Yhdysvaltain presidentin vaihtuminen merkitsee muutosta monella rintamalla, myös Irakin sotarintamalla. USA:n joukot eivät pääse vielä jouluksi kotiin, mutta ehkä sentään jo jouluksi 2010, kuten tuleva presidentti Barack Obama on lupaillut.
Lähes kolmenkymmenen maan sotilaat ovat jo vetäytyneet. Ensi vuonna Irakiin on jäämässä USA:n joukkojen lisäksi vielä ensi heinäkuuhun saakka vain Britannian, Romanian ja Australian sekä pikkuruisten Salvadorin ja Viron sotilaita. Jälkimmäisiä on vain muutamia kymmeniä, mutta viisikymmentä vuotta Neuvostoliiton miehityksen kokenut maa haluaa nyt ”vapaana” osoittaa uskollisuuttaan USA:lle mahdollisimman pitkään.
Viron ja muidenkin entisten itäblokin maiden kiihkon etsiytyä USA:n turvaan toki hyvin ymmärtää, mutta silti se samalla säälittää. Kun juoksee karhua pakoon, voi tulla susi vastaan.
l
Irakin sota alkoi lähes kuusi vuotta sitten maaliskuussa 2003. Aktiiviset sotatoimet päättyivät nopeasti, mutta miehitys jatkuu eikä väkivallalla ole vieläkään loppua. Siihen on samalla turruttu niin, ettei mediakaan repäise sieltä enää suuria otsikoita.
USA:n joukkoja on Irakissa yhä yli 140 000, Britannialla runsaat 4 000, Romanialla, Australialla ja Salvadorilla muutamia satoja ja Virolla vain nelisenkymmentä. Viro haluaa jättää Irakiin ensi vuonna 34 miehen vahvuisen jalkaväkiyksikön.
Vaikka Irakin sota oli suuri virhe alusta alkaen, sitä ei helposti haluta myöntää. USA perusteli hyökkäystään sillä, että se haluaa poistaa Irakista vaaralliset joukkotuhoaseet ja tuhota maassa pesivän Al-Qaida-terroristiverkoston. Kumpikin peruste oli valheellinen, sillä Irakissa ei ollut joukkotuhoaseita eikä yhteyksiä Al-Qaidaan.
Sodan todellinen syy oli öljy ja ylipäätään vallankäyttö alueella. Samalla USA halusi päättää hirmuhallitsija Saddam Husseinin päivät, kun homma 1991 Persianlahden sodassa jäi kesken.
l
Saddam Hussein saikin ansionsa mukaan, mutta kaikki muu päättyi sekä Irakin että USA:n kannalta katastrofiin. Presidentti George W. Bush jää historiaan ehkä USA:n surkeimpana presidenttinä. Hän epäonnistui paitsi ulkopolitiikassa, myös talous- ja sisäpolitiikassa. Yhdysvallat on pahemmassa alennustilassa kuin koskaan ennen.
Jos George W. Bush olisi jonkin vähäisemmän valtion päämies, hänet kiikutettaisiin pikimmiten Haagin kansainväliseen rikostuomioistuimeen sotarikoksista epäiltynä. USA:n sotatoimet kidutuksineen kaikkineen rikkovat kansainvälisen oikeuden pelisääntöjä. Mutta maailman mahtavia ei tietenkään koskaan tuoda oikeuden eteen, vaikka he tekisivät mitä tahansa. Bushkin on toistaiseksi saanut maistaa vain irakilaista kenkää.
Kun pian Yhdysvaltain presidentiksi tammikuussa kohoaa Barack Obama, häneen kohdistuu suuria odotuksia varsinkin Euroopassa, mutta myös maailmalla laajemminkin. Hillary Clintonin valinta ulkoministeriksi vain vahvisti toiveita, mutta pelkään, että joudutaan ainakin osin pettymään. Jos USA ottaisi kansainvälisessä politiikassaan muunkin kuin lyhytnäköisen imperialistin roolin ja tuntisi esimerkiksi ympäristö- ja energiapolitiikassaan globaalia vastuullisuutta, myötätunto maailman valtiasta kohtaan kasvaisi varmasti myös Suomessa.
Nato-jäsenyyden kiihkeimmät kannattajat ovat tosin myötäilleet USA:n politiikkaa tähänkin asti Irakin sotaretkeä myöten.
l
USA:n presidentin vaihtuminen herättää Jukka Tarkan ja Olli Kivisen kaltaiset Naton markkinamiehet aivan uuteen lentoon. Heille jo muutaman prosenttiyksikön kannatuksen lisäys Nato-gallupeissa on suuri merkki ylhäältä. Pinnan alla muhii heidän mukaansa jo selvä muutos, vaikka kansan ylivoimainen enemmistö onkin Natoa vastaan.
USA:n ja Nato-jäsenyyden liehittely on jo hyvässä vauhdissa hallituksessa, sillä Suomi aikoo ensi vuonna tuplata joukkonsa Afganistanissakin pariin sataan. Meillähän on siihen pikku laman keskellä hyvin varaa. Ei uljas ulkoministerimme Alexander Stubb (kok) turhaan hallituksessa ole.
Harmi vain, että nyt taitaa olla jo liian myöhäistä lähettää suomalaisia Irakin sotaan, vaikka se ei sinänsä edellyttäisi Naton jäsenyyttä. Mutta jos Suomi olisi Naton jäsen, me sotilasliiton mallimaana sotisimme siellä varmasti yhtä uskollisesti kuin nyt Viro.
l
Irakin sodassa on tähän mennessä kuollut noin 4 200 USA:n sotilasta ja kymmenet tuhannet amerikkalaiset ovat haavoittuneet. Irakilaisten uhreista ei ole tarkkoja tietoja, mutta menetykset ovat tietysti moninkertaiset. Siviiliuhrit mukaan lukien Irakissa on kuollut sodan välittömänä tai välillisenä seurauksena ainakin satoja tuhansia ihmisiä. Jotkut puhuvat jopa miljoonasta uhrista.
Irakin sodan taloudelliset satsauksetkin ovat olleet järjettömiä. Pelkästään epäonnistunut jälleenrakennustyö on New York Timesin asiantuntijaraportin mukaan niellyt jo yli 100 miljardia dollaria! Hulluus ei näytä ihmisten maailmasta loppuvan.
Lähes kolmenkymmenen maan sotilaat ovat jo vetäytyneet. Ensi vuonna Irakiin on jäämässä USA:n joukkojen lisäksi vielä ensi heinäkuuhun saakka vain Britannian, Romanian ja Australian sekä pikkuruisten Salvadorin ja Viron sotilaita. Jälkimmäisiä on vain muutamia kymmeniä, mutta viisikymmentä vuotta Neuvostoliiton miehityksen kokenut maa haluaa nyt ”vapaana” osoittaa uskollisuuttaan USA:lle mahdollisimman pitkään.
Viron ja muidenkin entisten itäblokin maiden kiihkon etsiytyä USA:n turvaan toki hyvin ymmärtää, mutta silti se samalla säälittää. Kun juoksee karhua pakoon, voi tulla susi vastaan.
l
Irakin sota alkoi lähes kuusi vuotta sitten maaliskuussa 2003. Aktiiviset sotatoimet päättyivät nopeasti, mutta miehitys jatkuu eikä väkivallalla ole vieläkään loppua. Siihen on samalla turruttu niin, ettei mediakaan repäise sieltä enää suuria otsikoita.
USA:n joukkoja on Irakissa yhä yli 140 000, Britannialla runsaat 4 000, Romanialla, Australialla ja Salvadorilla muutamia satoja ja Virolla vain nelisenkymmentä. Viro haluaa jättää Irakiin ensi vuonna 34 miehen vahvuisen jalkaväkiyksikön.
Vaikka Irakin sota oli suuri virhe alusta alkaen, sitä ei helposti haluta myöntää. USA perusteli hyökkäystään sillä, että se haluaa poistaa Irakista vaaralliset joukkotuhoaseet ja tuhota maassa pesivän Al-Qaida-terroristiverkoston. Kumpikin peruste oli valheellinen, sillä Irakissa ei ollut joukkotuhoaseita eikä yhteyksiä Al-Qaidaan.
Sodan todellinen syy oli öljy ja ylipäätään vallankäyttö alueella. Samalla USA halusi päättää hirmuhallitsija Saddam Husseinin päivät, kun homma 1991 Persianlahden sodassa jäi kesken.
l
Saddam Hussein saikin ansionsa mukaan, mutta kaikki muu päättyi sekä Irakin että USA:n kannalta katastrofiin. Presidentti George W. Bush jää historiaan ehkä USA:n surkeimpana presidenttinä. Hän epäonnistui paitsi ulkopolitiikassa, myös talous- ja sisäpolitiikassa. Yhdysvallat on pahemmassa alennustilassa kuin koskaan ennen.
Jos George W. Bush olisi jonkin vähäisemmän valtion päämies, hänet kiikutettaisiin pikimmiten Haagin kansainväliseen rikostuomioistuimeen sotarikoksista epäiltynä. USA:n sotatoimet kidutuksineen kaikkineen rikkovat kansainvälisen oikeuden pelisääntöjä. Mutta maailman mahtavia ei tietenkään koskaan tuoda oikeuden eteen, vaikka he tekisivät mitä tahansa. Bushkin on toistaiseksi saanut maistaa vain irakilaista kenkää.
Kun pian Yhdysvaltain presidentiksi tammikuussa kohoaa Barack Obama, häneen kohdistuu suuria odotuksia varsinkin Euroopassa, mutta myös maailmalla laajemminkin. Hillary Clintonin valinta ulkoministeriksi vain vahvisti toiveita, mutta pelkään, että joudutaan ainakin osin pettymään. Jos USA ottaisi kansainvälisessä politiikassaan muunkin kuin lyhytnäköisen imperialistin roolin ja tuntisi esimerkiksi ympäristö- ja energiapolitiikassaan globaalia vastuullisuutta, myötätunto maailman valtiasta kohtaan kasvaisi varmasti myös Suomessa.
Nato-jäsenyyden kiihkeimmät kannattajat ovat tosin myötäilleet USA:n politiikkaa tähänkin asti Irakin sotaretkeä myöten.
l
USA:n presidentin vaihtuminen herättää Jukka Tarkan ja Olli Kivisen kaltaiset Naton markkinamiehet aivan uuteen lentoon. Heille jo muutaman prosenttiyksikön kannatuksen lisäys Nato-gallupeissa on suuri merkki ylhäältä. Pinnan alla muhii heidän mukaansa jo selvä muutos, vaikka kansan ylivoimainen enemmistö onkin Natoa vastaan.
USA:n ja Nato-jäsenyyden liehittely on jo hyvässä vauhdissa hallituksessa, sillä Suomi aikoo ensi vuonna tuplata joukkonsa Afganistanissakin pariin sataan. Meillähän on siihen pikku laman keskellä hyvin varaa. Ei uljas ulkoministerimme Alexander Stubb (kok) turhaan hallituksessa ole.
Harmi vain, että nyt taitaa olla jo liian myöhäistä lähettää suomalaisia Irakin sotaan, vaikka se ei sinänsä edellyttäisi Naton jäsenyyttä. Mutta jos Suomi olisi Naton jäsen, me sotilasliiton mallimaana sotisimme siellä varmasti yhtä uskollisesti kuin nyt Viro.
l
Irakin sodassa on tähän mennessä kuollut noin 4 200 USA:n sotilasta ja kymmenet tuhannet amerikkalaiset ovat haavoittuneet. Irakilaisten uhreista ei ole tarkkoja tietoja, mutta menetykset ovat tietysti moninkertaiset. Siviiliuhrit mukaan lukien Irakissa on kuollut sodan välittömänä tai välillisenä seurauksena ainakin satoja tuhansia ihmisiä. Jotkut puhuvat jopa miljoonasta uhrista.
Irakin sodan taloudelliset satsauksetkin ovat olleet järjettömiä. Pelkästään epäonnistunut jälleenrakennustyö on New York Timesin asiantuntijaraportin mukaan niellyt jo yli 100 miljardia dollaria! Hulluus ei näytä ihmisten maailmasta loppuvan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.