Mannerheimille ratsastajapatsas Pietariin kuten

Ehdotan, että Marskin patsaaseen laitetaan pysyväisesti vaaleanpunaiset siivet selkään. Ja korsetti vyötärön ympärille.

Päämaja ja Mannerheim kieltäytyi Jodlin ja Mansteinin esityksiin operaatio Nordlichtin ulottamiseksi myös Kannaksen kautta tapahtuvaksi operaatioksi, joka lopultakin olisi ehkä toteuttanut tuon Hitlerin suuren haaveen Leningradin tuhoamisen.


Hitler määräsi operaatio Nordlichtin alkamaan syyskuun 10 päivänä 1942. OKW:n neuvottelut johti siihen että Jodl ehdotti operaation luovuttamista Krimiltä saapuvalle sotamarsalkka von Mansteinille. Kauan epäröityään Hitler suostui ehdotukseen. Johtaja päämajaan kutsuttuna von Manstein sai 24.8.1942 tehtäväkseen hoitaa Leningradin valtaaminen. Ensi tavoitteena oli kaupungin eristäminen Laatokasta ja yhteydeotto suomalaisiin. Seuraava tavoita oli Leningradin haltuunotto ja sen tuhoaminen maan tasalle. Tässä yhteydessätarjottaisiin suomalaisile tilaisus osoittaa mieltään tykistötulellaan.

Tutustuttuaan tehtävään Mansteinin näkemykset eivät poikenneet sivuun siiretyn von Küchlerin näkemyksistä, tykistön mahdollisuuksia hän piti Leningradia vastaa huonoimpina kuin Sevestopolin valtauksessa, ja samoin jalkaväkeä ei ollut hänenkään näkemyksen mukaan riittävästi.
Mansteinin näkemyksen mukaan jos Nordlicht toteuttaminen on lainkaan mahdollista, niin hyökkäyksen piti tapahtua Suomen puolelta, joka tapauksessa hyökkäyksen on tapahduttava saman aikaisesti sekä etelästä että pohjoisesta.


Nyt suunnitelmia tuli kuitenkin sotkemaan venäläiset ominesuunnitelmineen. Elokuun 27. päivänä 1942 alkoi heidän vastahyökkäyksensä Laatokan eteläpuolella Leningradin saartorengasta vastaan.

Nyt Heeresgruppe Nordin joukot olivatkin jäämässä mottiin Pähkinälinnan pullonkaulaan. Raivoissaan mutta edelleen voimattomana Hitlerin oli pakko ottaa divisioonia Nordlichtille varatuista joukoista tukkimaan idässä uhkaavaa läpimurtoa.

Erfuthille ( Mikkeli )30.8.1942 osoittamassaan kirjeessä Jodl tiedotti alun perin Nordlichtille varattujen joukkojen tulleen sidotuiksi venäläisten hyökkäyksen torjuntaan, jonne oli ollut myös pakko lähettää myös Dietlille vahvistukseksi tarkoitettu ( lohenpyyntiin ) 3. Vuoristodivisioona.

Näin ollen osoittautui mahdottomaksi toteuttaa operaatio ( Lohenpyyntiä ) Lachsfangia ja siihen liittyvää suomalaisten hyökkäystä Sorokkaan kuluvana syksynä.

Saksalaiset eivät kuitenkaan menettäneet toiveitaan Leningradin suhteen. Nyt jälleen vaadittiin Suomen osallistumista Nordlichtiin ja yht aikaista hyökkäystä saksalaisten ja suomalaisten joukkojen kohtaamisen nopeuttamiseksi. Aloitteen taustalla oli tuo jo edellä kuvaamani Mansteinin vaatimus hyökätä Leningradiin molemmilta suunnilta yhtä aikaisesti.
Tilanteen päästyä jo näin pitkälle suomalaisten vastaus oli jo ennalta arvattavissa.

Erfuthin muistiinpanojen mukaan Heinrich ei lainkaan salaillut Mikkelin päämajassa pidettävän Jodlin ehdottamaa operaatiota poliittisesti erittäin epäsuotavana. ” Kokonaan toinen tilanne vallitsi Lachsfangin kohdalla,joka vastasi suomalaisten kansallisia toiveita; Leningradin kanssa he sensijaan eivät tahtoneet olla missään tekemisissä.

Erfuthin ainoaksi mahdollisuudeksi jäi koettaa selittää Jodlin puhuneen vain rajoitetusta offensiivista. Heinrichin 3.9.1942 OKW:lle jättämä vastaus osoittautui odotusten mukaiseksi. Jodlin ehdotusta ”ei periaatteessa torjuttu”.
Käytännölliset mahdollisuude olivat kuitenkin äärimmäisen niukat. Kaikkia asiaan kuuluvia näkökohtia tultaisiin silti harkitsemaan positiivisessahengessä.

Tässä OKW sai jälleen kerran ottaa vastaan sirosti muotoillun kohteliaisuuskimpun, jonka realinen kouriintuntuva merkitys oli käytännöllisesti katsoen nollan arvoinen. Kaikki kysymykset jäivät edelleen avoimiksi.

Syyskuun 18.päivänä suomalaiset saivat Talvelan kautta tiedon Jodlin ilmoittaneen saksalaisten hyökkäyksellään pyrkivän laajentamaan Pähkinälinnan käytävää ja vasta sitten kääntyä kohti Leningradia. Lokakuun alkuviikkoihin asti kaikki meni suunnitelmien mukaan, von Mansteinin onnistui vihdoinkin vakiinnuttamaan asemansa Laatokan eteläpuolella ja torjumaan selustauhan. Samoihin aikoihin alkoivat syyssateet ja OKW:n oli pakko määrätä Nordlicht siirrettäväksi odottamaan parempia aikoja. Ilman että operaatiosta kuitenkaan luovuttaisiin.



Hitler ei voinut luopua kuitenkaan kaupungin valtauksesta, jonka strategista ja psykoloogista merkitystä hän piti erittäin suurena. Seuraavan vuoden keväällä 13. 3.1943 hän vielä kerran antoi käskyn valmisteluihin ryhtymiseksi Leningradin valtaamiseksi. Sotamarsalkka von Küchlerin esikunta kävi saksalaisella täsmällisyydellä työhön käsiksi ja seikkaperäinen suunnitelma muotoutui vuoden 1943 suhteellisen rauhallisen kevään aikana. Suomalaisille ei kerrottu operaatio Parkplatzista mitään. Avunsaantiin pientä aseveljeä ei enää kutsuttu eikä uskottu, minkä vuoksi suomalaisia asiasta ei enää informoitu. Hyökkäyksen lisävoimat otettiin Heeresgruppe Mitten kaistalta Orelin – Kurskin suunnalla suoritetun vastahyökkäyksen jälkeen.
Jälleen Hitlerin laskennat pettivät. Rintaman keskiosan hyökkäys murtui jo viikon kuluttua sen alkamisesta, heinäkuussa alkanut venäläisten vastaoffensiivi jatkui yhtämittaisena vyörynä
aina kevääseen 1944 saakka. Operaatio Parkplatz sai unohtua.

Kuka vielä väittää etteikö Mannerheimille kuuluisi patsas Leningradiin?

Täällä myös Mannerheimin ja

Churchillin kirjeiden vaihdosta.

Siis täällä:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9199614#comment-44939488

Myös USA:n suurlähettiläs Schoenfeldiä informoitiin.

Witting kutsui Schoenfeldin luokseen keskellä yötä marraskuun 11 päivänä muutamaa tuntia Suomen nootin jättämisen jälkeeen. Nyt Witting kertoi täydennyksenä suullisesti ettei Suomi katkaise Muurmannin rataa eikä etenesi Arkangeliin. Lisäksi hän mainitsi tulevien sotilasoperatioiden olevan mittakaavaltaan olennaisesti rajoitetut. Ryti oli jo 5 marraskuuta pyytänyt Mannerheimia Louhen suunnalla etenemästä ja lopettamaan Muurmannin rataa kohti alkaneen operation. Nootti liittyi Moskovan ja USA:n epäonnistuneeseen rauhantarjoukseen Suomelle.
Polvinen ----- Suomi suurvaltain politiikassa 1941-1944 - sivut - 88-89.

>Witting kertoi täydennyksenä suullisesti ettei Suomi katkaise Muurmannin rataa<

Oikea Muurmannin rata, joka tunnetaan Kirovin ratanakin, oli jo 1941 katkaistu Karhumäestä Syvärille noin 300 km matkalta.

Nyt on syytä erottaa Sorokasta Arkangelin rataan tehty yhdysrata, jota näemmä
täällä kutsutaan Muurmannin radaksi.

Täälläkin on jotain samasta aiheesta

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10100020


http://jussina.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2010/04/17/sota-suomen-ja-englannin-valilla

Markku Ruotsila, Churchill ja Suomi, -kirja käsittelee tuota kirjeenvaihtoa kuitenkaan julkaisematta sitä.

Elokuussa 1941 Englanti pommitti Petsamoa ja Suomi vastasi katkaisemalla diplomaattisuhteet "toistaiseksi". Englannin seuraava siirto olikin sodanjulistus Suomelle 6.12.1941.

Otsikolla Tie sodanjulistukseen, s, 158-179 käydään läpi tarkoin lähdeviittein tuo kirjeenvaihto.


Churchill ja Suomi: Winston Churchillin Suomea koskeva ajattelu ja toiminta 1900-1955 (Helsinki: Otava, 2002)

Englannin pääministeri Winston Churchill lähetti marsalkka Mannerheimille henkilökohtaisen, yksityisen ja salaisen kirjeen, jossa hän pahoitteli, että Englanti joutuu piakkoin julistamaan Suomelle sodan.

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Englan1.jpg


Mannerheim myös vastasi Churchillille (lähetettiin 2.12.1941):

Mannerheimin muistelmat, osa II sivu 367-368

"Sotamarsalkka Mannerheim Pääministeri Churchillille.
Henkilökohtainen, salainen ja yksityinen.

Minulla on eilen ollut kunnia saada Yhdysvaltain Helsingin lähettilään välittämänä 29. marraskuuta 1941 päivätty kirjeenne, ja kiitän Teitä siitä, että olette ystävällisesti lähettänyt minulle tämän yksityisen viestin Uskon varmasti Teidän ylhäisyytenne ymmärtävän, että minun on mahdoton keskeyttää käynnissä olevia sotilaallisia operaatioita ennen kuin joukkomme ovat saavuttaneet ne asemat, jotka käsitykseni mukaan tarjoavat meille tarvitsemamme turvallisuuden. Olisi valitettavaa, jos nämä Suomen suojaamiseksi suoritetut sotatoimet johtaisivat maani selkkaukseen Englannin kanssa, ja minua surettaisi suuresti, jos Englanti katsoisi olevansa velvollinen julistamaan Suomelle sodan. Olitte hyvin ystävällinen lähettäessänne minulle näinä raskaina päivinä henkilökohtaisen viestinne, jolle annan hyvin suuren arvon. 2. joulukuuta 1941."



Vertailun vuoksi mainittakoon että USA katkaisi diplomaattisuhteet kesällä 1944.

Lisää todisteita

http://jussina.blogit.uusisuomi.fi/2010/04/17/sota-suomen-ja-englannin-valilla/

Englanti julisti sodan Suomelle 6.12.1941.

"Kyseisen Churchillin ja Mannerheimin välisen salaisen kirjeenvaihdon todistaa myös professori Tuomo Polvinen tutkimuksessaan Barbarossasta Teheraniin, 1979, sivu 128. Edellisellä sivulla Polvinen kertoo Maiskin (Venäjän suurlähettiläs Lontoossa) ilmoittaneen sen, ettei Englanti julistanut sotaa Suomelle olevan Englannin ja Venäjän välisistä ongelmista se, joka on loukannut Stalinia eniten.

Todettakoon tässä edelleen, että presidentti Risto Ryti mainitsee tämän samaisen Churchillin ja Mannerheimin välisen kirjeenvaihdon omissa päiväkirjoissaan päivämäärällä 6.12.41. Ryti kertoi kyseisestä kirjeenvaihdosta myös J. K. Paasikivelle 20.12.41. Nämä molemmat asiat käyvät ilmi Ohto Mannisen ja Kauko Rumpusen toimittamasta kirjasta Risto Rytin päiväkirjat 1940-1944 sivulta 162.

Ja Väinö Tanner kirjassaan Suomen tie rauhaan 1943-44 sivu 24: "Waldenin toivomuksesta liitin kirjeen mukaan vielä jäljennökset Churchillin ja Mannerheimin välisestä kirjeenvaihdosta, joka oli tapahtunut juuri ennen Englannin Suomelle antamaa sodanjulistusta. Niistä piti käydä selville, että Englannin sodanjulistus oli aiheutunut yksinomaan väärinkäsityksestä.

Kun meillä ei ollut mitään suoraa yhteyttä Englantiin, lähetin kirjeen Ruotsin Helsingin lähettilään Beck-Friisin kuriiripostissa ministeri Güntherille pyytäen häntä hyväntahtoisesti toimittamaan sen Lontooseen." Tanner yritti saada aikaan tämän "paperisodan" rauhan Englannin ja Suomen välille."

Mannerheimilla oli miehinen tajunta eli sielukin.Siitä huolimatta hän oli humalassa 26.11.1939 ja käski AKS:n upseerien aloittaa sodan puna-armeijaa vastaan sekä
ampua nimenomaan kranaatteja yli Mainilan rajan.

Sen takia fasisti Mannerheim oli Suomen koko sotahistorian suurin häpeäpilkku.
joten hänen kaikki muistomerkit pitää heittää mereen.

Kun suomalaiset ja fasistisen saksan sotilasedustajat keskustelivat siitä misih suomi sitoutuu touko-kesäkuussa 1941, niin muistaakseni suomen osallistumista Leningradin valloittamiseen ei vaadittu. On siinä vanha guppe varmastikkin nirksuttanut hammastaan, kun meni jo toiseen kertaan Pietarin reissu sivu suun. 1919 kun valtiovalta puukotti häntä sen suhteen ensimmäisen kerran.

Mutta älkäähän nyt. Onhan Mannerheim palvellut tsaarin lisäksi ansiokkaasti toveri Staliniakin.
syyskuusta -44 lähtien ensinäkin Törnin & Parvilahden kaltaiset maanpetturit jäivät vähemmistöön, kun mannerheimin perittyä pressan vakanssin, olisi ( väli )rauhansopimuksen vastustajien pitänyt kääntyä entistä epäjumalaansa vastaan.
Ja toisekseen mannerheimhan kielsi tammikuussa -45 YE kakkosia ottamasta niitä noin 30 000 tussaria käyttöön ( siinä voi tietenkin olla se että mannerheim muisti mitä oli tapahtunut 25.2. 1918 ohjeensa seurauksena ja ne noin 20 000 tapettua saattoivat riipaista haudan takaa vanhaa pahaa sydämmestä, olettaen tietenkin että mannerheimilla ei ollut kiveä sen sydämmen tilalla ).
Eipä silti, tuon sosialismille ansiokkaan työn palkintona armahti ainakin toveri Zhadanov mannerheimin sotarikkollisten pallilta ja en yhtään ihmettele jos tuo palkinto olisi tullut suoraan toveri Stalinilta.

Joten sanoisimpa että se ketku oli jo saanyt palkintonsa jonka mannerheim ansaitsi.
Toinen juttu onkin sitten se olisi se, että jos mannerheim olisi saanut "palkintonsa" lyijyssä noin kaksikymmentä vuotta aikaisemmin, olisiko se ollut suomen kansalle onnellisempi tapaus.

Tämäpäs fasisti otto-Villeä harmittaa, koska Suomi kävi erillissotaansa.

" Marsalkka Zukov kertoo muistelmissaan Vospiminandija i razmyslenija ettei Suomi osallistunut Leningradin valloitukseen ja pysäytti
etenemisensä syksyllä1941 saavutettuihin asemiin. Tilanne Karjalan Kannaksella oli varsin rauhallinen, minkä vuoksi voitiin Suomea vastaan taistelleen 23.Armeijan
reservit ja osa etujoukoistakin siirtää Leningradin eteläpuolelle saksalaisia vastaan.

Witting kutsui Schoenfeldin luokseen keskellä yötä marraskuun 11 päivänä muutamaa tuntia Suomen nootin jättämisen jälkeeen. Nyt Witting kertoi täydennyksenä suullisesti ettei Suomi katkaise Muurmannin rataa eikä etenesi Arkangeliin. Lisäksi hän mainitsi tulevien sotilasoperatioiden olevan mittakaavaltaan olennaisesti rajoitetut. Ryti oli jo 5 marraskuuta pyytänyt Mannerheimia Louhen suunnalla etenemästä ja lopettamaan Muurmannin rataa kohti alkaneen operation. Nootti liittyi Moskovan ja USA:n epäonnistuneeseen rauhantarjoukseen Suomelle. "

Kerrohan sitten miten käydään erillissotaa jos kerran vuoden 1941 touko-kesäkuisissa neuvotteluissa sovitaan suomen armeijan alistamisesta aatun valtakunnan sotavoimien tarpeisiin.
Muistathan, se kummalta puolelta Laatokkaa suomen armeija hyökkää.

Täällä porukat ottavat lämpöä Pussiksen paljastuksista.

Mannerheim oli kiistatta Leningradin pelastaja.


Žukoville on jo pystytetty ratsastajapatsas Moskovaan.

http://static.panoramio.com/photos/original/8255820.jpg

Olisihan se hienoa saada Mannerheimille tuolle suomalaiselle Leningradin pelastajalle oma ratsastajapatsas nykyiseen Pietariin.

http://www.helsinkiopas.com/nahtavyydet/mannerheiminpatsas/