Ylipäällikkö C.G.E. Mannerheim on mahdollisesti antanut käskyn ampua naisia ja lapsia jatkosodan hyökkäysvaiheessa. Käskystä tihkuu uutta tietoa, joiden perusteella sen voidaan päätellä tulleen Suomen sodanjohdolta.
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/K%E4sky siviilien ampumiseen saattoi tulla Mannerheimilta/120758
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/K%E4sky siviilien ampumiseen saattoi tulla Mannerheimilta/120758
Vastaukset 7
Vanhimmat
Marski ei olisi ikinä tehnyt niin,mistä näitä sikiää ?
hyökänneet tai muutenkaan piirittäneet Leningradia. Ja suomalaisia voidaan syyttää näin ollen VAIN tekemättömistä hirmuteoista Leningradin asukkaista kohtaan. Hyvä oli kirjeen sanoma.
" Ylipäällikkö C.G.E. Mannerheim on mahdollisesti antanut käskyn ampua naisia ja lapsia jatkosodan hyökkäysvaiheessa. Käskystä tihkuu uutta tietoa, joiden perusteella sen voidaan päätellä tulleen Suomen sodanjohdolta."
Tähän Pääasemamme taakse (lähes Tarton rauhan aikainen vanha rajamme) joukkomme asettuivat hyökkäysvaiheen jälkeen syksyllä 1941. Siinä olimme olleet jo satoja vuosia ennenkin....
Ei muutakuin lisää tällaista oikeaa itseruoskintaa, vain tällä tavalla asiat selviävät.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Continuation-War-defensive-lines.png
Sitä ihmettelen, miksi Turtola sotkee tähän erillissota/ei erillissota-käsittelyn. Kysehän on oman sodanjohdon omista lähtökohdista tulleesta päätöksestä. Kuka piru olisi kyennyt vahtimaan kaupungista ulospurkautuvat pakolaiset niissä oloissa, keskellä sotaa? Sitä kai Päämaja pelkäsi, tai joku siellä. Jos se kuitenkin seuraavana päivänä peruttiin, kyse oli hetken harkitsemattomuudesta. Eikä Mannerheim veivannut käskyjään, mutta puuttui kyllä muiden käskyihin.
Turtolan viimeisimmät horinat:
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/K%E4sky+siviilien+ampumiseen+saattoi+tulla+Mannerheimilta/120758
"Suomi ei lähtenyt hakemaan torjuntavoittoa, vaan voittoa. Tässä huumassa on tehty päätöksiä, joista ei uskottu jouduttavan vastuuseen, Turtola sanoo."
Ei kait missään sodassa lähdetä "torjuntavoittoa" ensisijaisesti hakemaan.
Taitaa olla jo Turtolankin muhat kostuneet. Ensin hän suututti Virolaiset häpäisemällä Pätsin maanpetturiksi ja sitten Laidonerin siihen perään. Nyt on Marskin vuoro.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Konstantin_P%C3%A4ts
http://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Laidoner
te ette taida oikein ymmärtää että maailma oli vähän erilainen siihen aikaan kun noita juttuja tapahtui.
Tekemällä tehdyt itsekirjoitetut historiat kertovat mitä nyt halutaan niiden kertovan.
Semmosta se vain on ja joka ei sitä tajua niin se ei tajua.
Tottakai tälläisiä käskyjä on ollut. Eihän sota-aikana Suomella ole ollut resursseja vastaanottaa pakolaisia. Näitä käskyjä on varmasti ollut joka maassa.
Hyvä, että näistä asioista puhutaan. Meillä suomalaisilla on jo liikaa ollut se käsitys, että me oltaisiin oltu pelkkiä uhreja sodan aikana.
Leningrad oli miljoonakaupunki (n. 3 milj.as), jonne kerääntyi saarron alkaessa vielä väkeä Leningradin kaupunkialueelta. Varmaan jostakin tuhannesta antautujasta olisi selvitty, mutta sen perässä olisivat tulleet 10 000 hengen tai sitäkin suuremmat joukot. Nälkäisiä, huonokuntoisia ihmisiä, joita rintamaolosuhteissa ei olisi mitenkään voitu huoltaa. Leningradin väestön ja vain sen osankin mittasuhteet olivat aivan mahdottomat Suomen rintamaoloja ajatellen.
Siviilien rynnäköintoi olisi tietysti sopinut neuvostoliiton sodanjohdolle. Tuntien neuvostoliittolaisen sodankäyntitavan, jossa ei sotilaan eikä siviilien henkeä säästetä, oli ilmeisesti pelättävissä, että joukkopako saatettaisiin sotilaallisesti masinoida tai ainakin "sallia". Varmaankin useissa suomalaisissa yksiköissä ja rintamajohdossa oli voitu päätyä siihen, ettei joukkopaon hysterialle anneta mahdollisuuksia. Suurempia joukkoja ei oteta vastaan eikä sillä tavoin kannusteta joukkopakoon päin suomalaisten rintamaa.
Itse pääsin vuosia sitten haastattelemaan suomalaista sotilasta, joka jatkosodan aikana käytännössä hiihti Wärtsilästä Petsamoon. Hän partioi mm. Sallan- Tuntsan - Jaurun - Rajajoosepin maastoissa partiojoukkueessa. Korpimaastossa partion kohdatessa vihollisen seurasi laukaustenvaihtoa, kaatuneita ja saatiin antautuneita. Osa venäläisistä oli "puhtaista alusvaatteista päätellen" vastikään rintamalle tuotuja. Osa harhaili talviolosuhteisiin ja talvivarusteisiin tottumattomana päämäärättä maastossa ja antautui vastarinnatta.
Mitä niissä olosuhteissa voitiin tehdä antautuneille sotavangeille? Partion tehtävät olisivat jääneet toteuttamatta, jos vankeja olisi ryhdytty lumihankia pitkin kuljettamaan kymmeniä kilometrejä maantien varteen. Useinmiten se ei olisi ollut edes mahdollista. Antautuneilta vangeilta otettiin aseet pois ja tehtiin toimintakelvottomiksi, annettiin päivän parin muonat, jos heillä yleensä muonaa oli, osa omista kattiloistata, jos oli ollut, ja tulentekovälineet. Sen jälkeen annettiin suunta itään ja kehotus lähteä. Kehotustä piti toisinaan terästää varotuslaukauksilla. Kertoja mainitsi, että "taisivat naapurikomppanian pohjat toisinaan joutua ampumaan kohtikin".
Maastoon ja varusteisiin tottumattomilla oli ilmeisesti kovin huonot mahdollisuudet selvitä talviolosuhteessa. Sota on julmaa - ei leikkisotaa.