Helsingin Sanomat julkaisi tänään
Sunnuntai-sivuillaan aukeaman verran
näkemyksiä Bushin hallinnon Irak-politiikasta
ja amerikkalaisten tiedotusvälineiden
suhtautumisen kehittymisestä siihen.
Otsikkoina noille kahdelle artikkelille
olivat "Kyllä Amerikan kansa armahtaa" ja
"Pommitetaan se maan tasalle".
Suosittelen noihin kirjoituksiin perehtymistä
ja laitan uusintana taustaksi hieman
tutkimustuloksia:
Ryhmä amerikkalaisia arvostettuja yliopistoja
on tehnyt mielenkiintoisen tutkimuksen
amerikkalaisten keskuudessa vallitsevista
keskeisistä väärinkäsityksistä ja niiden syistä.
Tutkimuksesta kirjoitti äskettäin Suomen entinen
Washingtonin suurlähettiläs Richard Muller,
joka työskentelee edelleen Washingtonissa.
Turun Sanomat julkaisi jokin aika sitten
hänen kirjoituksensa otsikolla "Tiedonvälitys ja objektiivisuus".
Tutkimuksen mukaan 48% amerikkalaisista uskoi
Saddam Husseinin ja al-Qaidan välillä olleen
läheinen yhteistyösuhde, 22% vastaajista oli siinä
uskossa, että Yhdysvallat on todellisuudessa
löytänyt Irakilta kielletyt joukkotuhoaseet ja
25% vastaajista "tiesi" muiden maiden kansalaisten
enemmistön kannattaneen Yhdysvaltain johtamaa
hyökkäystä Irakiin.
Yliopistot kysyivät myös tutkimukseen osallistuneilta
mistä uutislähteistä nämä pääasiassa hankkivat
tietonsa. Kävi ilmi, että Fox-TV oli tietolähteistä
se, josta useimmat noista väärinkäsityksistä
olivat peräisin. Peräti 80% Foxin katsojista
uskoi ainakin yhteen noista kolmesta väärinkäsityksestä
ja 45% uskoi kaikkiin kolmeen. Sen sijaan vain
23% PBS:n (Public Television-verkosto) ja NPR:n
(National Public Radio) seuraajista uskoi ainakin
yhteen noista väärinkäsityksistä ja vain 4% uskoi
kaikkiin kolmeen. Maailmallakin yleisesti tunnetun
CBS:n seuraajista 15% uskoi noihin väärinkäsityksiin.
===
The New York Times kertoi muutamia viikkoja sitten
Yhdysvalloissa tehdystä mielipidetiedustelusta.
Sen mukaan kaksi kolmannesta vastanneista arveli
Irakin olleen jollakin tavalla mukana WTC:n ja
Pentagonin iskuissa, lähes puolet arveli ainakin
osan iskuihin osallistuneista olleen irakilaisia
ja lähes viidennes arveli näistä enemmistön
olleen irakilaisia.
Todellisuudessa Irakin osallistumisesta noihin
iskuihin ei ole mitään näyttöä, seikka jonka
presidentti Bush joutui muutama viikko sitten
myöntämään kun asiaa häneltä lopulta tivattiin.
Ja ainoatakaan irakilaista ei iskuihin osallistunut,
tosiasia joka varmistui jo muutamia päiviä iskujen
jälkeen.
Sunnuntai-sivuillaan aukeaman verran
näkemyksiä Bushin hallinnon Irak-politiikasta
ja amerikkalaisten tiedotusvälineiden
suhtautumisen kehittymisestä siihen.
Otsikkoina noille kahdelle artikkelille
olivat "Kyllä Amerikan kansa armahtaa" ja
"Pommitetaan se maan tasalle".
Suosittelen noihin kirjoituksiin perehtymistä
ja laitan uusintana taustaksi hieman
tutkimustuloksia:
Ryhmä amerikkalaisia arvostettuja yliopistoja
on tehnyt mielenkiintoisen tutkimuksen
amerikkalaisten keskuudessa vallitsevista
keskeisistä väärinkäsityksistä ja niiden syistä.
Tutkimuksesta kirjoitti äskettäin Suomen entinen
Washingtonin suurlähettiläs Richard Muller,
joka työskentelee edelleen Washingtonissa.
Turun Sanomat julkaisi jokin aika sitten
hänen kirjoituksensa otsikolla "Tiedonvälitys ja objektiivisuus".
Tutkimuksen mukaan 48% amerikkalaisista uskoi
Saddam Husseinin ja al-Qaidan välillä olleen
läheinen yhteistyösuhde, 22% vastaajista oli siinä
uskossa, että Yhdysvallat on todellisuudessa
löytänyt Irakilta kielletyt joukkotuhoaseet ja
25% vastaajista "tiesi" muiden maiden kansalaisten
enemmistön kannattaneen Yhdysvaltain johtamaa
hyökkäystä Irakiin.
Yliopistot kysyivät myös tutkimukseen osallistuneilta
mistä uutislähteistä nämä pääasiassa hankkivat
tietonsa. Kävi ilmi, että Fox-TV oli tietolähteistä
se, josta useimmat noista väärinkäsityksistä
olivat peräisin. Peräti 80% Foxin katsojista
uskoi ainakin yhteen noista kolmesta väärinkäsityksestä
ja 45% uskoi kaikkiin kolmeen. Sen sijaan vain
23% PBS:n (Public Television-verkosto) ja NPR:n
(National Public Radio) seuraajista uskoi ainakin
yhteen noista väärinkäsityksistä ja vain 4% uskoi
kaikkiin kolmeen. Maailmallakin yleisesti tunnetun
CBS:n seuraajista 15% uskoi noihin väärinkäsityksiin.
===
The New York Times kertoi muutamia viikkoja sitten
Yhdysvalloissa tehdystä mielipidetiedustelusta.
Sen mukaan kaksi kolmannesta vastanneista arveli
Irakin olleen jollakin tavalla mukana WTC:n ja
Pentagonin iskuissa, lähes puolet arveli ainakin
osan iskuihin osallistuneista olleen irakilaisia
ja lähes viidennes arveli näistä enemmistön
olleen irakilaisia.
Todellisuudessa Irakin osallistumisesta noihin
iskuihin ei ole mitään näyttöä, seikka jonka
presidentti Bush joutui muutama viikko sitten
myöntämään kun asiaa häneltä lopulta tivattiin.
Ja ainoatakaan irakilaista ei iskuihin osallistunut,
tosiasia joka varmistui jo muutamia päiviä iskujen
jälkeen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Taas olet täällä levittämässä sosialistipropagandaasi! Etkö väsy koskaan?
Käytit ilmaisua "sosialistipropagansaasi".
Sosialisti?
Mistä lähtien tässä Irak-kysymyksessä
ainoastaan sosialisteihin on kertynyt viisaus
arvostella Yhdysvaltain Irak-politiikkaa?
Etköhän sinä nyt aiheuta sosialisteille ansiotonta
arvonnousua USA:n toimia kritisoivien
porvarillisesti ajattelevien kustannuksella, joita
arvostelijoissa lienee Suomessa lähes yhtä
paljon kuin ns. vasemmistolaisiakin?
Propagandaasi?
En nyt oikein ymmärrä mikä avauksessani olisi
tulkittavissa propagandaksi? Nuo kaksi Hesarin
tänään julkaisemaa kirjoitusta? Vaiko ne kaksi
tutkimusta, joiden tuloksia valotin?
Propagandan tuloksia Yhdysvalloissa nuo kaksi
tutkimusta sen sijaan kyllä toivat esiin.
Älä viitsi ärsyttää Saddamia ja sen porukoita; kyllä hänkin jo hermostuisi ja olisi kiukkuinen, jos lukisi noita hesarin ja koko maailman lehdistön lukemattomilla kielillä jauhamia propagandajuttuja Bushista.
Fox on nyt sama jenkeille kuin Prvada oli neukuille.
Bush on kohtapuolin jenkkien Ceaucescu joka hämmästyy kun kansa ei hurraa enää hänen puheilleen.
Eiköhän Saddamilla liene suurempiakin
aiheita hermostumiseen kuin maailman
tiedotusvälineiden kirjoittelu Bushista?
Ainakin noin voisi kuvitella, onhan hän
se pataässä Yhdysvaltain korttipakassa.
Vai eikö etsintäpartio ole tehtäviensä
tasalla ja Saddamille jää aikaa ja
tilaisuuksia käydä läpi eri maiden
tiedotusvälineiden tarjontaa?
Nooh, oli miten oli, enpä usko Saddamin
kielitaidon riittävän ainakaan Hesarin
kirjoittelun avautumiseen hänelle.
;0)
Olettaisin Saddamin tiedustelun hoitavan käännöstyön.
Hmmm!
Voihan se olla noinkin, että Saddamilla on
melkoinen toimiva tiedusteluorganisaatio
käytettävissään. Organisaatio, johon kuuluu
myös suomea ymmärtäviä ja Hesaria seuraavia.
Mutta jos noin, niin on ihan pakko kysyä:
Mitä helkkaria amerikkalaiset oikein tekevät
löytääkseen Saddamin ja tuon organisaation?
Tulokset? ;o)
Maailma pienenee päivä päivältä informaatiotekniikan ja logistiikan kehityksen ansiosta, mutta silti täällä on vielä paljon hyviä piilopaikkoja piileskellä. Jos sitten vielä sattuu omistamaan ison tukun käypää valuuttaa, niin piilottelu on entistä helpompaa. Saddam ei ole köyhä.
Irakissa on raportoitu yli 260 joukkohaudasta ja alustavien tietojen mukaan niissä olisi ainakin 300 000 ruumista, kertovat amerikkaiset ja irakilaiset asiantuntijat lauantaina.
Tähän mennessä on paikallistettu 40 joukkohautaa. Tutkijat ovat tavanneet myös ihmisiä, jotka ovat päässeet ryömimään pois joukkohaudasta elävältä hautaamisensa jälkeen.
Joukkohautoja on löydetty joka puolelta Irakia ja usein ne sijaitsevat vankiloiden yhteydessä tai niiden lähellä.
Haudoista on löydetty niin naisia, lapsia kuin miehiäkin ja useimmat surmatut ovat kuuluneet Saddamin hallinnon sortamiin kurdeihin tai shiioihin.
Joukkohautoja löytyy, mutta niille on olemassa
myös taustojakin. Tässä lyhyehkö kuvaus niistä:
Irakilla on agressiivisuuden historia Lähi-Idässä.
1970 -luvulla se taisteli maan pohjoisosassa
kurdivähemmistönsä kapinaa vastaan. Tuon kapinan
takana ja tukena oli shaahin johtama Iran, oman
kurdivähemmistönsä kautta. Ja shaahin Iranin takana
puolestaan presidentti Nixon, joka näin junaili
shaahille mahdollisuuden hankkia Iranille
tärkeä Shatt al Arabin alue Irakilta Persianlahden
rannalta, vaihtokaupassa tuon kurdien tukemisen
lopettamisesta.
Kun Iranin shaahi myöhemmin kukistui, nousi tilalle
papisto, joka heti teki irtioton USA:sta. Tästä
ei Yhdysvalloissa pidetty. Mutta Neuvostoliitto
oli vielä silloin voimissaan, joten suoria Irakin
vastaisia sotatoimia ei voitu edes harkita.
Mutta Irak oli Neuvostoliiton ystäviä ja sillä
oli useita syitä suhtautua Iraniin vihamielisesti.
Saddam pelkäsi ensinnäkin islamilaisen vallankumouksen
leviämistä Iranista maansa eteläosien iranilaismielisten
shiiamuslimien kautta. Sitten kirveli mielessä
myös tuo menetetty Shatt al Arabin alue sekä myös
erään sen lähistöllä olevat Iranin puoliset alueet.
Ja Irak oli vauras sekä hyvin aseistettu.
Ei ollut siis Yhdysvaltain etujen vastaista, että Irak
sitten hyökkäsikin vuonna 1980 Iraniin, pikemminkin
päinvastoin. Aluksi Irak menestyi hyvin, mutta
Iranin saatua rivinsä järjestykseen Saddamille
alkoi tulla vaikeuksia. Samaan aikaan maan pohjoisosan
kurdit näkivät jälleen aikansa koittaneen ja
aloittivat aseellisen kapinan Saddamin hallintoa
vastaan. Niinpä Yhdysvallat, joka oli pitänyt Irakia terrorismivaltioiden listallaan ja katkaissut
diplomaattisuhteesa maahan, alkoi lämmetä Irakin
avustamiseksi. Irak poistettiin terroristivaltioiden
listalta ja diplomaattisuhteet solmittiin. Aseita
alettiin toimittaa USA:sta Saddamille, samoin
tiedustelutietoja Iranin joukoista. Sekä myös
"maaatalouden tutkimuskäyttöön" tarkoitettuja
kasvatusalustoja ja bakteerikantoja jotka
sopivat myös biologisten aseiden valmistamistukseen.
Sotaonni alkoi kääntyä, ja Irak käytti pääasiassa
Saksasta ja Englannista tilatuissa tehtaissa valmistettuja
kemiallisia aseita. Sota päättyi vuonna 1988, ja Saddam
kukisti pohjoisen Irakin kurdikapinan, käyttäen siinäkin
avukseen kaasuasetta.
Jälkeenpäin on varmistunut, että USA toimitti tuossa
sodassa aseita ja tiedustelutietoja myös Iranille,
tosin mutkien kautta. Yhdysvaltain politiikkana
näyttää siis olleen molempien sodan osapuolten
heikentäminen sodassa mahdollisimman pitkälle,
kuitenkin niin, että Irak taistosta selviäisi
voittajana.
Iranin sota vei Irakin suuriin velkoihin, ja Saddam
katsoi Kuwaitin paitsi polkevan raakaöljyn hintaa
alas niin myös poraavan vaakaporauksin öljyä
Irakin alueelta maan Kuwaitin rajalla sijaitsevasta
öljyesiintymästä. Saddam katsoi lisäksi Kuwaitin
olevan Irakista englantilaisten toimesta 1960-luvulla
irroitettu maakunta. Niinpä hän päätti hyökätä
maahan. Lukuisten lähteiden mukaan Saddam olisi ensin
tiedustellut USA:n suhtautumista suunnitelmaan
Yhdysvaltain Irakin silloiselta suurlähettiläältä,
ja tämä olisi näyttänyt vihreää valoa. Hyökkäys
käynnistyi ja Kuwait tuli vallatuksi. Saddamin
kerrotaan olleen kuitenkin aidosti yllättynyt
USA:n suhtautumisesta hänen valloitusretkeensä.
No, tuon jälkeiset tapahtumat ovat tuttua
lähihistoriaa.
Kannattaa erikseen mainita se, että Irakin
vastaisen koalition jäsenmaat antoivat tuon sodan
loppuvaiheissa Irakin eteläosan shiiamuslimien ja
pohjoisosan kurdien ymmärtää, että nyt on
oikea hetki nousta aseellisesti Saddamia vastaan,
tarvittaessa olisi apuakin tulossa. Nämä tekivät
tämän, mutta Saddamin vielä iskussa olleet valiojoukot
kukistivat kapinat verisesti ja nopeasti, apua
kapinallisille ei tullutkaan. Syynä tuohon Saddamin
nopeaan voittoon oli hänen ilma-aseensa ja kyky
siirtää valiojoukkojaan ilmateitse. Niinpä
silloisen koalition jäsenet julistivat noille
kapina-alueilla lentokieltovyöhykkeet, jotta
täydellinen verilöyly tulisi estetyksi.
Saddam on siis tapattanut sodissaan omia ja vihollisen
kansalaisia, mutta usein asioilla on ollut
ainakin osittain suurvaltapoliittisia tekijöitä
taustalla.
Hän on myöskin usein kukistanut maan sisäisiä kapinoita
verisesti. Mutta niin taidetaan tehdä demokraattisemmissakin
maissa, ainakin toisinaan? Lisäksi kapinoidenkin takaa
löytyy samaten mielenkiintoisia kyntkentöjä.
USAssa tiedetään tasan tarkkaan, mikä heidän asemansa on maailman voimasuhteissa, joten shakin pelaaminen - vieläpä voitokas pelaaminen - siellä täällä maailman vieraskentillä on heille mahdollista.
Mitä itse ehdotat lääkkeeksi Jenkkien kuriin, tai ainakin ojennukseen laittamiselle?
Kirjoitit:
USAssa tiedetään tasan tarkkaan, mikä heidän asemansa on maailman voimasuhteissa, joten shakin pelaaminen - vieläpä voitokas pelaaminen - siellä täällä maailman vieraskentillä on heille mahdollista.
Terra:
Shakkipeliähän suurvallat ovat pelanneet aina
ja nyt USA pelaa sitä ainoana sellaisena.
Mutta kun nuo joukkohaudat Irakissa tulivat
edellä esiin, niin tuo katsaukseni Irakin
joukkohautojen taustoihin kaiketi toi esiin
sen, että suurvaltojen shakkipeleillä on
myös hintansa.
Kun Yhdysvaltain hallinto viittaa Irakin
joukkohautoihin, niin harvoin se muistaa
mainita, milloin ja miksi (ehkä) suurin osa
niistä oikein syntyi.
Kysyit:
Mitä itse ehdotat lääkkeeksi Jenkkien kuriin, tai ainakin ojennukseen laittamiselle?
Terra:
Ainoa lääke on mielestäni se, että
muu maailma ei tue amerikkalaisia noissa
savotoissa ja paljastaa pelin todellisen
hengen.
Shakissa joku joutuu aina pelin jossain vaiheessa syötiksi ja syödyksi suuremman päämäärän saavuttamiseksi.
Lääkepuolella Jenkkifluenssaa vastaan Jenkkien tukemattomuus ei toimi, sillä voiko muu maailma elää ilman madeinusa-tuotteita?
Kirjoitit:
Shakissa joku joutuu aina pelin jossain vaiheessa syötiksi ja syödyksi suuremman päämäärän saavuttamiseksi.
Terra:
Erona shakkipelin ja suurvaltashakin välillä
on se, että edellisessä nappulat ovat
elotonta materiaa, jälkimmäisessä taas
ihmisiä. Ja elottomalla materiaalilla ei
ole muistia, ei tunteita eikä sukulaisia.
Ihmisillä taas on.
Ja sitten noista "suuremmista päämääristä".
Kuka ne määrittelee? Ja kertooko määrittelijä
välttämättä todelliset päämääränsä vai kääriikö
se ne hyväksyttävämpään savuverhoon?
Kirjoitit:
Lääkepuolella Jenkkifluenssaa vastaan Jenkkien tukemattomuus ei toimi, sillä voiko muu maailma elää ilman madeinusa-tuotteita?
Terra:
En nyt tarkoittanut tukemattomuudella niinkään
mitään kaupallista boikottia vaan pikemminkin
poliittis-sotilaallista ja tiedotuksellista
kriittisyyttä.
Päämäärät määrittelee voittaja. Voittaja käärii päämääränsä juuri sellaiseen paperiin kuin häntä haluttaa.
Lääkepuolella poliittis-sotilaallinen kriittisyys ei ole ilmaista. Kritiikin virta on suoraan verrannollinen kritiikin esittäjän tuotantolaitoksen tehoon. Miksi USA kuuntelisi jonkun pikkutekijän vikinää toteuttaessaan suurempia päämääriään?
Jenkitkään eivät luovuta.
Jenkit eivät voi luovuttaa. Irakista
eivät voi lähteä nyt kun kerran ovat
sinne menneet vaikka haluja sitten
olisikin: ovat maalanneet itsensä
nurkkaan.
Ja Bush hallintoineen eivät myöskään ole
luopuneet "totuutensa" julistamisesta.
Ovat vain ottaneet paikallistiedotusvälineet
areenoikseen useiden valtakunnallisten
alkaessa käydä kriittisiksi heidän viestejään
kohtaan. Pienissä toimituksissa kun ollaan
kovasti vieraskoreita ja kohteliaita jos
ylipäätään saavat hallinnon merkkihenkilöitä
haastateltavikseen tai puhujikseen. Eivätkä
taida niiden toimittajienkaan asiatuntemuksen
paukut riittää kriittisiin kommentteihin ja
kysymyksiin?
Joten: jatkanhan minä! ;o)