EU:n tarkoitus on luoda suuri yhtenäinen talousalue, jonka sisällä tavara voi liikkua tullivapaasti, ja joka tekee Euroopasta yhtä voimakkaan talousalueen kuin USA.
Alueen säännöt, lait, tehdään ensisijaisesti juuri helpottamaan kaupan- ja voitontekoa. Mitään paikallista protektionismia ei saa esiintyä ja sellainen on laeilla kielletty. Eli rahanteko keskitetään suuriin maihin ja suurille pääomille niin että tuotto on mahdollisimman tehokasta ja nopeata.
Tällaisessa EU-todellisuudessa, jossa valttikorttina on pelkkä suuruus, ei Suomen tapaiselle pienelle reunavaltiolle jää paljon mahdollisuuksia, ja EU:hun liittymisen seuraukset alkavat jo näkyä kaikille alamaisille, vaikka ne alussa pimitettiin tarkoin. Vähitellen kaikki tehtaat ja tuotantotyöpaikat siirtyvät sinne, missä työn teettäminen on kannattavampaa kuin täällä.
Täällä voi tehdä vain "palveluita". Mutta ketä palvellaan ja kuinka kauana, kun kohta kukaan ei enää tuota mitään, eikä palveluja ole varaa ostaa?
Eli Suomi tyhjenee. Suomalaisten on lähdettävä työn perään sinne minne työ on jo mennyt. Jos Eurooppa voittaa talouskilpailun, voidaan jäädä Eurooppaan. Jos ei, pitää mennä aina Aasiaan asti ja tarjota siellä työpanoksensa jollekin 100 euron lenkkitossuja globaalille brändille tuottavalle hikipajalle hintaan kupillinen riisiä per 20 tuntia. Tietenkin ilman mitään sosiaaliturvaa ja terveydenhuoltoa, eläkkeestä puhumattakaan.
Mutta ylikansallisella pääomalla kyllä menee ihan hyvin, ja parhaiten se pärjää siellä, missä ay-liike on kielletty ja työläisten vähäisimmätkin vaatimukset torjutaan sotilasjuntan asevoimilla. Tähän ollaan menossa meilläkin.
Nyt on kuitenkin EU:n esikuva USA hajoamassa taloudellisen tyhjyyden kouriin: voitot on kaikki imetty pikavauhtia, mitään voitettavaa ei ole enää jäljellä, on vain suuri määrä köyhiä entisiä työläisiä ja muutama tavattoman rikas pääoman omistaja.
Kannattaako meidän seurata USA:n esikuvaa katkeraan loppuun asti?
Alueen säännöt, lait, tehdään ensisijaisesti juuri helpottamaan kaupan- ja voitontekoa. Mitään paikallista protektionismia ei saa esiintyä ja sellainen on laeilla kielletty. Eli rahanteko keskitetään suuriin maihin ja suurille pääomille niin että tuotto on mahdollisimman tehokasta ja nopeata.
Tällaisessa EU-todellisuudessa, jossa valttikorttina on pelkkä suuruus, ei Suomen tapaiselle pienelle reunavaltiolle jää paljon mahdollisuuksia, ja EU:hun liittymisen seuraukset alkavat jo näkyä kaikille alamaisille, vaikka ne alussa pimitettiin tarkoin. Vähitellen kaikki tehtaat ja tuotantotyöpaikat siirtyvät sinne, missä työn teettäminen on kannattavampaa kuin täällä.
Täällä voi tehdä vain "palveluita". Mutta ketä palvellaan ja kuinka kauana, kun kohta kukaan ei enää tuota mitään, eikä palveluja ole varaa ostaa?
Eli Suomi tyhjenee. Suomalaisten on lähdettävä työn perään sinne minne työ on jo mennyt. Jos Eurooppa voittaa talouskilpailun, voidaan jäädä Eurooppaan. Jos ei, pitää mennä aina Aasiaan asti ja tarjota siellä työpanoksensa jollekin 100 euron lenkkitossuja globaalille brändille tuottavalle hikipajalle hintaan kupillinen riisiä per 20 tuntia. Tietenkin ilman mitään sosiaaliturvaa ja terveydenhuoltoa, eläkkeestä puhumattakaan.
Mutta ylikansallisella pääomalla kyllä menee ihan hyvin, ja parhaiten se pärjää siellä, missä ay-liike on kielletty ja työläisten vähäisimmätkin vaatimukset torjutaan sotilasjuntan asevoimilla. Tähän ollaan menossa meilläkin.
Nyt on kuitenkin EU:n esikuva USA hajoamassa taloudellisen tyhjyyden kouriin: voitot on kaikki imetty pikavauhtia, mitään voitettavaa ei ole enää jäljellä, on vain suuri määrä köyhiä entisiä työläisiä ja muutama tavattoman rikas pääoman omistaja.
Kannattaako meidän seurata USA:n esikuvaa katkeraan loppuun asti?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Noinhan on tarkoitus toimia EU:ssa. Lisäksi on turvallisuus-, ympäristönsuojelu-, kriisinhallinta- ym näkökohdat, että tämä maapallo säilyisi siedettävänä paikkana elää.
Vanha totuus on, että Suomi ei voi mitään geopoliittiselle asemalleen, syrjässä, kylmässä ja karhun kainalossa ollaan.
Jotenkin pitää vaan hengailla muun Euroopan mukana eikä antaa periksi. Muuten tulee kuvaamasi lähtö leivän perään muualle kuten siirtolaiset ennenvanhaan. Nyt kumma kyllä meille päin on jonkin verran tulijoita.
Avainkysymys on löytää/keksiä sellaista toimintaa, mikä näissä oloissa onnistuu ja kannattaa eli pohtia uudelleen ja uudelleen nuo tunnetut asiat: vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet. Nitä kai joka firmassa mietitään.
Tarvitaan ennakkoluulottomuutta, avoimmuutta, kovaa työtä, luovuutta jne muutakin kuin lumilinnojen rakenteluja. Esimerkkejä onneksi jo on.
Olisi tasaisempi kakun jako. Nyt kun noin vajaa prosentti omistaa jo ehkä yli puolet maan varallisuudesta, eriarvoisuuden lisääminen johtaa vääjäämättä 80:20 valtioon, josta seurauksena tulee olemaan katastrofi. EU:n alueelle kiehuu. Kaikki ei todellakaan ole sitä miltä näyttää ja mistä annetaan "tietoa".
"tasaisempi kakun jako"
Juuri niin, mutta miten?
Tällä hetkellä suuret maat ja niiden ylikansallisten pääomien omistajat määräävät kansainväliset kauppasäännöt: valtiot alas, kansallisomaisuus yksityistettävä (= annettava halvalla ylikansalliselle pääomalle), palkat alas, verot pois, ay-liike kiellettävä, sosiaaliturva pois, pääomia saatava liikutella vapaasti. Työläisillekin ne tarjoavat vapauden: ne saavat juosta vapaasti pääoman perässä.
Tätä sairasta "kehitystä" johtavat IMF ja maailmanpankki; ne jakavat rahaa vain niille maille, jotka suostuvat kaikkein raaimpaankin kansalaistensa riistoon ylikansallisen pääoman hyväksi. Alunperin ne perustettiin muka pelastamaan köyhiä maita katastrofeilta, mutta aina ne ovat ajaneet niitä ojasta allikkoon.
Ei ole mitään "instrumettia", joka jakaisi globaalin kakun nykyistä tasaisemmin.
"Edistyneimmät" globaalit yritykset (eli ne, jotka on saatu kiinni ja julkisuuteen pahimmista työläisten oikeuksien loukkaamisista hikipajoissa) ovat tekevinään omia ohjesääntöjään joilla taattaisii työläisille jonkinlainen minimiturva, mutta niitä eivät pääse valvomaan muut kuin yritykset itse...
Globaalit yritykset eivät salli työläisten itse neuvotella tai valvoa omia etujaan.
Globaalin rahan mahti on niin suuri, että sen vastustaminenkin käy aina vain mahdottomammaksi.
Sadasta maailman suurimmasta "taloudesta" yli puolet on globaaleja yrityksiä, vain alle puolet on enää valtioita.
AY-liikkeen pitäisi olla samalla tavoin ylikansallinen ja solidaarinen keskenään kuin ylikansalliset yritykset.
http://www.artto.kaapeli.fi/
on välineitä, joilla se voi pakottaa valtioita "vapaaseen" markkinatalouteen ja samalla pois demokratiasta: maailmanpankki, IMF, USA:n asevoimat...
Kansainvälisellä AY-liikkeellä (onko se UNI, vai onko niitä muitakin?) ei ole mitään vastaavia välineitä. AY-liike voi toimia vain, jos sen sallitaan toimia.