Hei!
Kaipaisin neuvoja ja jos muilla samanlaisia kokemuksia niin niitäkin olisi kiva kuulla että miten niistä on selvitty yms.
Olen 25v kotiäiti ja mieheni on pari vuotta vanhempi ja käy töissä arkisin klo 7-15.
Ollaan seurusteltu 6 vuotta ja meillä on kaksi pientä lasta.
Seurustelumme alussa mies ei juonut kuin viikonloppuisin, siitä vuosi eteenpäin niin tulin raskaaksi. Sitten alkoi juominen, lääkkeiden syönti arkisin ja viikonloppuisin. Ja silloin ei mies vielä töissä ollut. Raskauden loppuvaiheessa mies hävisi aina pariksi päiväksi ties minne kavereidensa kanssa. No sitten lapsi syntyi, ja saimme asita selvitettyä. Muutimme toiselle paikkakunnalle että pääsimme eroon kylämme paikallisista "juopoista" ketkä mieheni houkuttelemalla sai aina juomaan, vaikka oishan mieheni voinut sanoa että en oo tulossa baariin mutta ei ku pitää olla niin perso alkoholille. Ja uudelta paikkakunnalta mieheni sai heti työpaikan.
No sitten kului vähän aikaa ja syntyi toinen lapsi, raskausaika sujui hienosti, mies hoiti esikoista todella paljon, vei ulos keinumaan yms.
Sitten kun toinen lapsemme oli 3kk niin alkoi taas miehen älytön juominen :/ Ja sitten huomasin miehessäni aivan uuden puolen kun alkoi riehumaan kunnolla aina kun joi, hajotti arvokkata esineitä mm. telkkari. ja muita tärkeitä tavaroita rikkoi (mm.vanhoja valokuvia ja muistoesineitä). Ja heti kun sanoin jostain asiasta vastaan niin rupes mies sitten uhkailemaankin mua, lapsia koitti yöllä herätellä sängyistään ja halus lähteä ulos (siis keskellä yötä). Lapsien ulos viemiset sain kyllä estettyä. Ja tämmöstä on kestänyt nyt viime keväästä asti. Lähiaikoina on ovet hajonneet, keittiönpöytä yms. ja nyt viimeinen villitys on että raahaa kavereitansa kotiimme keskellä yötä juomaan tietenkin (arkisinkin). Ja ei usko mua kun koitan puhuu järkeä. Sanoo vaan että oo hiljaa, ei sun valitusta jaksa kuunnella.
Ollaan keskustelu asioista paljon kun mieheni on selvinpäin mutta tuntuu että mieheni on 5vuotiaan tasolla kun ei pysty kuuntelemaan omista toilailuistaan yhtään mitään. Välillä kuuntelee ja ymmärtääkin mutta sit menee pari päivää ja taas sitä alkoholia on kaupasta haettu.
Oon sanonut että lapsetkin kärsii tosta sen juomisesta mutta ei se välitä kun ovat muka niin pieniä vielä ettei ne ymmärrä jos isä juo ja riehuu.
Oon jopa sanonut miehelleni että muutan kohta lasten kanssa pois niin siihen mies vaa sanoo että lapset jää sille kyllä.
Naapuritkin tietää miehen juomisesta ja riehumisesta kun on niin monet kerrat tullu ovelle keskellä yötä ja kysymään että onko kaikki hyvin.
En tiiä mitä tekisin :/ en haluis erota kun mies on selvinpäin kumminkin tosi mukava mutta toi alkoholi vaan pilaa kaiken, eikä se näköjään osaa siitä luopua :/ Onko neuvoja millä sanoilla voin miehelle sanoa että lopettaa juomisen.
Ja mieheni ei oo väkivaltanen ollut meitä kohtaan mutta kyllä se tuolla kylillä tappelee kaikkien kanssa jos on kännissä.
Ja sit jos esim. sanon että älä tänään juo niin sit menee ku pikkulapsi ostaa sitä viinaa kaupasta.
Mutta kai se on pakko erota vaan niin saa lapsetkin sitten paremman elämän ja mä kanssa.
Ja miehen juomiseen ei liity mitään kummmallista , se juo kun on niin hauskaa se juominen, itse en valita paitsi juomisesta tietenkin, hoidan lapset, kotityöt yms. Eli mieheni ei juo sen takia että olis jotain murheita, itsekin on niin sanonut.
Kiitos jos jollain on hyviä neuvoja antaa!
Ja tää mun kirjotus voi olla sekava ja toivottavasti joku jaksaa tän lukea loppuun. On vaan niin paha olla, kohta se mieskin tulee kaupasta, saa nähä tuleeko sieltä ruuan mukana myös alkoholia :/
Alkoholi ja pienet lapset :(
35
5617
Vastaukset
- keino, millä
sinä ehkä saatat saada miehesi muuttumaan on se, että todella muutat lasten kanssa pois. Ehkä saat, et välttämättä. Silloin hän huomaa, että valinta on tehtävä. Mitä kauemmin hänen kanssaan olet ja annat tilanteen jatkua, sen pahemmaksi se menee ja sen vaikeampaa hänen on muuttua. Jos hän on kylillä väkivaltainen, niin hän tulee olemaan sitä myöskin kotona. Lähde pois lasten kanssa ja sano, että ehkä palaat, jos hän lopettaa juomisen kokonaan. Ja sitten odotat ainakin vuoden raitista taukoa ja jos sellainen tulee, niin pohdit asiaa uudestaan. Älä tee lapsillesi sitä, että odotat ja annat heidän nähdä kaikki alkoholismin ikävät puolet.
Jäämällä annat tavallaan hyväksyntäsi hänen käytökselleen. Hän ei kaiketi itse vielä tajua olevansa alkoholisti. Älä tee hänelle juomista helpoksi antamalla kaiken jatkua.- SaskiaG
Sivusta seuranneena voin kertoa että miehesi käytös ei muutu niin kauaa kun juominen on kivaa eikä siitä ole hänen näkökulmastaan tarpeeksi vakavia seurauksia.
Haluatko lastesi kasvavan alkoholistin kanssa, haluatko että heitä herätetään keskellä yötä? haluatko heidän näkevän humalaisia ihmisiä kotonaan?
Lastesi kannalta on myös todella paha juttu jos jäätte tuohon tilanteeseen, he mallioppivat isältään ja sinulta miten maailmassa eletään ja miten ollaan vanhempia. Mieti tarkkaan millaisen mallin haluat heidän saavan - lapset saavat
SaskiaG kirjoitti:
Sivusta seuranneena voin kertoa että miehesi käytös ei muutu niin kauaa kun juominen on kivaa eikä siitä ole hänen näkökulmastaan tarpeeksi vakavia seurauksia.
Haluatko lastesi kasvavan alkoholistin kanssa, haluatko että heitä herätetään keskellä yötä? haluatko heidän näkevän humalaisia ihmisiä kotonaan?
Lastesi kannalta on myös todella paha juttu jos jäätte tuohon tilanteeseen, he mallioppivat isältään ja sinulta miten maailmassa eletään ja miten ollaan vanhempia. Mieti tarkkaan millaisen mallin haluat heidän saavanaivan vääränlaista mallia vanhemmuudesta.Jos sanotaan,etteivät lapset vielä mitään ymmärrä,se on mielestäni lasten aliarvioimista.Lapsuudenkodissani ei käytetty alkoholia ja nyt aikuisena olen ihmetellyt pienten lasten vanhempia,jotka ovat humalassa kotonaan ja lapset elävät siinä tilanteen keskellä ja oppivat siihen,että tämä olisi "normaalia".Ei heillä ole ollut muuta mallia ja se on todella sääli.Olen sitä mieltä,että lasten on parempi kasvaa yhden kunnollisen huoltajan seurassa,kuin perheessä,jossa alkoholi hallitsee koko perhe-elämää.
- tilanteeseenne
saat alkoholistin tyttäreltä ja vaimolta.
Näyttäisi siltä että miehellesi ainoa vaihtoehto on täysiraittius. Tätä hänen on (vielä tässä) vaihessa kuitenkin vaikeaa mieltää. Asia tulisi kuitenkin saada tavalla tai toisella hänen "päähänsä". Tein itse asian kanssa vuosia töitä ja nyt mieheni on päässyt viinasta eroon (täysraittius).
Älä koskaan ns. haasta riitaa miehesi ollessa
humalassa. Humalaisen kanssa ollaan aina samaa mieltä, korostetaan että kaikki on hyvin, rauhoitellaan jne. Vakavat keskustelut edellyttävät että miehesi on selvinpäin. Poista myös juomisen alettua kaikki teräesineet yms käden ulottuvilta. Niin kauan kuin tilanne on päällä älä itse hanki kotiin alkoholia.
Humalaisen näkeminen ahdistaa tietenkin lasta. Yritä siis (raskasta) sinä olla tilanteessa rauhoittava ja turvaa antava osapuoli. Älä vaivu liialliseen synkkyyteen lasten kärsimysten suhteen. Itseni lisäksi tunnen useita alkoholistien lapsia joilla itsellään ei ole minkäänlaisia ongelmia alkoholin suhteen. Toisaalta tunnen taas ns. hyvistä perheistä olevia ja juomaan ratkenneita.
Yksinhuoltajuus on valtava taloudellinen riski. Älä siis panikoidu ja vaan pyri positiiviseen ratkaisuun. Se että tulette toimeen ns selvinpäin on voimavara johon tulisi rakentaa.
Hankkiudu myös vertaistuen pariin jossa voit purkaa tuntojasi.- kokemuksella
Tosi kurja kuulla, etta joudut lasten kanssa tohon tilanteeseen. Mun mies ei ole koskaan ollut alkoholisti, mutta on vetanyt reilusti niin sanottuja "kilari kanneja" eli normaali illanvietto muuttuu ihan yhdeks helvetiksi. Ihan suhteen alusta saakka niita tapauksia oli aina muutaman kerran vuodessa. Seuraavana paivana harvoin mitaan muisti ja hapea ja katumus oli tietty valtavat, kun kuuli mita on touhunnut. Kun lapsi syntyi ajattelin, etta ne kohtaukset loppuis, mutta ei se niin mennyt. Kerran sitten jouduin jopa poliisit soittamaan kotiin, kun kiva illanvietto karkas taas ihan taysin kasista. Me asutaan eri maassa kuin molempien vanhemmat, ja mun aiti viela sattui olemaan meilla kylassa, se oli ihan aarettoman noloa.
Soitin sitten samana yona myos miehen vanhemmille ja kerroin kaiken, aamulla kun mies palas kotiin sai heti puhelun omalta isaltaan ja siina itkettiin ja keskusteltiin, lopulta paatos, etta saa juoda ja nauttia elamastaan, mutta vakeva viina on pannassa, on pitanyt nyt melkein kaksi vuotta; eika ole tullut kilareitakaan. Mua helpotti ihan hirveesti kun seka mun, etta miehen vanhemmat viimein vuosien salailun jalkeen sai tietoonsa, millasta meilla valilla on ollut. Se salailu oli ehka vuosien varrella kaikkein karseinta.
Ma en usko etta auttaa jos toisen sitoo kotiin, kun kyseessa on sosiaalinen, paalle kolmikymppinen salli. En tieda mista oma anteeksi anto on kummunut vuosien varrella; todennakoisesti siita kun aidosto rakastaa ja valittaa ja kun toinen on selkeasti katunut tekojaan. Toki vielakin, joka kerta kun lahtee ulos, niin se pieni pelko haivahtaa mielessa, etta nainkohan tama yo muuttuu painajaiseksi. Mutta pikkuhiljaa luottamus siihen, etta muutos on tapahtunut, alkaa ottaa voiton.
Tama nyt ei ihan vastaa tietenkaan taman ketjun alkuperaista kirjoitusta, mutta minun tapauksessa tein paljon tyota sen eteen ettei perhe hajoa, koska oma isa lapselle on niin tarkea. Olen kiitollinen siita, etta mies on viimein tajunnut missa mentiin metsaan, mutta kylla se vuosia kestikin. Ymmarran kylla hyvin, etta nama tilanteet voi helposti olla liian vahingollisia ja vaarallisia lapsille ja puolisolle ja silloin on tietenkin pakko vaan lahtea.
Paljon voimia kaikille, joiden elamassa tamantyyppiset asiat ovat arkea. - alkuperäinen.-.-
kokemuksella kirjoitti:
Tosi kurja kuulla, etta joudut lasten kanssa tohon tilanteeseen. Mun mies ei ole koskaan ollut alkoholisti, mutta on vetanyt reilusti niin sanottuja "kilari kanneja" eli normaali illanvietto muuttuu ihan yhdeks helvetiksi. Ihan suhteen alusta saakka niita tapauksia oli aina muutaman kerran vuodessa. Seuraavana paivana harvoin mitaan muisti ja hapea ja katumus oli tietty valtavat, kun kuuli mita on touhunnut. Kun lapsi syntyi ajattelin, etta ne kohtaukset loppuis, mutta ei se niin mennyt. Kerran sitten jouduin jopa poliisit soittamaan kotiin, kun kiva illanvietto karkas taas ihan taysin kasista. Me asutaan eri maassa kuin molempien vanhemmat, ja mun aiti viela sattui olemaan meilla kylassa, se oli ihan aarettoman noloa.
Soitin sitten samana yona myos miehen vanhemmille ja kerroin kaiken, aamulla kun mies palas kotiin sai heti puhelun omalta isaltaan ja siina itkettiin ja keskusteltiin, lopulta paatos, etta saa juoda ja nauttia elamastaan, mutta vakeva viina on pannassa, on pitanyt nyt melkein kaksi vuotta; eika ole tullut kilareitakaan. Mua helpotti ihan hirveesti kun seka mun, etta miehen vanhemmat viimein vuosien salailun jalkeen sai tietoonsa, millasta meilla valilla on ollut. Se salailu oli ehka vuosien varrella kaikkein karseinta.
Ma en usko etta auttaa jos toisen sitoo kotiin, kun kyseessa on sosiaalinen, paalle kolmikymppinen salli. En tieda mista oma anteeksi anto on kummunut vuosien varrella; todennakoisesti siita kun aidosto rakastaa ja valittaa ja kun toinen on selkeasti katunut tekojaan. Toki vielakin, joka kerta kun lahtee ulos, niin se pieni pelko haivahtaa mielessa, etta nainkohan tama yo muuttuu painajaiseksi. Mutta pikkuhiljaa luottamus siihen, etta muutos on tapahtunut, alkaa ottaa voiton.
Tama nyt ei ihan vastaa tietenkaan taman ketjun alkuperaista kirjoitusta, mutta minun tapauksessa tein paljon tyota sen eteen ettei perhe hajoa, koska oma isa lapselle on niin tarkea. Olen kiitollinen siita, etta mies on viimein tajunnut missa mentiin metsaan, mutta kylla se vuosia kestikin. Ymmarran kylla hyvin, etta nama tilanteet voi helposti olla liian vahingollisia ja vaarallisia lapsille ja puolisolle ja silloin on tietenkin pakko vaan lahtea.
Paljon voimia kaikille, joiden elamassa tamantyyppiset asiat ovat arkea.Oli tosi lohduttavaa lukea että jotkut ovat selvinneet samantapaisesta tilanteesta vaikka aikaa se näköjään vie paljon.
Joo mun miehelle ei kyllä omien vanhempien sanomiset auta pätkääkään, sen molemmat vanhemmat on nimittäin alkoholistei :/
No eilen mies ei juonut ja taas kerran lupasi ettei juo tippaakaan tänä vuonna, no toivottavasti lupaus pitää paikkansa, en kyllä usko sitä mitenkään.
Ja mun miehellä on just se ongelma ettei se pysty juomaan esim. 3kaljaa ja jättää sitä siihen vaan pitää saada lisää.
Yksinhuoltajaks jäämisessä pelottaa eniten se että miten rahallisesti pärjätään :( Muuten kyllä tiedän että pärjätään erittäin hyvin, ehkä jopa paremmin kuin nyt. Koska tällä hetkellä koko aika stressaan sitä että millon mies taas juo ja lähteekö se taas jonnekkin yms.
Ja sitten tossa yksinhuoltajuudessa mua pelottaa sekin että mitä jos mulle ja miehelle tulis yhteishuoltajuus. Mies on siis juonut joka kerta kun on jäänyt lapsien kanssa kotiin ja itse oon lähtenyt esim. kuntosalille, kauppaan yms. Ja kerran on jopa jättänyt toisen lapsemme kotiin kun oli päättänyt lähteä hakemaan toiselta puolelta kuntaa vähän alkoholia. Lapsi kerkes olla yksin onneksi vain 15min sängyssään kun tulin kotiin kaupasta.
Ja en usko että parantaa tapansa kun muutettais pois, jois varmasti vaan enemmän ja lopettais työt samalla. Kun ei kai todisteeksi riitä että mä sanon että mies juo ja ei oo ehkä ollu maailman paras isä.
Naapurit tietenkin tietää jotain noista mun miehen riehumisista ja alkoholin käytöstä mutta vaikuttaako heidänkään sanansa sitten vaikka lastenvalvojan luona mitään?
Ja en siis tarkoita tolla että en halua mieheni enää ikinä näkevän lapsiaan vaan että jos juo niin ei saa lapsia nähdä mutta jos on raittiina ollut pidempään niin sitten tietenkin saa lapsia hakea hoitoon yms.
Mutta en kumminkaan erota haluis, mies ei vaan suostu mihkään a-klinikalle menemään kun ei tunnusta olevansa millään lailla alkoholisti ja keskusteluissa hän ei suostu mitään myöntämään ja tuntuu että hän ei edes tajua että tekee väärin, välillä joo mutta useimmiten ei.
Mutta lisää kokemuksia ja neuvoja voisin ottaa vielä vastaan. - _luna_
alkuperäinen.-.- kirjoitti:
Oli tosi lohduttavaa lukea että jotkut ovat selvinneet samantapaisesta tilanteesta vaikka aikaa se näköjään vie paljon.
Joo mun miehelle ei kyllä omien vanhempien sanomiset auta pätkääkään, sen molemmat vanhemmat on nimittäin alkoholistei :/
No eilen mies ei juonut ja taas kerran lupasi ettei juo tippaakaan tänä vuonna, no toivottavasti lupaus pitää paikkansa, en kyllä usko sitä mitenkään.
Ja mun miehellä on just se ongelma ettei se pysty juomaan esim. 3kaljaa ja jättää sitä siihen vaan pitää saada lisää.
Yksinhuoltajaks jäämisessä pelottaa eniten se että miten rahallisesti pärjätään :( Muuten kyllä tiedän että pärjätään erittäin hyvin, ehkä jopa paremmin kuin nyt. Koska tällä hetkellä koko aika stressaan sitä että millon mies taas juo ja lähteekö se taas jonnekkin yms.
Ja sitten tossa yksinhuoltajuudessa mua pelottaa sekin että mitä jos mulle ja miehelle tulis yhteishuoltajuus. Mies on siis juonut joka kerta kun on jäänyt lapsien kanssa kotiin ja itse oon lähtenyt esim. kuntosalille, kauppaan yms. Ja kerran on jopa jättänyt toisen lapsemme kotiin kun oli päättänyt lähteä hakemaan toiselta puolelta kuntaa vähän alkoholia. Lapsi kerkes olla yksin onneksi vain 15min sängyssään kun tulin kotiin kaupasta.
Ja en usko että parantaa tapansa kun muutettais pois, jois varmasti vaan enemmän ja lopettais työt samalla. Kun ei kai todisteeksi riitä että mä sanon että mies juo ja ei oo ehkä ollu maailman paras isä.
Naapurit tietenkin tietää jotain noista mun miehen riehumisista ja alkoholin käytöstä mutta vaikuttaako heidänkään sanansa sitten vaikka lastenvalvojan luona mitään?
Ja en siis tarkoita tolla että en halua mieheni enää ikinä näkevän lapsiaan vaan että jos juo niin ei saa lapsia nähdä mutta jos on raittiina ollut pidempään niin sitten tietenkin saa lapsia hakea hoitoon yms.
Mutta en kumminkaan erota haluis, mies ei vaan suostu mihkään a-klinikalle menemään kun ei tunnusta olevansa millään lailla alkoholisti ja keskusteluissa hän ei suostu mitään myöntämään ja tuntuu että hän ei edes tajua että tekee väärin, välillä joo mutta useimmiten ei.
Mutta lisää kokemuksia ja neuvoja voisin ottaa vielä vastaan.nyt yksinkertaisesti pakkaa kamas ja lapses ja häivy.ihan oikeesti ittes ja lapsies vuoksi.
jos se ei edes tiedosta ongelmaansa,niin miten sitä vois lähteä edes korjaamaan millään lailla? - kokemuksella
_luna_ kirjoitti:
nyt yksinkertaisesti pakkaa kamas ja lapses ja häivy.ihan oikeesti ittes ja lapsies vuoksi.
jos se ei edes tiedosta ongelmaansa,niin miten sitä vois lähteä edes korjaamaan millään lailla?Kylla mulla on niin sympatiat sun puolella; tilanne kuulostaa niin epareilulta. Ja pahalta. Ma luulen kanssa, etta parempi vois olla, jos sulla on paikka mihin lasten kanssa muuttaa ainakin alkuun, eihan sita tieda vaikka se laukasis miehessa halun muutokseen, mutta han tuntuu tarvitsevan ihan ammattilaisten apua; yksin tosta on vaikea lahtea raitistumaan, ja ihan kohtuutonta, etta se sun hartioille lankeaa, sulla on ihan riittavasti stressia ja huollettavaa.
Onko sun miehen elamassa ketaan auktoriteettia, keta han arvostais ja kunnioittais, ja kuka olis valmis auttamaaan ja puhumaan hanelle jarkea. Han on kuitenkin menettamassa kaikkein tarkeimman elamassaan; oman perheensa. Kuulostais silta, etta kaikki sun puheet menee ihan kuuroille korville ja niin se tulee olemaan varmaan jatkossakin. Sama se oli meillakin monesti; ma rupesin jo ittekin inhoomaan omaa aantani ja sita miten ne samat asiat aina tuli jankattua.
Koita jaksaa, ma en sinuna hirveesti viela ahdistuis niista huoltajuus asiosta, ennemminkin yrittaisin loytaa ratkasun, joka helpottais sun elamaa nopeasti, jotta saisit vahan hengahtaa, levata ja kasata ajatuksiasi, ilman etta ne miehen menot ja orveltamiset on ihan siina sun silmien alla. - omituinen asia!
kokemuksella kirjoitti:
Kylla mulla on niin sympatiat sun puolella; tilanne kuulostaa niin epareilulta. Ja pahalta. Ma luulen kanssa, etta parempi vois olla, jos sulla on paikka mihin lasten kanssa muuttaa ainakin alkuun, eihan sita tieda vaikka se laukasis miehessa halun muutokseen, mutta han tuntuu tarvitsevan ihan ammattilaisten apua; yksin tosta on vaikea lahtea raitistumaan, ja ihan kohtuutonta, etta se sun hartioille lankeaa, sulla on ihan riittavasti stressia ja huollettavaa.
Onko sun miehen elamassa ketaan auktoriteettia, keta han arvostais ja kunnioittais, ja kuka olis valmis auttamaaan ja puhumaan hanelle jarkea. Han on kuitenkin menettamassa kaikkein tarkeimman elamassaan; oman perheensa. Kuulostais silta, etta kaikki sun puheet menee ihan kuuroille korville ja niin se tulee olemaan varmaan jatkossakin. Sama se oli meillakin monesti; ma rupesin jo ittekin inhoomaan omaa aantani ja sita miten ne samat asiat aina tuli jankattua.
Koita jaksaa, ma en sinuna hirveesti viela ahdistuis niista huoltajuus asiosta, ennemminkin yrittaisin loytaa ratkasun, joka helpottais sun elamaa nopeasti, jotta saisit vahan hengahtaa, levata ja kasata ajatuksiasi, ilman etta ne miehen menot ja orveltamiset on ihan siina sun silmien alla.Raha-asiat hoidat, ei lasten tartte olla vimpan päälle vermeissä, siistit ja asialliset vaatteet riittää, eikä niitä vaatteita tarvi olla nurkat väärällään, eikä lelujakaan!
Säästät missä voit.
Eniten säästät itseäsi ja lapsiasio muuttamalla, katkaise ketju, ole rohkea!
! - alkoholiongelmaperheestä
alkuperäinen.-.- kirjoitti:
Oli tosi lohduttavaa lukea että jotkut ovat selvinneet samantapaisesta tilanteesta vaikka aikaa se näköjään vie paljon.
Joo mun miehelle ei kyllä omien vanhempien sanomiset auta pätkääkään, sen molemmat vanhemmat on nimittäin alkoholistei :/
No eilen mies ei juonut ja taas kerran lupasi ettei juo tippaakaan tänä vuonna, no toivottavasti lupaus pitää paikkansa, en kyllä usko sitä mitenkään.
Ja mun miehellä on just se ongelma ettei se pysty juomaan esim. 3kaljaa ja jättää sitä siihen vaan pitää saada lisää.
Yksinhuoltajaks jäämisessä pelottaa eniten se että miten rahallisesti pärjätään :( Muuten kyllä tiedän että pärjätään erittäin hyvin, ehkä jopa paremmin kuin nyt. Koska tällä hetkellä koko aika stressaan sitä että millon mies taas juo ja lähteekö se taas jonnekkin yms.
Ja sitten tossa yksinhuoltajuudessa mua pelottaa sekin että mitä jos mulle ja miehelle tulis yhteishuoltajuus. Mies on siis juonut joka kerta kun on jäänyt lapsien kanssa kotiin ja itse oon lähtenyt esim. kuntosalille, kauppaan yms. Ja kerran on jopa jättänyt toisen lapsemme kotiin kun oli päättänyt lähteä hakemaan toiselta puolelta kuntaa vähän alkoholia. Lapsi kerkes olla yksin onneksi vain 15min sängyssään kun tulin kotiin kaupasta.
Ja en usko että parantaa tapansa kun muutettais pois, jois varmasti vaan enemmän ja lopettais työt samalla. Kun ei kai todisteeksi riitä että mä sanon että mies juo ja ei oo ehkä ollu maailman paras isä.
Naapurit tietenkin tietää jotain noista mun miehen riehumisista ja alkoholin käytöstä mutta vaikuttaako heidänkään sanansa sitten vaikka lastenvalvojan luona mitään?
Ja en siis tarkoita tolla että en halua mieheni enää ikinä näkevän lapsiaan vaan että jos juo niin ei saa lapsia nähdä mutta jos on raittiina ollut pidempään niin sitten tietenkin saa lapsia hakea hoitoon yms.
Mutta en kumminkaan erota haluis, mies ei vaan suostu mihkään a-klinikalle menemään kun ei tunnusta olevansa millään lailla alkoholisti ja keskusteluissa hän ei suostu mitään myöntämään ja tuntuu että hän ei edes tajua että tekee väärin, välillä joo mutta useimmiten ei.
Mutta lisää kokemuksia ja neuvoja voisin ottaa vielä vastaan.mutta yksinhuoltaja kuitenkin usealle lapselle.Liittomme kariutiu kaikista yrityksistä huolimatta,mutta haluan sanoa sinulle,että pärjäämisen mahdollisuudet on kuitenkin.Paljon on tehtävää ja rahojen laskemista,muttei mitenkään mahdotonta.Liittoon ei mielestäni kannata jäädä ja antaa lasten kärsiä,jos tilanne riistäytyy käsistä.
- pyyanna
alkoholiongelmaperheestä kirjoitti:
mutta yksinhuoltaja kuitenkin usealle lapselle.Liittomme kariutiu kaikista yrityksistä huolimatta,mutta haluan sanoa sinulle,että pärjäämisen mahdollisuudet on kuitenkin.Paljon on tehtävää ja rahojen laskemista,muttei mitenkään mahdotonta.Liittoon ei mielestäni kannata jäädä ja antaa lasten kärsiä,jos tilanne riistäytyy käsistä.
Minä elin vuosia päihdeongelmaisen puolisona ja hoidin sekä lapset että kodin, koko ajan oli mielessä pelko siitä, miten ilta tulee sujumaan, tuleeko mies kotiin ja jos tulee niin missä kunnossa.
Lopulta muutin lasten kanssa pois ja se oli elämäni paras päätös, vaikkakin äärimmäisen raskas.
Pystyin keskittymään täysillä lapsiini ja perheeseen, valtava taakka putosi harteilta ja sain tilaa olla oma itseni. Vasta jälkeenpäin huomaa, miten paljon energiaa tuossa tilanteessa eläminen sitoo, se on sitten poissa muusta. - valtava taloudellinen riski
omituinen asia! kirjoitti:
Raha-asiat hoidat, ei lasten tartte olla vimpan päälle vermeissä, siistit ja asialliset vaatteet riittää, eikä niitä vaatteita tarvi olla nurkat väärällään, eikä lelujakaan!
Säästät missä voit.
Eniten säästät itseäsi ja lapsiasio muuttamalla, katkaise ketju, ole rohkea!
!... ja johtaa pääsääntöisesti köyhyyteen ja erityisesti tulemme saamaan paljon yh:sta johtuvia todella köyhiä eläkeläisiä. Yksin jäämistä korjataan usein liikkeillä jotka johtavat vielä sekavimpiin ratkaisuihin: yhteiset, mun ja sun etc. Yhtäkkiä huomataan että rahat ei millään riitä koko topparoikan pyöritykseen.
On myös huomioitava että nyt menossa oleva taloudellinen tilanne tulee olemaan niin pitkä ja vaikea että se tuottaa uudet ns. laman lapset. Kuntien verotulot romahtavat v. 2010 minkä jälkeen on karsittavat sekä tulonsiirtoja että palveluita todella tuntuvasti.
Alkoholiongelmaisen kanssa eläminen on huono vaihtoehto. Yksinhuoltajuus tulee myös johtamaan köyhyyteen. Eli kahdesta huonosta vaihtoehdosta on valittava. - katsella monesta
valtava taloudellinen riski kirjoitti:
... ja johtaa pääsääntöisesti köyhyyteen ja erityisesti tulemme saamaan paljon yh:sta johtuvia todella köyhiä eläkeläisiä. Yksin jäämistä korjataan usein liikkeillä jotka johtavat vielä sekavimpiin ratkaisuihin: yhteiset, mun ja sun etc. Yhtäkkiä huomataan että rahat ei millään riitä koko topparoikan pyöritykseen.
On myös huomioitava että nyt menossa oleva taloudellinen tilanne tulee olemaan niin pitkä ja vaikea että se tuottaa uudet ns. laman lapset. Kuntien verotulot romahtavat v. 2010 minkä jälkeen on karsittavat sekä tulonsiirtoja että palveluita todella tuntuvasti.
Alkoholiongelmaisen kanssa eläminen on huono vaihtoehto. Yksinhuoltajuus tulee myös johtamaan köyhyyteen. Eli kahdesta huonosta vaihtoehdosta on valittava.suunnasta.Jos perusperheessä on alkoholisti,joka kuluttaa perheen ruoka- ja vuokrarahat,niin onko tilanne yhtään parempi.Tällainen ihminen ajaa tuhoon lähipiirinsä,lapsiaan säästelemättä.Tällöin varmasti äiti pystyy paremmin selviämään yksin lasten kanssa,kun kukaan ei juo rahoja kurkusta alas.Kokemusta on,viiden lapsen kasvattaminen ilman mitään uuselättäjää onnistui.Kaupunki maksoi minimielatustuen,isä yleensä unohti maksella.Tein reilusti töitä noina vuosina,joten eläketulojakin on sentään kertynyt.
- vaiheessa..
alkuperäinen.-.- kirjoitti:
Oli tosi lohduttavaa lukea että jotkut ovat selvinneet samantapaisesta tilanteesta vaikka aikaa se näköjään vie paljon.
Joo mun miehelle ei kyllä omien vanhempien sanomiset auta pätkääkään, sen molemmat vanhemmat on nimittäin alkoholistei :/
No eilen mies ei juonut ja taas kerran lupasi ettei juo tippaakaan tänä vuonna, no toivottavasti lupaus pitää paikkansa, en kyllä usko sitä mitenkään.
Ja mun miehellä on just se ongelma ettei se pysty juomaan esim. 3kaljaa ja jättää sitä siihen vaan pitää saada lisää.
Yksinhuoltajaks jäämisessä pelottaa eniten se että miten rahallisesti pärjätään :( Muuten kyllä tiedän että pärjätään erittäin hyvin, ehkä jopa paremmin kuin nyt. Koska tällä hetkellä koko aika stressaan sitä että millon mies taas juo ja lähteekö se taas jonnekkin yms.
Ja sitten tossa yksinhuoltajuudessa mua pelottaa sekin että mitä jos mulle ja miehelle tulis yhteishuoltajuus. Mies on siis juonut joka kerta kun on jäänyt lapsien kanssa kotiin ja itse oon lähtenyt esim. kuntosalille, kauppaan yms. Ja kerran on jopa jättänyt toisen lapsemme kotiin kun oli päättänyt lähteä hakemaan toiselta puolelta kuntaa vähän alkoholia. Lapsi kerkes olla yksin onneksi vain 15min sängyssään kun tulin kotiin kaupasta.
Ja en usko että parantaa tapansa kun muutettais pois, jois varmasti vaan enemmän ja lopettais työt samalla. Kun ei kai todisteeksi riitä että mä sanon että mies juo ja ei oo ehkä ollu maailman paras isä.
Naapurit tietenkin tietää jotain noista mun miehen riehumisista ja alkoholin käytöstä mutta vaikuttaako heidänkään sanansa sitten vaikka lastenvalvojan luona mitään?
Ja en siis tarkoita tolla että en halua mieheni enää ikinä näkevän lapsiaan vaan että jos juo niin ei saa lapsia nähdä mutta jos on raittiina ollut pidempään niin sitten tietenkin saa lapsia hakea hoitoon yms.
Mutta en kumminkaan erota haluis, mies ei vaan suostu mihkään a-klinikalle menemään kun ei tunnusta olevansa millään lailla alkoholisti ja keskusteluissa hän ei suostu mitään myöntämään ja tuntuu että hän ei edes tajua että tekee väärin, välillä joo mutta useimmiten ei.
Mutta lisää kokemuksia ja neuvoja voisin ottaa vielä vastaan.ei auta mikään muu kuin että pakkaat tavarasi ja otat lapsesi mukaan ja varaat ajan sossusta tai lastenvalvojalta ja kerrot kaiken rehellisesti heille ja kokemuksen kautta itse tiedän että he kyllä näkevät ihmisestä jos kaikki eivät ole kohdallaan.
Lapseni isä rupesi juomaan kun odotin ja sitten se meni pahemmaksi ja lopulta oli huumeet myös mukana.
Ennen lapsen syntymään heitin tulevan isän pellolle ja kun lapsi syntyi ja tuli aika mennä lastenvalvojale niin kerroin kaiken siellä ja he pistivät isän menemään a-klinikalle( kyllä hänkin menee jos tosiaan lapsistaan välittää) ja seuloihin säännöllisin ajoin.
meni pari vuotta ennen kuin se oppi siihen ettei lasta nähdä jos ei osata olla selvinpäin.
Melkein vuoden päivät oli ollut selvinpäin ja valvottuihin tapaamisiin oi aina tullut ja yhtäkkiä taas sai päähänsä aloittaa samat tapansa kuin aiemminkin ja sitten kerran pari ilmestyi tapamisiin päissään ja lastenvalvoja ja sossut pättivät että niin on parempi ettei isä ole kuvioissa mukana ollenkaan paitsi jos jossain vaiheessa tulevaisuudessa osaa ottaa opikseen ja olla selvinpäin.
Siitä huoltajuudesta... saat kyllä yksinhuoltajuuden jos vain pysyt tarpeeksi vahvana ja et anna miehen nujertaa sinua:).
Tiedän ettei tuo ole helppo tie mutta kyllä tekin siitä selviitte ja vaikka tuntuu raskaalta ja tekisi mieli luovuttaa niin pieni toivon häivähdys tulee mieleen että kyllä tämä loppuu ja kaikki muuttuu ainakin hiukan paremmaksi:)
Onnea sinnulle:) - Ryhtiliike
valtava taloudellinen riski kirjoitti:
... ja johtaa pääsääntöisesti köyhyyteen ja erityisesti tulemme saamaan paljon yh:sta johtuvia todella köyhiä eläkeläisiä. Yksin jäämistä korjataan usein liikkeillä jotka johtavat vielä sekavimpiin ratkaisuihin: yhteiset, mun ja sun etc. Yhtäkkiä huomataan että rahat ei millään riitä koko topparoikan pyöritykseen.
On myös huomioitava että nyt menossa oleva taloudellinen tilanne tulee olemaan niin pitkä ja vaikea että se tuottaa uudet ns. laman lapset. Kuntien verotulot romahtavat v. 2010 minkä jälkeen on karsittavat sekä tulonsiirtoja että palveluita todella tuntuvasti.
Alkoholiongelmaisen kanssa eläminen on huono vaihtoehto. Yksinhuoltajuus tulee myös johtamaan köyhyyteen. Eli kahdesta huonosta vaihtoehdosta on valittava.Yksinhuoltajuus on ainoa vaihtoehto. Juopot eivät muutu ja lapsia ei heidän takiaa saa uhrata. Olen vihainen kaikille niille, jotka jäävät lasten kustannuksella elämään juopon kanssa. Sitä paitsi juopot antavat usein itselleen luvan myös lyödä puolisoaan.
Kun ukkos huutaa,
ja lapset parkuu,
niin ota nyyttis (lapsi/lapset kainalooon)
ja lähde karkuun
- alkoholistin lapsi
olen itse alokoholistin tytär. vanhempani erosivat kun olin 10v. minulla on pari vuotta vanhempi veli ja 4 vuotta nuorempi sisko.
isäni ratkesti ryyppäämään kun häneltä paukahti välilevy ja selällä ei voinut tehdä enää töitä, elettiin siis äidin palkalla josta isä joi suurimman osan. isän sairauden ja työttömäksi jäämisen jälkeen hän joi viitisen vuotta ennen kuin he erosivat. välillä äiti pakkasi yöpymis tarvikkeet mukaan ja lähdettiin sukulaisten luo pakoon ku isä rupesi riehumaan ja heittelemään tavaroita.
lopulta he päätyivät eroon, äidistä tuli meidän ainut huoltaja ja isä sai tavata meitä aina silloin kun oli selvinpäin (eli siis ns."rajattomasti"). isä ja äiti todella rakastivat toisiaan ja olivat (ja ovat vieläkin) hyviä ystäviä (he tulivat erittäin hyvin toimeen ku isä oli selvinpäin ja pystyivät myös puhumaan asioista), joten isä kävi meillä ja oli aina välillä yötäkin mutta ilman viinaa. jos isä alkoi juomaan meillä ollessaan niin äiti soitti taksin ja passitti isän tiehensä, uhkasi soittaa poliisin jos ei muuten lähde.
äitini teki mielestäni oikean ratkaisun erotessaa, erosta huolimatta isä ja äiti ovat edelleen hyviä ystäviä, yhdessä asuminen vain ei onnistunut viinan takia.
lapsen silmistä katsottuna ero oli hyvä ja oikea päätös tässä tapauksessa koska me emme jääneet ilman isää vaan näimme/näemme hänet vain selvin päin.
ero on aina raskas päätös mutta joissakin tapauksissa se ei silti ole maailmaloppu vaan helpoitus niin itsensä kuin lapsien kannalta.
isältäni meni pari vuotta tajuta että mitä on menettänyt ja "kunnostautui". edelleen viina on osa hänen elämäänsä, mutta nykyään lapset on viinaa tärkeämpiä.
vanhempani eivät koskaan palanneet takaisin yhteen ja nykyään heillä on uudet puolisot. mutta he ovat edelleen hyviä ystäviä.
en tiedä onko tarinastani mitään hyötyä sinun elämäsi kannalta mutta toivottavasti saat jotain irti siitä. voin näin alkoholisti tyttären silmin sanoa että en ole menettänyt mitään kun vanhempani erosivat vaan päinvastoin sain vanhempani takaisin. mieluummin katselen heitä omalla tavallaan onnellisina ja itsekin onnellisena kuin se että he riutuisivat yhdessä ja että meillä lapsillakin olisi paha olla.
olen itse 20v. ja vielä lapseton mutta toivon ettei minun tulevat lapseni joudu koskaan kokemaan sitä mitä minä koin eläessäni alkoholisti isäni kanssa. en halua että he joutuvat pelkäämään omaa isäänsä ja katselevan miten äiti itkee päivästä toiseen pahaa oloaan alkoholisti miehen takia. - sä olet
vieläkin lapsinesi saman katon alla kuin juoppohullu-miehesi?
Nyt ei enään ole kyse siitä onko mies mukava selvinpäin, eihänhän juurikaan tunnu olevan selvinpäin!
Eikä sillä ole mitään merkitystä "rakastatko" häntä vielä, NYT merkitsevät vain lasten ja sinun turvallisuus ja hyvinvointi ELI samantien lähdette, jos ei muuta paikkaa ole niin sitten vaikka turvakotiin!!!
Sinähän mahdollistat miehesi juopottelun, asiat tulevat pahenemaan niin kauan kuin sen sallit jäämällä yhteiseen kotiin.
Lakkaa keksimästä selityksiä ja syitä miksi vielä jäätte "yrittämään" ja odottamaan josko iskä itse tajuaisi lopettaa juomisen... Niin tuskin tapahtuu, mutta jos otat ja lähdet niin se saattaa (huom. ei todennäköistä) olla niin iso kriisi miehellesi, että ymmärtää tarvitsevansa ammattiapua.
Tästä eteenpäin dokumentoi kaikki ikävät tapahtumat, soita poliisit paikalle jos riehuu, käy lääkärissä jos käy päälle, pyydä naapureitasi todistajiksi jne... Tee nämä kuitenkin miehesi tietämättä. Ihan varotoimina noi jos sattuisi tulemaan huoltajuuskiista.
Nyt ei muutakuin salassa suunnittelemaan teidän muuttoa, teet suunnitelmat valmiiksi, pyydät muuttoapua ja lähdette silloin kun miehesi ei ole paikalla. Kunnan sosiaalipuoltakin voi infota, mä itse olen kylläkin hieman varautunut sossujen suhteen, vaikka kokemusta ei olekaan.
Voimia ja onnea uuteen elämään!- Hyviä neuvoja
Ihan hyviä neuvoja;
"Soita poliisit." Nojoo, minä soitin kerran
virkavallan kotiini, kun mies huusi, rikkoi
huonekaluja ja uhkaili keskellä yötä.
Poliisit tulivat, minä selittämään tilannetta
unestaan herännyt pikkulapsi sylissäni.
Poliiseista toisen asenne oli pöyristyttävä:
-Mitä SINÄ sitten olet juonut?
-Minä soitin teille, kun tuo mies tuli yöllä
jostain ravintolasta riehumaan. Olin lapsen kanssa jo nukkumassa, kun...
-Mutta mitä sinä olet juonut?
-MITÄ? Minäkö? No en herranjumala mitään.
Miten niin?
-Miksi olet ylhäällä tähän aikaan yöstä?
-Minä heräsin, kun tuo mies alkoi metelöidä
kun tuli jostain ulkoa. Olin jo nukkumassa ja olin laittanut...
-Miksi noin pieni lapsi on ylhäällä tähän aikaan? Lasten kuuluu nukkua öisin. Kyllä
hänet pitäisi laittaa nukkumaan!
-Niin siis olin jo itse nukkumassa, ja lapsi on
nukkunut jo monta tuntia, hän heräsi kun...
-Miksi sinä lapsen olet herättänyt yöllä
kuuntelemaan aikuisten riitelyä? Lasten
pitäisi antaa nukkua öisin!
-Riitelyä? Ei tässä ollut mitään riitelyä.
Olimme lapsen kanssa nukkumassa ja heräsimme siihen meteliin, kun mies tuli kotiin ja alkoi hajottaa tuoleja hakkaamalla niitä lattiaan.
-Ei keskellä yötä saa huutaa ja hakata huonekaluja! Mikset sinä nuku öisin?
-Juotteko te joka yö ja heittelette huonekeluja?
-Minä en juo ollenkaan alkoholia. Minähän olin nukkumassa, kun mies tuli kotiin...
-Mitä sinä sitten täällä kotona joit? Ei kukaan
selvinpäin noin riitele.
-Minä en juo alkoholia. Eikä meillä ollut riitaa, olin nukkumassa kun äijä alkoi riehua
täällä yksin yöllä.
-Ei kukaan riehu yksin! Kyllä sinun on täytynyt
olla mukana. Mitä sinä olet ottanut?
Jotain huumeita vai?
-Kuule, konstaapeli, mitäs sinun lapussasi lukeekaan - mitäs jos mennään ottamaan
puhalluskoe, ja ne teidän huumetestinne, tehdäänpäs nyt sellaiset, kun tämä tuntuu olevan vähän epäselvä...
-Ole hiljaa! Haluatko sinä jotain apua vai et?
Mies piti viedä pois vai?
Toinen poliisi oli hiljaa ja antoi tämän
typerän, pahantuulisen nuoren konstaapelin
härnätä ja hätyyttää minua - naista pikkulapsi
sylissä- kauan aikaa, ennen kuin he
veivät mieheni ulos, sanoivat vievänsä putkaan.
Eivät edes vieneet putkaan:
jättivät korttelin päähän, josta mies meni
minun tuttaviene riesaksi yökylään,
ja soitteli tietysti koko yön.
Toinen neuvo:
"Valmistele muuttoa."
Niin MILLÄ RAHALLA?????
Muuttoauto maksaa mielettömästi,
ei lapsia kotona hoitava pysty makselemaan tonnitolkulla muuttoautoja eikä
varsinkaan mielettömän suuria takuita!!!
Muutenkin nainen maksaa kaikki laskut ja mies nylkee koko ajan naista; kerjää viimeiset rahat, myy lapsen joululahjat, jotta saa viinaa,
varastaa ja myy naisen vinyyli- ja cd- kokoelmat
ja korut ymymym.
Ei ole tahoa, joka auttaisi rahallisesti
pulassa olevia, hätyytettyinä eläviä
naisia ja lapsia!
Rahaa ei ole, eikä tule, eikä kukaan halua auttaa.
Turha neuvoa "lähtemään" ja "juoksemaan". - olisi..
Hyviä neuvoja kirjoitti:
Ihan hyviä neuvoja;
"Soita poliisit." Nojoo, minä soitin kerran
virkavallan kotiini, kun mies huusi, rikkoi
huonekaluja ja uhkaili keskellä yötä.
Poliisit tulivat, minä selittämään tilannetta
unestaan herännyt pikkulapsi sylissäni.
Poliiseista toisen asenne oli pöyristyttävä:
-Mitä SINÄ sitten olet juonut?
-Minä soitin teille, kun tuo mies tuli yöllä
jostain ravintolasta riehumaan. Olin lapsen kanssa jo nukkumassa, kun...
-Mutta mitä sinä olet juonut?
-MITÄ? Minäkö? No en herranjumala mitään.
Miten niin?
-Miksi olet ylhäällä tähän aikaan yöstä?
-Minä heräsin, kun tuo mies alkoi metelöidä
kun tuli jostain ulkoa. Olin jo nukkumassa ja olin laittanut...
-Miksi noin pieni lapsi on ylhäällä tähän aikaan? Lasten kuuluu nukkua öisin. Kyllä
hänet pitäisi laittaa nukkumaan!
-Niin siis olin jo itse nukkumassa, ja lapsi on
nukkunut jo monta tuntia, hän heräsi kun...
-Miksi sinä lapsen olet herättänyt yöllä
kuuntelemaan aikuisten riitelyä? Lasten
pitäisi antaa nukkua öisin!
-Riitelyä? Ei tässä ollut mitään riitelyä.
Olimme lapsen kanssa nukkumassa ja heräsimme siihen meteliin, kun mies tuli kotiin ja alkoi hajottaa tuoleja hakkaamalla niitä lattiaan.
-Ei keskellä yötä saa huutaa ja hakata huonekaluja! Mikset sinä nuku öisin?
-Juotteko te joka yö ja heittelette huonekeluja?
-Minä en juo ollenkaan alkoholia. Minähän olin nukkumassa, kun mies tuli kotiin...
-Mitä sinä sitten täällä kotona joit? Ei kukaan
selvinpäin noin riitele.
-Minä en juo alkoholia. Eikä meillä ollut riitaa, olin nukkumassa kun äijä alkoi riehua
täällä yksin yöllä.
-Ei kukaan riehu yksin! Kyllä sinun on täytynyt
olla mukana. Mitä sinä olet ottanut?
Jotain huumeita vai?
-Kuule, konstaapeli, mitäs sinun lapussasi lukeekaan - mitäs jos mennään ottamaan
puhalluskoe, ja ne teidän huumetestinne, tehdäänpäs nyt sellaiset, kun tämä tuntuu olevan vähän epäselvä...
-Ole hiljaa! Haluatko sinä jotain apua vai et?
Mies piti viedä pois vai?
Toinen poliisi oli hiljaa ja antoi tämän
typerän, pahantuulisen nuoren konstaapelin
härnätä ja hätyyttää minua - naista pikkulapsi
sylissä- kauan aikaa, ennen kuin he
veivät mieheni ulos, sanoivat vievänsä putkaan.
Eivät edes vieneet putkaan:
jättivät korttelin päähän, josta mies meni
minun tuttaviene riesaksi yökylään,
ja soitteli tietysti koko yön.
Toinen neuvo:
"Valmistele muuttoa."
Niin MILLÄ RAHALLA?????
Muuttoauto maksaa mielettömästi,
ei lapsia kotona hoitava pysty makselemaan tonnitolkulla muuttoautoja eikä
varsinkaan mielettömän suuria takuita!!!
Muutenkin nainen maksaa kaikki laskut ja mies nylkee koko ajan naista; kerjää viimeiset rahat, myy lapsen joululahjat, jotta saa viinaa,
varastaa ja myy naisen vinyyli- ja cd- kokoelmat
ja korut ymymym.
Ei ole tahoa, joka auttaisi rahallisesti
pulassa olevia, hätyytettyinä eläviä
naisia ja lapsia!
Rahaa ei ole, eikä tule, eikä kukaan halua auttaa.
Turha neuvoa "lähtemään" ja "juoksemaan".ensikoti? Siellä auttavat sinut alkuun. Kyllä lähteä voi, jos vain oikeasti on halua.
- lapsiasi..
Tuo sun tilanne kuulosti niin ikävän tutulta, että on pakko kirjoittaa tähän kommenttini, vaikken yleensä nettikeskusteluihin juurikaan osallistu. - Itse olen jo aikuinen ja minulla on omia lapsia, mutta luettuani viestisi sama vanha ahdistus kaivautui mieleni perukoilta esiin, olen nimittäin kokenut tuon tilanteen lapsena, lapsen näkökulmasta. Silloin en sitä täysin ymmärtänyt, enkä edes tiennyt, että asiat voisivat olla toisinkin. Isä huusi humalassa äidille, rikkoi paikkoja ja oli pelottava, mä pysyttelin hiljaa peiton alla, ettei isi huomaisi, että mä edes olen siellä. Elämä oli ahdistavaa ja pelon varjostamaa. Isäni oli alkoholisti, jota äitini ei jostain syystä - jota en vieläkään tiedä saati ymmärrä - voinut jättää. Lapsuuteni yllä oli tuo synkkä musta varjo, josta oli kasvaa sellainen virtahepo olohuoneeseen.. No, mun onneni - ja pahoittelen ja kadun kovasti, että näin sanon - oli isäni kuolema. Siihen päättyi tuo pelko ja ahdistus meillä kotona, vaikkakin tietty suru tuli tilalle.
En halua sinua tai ketään muutakaan ahdistaa tällä kirjoituksella, haluaisin vain, että useammat vanhemmat, isät tai äidit, kiinnittäisivät enemmän huomiota niihin viattomiin pieniin lapsiin, joista heidän pitäisi huolehtia. Ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin juoppo isä on lapselle olla ilman isää. Tämä siis mielipiteeni näin alkoholisti-isän tyttärenä.
Miehesi tuskin pääsee eroon ongelmastaan, ennenkuin pystyy tunnustamaan sen olemassaolon. Siihen ei ikävä kyllä taida olla olemassa poppakonsteja.. Kunnes tuo päivä koittaa, pyydän sinua ja kaikkia muitakin tuollaisesta tilanteesta kärsiviä ajattelemaan lastenne parasta - lapsi tarvitsee ja ansaitsee turvallisen kodin ja elämän, vaikka sitten vain yhden vanhemman kanssa. - juokse jo!!
"Mies on ihan kiva kun selvinpäin" HIP HEI!!
Ihanaa olla lapsi ja elää siinä perheessä!
Jos sinussa on enää yhtään Voimaa, lähde!!
Lapset ovat jo traumasitoituneet, mutta toivottavasti terapia saa edes osan korjattua.
Meillä isä kävi töissä ja joi, koitti jopa juoda salaa, mutta un itse olen alkoholisti äidin tytär, huomaan juomisen muissa ihmisissä heti.
Sossulle kerroin aikanaan, sanoivat vaan että älä päästä isää sisälle (asuttiin maantasalla) esikoinen itki isiä, kun isi parvekkeella enkä päästänyt sisään.
Harmittaa vielki että edes sossut eivät maininneet TURVAKOTIA!!! Tuolloin en sellaisesta edes tiennyt, voi kuinka paljolta lapseni olisivatkaan säästyneet jos joku olisi osannut auttaa!!!
Sossun apu oli laittaa MINUT katkolle!!! Isä voi jäädä kotiimme, saa sillein rentouduttua, lapset sijoitettin kriisiperheeseen!!!
Sossut olettivat, että kun äitini on alkoholisti ja ovat liian myöhään huostanneet minut, niin parempi on että minä menen katkolle.
Hassua sinällään, että käytin alkoa ehkä 3ploa viikossa -siis olutta. Yleensä join vain kaupasta saatavaa kotikaljaa!!
Kaikki meni täysin päälaelleen.
Nyt lapset ovat 8 ja 6 vuotiaat ja käyvät terapiassa jos voitaisiin vielä korjata.
Isä oli erittäin väkivaltainen minua kohtaan humalassa -tai lähinnä kankkusessa!!
Esikoinen muistaa edelleen, kuinka "Äiti löi isiä ja isi kaatui" (tämä tapahtui lasten ollessa 3 ja 1v) kun TAAS kertana eräänä isä tuli ikkunoista läpi sisälle humalassa, pakkasin lapset rattaisiin, isi tuli puukon kanssa kimppuun.
MÄ LÖIN!!! Jumalauta MÄ LÖIN vain tappaakseni, JOS lapset eivät olisi olleet siinä, olisin varmaan ottanut puukon ja hakannut sillä, nyt ONNEKSI isä sen verran humalas, et tippui jo yhdestä nyrkistä!
Lapset ovat rikki.
Joten JUOKSE!!
Lähde nyt!!
ÄLÄ anna lasten joutua elämään epävakaassa ympäristössä!! - ............
...joskus se rakkaus ei vaan riitä...lähe jo.
- minä vain
Ymmärrän sinua. Suhteesta on varmasti vaikea lähteä ja monesti tuntuu että ne hyvät päivät peittoaa ne huonot.
Ajattele asioita kuitenkin lasten kannalta. Millaiste muistot heille jää lapsuudesta...Itse olen alkolistiperheen lapsi, isäni siis joi. Silloin penskana asiaa ei ymmärtänyt mutta vanhemmiten vanhat asiat ovat alkaneet painaa.
Miehellänikin on alkoholi tausta. On vähentänyt kun suhteemme alkoi. Perheenlisäystä on tulossa maaliskuun lopulla ja olen iloinen että mieheni on vähentänyt juomista entisestään. Hänenkin isälleen alkoholi maistuu. Tuossa jo vähän tivasin miehelleni että lapsellemme jää sitten joulusta muisto jolloin ei juoda. Toivon että mieheni juominen pysyy aisoissa. Jos hän haluaa juoda, niin voi tehdä sen sitten vanhempiensa luona vloppuisin, mutta itse olen sitten lapsen kanssa kotona rauhassa.
Jos tahdot kirjoitella niin meilini on [email protected]. Olisi mukava vaihdella ajatuksia kohtalotoverin kanssa - pelossa elävä
Miehesi on minun mieheni kaltainen:
narsistinen, sietämätön, kypsymätön ja sivistymätön, tyhmänpuoleinen ihminen,
joka ei missään tapauksessa sovi perhe- elämään!
Sinä olet perheväkivallan uhri.
Omaisuuden hävittäminen ja rahojen juominen ovat ekonomista väkivaltaa, puhumattakaan
uhkailun ja metelillä häiriköinnin aiheuttamasta vahingosta.
Ukon uhittelu, että hän saa muka lapset erossa
on tyypillistä utopistista juttua juopon
maanisessa vaiheessa - mitään mahdollisuuksia
hänellä ei ole saada lapsia edes viikonlopuiksi
kehnojen elintapojensa vuoksi.
Minä sain pelätä miehen riehumista, rikkomista,
uhittelua, lapsen herättämistä yöllä "juttelemaan" ym vuoden ajan.
Syy miksi en lähtenyt on ilmiselvä:
Ei ole rahaa!!!
Ei minulla ole tuhansia euroja rahaa, mitä muuttoauto, uuden kodin takuut ja muut maksavat!
Puolison vaihto on varakkaampien naisten etuoikeus.
Yritin häätää miestä asianajajan avulla,
mutta hän ei pystynyt kuin laskuttamaan minua.
Turvakodista piti lähteä pois viikossa -
ja siellä pakotettiin menemään takaisin
kotiin, eihän mieheni lyönyt ketään -
ikkunan rikkominen tai rahojen varastaminen
ja yöllä lapsiperheessä humalassa huutaminen euvät ole mitään Turvakodin henkilökunnan mielestä.
Sieltä tulee säännöllisesti maksamaton lasku,
Turvakodista nimittäin, kallis paikka asua!
Yksi vaihtoehto olisi kutsua kotiinsa kunnan
"perhetyöntekijä" sosiaalitoimiston kautta.
He näkevät miehen touhun,
todistavat sinun puolestasi ukkoa vastaan ja auttavat hoitamaan erot, uudet asunnot ym.
Perhetyöntekijöissä on vaan vaarana se, että
he ovat hiukan ammattitaidottomia ja helposti manipuloitavissa:
suulas mies, joka osaa käsitellä naisia,
kuten minun mieheni,
osaa kääntää asiat päälaelleen ja panee
perhetyöntekijän solvaamaan kärsivää osapuolta:
kotityöt tekevää, lapset hoitavaa ja laskut maksavaa vaimoa!
Jos hän uskoo miestä, alkaa kauhea ajojahti naista vastaan: perättömiä lastensuojeluilmoituksia, valehtelua että vaimo muka käy ravintoloissa tms. puutaheinää, mikä menee tähän ihmiseen kuin häkä.
Siksi en uskalla suositella avuksi perhetyöntekijää.
Suosittelen ihmisiin tutustumista:
minä olen liittynyt useisiin eri yhdistyksiin
ja kerhoihin, ja yhdestä niistä (joka ei edes
ole oikein lapsiperheille) löysin pari
ystävää.
He ovat kultaakin kalliimpia : voivat lainata
rahaa ilman takuita ja kuuntelevat sinua -
saat myös itse kuunnella muiden ongelmia,
monilla on ongelmia täällä, ja voit auttaa
siinä missä sinä voit - jos et voi antaa
rahaa, voit antaa esim. muuttoapua ja olla
kuskina.
Nyt minäkin tiedän, mistä saan rahat uuteen kotiin, jos tarvitsen, mutta....
Mies on ollut raittiina yli kaksi vuotta (hän
joi sitä ennen vuoden),
hän alkoi käydä psykiatrilla ja saa lääkityksen
ajoittaiseen maniaansa - hyvin yleinen
sairaus alkoholisteilla!!!
Elämme nyt siis absolutisteina molemmat.
Harrastamme paitsi yhdistyselämää,
myös viemme lasta harrastuksiin, sekä
liikumme itse.
Jos sinun miehesi ei suostu psykiatrille,
en tiedä mitä voit tehdä!!!??
On niin helvetin helppoa neuvoa:
Muuta pois ja äkkiä! (Millä rahalla?)
Minä en katsoisi tuollaista; heittäisin kyllä
miehen pellolle! (Aikuisen miehen? Miten?)
Minä muuttaisin pois! (Millä rahalla?)
Vaikka sosiaalista pyytäisin rahaa, että
pääsisin pois tuollaisen miehen armoilta. (Miten? Ei sosiaalikeskus auta muutossa, ei
vaikka äiti ja lapset yrittäisivät muuttaa pois juopon isän luota. Ainut apu olisi
lasten toimittaminen lastenkotiin ja äidin jäyyäminen asunnottomaksi, vaikka porraskäytävään nukkumaan.)- sain....
rahaa sossusta kun muutin(yksin, ei ollut vielälapsia)pois poikaystäväni luota...sain rahaa takuuvuokraan(1200e ja rapiat) ja laittoipa vielä 200 e ylimääräsitä muuttorahaa...eikä mtn ongelmaa..
Meiltä meni perheeltä sähköt yksi aamu kun puoli vuotta vanha lasku palasi kummittelemaan..oli jäänyt 1 kk lasku maksamatta ja jotenkin se jäi maksamatta..silloin oli tilanne ettei ollut yhtään rahaa, piti maksaa kaikki maksamatta olevat laskut, eli yksi muistutus ja yksi, missä ei eräpvä ollut vielä tullut, yht muistaakseni n 500e...sossusta maksoivat laskut..eiköhän tuo tilanne ole vielä pahempi ja tod näk sossusta auttavat...(pakko korostaa ettemme ole normaalisti sosiaalihuollon asiakkaita)
- noniiih...
Ystävälläni on samanlainen tilanne...ovat olleet yhdessä vuosia, lapsi 2v ja toinen tulossa...mies on aina ollut kova ottamaan ja ottaa lääkkeitäkin viinan kanssa silloin tällöin..ja piveäkin on kuulemma polteltu...Mies on ain monta päivää ryyppyreissuillaan ja sitten tulee kotiin tasoittelemaan, on pari pvää selvänä j sitten taas mnnään..on ollut muutaman kerran katkaisussa ja saanut antabu-kuurin, mutt kun kuuri on miehen omata aloitteesta loppunut, on juominen alkanut taas...syy miksi ystäväni on miehen kanssa edelleen, on se että mies on niin kiva selvinpäin..nyt on tultu siihen pisteeseen että mies joi kännit ollessaan lapsen kanssa kotona(ei sii käy töiaä, vaimo käy)ja lpsi joutui hengenvaaraan(siis ihan oikeaan, en käy tässä kertomaan että minkälaiseen)
mutta kuule..se että mie on selvänä kiva,ei aina riitä..jos mies ei tunnusta ongelmaans ja hakeudu hoitoon, ei hän tule muuttumaan.usko mua!Lapsesi kyllä ymmärtää..siis vanhempi..tuskin haluat että lapsesi oppii siihen että juominen on normaalia ja ottaa miehekseen/vaimokseen samanlaisen kusipään ja kärsii niinkuin sinä nyt?
menet sossuun ja kerrot tilanteen..he od näk antavat sinulle rahat muuttoa ja takuuvuokraa varten..sitten etsit teille asunnon ja muutat sinne...sinun ei tarvitse sanoa miehellesi mitään..pakkailet pikkuhilja ja viet tavaroita ja kun on isompien tavaroiden vienti, otat pakun ja muuttomiehet viemään tavarat pois...et anna uutta osoitettasi miehellesi ja kai sitä saa väestörekisteriinkin ilmoitettua etei osoitetta saa antaa kellekkän..en tiedä..
Nyt sinun on vain otettava itseäsi niskasta kiinni..tiedän kyllä mistä puhun, ei oma mieskään mikään kuppiin sylkijä ole ja eroa on harkittu useasti..mieheni ei vaan ole noin paha..hän juo sen kolme, neljä kertaa kuussa(mielestäni sekin on paljon)mutta ei riehu kännissä tai juo lapstn ollessa paikalla....
Ihan oikeasti, jätä se mies...jso haluaa raitistua kun olette lähteneet niin hyvä, sitten voitte muuttaa takaisin yhtään ja aloittaa puhtaalta pöydältä.. - on kokemusta...
saat kestää miehesi toilailuja loppuelämäsi ja lapsesi myös! LÄHDE LÄHDE!!! Jos ei ole varaa asuntoon muuta vaikka oman äitisi/sisaresi/sukulaisen/ystävän luo siksi aikaa että saat asunnon. Jos et kerro sosiaalitoimistoon huoltasi, joku muu tekee sen kyllä pian puolestasi ja silloin lapset ovat vaarassa joutua sijoitetuksi. Sossut auttaa kyllä kun kyseessä on pieniä lapsia ja ukkosi tekemiset saavat kyllä selville, ihan turha pelätä mitään että mies manipuloi sossut. ne ottaa asioista selvää tasan tarkkaan, sellasetki mitä et sinäkään tiedä!! On kokemusta, USKO MUA! Lähde ja hae apua!
- jokunen....
turvakotiin kun menet, saat asua siellä niin kauan että he tai sinä etsivät teille asunnon ja auttavat muutenkin..
- 2-tyypin alkoholisti
Ohessa tietoa 2-tyypin alkoholimista jota miehesi mitä ilmeisimmin sairastaa. Vaikkka kyseessä on ns "sairaus" on syytä lasten ja oman turvallisuuden takia hankkiutua eroon miehestä hetimiten, kun vielä olette terveitä. Et todellakaan ole ainut joka on joutunut kyseisen ongelman eteen, vaiva on osin perinnöllinen. Juuri nämä 2-tyypin alkoholistit syyllistyvät usein järjettömään vakivaltaan humalapäissään. Selvänä ovat hyvinkin mukavia. Uhrin kannalta ei liene ole väliä tuleeko tapetuksi humalaisen vai selvän toimesta. Hoidon tulkosellisuuteen en luottaisi lainkaan. Wikipedia-lainaus:
Tyypin II alkoholismi
Tyypin 2 alkoholismiin, joka on useimmin nuoruusiällä alkava alkoholismin muoto, liittyy usein muun muassa impulssikontrollin häiriöitä.[4] Näillä alkoholisteilla ei ole usein todettu esimerkiksi dopamiinin puutetta, vaan häiriö liittyy todennäköisesti johonkin toiseen aivojen välittäjäainesysteemiin, kuten serotonenergiseen järjestelmään. Tyypin 2 alkoholismilla näyttää olevan yhteys muun muassa elämyshakuisuuteen ja asosiaaliseen persoonallisuuteen (=rikollisuuteen)johon liittyy usein muun muassa väkivaltaista käyttäytymistä ja perheväkivaltaa (erityisesti siihen liittyy humalassa tapahtuvat aggressiiviset toiminnot).[4][10] Siihen liittyy usein voimakas impulsiivisuus, aggressiivisuus ja antisosiaalisuus. Rikollisuuteen ja väkivaltaisuuteen kytkeytyvä 2-tyypin alkoholismi muodostaa noin 15–20 prosenttia alkoholismista. Tyypin 2 alkoholismissa näyttää olevan ainakin alttiuden periytyvyyttä. Tyypin II alkoholismi on tyyppi jota muun muassa tunnettu raittiusvalistuskirja "Turmiolan Tommi"[11] kuvaa miesmuotoisena, II tyypin alkoholismia. Sitä esiintyy kuitenkin enenevässä määrin myös naisilla.
[muokkaa] Alkoholismin hoito
Alkoholismin hoitoon on kehitetty erityyppisiä hoitomalleja. Niiden pohjana ovat useimmiten terapeuttisesti toimivat psyykkisen muutoksen ja tuen interventiot, jotka pyrkivät tukemaan muutosta raittiuteen ja auttamaan oppimaan muun tyyppisiä ahdistuksen ja stressin hallintakeinoja kuin alkoholinkäyttö sekä oppimaan muutenkin uusia emootioiden säätelyn muotoja. Interventioihin kuuluvat myös alkoholinkäytön lopettamiseen liittyvien terveysvaurioiden torjuminen muun muassa B1-vitamiinipitoisuuksien huolehtimisella jotka hoitamattomana voivat johtaa aivovaurioihin.
Lääkkeistä alkoholismin hoidossa käytetään muun muassa mielialalääkkeitä, koska alkoholinkäytön lopettamiseen liittyy usein muun muassa masennusta. Varsinaisen alkoholinkäytön estämiseen on käytetty ja käytetään muun muassa disulfiraamia (antabus) ja uusimpana naltreksonia.[1 - kokenut...
olen kokenut melkein tuon saman paitsi oman veljeni kanssa. hänellä oli alkoholiongelma ja sitä kesti pitkään.. sain itsekki turpaani kun oli juonut ja välillä sitä huomasi vasta pihalle mentyään että sai taas lähtemään sieltä:S
melkein 8 vuoden jälkeen saatiin hänet hoitoon ja vieläki on varuillaan siinä että ratkeeko taas vaikka sai oman asunnon ja kaiken mutta silti on osa minunkin elämää.
Meillä juoksi sossut jatkuvasti täällä ja oli jo minua silloin huostaanottamassa mutta väillä taas kaikki kääntyi hyväksi siks aikaa ku saatiin sossut pois pyörimästä.
Sinun tilanteessasi minä ainakin lähtisin lapsien kanssa pois koska takuuvarmasti saat annettua paljon enemmän heille kun silloin jos lapsen isä heiluu siellä humaapäissään.
Vaikka sanoitkin ettei hän käyttäydy väkivaltaisesti mutta mitä ne telkkarin heitelyt ja muuta ovat?:O meillä alkoi myös niin ja sen jälkeen kun ei mitn muuta tuhottavaa enää löytynyt nii sai sitte heikommat turpaansa!
Ihan totta olen kokenut tämän kantapän kautta enkä haluaisi kenenkään muun kokea tätä samaa paskaa ja ajattele lapsiakin... - kohtalotoveri
Toivon että olet jo muuttanut pois,,,olen elänyt samanlaisessa perhehelv....sä jo 9vuotta joista 9 on liikaa. Nyt muutamme 3 päivän päästä lasten kanssa ja tuntuu jo nyt helpottavalta. Miehesi ei tule muuttumaan, sillä kun muutatte hän saa hyvän "syyn" juoda. Niin kuin meilläkin, Juu mieheni yritti käännyttää päätäni että emme lähtis,i hän tiskasi, pesi pyykkiä, siivosi, leikki lasten kanssa, oltiin kävelyillä yms. täydellistä ja kun ilmoitin lopulta että ei toi viikon skarppaus oikeen riitä kun niin monta vuotta on menny piloille, hän sanoi että jos lähdette niin alan juomaan:o
ohhoh, sitähän et ole tehnykkään, vastasin. Kyl tää meidän yhteys talous oli tässä, ja voi sitä vapautta !:) - pikku...
yksityiskohtaa lukuunottamatta kuulostaa ihan naapuriemme, hyvien ystäviemme perheeltä..mies on kymmenisen vuotta ollut aina samanlainen, ryyppää, katoaa muutamiksi päiviksi dokaamaan, lääkkeitten sekakäyttöä, dokausjengin kotiin tuontia jne jne. aina naisen sanat on "siis vittu nyt loppu" mutta edelleen hän on saman katon alla kahden lapsen kanssa..multa ei enää heru edes sympatiaa koska mies on aina tollanen ollut, aina luvannut muuttua ja koskaan ei ole kuitenkaan..joskus on ollut antabuskuurilla, mm. viime kesänä ja oli 6 viikkoa selvinpäin, kunne lopetti kuurin koska "on parantunut" ja nainen antoi luvan lopettaa...ja sitten alkoi taas dokaus..sen selvän ajan mies oli tosi hyvä tyyppi..sanottakoon että hän tuskin puhuu muille kuin kavereilleen muuten kuin kännissä ja silloin sen selvän kauden aikana, hän oli kuin eri ihminen..
nykyään mies "ei juo" silloin kun juo vaan 6 packin, ja se menee ilmeisesti, käsityksieni mukaan joka ilta...joka päivä menee ainakin pari ja silti nainen jaksaa katella..ite en tollasta kattelis..ei sillä että oma mieheni täydellinen olis, kyllä sillekkin viina maistuu mutta ei sentään noissa määrissä mennä...
anna miehellesi vaihtoehto että menee hoitoon ja ottaa kuurin tai te muutatte pois..ja jos hän jtn mussuttaa vastaan niin sitten muutatte kanssa..ei liiton tarvitse lopullisesti loppua..mutta voin kertoa, että kun otat sen ratkaisevan askeleen ja lähdet, huomaat että elämäsi on paljon parempaa ilman juopottelevaa miestäsi..ja jos hän raitistuu niin voitte harkita yhteen palaamista ja voittehan käydä parisuhdeterapeutillakin siinä välissä (suosittelen, meillä toimi tosi hyvin suhde sen jälkeen!!)..lapsianne hän ei kyllä saa, tuolla menolla, se on ihan varma juttu!
Juomiseen liittyy aina jotain, en uskokkaan että miehesi juo vain koska se on hauskaa, vaan joku ongelma, mitä hän ei ehkä itsekkään tajua, vie hänet juomaan.
ja ainahan lapset on vielä niin pieniä ettei ne tajua..kyllä meijän kohta 3 v poika ainakin tajuu että "isä huusi äitille" ja "äiti itkee" jne jne kun meillä meni todella huonosti.. että ei ne lapset ihan tyhmiä ole ja huomaavat kyllä isän muuttuneen käytöksen kun on viinapäissään...
ei muuta kuin ehdot pöydälle ja joko ne toimii tai muutat pois, ja harkitset yhteen palaamista kun isä osaa olla selvinpäin... - alkoholistiäidin tytär
alkoholisti. Ja niin ikävää kuin se onkin niin kohtaa todellisuus ja ymmärrä, että sinä et saa miestäsi lopettamaan juomista. Juomisen lopettaminen lähtee hänestä itsestään. Älä pelkää vaikka uhkailee/luulee saavansa huoltajuuden. Lähde pois ja pelasta itsesi ja lapsesi. Te pärjäätte kyllä. Miehesi joko raitistuu tai menee vain alaspäin. Aina jonku kohtalo on olla alkoholisti ja menettää kaikki ja kuolla viinaan. Toiset pääsevät irti (en tarkoita uskoon tulemista, vaikka kait sekin jonkun pelastaa)Tärkeintä on nyt ajatella sinua ja lapsia. Mikä on parasta? Älä luota siihen että miehesi on mukava selvinpäin. Pian huomaat että yhteisestä ajasta 98% on kurjaa ja mitä elämää se sitten olisi. Ei sillä selvällä ajalla ole enää merkitystä. Alkolistilla ei ole selvää syytä juomiselleen, niinkuin tsekin totesit, ettei hän esim juo pahaan oloonsa. Alkoholisti vai juo ja juo, keinolla millä tahansa ja mistää lopukta välittämättä. Itse tiedän todella tarkkaan alkoholistin elämän. Äitini on alkoholisti ja isäni lääkärin neuvosta lopetti juomisen ja on nyt absolutisti.
Muutama tärkeä asia vielä:
1. ei voi lopettaa hänen puolestaan, jollei hän itse halua
2. älä tunne syyllisyyttä lähdöstä. teet vain sen mikä on parasta.
3. jos olet yrittänyt auttaa ja tarjota apua, ulkopuolistakin, niin jos ei mikään auta, niin anna olla. Yksinkertaisesti LUOVUTA äläkä pilaa omaa ja lastesi elämää sen takia, ettei miehesi osaa olla juomatta. Tää on ehkä se pahin, mutta itsekin vasta vuosien (ehkä 15 vuoden) jälkeen tajusin tämän ja nyt en enää jaksa välittää ja edes yrittää auttaa. Se on vaan turhaa.
4. Miehesi voi myös raitistua ja se tarkoittaa alkolistille lopullista juomisen lopettamista, koska alkoholisti EI VOI OLLA KOHTUUKÄYTTÄJÄ! Jos miehesi tajuaa, mitä voi menettää juomisen seurauksena, hän voi ymmärtää elämässä olevan muutakin arvokasta ku kännit, niin se olisi kaikkein parasta! Onnea siihen!
En halua masentaa, mutta älä jää myöskään viinan armoille. Tuo väkivaltaisuus on huono merkki ja se voi mennä todella pahaksi. ÄLÄ ANNA SEN TAPAHTUA SINULLE JA LAPSILLESI!
Voimia, ulla on kuitenkin järki tallella ja osaat varmasti tehdä oikeat ratkaisut.
ps. En ole uskovainen - tiedän vain viinan vaarat - minäkin....
Vähän tänlaista ongelmaa siis meilläkin mutta ehkä sitten lievemmässä mittakaavassa. Mieheni tuntee tarvetta tohon baareissa istumiseen ja kaljan kittaamiseen "vain" viikonloppuisin. Meillä myös kaksi lasta ja nyt kolmas tulossa, yhteiselämää ollaan eletty aika vähän aikaa kun olin lasten ensimmäiset vuodet yksinhuoltajana, miehen eläessä "nuoruuttaan", vaikkakin meillä ikä eroa viisi vuotta, niin päin että hän on se vanhempi. Virallisesti ollaan asuttu yhdessä vasta vuoden verran.
Mieheni ei koe alkoholinkäyttöään ongelmaksi mutta olen tuonut omat huoleni asiaa koskien esiin. Itselläni aika tiukka linja sen suhteen mikä on lasten silmille sopivaa alkoholin käyttöä. Olen ottanut asian vuoksi yhteyttä lastensuojeluunkin ja mieheni on velvoitettu menemään a-klinikan arviointiin päihteiden käyttönsä takia. Itse olen tuonut kantani esiin joka on; jos muutosta ei tapahdu, mies saa hankkia itselleen kivan poikamies boxin.- Miiuli10
Tuntuu olevan aika yleinen ongelma toi isien alkoholinkäyttö.Olen itse 3 lapsen äiti.Käytä alkoholia harvoin.En voi ymmärtää,että se on myös miehelleni tosi tärkeä asia.Ymmärrän muutaman oluen sillon tällöin.Joulu ja kesäloma on koitunut minulle ongelmaksi.Mieheni ei juo itseään ihan humalaan,mutta tissuttelee.Minusta se ei ole hyvä esimerkki lapsille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2063250Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2391640Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus961488- 921399
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e461344Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1601276Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121198Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze1231029Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89932Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.52855