Aikaisemmin todistin palstalla, että hihhulit ovat väärässä väittäessään kaikkea avioliiton ulkopuolista seksiä synniksi.
Paavalin kirje roomalaisille 7. luku
1 Vai ettekö tiedä, veljet - minä puhun lain tunteville - että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää?
2 Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.
3 Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.
Nainen ei siis tee aviorikosta harrastaessaan seksiä, jos hän ei kuulu kenellekään miehelle!
Paavalin kirje roomalaisille 7. luku
1 Vai ettekö tiedä, veljet - minä puhun lain tunteville - että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää?
2 Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.
3 Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.
Nainen ei siis tee aviorikosta harrastaessaan seksiä, jos hän ei kuulu kenellekään miehelle!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos luet koko luvun, niin huomaat Paavalin vertaavan Jumalan lakia maalliseen lakiin, joka tuohon aikaan kielsi huorin tekemisen. Trol
Avioliitto on PYHÄ liitto, eikä mikään tavanomainen ihmissuhde.
Tuskin kukaan meistä ymmärtää avioliittoon astuessaan, mihin oikeastaan sitoutuu.
Avioliiton merkitystä ei ole missään oikeasti opetettu. Sitä pidetään yhä tavanomaisempana, löyhänä kahden ihmisen välisenä sopimuksena, enimmäkseen taloudellisena sopimuksena.
Todellisuudessa avioliitto on PYHÄ ja hyvin merkittävä suhde jokaiselle avioliittoon menevälle.
Avioeroja olisi tuskin ollenkaan, jos ihmisille olisi OPETETTU, kuinka TÄRKEÄ suhde aviosuhde todellisuudessa on.
Koko käsite on vanhentunut!
ja loppuun asti yhdessä vaikka hampaat irvessä ja toista vihaten, kunhan ei erota.
Ja mitäväliä sillä mikä vaikutus sillä on lapsiin.
Avioliitto ei ole luterilaisuudessa sakramentti.
Ennen maailmassa avioliitto oli (ainakin paremmissa piireissä) kahden suvun liitto, jonka solmimisesta ei puolisoilla ollut mitään sananvaltaa. Tietysti voi ajatella, että liike- ja poliittiset suhteet ovat pyhiä solmijoilleen...
Kirkollinen vihkiminen vakiintui vasta sydänkeskiajalla.
Aviosuhde on siinää määrin tärkeä, että on parempi purkaa se, jos se käy vallan toivottomaksi (ruumiillinen ja henkinen väkivalta, insesti perheessä, koko perheen sairastuttava alkoholismi, puolison täydellinen suuntautuminen "uuteen suhteeseen" jne.).
Jumala on liittojen Jumala.
Aikojen alusta Jumala on tehnyt ihmisten kanssa
liittoja..mutta aina ihminen rikkoo Jumalaa vastaan.
Avioliittosopimus, kuten muutkin Jumalan tekemät
liitot, saavat alkunsa sydämestä.
Miehen ja naisen välinen Rakkaus vaatii sitoutumista.Yhdessä asuminen on intiimi suhde,
mutta naimisiin meno ON sitoutumista.
Siinä on eroa!
Kun mies ja nainen menevät naimisiin, niin Jumala sanoo, että heistä kahdesta tulee yksi
He yhdistyvät"yhdeksi lihaksi".
Tämä kuvastaa jumalallisten ominaispiirteiden tuomista takaisin yhteen, niiden jotka ensin laitettiin Aadamiin ja sitten erotettiin miehille ja naisille.
Se että tätä liittoa vastaan rikotaan tänä päivänä tosi paljon, johtuu siitä ettei tunneta Jumalaa ja Hänen Rakkaudellista Sanaansa ja
sitä ainoaa hyvää tahtoa minkä vain HÄN voi meille antaa.
Uskon ettei ole muuta tietä ehyeen ihmissuhteeseen
kuin ensin:
Ylöspäin-ja sitten vaakatasoon :))
”Avioliitto on arvokas laitos, jota tulee vaalia ja varjella. Avioliitto luo puitteen yhteiselämälle, jossa mies ja nainen voivat kukoistaa ja kehittyä. Avioliitossa tulee vallita rakkaus ja turvallisuus.
Avioliitto ilman rakkautta ja turvallisuutta on kuin kasvi ilman multaa. Jos juuret eivät saa ravintoa se kuihtuu nopeasti.
Etenkin länsimaissa nykyisin hyvin yleinen avoliitto on huono vaihtoehto. Miehen ja naisen ei tulisi koskaan elää yhdessä ilman selvää keskinäistä lupausta ja sitoutumista yhteiselämään.
Yhdessä eläminen ilman aviolupausta on kuin ratsastaisi villihevosen selässä: Se voi onnistua mutta on erittäin todennäköistä ettei niin käy. Ja mahdollinen loukkaantuminen on useimmiten hyvin vakavaa laatua.
On suuri virhe solmia parisuhteita kokeeksi. Sydän ei kaipaa kokeilua. Se joko rakastaa tai sitten ei. Jos se ei rakasta, ei kokeilukaan auta. Jos se rakastaa, on puheet kokeilusta sinänsä jo suuri loukkaus.
Rakkauteen liittyy aina turvallisuus, velvollisuus ja uhrautuvaisuus. Kaikki muu on vain rakkauden viittaan pukeutumista. Voidaan sanoa, että viitta on vain naamiointia, jos se ei peitä myös toista osapuolta ja katso hänen etuaan.
Päätöksenteko ja sitoutuminen ovat elämän perustavia voimia. Sen tähden ne ovat yhdessä rakkauden ja uhrautuvuuden kanssa avioliiton ehdottomat tukipilarit. Ilman näitä neljää seikkaa yksikään avioliitto ei voi onnistua.
Muista aina että mitä kylvät, sitä myös niität. Tämä on elämän peruslaki, jota KUKAAN ei voi välttää.
Uskotko että voisit pettää jotakuta niin, ettet tulisi itse petetyksi? Jos ajattelet näin, hylkää heti ajatuksesi, sillä se on hyvin vaarallinen.
Näe avioliiton merkitys oikeasta näkökulmasta; niin kuin kohtelet kumppaniasi tänään, niin sinua kohdellaan kerran. Jos esimerkiksi jätät hänet toisen vuoksi ja näin murrat hänen sydämensä, tulet ennemmin tai myöhemmin kokemaan saman itse.
Luovu myös siitä illuusiosta että ongelmat ratkeaisivat pakenemalla. Pako enintään lykkää ongelmasi käsittelyä. Tilanne, jota nyt pakenet, toistuu niin kauan kun se on selvitetty, koska se johtuu karmasta.”
No ei sentään. Mutta minua huvittaakin kysyä, että mikä siinä Sai Babbaraisessa on niin ihmeellistä että hänen mussutuksiaan pitää tyrkyttää jokaisessa mahdollisessa välissä?
Entäpäs jos ajattelisimmekin ihan itse!