väärällä pastalla, mutta mitä sitten, koska en yksinkertaisesti viitsi ryhtyä uusiin voimanponnistuksiin. Nimittäin aatokseni eivät nyt lähentele kuolemisen ihmettä, vaan erään ’ryhmittymän’ aatoksiin perustuen elämisestä yleensä. Ja minä lienen täysi typerys, kun tämän ’ryhmittymän’ ajatusmaailma ei uppoa kaaliini, ei sitten millään!
Elämähän on ihmisessä ja nämä ihmiset muodostavat kokonaisuuden (hienommin lausuttuna yhteiskunnan). Olisinkin taipuvainen, siis vain osittain, uskomaan erästä Raamatun experttiä näihin ihmisyyteen liittyvissä jutuissa. Raamattuhan tuo aika upeasti esille käsityksen ihmisestä, kuten Matteus ilmaisee, esim.: ”Älkää siis pelätkö ihmisiä…Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta hyvää, paha ihminen pahuutensa….Mitä se hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omaksensa koko maailman”.
Ja erittäin mielenkiintoinen lausuma edellisistä onkin: ”Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta hyvää, paha ihminen pahuutensa.” Eli mistä tuo hyvyyden varasto muodostuu? Eihän tätä hyvyyden varastoa voi millään todennäköisyydellä kasata yhden elämisen/kokemisen perusteella?
Ps. Toki olisin halunnut heittää tämän näkemykseni myös sille eräälle mielenkiintoiselle 'ryhmittymälle', mutta kun heittooni sisältyy näitä punaisia vaatekappaleita eli Raamatun jakeita.
Elämähän on ihmisessä ja nämä ihmiset muodostavat kokonaisuuden (hienommin lausuttuna yhteiskunnan). Olisinkin taipuvainen, siis vain osittain, uskomaan erästä Raamatun experttiä näihin ihmisyyteen liittyvissä jutuissa. Raamattuhan tuo aika upeasti esille käsityksen ihmisestä, kuten Matteus ilmaisee, esim.: ”Älkää siis pelätkö ihmisiä…Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta hyvää, paha ihminen pahuutensa….Mitä se hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omaksensa koko maailman”.
Ja erittäin mielenkiintoinen lausuma edellisistä onkin: ”Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta hyvää, paha ihminen pahuutensa.” Eli mistä tuo hyvyyden varasto muodostuu? Eihän tätä hyvyyden varastoa voi millään todennäköisyydellä kasata yhden elämisen/kokemisen perusteella?
Ps. Toki olisin halunnut heittää tämän näkemykseni myös sille eräälle mielenkiintoiselle 'ryhmittymälle', mutta kun heittooni sisältyy näitä punaisia vaatekappaleita eli Raamatun jakeita.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En nyt ymmärrä, mitä ryhmittymää tarkoitat, mutta laitanpa tähän kuitenkin ajatuksiani noista esille tuomistasi lauseista. Arvelen niissä tarkoitettavan vain sitä, että mitä me olemme "sisäisesti" eli siis mitä ovat ajatuksemme, asenteemme ja tunteemme niin sitä ilmennämme. Ne määrittelevät sen, mitä on *varastoissamme* ja mitä me *jaamme* (tietoisesti tai tiedostamattamme). Jos *varastoissamme* on enemmän rakkautta niin itseä kuin toisiakin kohtaan ja yleensä kaikkea kohtaan, niin myös annamme sitä kaikille eli *jaamme hyvää*, mutta jos siellä on vihaa, kateutta, ylpeyttä yms. eli ylipäätään kaikkea sellaista joka pohjautuu pelkoon, niin vaikka kuinka puhuisimme suullamme kauniita sanoja tai toistaisimme raamattua jne. , emme antaisi loppujen lopuksi muuta kuin sitä samaa *energiaa* mitä olemme.
Meillä jokaisella on nuo molemmat *varastot* aivan luonnollisina synnyinlahjanamme, mutta riippuu vain omasta valinnastamme, kumpaa käytämme; rakkauden vai pelon *varastoja*. Tässä kohtaa on tärkeää huomauttaa, että se mihin keskitymme, se lisääntyy; jos annamme rakkautta, silloin saamme sitä yhä enemmän, mutta jos pelkäämme, luomme myöskin pelkomme mukaista elämää...itsellemme!
Hyvyys ja pahuus ovat hyvin suhtellisia käsityksiä. Jos esim. keskitymme *olemaan hyviä*; koetamme totella lakeja ja sääntöjä, olla hyväksytty ja kunnioitettu jne., niin kaiken sen takana voi ollakin ego pelkoineen. Tällöin emme OLE aidosti *hyviä* vaan tarkoituksenamme on saavuttaa jotain. Toisaalta joillakin meistä saattaa olla sielusuunnitelmansa tarkoituksena kokea *pahaa* ja/tai olemme *tehneet sopimuksen* jonkun sielukaverimme kanssa *olla hänelle paha* saadaksemme sieluillemme kokemuksen siitä. Sielun tasolla silloin teemmekin *hyvän teon*, vaikka se meistä ihmisen tasollamme ei siltä vaikuttaisikaan!
Raamattu ei pohjaudu pelkoon. Teidän käsityksenne Raamatusta sen sijaan perustuvat väärään tietoon.
"Sielusuunnitelmassa pahan tekeminen toisille"
Aivan sairasta!
Raamatun kertomukset sisältävät erittäin paljon *pelkoa* tavalla tai toisella, vaikkei se ilmenisikään suoranaisena pelotteluna. Rakkautta löytyy lähinnä lauseista, joita kerrotaan suuren Rakkauden Mestarin, Jeesuksen sanoneen. Kaikki mikä ei ole rakkautta on pelkoa!
Kun ymmärtää sen periaatteen, että olemme todellisuudessa Hengestä lähtöisin olevia jumalallisia sieluja, joilla on vapaa tahto ja tarkoitus KOKEA/ILMENTÄÄ kaikkea mahdollista Ensimmäisen Luojan äärettömässä lukemattomien mahdollisuuksien täydellisyydessä, niin silloin myös *pahan kokemisen* tarpeen tajuaa.
Jumala ei tuomitse mitään eikä ketään: vain me ihmiset tuomitsemme ...ja loppujen lopuksi vain itsemme!Miksi Hän tuomitsisi oman luomuksensa? Jos niin tekisi, silloinhan Hän tuomitsisi itsensä!
Ihmisen kulloinenkin tila on se minkä hän itse kokee sen olevan. Olemme aina suhteessa vain omaan kokemiseemme.
Kukaan ei ihmisenä ole toistaan parempi eikä huonompi. Olemme matkalla ja valitsemamme suunta kertoo mitä kohti tahdomme kulkea.
Jos päämäärämme on Rakkaus, olemme aina oikealla tiellä. Rakkauden tie ei ole helppo eikä suora, sillä joskus joudumme kulkemaan myös jonkin matkaa taaksepäin koska maailma houkuttaa heikkoa.
tämä menee, kuten lausut: "Olemme aina suhteessa vain omaan kokemiseemme."
Ja seuraava lausumasi:
"Olemme matkalla ja valitsemamme suunta kertoo mitä kohti tahdomme kulkea."
On aika jännä, koska sen suunnan valinta tuo väistämättä mukanaan tuntemuksia, joita ulkopuolinen voisi luonnehtia jääräpäisyydeksi tai jopa jänkkäämiseksi. Mutta tässä kohtaa tulisikin osata olla oikea tasapainon ylitaiteilija, jottei sortuisi täysin tyrmäämään erilisia näkemyksiä?!
Ja:
"Rakkauden tie ei ole helppo eikä suora, sillä joskus joudumme kulkemaan myös jonkin matkaa taaksepäin koska maailma houkuttaa heikkoa."
Entäs kuinka vaikea tämä tie onkaan hänelle, joka ei koskaan ole tälle tielle edes astunutkaan?
Tervetuloa vain!
Tämähän on niinkuin "välipalsta".
Olit palstalla jossa puhuu älykkyys.
Uskovaisten palstoilla puhuu tunteet.
Täällä saattaa olla pieni pirskahdus Tahtoa mukana. Tahdosta on kotoisin tietoisuus jota on erittän vaikea kuvailla. Tässä Tahdossa joka muodostaa tietoisuutemme elämän jälkeen piilee omanatuntona mahdollisuus hyvään.
(tuo on surkea kuvaus, mutta en kykene parempaan).
No Josif Vissarionovits Stalin oli edellisessä elämässään Italian Borgioista joku, en muista kuka. Cesare oli kai mallina joissakin Jeesusta esittävissä maalauksissa.(olisiko Cesare?)
Uudessa ruumiistuksessa on taas mahdollisuus valita tekeekö hyvää vai pahaa.
Mutta "vanhasta" tulevat syntisäkit saattavat olla niin raskaita että Ihminen ikäänkuin luontuu helposti paheisiin/pahaan.
Ihmisluonnossa saattaa toisaalta olla "voimakas muistuma", ehdoton lukko. Ei voi tehdä pahaa tekoa vaikka sillä pelastuisi kuolemalta.
"Olit palstalla jossa puhuu älykkyys."
Ei, kyllä sielläkin (ateismi) puhuu TUNTEET mitä suurimmassa määrin!
Ja nimenomaan TUNTEET!
Älykkyydestä voi sitten olla montaa mieltä, kuka pitää älykkyytenä sitä että halveeraa olematonta alvariinsa...
...kuin myös toisella tavalla uskovia kanssaihmisiään.
"Ei voi tehdä pahaa tekoa vaikka sillä pelastuisi kuolemalta."
Siinäpä ehdoton lukko, ei auennut ainakaan minulle...
..mutta tuollaisia ehdottomia järjettömyyksiähän sekä tällä palstalla että ateismi-palstalla vilisee...
konkreettisessa elämisessäkin on hyvä etsiä välimaastoja, ihan vaan itsensä parasta ajatellen. Toisaalta omatunto kolkuttaa, ikään kuin puhuisi selän takana, mutta voihan tätä nyt jutustella ihan avoimestikin, kuten nimimerkki Z jne. lausuikin sanan ’ateismi’.
Kuten lausut:
>Olit palstalla jossa puhuu älykkyys. Uskovaisten palstoilla puhuu tunteet.<
Mutta just oivalsin, että liika älykkyys (tosin tämän voisi kyllä kyseenalaistaakin) ei riitä tässä elämisessä. Sinä puhut tahdosta, joka on hyvä ilmaisu, koska ihmisen muuttuminen älykkäästä ’robotista’ joustavammaksi ja suvaitsevammaksi edellyttää tahtoa. Mutta tämä tahto edellyttää, että ymmärtää ensin etsiä niitä täydentäviä tekijöitä sen älykkyytensä rinnalle.
Minusta ateistilta puuttuu kyky herkkyyteen. Tosin ei uskovainenkaan saisi heittäytyä yksinomaan tunteidensa valtaan, koska vääränlainen herkkyys altistaa liiaksi joko kehuille tai moitteille. Eli tasapaino tässäkin asiassa on rautaa! Vain tasapainoinen olo tekee ihmisestä rauhallisen.
Ja seuraava lausumasi:
>Ihmisluonnossa saattaa toisaalta olla "voimakas muistuma", ehdoton lukko. Ei voi tehdä pahaa tekoa vaikka sillä pelastuisi kuolemalta.<
on mielenkiintoinen, jota tulee pohtia!
Tunteiden yhdistäminen uskoviin viestii tietämättömyydestä uskon luonteesta.
Usko on luja luottamus, tunteilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Monet kyllä yhdistävät tunteet uskon elämään ja tulevat harhautetuiksi kuten monet entiset uskovat, joita tapaa myös ateismi-palstalla. Tunteet sen sijaan jyllää tällä palstalla newagen piirissä kun haetaan rakkauden tuntemuksia ja värähtelyjä ja hyvää fiilistä, eikä halutakaan tietää mistä lähteestä nuo tuntemukset tulee vaan naivin kritiikittömästi pidetään niitä hyvän ja aidon universaalin rakkauden ilmentyminä.
on ja usko pysyy, ja olet oikeassa tunteilla ei ole silloin sijaansa.
Hanki elämä, tai tapauksessasi eläimiä, ööö elimiä?.... eiku elämiä.
Osaat ainakin hyvin kieroutuneesti kirjoittaa jos ei muuta. Ensin alistat itsesi että saat empatiaa ja sitten lyttäät asioita joihin et usko. Suoruutta peliin nainen!
ajatusenjuoksuasi sitten ollenkaan! Tapanani onkin olla ikävän suora!