Aamun lehdet revittelevät juuri tehdyn mielipidemittauksen tuloksilla, jotka osoittavat puolueittemme kannatuksessa jatkuneen jo kotvan sitten alkaneen hyvän kehityksen. Hesari otsikoi ”Kokoomus loikkasi muilta karkuun”. Otsikko on kyllä aiheellinen, sillä kokoomusta kannattaa nyt 24,1 % väestöstämme, demareita 21,2 % ja kepua vain 20,4 %.
Kokoomuksen kannatus on siis kasvanut edellisistä valtiollisista vaaleista 1,8 prosenttiyksikköä, syykuusta yli prosenttiyksikön ja ja kuntavaaleistakin 0,6 prosenttiyksikköä. Kepun kannatus on pudonnut valtiollisista vaaleista lähes kolme prosenttiyksikköä – todella merkittävä pudotus – ja syyskuustakin runsaalla prosenttiyksiköllä, demareiden kannatus on pudonnut valtiollisista vaaleista kuten viime syyskuustakin n. 0,2 prosenttiyksikköä. Niin kepu kuin demaritkin ovat sentään pysyneet jokseenkin kuntavaaleissa saamassaan kannatuksessa.
Suurimpien puolueiden suuruusjärjestys näyttää vakiintuneen ja kehitys varmasti jatkuu samansuuntaisena – ainakin toistaiseksi; oppositioaika ja lama saattavat kyllä nostaa demareiden kannatusta merkittävästikin ja pudottaa edelleen suuresti päähallituspuolueen kepun kannatusta, mutta jos Suomella ei ihan kurjasti mene, kokoomus ei hevin tippune johtopaikalta.
Mutta eniten ovat nostaneet kannatustaan perussuomalaiset. Heidän kannatuksensa on nyt 6,1 %, eli ovat nousseet viimeisistä valtiollisista vaaleista 2 prosenttiyksikköä, syyskuusta toista prosenttiyksikköä ja vielä lokakuun kuntavaaleistakin 0,7 prosenttiyksikköä.
Mikä syö kepun kannatusta ja mikä kasvattaa kokoomusta? Perussuomalaisten kasvu syö ilman muuta eniten kepua, mutta myös sama tekijä, joka kasvattaa kokoomusta; hallituspolitiikka, joka mielletään kokoomuslaiseksi, eikä aiheetta. Se kuitenkin on maailmantilanteeseen nähden ollut koko maan kannalta hyvää ja oikeaa politiikkaa, mutta ei varmaan ole suosinut kepun kannattajakunnassa suurena osana olevaa pohjoisen ja muiden syrjäseutujen köyhää väestöä. Kokoomuksen kannattajiksi ainakin toistaiseksi ovat siirtyneet myös monet muiden puolueiden liikkuvat – siis omilla aivoillaan ajattelevat – äänestäjät, en varmaan ole ainoita sellaisia. Demarien oppositiopolitiikka ei ole ainakaan vielä purrut, sillä lama ei sittenkään ole meitä vielä kovin pahoin kolhinut ja nuorta Jutta Urpilaista ei vielä pidetä oikein uskottavana poliittisena johtajana.
Kepua aikaisemmin äänestäneitä on lipsunut perussuomalaisten kannattajiksi siksikin, että persujen nähdään nyt tekevän sitä räyhäpolitiikkaa, jota he ovat aina halunneet ja kun sitä kepu on tehnyt, ovat myös kepua äänestäneet. Maltillisesti käyttäytyvä ja poliittiset realiteetit järkevästi huomioon ottava Matti Vanhanen on heidän mielestään lepsu ja tahdoton ja kulkee kokoomuksen talutusnuorassa. Ei ehkä aivan aiheetonkaan näkemys, mutta hyvä niin, ehdottomasti parempi kuin että kulkisi noiden räyhäpolitiikkaa haluavien talutuksessa.
Jarmo Korhoseen nuo räyhäpolitiikan kannattajat nyt toivonsa panevat, tosin kai myös aidoilla poliittisillakin tarkoitusperillä, eli uskoen Korhosen haluavan johtaa kepua vasemmalle ja punamultaan, eivätkä he siinäkään näkemyksessä väärässä ole. Eri asia vain on, että onnistuisko Korhonen tai kukaan muukaan kepujohtaja siinä pyrkimyksessä. Demarit tuskin punamultaa haikailevat, vaan mahdollisesti suurimmaksi päästessään valitsevat kumppanikseen kokoomuksen, ja luultavasti kokoomuskin alkaa saada kepusta tarpeekseen, joten jos se pysyy suurimpana, se ottaa demarit kumppanikseen. Demareille siis joka tapauksessa käynee hyvin.
Tuossa noita puolueiden kannatuslukuja:
Tämänhetkinen puolueiden kannatus:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Kokoomus nousi selv%C3%A4%C3%A4n johtoon HS-gallupissa/1135242227197
Puolueiden kannatus edellisissä eduskuntavaaleissa:
http://www.yle.fi/vaalit/tulospalvelu/index.htm
Kannatus lokakuun kuntavaaleissa:
http://yle.fi/vaalit2008/tulospalvelu/index.html
Ps.
Jos Lipponen olisi puoluepukari, hän olisi hyvin tyytyväinen persujen kohonneeseen kannatukseen, kun se syö eniten demarien päävastustajaa kepua, jolle Paavolla olisi aihetta henkilökohtaiseenkin katkeruuteen Jäätteenmäen kavaluuden tuottamien tulosten vuoksi. Mutta Paavo näkyy julmistelevan persuille. Se vain vahvistaa sitä entuudestaankin Paavosta syntynyttä käsitystä, että hänelle ovat tärkeämpiä asiat kuin puoluepolitiikka, eli hän arvottaa asioita muilla kuin puoluekannatuksen perusteella. Niin valtiomiehet ovat aina tehneet.
Kokoomuksen kannatus on siis kasvanut edellisistä valtiollisista vaaleista 1,8 prosenttiyksikköä, syykuusta yli prosenttiyksikön ja ja kuntavaaleistakin 0,6 prosenttiyksikköä. Kepun kannatus on pudonnut valtiollisista vaaleista lähes kolme prosenttiyksikköä – todella merkittävä pudotus – ja syyskuustakin runsaalla prosenttiyksiköllä, demareiden kannatus on pudonnut valtiollisista vaaleista kuten viime syyskuustakin n. 0,2 prosenttiyksikköä. Niin kepu kuin demaritkin ovat sentään pysyneet jokseenkin kuntavaaleissa saamassaan kannatuksessa.
Suurimpien puolueiden suuruusjärjestys näyttää vakiintuneen ja kehitys varmasti jatkuu samansuuntaisena – ainakin toistaiseksi; oppositioaika ja lama saattavat kyllä nostaa demareiden kannatusta merkittävästikin ja pudottaa edelleen suuresti päähallituspuolueen kepun kannatusta, mutta jos Suomella ei ihan kurjasti mene, kokoomus ei hevin tippune johtopaikalta.
Mutta eniten ovat nostaneet kannatustaan perussuomalaiset. Heidän kannatuksensa on nyt 6,1 %, eli ovat nousseet viimeisistä valtiollisista vaaleista 2 prosenttiyksikköä, syyskuusta toista prosenttiyksikköä ja vielä lokakuun kuntavaaleistakin 0,7 prosenttiyksikköä.
Mikä syö kepun kannatusta ja mikä kasvattaa kokoomusta? Perussuomalaisten kasvu syö ilman muuta eniten kepua, mutta myös sama tekijä, joka kasvattaa kokoomusta; hallituspolitiikka, joka mielletään kokoomuslaiseksi, eikä aiheetta. Se kuitenkin on maailmantilanteeseen nähden ollut koko maan kannalta hyvää ja oikeaa politiikkaa, mutta ei varmaan ole suosinut kepun kannattajakunnassa suurena osana olevaa pohjoisen ja muiden syrjäseutujen köyhää väestöä. Kokoomuksen kannattajiksi ainakin toistaiseksi ovat siirtyneet myös monet muiden puolueiden liikkuvat – siis omilla aivoillaan ajattelevat – äänestäjät, en varmaan ole ainoita sellaisia. Demarien oppositiopolitiikka ei ole ainakaan vielä purrut, sillä lama ei sittenkään ole meitä vielä kovin pahoin kolhinut ja nuorta Jutta Urpilaista ei vielä pidetä oikein uskottavana poliittisena johtajana.
Kepua aikaisemmin äänestäneitä on lipsunut perussuomalaisten kannattajiksi siksikin, että persujen nähdään nyt tekevän sitä räyhäpolitiikkaa, jota he ovat aina halunneet ja kun sitä kepu on tehnyt, ovat myös kepua äänestäneet. Maltillisesti käyttäytyvä ja poliittiset realiteetit järkevästi huomioon ottava Matti Vanhanen on heidän mielestään lepsu ja tahdoton ja kulkee kokoomuksen talutusnuorassa. Ei ehkä aivan aiheetonkaan näkemys, mutta hyvä niin, ehdottomasti parempi kuin että kulkisi noiden räyhäpolitiikkaa haluavien talutuksessa.
Jarmo Korhoseen nuo räyhäpolitiikan kannattajat nyt toivonsa panevat, tosin kai myös aidoilla poliittisillakin tarkoitusperillä, eli uskoen Korhosen haluavan johtaa kepua vasemmalle ja punamultaan, eivätkä he siinäkään näkemyksessä väärässä ole. Eri asia vain on, että onnistuisko Korhonen tai kukaan muukaan kepujohtaja siinä pyrkimyksessä. Demarit tuskin punamultaa haikailevat, vaan mahdollisesti suurimmaksi päästessään valitsevat kumppanikseen kokoomuksen, ja luultavasti kokoomuskin alkaa saada kepusta tarpeekseen, joten jos se pysyy suurimpana, se ottaa demarit kumppanikseen. Demareille siis joka tapauksessa käynee hyvin.
Tuossa noita puolueiden kannatuslukuja:
Tämänhetkinen puolueiden kannatus:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Kokoomus nousi selv%C3%A4%C3%A4n johtoon HS-gallupissa/1135242227197
Puolueiden kannatus edellisissä eduskuntavaaleissa:
http://www.yle.fi/vaalit/tulospalvelu/index.htm
Kannatus lokakuun kuntavaaleissa:
http://yle.fi/vaalit2008/tulospalvelu/index.html
Ps.
Jos Lipponen olisi puoluepukari, hän olisi hyvin tyytyväinen persujen kohonneeseen kannatukseen, kun se syö eniten demarien päävastustajaa kepua, jolle Paavolla olisi aihetta henkilökohtaiseenkin katkeruuteen Jäätteenmäen kavaluuden tuottamien tulosten vuoksi. Mutta Paavo näkyy julmistelevan persuille. Se vain vahvistaa sitä entuudestaankin Paavosta syntynyttä käsitystä, että hänelle ovat tärkeämpiä asiat kuin puoluepolitiikka, eli hän arvottaa asioita muilla kuin puoluekannatuksen perusteella. Niin valtiomiehet ovat aina tehneet.
Vastaukset 21
Vanhimmat
kun jätät ne kullittelut yms. pois.
kun niitä äänestettiin pääkaupunkiseudulla enemmän kuin esim. keskustaa.
Etkö sinäkin äänestänyt helsingissä jotakin perusS,n vanhaa upseerinkekkulia?
...
...pääkaupunkiseudulla paljonkin enemmän kuin kepua, saivat Helsingissäkin 5,3 % äänistä kun kepu sai vain 4,3 %. Mutta tuskinpa Paavo tuosta on pahoillaan, vaan kyllä hänen persuvastaisuuteensa ovat ne syyt, joista hän puhuikin. Nurkkakuntaisuus, EU-vastaisuus ja rasismi eivät kuulu demariuteen, kepuun kyllä jossakin määrin, mutta ilmeisesti persuihin vielä enemmän.
Suomessa on vaalisalaisuus, mutta voin kyllä kertoa - olen jo kertonutkin - että pitkän harkinnan jälkeen äänestin kuntavaaleissakin samaa miestä kuin valtiollisissakin vaaleissa, ja hän pääsi valtuustoon kuten eduskuntaankin. Kyseessä on kokoomuksen listoilla ollut tuntemani ja omilla avuillaan poliisiorganisaatiossa luomansa menestysuransa perusteella arvostamani sinibarettiveli.
Harkitsin kyllä myös äänestäväni tällä kertaapersujen listalla ollutta, aikaisempaa kokoomuslaista kansanedustajaa evp-upseeria, jonka myös tunnen, mutta juuri se tunteminen herätti minussa ristiriitaa arvostuksen ja epäilyn välillä niin, että päädyin tuohon ratkaisuun, vaikken periaatteessa kannatakaan sitä, että samat henkilöt ovat valtuustoissa ja eduskunnassa.
Paavo Lipponen näkee perussuomalaisissa äärioikeistolaisuutta. Tämä näkemys on virheellinen. Todellisuudessa perussuomalaiset kuuluvat puoluekartalla jonnekin keskustan ja vasemmiston välimaastoon, mutta lähemmäksi vasemmistoa kuin keskustaa.
Perussuomalaisten piirissä esille tulleet näkemykset, joiden mukaan monien ulkomaalaisten on vaikea sopeutua Suomessa vallalla olevaan oikeuskäsitykseen, ovat oikeaan osuneita. Ongelma on ollut yleisessä tiedossa, mutta siihen ei ole löydetty ratkaisua. Paavo olisi voinut tuoda esille omia näkemyksiään, mutta hän päättikin potkaista rautasaappaalla.
Tuolla edellä moitit jälleen Jäätteenmäkeä laatusanoin, jotka eivät vastaa tarkoitusta. Jäätteenmäkihän oli täsmälleen oikeassa: Paavo ei osannut toimia Suomen edun mukaisesti käydessään tapaamassa Yrjö W. Puskaa. Jos tarkastelet tilannetta nyt, voisit viimeinkin oivaltaa, että amerikkalaiset ryhtyivät sotaan, jota he eivät voi voittaa, ja Paavo olisi liittänyt Suomen amerikkalaisten peesiin.
Tuon peesauksen puolesta on todistanut muun ohessa esimerkiksi eräs innokas ay-mies, joka on ollut osallisena toiminnassa, josta perussuomalaiset ovat esimerkiksi Afrikasta saapuvia maahanmuuttajia epäilleet. Se, oliko kohde perussuomalaisten esittämän toivomuksen mukainen, ei ole tiedossani. Tämä mies on muutoinkin kantanut Paavon asetta innokkaasti.
Julkisuudessa kerrottiin taannoin, että Venäjän presidentti Vladimir Putin on halunnut hirttää Georgian presidentin munista. Tätä Putinin halua kauhisteltiin. Julkisuudessa ei kuitenkaan kauhisteltu sitä, että Yhdysvaltojen presidentti hirtti Irakin presidentin kaulasta.
On hämmästyttävää, että netin parhaimmat sosialidemokratian asiantuntijat viihtyvät Keskustan palstalla. Sinä halunnet olla kivivuorelainen demari, mutta olet kuitenkin kaukana siitä. Mielipidepankki puolestaan haluaisi olla halmelainen demari, mutta eihän sellaisia käytännössä ole ainoatakaan.
Muutaman %-yksikön seuraavissa vaaleissa tappiona.
Siirtymä persujen ja kokoomuksen laariin.
Punikkien vinkuminen alkaa vaieta...
Kepukoiratkin näkyy olevan panikissa. Pikkuhäntä on entistä pienempänä koipien välissä, mutta räksytys vain yltyy. Niin se pelokas rakki käyttäytyy.
Moni on avannut samasta asiasta, mutta sinä parhaiten. Faktatodisteet ovat kiistattomat. Kiitos hyvästä avauksesta iloisesta asiasta!
Suomalainen puoluejärjestelmä aiheuttaa omituisen vääristymän kannatuslukuihin. Suomalainen erikoisuus on varsinkin Kepu. Kepun tapainen puolue on koettu muissa länsimaissa turhaksi ja puolueolot ovat selkeämmät.
Esim. Ruotsissa Kokoomuksen kannatus on nyt sama kuin Suomessa eli noin 24 %. Se tuntuu varsin luonnolliselta kannatukselta maltilliselle oikeistopuolueelle. Mutta sitten tuleekin huima ero, kun katsotaan demarien kannatusta Ruotsissa ja Suomessa. Ruotsissa se on tällä hetkellä galluppien perusteella Ruotsissa 42 % ja Suomessa 21 % eli Ruotsissa kannatus on kaksinkertainen Suomeen verrattuna.
Itse uskon, että me vähitellen muutumme kohden sivistysvaltioita ja puolueolomme alkavat muistuttamaan enemmän Ruotsin tilannetta. Se ei edellytä muuta kuin tarpeettomien puolueiden kuten Kepun ja RKP:n kuihtumista pois. Myös Vasemmistoliiton kannatus tulee vähentymään sitä myöten, kun SDP:stä tulee vasemmiston ylivertainen johtopuolue aivan kuten Ruotsissa on.
Ihmiset ovat siis äänestäneet väärin. Jo on aikoihin eletty. Olet mainio esimerkki hallintobyrokraatista, jonka mielestä kaikki, mikä ei mahdu omaan maailmankuvaan, on vääristymää. Tuleeko sitä päivää, jolloin vasemmistolainenkin voi ymmärtää, että kaiken ei tarvitse olla samanlaista.
Keskustan nimenmuutos maalaisliitosta Suomen keskustaksi perustui mielikuvapolitiikkaan ja nojaa asetelmaan, jossa oikeiston ja vasemmiston välissä olisi olemassa kolmas vaihtoehto.
Se, että tämä vaihtoehto on Suomessa edelleen vahva, johtuu ielestäni kahdesta historiallisesta syystä: 1( sisällissodasta, jossa kansa jakautui punaisiin ja valkoisiin sekä kekkosajan hallituspolitiikasta, jossa "oikeisto" eristettiin ulkopoliittisesti kelpaamattomaksi ryhmäksi ja äärivasemmistoa käytettiin pelinappulana Moskovan suuntaan, kun vasemmisto haluttiin yhdistää ja Moskovan epäsuosiossa olleista asevelisosialisteita piti tehdä ulkopoliittisesti kelvollisia.
Kalevi Sorsahan hoiti Mauno Koiviston kanssa tämän tehtävän, eli teki äärivasemmiston tarpeettomaksi viemällä sosialidemokraatit äärivasemmalle, mikä alkoi tehdä politiikassa tilaa sekä keskustalle että kokoomukselle.
Nyt keskusta alkaa olla vaikeuksissa, kun mielikuvapolitikoinnilta, eli kolmannen vaihtoehdon uskottavuudelta on pudonnut pohja pois. Kansa ei enää jakaudu punaisiin ja valkoisiin, oikeistoon ja vasemmistoon. Kahtiajaon aika on ollut takana jo parikymmentä vuotta. Tästä seuraa, että keskusta joutuu aina valitsemaan joko vasemmiston ta oikeiston, jos se haluaa olla hallituksissa, eli keskustan kannattajien näkökulmasta ei ole olemassa mitään keskustalaista politiikkaa vaan joko vasemmistolaista tai oikeistolaista politiikkaa sen mukaan kumman kanssa keskusta hallituksessa on.
Nyt näyttää siltä, että tämä takinkääntelypolitiikka ei enää vakuuta ihmisiä eikä tunnu uskottavalta, koska keskustalaisuus ei enää edusta mitään omaa linjaansa, vaan poimii elementtejä vuoron perään sosialidemokraattien tai kokoomuksen linjasta. Keskusta on lisäksi sisäisesti hajaantunut kahteen leiriin, kun puolueen jäsenkunnassa on sekä vahvat vasemmistoyhteistyön kannattajansa ja myös ne, jotka haluavat mieluummin yhteistyötä kokoomuksen kanssa.
Keskustan ongelmana on oman poliittisen linjan puute, koska kolmatta vaihtoehtoa ei tarvita. Sehän on alun perinkin ollut hyvin keinotekoinen vaihtoehto. Kannatus alkaa tulevaisuudessa yhä selvemmin jakautua kahden pääpuolueen, kokoomuksen ja sdp:n ympärille. Myös vihreistä kasvaa vahva tekijä koulutetun ja humanistisesti ajattelevan, liberaalin väestönosan puolueena, joille juuri vihreys on reaalinen vaihtoehto kokoomuksen ja sosialidemokratian välissä.
Keskusta näyttää jäävän kuituvan maaseudun etupuolueksi ja verovaroilla kustannettavan aluetukipolitiikan vaatijaksi, mikä käytännössä merkitsee, että keskustan pysyvä alamäki on nyt alkanut ja pudotus kiihtyy, jos keskusta jatkaa sisäistä riitelyään siitä onko keskustan linja "kokoomuslainen" vai joku muu, eli punamulta.
Äänestäjät valitsevat tulevaisuudessa suoraan niiden puolueiden välillä, joilla on selkeä, oma poliittinen linja, jos sellainen keskustalta puuttuu.
Kysymys ei ole siitä, että ihmiset olisivat äänestäneet väärin. Puoluetarjontamme on vain historiallisista syistä toinen kuin muissa länsimaissa. Ehkä kyse on itäisestä vaikutuksesta. Kun Suomi vähitellen länsimaistuu, puoluetarjonta muuntautuu länsimaiseksi.
Ymmärrän tietysti sen, että kaikille tällainen länsimaistuminen on jonkinmoinen kauhistus. Jotkut ovat tottuneet suunnitelmatalouteen ja impivaaralaisuuteen.
Tämä analyysisi vaikuttaa hyvin oikeansuuntaiselta ja vastaa kyllä pitkälti omaa näkemystäni. Yhteiskunnalliset olot ovat kyllä muuttuneet sillä lailla selvästi, että poliittisen oikeiston ja vasemmiston väliin ei enää tahdo jäädä tilaa uskottavalle keskustalaiselle eli kummastakin suunnasta ammentavalle kompromissipolitiikalle tilaa.
Uskon, että menemmä kohden Ruotsin mallia, missä oikeisto- ja vasemmistoblokki. Minusta tämä on toivottava kehitys, koska silloin äänestäjät tietävät äänestäessään, mitä tulevat saamaan, jos heidän äänensä voittaa.
Poliittinen järjestelmä kehittyy omalla tavallaan. Se, että Suomessa ei ole kahta suurta puoluetta, ei ole vääristymä, vaan se on kehityksen tulos. Se, että monissa maissa on kaksipuoluejärjestelmä, ei merkitse, että monipuoluejärjestelmä olisi kaksipuoluejärjestelmää huonompi.
Jos nykysiä puolueitamme ryhtyy analysoimaan tarkemmin, varmuudelle ne sekoittuisivat. Keskustasta mainio esimerkki on Anneli Jäätteenmäki. Hän kuuluu puolueensa vasemmistosiipeen. Vasemmistoliiton Uotila kuuluu taas puolueensa oikeistosiipeen. Sosialidemokraateista Paavo Lipponen on pyrkinyt esittäytymään niin sanottuna oikeistodemarina (tosin suhtaudun hymähdellen tähän), kun taas Erkki Tuomioja on vasemmistodemari.
Voitaneen todeta, että puoluekanta määrittää viiteryhmän, ei poliittista suuntausta, siksikin, että keskustaan ja sen ympärille rakentuu kova ydin, joka pitää yllä poliittista järjestelmäämme. Aatteellisesti ei siis ole tapahtunut polarisoitumista, ja tästä syystä toivomasi kaksinapaistuminen ei ole todennäköistä.
Jos suurin toiveesi eli Keskustan kuihtuminen toteutuu, jotakin muuta tulee tilalle. Ihmisiä ei niin vain komenneta äänestämään puoluetta A tai puoluetta B, vaan he osaavat tehdä omat valintansa, vaikka valintaperusteet olisivatkin heikot.
Loistava esimerkki siitä, että ihmisiä ei voi komentaa, on kauppojen sunnuntai-aukiolo. Kukaan ei määrää, että ihmisten on täytettävä supernovahallin parkkipaikka sunnuntaina heti liikkeen avattua ovensa kello kaksitoista, mutta niin ihmiset tekevät. Nähtävästi kaupassakäynti yleensä muuttuu elämykseksi, ja tämä tulee vaikuttamaan kaupan rakenteeseen tulevaisuudessa enemmän kuin mikään muu.
Suosittelen sinua pitämään kiinni valtiosta ja tukemaan sen pysymistä vielä, kun se on mahdollista. Tämän teeman rinnalla se, minkä nimisiä puolueita ja kuinka paljon Suomesta löytyy, on toisarvoista. Asioiden arvottaminen on aina ollut vasemmistolaisille vaikeaa. He ovat perinteisesti olleet innokkaita tietämään kaiken hinnan, mutta eivät minkään arvoa.
Kokoomuksen ja SDP:n välissä ei ole tilaa kolmannelle vaihtoehdolle. Niinpä kepun edessä on kutistuminen pelkäksi maaseutupuolueeksi, joka näyttää nyt alkaneen.
Hallitus noudattaa hallitusohjelmaansa, joka on hallituspuolueiden yhdessä sopima ohjelma.
Hallituspolitiikka ei siis ole kokoomuslaista.
Se, että hallituspolitiikkaa nimitellään "kokoomuslaiseksi on demareiden kielenkäyttöä, jota keskustan oma puluesihteeri Korhonen ylläpitää, mikä on syönyt keskustan kannatusta ja hyödyttänyt perussuomalaisia.
keskustan kannatuslaskun pahin syy on se, että keskustan oma puluesihteeri syyttää omaa puoluettaan "kokoomuslaisen" politiikan tekemisestä.
Puoluesihteeri Korhonen harrastaa sen asteista keskustan sisäistä hajoitustyötä ja puolueen uskottavuuden heikentämistä, että moista on hyvin vaikea millään järjellä ymmärtää.
Minäkin olen ihmetellyt, miten jonkun puolueen puoluesihteeri voi julkisuudessa väittää, että oman puolueen hallituspolitiikka ei noudata puolueen omaa linjaa, vaan on "kokoomuslaista".
Tuollainen on omaan pesään kusemista ja oman puolueen pettämistä.
Tämä on Kepun sisäistä vääntöä. Puolueessa on aidosti vasemmistolainen linja (alkiolaiset ja aitovieriläiset) sekä liberaali oikeistolainen linja, jonka poliittiset tavoitteet ovat melko lailla epäselvät ja kirjaamattomat. Vanhanen kutsuukin tätä yhteistyön politiikaksi. Paavo Väyrynen kutsui sitä jo viime vaalikaudella tahdottomaksi, omasta linjasta luopumiseksi.
Tuntuisi aika selvältä, ettei puolue voi pitkän päälle elää sillä, että se tähtää vain valtionhoitajapuolueeksi vailla omaa politiikkaa. Vanhanen on toki sanonut, että hänen linjansa on jonkinlainen sekoitus oikeistolaista ja vihreää politiikkaa. Se kertookin lähinnä sen, keiden kanssa Vanhanen ja liberaalit tahtovat tätä yhteistyöpolitiikkaansa harrastaa.
Kepuhan on saanut hallitusohjelmaan lähinnä kaksi asiaa, joita hallituskumppanitkin enemmän tai vähemmän ovat aina vastustaneet.
Toinen on ruuan alvin alennus, jossa Kepua tukevat vain oppositiopuolueista Vasemmistoliitto ja Persut. Hallituskumppanit ovat arvostelleet tällaista alennusta käytönnöllisistä syistä ka erittäin aiheellisesti.
Toinen Kepun ajama asia on valtionhallinnon alueellistaminen. Se on myös saanut hyvin paljon kritiikkiä niin hallituspuolueilta kuin opposiotioltakin. Ja kaikin puolin typerästä hankkeestahan siinä onkin kyse.
Kaikki ne toimet, joilla on laajempi tuki, ovat kokoomuslaisia tai vihreiden aloitteita. Monista tuntuu, että ne ovat Kepulle jonkinlaista pakkokauraa. Kaikista ikävistä asioista kuten Kemijärven osalta, poliittisena maksumiehenäå on ollut Kepu, koska nämä tapaukset tulkitaan ennen muuta aluepoliittisiksi takaiskuiksi.
Vanhanen aikana Kepun politiikka on ollut tavoitteiltaan hyvin sisällötöntä, jos ei oteta lukuun edellä mainittua muutamaa tavoitetta, joita taas kaikki muut melkein järjestään vastustavat. Mikään kepulainen tavoite ei tahdo edetä ongelmitta taikka ilman laajaa vastarintaa.
Kepu on ajanut aina vaaleissa ihan eri hevosilla, millä pitää tehdä käytännön politiikkaa.
Se, että kepun vaalilupaukset kannattajilleen ovat aina olleet aivan jotain muuta, mitä on järkevää toteuttaa, on suurin syy siihen, että osa kepun kannattajista - entiset korpikommunistit ja vennamolaiset maaseudun köyhät - ovat nyt antaneet äänensä perussuomalaisille.
Ruoan alvin alennus on näitä turhista tavoitteista selkein. Siitähän ei ole kuluttajille hyötyä, kun kaksi kaupan suurta määrää hintatason ja vetää välistä rakennusrahat tarpeettomiin kauppakeskuksiinsa. Tästä syystä suomalainen maksaa Euroopan kalleinta hintaa Euroopan huonoimmasta ruoasta ja köyhimmistä kaupan valikoimista, josta puuttuu kaikki kotimainen tuoreus ja laatu.
Aluepolitiikka on vähintään yhtä surkeaa kuin ruoan alvin alennuksella tehty populismi. Kepu on itse autioittanut maaseudun taajamat kannattamalla ostosparatiisien rakentamista valtateiden varteen ja tappamalla elämän jokaisesta ennen viihtyisästä kylästä, Tätä sitten koetetaan paikata mm. hajasijoittamalla julkishallintoa pitkin maaseutua.
Ei ole kumma, että se, mikä politiikassa on ollut kepun vaaleien alla hokemaa linjaa, ei todellakaan näy hallitusohjelmissa, koska kepun vaalilupaukset ovat olleet vailla järkeä.
Keskusta on siis itse aiheuttanut sisäisen repeämänsä ja kannatuksensa alamäen, mistä nyt ei Suomen kansalle ole kovin suurta haittaakaan.
Kun elämme markkinoiden ehdoilla vapaassa globaalissa taloudessa ja yhteisvaluutassa EU:n jäseninä, niin hyvinvointia kasvattavan politiikan vaihtoehtoja ei ole niin monia, että niistä riittäisi erilaisia linjoja edes kolmelle puolueelle, tuskin kahdellekaan.
Niinpä poliittiset jakolinjat puolueiden välillä sitten vedetäänkin budjetin menojen puolelle, eli pysytellään "turvallisesti" vanhoissa etu- ja jakopuolueiden poteroissa, joista huudellaan vastakkaiasettelun retoriikkaa populistisesti niihin suuntiin, mistä kuvitellaan kannatusta löytyvän.
Valtionhoitajuus nykyisin tarkoittaa nimenomaan sitä, että huolehditaan budjetin tulopuolen edellytyksistä, että jaettavaa riittäisi kaikkeen, mitä hyvinvonti edellyttää.
Yhteistyö puolestaan on käytännön pakko, koska aina kaksi kolmesta suuresta joutuu sovittamaan jakotavoitteensa jonkinlaiseen kompromissiin, mutta samalla niihin puitteisiin, joissa jakovaraa pystytään synnyttämään kulloisissakin kansainvälisissä suhdanteissa, kun puolet jakovarasta pitäisi saada viennistä ja sosiaalimenot kasvavat kansan ikääntymisen myötä todella hurjaa vauhtia.
Heh heh heeee...lukekaa näitä tollikan juttuja.
"..kehitys varmasti jatkuu samansuuntaisena – ainakin toistaiseksi; oppositioaika ja lama saattavat kyllä nostaa demareiden kannatusta merkittävästikin ja pudottaa edelleen suuresti päähallituspuolueen kepun kannatusta..."
Ho hohohhoohhoooooo kun on ukkelin jutut olleet hulluja kaksi vuotta sitten, ja siitä aina vaan hullummaksi tulleet.
"...Demareille siis joka tapauksessa käynee hyvin..."
No, tuossa kapi-tollikka sentään on oikeassa, demareille on käynyt oikein hyvin, sen kannatus on pudonnut jo 18%:n tietämille ja se on jäänyt pahasti kepun taakse. Se on oikein hyvä tulos demareille, saavat jatkaa oppositiossa piiiiiitkäääään. Hyvä hyvä