Kanadalainen tutkiva journalisti Victor Malek kirjoittaa nais- ja tyttökaupasta teoksessaan "Natashat - seksibisneksen uhrit":
"Natashoja on kuljetettu kaikkialle maailmaan. He ovat uusimpia 'niitä tyttöjä' nopeasti kehittyvässä seksikaupassa. He reunustavat katuja punaisten lyhtyjen alueilla Itävallassa, Italiassa, Belgiassa ja Hollannissa. Heitä on tarjolla Etelä-Korean, Bosnian ja Japanin bordelleissa. Monet heistä työskentelevät alastomina Kanadan ja Englannin hieromalaitoksissa. Heitä pidetään seksiorjina lukkojen takana Arabiemiirikuntien liitossa, Saksassa, Israelissa ja Kreikassa. Heitä esiintyy tähtinä yhdysvaltalaisissa tirkistysesityksissä ja rähjäisissä stripparikerhoissa.
Natashat pakotetaan päivästä toiseen palvelemaan kaikkialla maailmassa 10-30 miestä yössä. Heidän ansaitsemansa rahat menevät heidän 'omistajilleen'. He elävät kauhistuttavissa oloissa ja joutuvat vähän väliä kärsimään hakkaamisesta ja uhkauksista. Niskuroijat saavat ankaran rangaistuksen. Toisinaan heitä vammautetaan tai heidät tapetaan.
Useimmat ihmiset eivät edes tiedä tällaisten ihmisten olemassaolosta. Katukauppaa lukuun ottamatta he ovat paljolti näkymättömiä, ja heitä pidetään lukkojen takana asuinhuoneistoissa, bordelleissa ja hieromalaitoksissa.
Asiakkaittensa silmissä he ovat pelkkä vartalo, jonka voi vaivatta vaihtaa toiseen. Ei haittaa, vaikka he ovatkin orjia... Omistajiensa ja sutenööriensä silmissä he ovat pilaantuvaa tavaraa, joka on käytettävä tehokkaasti ennen kuin se muuttuu käyttökelvottomaksi. Niiden rikollisten silmissä, jotka käyvät kauppaa näillä naisilla ja tytöillä, nämä uhrit ovat yksi nykyajan tuottoisimmista tavoista harjoittaa liiketoimintaa.
Ihmiskauppa on nykyisin maailman kolmanneksi merkittävin rahan ansaitsemiskeino laittoman ase- ja huumekaupan jälkeen... Tuotot ovat aivan uskomattomia. Tavaraa on paljon, se on halpaa. Sitten kun nainen on kulutettu loppuun tai hänellä ei ole enää kysyntää, hänet poistetaan käytöstä ja korvataan nuoremmilla ja raikkaammilla kasvoilla.
Kansainvälinen naiskauppa ei ole mitään uutta - aasialaiset naiset ovat olleet jo vuosikausia perushyödykkeitä, ja miehet kokoontuvat yhä laumoina Bankokin ja Manilan seksiorgioihin. Itä- ja Keski-Euroopasta suuntautuva tuorein ihmiskauppa on nimetty 'neljänneksi aalloksi'.
Syksyllä 1999 kaksi värväriä poimi tyttöjä useista orpokodeista, jotka sijaitsivat Karjalan tasavallassa Luoteis-Venäjällä lähellä Suomen rajaa. Ammattimaisen ja vakuuttavan näköiset värvärit tulivat tarjoamaan työharjoittelumahdollisuuksia 14-17-vuotiaille tytöille. Ahdistettu henkilökunta oli suunniltaan ilosta, kun nämä hyväntahtoiset ihmiset olivat kiinnostuneita heidän tyttöjensä hyvinvoinnista. He tiesivät, minkälaisen ankaran todellisuuden nämä tytöt kohtaisivat kun he lähtisivät laitoksesta täytettyään 18 vuotta, ja nyt kouralliselle heistä tarjottiin mahdollisuus ponnistella elämässä eteenpäin laitoksen ulkopuolella.
Virallisten haastattelujen jälkeen useita toiveikkaita tyttöjä valittiin opiskelemaan kiinalaista ruoanlaittoa erääseen Kiinassa sijaitsevaan kouluun... Ei ollut lainkaan hämmästyttävää, että he kaikki olivat kauniita, innokkaita ja naiiveja. Viikon kuluttua he nousivat vähäisine tavaroineen bussiin. Bussi ei lähtenytkään Kiinaan päin, vaan ajoi sen sijaan kovaa vauhtia kohti Länsi-Eurooppaa. He päätyivät saksalaiseen kaupunkiin, jossa heidät lukittiin huoneistoon ja jätettiin sinne ilman ruokaa ja vettä. Heille karjuttiin kaiken aikaa, ja toisinaan heitä hakattiin. Muutaman päivän päästä heidät paimennettiin olohuoneeseen ja heidän käskettiin riisuutua miesten edessä, joilla kaikilla oli henkivartija kannoillaan. Roistot töllistelivät tyttöjä, alkoivat hieroa kauppoja ja ostivat orpotyttöjä kolmen, neljän ja viiden tytön erissä. Sen jälkeen tytöt vietiin eri puolille Saksaa bordelleihin, joissa heidät pakotettiin makaamaan noin kymmenen miehen kanssa päivässä.
...Poliisi ja valtion virkailijat tähdentävät usein pontevasti tosiasiaa, että jotkut naiset lähtevät omasta halustaan tälle alalle".
Saksalaisen Dubin kylässä Victor Malarekin haastattelema poliisi toteaa happamesti: "Tämä seutu on seksieläintarhaa. Yksikään korkea virkamies ei ole kiinnostunut lopettamaan tätä toimintaa. Miksi sitten minun pitäisi vaivautua? Tehtäväni on huolehtia, ettei synny ongelmia, ja nämä huorat osaavat kyllä olla aiheuttamatta niitä". Malarekin kysyessä, oliko poliisi tullut ajatelleeksi, että monet baareissa istuvista nuorista naisista olivat prostituutioon pakotettuja seksikaupan uhreja, poliisi nauroi: "He voivat valita joko prostituution tai kunnollisen elämän. He ovat valinneet huoran ammatin".
Malarek kuvaa naisten ja tyttöjen kohtelua: "Fyysinen väkivalta ja psyykkinen pelottelu, joita näiden naisten kurissa pitämiseksi käytetään, ovat tahallisia ja äärimmäisiä. Niiden tarkoitus on synnyttää kauhua, murskata naiset, tuhota heidän tahtonsa, pakottaa heidät tottelemaan. Naisia on silvottu ja murhattu, kun he ovat kieltäytyneet alistumasta seksikauppaan. Nämä naiset on tapettu varoitukseksi muille naisille, jotta nämä eivät uskaltaisi hangoitella vastaan."
Malarek jatkaa: "Kaikissa maailman suurkaupungeissa tyttökaupan uhrit sekoittuvat helposti niihin naisiin, jotka ovat tieten tahtoen valinneet tiensä ja haluavat rahastaa seksillä. Heillä on samanlainen kutsuva ilme. He hymyilevät, asettuvat asentoihin, keikistelevät ja tepastelevat".
"...Juuri sen sutenööritkin haluavat ihmisten näkevän. Ihmisiltä jää täysin huomaamatta tämän kaupan pimeä puoli. Sen ruma puoli, joka on piiloutunut tiukasti lukittuihin huoneisiin, joiden ikkunoissa on rautakalterit ja eteisessä aseistettuja roistoja. Niissä huoneissa tätä kadulla tepastelevaa säkenöivää vaaleaverikköä on saatettu edellisenä iltana hakata sähköjohdolla. Ujona kadunkulmassa seisova suloisennäköinen ruskeaverikkö 17-vuotiaan koulutytön katseineen on näiden seinien sisäpuolella saattanut hyvinkin joutua kahden vartijan ja sutenöörin käsittelyyn, jotka ovat päättäneet 'totuttaa' hänet ammattiinsa. Juuri tämä pitää tytöt kadulla ja hymyn heidän huulillaan. He jäävät, koska he pelkäävät, mitä tapahtuu, jos he karkaavat... ja hymyilevät, koska tietävät, mitä tapahtuu, jos eivät hymyile".
"Jos heidän asiakkaansa katsoisivat tarkasti niitä vartaloita, joita he käyttävät hyväkseen, he saattaisivat nähdä kieliviä merkkejä - halvan ihonvärisen meikin alta kuultavia mustelmia, ruoskanjälkiä pakaroissa, savukkeen polttamia ruhjeita käsivarsissa. Jos he pysähtyisivät tarpeeksi pitkäksi aikaa ennen kliimaksia katsomaan näitä naisia silmiin, he voisivat nähdä niissä turhautumista, inhoa, pelkoa, masennusta, alistuneisuutta, vihaa, häpeää...
Ja jos he kysyisivät naiselta, jonka kanssa he makaavat, miksi hän tekee niin kuin tekee, ja tosiaankin uhraisivat aikaa kaivellakseen hänen menneisyyttään, he saattaisivat kuulla, miten hänet on siepattu ukrainalaisesta orpokodista, salakuljetettu pois maasta, myyty huutokaupassa ja miten rahanahne sutenööri pakottaa hänet tuomaan tälle 500 dollaria illassa.
Heidät pakotetaan tekemään kaikki, mitä kuka tahansa ikinä haluaa, kunhan tämä maksaa. Kaiken lisäksi heidän on tehtävä se hymy kasvoilla, silmät säteillen ja huulilta kirpoavien voihkaisujen säestyksellä".
Näin kirjoittaa Victon Malarek. Pistää miettimään, että mikä seksin ostajia vaivaa? Eivätkö he tiedä, vai eivätkö he välitä siitä, että suurin osa maailman prostituoiduista on seksikaupan uhreja? Onko oma tyydytys toisen ihmisarvoa tärkeämpää? Voisiko joku selittää?
"Natashoja on kuljetettu kaikkialle maailmaan. He ovat uusimpia 'niitä tyttöjä' nopeasti kehittyvässä seksikaupassa. He reunustavat katuja punaisten lyhtyjen alueilla Itävallassa, Italiassa, Belgiassa ja Hollannissa. Heitä on tarjolla Etelä-Korean, Bosnian ja Japanin bordelleissa. Monet heistä työskentelevät alastomina Kanadan ja Englannin hieromalaitoksissa. Heitä pidetään seksiorjina lukkojen takana Arabiemiirikuntien liitossa, Saksassa, Israelissa ja Kreikassa. Heitä esiintyy tähtinä yhdysvaltalaisissa tirkistysesityksissä ja rähjäisissä stripparikerhoissa.
Natashat pakotetaan päivästä toiseen palvelemaan kaikkialla maailmassa 10-30 miestä yössä. Heidän ansaitsemansa rahat menevät heidän 'omistajilleen'. He elävät kauhistuttavissa oloissa ja joutuvat vähän väliä kärsimään hakkaamisesta ja uhkauksista. Niskuroijat saavat ankaran rangaistuksen. Toisinaan heitä vammautetaan tai heidät tapetaan.
Useimmat ihmiset eivät edes tiedä tällaisten ihmisten olemassaolosta. Katukauppaa lukuun ottamatta he ovat paljolti näkymättömiä, ja heitä pidetään lukkojen takana asuinhuoneistoissa, bordelleissa ja hieromalaitoksissa.
Asiakkaittensa silmissä he ovat pelkkä vartalo, jonka voi vaivatta vaihtaa toiseen. Ei haittaa, vaikka he ovatkin orjia... Omistajiensa ja sutenööriensä silmissä he ovat pilaantuvaa tavaraa, joka on käytettävä tehokkaasti ennen kuin se muuttuu käyttökelvottomaksi. Niiden rikollisten silmissä, jotka käyvät kauppaa näillä naisilla ja tytöillä, nämä uhrit ovat yksi nykyajan tuottoisimmista tavoista harjoittaa liiketoimintaa.
Ihmiskauppa on nykyisin maailman kolmanneksi merkittävin rahan ansaitsemiskeino laittoman ase- ja huumekaupan jälkeen... Tuotot ovat aivan uskomattomia. Tavaraa on paljon, se on halpaa. Sitten kun nainen on kulutettu loppuun tai hänellä ei ole enää kysyntää, hänet poistetaan käytöstä ja korvataan nuoremmilla ja raikkaammilla kasvoilla.
Kansainvälinen naiskauppa ei ole mitään uutta - aasialaiset naiset ovat olleet jo vuosikausia perushyödykkeitä, ja miehet kokoontuvat yhä laumoina Bankokin ja Manilan seksiorgioihin. Itä- ja Keski-Euroopasta suuntautuva tuorein ihmiskauppa on nimetty 'neljänneksi aalloksi'.
Syksyllä 1999 kaksi värväriä poimi tyttöjä useista orpokodeista, jotka sijaitsivat Karjalan tasavallassa Luoteis-Venäjällä lähellä Suomen rajaa. Ammattimaisen ja vakuuttavan näköiset värvärit tulivat tarjoamaan työharjoittelumahdollisuuksia 14-17-vuotiaille tytöille. Ahdistettu henkilökunta oli suunniltaan ilosta, kun nämä hyväntahtoiset ihmiset olivat kiinnostuneita heidän tyttöjensä hyvinvoinnista. He tiesivät, minkälaisen ankaran todellisuuden nämä tytöt kohtaisivat kun he lähtisivät laitoksesta täytettyään 18 vuotta, ja nyt kouralliselle heistä tarjottiin mahdollisuus ponnistella elämässä eteenpäin laitoksen ulkopuolella.
Virallisten haastattelujen jälkeen useita toiveikkaita tyttöjä valittiin opiskelemaan kiinalaista ruoanlaittoa erääseen Kiinassa sijaitsevaan kouluun... Ei ollut lainkaan hämmästyttävää, että he kaikki olivat kauniita, innokkaita ja naiiveja. Viikon kuluttua he nousivat vähäisine tavaroineen bussiin. Bussi ei lähtenytkään Kiinaan päin, vaan ajoi sen sijaan kovaa vauhtia kohti Länsi-Eurooppaa. He päätyivät saksalaiseen kaupunkiin, jossa heidät lukittiin huoneistoon ja jätettiin sinne ilman ruokaa ja vettä. Heille karjuttiin kaiken aikaa, ja toisinaan heitä hakattiin. Muutaman päivän päästä heidät paimennettiin olohuoneeseen ja heidän käskettiin riisuutua miesten edessä, joilla kaikilla oli henkivartija kannoillaan. Roistot töllistelivät tyttöjä, alkoivat hieroa kauppoja ja ostivat orpotyttöjä kolmen, neljän ja viiden tytön erissä. Sen jälkeen tytöt vietiin eri puolille Saksaa bordelleihin, joissa heidät pakotettiin makaamaan noin kymmenen miehen kanssa päivässä.
...Poliisi ja valtion virkailijat tähdentävät usein pontevasti tosiasiaa, että jotkut naiset lähtevät omasta halustaan tälle alalle".
Saksalaisen Dubin kylässä Victor Malarekin haastattelema poliisi toteaa happamesti: "Tämä seutu on seksieläintarhaa. Yksikään korkea virkamies ei ole kiinnostunut lopettamaan tätä toimintaa. Miksi sitten minun pitäisi vaivautua? Tehtäväni on huolehtia, ettei synny ongelmia, ja nämä huorat osaavat kyllä olla aiheuttamatta niitä". Malarekin kysyessä, oliko poliisi tullut ajatelleeksi, että monet baareissa istuvista nuorista naisista olivat prostituutioon pakotettuja seksikaupan uhreja, poliisi nauroi: "He voivat valita joko prostituution tai kunnollisen elämän. He ovat valinneet huoran ammatin".
Malarek kuvaa naisten ja tyttöjen kohtelua: "Fyysinen väkivalta ja psyykkinen pelottelu, joita näiden naisten kurissa pitämiseksi käytetään, ovat tahallisia ja äärimmäisiä. Niiden tarkoitus on synnyttää kauhua, murskata naiset, tuhota heidän tahtonsa, pakottaa heidät tottelemaan. Naisia on silvottu ja murhattu, kun he ovat kieltäytyneet alistumasta seksikauppaan. Nämä naiset on tapettu varoitukseksi muille naisille, jotta nämä eivät uskaltaisi hangoitella vastaan."
Malarek jatkaa: "Kaikissa maailman suurkaupungeissa tyttökaupan uhrit sekoittuvat helposti niihin naisiin, jotka ovat tieten tahtoen valinneet tiensä ja haluavat rahastaa seksillä. Heillä on samanlainen kutsuva ilme. He hymyilevät, asettuvat asentoihin, keikistelevät ja tepastelevat".
"...Juuri sen sutenööritkin haluavat ihmisten näkevän. Ihmisiltä jää täysin huomaamatta tämän kaupan pimeä puoli. Sen ruma puoli, joka on piiloutunut tiukasti lukittuihin huoneisiin, joiden ikkunoissa on rautakalterit ja eteisessä aseistettuja roistoja. Niissä huoneissa tätä kadulla tepastelevaa säkenöivää vaaleaverikköä on saatettu edellisenä iltana hakata sähköjohdolla. Ujona kadunkulmassa seisova suloisennäköinen ruskeaverikkö 17-vuotiaan koulutytön katseineen on näiden seinien sisäpuolella saattanut hyvinkin joutua kahden vartijan ja sutenöörin käsittelyyn, jotka ovat päättäneet 'totuttaa' hänet ammattiinsa. Juuri tämä pitää tytöt kadulla ja hymyn heidän huulillaan. He jäävät, koska he pelkäävät, mitä tapahtuu, jos he karkaavat... ja hymyilevät, koska tietävät, mitä tapahtuu, jos eivät hymyile".
"Jos heidän asiakkaansa katsoisivat tarkasti niitä vartaloita, joita he käyttävät hyväkseen, he saattaisivat nähdä kieliviä merkkejä - halvan ihonvärisen meikin alta kuultavia mustelmia, ruoskanjälkiä pakaroissa, savukkeen polttamia ruhjeita käsivarsissa. Jos he pysähtyisivät tarpeeksi pitkäksi aikaa ennen kliimaksia katsomaan näitä naisia silmiin, he voisivat nähdä niissä turhautumista, inhoa, pelkoa, masennusta, alistuneisuutta, vihaa, häpeää...
Ja jos he kysyisivät naiselta, jonka kanssa he makaavat, miksi hän tekee niin kuin tekee, ja tosiaankin uhraisivat aikaa kaivellakseen hänen menneisyyttään, he saattaisivat kuulla, miten hänet on siepattu ukrainalaisesta orpokodista, salakuljetettu pois maasta, myyty huutokaupassa ja miten rahanahne sutenööri pakottaa hänet tuomaan tälle 500 dollaria illassa.
Heidät pakotetaan tekemään kaikki, mitä kuka tahansa ikinä haluaa, kunhan tämä maksaa. Kaiken lisäksi heidän on tehtävä se hymy kasvoilla, silmät säteillen ja huulilta kirpoavien voihkaisujen säestyksellä".
Näin kirjoittaa Victon Malarek. Pistää miettimään, että mikä seksin ostajia vaivaa? Eivätkö he tiedä, vai eivätkö he välitä siitä, että suurin osa maailman prostituoiduista on seksikaupan uhreja? Onko oma tyydytys toisen ihmisarvoa tärkeämpää? Voisiko joku selittää?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Asenteellista feministipaskaa.
Tuota pari vuotta sitten ilmestynyttä kirjaa on runsaasti alennusmyyntien parin euron poistokoreissa, koska kuka tuollaista olisi täyteen hintaan ostanut???
usko mieluummin sikailijan sanaan...
Japanissa ei ole bordelleja eikä USA:ssa paria osavaltiota lukuun ottamatta. Siellä, missä laki ja järjestys on kunniassa ja bordellit ovat laillisia (esim. Saksa, Hollanti), niitä myös valvotaan.
Niissä maissa, joissa sekä poliisi että oikeusistuimet ovat korruptoituneet, ei sen enempää prostituoiduilla kuin muillakaan ihmisillä ole oikeusturvaa.
Ihmiskaupassa suurin ongelma on lapsityövoima sekä alipalkatut siirtotyöläiset, joita Suomessakin on tavattu; kiinalaiset kivityömiehet, puolalaiset musiikkitalon rakentajat jne.
Mutta onko omat surkeat tarpeesi edelleenkin tärkeämmät kuin köyhän kehitysmaan tytön ihmisyys? Tulee mieleen,millainen on pohjakoulutuksesi,muuta tuskin onkaan,joka sallii
tytön ja naisen ihmisoikeuksien polkemisen,jotta
köyhä tyttö eläisi ja pystyisi tuottamaan mafialle lisää ja lisää rahaa,kunnes heitetään
tautisena ja kuluneena pois???Missä on sivistyksesi?Eihän tollaisilla sioilla voi olla
koulutusta eikä sivistystä.
Mitäs jos etsisit netistä tai muuten Suomessa toimivan 14-vuotiaan Natashan, joka pakotettuna "palvelee" 10-30 miestä päivässä. Päästään asiaan todellisuudessa eikä tarvitse tyytyä mörkötarinoihin.
Eikö sinusta ole outoa, että Malarek kirjoittaa (tosin vain pienen pätkän) Suomen oloista ilman että olisi koskaan käynyt Suomessa, tai osaisi sanaakaan suomen tai ruotsin kieltä, joilla Suomea koskevä lähdemateriaali pääasiassa on?
Ja kirjan helmi on se ristiriita, kuinka Malarek kuvaa sutenöörit niljakkaiksi käytetyllä autolla ajaviksi miehiksi: Jos heidän bisneksensä olisi niin laajaa ja tuottoisaa kuin Malarek väittää, niin tuskinpa heidän Mercedeksensä mitään ylivuotisia olisivat...
Mua aina naurattaa tämä typerä, mutta ilmeisen vakavissaan kutenkin esitetty valhe:
"Ihmiskauppa on nykyisin maailman kolmanneksi merkittävin rahan ansaitsemiskeino laittoman ase- ja huumekaupan jälkeen... Tuotot ovat aivan uskomattomia. Tavaraa on paljon, se on halpaa. Sitten kun nainen on kulutettu loppuun tai hänellä ei ole enää kysyntää, hänet poistetaan käytöstä ja korvataan nuoremmilla ja raikkaammilla kasvoilla."
Ikäänkuin ihmiset ei oikeasti käyttäsi suurinta osaa rahoistaan asumiseen, ravintoon, vaatetukseen ja liikkumiseen...
Jokainen suhteellisuudentajun omaava aikuinen ihminen kyllä tietää, että niiden rinnalla rikollisten puuhastelu on muutaman prosentin marginaalihommaa, eikä mikään "maailman merkittävin rahanansaintakeino". LOL!
Mihin ne loppuun kuluneet naiset poistetaan? Missä tuo suuri joukko majailee ja saisiko sieltä tilattua oman koneen edullisesti?
ja tahallaan valehtele.
Joskus takavuosina oli paljonkin puhetta kuinka japaniin houkuteltiin jenkeistä tyttöjä töihin, mutta luvattujen töiden sijasta joutuivatkin ilotytöiksi...
Saksan, Hollannin ja vaikkapa Tanskan seksimarkkinat ovat kaikkea muuta kuin hyvin valvottuja.
Niissä todellakin tapaa ihmiskauppaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta, mikä ei ole mikään ihme koska suurin osa paikallisissa työskentelevistä tuodaan itärajan takaa tai kehitysmaista.
Et keksinyt vetävämpää otsikointia ja nimimerkkiä.
Japanissa ja myös USA:ssa toimii escort service - systeemi, joka de facto on prostituution yksi ilmentymä.
ja so what?
Ymmärrän, että viestisi oli huumoria. Tässä kuitenkin aiheeseen sopiva pätkä Sofi Oksasen kirjasta Puhdistus:
"Tatuointistudion takia Pasa harjoitteli käytöstä poistetuilla tytöillä. Niin kuin Katialla. Pasa oli huutanut, että hänestä tulee vielä paras, ja ihastellut Katian rintaan tikkaamaansa isopovista naista, joka otti paholaiselta suihin. Pasa oli sanonut haluavansa harjoitella paljon, vaikka neula istuikin kuulemma hänen käteensä yhtä hyvin kuin ase, ja niinpä Katian käsivarteen oli naputeltu vielä toinen kuva paholaisesta. Sillä oli ollut iso ja karvainen kyrpä.
-Yhtä iso kuin minulla! Pasa oli nauranut.
Sen jälkeen Katia oli kadonnut. Zara avasi poppers-pullon ja nuuhkaisi. Kun Pasa ottaisi hänet harjoittelukappaleekseen, hän tietäisi, että hänen aikansa olisi tullut".
Katkelma jatkuu vielä tämän keskustelun aiheeseen sopien:
"Kolmas ääni ilmaantui Pasan ja Lavrentin äänien sekaan, asiakas. Asiakkaan äänen tunnisti aina.
Alhaalta kuului humalaisten saksalaisten laulua. Joukossa oli joku amerikkalainen. Zara oli pyytänyt yhtä amerikkalaista viemään isoäidille kirjeen postiin, mutta mies oli antanut sen Pasalle, ja sitten Pasa oli tullut ja-
Zara otti kaapista punaisen nahkahameen ja punaiset korkokengät. Paita oli lasten paita. Punainen. Pasan mielestä vain lasten paidat olivat tarpeeksi tiukkoja herättämään miehen halut. Zara poltti Princen. Hänen kätensä tärisivät vähän. Hän tiputti lasiin valeriaanaa. Hiukset olivat kankeat eilisestä hiuslakasta ja spermasta.
Kohta ovi avautuisi ja sulkeutuisi, lukko loksahtaisi kiinni, Pasan ja Lavrentin jutustelu jatkuisi, tatuointistudiot ja länsimaiset misut ja värilliset tatuoinnit. Kohta vyönsolki avattaisiin, housujen vetoketju ratisisi, värivalo. Pasa mesoaisi oven takana, Lavrenti naureskelisi Pasan typeryydelle ja Pasa loukkaantuisi ja Zaran huoneessa asiakas ähkisi ja Zaran pakarat levitettäisiin ja hänen käskettäisiin pitää niitä levällään enemmän ja enemmän ja enemmän ja hänen käskettäisiin työntää sormensa sisäänsä. Kaksi sormea, kolme sormea, kummankin käden kolme sormea, enemmän auki! Isommaksi! Hänen käskettäisiin sanoa, että Natasan on pakko saada! Sano, että Natasan on pakko saada! Mitä sinne on pakko saada! Sano se! Sano! Ja Zara sanoisi, että Natasa will es.
Kukaan ei kysynyt, mistä hän tuli tai mitä hän tekisi, ellei olisi täällä.
Joskus joku kysyi, mistä Natasa pitää, mikä saa Natasan märäksi, miten Natasa haluaa, että Natasaa pannaan.
Joskus joku kysyi, mistä hän nautti. Ja se oli pahempi, koska hänellä ei ole siihen vastausta. Jos kysyttiin Natasasta, hänellä oli nopeita vastauksia valmiina.
Jos kysyttiin hänestä itsestään, meni pieni hetki, ennen kuin hän ehti miettiä, mitä hän olisi vastannut, jos olisi kysytty Natasasta.
Ja se pieni hetki kertoi asiakkaalle, että hän valehteli. Alkoi tivaaminen. Mutta sitä tapahtui harvoin, tuskin ollenkaan.
Yleensä hänen piti vain sanoa, että koskaan ei ole pantu yhtä hyvin. Se oli asiakkaille tärkeää. Ja suurin osa uskoi sen.
Kaikki se sperma, kaikki ne karvat, kaikki ne karvat kurkussa ja silti tomaatti maistui yhä tomaatilta, juusto juustolta, vaikka kurkussa oli yhä karvoja. Kai se tarkoitti sitä, että hän oli elossa".
Sofi Oksasen on taitava kaunokirjailija, jolla on loistava mielikuvitus, mistä hän ammentaa kertomustensa tarinat. Hän on loistava kirjoittaja, jonka teksti tempaa lukijan mukaansa. Ehdottomasti Arto Paasilinnan ja Jari Tervon tasoinen kirjallinen kyky ja heidän perinteensä jatkaja!
Ei kai kukaan aikuinen kuitenkaan pidä Sofin sepitteitä tositarinoina? Jos pitää, niin sitten pitää uskoa Joulupukkiin ja Suureen Kurpitsaankin...
"Ei kai kukaan aikuinen kuitenkaan pidä Sofin sepitteitä tositarinoina?"
Ei kukaan ole väittänyt kaunokirjallisuutta faktaksi. Laitoin katkelman tähän, sillä se sopi hyvin aiheeseen. Ei taiteen tarvitse aina olla viihdettä, vaan sen avulla asioista voi oppia näkemään uusia puolia.
Voihan vaikka pedofiliasta, raiskauksesta tai keskitysleireistä tehdä kirjoja tai elokuvia. Joillekin ne kenties ovat "Joulupukin ja Suuren Kurpitsan" kaltaisia satuja, mutta toisia ne
voivat auttaa ymmärtämään paremmin maailman vastenmielisiäkin ilmiöitä.
Jos pohdiskelu ihmiskaupasta kiinnostaa, kannattaa katsoa myös Lukas Moodyssonin elokuva Lilja 4-ever.
Lilja4ever ei ole tositapahtumaa kertova dokumenttielokuva, vaan taitavasti tehty näytelmäelokuva. Se on saanut suurempaa julkisuutta kuin yksikään toinen Lukas Moodysonin elokuva, koska Lilja4ever sopii mainioisti seksin ostamisen vastustajien propagandatarkoitukseen.
Aiheesta on vuosien varrella keskusteltu tällä palstalla useaan kertaan.
Tositapaus oli tällainen:
- Tyttö Dangoule Rasalaites oli 16 vuotias. Hän saapui Ruotsiin väärennetyllä passilla, jossa ei ollut hänen oma kuvansa.
- Lähetetystä kirjeestä päätellen hän kyllä tiesi mitä työtä Ruotsissa oli tullut tekemään.
- Parittajan vankina hän oli kaksi viikkoa, kunnes karkasi.
- Tämän jälkeen hän hillui Ruotsissa vielä puolitoista kuukautta ennen itsemurhaansa.
- Itsemurhan osasyynä oli mahdollisesti se, että Albanialainen poikaystävä jätti hänet.
- Itsemurhan tehdessään hän oli voimakkaassa humalatilassa.
- Itsemurha olisi ollut ennalta ehkäistävissä kriisihoidolla, mutta koska hän oli laittomasti Ruotsissa ei hän voinut hakeutua minkään tukevan palvelun piiriin.
http://groups.yahoo.com/group/LILJA_4-EVER/message/70
Lukas Moodysonin "Lilja4everin" jälkeen tekemä "Reikä Sydämessä" - elokuva, jossa kerrotaan kuinka ruåtsalaislähiön syrjäytyneet sosiaalipummit dokaavat ja tekevät kotipornoa, ei ole saanut juuri ollenkaan julkisuutta osakseen, koska sitä ei kukaan voi käyttää propagandanaan...
"Lilja4ever ei ole tositapahtumaa kertova dokumenttielokuva, vaan taitavasti tehty näytelmäelokuva."
Sanoinko, että filmi on dokumenttielokuva? En.
"Parittajan vankina hän oli kaksi viikkoa, kunnes karkasi."
Pääsipä helpolla.
Tässä vielä kappale esseisti Antti Nylénin ajatuksia elokuvasta Lilja 4-ever (ja ei, hänkään ei kuvittele, että elokuva on sama kuin dokumentti). Kommentoikaa hänen ajatustensa sisältöä!
"Joissakin Lilja 4-everin kohtauksissa Lilja on niin kaunis, hauras ja tyttöydessään niin ylimaallinen, että hän herättää välitöntä hellyyttä, jota ei millään voi pelkistää helpommin käsitettäväksi raiskaamisen ja tappamisen haluksi. Lilja on söpö, mikä syystä onkin mieheydestään huolta kantavien miesten kiihkeimmin vastustama ja kammoama esteettis-moraalinen kategoria. Söpöys on kauheaa ja julkeaa: se ei herätä himoa ja aggressiota vaan niitäkin pakottavampaa ja tyrannimaisempaa myötätuntoa, välittämisen ja suojelemisen halua."
Nylén jatkaa:
"Liljaa panevien, huohottavien, vaihtelevan ikäisten, hikisten ja punaisten ruotsalaismiesten kuvottava kavalkadi (Moodysson näyttää aktikohtauksissa päättäväisesti ainoastaan heitä, ei lainkaan Liljaa) elokuvan loppuneljänneksellä huokuu ihmisvihaa, joka olisi turruttavan dogmaattista, ellei siinäkin olisi voimakasta itseinhon korostusta: valkokankaasta tulee peili, josta ruotsalaiset heteromiehet voivat katsella iseään ja omaa syvintä haluaan toteutumassa...
Ja nähdä oman lohdullisen normaaliutensa ytimeen samassa tunteellisessa elokuvassa, joka röyhkeästi kostuttaa heidän silmänsä myötätunnosta ja surusta. Moodysson saa katsojan inhoamaan omia kyyneliään."
(Lähde: Nylén, Antti; Vihan ja katkeruuden esseet, 2007)
Kommentoikaa Nylénin sanoja jos teillä on asiaan jotain lisättävää tai korjattavaa. Onko myötätunto kamalaa? Mitä on se pahuus, halu tuhota ja raiskata, joka meissä kaikissa piilee? Kuinka siihen tulisi suhtautua: pitäisikö se pyrkiä vaimentamaan vai purkaa johonkin? Miten sen voisi purkaa tuhoamatta ympäristöään? Kiinnostavia kysymyksiä...
Mistä muusta nuori kouluja käymätön ja kielipuoli maahanmuttajanainen saisi monta tuhatta euroa käteen kuussa?
Asenteisden on muututtava.Ihminen, tyttö ja nainen ei saa olla kauppatavaraa !
Vapaissa oloissa ei ketään voi myydä.
Ihmiskauppaa tehdään vain kun kierretään jotain kieltoa (yleensä maahantulorajoitus).
Suomessa on käsittääkseni melko vapaat olot. Kehitysvammaista tyttöä kuitenkin myytiin suomalaismiehille, toinen pakotettiin prostituutioon velkojen maksun takia. Ja ostajia löytyi. Jopa poliisit ostavat seksiä, joten ei ihme, etteivät viranomaiset ole etunenässä ajamassa Suomeen seksinostokieltoa.
Ihmisten tekemissä asioissa tavallisesti noin 3-5 % on sutta, epäkuranttia.
Seksibisnes on Suomessa erinomaisen laadukasta ja hyvin kontrollissa, jos vain yhteen ilotyttöön kymmenestätuhannesta (eli 0,01 %) liittyy ihmiskauppaa.
Minusta vielä 10-15 ihmiskauppatapausta vuodessa Suomen seksibisneksessä olisi ihan ymmärrettävä luku, kun ottaa huomioon toiminnan laajuuden.
Kaikkien meidän iloksi niitä on vain yksi!
Kun ei kerran hyvällä, niin...
Tapetaanhan Suomessa vuodessa yli sata ihmistä, kaikkien tiedossa olevasta kieltolaista huolimatta.
"Tapetaanhan Suomessa vuodessa yli sata ihmistä, kaikkien tiedossa olevasta kieltolaista huolimatta".
Sehän ongelman ratkaisisi, että tappaminen sallittaisiin. Silloinhan ihmiset, jotka haluaisivat tulla tapetuiksi, saisivat oikeuden harjoittaa mieltymykstään ja tappajat voisivat listiä halukkaita tyydyttääkseen tarpeensa. Loistava ratkaisu! Johan laiton tappaminen loppuisi tai ainakin vähenisi!
On hyvä ymmärtää, että vaikka joku asia kielletään lailla kuinka tiukasti, sitä silti edelleen tapahtuu.
Sitä taustaa vasten meillä on huippuhyvä ihmiskauppatilanne, koska prostituutioon liittyviä tapauksia ei tahdo löytyä kunnolla edes yhtä ainoaa joka vuosi. (Ja sitä yhtä sitten pyöritetään sensaatio-otsikoissa kymmenkunta eri kertaa...)
Tää nyt ei mikään uutinen ollut, kirjahan on ollut myynnissä jo monta vuotta ja keskusteluissa heppoiseksi tekeleeksi havaittu.
Onko mieleesi tullut, että kaikki mikä painetaan, ei välttämättä ole totta, vaan pelkkää rahan keräämistä?
Minäkin olen lukenut tuon kirjan. Viktor Malarek on kyllä aidosti huolestunut esi-isiensä kotimaan Ukrainan ja muunkin itäeuroopan nuorten naisten tulevaisuudesta, mutta aika pihalla mies on Euroopan todellisuudesta.
Malarek ei ollenkaan tunnista Euroopan eri osien erilaisuutta. (Ehkä USA ja Kanada ovat yhtenäisempi kulttuurialue.) Euroopassa kaikki ei ole yhtä ja samaa, vaan itä, länsi, etelä ja pohjoinen eroavat toisistaan huomattavasti.
Monenko mielestä elämä ja olot Suomessa voidaan rinnastaa entiseen Jugoslaviaan, jossa Malarekin kirjan painopiste on? Siellä on tapettu tuhatmäärin ihmisiä ja tehty varmasti paljon muutakin vilppiä ja vääryyttä. On aika älytöntä sekottaa Suomea tai vanhoja EU-maita samaan soppaan.
Malarekin ihmiskuvaus on aitoa Amerikan mediatyyliä: Ihmiskauppaa tutkivat poliisit kuvaillaan komeiksi ja ryhdikkäiksi sankarihahmoiksi. Sutenöörit taas mainitaan niljakkaiksi käytetyllä autolla ajaviksi konniksi. (Suomalainen autoveroparatiisin asukas ei ehkä edes miellä käytettyä autoa amerikkalaiseen tapaan luuserin tuntomerkiksi, mutta erikoista se on, koska toisaalta bisnestä väitetään niin valtavan tuottoisaksi.)
Malarekin ansioksi voidaan lukea, että hän reilusti myöntää olemassa olevan itse valittua prostituutiota. Hän, jos joku, sen tietää entisenä katupoikana ja kasvatuslaitosten ongelmanuorena. Tosin hän silti kirjassaan paheksuu yliopistosta lääkäriksi valmistunutta ukrainalaisneitosta, joka muutti Lontooseen ilotytöksi ja värväsi kavereitaankin sinne hommiin. (Tähän tapaukseen ei liittynyt kirjassa ihmiskauppaväitteitä.)
Pahasti metsässä oleva Suomi-osuus on väkisin lisätty kirjan suomennettuun versioon. On aika irvokasta, jos sitä käytetään tietolähteenä. Siinä jää kokonaan ottamatta huomioon Suomen ja Viron läheinen yhteys. Matkailu on vilkasta ja tuttavuuksia solmitaan. Kielimuuria ei ole. Vierailut onnistuvat puolin ja toisin päiväseltään, eikä mitään välikäsiä tarvita. Kahden kesken solmittu sponsorisuhde kiinnostaa sekä Suomen miehiä että Viron naisia. Molemmat saavat mitä haluavat.
Meillä Suomessa muuten laajamittainen itäprostituutio loppui vuonna 2002. Siihen asti noin kymmenen vuoden ajan Helsingin Sanomissa oli joka päivä satakunta päiväkahvi-ilmoitusta. Suunnilleen samoihin aikoihin Hesari lopetti pk-ilmoitusten julkaisemisen ja poliisi nappasi - ihan nykyisen hyvin toimivan lainsäädännön puitteissa - ne toimintaa pyörittäneet 3-5 muutaman tyypin porukkaa kiinni. Nykyisin touhu on lähes täysin suomalaisten (ja valitettavan usein yli-ikäisten) yksityisyrittäjien pyörittämää. Nuorten ja kauniiden itätyttöjen virta Helsinkiin on enää kaukainen muisto takavuosilta.
Huomaan kyllä itsekin, että Malarek värittää tekstiään: hän esimerkiksi käyttää sanaa "roisto" puhuessaan sutenööreistä ja muutenkin korostaa tekstiään amerikkalaisesti tunteisiin vedoten.
Kysyisin kuitenkin: onko mies mielestäsi keksinyt käsittelemänsä asiat omasta päästään? Tätä on vaikea uskoa. Helpompaa ainakin on uskoa, että ongelmilta halutaan sulkea silmät. Tuskinpa monikaan suomalaismies, esimerkiksi ulkomailla seksiä ostaessaan, ajattelee mielellään: "Käytänpä tässä hyväkseni seksikaupan uhria".
Tälläkin palstalla suurin osa vastauksista on ollut vähätteleviä, "eihän sellaista nyt oikeasti ole, tai ei meillä Suomessa ainakaan". Helsingin Sanomissa kerrottiin juuri kahdesta poliisista, jotka jäivät kiinni seksin ostosta ihmiskaupan uhrilta (oikeus tosin nimitti tapausta paritukseksi, vaikka nainen pakotettiin myymään seksiä).
Tässä muutamia kommentteja seksin ostajilta englanninkieliseltä keskustelupalstalta:
"Olen nuori arabimies ja käynyt useita kertoja Abu Dhabissa ja Dubaissa... Tiedän tunteen, kun saa työtään tekevän tytön, koska olen harrastanut sitä itsekin. Aluksi se on hauska ja nautittava kokemus. Seksi on todennäköisesti parasta, mitä ihminen pystyy koskaan saamaan. Mutta sitten kun kuulee joidenkin näiden tyttöjen tarinan, sitä tulee hirvittävän surullinen olo. Monet näistä naisista ovat kotoisin Venäjältä, Ukrainasta tai Tsetseniasta. Aluksi he eivät tienneet joutuvansa työskentelemään prostituoituina. Heille oli luvattu ihmisarvoista työtä esimerkiksi myymälöiden kassoilla tai kahviloiden tarjoilijattarina.
Nämä tytöt eivät tunne ketään tässä maassa, heillä ei ole rahaa ostaa lentolippua takaisin kotiin, he eivät luota siihen, että heidän maittensa suurlähetystöt auttaisivat heitä ja heitä pelottaa mennä poliisin puheille, koska sutenöörit saavat heidät uskomaan, että poliisi pidättää heidät ja heittää heidät vankilaan". -Arabic Man Observing
Tähän tulee vastine nimimerkiltä Fenster:
"Hei, Arabic Man Observing. Vai että ollaan sitä mieltä. Jos haluat olla sosiaalityöntekijä, mene töihin osoitteeseen www.gov. Tämä palsta on sellaisia miehiä varten, jotka haluavat panna, ei niille, jotka haluavat kuulla viilletyistä ranteista ja surullisen viulun kertomia tarinoita. Näytät olevan hyvä syyttämään ja huono ottamaan vastuuta. Nämä naiset tietävät täysin hyvin, mitä he tekevät, ja he ovat valinneet sen ammatin. Tekisikö siskosi sitä, jos hän olisi köyhä ja puutteessa? Ei. Miksi? Siksi että hän päättäisi perheensä arvojen vuoksi olla tekemättä niin. Ne muut ovat päättäneet myydä itseään ja ovat vastuussa valinnastaan, sen pituinen se".
Lainaamastani esimerkistä näkee oivallisesti, kuinka seksipalvelujen käyttäjät oikeuttavat toimintansa itselleen ja muille. Ensimmäinen kirjoittajakin kuvaa, kuinka mukavaa seksi prostituoitujen kanssa voi olla, mutta naisten kertomuksen kuultuaan asenne seksin ostoon on muuttunut kielteisemmäksi. Viestiin vastannut "Fenster" syyttää miestä tämän takia "sosiaalityöntekijäksi": arabimies väittää, etteivät tytöt muka halua myydä itseään. Fenster toteaa, ilman minkäänlaisia perusteita, että kaikki tytöt ovat itse valinneet ammattinsa. Tällä tavoin hän kumoaa ihmiskaupan olemassaolon. Kiinnostuminen näistä tytöistä ihmisinä on hänen mukaansa sitä paitsi täysin epäolennaista, tärkeämpää on puhua panemisesta.
Otin lainaukset esimerkeiksi, sillä niistä näkee, kuinka väitteisiin ihmiskaupasta useimmiten suhtaudutaan. Vähättely ja mitätöinti ei tälläkään palstalla ole harvinaista. Haluaisinkin nyt kuulla, kiellättekö te (kuten esimerkkinä käyttämäni mies) nais- ja tyttökaupan olemassaolon?
On liikenteessäkin 1-2 % kuskeista rattijuoppoja ja/tai huumekuskeja, mut ei kukaan silti ehdota, että koko liikenne kielletään...
Kummallista yrittää leimata koko seksibisnesala sellaiseksi mitä se ei pääosaltaan ole korostamalla pienen väärintekijäryhmän tekemisiä.
Malarek keskittyy kirjassaan nimenomaan väärintekijöiden tekemisiin (ja vieläpä alueilla missä ei ole avointa demokraattista hallintoa kuten meillä), mutta hän ei mitenkään kiistä omasta valinnasta tehtävän vapaaehtoisen prostituution olemassaoloa tai laajuutta.
Kautta aikojen nimenomaan miehet on käyttäneet ja
ostaneet ja hyödyntäneet naista tavarana.
Naisten asenteiden on muututtuva!
Pillua on annettava ilmaiseksi kaikille, jotka sitä pyytää, niin saadaan prostituutio häviämään maailmasta tarpeettomana.
"Naisten asenteiden on muututtuva!
Pillua on annettava ilmaiseksi kaikille, jotka sitä pyytää, niin saadaan prostituutio häviämään maailmasta tarpeettomana".
Miksi kaikki tarpeet ylipäätään tulee tyydyttää? Elämme kertakäyttöyhteiskunnassa, jossa ihmisetkin ovat kulutushyödykkeitä. Onko aina pakko ajatella ensin omaa halua ja tarvetta, sitten vasta muita?
Sanot, että miesten ongelmana (ja myös syynä prostituutioon) on se, etteivät he saa tarpeeksi seksiä. Naisten seksuaaliset tarpeet eivät myöskään tule aina tyydytetyiksi. Onko naisten tarpeiden tyydyttämiseen silti olemassa kokonaista instituutiota, kuten prostituutio miehille?
Todellisuudessa seksi, kuten se nykyisin määritellään: esileikki - yhdyntä - miehen orgasmi, on kokonaisuudessaan miehinen instituutio. Toki variaatioita löytyy, mutta poikkeuksetta seksiin kuuluu aina miehen tyydytys.
"Pillua on annettava ilmaiseksi", sanot sinä. Kun kerran kannatat tarpeiden tyydyttämistä, kerropa: miksi naisen tulisi antaa, jos hän ei saa vastineeksi mitään (korkeintaan huoran leiman)? Vai koskeeko oikeus tarpeiden tyydyttämiseen vain miehiä?
Kirjoituksestasi saa sellaisen kuvan etteivät naiset saisi antaa ollenkaan miehille.
Naisilleko sitten?
Ehkäpä olet huomannut etteivät tavalliset maijameikäläiset päästä "naisia" räpeltämään tussujaan, eivät useimmat prostutkaan.
Lesbous on pervous, sitävastoin antaminen vastakkaiselle sukupuolelle täysin normaalia kanssakäymstä.
Rahalla tai ilman.
"Kirjoituksestasi saa sellaisen kuvan etteivät naiset saisi antaa ollenkaan miehille.
Naisilleko sitten?"
Kysyin, että miksi naisten pitäisi ANTAA yhtään kenellekään, jos he eivät SAA vastineeksi MITÄÄN, paitsi huonon maineen?
Voiko olla enää tuon selkeämpää kannanottoa seksikaupan puolesta?
"Voiko olla enää tuon selkeämpää kannanottoa seksikaupan puolesta?"
Arvostat itse ilmeisesti rahaa enemmän kuin seksuaalista tyydytystä. Korjaan: enemmän kuin NAISEN seksuaalista tyydytystä. Naiselle riittää materiaalinen hyvä, ei hänen tarvitse kokea iloa ja nautintoa itse seksistä.
Jos seksissä olisi aina kyse muustakin kuin miehen tarpeista (miehen orgasmihan kuuluu automaattisesti seksiin, eikö?), ei seksikauppaa tarvittaisi. Jos seksi tarkottaisi AINA myös naisen tyydytystä, naiset suostuisivat siihen ilomielin. Näin ei kuitenkaan ole. Miksi nainen haluaisi sellaista seksiä, jossa mies vain masturboi naisella?
Amerikkalaiseen laajaan kyselytutkimukseen (Shere Hite; Hite-raportti) vastannut nainen kertoo epätyydyttävästä seksistä:
"Useimmilla miehillä, joiden kanssa olen maannut, ei ole ollut pienintäkään käsitystä siitä, mitä minä haluan tai tarvitsen, eikä myöskään minkäänlaista kiinnostusta sen selville ottamiseen. On ollut useampia miehiä, jotka ovat näyttäneet välittävän siitä, olenko minä onnellinen, mutta he ovat halunneet tehdä minut onnelliseksi oman käsityksensä mukaan, toisin sanoen tehneet sitä, minkä ovat kuvitelleet tekevän minut onnelliseksi (naineet minua rajummin tai pitempään jne.) ja toimineet niin kuin minä käyttäytyisin törkeästi ja sopimattomasti viitatessani, että minun vastaukseni eivät ole ohjelmoituneet aivan samalla tavalla kuin klassisten pornomyyttien naisilla.
Vuosien seksuaalisten kokemusten jälkeen - ne ovat ulottuneet brutaaleista triviaaleihin tai surkeisiin - voin sanoa, että on tosiaankin ihme, etten ole luopunut kokonaan siitä kaikesta jo ajat sitten. Olen iloinen, että kestin sitä, kunnes löysin kumppanin, jonka eroottisuus täydentää niin kauniisti omaani."
Vieläkö ihmettelette, miksi naiset haluavat vähemmän seksiä kuin miehet? Tässä vielä muutamia vastauksia naisilta samasta kyselytutkimuksesta:
"Useimmat miehet ovat naineet minua aivan minimaalisen esileikin jälkeen. He ovat olleet vastahakoisia koskettelemaan minua (eivät vastenmielisyydestä, vaan kiinnostuksen puutteesta) ja ovat olleet kiinnostuneempia osoittamaan omaa mieskuntoaan ja kestävyyttään erilaisissa voimistelusuorituksissa kuin osallistumaan todella yhteiseen nautintoon."
"He harrastavat vain vähän esileikkiä, ja minä haluan paljon esileikkiä, sitten he vain työntyvät sisään ja tekevät sen valmiiksi niin nopeasti kuin mahdollista. Joskus joku todella malttaa suoda minulle aikaa ja saa minut nauttimaan."
"Aviomiestäni lukuunottamatta useimmat miehet, joiden kanssa olen maannut, ovat vain tyydyttäneet itsensä ja siinä kaikki. Kyllä kai he toivoivat, että minäkin saisin orgasmin, mutta he eivät tehneet mitään saadakseen sen tapahtumaan. Ja useimmat miehistä vaikuttivat seksuaalisesti estyneemmiltä kuin minä olin. Tuollaiset kohtaamiset olivat minulle enemmän vain egon pönkittämistä kuin fyysistä tyydytystä tuottavia."
"Miehet ovat erilaisia, mutta useimmat eivät näytä ymmärtävän naisen ruumista. He näyttävät ajattelevan, että emättimeen työntyminen on ainoa tärkeä asia, ja että kaikki muu on tehtävä vain, jotta nainen 'saataisiin valmiiksi'. He ajattelevat, että heti kun nainen on kostunut, hän on heti paikalla valmis ja haluaa siittimen sisäänsä."
Tässä oli muutama esimerkki lisää. Vieläkö ihmettelette, miksi miehen tyydyttämiseen keskittyvä seksi ei innosta naisia? Näitä lainauksia löytyy kyllä lisää...
No, onhan se helpompaa pistää rahaa pöytään kuin kysyä, mistä oma vaimo tai tyttöystävä pitää. Prostituoitujen kanssa toisen nautinnosta ei tarvitse välittää (ja voi kuvitella, että nainen nauttii voihkiessaan koko rahan edestä). Kuten sanottu, naisen nautinto ei vaikuta paljoa merkitsevän...
Prostituution olemassolo todistaa, että miehillä on keskimäärin suuremmat seksuaaliset tarpeet kuin naisilla.
Sen tosiasian toteaminen ei mitenkään vähättele naisten tarpeita.