Ketä minä nyt katson ylöspäin
kun he kaikki ovat jo poissa
ja puhun
vain kumpujen sytytetyille kynttilöille.
Kun tapaamme, hengitän syvään
joku ailahtaen sisälläni liikahtaa
vapisevin sormin
luen nimet kullatuin kirjaimin.
Lämmin on
silti vapisuttaa sisäinen vilu
hitaasti pisaroiden
laskeutuu kirkkomaalle hämärän hämy.
On niin hyvä rauhoittua
lähellä he ovat
kaukana sittenkin.
Ei rakkaus sammunut milloinkaan
se syntyi ensi parkaisusta
ja kantaa läpi taivaisen vaelluksen
yli Joulujen
mahdollisten tulevien huomisten.
Näkevätkö
kuulevatko he minut
joka ainoa enkeli ainakin
ja minä tunnen
kuinka kyynel polttaa poskellain.
kun he kaikki ovat jo poissa
ja puhun
vain kumpujen sytytetyille kynttilöille.
Kun tapaamme, hengitän syvään
joku ailahtaen sisälläni liikahtaa
vapisevin sormin
luen nimet kullatuin kirjaimin.
Lämmin on
silti vapisuttaa sisäinen vilu
hitaasti pisaroiden
laskeutuu kirkkomaalle hämärän hämy.
On niin hyvä rauhoittua
lähellä he ovat
kaukana sittenkin.
Ei rakkaus sammunut milloinkaan
se syntyi ensi parkaisusta
ja kantaa läpi taivaisen vaelluksen
yli Joulujen
mahdollisten tulevien huomisten.
Näkevätkö
kuulevatko he minut
joka ainoa enkeli ainakin
ja minä tunnen
kuinka kyynel polttaa poskellain.
Vastaukset 17
Vanhimmat
...puhuu ja sukupolvet takanasi
kiittävät sen loistelianta edustajaa
sinua ja kaikkia jotka jälkeesi tulevat.
kaunis kuvaus haudoilla käynistä,
kovin koskettava mutta sellaista se on,
surullisin ja haikein mielin sieltä kääntyy pois.
vähän huolissani olen kun runosi ovat olleet
viime aikoina surullisia
mutta rakas ystävä muista;vaikka tunnet olevasi
kuin kynttilä tuulessa niin voit lepattaa
mutta et ikinä sammu!!!
runosi on todella hyvä,hyvä upea linda!!!
ei ollut tarkoitus kirjoittaa surullista runoa,
tunteikas kyllä. Hetkistä, joita kokee haudoilla
käynneillä jälleen ensi viikolla.
Joten huolesi on turhaa, ei mitään hätää. Tämä
joulunaika vaan saa ihmisen entistäkin melankoli-
semmaksi.
Ja sammunhan minäkin sitten joskus, se on luonnon
ja Luojan laki. Mutta toivottavasti saan vielä
elää vuosia ja nähdä lapsenlapseni kasvavan ja
kehittyvän.
Kiitos Jouni, paljon kiitoksia aina yhtä lempeis-
tä sanoistasi ja hyvää päivän jatkoa Sinulle.
Vaikka Rakkaat viereltä uupuvat,
aika tulee täyteen ja on lhdettävä.
Silti menneistä naurut kaikuvat,
heillä jossain koittaa uusi kevät.
Niin linnutkin taivaalle nousevat,
ylhäällä liitävät ja suunnan ottavat.
Myös läheisemme sielussamme halaavat,
sitten jonnekkin uuteen pois kohoavat.
Me suremme, emmehän muuten olisi ihmisiä,
Kaipaamme, eivät he muuten olisi läheisiä.
Muistamme heitä ja silmissämme kyyneliä,
kappale elämää, ihmisiä itkeviä.
Vaikka jotain on poistunut, he elävät,
aina illalla tuntuu siltä sydämessä.
Silloin nousee hymy, oli yhteiset päivät.
vielä tavataan ja yhteisessä keväässä.
Vielä on matka edessä lailla lintujen,
nyt tämä elämä luona omien Rakkaiden.
Osa kaikkea nämä käynnit luona hautojen,
Rakkautta luona, lähellä, poistuneiden.
Matka jatkuu ja Rakkaus elää.
http://www.youtube.com/watch?v=ckqE2ETUpAM&feature
=related
Kiitos runostasi.
Ihminen ei voi määritellä
elämäänsä muutoin kuin
elämällä joka päivä täyttä
elämää.
Rakastamalla koko sydämestä.
Antamalla, mitä suinkin voi.
Ja olla kiitollinen saamastaan.
Sekin on tavallaan juuri
äänetöntä Rakkautta elämää
kohtaan.
Runosi pysäyttää ja elämässä
on hyvä toisinaan pysähtyä.
Silti ehdottomasti
Rakkausruno ja koskettava.
Hyvä runo kaikilta osin.
Voimia päivääsi.
kyllä, yritän muistaa tuon jokaisessa päivässäni
vaikka poisnukkuneiden haudoilla taas ensi
viikolla kuiskaan jokaiselle jotain
sytyttäessäni kynttilät.
Harmittaa vaan äärettömästi, että huomasin otsi-
kon kirjoitusvirheen vasta aamulla poistuessani
täältä. Runotekstinhän tarkistaa kyllä aina Word,
mutta otsikko pitää kirjoittaa tässä ja nyt. Ja
vaikka kuinka tarkkana olen yrittänyt aina olla,
niin pääsi käymään todella paha moka ! En ole lu-
kihäiriöinen, pelkkä vahinko siis nyt.
Mutta runosi hiljentää jälleen kerran. Olet löy-
tänyt siihen samoja ajatuksia kuin itse hain ru-
nooni, mutta omalla syvällisellä tyylilläsi kir-
joittaen. Sinulla on uskomaton ja monipuolinen
sanavarasto, josta ammennat näitä herkkiä säkeitä
meille vuoronperään.
Kaipaan, kaipaan suunnattomasti isääni. Hänen
poismenostaan on vasta 5,5 vuotta ja koen kuin se
olisi ollut vasta eilen. Olin aina isin tyttö,
viimeiseen saakka. Siltikin, vaikka hänestä ei
ollut enää puhumaan kanssani, sydän ja käden pu-
ristukset puhuivat enemmän. Niin paljon, että
melkein joka kerran lähdin sairaalasta itku sil-
missä pois.
Kyllä katson itsekin tämän olleen rakkausrunon
sen perimmäisessä tarkoituksessa. Eikä se rakkaus
kuole koskaan. Se jatkuu joskus tuolla korkeuk-
sissa.
Kiitos Sinulle, olet jotain erityistä teksteillä-
si - aina.
..poismenneiden muistaminen palavin kynttilöin. Haikeus ja rakkauden kestävyys kuultaa runossasi. Jälleen kerran Linda hämmästytit upealla joulurunollasi
Kiitos hienosta lukuhetkestä jälleen kerran : )
runoni pilasi vain otsikon kirjoitusvirhe. Jos
olisin huomannut sen tuodessani, olisin ottanut
pois ja korjannut. Mutta kun havaitsin sen vasta
sen jälkeen kun olin vastannut Jounille aamulla,
se oli jo myöhäistä :(
Haikeus on jo herännyt henkiin, ja se vain syve-
nee mitä lähemmäksi joulua mennään.
Käsittämätöntä, miten paljon kaipaan isääni. Ihan
kuin hän olisi läsnä koko ajan, eikä sitten kui-
tenkaan.
Ei suinkaan tässä nyt ollut mitään kovinkaan häm-
mentävää, ihmisen kaipausta poisnukkuneisiin lä-
heisiin joka aina herää tähän aikaan vuodesta.
Mutta olen minä kiitollinen sanoistasi, vaikka
vieläkin harmittaa tuo otsikon moka.
Kiitos itsellesi Padme, sinne se kuuluu.
Voih,ylös katse tähtien tuikkeeseen.
Syvin miettein, pois olette menneeet.
Kummuilla
ollu mmurtumisen
omien voimien tien
yhteisten teitten piste.
rukous
anna voimaa seuraavaan askeleeseen,
pienelle paikalle viety.
Edessä elämän olla nöyrä,
armollisuus itseä ja muita kohtaan.
Olemme kaikki tasapäisiä,
saman portin kautta kuljemme,
Kummuilla rakkaittemme,
hiljaisin miettein,rakkaus elää.
"Äänetön rakkaus puhuu"
lindalindal1
Samoissa mietteissä minäki on asiaa kummuille.
Kiitos runosta joka hiljentää,
jouluun, on "kointähti" syttynny..Liisa
minä uskon siihen, ettei Sinullakaan tule olemaan
Joulun haudoilla käynti helppoa. Olet sentään me-
nettänyt rakkaan, jonka kanssa elit vuosikymmeniä
ja kasvatitte monta, monta lasta yhdessä. Tietys-
ti vanhenpien ja isovanhenpienkin poismeno on ki-
peää aina, mutta kyllä puolisosta irtautuminen
kuoleman kautta on varmaan raskaampaa, jos asiaa
edes voi vertailla mitenkään.
Olen varmaan sanonut kymmeniä kertoja ainakin
sen, että Sinun palautteissasi on samanlainen
lämpö, kuin omissa runoissasi. Sinulla täytyy ol-
la äärettömän suuri ja hellä sydän.
Liikutat minua nytkin sanomallasi, muutenkin jo
haikeaa mieltä kun muistelen heitä jotka ovat
nukkuneet pois.
Kaunis kiitos, että jälleen pätkän matkaa kuljit
rinnallani - samoin ajatuksin. Jaksamista joulu-
tohinoihin, tiedän että se palkitaan runsain mää-
rin rakkaudella ja läsnäololla läheistesi parissa
kun on suuren juhlan aika.
Lämmöllä linda
Varmaan juuri tähän aikaan vuodesta
tulee tälläinen tunne monilla,
kun käydään kirkkomaalla.
Jotenkin jos itsellään - siis yleensä -
on sairauksia,niin yhä lähemmäs
tälläiset ajatukset mietteineen tulee.
Jälleen - kun en kehtaa lukua pitää,
tuo ilmaisun syvä puhutteleva arkisuus
hohtaa tässäkin tekstissä,mistä olen
niin monta kertaa maininnut.
Tunteet on niin ääretön kenttä
ihmisessä ja vielä kun ne
pitäisi hallita elämässään.
tunteitaan, ja onko siihen loppujen lopuksi edes
tarvetta. Eiköhän se ole kuitenkin parasta, että
koemme ja elämme kaikki mahdolliset tunnevyöryt
elämässä - ilot, surut ja kaipauksenkin.
Ei suinkaan ole tarvetta pitääkään mitään lukua,
mutta jos olen mielestäsi saanut puhuttelevaa
tekstiä runossani aikaan - olen kiitollinen.
Ja taas meikämamma joutuu ravistelemaan itseään
huolimattomuudella, virhe on ja pysyy.
Kiitos paljon Dolan, kyllä se kaipaus kaihertaa
taas tuota sydänalaa.
Oikeassa olet tuosta tunnepuolelta,
mutta jotenkin jollain tavalla ne
täytyy hallita kuin elämäänsä,
ettei se paljon puhuttu punainen
lanka - itsessään - katoaisi,
ja menettämässä otettaan.
Tästä olen joskus kovastikin puhunut
eri-ihmisten kanssa.
Näin minä ajattelen,vaikka tunnustan
että tekemistä on,mutta elämän ohjat
pitää olla omissa käsissään,
ainakin mihinkä pystyy itse vaikuttamaan.
Kyllä Sinä Todellakin puhutella
osaat,nyt hiven ilon ilmettä
Sinulle ... mikä himskatin
huolimattomuus ... ai niin
just tuli mieleeni,että...
antaa olla ... ymmärrän
kriittisyytesi.
... - Ja muutenkin Sinua,kuitenkin
jostain pientä ilonpisaraa
huomiseen.
Voin sanoa, että olen kokenut sen punaisen langan
katoamisen elämässäni jossakin vaiheessa eli juu-
ri ne oman elämän ohjaimet. Olen saanut ne
kuitenkin takaisin, joten jonkinlainen voitto se-
kin.
Enkä minä ollut millään murheiden suolla runoa
kirjoittaessani. Yritin saada siihen vain mahdu-
tettua niitä tunnelmia, joita haudoilla käydessä
aina mielessä syntyy. Voi olla etten osannut kir-
joittaa niitä tuntemuksia oikein, vaan runosta
tuli tumma. Kuitenkin säkeissä kiertää rakkaus
heihin jokaiseen, joista olen joutunut
luopumaan. Eiköhän sitä iloa tähänkin päivään
jostakin saada, uskon.
Kriittisyyteni kohdistui kirjoitusvirheeseen,
joita en voi sietää !
Kiitos vain ilonpisaroista ja hyvää huomenta.
Tuo on hyvä juttu,että langat
ovat edes jotenkuten omassa
hallinnassa,jotta voi omaa
elämäänsä itse ohjailla.
Tuossa runossasi olet aivan
oikeassa,kun tuntojasi
kuvailet,niinhän se on
varmaankin meillä jokaisella.
Kriittisyytesi kirjoitusvirheisiin
on hyvin samankaltaista kuin omanikin.
Enkä kuitenkaan ole ottanut käyttööni
sitä mitä olet minulle joskus ehdottanut.
Kun usein lyöntivirheitä tulee
niin korjatessani toisinaan
manaan monet ilkkuvat ilkiöt
päässäni tuonelan porteille
... - tullakseen taas
näkyville,jos vähänkin ote
herpaantuu.
No tummaa tekstiä tämäkin
kun ulkona taas tuo tummuus
koettelee mielen portaikkoja.
Yritetään tummuudessamme
edes yksi ilonpisara
löytää.
että joku muukin haikailee. Ja kaipailee.
Tässä runossasi annat luultavasti sanat monen ajatuksille. Sellaiset sanat, joita ei olisi itse edes osannut laatia. Nuo sanat olisin voinut minäkin kirjoittaa, jos olisin osannut. Kiitos, että kirjoitit ne puolestani.
eiköhän se ole niin, että Joulu saa meidät kaikki
jollain tapaa kaipaamaan poisnukkuneita. Ikävöi-
mään niitä yhteisiä hetkiä ja yhteisiä Jouluja.
Kirjoitin kyllä runoa suurella sydämellä ja mieli
täynnä tunnetta. Jotain jäi ehkä sittenkin
puuttumaan tästä, valo. Olisin voinut sijoittaa
johonkin säkeeseen tähtiä tai jotain muuta valoa
ettei lukijalle olisi jäänyt tunne, että kuljen
aivan pimennossa. Aina ei voi onnistua, ei ku-
kaan.
Torsoksi tämä jäi, ja siksi sanasi tuntuu niin
kovin ylistäviltä - sellaisilta, joita en olisi
ansainnut kyllä tästä runosta.
Mutta sydämellinen kiitos kannustavasta palaut-
teesta ja stressittömiä viimeisiä
joulunaluspäiviä Sinulle pups.
Hei!
tätä kautta
haluaisin toivottaa
Sinulle
mitä parahinta joulunaikaa
tiukujen ja lumihiuttaleitten taikaa:)
Hyvää Joulua
-tytteli-
mitä parhainta, lämpöisintä Joulua myös Sinulle.
Antakoon se paljon kauniita muistoja ja hyviä
hetkiä Sinulle rakkaidesi ympäröimänä.
Lämmöllä linda