EU teki maajusseista selvää

Näyttää peremminkin siltä, että työmies on vonkaamassa rahaa valtavia summia.
Työläiset ei koskaan ole maksanut veroja, eikä työeläkemaksuja vaan maksaja on aina ollut työnantaja, kuten maajussi ja muut.
Vesistöt ovat pilanneet kaupunkilaiset mestarisella annoksella sitä itteensä, eikä siinä ole nokan koputtamista enää kellään.

ympäristötuki on käytännössä nurmikon leikkuusta ja hyvä eläinten kohtele siitä, että ei kohdella "Anttilan tilan kaltaisesti". Muuten kehitys on ollut veronmaksajille suopuisa. Silloin kun leikattiin 750 miljoonaa markkaa, niin mikään ei muuttunut, paitsi kepulaiset valitti, eli sekin raha oli aikaisemmin ylimääräistä ja vailla mitään merkitystä veronmaksajille. Suunta on oikea, mutta riittämätön, ilmaa on vielä runsaasti ja hyviä säästökohteita talouslaman aikana.

EU:hun liittyminen lopetti myös SDP:n ja kaiken maailman "kuluttajaliittojen" kitinät siitä, että suomalainen ruoka on muka olennaisesti kalliimpaa kuin ruoka muissa maissa. EU-tarvikkeiden tuonnin vapautuminen lopetti myös kitinään kytketyt kuvitelmat siitä, että ulkomainen ruoka olisi myös Suomeen tuotuna yhtä paljon halvempaa.

Ensimmäiset kommentit EU:hun liittymisen jälkeen olivatkin ihmettelyjä, miksi se ruoka ei vakuutteluista huolimatta halventunutkaan. Muualta Euroopastaa tuodut elintarvikkeet jäivät täkäläisellä hintatasolla pienten marginaaliryhmien ostamiksi tuotteiksi.

Suomalaisten maajussien itsetunto koheni EU:hun liittymisen jälkeen roimasti. Heidän itsetunnolleen antoi pontta tiedotusvälineiden täydellinen takinkäännös suhteessa suomalaisiin maanviljelijöihin. Uutiset ja ajankohtaisohjelmat alkoivat tulvia toimittajien raportteja viljelijöiden kiusaksi koituneesta EU-plankettibyrokratiasta, pikkutarkoista EU-tarkastajista, viljelijöiden kovista työpäivistä ja pienestä tuntipalkasta. Sama myötätunto viljelijöitä kohtaan levisi myös lehtien yleisönosastoihin.

Noita symppisjuttuja viljelijöistä ei nähty koskaan ennen EU-aikaa.