Teoria ja käytännön työ
Puolueohjelmista ja niiden päivityksistä voi lukea puolueen valta-asetelmista, ei määritellä mitä on vasemmistolaisuus, sosialismi tai kommunismi. Nämä määritellään teoreettisesti, sillä onhan kyse muusta kuin käytännöstä. Käytännössä voimme määritellä, mikä näistä toimii sen teorian mukaan, johon viittaavat.
Jos siirtymät teorian ja käytännön välillä ovat suuria, on määritelmiä lisänimettävä, kuten revisionistinen vasemmistolaisuus tai vallankumouksellisen vasemmistolaisuus eli kaksi eri anarkismin muotoa, onhan kyse vain arkiajattelutason vasemmistolaisuudesta eli "lapsentaudista".
Puhun työväenluokasta luokkajaon määrittein, eikä se ole kovin joustava määrite. Onhan kyse lähinnä pelkästä suhteesta omistavaan pääomaan, jossa pääoman muodolla ei ole merkitystä. En halua sekoittaa yhteiskuntaryhmiä ja luokkajakoa, koska se sekoittaa selvän asian ja antaa vain spekulaatiovaraa spekuloijille.
Ei millään pahalla toverit, mutta usein sotkemme turhaan asioita keskenään kuin kunnon revisionistit tai porvarit suomi24 listalla. Esitämme oletuksia, oikeitakin ja johdamme niistä päättelyämme, mutta yleensä päin mäntyä. Päättelymme ei siis ole totuuden säilyttävää, deduktiivista, vaan puhtaasi induktiivista päättelyä.
Käsitys vallankumouksesta tulee purkaa perustekijöihinsä ja siitä tulee laaja kasa palikoita, joista tulee koota siiten kokonaisuus, teoreettisten ja käytännöllisten kokonaisuuksien verkko. Tämä verkko on alisteinen mahdollisuudelle, mutta teoreettiselta osaltaan vain tieteellisesti osoitetuille tosiasioille. Näin siitä tulee pysyvä perusta, käytännölle.
Vallankumousta ei siis voi käsitellä irti teoriasta, kuten revisionisti tekee, vaan pitää teoriasta kiinni kuin vene laituritolpasta, valmiina lähtöön.
Mitä vallankumous sitten on teoreettisesti? Se on tuotantotavan laadullista muutosta, ei sen vaikeampaa. Kuinka se tuotetaan? Keinot ovat lukemattomat ja kiinni siinä todellisuudessa jossa ollaan, niin vallankumouksen mahdollisuuden maksimoinnin kuin minimoinnin osalta. Tämä taasen on sitä, millä olen yrittänyt avittaa mm. Kommunistisia puolueita eli, että tekevät seinälleen juoksevan viivan ja siihen seurannan, missä mennään suhteessa tähän mahdollisuuteen. Tätä viivaa voi sanoa projekti aikatauluksi, kuumapiste kalenteriksi tai mitä nyt haluavat. Näitä viivakalentereita voi olla erimaista, kuinka vain halutaan ja niitä päivitetään aina vähintään kerran kuukaudessa, kuukausikokouksissa. Paperiahan rullassa riittää....
Näin saadaan seuranta, joka kasaantuu ja antaa perspektiiviä aina vain tarkempaan määrittelyyn, teoreettinen varmuus kasvaa ja, kun se kasvaa, kasvaa järjestyskin.
Vaikka edellinen esitys ensin vaikuttaakin monesta lapselliselta niin siitä huolimatta käytäntöä ohjataan mitä selkeimmin menetelmin ja tämä on juuri sitä, teorian ja käytännön toisiinsa kiinnittävää yksinkertaista ohjaavaa käytäntöä. Tämä yksinkertaisen mallin rinnalle voi hyvin tuoda muitakin puoluetyöhön sopivia skenaario menetelmiä. Näihin voi tutustua hyvin tulevaisuuden tutkimuksen yhteydessä. Oppineina tiedätte näitä itsekin, onhan joka osastossa gradunsa ja metodiikka läksynsä tehneitä tovereitamme.
Puoluetyö siten lähtee teoreettisen viemistä käytäntöön hyvin yksinkertaisin ja konkreettisin menetelmin, kun puhumme vallankumouksesta. Reaalipolitiikka eli kapitalismin hoito, revisionismi on myös aina alisteinen tälle punaiselle teoreettiselle langalle.
Tässä viemisessä on tärkeää tehdä se kunnolla, tosissaan, kiinnittää tekemisiä kokoajan teoriaan ja oppia samalla teoriaa mallin konkreettisen tekemisen avulla. Tämä siis on oppimis-, seuranta kuin konkretisointi malli puoluetyöhön. Näin kiinnitetään tovereita tämän konkreettisen, kussakin osastossa erikseen tehtävän työn avulla kolmeen keskeiseen puoluetyö seikkaan eli oppimiseen, teoriaan ja konkreettiseen käytäntöön viemiseen.
Jos kommunisti ei usko muutokseen, ei hän tunne teoriaansa vaan elää siitä irti ja on vähän niin kuin anarkistit, sinnepäin, mutta ei kuitenkaan. Jos kommunisti turvautuu vain reaalipolitiikkaan eli parlamentarismiin tulee hänestä sokea tavoitteilleen ja tietysti myös keinoille joilla siihen päästään.
Kommunisti on siten ensin teoreetikko ja sitten käytännöllinen ja nimenomaan juuri näin päin.
Hannu Rainesto Helsinki 17.12.2008
Puolueohjelmista ja niiden päivityksistä voi lukea puolueen valta-asetelmista, ei määritellä mitä on vasemmistolaisuus, sosialismi tai kommunismi. Nämä määritellään teoreettisesti, sillä onhan kyse muusta kuin käytännöstä. Käytännössä voimme määritellä, mikä näistä toimii sen teorian mukaan, johon viittaavat.
Jos siirtymät teorian ja käytännön välillä ovat suuria, on määritelmiä lisänimettävä, kuten revisionistinen vasemmistolaisuus tai vallankumouksellisen vasemmistolaisuus eli kaksi eri anarkismin muotoa, onhan kyse vain arkiajattelutason vasemmistolaisuudesta eli "lapsentaudista".
Puhun työväenluokasta luokkajaon määrittein, eikä se ole kovin joustava määrite. Onhan kyse lähinnä pelkästä suhteesta omistavaan pääomaan, jossa pääoman muodolla ei ole merkitystä. En halua sekoittaa yhteiskuntaryhmiä ja luokkajakoa, koska se sekoittaa selvän asian ja antaa vain spekulaatiovaraa spekuloijille.
Ei millään pahalla toverit, mutta usein sotkemme turhaan asioita keskenään kuin kunnon revisionistit tai porvarit suomi24 listalla. Esitämme oletuksia, oikeitakin ja johdamme niistä päättelyämme, mutta yleensä päin mäntyä. Päättelymme ei siis ole totuuden säilyttävää, deduktiivista, vaan puhtaasi induktiivista päättelyä.
Käsitys vallankumouksesta tulee purkaa perustekijöihinsä ja siitä tulee laaja kasa palikoita, joista tulee koota siiten kokonaisuus, teoreettisten ja käytännöllisten kokonaisuuksien verkko. Tämä verkko on alisteinen mahdollisuudelle, mutta teoreettiselta osaltaan vain tieteellisesti osoitetuille tosiasioille. Näin siitä tulee pysyvä perusta, käytännölle.
Vallankumousta ei siis voi käsitellä irti teoriasta, kuten revisionisti tekee, vaan pitää teoriasta kiinni kuin vene laituritolpasta, valmiina lähtöön.
Mitä vallankumous sitten on teoreettisesti? Se on tuotantotavan laadullista muutosta, ei sen vaikeampaa. Kuinka se tuotetaan? Keinot ovat lukemattomat ja kiinni siinä todellisuudessa jossa ollaan, niin vallankumouksen mahdollisuuden maksimoinnin kuin minimoinnin osalta. Tämä taasen on sitä, millä olen yrittänyt avittaa mm. Kommunistisia puolueita eli, että tekevät seinälleen juoksevan viivan ja siihen seurannan, missä mennään suhteessa tähän mahdollisuuteen. Tätä viivaa voi sanoa projekti aikatauluksi, kuumapiste kalenteriksi tai mitä nyt haluavat. Näitä viivakalentereita voi olla erimaista, kuinka vain halutaan ja niitä päivitetään aina vähintään kerran kuukaudessa, kuukausikokouksissa. Paperiahan rullassa riittää....
Näin saadaan seuranta, joka kasaantuu ja antaa perspektiiviä aina vain tarkempaan määrittelyyn, teoreettinen varmuus kasvaa ja, kun se kasvaa, kasvaa järjestyskin.
Vaikka edellinen esitys ensin vaikuttaakin monesta lapselliselta niin siitä huolimatta käytäntöä ohjataan mitä selkeimmin menetelmin ja tämä on juuri sitä, teorian ja käytännön toisiinsa kiinnittävää yksinkertaista ohjaavaa käytäntöä. Tämä yksinkertaisen mallin rinnalle voi hyvin tuoda muitakin puoluetyöhön sopivia skenaario menetelmiä. Näihin voi tutustua hyvin tulevaisuuden tutkimuksen yhteydessä. Oppineina tiedätte näitä itsekin, onhan joka osastossa gradunsa ja metodiikka läksynsä tehneitä tovereitamme.
Puoluetyö siten lähtee teoreettisen viemistä käytäntöön hyvin yksinkertaisin ja konkreettisin menetelmin, kun puhumme vallankumouksesta. Reaalipolitiikka eli kapitalismin hoito, revisionismi on myös aina alisteinen tälle punaiselle teoreettiselle langalle.
Tässä viemisessä on tärkeää tehdä se kunnolla, tosissaan, kiinnittää tekemisiä kokoajan teoriaan ja oppia samalla teoriaa mallin konkreettisen tekemisen avulla. Tämä siis on oppimis-, seuranta kuin konkretisointi malli puoluetyöhön. Näin kiinnitetään tovereita tämän konkreettisen, kussakin osastossa erikseen tehtävän työn avulla kolmeen keskeiseen puoluetyö seikkaan eli oppimiseen, teoriaan ja konkreettiseen käytäntöön viemiseen.
Jos kommunisti ei usko muutokseen, ei hän tunne teoriaansa vaan elää siitä irti ja on vähän niin kuin anarkistit, sinnepäin, mutta ei kuitenkaan. Jos kommunisti turvautuu vain reaalipolitiikkaan eli parlamentarismiin tulee hänestä sokea tavoitteilleen ja tietysti myös keinoille joilla siihen päästään.
Kommunisti on siten ensin teoreetikko ja sitten käytännöllinen ja nimenomaan juuri näin päin.
Hannu Rainesto Helsinki 17.12.2008
Vastaukset 9
Vanhimmat
Usko niinkuin luin Venäjän Kommunistipuolueen sivuilta,että nykyjohto tkee vaarallista kapitalistista markkinataloutta.
Sama on Suomessa,työttömyys on niin suuressa nousussa,että tarvitaan työläiskansan voimakasta nousua hallituksen työttömyyslinjaukseen,hintojen korotuksiin,sekä ihmisten luokkajakoon joku tollku,eli rikkaat rikastuvat lisää keinotteluilla,mm kansalaisten varoja on siirretty Jerseyn saarille,tarkoitan eläkerahoja,eli uusi polvi kun on jäämässä eläkkeelle,rahaa ei olekaan maksaa niitä,tätä on kapitalistisen vakuutusyhtiöiden keinottelu,työläisten rahoilla.
Hallitus heti nurin,on muodostettava vasemmistoinen hallitus,ilman oikeistoa,sillä maailmalta kuuluu hyvää,sillä kommunistit ovat pääseet jossain tavoitteisiinsa,mutta mitenkähän tässä porvarisoituneessa Suomessa on menty takapajulaan???
Sosialistisessa järjestelmässä niinkuin toveri Hannu piirsi talululle viivan,mistä alkaa se kommunismin tavoiteet,tuotantotavat,ym,sitä viivaa ei osaa edes ministeri Katainen piirtää,vaikka leikkii valtiovarainministerin pestiä,vielä vähemmän osaa piirtää tämä Matti Vanhanen,siinä on pääministeri,oikein Porvarismin isä.
Minä uskon Venezuelalaiseem sosialismiin ja kaipaan Suomeen muutosta kohti todellista kommunismia.
tavararits suhoi
..viivalla. Me haluamme sosialismia Suomeen jo huomenna.
Porvarille neuvoksi, että kiihdyttää kriisinsä niin päästään tästä paskasta kitumasta, ja voidaan kuopata tuotantotapanne sadanmetrin syvyyteen.
Ei tästä muuten mitään tule, ellet lähde maakuntiin jakamaan visauden jyviä tovereille...
Kiitos, sopii hyvin... Kunhan vain olisivat samaa mieltä. Taitavat pitää minua huu haa ukkona.
Kilsoja voi tulla sitäkin enemmän.
Minä en ymmärrä mitään valistus sihteereitä!
Rainesto tuntuu enemmän valitus sihteeriltä.
Ei nykyajassa enää kaivata julistajia.
Yrittäkää nyt edes sen verran ymmärtää.
Ajan sanaa.
Et sitten millään voi alkaa puhumaan ihmisistä vaan aina pitää erotella jonkun määritelmän mukaan.
Lisäksi aikasi menee hukkaan tuon jatkuvan vallankumousvehkomisen kanssa. EI OLE EIKÄ TULE MITÄÄN VALLANKUMOUSTA MEIDÄN ELINAIKANAMME!!! Venäläiset kokeilivat, tappoivat 30 miljoonaa ihmistä tavalla tai toisella ja susi tuli. Miten kuvittelet oman muutaman hengen kumouksen onnistuvan.
Kun olet kova poika suunnittelemaan niin suunnittele jotain uutta!
..vallankumouksellinen tilanne on käsissäämme, subjektiivine tilanne ei vai ole nyt valmis. Syy siihen on porvariston hegemonia ote työväestöstä, mutta sekin muutuu, kunhan kokemukset lisääntyvät.
Porvari, pehmusta persuksesi!
Mitä tulee suunnitteluuni, on se porvarivoimin estetty!!!!!! Minä häviän mainetta, mutta kansa mm. parempaa asumista ja liikkumista vesillä. Minä olen rehellien, porvari ei, ei varsinkaan porvarin oikeuslaitos.
Porvari on kansanvastainen selviää tuosta!!!
kuviteltua otetta työväestöstä. Työväestö, mitä se sitten tarkoittaakaan, on aivan vapaa tekemään mitä haluaa.
Ei porvarikaan voi sinun suunnittelemistasi estää, jos sinulta ei löydy pääomaa suunnitelman toteutukseen niin sinun täytyy hankkia yhtiökumppani. Sen ei tarvitse olla porvari, Wäinäkin kelpaa, eikös hänkin jäänyt juuri työttömäksi? Lisäksi te tarvitsette yhden savolaisen myyntimiehen joukkoonne.
Porvari on kansanmyönteinen, se on jopa helppoa perustella. Hyvinvoiva "kansa" pystyy kuluttamaan enemmän ja se on porvarin hyöty, köyhä ja rahaton "kansa" on porvarin kauhistus koska kauppa ei käy. Sana kansa on lainausmerkeissä koska myös porvarit ovat samaa kansaa kuin muutkin. Sinä taas harrastat rotuerottelua, se on yksi asia josta komujen pitää luopua ennen kuin sillä on edes pieniä mahdollisuuksia saada joukkoja taakseen.
..kyllä me tiedämme mitä on hegemonia ja vallanpito sillä.
Työläisen vapaus on vapaus tulla aamulla riistettäväksi, ja mennä illalla ottaan väsyneenä unet.