Tänään, Tuomaan päivänä, on perinteen mukaan alkanut joulun aika.
Joulun sanoma on monimerkityksellisempi kuin mitä äkikseltään tulemme ajatelleeksikaan. Se ei ole vain pelkkä kertomus sen sovitustyön alkuunsaattamisesta, jonka Jumala katsoi aiheelliseksi itsensä ja ihmiskunnan välillä. Se on myös sellaisten tapahtumien sarja, jolla Jumala oman toimintansa kautta haluaa opettaa meille oikean tavan elää.
Tuo,Jumalan meiltä odottama, meille tämän päivän aineellista hyvinvointia ja maallista kunniaa tavoitteleville ihmisille vieraaksi käynyt tapa elää on nöyrä ja kunnioittava suhtautuminen lähimmäisiimme. Samoin se, ettemme aina ajattele ensisijaisesti omaa hyvinvointiamme, vaan osaisimme jakaa sitä, minkä olemme saaneet, myös niille, joiden näemme olevan puutteessa.
Tuo edellä mainittu nöyryys ei ole sama asia kuin nöyristely, joka on oman edun tavoittelua osoittamalla huomiota sille, jolta odotamme saavamme aineellista hyötyä.
Miksi Jumala näki oikeaksi valita Jeesukselle vanhemmiksi Marian ja oppimattoman puusepän, Josefin - ja vielä molemmat Nasaretista, - paikkakunnalta, josta ei sanonnan mukaan voinut tulla mitään hyvää!
Eikö Jeesus olisi ansainnut vanhemmikseen varakkaammat ja oppineemmat, merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa olevat henkilöt, niin että Hänelle olisi alusta asti osoitettu sitä kunnioitusta, joka Jumalan Pojalle kuuluu?
Samaa vaatimattomuutta kohtaamme niissä olosuhteissa, joihin Vapahtajamme joutui syntymään. Hänen vanhemmilleen ei löytynyt ihmisille tarkoitettua asuinhuonetta, vaan he joutuivat tyytymään tilaan, jota käytettiin kotieläinten suojana.
Entäpä sitten se ihmisryhmä, jolle Jumala ensinnä ilmoitti Poikansa syntymästä. Eivät sitä tietoa saaneet valtakunnan päättäjät tai muut merkkihenkilöt. Tieto annettiin ensimmäisenä heille, joiden työ oli vähäarvoisinta tuon ajan yhteisössä. Enkelit kertoivat siitä paimenille -sellaisille miehille ja keskenkasvuisille pojille, joiden ei katsottu kykenevän suoriutumaan vaativimmista tehtävistä.
Millä asenteella me saavumme seimen ääreen tervehtimään Vapahtajaamme? Vaadimmeko päästä parhaalle paikalle, niin että kaikki muut näkevät meidän olevan läsnä? Sanommeko muille, kuinka heidän tulee ottaa lihaksi tullut, ihmiseksi syntynyt, Jumalan Poika vastaan?
Meidän tulee pitää mielessämme, että tuo kallisarvoisin ihmiskunnan koskaan saama lahja on yhteinen kaikille, jotka siitä haluavat tulla osallisiksi. Se ei ole määrältään rajallinen. Se ei lopu kesken. Sillä on se saman ominaisuus ja se kätkee sisäänsä saman ominaisuuden, kuin ne viisi leipää ja kaksi kalaa, joilla ruokittiin monisatapäinen ihmisjoukko.
Niin myös tästä joulun sanoman sisältämästä hengenravinnosta riittää kaikille jotka sitä haluavat nauttia. Siitä saaavat olla osallisia kaikki sitä haluavat.
Toivon, että jokaiselle tästä joulusta tulee armon ja rauhan juhla.
Se, jonka sydän on murhellinen, saa sinne ilon. Se, joka etsii, saa löytää.
Se, joka tuntee olevansa uskossaan heikko ja epäilee pelastustaan tietäköön, että on lähempänä Totuutta kuin se, joka sanoo sen saavuttaneensa!
Armorikasta ja rauhaisaa joulua kaikille.
Joulun sanoma on monimerkityksellisempi kuin mitä äkikseltään tulemme ajatelleeksikaan. Se ei ole vain pelkkä kertomus sen sovitustyön alkuunsaattamisesta, jonka Jumala katsoi aiheelliseksi itsensä ja ihmiskunnan välillä. Se on myös sellaisten tapahtumien sarja, jolla Jumala oman toimintansa kautta haluaa opettaa meille oikean tavan elää.
Tuo,Jumalan meiltä odottama, meille tämän päivän aineellista hyvinvointia ja maallista kunniaa tavoitteleville ihmisille vieraaksi käynyt tapa elää on nöyrä ja kunnioittava suhtautuminen lähimmäisiimme. Samoin se, ettemme aina ajattele ensisijaisesti omaa hyvinvointiamme, vaan osaisimme jakaa sitä, minkä olemme saaneet, myös niille, joiden näemme olevan puutteessa.
Tuo edellä mainittu nöyryys ei ole sama asia kuin nöyristely, joka on oman edun tavoittelua osoittamalla huomiota sille, jolta odotamme saavamme aineellista hyötyä.
Miksi Jumala näki oikeaksi valita Jeesukselle vanhemmiksi Marian ja oppimattoman puusepän, Josefin - ja vielä molemmat Nasaretista, - paikkakunnalta, josta ei sanonnan mukaan voinut tulla mitään hyvää!
Eikö Jeesus olisi ansainnut vanhemmikseen varakkaammat ja oppineemmat, merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa olevat henkilöt, niin että Hänelle olisi alusta asti osoitettu sitä kunnioitusta, joka Jumalan Pojalle kuuluu?
Samaa vaatimattomuutta kohtaamme niissä olosuhteissa, joihin Vapahtajamme joutui syntymään. Hänen vanhemmilleen ei löytynyt ihmisille tarkoitettua asuinhuonetta, vaan he joutuivat tyytymään tilaan, jota käytettiin kotieläinten suojana.
Entäpä sitten se ihmisryhmä, jolle Jumala ensinnä ilmoitti Poikansa syntymästä. Eivät sitä tietoa saaneet valtakunnan päättäjät tai muut merkkihenkilöt. Tieto annettiin ensimmäisenä heille, joiden työ oli vähäarvoisinta tuon ajan yhteisössä. Enkelit kertoivat siitä paimenille -sellaisille miehille ja keskenkasvuisille pojille, joiden ei katsottu kykenevän suoriutumaan vaativimmista tehtävistä.
Millä asenteella me saavumme seimen ääreen tervehtimään Vapahtajaamme? Vaadimmeko päästä parhaalle paikalle, niin että kaikki muut näkevät meidän olevan läsnä? Sanommeko muille, kuinka heidän tulee ottaa lihaksi tullut, ihmiseksi syntynyt, Jumalan Poika vastaan?
Meidän tulee pitää mielessämme, että tuo kallisarvoisin ihmiskunnan koskaan saama lahja on yhteinen kaikille, jotka siitä haluavat tulla osallisiksi. Se ei ole määrältään rajallinen. Se ei lopu kesken. Sillä on se saman ominaisuus ja se kätkee sisäänsä saman ominaisuuden, kuin ne viisi leipää ja kaksi kalaa, joilla ruokittiin monisatapäinen ihmisjoukko.
Niin myös tästä joulun sanoman sisältämästä hengenravinnosta riittää kaikille jotka sitä haluavat nauttia. Siitä saaavat olla osallisia kaikki sitä haluavat.
Toivon, että jokaiselle tästä joulusta tulee armon ja rauhan juhla.
Se, jonka sydän on murhellinen, saa sinne ilon. Se, joka etsii, saa löytää.
Se, joka tuntee olevansa uskossaan heikko ja epäilee pelastustaan tietäköön, että on lähempänä Totuutta kuin se, joka sanoo sen saavuttaneensa!
Armorikasta ja rauhaisaa joulua kaikille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Alun alkaen joulu on pakanallinen juhla, sadonkorjuujuhla Kekri. Monet tavat ovat siirtyneet sieltä kristilliseen jouluumme. Suomessa joulu on oikeassa paikassa, silloin kun yö yötä vasten on. Valon joulua, sitä me tarvitsemme. Hyvää Joulun jälkeistä aikaa!