sarkomaa valitsi lapset ja perheen tietäen, että muitakin mahdollisuuksia oli. Se, että Moilanen olisi valinnut toisin, ei vielä tee asiasta sukupuolisortoa.
”Ja miksi ylipäätään olisi edes pakko olla täydellinen vaimo, äiti ja ministeri? Eikö voi antaa itselleen vähän armoa?”
Eiköhän se, että Sarkomaa erosi ministerin virasta, kerro ainakin sen, ettei Sarkomaa yritä olla ainakaan täydellinen ministeri.
”Kenelle korkeimmat tehtävät tässä yhteiskunnassa soveltuvat? Sarkomaan esimerkki antaa ymmärtää, että eivät ainakaan pienten lasten äideille.”
Ilmeisesti ei ainakaan niille, jotka tahtovat viettää paljon aikaa lastensa kanssa. Eikä tämä asia ole sidottu sukupuoleen, vaan persoonaan.
Ikävä sanoa, mutta Moilasen avautuminen ei yllätänyt laisinkaan. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Moilanen näkee olemattomissa asioissa sukupuolisortoa ja naisiin kohdistuvaa vääryyttä. Eikö näillä nykypäivän feministeillä ole parempaa tekemistä kuin tehdä kärpäsistä härkäsiä? Afrikassa naisia ympärileikataan ja meidän feministit käyttävät energiansa itkemiseen siitä, että ministerillä on oikeus valita työnsä ja lastensa väliltä!
Vielä huvittavampaa on, että nämä niin sanonut vapaamieliset ja liberaalit valinnanvapautta kannattavat feministit, ovat kieltämässä ja halveksumassa Sarkomaan henkilökohtaista valintaa. Jokaisella pitää olla oikeus valita (paitsi miehillä, tietenkin), mutta on olemassa vain yksi oikea valinta!
Feministisen aikakausilehti Tulvan päätoimittaja Anne Moilanen kirjoittaa lehden Tulvituttaa-blogissa (1) 12.12.2008 Sari Sarkomaan eroamisesta opetusministerin virasta perhesyistä. Valtakunnan aggressiivisin feministi haistaa paskan kilometrin päähän ja näkee tässäkin tapauksessa sukupuolisortoa.
”Kyllä nyt kiukuttaa. Miksi nainen on aina ja iänkaiken se, joka uhrautuu perheen vuoksi? Miksi, miksi, miksi?”
Mistä päätellen Sarkomaa on uhrautunut? Mistä päätellen Sarkomaa ei itse halua enemmän aikaa lastensa ja perheensä kanssa? Mistä päätellen Sarkomaan mies on painostanut ministeriä tekemään tämän päätöksen? Mikä ihme siis kiukuttaa?
”Miksi on niin vaikea kuvitella, että koskaan ikinä Suomessa voisi koittaa aika, että miespuolinen ministeri ilmoittaisi, että lasten hoito ja heidän kanssaan seurustelu ovat työtä tärkeämmät?”
Tämähän ei liity sinänsä mitenkään tapaus-Sarkomaahan. Ehkäpä miehet tekevät suunnitelmansa tarkemmin ja paremmin., niin ettei tarvitse erota ministerin virasta?
”Jos kyseessä olisi ollut miesministeri, olisi heti huudettu, että missä se lapsen äiti on. Miksi hän ei voi hoitaa lapsia nyt, kun puoliso on sentään ministeri?”
Tuskinpa vain. Ettei Moilanen nyt vain liioittelisi ja suurentelisi asioita tavalliseen tapaansa, saadakseen sellaiset asiat näyttämään sukupuolisorrolta, jotka eivät oikeasti sitä ole.
”Eli missä on Sarkomaan mies? Hän on ammatiltaan diplomi-insinääri ja toimitusjohtaja. Mutta ministeri on sentään ministeri - polittisen uransa huipulla, ja vieläpä isänmaan asialla! Miksi yksinkertaisesti perheen isä ei voi olla nyt enemmän kotona?”
Kuten jo aiemmin totesin, ei kyse ole mistään pakosta, vaan oikeudesta olla kotona. Kyse on siitä, että Sari Sarkomaa haluaa olla lastensa kanssa eikä työ sopinut kuvioihin. Eikä se, että mies on kotona, lisää Sarin yhteistä aikaa lastensa kanssa.
Onko Moilaselle aivan sama näkeekö hän lastaan vai ei, kuhan joku on kotona katsomassa lapsen perään? Mitäs sitten, kun Ahti (Moilasen lapsi) kysyy hiukan vanhempana, missä äiti oli koko lapsuuden? Vastaako äiti-Moilanen, että työ oli lasta tärkeämpää ja, että jos hän olisi jäänyt kotiin, olisi kyseessä ollut sukupuolisorto?
”Kaiken huippuna ministerit Vanhanen ja Katainen sanoivat ymmärtävänsä hyvin Sarkomaan "rohkeata" ratkaisua. Ovatko nämä hallituksen nokkamiehet siis sitä mieltä, että äiti on aina lasten ensisijainen huoltaja - vaikka olisi ministeri?”
Rohkea ratkaisu, kyllä. Vai eikö Moilanen näe rohkeana eroamista ministerin virasta lasten ja perheen tähden? Missä vaiheessa nämä hallituksen nokkamiehet ovat sanoneet äidin olevan lasten ensisijainen hoitaja? Eivät missään. Nyt ne ”Haluan nähdä kaikessa sukupuolisortoa”-lasit pois päästä!
”Mitä "rohkeata" on siinä, että Suomen hallituksen hyväksi ja taitavaksi ammatilaiseksi tiedetty jäsen palauttaa itsensä vapaaehtoisesti siihen äidin ja kodinhengettären rooliin, joka niin pitkään on ollut naiselle ainoa mahdollinen?”
On rohkeaa erota ministerin virasta, sukupuolesta riippumatta. Se, onko se kannattavaa, on asia aivan erikseen. Tasa-arvo on sitä, että ihmisillä on oikeus valita. Sari Sarkomaa valitsi lapset ja perheen tietäen, että muitakin mahdollisuuksia oli. Se, että Moilanen olisi valinnut toisin, ei vielä tee asiasta sukupuolisortoa.
”Ja miksi ylipäätään olisi edes pakko olla täydellinen vaimo, äiti ja ministeri? Eikö voi antaa itselleen vähän armoa?”
Eiköhän se, että Sarkomaa erosi ministerin virasta, kerro ainakin sen, ettei Sarkomaa yritä olla ainakaan täydellinen ministeri.
”Kenelle korkeimmat tehtävät tässä yhteiskunnassa soveltuvat? Sarkomaan esimerkki antaa ymmärtää, että eivät ainakaan pienten lasten äideille.”
Ilmeisesti ei ainakaan niille, jotka tahtovat viettää paljon aikaa lastensa kanssa. Eikä tämä asia ole sidottu sukupuoleen, vaan persoonaan.
Ikävä sanoa, mutta Moilasen avautuminen ei yllätänyt laisinkaan. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Moilanen näkee olemattomissa asioissa sukupuolisortoa ja naisiin kohdistuvaa vääryyttä. Eikö näillä nykypäivän feministeillä ole parempaa tekemistä kuin tehdä kärpäsistä härkäsiä? Afrikassa naisia ympärileikataan ja meidän feministit käyttävät energiansa itkemiseen siitä, että ministerillä on oikeus valita työnsä ja lastensa väliltä!
Vielä huvittavampaa on, että nämä niin sanonut vapaamieliset ja liberaalit valinnanvapautta kannattavat feministit, ovat kieltämässä ja halveksumassa Sarkomaan henkilökohtaista valintaa. Jokaisella pitää olla oikeus valita (paitsi miehillä, tietenkin), mutta on olemassa vain yksi oikea valinta!
Vastaukset 2
Vanhimmat
tiedä mitä tekisin? Kävisinkö vintillä?
Odottelen vain milloin muutkin kok.ministeri ja edustajat ymmärtävät, missä heidän paikkansa on ... kotona paitoja pesemässä. Politiikan teko on jotain aivan muuta kuin nuoleskella pomoja ja keikutella lettiä.