Eräässä ruotsalaisen diplomaatin muistelmateoksessa osui silmään muuan yksityiskohta, joka kolahti. Kun Ruotsi sodan jälkeen teki Neuvostoliiton kanssa jättiläismäisiä kauppoja tavarantoimituksista, niin Ruotsin ongelmaksi ja pullonkaulaksi tuli työvoima, sen puute. Sen kysymyksen ruotsalaiset ratkaisivat niin, että päättivät ottaa työvoiman Suomesta. Siis yksinkertaisesti ja yksipuolisesti päättivät tehdä sillä tavalla. Suomalaiset kyörättiin työvoimaksi Ruotsiin!
Samalla siinä vaiheessa sodan tuhoilta säästynyt ja voimansa tunnossa oleva ja elävä Ruotsi arvioi oman kansainvälisen asemansa. Ruotsin valtiojohto arvioi tilanteen niin, että Ruotsi voisi saavuttaa pohjoismaisen hegemonian.
Suomessa Ruotsi toteutti tuota hegemoniahakuisuuttaan rahtaamalla suomalaisia töihin Ruotsiin sen sijaan, että olisi polkaistu pystyyn tuotantoa Suomessa. Suomi oli pelkkä työvoiman reservaatti samalla tavalla kuin Afrikka oli entisaikaan potentiaalisen orjatyövoiman noutopaikka.
Nämä Ruotsin imperialistiset menettelytavat saivat jatkoa puoli vuosisataa myöhemmin. Nokian menestys yllätti Ruotsin. Imperiumin vastaisku tuli välittömästi. Suomen ei annettu muodostua uhkaksi Ruotsin hegemonia-asemalle. Helsingin pörssi yhdistettiin Tukholman pörssiin ja määräysvalta siirtyi Suomesta ruotsalaisille. Suomen keskeiset liikepankit ajettiin ahtaalle ja alas. Kun Ruotsi kaappasi Merita-pankin, niin siinä vaiheessa Suomen keskeiset talousinstrumentit olivat ruotsalaisten määräysvallassa. Suomen valtiojohto seurasi ihmeissään sivusta eikä osannut muuta politiikkaa kuin nöyrtyä sopeutumaan Ruotsin käskytykseen.
Ruotsalaiset ovatkin päässeet peukaloimaan Suomen talouden menoa ja meininkiä liki mielensä mukaan pörssin ja Nordean kautta. Kun nykyään StoraEnso, ym. monet muut "suomalaisfirmat" ilmoittavat lomautuksista ja tuotantolaitosten sulkemisista, niin mieleen tulee kysyä, mikä on ruotsalaisten osuus noissa tapahtumissa eli Nordea-pankin osuus yhdessä pörssivedätyksen kanssa?
Jottei tämä juttu menisi täysin ruotsalaisten piikkiin, niin osataanhan sitä muuallakin. Jenkkilä on saarnannut vapaan markkinatalouden ilosanomaa ympäri maailman. Jos kuitenkin USA:n oma talous alkaa joutua kovan ulkomaisen kilpailun kohteeksi, niiin protektionismi pulpahtaa Rapakon takana korkkina pintaan. USA vahtii mustasukkaisesti hegemoniaansa eikä se vahtiminen rajoitu suinkaan kotimaan kamaralle. Sotakin on kelpo väline "Amerikan etujen puolustamiseksi maailmalla".
Kun nyt näinä aikoina markkinatalouden ongelmat ovat näkyvästi esillä, puhutaan paljon friedmanilaisen yltiöliberalismin konkurssista talouselämän ylimpänä oppirakennelmana. Samalla on havaittu taas tarvetta keynesiläiseen talouselämän valtio-ohjailuun. Keitokseen kokonaistarkasteluun olisi aiheellista ottaa mukaan analyseeraamisen kohteeksi myös imperialistinen hegemoniahakuisuus, koska se vaikuttaa joka tapauksessa asetelman sisällä milloin missäkin enemmän tai vähemmän.
Samalla siinä vaiheessa sodan tuhoilta säästynyt ja voimansa tunnossa oleva ja elävä Ruotsi arvioi oman kansainvälisen asemansa. Ruotsin valtiojohto arvioi tilanteen niin, että Ruotsi voisi saavuttaa pohjoismaisen hegemonian.
Suomessa Ruotsi toteutti tuota hegemoniahakuisuuttaan rahtaamalla suomalaisia töihin Ruotsiin sen sijaan, että olisi polkaistu pystyyn tuotantoa Suomessa. Suomi oli pelkkä työvoiman reservaatti samalla tavalla kuin Afrikka oli entisaikaan potentiaalisen orjatyövoiman noutopaikka.
Nämä Ruotsin imperialistiset menettelytavat saivat jatkoa puoli vuosisataa myöhemmin. Nokian menestys yllätti Ruotsin. Imperiumin vastaisku tuli välittömästi. Suomen ei annettu muodostua uhkaksi Ruotsin hegemonia-asemalle. Helsingin pörssi yhdistettiin Tukholman pörssiin ja määräysvalta siirtyi Suomesta ruotsalaisille. Suomen keskeiset liikepankit ajettiin ahtaalle ja alas. Kun Ruotsi kaappasi Merita-pankin, niin siinä vaiheessa Suomen keskeiset talousinstrumentit olivat ruotsalaisten määräysvallassa. Suomen valtiojohto seurasi ihmeissään sivusta eikä osannut muuta politiikkaa kuin nöyrtyä sopeutumaan Ruotsin käskytykseen.
Ruotsalaiset ovatkin päässeet peukaloimaan Suomen talouden menoa ja meininkiä liki mielensä mukaan pörssin ja Nordean kautta. Kun nykyään StoraEnso, ym. monet muut "suomalaisfirmat" ilmoittavat lomautuksista ja tuotantolaitosten sulkemisista, niin mieleen tulee kysyä, mikä on ruotsalaisten osuus noissa tapahtumissa eli Nordea-pankin osuus yhdessä pörssivedätyksen kanssa?
Jottei tämä juttu menisi täysin ruotsalaisten piikkiin, niin osataanhan sitä muuallakin. Jenkkilä on saarnannut vapaan markkinatalouden ilosanomaa ympäri maailman. Jos kuitenkin USA:n oma talous alkaa joutua kovan ulkomaisen kilpailun kohteeksi, niiin protektionismi pulpahtaa Rapakon takana korkkina pintaan. USA vahtii mustasukkaisesti hegemoniaansa eikä se vahtiminen rajoitu suinkaan kotimaan kamaralle. Sotakin on kelpo väline "Amerikan etujen puolustamiseksi maailmalla".
Kun nyt näinä aikoina markkinatalouden ongelmat ovat näkyvästi esillä, puhutaan paljon friedmanilaisen yltiöliberalismin konkurssista talouselämän ylimpänä oppirakennelmana. Samalla on havaittu taas tarvetta keynesiläiseen talouselämän valtio-ohjailuun. Keitokseen kokonaistarkasteluun olisi aiheellista ottaa mukaan analyseeraamisen kohteeksi myös imperialistinen hegemoniahakuisuus, koska se vaikuttaa joka tapauksessa asetelman sisällä milloin missäkin enemmän tai vähemmän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.