Tuore Vartiotorni: Loppu tulossa 2034

Vartiotornin loppu on "tullut" ainakin vuosina 1874, 1914, 1915, 1916, 1918, 1925, 1941, 1975 ja 2000. Viime aikoina Vartiotorni on vihjannut myös vuoteen 2005, mutta kaipa loppua on sitten taas kerran siirretty...

..tämä sama jauholakki esittää toisten arvioita! Että osaakin olla niin älykäs ja toistaa samanhenkisten sanoja! Missähän lieneekään koulunsa käynyt?

Loppu kirjoitti:

..tämä sama jauholakki esittää toisten arvioita! Että osaakin olla niin älykäs ja toistaa samanhenkisten sanoja! Missähän lieneekään koulunsa käynyt?

Ad hominem -hyökkäyksesi kertoo kyllä sinusta aika paljon.

Loppu kirjoitti:

..tämä sama jauholakki esittää toisten arvioita! Että osaakin olla niin älykäs ja toistaa samanhenkisten sanoja! Missähän lieneekään koulunsa käynyt?

kommenttisi oli selvästi epätoivoisen uskoaan häpeävän jehnun räkätystä. Räkäräkä.

Loppu kirjoitti:

..tämä sama jauholakki esittää toisten arvioita! Että osaakin olla niin älykäs ja toistaa samanhenkisten sanoja! Missähän lieneekään koulunsa käynyt?

joita ne toiset innokkaasti jakelevat jauholakeille ja lue sieltä tarkempaa totuutta.

En viitsi sitä aina siteerata.

(Siteeraa itse totuutta äläkä heittele, jos sinulla on jotain sanottavaa JT:n opista, järjestöstä ja toiminnasta.)

jos vuosi 1914:kin on laskettu hataralla matikkapäällä. Kamalia on tapahtunut monta kertaa ennen sitä ja sen jälkeen, mutta suurin ero aikaisempiin ja vuoden 1914 tapahtumiin on joukkotiedoitusvälineiden läpimurto.

toive kirjoitti:

jos vuosi 1914:kin on laskettu hataralla matikkapäällä. Kamalia on tapahtunut monta kertaa ennen sitä ja sen jälkeen, mutta suurin ero aikaisempiin ja vuoden 1914 tapahtumiin on joukkotiedoitusvälineiden läpimurto.

"Kamalia on tapahtunut monta kertaa ennen sitä ja sen jälkeen..."

Totta. Sotia on käyty aina raamatun päivistä meidän aikaamme asti.

Tosin, nyt on ilmaantunut myös muitakin uhkakuvia, jotka ovat vaarana koko maailman rauhalle ja turvallisuudelle. Terrorismi eritoten.

Kun ollaan sodassa, niin silloin tiedetään että vihollisen puolelta saattaa tulla ammus koska tahansa, mihin tahansa. Muut maat saavat olla yleensä melko rauhassa toisten sotiessa.

Mutta näin ei ole terrorismin kanssa. Koska tahansa, missä tahansa, voi paukahtaa ja kovaa. Terrorismissa koko maapallo on yhtä sotatannerta. Syyskuun 11 nosti USAn takajaloilleen terrorismin vastaisessa taistelussa. Eikä se ole vain USAn ongelma, vaan koko maailman ongelma. Terrorismia on todella vaikea voittaa suurimmankaan asemahdin armeijalla.

Terrorismin, ja muiden maailman rauhaa ja turvallisuutta uhkaavien tekijoiden voittamiseen on löydettävä uudet lääkkeet. Lainaan tähän pätkän erään prikaatikenraalin kirjoituksesta: "Terrorismin torjunnassa , johon on ryhdytty Yhdysvaltojen johdossa ja aloitteesta ripeästi, on kyse koko maailman, jokaisen kansakunnan ja yksilön turvallisuudesta sekä hyvinvoinnista. Torjunnan tärkeyttä korostaa ennen näkemätön, kansainvälinen yhteisymmärrys." -- http://personal.inet.fi/koti/kari.hietanen/Turvallisuus.htm

Kansainvälisenä vaikutusfoorumina YK on rankannut maailmanlaajuisen rauhan ja turvallisuuden tavoittelemisen entistä korkeammalle tehtävälistallaan ( http://www.un.org/News/Press/docs/2003/sga857.doc.htm ).

Uskonnosta on sanottu että se on oopiumia kansalle. Kun joku porukka pumpataan täyteen uskonnollista pyhää vihaa ja suvaitsemattomuutta, on helppoa saada tuo porukka tekemään tällaisia syyskuun 11 kaltaisia järjettömyyksiä. Onko kenties kohta aika vieroittaa tämä maailma tuosta huumeesta?

Huumevieroitus on yleensä melko tuskaisa toimenpide, mutta mitäpä ei yhteisen hyvän eteen tehtäisi.

Critical-Masa kirjoitti:

"Kamalia on tapahtunut monta kertaa ennen sitä ja sen jälkeen..."

Totta. Sotia on käyty aina raamatun päivistä meidän aikaamme asti.

Tosin, nyt on ilmaantunut myös muitakin uhkakuvia, jotka ovat vaarana koko maailman rauhalle ja turvallisuudelle. Terrorismi eritoten.

Kun ollaan sodassa, niin silloin tiedetään että vihollisen puolelta saattaa tulla ammus koska tahansa, mihin tahansa. Muut maat saavat olla yleensä melko rauhassa toisten sotiessa.

Mutta näin ei ole terrorismin kanssa. Koska tahansa, missä tahansa, voi paukahtaa ja kovaa. Terrorismissa koko maapallo on yhtä sotatannerta. Syyskuun 11 nosti USAn takajaloilleen terrorismin vastaisessa taistelussa. Eikä se ole vain USAn ongelma, vaan koko maailman ongelma. Terrorismia on todella vaikea voittaa suurimmankaan asemahdin armeijalla.

Terrorismin, ja muiden maailman rauhaa ja turvallisuutta uhkaavien tekijoiden voittamiseen on löydettävä uudet lääkkeet. Lainaan tähän pätkän erään prikaatikenraalin kirjoituksesta: "Terrorismin torjunnassa , johon on ryhdytty Yhdysvaltojen johdossa ja aloitteesta ripeästi, on kyse koko maailman, jokaisen kansakunnan ja yksilön turvallisuudesta sekä hyvinvoinnista. Torjunnan tärkeyttä korostaa ennen näkemätön, kansainvälinen yhteisymmärrys." -- http://personal.inet.fi/koti/kari.hietanen/Turvallisuus.htm

Kansainvälisenä vaikutusfoorumina YK on rankannut maailmanlaajuisen rauhan ja turvallisuuden tavoittelemisen entistä korkeammalle tehtävälistallaan ( http://www.un.org/News/Press/docs/2003/sga857.doc.htm ).

Uskonnosta on sanottu että se on oopiumia kansalle. Kun joku porukka pumpataan täyteen uskonnollista pyhää vihaa ja suvaitsemattomuutta, on helppoa saada tuo porukka tekemään tällaisia syyskuun 11 kaltaisia järjettömyyksiä. Onko kenties kohta aika vieroittaa tämä maailma tuosta huumeesta?

Huumevieroitus on yleensä melko tuskaisa toimenpide, mutta mitäpä ei yhteisen hyvän eteen tehtäisi.

>>Tosin, nyt on ilmaantunut myös muitakin uhkakuvia, jotka ovat vaarana koko maailman rauhalle ja turvallisuudelle. Terrorismi eritoten.

Ja samalla kolmasosan eurooppalaisista tappanut rutto on väistynyt, siis ihan vaan esimerkiksi.

>>Syyskuun 11 nosti USAn takajaloilleen terrorismin vastaisessa taistelussa. Eikä se ole vain USAn ongelma, vaan koko maailman ongelma.

Ei ole USA:n ongelma ei, vaikka USA on huomaamattaan tehnyt kaikkensa kyseisen ongelman luomiseksi.

>>Terrorismia on todella vaikea voittaa suurimmankaan asemahdin armeijalla.

Näin lienee entisajan meri- ja maantierosvojenkin kanssa oli tilanne.

>>Kansainvälisenä vaikutusfoorumina YK on rankannut maailmanlaajuisen rauhan ja turvallisuuden tavoittelemisen entistä korkeammalle tehtävälistallaan

Ja edellisen kerran kun YK oli hehkuttamassa rauhavuotta, niin jehovantodistajat odottelivat iänikuista Harmaansa sillä "rauha, rauha"-hokeman perusteella.

>>Uskonnosta on sanottu että se on oopiumia kansalle. Kun joku porukka pumpataan täyteen uskonnollista pyhää vihaa ja suvaitsemattomuutta, on helppoa saada tuo porukka tekemään tällaisia syyskuun 11 kaltaisia järjettömyyksiä. Onko kenties kohta aika vieroittaa tämä maailma tuosta huumeesta?

Kiitos, kiitos, kaada itsellesi vaan. Mitä ajettelemme uskonnosta, jonka päävietsi on, että 99,99 % maailman ihmisistä tuhotaan aivan pian?

Tai mitä ajattelemme siitä, että uskonto tappaa ihmisiä, kieltämällä heiltä asiallisen lääkärinhoidon?

Tai mitä ajattelemme siitä, että uskonto rikkoo perheitä pelkästään sillä perusteella, että lapsi varttuessaan ei haluakaan olla täsmälleen samaa mieltä uskonnosta kuin vanhempansa? (Mutta hehkuttaa sellaisten kokemusten puolesta, joissa jonkun toisen uskonnon edustaja hylkää kotoaan saamansa opetuksen ja liittyy heihin. Samalla ihastellen vanhempia, jotka hyväksyvät lapsensa tästä huolimatta?)

>>Huumevieroitus on yleensä melko tuskaisa toimenpide, mutta mitäpä ei yhteisen hyvän eteen tehtäisi.

Aloittaisin uskontovieroituksella.

Kalamies kirjoitti:

>>Tosin, nyt on ilmaantunut myös muitakin uhkakuvia, jotka ovat vaarana koko maailman rauhalle ja turvallisuudelle. Terrorismi eritoten.

Ja samalla kolmasosan eurooppalaisista tappanut rutto on väistynyt, siis ihan vaan esimerkiksi.

>>Syyskuun 11 nosti USAn takajaloilleen terrorismin vastaisessa taistelussa. Eikä se ole vain USAn ongelma, vaan koko maailman ongelma.

Ei ole USA:n ongelma ei, vaikka USA on huomaamattaan tehnyt kaikkensa kyseisen ongelman luomiseksi.

>>Terrorismia on todella vaikea voittaa suurimmankaan asemahdin armeijalla.

Näin lienee entisajan meri- ja maantierosvojenkin kanssa oli tilanne.

>>Kansainvälisenä vaikutusfoorumina YK on rankannut maailmanlaajuisen rauhan ja turvallisuuden tavoittelemisen entistä korkeammalle tehtävälistallaan

Ja edellisen kerran kun YK oli hehkuttamassa rauhavuotta, niin jehovantodistajat odottelivat iänikuista Harmaansa sillä "rauha, rauha"-hokeman perusteella.

>>Uskonnosta on sanottu että se on oopiumia kansalle. Kun joku porukka pumpataan täyteen uskonnollista pyhää vihaa ja suvaitsemattomuutta, on helppoa saada tuo porukka tekemään tällaisia syyskuun 11 kaltaisia järjettömyyksiä. Onko kenties kohta aika vieroittaa tämä maailma tuosta huumeesta?

Kiitos, kiitos, kaada itsellesi vaan. Mitä ajettelemme uskonnosta, jonka päävietsi on, että 99,99 % maailman ihmisistä tuhotaan aivan pian?

Tai mitä ajattelemme siitä, että uskonto tappaa ihmisiä, kieltämällä heiltä asiallisen lääkärinhoidon?

Tai mitä ajattelemme siitä, että uskonto rikkoo perheitä pelkästään sillä perusteella, että lapsi varttuessaan ei haluakaan olla täsmälleen samaa mieltä uskonnosta kuin vanhempansa? (Mutta hehkuttaa sellaisten kokemusten puolesta, joissa jonkun toisen uskonnon edustaja hylkää kotoaan saamansa opetuksen ja liittyy heihin. Samalla ihastellen vanhempia, jotka hyväksyvät lapsensa tästä huolimatta?)

>>Huumevieroitus on yleensä melko tuskaisa toimenpide, mutta mitäpä ei yhteisen hyvän eteen tehtäisi.

Aloittaisin uskontovieroituksella.

"Mitä ajettelemme uskonnosta, jonka päävietsi on, että 99,99 % maailman ihmisistä tuhotaan aivan pian?"


Viesti on suoraan raamatusta: pahat hävitetään ikuisiksi ajoiksi (Matt. 25:41-46; 2. Tess. 1:6-9)

99,99 % maailman ihmisistä on valmiina tarvittaessa tappamaan toisensa. Sodat toisensa jälkeen osoittavat tämän. Sota on sellainen asia johon varaudutaan joka maassa, "varmuuden vuoksi".

Raamattu antaa neuvon jonka mukaan jokaisen tulisi rakastaa lähimmäistään kuten itseään. Onko sotiminen tosiaan sitä lähimmäisen rakkautta?

Matteus 26:52, "...Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu". Minkäs JT sille voi jos Jeesus näin sanoi, muutakuin yrittää pysyä siinä 0,01 % pelastettavien ryhmässä joka ei suostu sotimaan/tappamaan.

Critical-Masa kirjoitti:

"Mitä ajettelemme uskonnosta, jonka päävietsi on, että 99,99 % maailman ihmisistä tuhotaan aivan pian?"


Viesti on suoraan raamatusta: pahat hävitetään ikuisiksi ajoiksi (Matt. 25:41-46; 2. Tess. 1:6-9)

99,99 % maailman ihmisistä on valmiina tarvittaessa tappamaan toisensa. Sodat toisensa jälkeen osoittavat tämän. Sota on sellainen asia johon varaudutaan joka maassa, "varmuuden vuoksi".

Raamattu antaa neuvon jonka mukaan jokaisen tulisi rakastaa lähimmäistään kuten itseään. Onko sotiminen tosiaan sitä lähimmäisen rakkautta?

Matteus 26:52, "...Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu". Minkäs JT sille voi jos Jeesus näin sanoi, muutakuin yrittää pysyä siinä 0,01 % pelastettavien ryhmässä joka ei suostu sotimaan/tappamaan.

Tätä se uskonto teettää; uskotaan sokeasti ja nähdään lukiessa vielä harhoja. Minä en löydä mainittua prosenttilukua tuosta paimentolaiskansan ristiriitaisesta eepoksesta, siis viittaamistasi paikoista. UM-käännöksessä prosenttiluvut saattavat olla, se kun eroaa muista.

Sen sijaan löydän kertomuksen esimerkiksi Korneliuksesta ja sotilaan taakan kantamisesta kaksi kertaa pitemmälle kuin Rooman laki vaati.

Jehovantodistajat, kuten monet muutkin uskontokunnat, ovat aina ja kaikessa ehdottoman oikeassa ja kaikki muut väärässä, on se metkaa.

Kalamies kirjoitti:

Tätä se uskonto teettää; uskotaan sokeasti ja nähdään lukiessa vielä harhoja. Minä en löydä mainittua prosenttilukua tuosta paimentolaiskansan ristiriitaisesta eepoksesta, siis viittaamistasi paikoista. UM-käännöksessä prosenttiluvut saattavat olla, se kun eroaa muista.

Sen sijaan löydän kertomuksen esimerkiksi Korneliuksesta ja sotilaan taakan kantamisesta kaksi kertaa pitemmälle kuin Rooman laki vaati.

Jehovantodistajat, kuten monet muutkin uskontokunnat, ovat aina ja kaikessa ehdottoman oikeassa ja kaikki muut väärässä, on se metkaa.

politiikka vaikuttaa olevan Jt:ille "oikeampaa", kuin jonkun muslimimaan. Eikö Kosovon pommitus ollut terrorismiä, entäs toiminta Irakissa. Tiedän, että vastauksena tulee olemaa: Emme me ota kantaa tähän pahan hallitsemaan maailmaan. Olen kuitenkin saanut aivan toisen käsityuksen. Pohjoisen- ja etelän kuninkaat ovat olleet miloin ketäkin. Aikoinaan NL, nykyään taas lähi-itä. seli seli.

Kalamies kirjoitti:

Tätä se uskonto teettää; uskotaan sokeasti ja nähdään lukiessa vielä harhoja. Minä en löydä mainittua prosenttilukua tuosta paimentolaiskansan ristiriitaisesta eepoksesta, siis viittaamistasi paikoista. UM-käännöksessä prosenttiluvut saattavat olla, se kun eroaa muista.

Sen sijaan löydän kertomuksen esimerkiksi Korneliuksesta ja sotilaan taakan kantamisesta kaksi kertaa pitemmälle kuin Rooman laki vaati.

Jehovantodistajat, kuten monet muutkin uskontokunnat, ovat aina ja kaikessa ehdottoman oikeassa ja kaikki muut väärässä, on se metkaa.

"Minä en löydä mainittua prosenttilukua tuosta paimentolaiskansan ristiriitaisesta eepoksesta, siis viittaamistasi paikoista."

Käytin samaa prosenttilukua kuin sinäkin. Tosin Matteus 7:13,14 ei kerro mitään prosenttilukuja joten niihin on turha sinänsä tarttua. Ko. jakeiden mukaan vain harvat pelastuvat.


"Sen sijaan löydän kertomuksen esimerkiksi Korneliuksesta ja sotilaan taakan kantamisesta kaksi kertaa pitemmälle kuin Rooman laki vaati."

Eli mielestäsi raamattu on keskenään ristiriitainen, eikä siihen näin ollen ole uskomista? Siltä minustakin on joskus tuntunut. Raamatun pääsanomaan kuuluu kehotus rakastaa lähimmäistään kuten itseään. Jos kaikki todella tekisivät näin, eläisimme paljon miellyttävimmissä olosuhteissa kuin nyt. Raamatun opetus pahuuden poistamisesta ja hyvyyden palkitsemisesta, tuntuu monen mielestä erittäin oikeudenmukaiselta. Niin myös minustakin. Seuraava kysymys onkin sitten se, miten raamattu jaottelee hyvän ja pahan, ja miten itse voi osoittautua "hyväksi". Oman toimintansa peilaaminen raamatun sanomaa vasten ei onnistu, jos pitää raamattua ristiriitaisena.

Mitä tulee Korneliukseen, näin pikaisesti katsottuna raamattu ei kerro hänen myöhemmistä vaiheistaan kasteensa jälkeen. Mikäli hän pysyi uskossaan, luulisi hänenkin ottaneen oppia Jeesuksen sanoista "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu", vaihtamalla alaa johonkin toiseen joka olisi sopusoinnussa Jeesuksen sanojen kanssa. Korneliuksen tapaus osoittaa kuitenkin sen, että korkea yhteiskunnallinenkaan asema ei ole esteenä Tosi uskon vastaanottamiselle.


"Jehovantodistajat, kuten monet muutkin uskontokunnat, ovat aina ja kaikessa ehdottoman oikeassa ja kaikki muut väärässä, on se metkaa."

Väärässä ollaan oltu silloin tällöin. Lopunajan vuosilaskelmissa eritoten ollaan oltu vähän liiankin innokkaita, vaikka "sitä hetkeä ei tiedä edes poika, vain Isä", sanoo meidän oppikirjammekin, raamattu. Joillekkin on jäänyt tästä sellainen Rutte -levy päälle ja ovat lyöneet hanskat tiskiin kiroten Ruten ja hänen sanomistensa takia Jumalan seuraamisessa "menetettyjä" vuosia. Kiistakysymys ei ole se, koska se HG päivälleen tulee. Kysymys on se, aikooko osoittautua uskolliseksi Jumalalle vai Panettelijalle, päivämääristä ja vuosista riippumatta.

Jumalaa palvellaan ikuinen elämä tavoitteena. Jos siinä sitten kaupanpäälle näkee vielä harmagedoninkin, niin mikäs siinä, kyllä minulle kelpaa. Jos HG taas jää näkemättä, en valita. Kyllä ylösnousemuksen jälkeen sitten niitä kertojia riittää ;-)

Critical-Masa kirjoitti:

"Minä en löydä mainittua prosenttilukua tuosta paimentolaiskansan ristiriitaisesta eepoksesta, siis viittaamistasi paikoista."

Käytin samaa prosenttilukua kuin sinäkin. Tosin Matteus 7:13,14 ei kerro mitään prosenttilukuja joten niihin on turha sinänsä tarttua. Ko. jakeiden mukaan vain harvat pelastuvat.


"Sen sijaan löydän kertomuksen esimerkiksi Korneliuksesta ja sotilaan taakan kantamisesta kaksi kertaa pitemmälle kuin Rooman laki vaati."

Eli mielestäsi raamattu on keskenään ristiriitainen, eikä siihen näin ollen ole uskomista? Siltä minustakin on joskus tuntunut. Raamatun pääsanomaan kuuluu kehotus rakastaa lähimmäistään kuten itseään. Jos kaikki todella tekisivät näin, eläisimme paljon miellyttävimmissä olosuhteissa kuin nyt. Raamatun opetus pahuuden poistamisesta ja hyvyyden palkitsemisesta, tuntuu monen mielestä erittäin oikeudenmukaiselta. Niin myös minustakin. Seuraava kysymys onkin sitten se, miten raamattu jaottelee hyvän ja pahan, ja miten itse voi osoittautua "hyväksi". Oman toimintansa peilaaminen raamatun sanomaa vasten ei onnistu, jos pitää raamattua ristiriitaisena.

Mitä tulee Korneliukseen, näin pikaisesti katsottuna raamattu ei kerro hänen myöhemmistä vaiheistaan kasteensa jälkeen. Mikäli hän pysyi uskossaan, luulisi hänenkin ottaneen oppia Jeesuksen sanoista "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu", vaihtamalla alaa johonkin toiseen joka olisi sopusoinnussa Jeesuksen sanojen kanssa. Korneliuksen tapaus osoittaa kuitenkin sen, että korkea yhteiskunnallinenkaan asema ei ole esteenä Tosi uskon vastaanottamiselle.


"Jehovantodistajat, kuten monet muutkin uskontokunnat, ovat aina ja kaikessa ehdottoman oikeassa ja kaikki muut väärässä, on se metkaa."

Väärässä ollaan oltu silloin tällöin. Lopunajan vuosilaskelmissa eritoten ollaan oltu vähän liiankin innokkaita, vaikka "sitä hetkeä ei tiedä edes poika, vain Isä", sanoo meidän oppikirjammekin, raamattu. Joillekkin on jäänyt tästä sellainen Rutte -levy päälle ja ovat lyöneet hanskat tiskiin kiroten Ruten ja hänen sanomistensa takia Jumalan seuraamisessa "menetettyjä" vuosia. Kiistakysymys ei ole se, koska se HG päivälleen tulee. Kysymys on se, aikooko osoittautua uskolliseksi Jumalalle vai Panettelijalle, päivämääristä ja vuosista riippumatta.

Jumalaa palvellaan ikuinen elämä tavoitteena. Jos siinä sitten kaupanpäälle näkee vielä harmagedoninkin, niin mikäs siinä, kyllä minulle kelpaa. Jos HG taas jää näkemättä, en valita. Kyllä ylösnousemuksen jälkeen sitten niitä kertojia riittää ;-)

>>Eli mielestäsi raamattu on keskenään ristiriitainen, eikä siihen näin ollen ole uskomista?

Enkä tunnu olevan yksin ajatuksineni. Ristiriitaisuuksia ja virheitä on aivan riittämiin, toki yksikin riittää jos "hapatus"-vertaukseen olisi luottamista.

>>Seuraava kysymys onkin sitten se, miten raamattu jaottelee hyvän ja pahan, ja miten itse voi osoittautua "hyväksi". Oman toimintansa peilaaminen raamatun sanomaa vasten ei onnistu, jos pitää raamattua ristiriitaisena.

Ei onnistu ei, ei onnistu peilaamalla kaikkia Raamattuun tukeutuvia uskontojakaan vasten. Kovin kaukana ovat toisistaan ja selityksiä riittää väsyksiin asti. Jos olisi olemassa jokin totuus, niin se lienee kestäisi kritiikin aivan huoletta. Ei tarvitsisi selitellä jatkuvia virheitä, sekoiluja ja totuusmuutoksia koko liikkeen historian ajalta.

>>Mitä tulee Korneliukseen, ... luulisi hänenkin ottaneen oppia Jeesuksen sanoista

Just niin, luulisi kai, mutta en juuri luuloillatodistelusta piittaa.

>>Korneliuksen tapaus osoittaa kuitenkin sen, että korkea yhteiskunnallinenkaan asema ei ole esteenä Tosi uskon vastaanottamiselle.

Toistaiseksi et ole osoittanut pienintäkään näyttöä siitä, että uskontosi olisi yhtään toista uskontoa totuudellisempaa. Tuntuu Kornelius vaan olevan paha paikka jehovantodistajille, niin paha, että (muistaakseni elintervike) jakeluajossa olleen jehovantodistajan ei ollut soveliasta jakaa tavaraa puolustusvoimien varikolle. Sen kuitenkaan estämättä, toisen maailmansodan aikana Australian haaratoimisto osti maatilan armeijan varuskunnan läheisyydestä. Ja ryhtyi kasvattamaan vihanneksia, jotka sitten myytiin läheiseen varuskuntaan.

>>Väärässä ollaan oltu silloin tällöin.

Raamatuntutkijoista lähtien ei kyseisen järjestön yksikään ennustus ole osunut oikeaan. Mites väärään profeettaan tulikaan suhtautua?

>>Lopunajan vuosilaskelmissa eritoten ollaan oltu vähän liiankin innokkaita,

Rivijullet ei niitä laskeskele, seura piiskaa väkeä kentälle laskuillaan ja haalii hermoheikkoja kasteelle harmapelottelullaan.

>>Joillekkin on jäänyt tästä sellainen Rutte -levy päälle ja ovat lyöneet hanskat tiskiin kiroten Ruten ja hänen sanomistensa takia Jumalan seuraamisessa "menetettyjä" vuosia.

Tuon mainitun alkoholistin jorinat olivat aikanaan "totuutta" joka oli omaksuttava tai joukosta pois. Nyt seura peittelee ja valehtelee menneistä. Niin ja siinä ohessa muuttelee opetuksia takaisin Russen kuosiin. Jos kyseessä olisi jokin jumalallinen totuus, niin se pysyisi ja kestäisi kriittisen tarkastelun, mutta kun ei.

>>Kysymys on se, aikooko osoittautua uskolliseksi Jumalalle vai Panettelijalle, päivämääristä ja vuosista riippumatta.

Mainitsemistasi voimista sinulla ei ole esittää mitään vakavasti otettavaa näyttöä, kaikki on korvien välissä olevaa kuvittelua ja herkkäuskoisuutta.

Päivämääristä ja vuosiluvuista: Täyttymättömiä ennustuksia tai vihjailuja on lausuttu etu- tai jälkikäteen ainakin vuosista 1798, 1799, 1829, 1844, 1846, 1873, 1874, 1875, 1878, 1881, 1910, 1914, 1915, 1918, 1919, 1920, 1925, 1931/1932, 1935, 1941/1942, 1951, 1954, 1975, 1984, 1986, 1989, 1994 ja 2000.

Useimmilla Jehovan todistajilla ei näytä olevan mitään vaikeuksia sulkea silmiään näiltä päivämääriltä.

Critical-Masa kirjoitti:

"Minä en löydä mainittua prosenttilukua tuosta paimentolaiskansan ristiriitaisesta eepoksesta, siis viittaamistasi paikoista."

Käytin samaa prosenttilukua kuin sinäkin. Tosin Matteus 7:13,14 ei kerro mitään prosenttilukuja joten niihin on turha sinänsä tarttua. Ko. jakeiden mukaan vain harvat pelastuvat.


"Sen sijaan löydän kertomuksen esimerkiksi Korneliuksesta ja sotilaan taakan kantamisesta kaksi kertaa pitemmälle kuin Rooman laki vaati."

Eli mielestäsi raamattu on keskenään ristiriitainen, eikä siihen näin ollen ole uskomista? Siltä minustakin on joskus tuntunut. Raamatun pääsanomaan kuuluu kehotus rakastaa lähimmäistään kuten itseään. Jos kaikki todella tekisivät näin, eläisimme paljon miellyttävimmissä olosuhteissa kuin nyt. Raamatun opetus pahuuden poistamisesta ja hyvyyden palkitsemisesta, tuntuu monen mielestä erittäin oikeudenmukaiselta. Niin myös minustakin. Seuraava kysymys onkin sitten se, miten raamattu jaottelee hyvän ja pahan, ja miten itse voi osoittautua "hyväksi". Oman toimintansa peilaaminen raamatun sanomaa vasten ei onnistu, jos pitää raamattua ristiriitaisena.

Mitä tulee Korneliukseen, näin pikaisesti katsottuna raamattu ei kerro hänen myöhemmistä vaiheistaan kasteensa jälkeen. Mikäli hän pysyi uskossaan, luulisi hänenkin ottaneen oppia Jeesuksen sanoista "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu", vaihtamalla alaa johonkin toiseen joka olisi sopusoinnussa Jeesuksen sanojen kanssa. Korneliuksen tapaus osoittaa kuitenkin sen, että korkea yhteiskunnallinenkaan asema ei ole esteenä Tosi uskon vastaanottamiselle.


"Jehovantodistajat, kuten monet muutkin uskontokunnat, ovat aina ja kaikessa ehdottoman oikeassa ja kaikki muut väärässä, on se metkaa."

Väärässä ollaan oltu silloin tällöin. Lopunajan vuosilaskelmissa eritoten ollaan oltu vähän liiankin innokkaita, vaikka "sitä hetkeä ei tiedä edes poika, vain Isä", sanoo meidän oppikirjammekin, raamattu. Joillekkin on jäänyt tästä sellainen Rutte -levy päälle ja ovat lyöneet hanskat tiskiin kiroten Ruten ja hänen sanomistensa takia Jumalan seuraamisessa "menetettyjä" vuosia. Kiistakysymys ei ole se, koska se HG päivälleen tulee. Kysymys on se, aikooko osoittautua uskolliseksi Jumalalle vai Panettelijalle, päivämääristä ja vuosista riippumatta.

Jumalaa palvellaan ikuinen elämä tavoitteena. Jos siinä sitten kaupanpäälle näkee vielä harmagedoninkin, niin mikäs siinä, kyllä minulle kelpaa. Jos HG taas jää näkemättä, en valita. Kyllä ylösnousemuksen jälkeen sitten niitä kertojia riittää ;-)

odotat harmaa kuin jännää elokuvaa.. Muuten mitä käsität lähimmäisellä. onko luopio lähimmäinen. Entäs kuinka paljon kukin itseään rakastaa. Monet melkeinpä suorastaan vihaavat. Mielestäni tässä kohdassa ei ole vaadittu näin tavalliselta ihmiseltä paljoakaan.