Uskon jälleensyntymään, siis sieluun, joka elää useamman kerran eri kehossa. Voisiko olla mahdollista, että olen jälleensyntynyt äitini, koska hän kuoli about viikko syntymäni jälkeen?
Itseni äiti?
Kanigalaksi
15630
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Koska sielusi tuli ruumiiseesi jo kohdussa äitisi eläessä.
"Koska sielusi tuli ruumiiseesi jo kohdussa äitisi eläessä."
Hurjan kiinnostavaa. Missä vaiheessa sielu tarkalleen ottaen tulee? Pitääkö munasolun jakautua esim 1,2,3... kertaa ennenkuin sielu kiinnittyy. Vai onko hedelmöittyminen juuri se hetki, siinäkin kyllä lienee eri vaiheita. Vai olisiko kyseessä vasta se hetki kun sielu katsoo että syntymisen jälkeen on mahdollista jäädä eloon?
silloin kun sikiö on muutaman kuukauden ikäinen, 5 ehkä, mutta sielu ei jää sikiöön ennenkuin vasta vähän ennen syntymistä. Sitä ennen se "seikkailee" tuonpuoleisessa ja välillä taas sikiössä. :-)
"silloin kun sikiö on muutaman kuukauden ikäinen, 5 ehkä, mutta sielu ei jää sikiöön ennenkuin vasta vähän ennen syntymistä. Sitä ennen se "seikkailee" tuonpuoleisessa ja välillä taas sikiössä."
Mistä olet kaiken tuon tiedon saanut?
Sellainen tuli mieleen, että jos alle viisikuukautiset ovat sieluttomia, niin silloinhan ei ole vielä kyse ihmisyksilöstä. Eivätkö abortin vastustajat ole vähän niinkuin väärällä asialla silloin?
Sikiö on sieluton ja jos abortti tai keskenmeno on suunnitteilla ei sielu menekään sikiöön. Yleensä.
Tämä tieto tulee henkimaailmasta.
Elämien välillä suunnittelemme seuraavan elämämme, myös vanhemmat. Joskus ehkä suunnittelemme myös abortin tai keskenmenon tms koska sielut kehittyvät tällaisista kokemuksista.
Uskooko joku todella tätä "ihmistä"?
Sielun toistuva aineellistuminen on todellisuutta. Jokainen päättää itse sen tahtooko tulla tänne aineellisuuteen. Sisäinen viisaus tietää enemmän kuin lihan viisaus. Kaikki täällä aineellisuudessa olevat ovat tahtoneet tulla, mutta kaikki eivät muista edes sitä lupausta jonka ovat ennen tänne tuloaan itselleen antaneet. Ehkä tästä syystä joudumme tulemaan aina uudelleen ja uudelleen.
Itsellemme me tiliä itsestämme teemme, emme kenellekään ulkopuoliselle.
että olen itse keksinyt nämä jutut?
Maailmassa on paljon ihmisiä jotka tietävät että tämä on totta.
"Luuletko että olen itse keksinyt nämä jutut?"
Tiedätkö mitä, Aritta? Juuri niin luulevat suurin piirtein kaikki.
Syykin on selvä, olet Ad hoc -selitysten mestari vailla vertaa. Näin sanoo Skepsiksen sivu tällaisista selityksistä:
"Selitys, joka keksitään saman tien kumoamaan vastaväite tai vastaamaan kriittiseen kysymykseen. Huuhaa-väitteiden helmasynti, joka tekee monesti mahdottomaksi keskustelun paranormaaleista väitteistä.
– ”Jos UFOt vierailevat jatkuvasti maapallolla, miksi ne eivät näyttäydy kunnolla?”
– ”Koska ihmiskunta ei ole vielä valmis kohtaamaan niitä.”
– ”Miksi UFOjen näkijät sitten kertovat niin innokkaasti niiden läsnäolosta?”
– ”Koska he haluavat valmistaa ihmiskuntaa kohtaamaan UFOt.”
– ”Miksi he eivät sitten näytä kunnon todisteita pelkkien kertomusten sijaan?”
– ”Koska UFOt ovat sellaisella värähtelytaajuudella, ettei niistä jää fyysisiä todisteita.”
Ja niin edelleen ja niin edelleen; jokaiseen kysymykseen löytyy vastaus, joka herättää lisäkysymyksiä tuomatta mitään selvyyttä asiaan."
Minä en ainakaan odota mitään ufoja.
Tiedän kyllä että muuallakin on elämää, mutta miksi odottelisin niiden näyttäytymistä.
Kumosinko minä jotain vastauksellani? Vastasin vain niin kuin asiat ovat. Että en ole itse keksinyt sitä mitä kirjoitin. Olen lukenut sen monesta paikasta ja ne jotka uskovat niin kuin minä ovat samaa mieltä kanssani. Ja meitä on monta.
Voit pistää ad hoc-selityksesi mihin haluat.
Mielenvikaisuuden äiti olet. Hakeudu hoitoon.
En usko että olisit uudelleensyntynyt äitisi, koska (niinkuin Arittakin mainitsi) sielu asettuu lapseen vähän ennen syntymää. Tai vaikka asettuisi syntymän jälkeenkin, niin en usko, että kukaan voisi sentään olla viikkoa ilman sielua.
Itseasiassa tämä asia kiinnostaa minua vähän laajemmastikin. Olisiko esimerkiksi sellainen mahdollista, että sielu siirtyisi lapseen vasta syntymän jälkeen, kun lapsi vetää ensimmäisen henkäyksensä? Silloinhan olisi periaatteessa mahdollista, että jos äiti kuolee synnytyksessä, syntyvä lapsi voisi saada äitinsä sielun. Mahdankohan olla ihan hakoteillä? Ja toisaalta, jos ajatellaan Kanigalaksi sinun tapaustasi, enhän tiedä äitisi tilaa syntymäsi jälkeen. Onko hän ollut kuolemaansa asti ns. "täysissä sielun ja ruumiin voimissa"? Miksei tietenkin sielu voisi jättää ruumista jo paljon ennen kuolemaa siirtyäkseen uuteen, ja jätetty ruumis olisi vaikka tajuttomana sitten lopulliseen kuolemaansa asti? Nämä siis ovat vain minun pohdintojani...
Mutta jossakin olen kuullut sellaisenkin väitteen, että sielu tarvitsisi useamman kymmenen vuotta (muistaakseni n. 70) siirtyäkseen uuteen ruumiiseen. Mitä mieltä olette tästä? Itse en oikeastaan edes ymmärrä, mihin väite pohjautuu... Miksi tarvitsisi?
Olen tällä hetkellä raskaana ja siksikin oikeastaan pohdin näitä. Olen nimittäin melko varma, että isoisäni äiti (jo kuollut siis) olisi jotenkin osallisena tulevan lapseni elämään. Raskauteni oli todella alussa, kun eräänä iltapäivänä tunsin voimakkaasti tämän esiäitini läsnäolon. Siunasiko hän lapseni? Vai kävikö tutustumassa tulevaan ruumiiseensa? :) Saako vatsassani kasvava lapsi hänen sielunsa kun sen aika tulee? En tiedä. Kuulisin mielelläni muidenkin ajatuksia (myös yleisellä tasolla).
että sukulaisemme syntyvät uudestaan samaan sukuun. Isoisäsi äiti on ollut tuolla puolen aika kauan joten mikä ettei? :-)
Tai sitten hän haluaa olla vain mukanasi niin kui suojelusenkelinä.
Yleensä kuoltuamme elämme jonkin aikaa rajan takana oppimassa ja lepäämässä. En tiedä kuinka kauan maallista aikaa siellä ollaan, mutta en usko että on mitään rajaa.
Jotkut syntyvät kuitenkin heti takaisin joidenkin syiden takia. Jotkut väittävät että itsemurhan tehneet tekevät sen mutta sekään ei aina pidä paikkaansa koska olen kuullut monesta tapauksesta joissa itsemurhan tehnyt on ottanut yhteyttä maalliseen perheeseensa ja halunnut selittää miksi teki niin kuin teki.
Uumoillut olen tätä itseni äiti -juttua, koska en muista ikinä nähneeni unta äidistäni. En myöskään muista näin aikuisena, että olisin lapsena koskaan tuntenut hänen läsnäoloansa tms. edes hetkellisesti. Ruumiistairtautumisunen ja muuta lievästi outoa kylläkin lapsena olen havainnut, mm. ihmiskunnan elämän syklisyys -tietoisuus ja joitakin ennaltatietämisiä.
Vaikka hän olisikin käynyt luonasi unissa. Minä uskon kuitenkin että hän on luonasi suojelusenkelinä.