Eroista

Helluntailaisilla taitaa olla se luulo, että vanhoillislestadiolaiset opettaisivat samalla tapaa kasteesta. Mutta ero, on kuin yö ja päivä.

Helluntailainen kasteoppi poikkeaa ratkaisevasti vL-käsityksestä. Helluntailaisten mukaan pieni lapsi ei osaa uskoa, eikä kykene uskomaan ja lapset pelastuvat sellaisenaan. Uskosta on tehty ihmisen oma teko. Tässä on siis kysymyksessä eräänlainen "synergismi", eli ihmisen oma lain teko, jolla tullaan autuaaksi. Helluntailaisten mukaan lapsi on syntyessään synnitön.

V-Lestadiolainen käsitys taas on, että monein Raamatun kohtien valossa pienet lapset uskovat, kun heitä kastetaan. Usko on yksin Jumalan teko. Lapset syntyvät tänne maailmaan syntisinä, mutta sovitettuina Jeesuksessa Kristuksessa ja näin uskovat (Room.5:18). Raamattuhan sanoo jo vastoin hurmahenkien opetusta, että "synnin palkka on kuolema" ja pieni lapsikin kuolee. V-Lestadiolaisen uskon mukaan pienet lapset kastetaan, koska he uskovat ja heidät otetaan kolmiyhteisen Jumalan nimelle ja liiton armoon.

Tälläisiä mielipiteitä saa lukea tuon tuosta, mutta varmasti ne kumotaan Vanhoillislestadiolaisuudessa, kuten yllä osoitin, opilliset erot johtavat jo tässäkohden eri henkeen. Kun uskosta tehdään ihmisen oma suoritus ja ratkaisu on kysymys aina lain teosta, josta Raamattu ilmaisee, ettei niillä pääse taivaaseen.

Lisäksi uskovaisten seuroissa on opetettu

Ei pieni lapsi kastetta tarvitse siksi, että se vasta sentakia pelastuisi. Toki lapsi on kiistatta kaksiosainen tänne syntyessään, eli syntinen mutta, vanhurskas, Jeesuksessa Kristuksessa:


Niinkuin yleinen synti tuli, niin yleinen synti sovitettiin:

Room.5:18. "Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän".

Perisynti on siis tuonkin mukaan sovitettu ja lapsi syntyy maailmaan Jeesuksessa Kristuksessa ja he uskovat (heillä on usana vanhurskaus ja elämä, siis usko). Meidät tuomitaan siis omien tekojemme mukaan:

Ilm.20:12. "Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.
13. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan".

Tämä pitäisi olla ihan selvä asia!


Sinä helluntailainen, oppimme on kyllä Luterilainen ja tämän on piispatkin tunnustaneet, että oppimme sopii tunnustuskirjoihin.

Yleensä kirkossa erilaiset suuntaukset muuta väittää...

Luther kuitenkin toteaa Schmalkaldenin opinkohdissa selvästi, että silloinkaan ei tulla uskoon itse kasteen voimasta, vaan sitä edeltävän suullisen sanan voimasta:

"Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. - - Myös ne, jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/s/kolmas.html

Näin voidaan todeta, että vaikka Jumala kasteessa ja ehtoollisessa vakuuttaakin uskovaa syntien anteeksiantamisesta, hän ei kuitenkaan anna niissä syntejä sillä merkityksessä anteeksi, että epäuskoinen ihminen voisi kasteessa tai ehtoollisessa saada uskon. Siinä merkityksessä on ymmärrettävä myös nämä Lutherin sanat:

"Älä anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa."
(Lutherin valitut teokset III: Avaimista, s. 442, WSOY, 1959.)





Emme opeta, että "kun lapsi kastetaan, sielu taivaaseen vilahtaa". Tämä oppion, room.kat "ex operate, operatio" oppia. Useat kirkolliset väittävät, että kaste antaa lapselle armon ja uskon, siis tehtynä tekona. VL:ssä opetetaan, sitä vastoin, että pienet lapset uskovat, jo äitinsä kohdussa. Kaikki kansat syntyvät Herralle Siionissa (Ps 87 ). Valkopukuisten joukossa (IlmK) on joka kielestä ja kansasta ihmisiä, sillä Jumala korjaa omansa jo lapsuudenuskossa monista kansoista joille ei edes saarnata valtakunnan evankeliumia, heidän epäuskonsa tähden. Niinkuin Nooa perheineen oli jo vanhurskas, kun arkkiin menivät, ja pelastuivat veden kantamana. Samoin kastekkin on hyvän omantunnonliitto Jumalan luona. Näin siis kaste kuuluu sille, joka on sovitettu ja, jolla on hyvä omatunto, kuten on pienen lapsen tila syntyessään. Raamattu käyttää tästä kasteen kohdasta 1.Piet.3:21, sanaa "eperooteema" , LIITTO. Tätä sanaa käytettiin jo ennen uudeentestamentin kirjojen syntyä vanhoissa papyruksissa. Luther käänsi tämän myös liitoksi. Näin myös tätä liittoa korostaa, yksi kaste opetus.

"Me voimme tehdä johtopäätöksiä kirkkomme enemmistön tilasta. Suuri osa elää matkalla kadotukseen. On kysymys tuhlaajalapsista. Kirkkomme opetus on retuperällä, eikä se tavoita kaikkia: Ellei lapsena kastettua oikea opetus seuraa, usko ei voi säilyä kasvaa ja tulla äänellisesti tunnustavaksi"

Luther opettaa Isossa katekismuksessaan, sen kolmannessa uskonkappaleessa:


"Pyhä Henki saattaa meidät ensiksi pyhien yhteyteen, seurakunnan helmaan, jonka välityksellä hän meille saarnaa ja vie meidät Kristuksen tykö. Me emme näe, et sinä, etkä minä, totisesti Kristuksesta tietää emmekä häneen uskoa ja häntä Herraksemme saada, ellei Pyhä Henki sitä evankeliumin saarnan kautta tarjoaisi ja helmaamme lahjana laskisi. Työ on tapahtunut ja täytetty: Onhan Kristus meille aarteen kärsimyksellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hankkinut ja ansainnut.Jos tämä teko jäisi salaan, kenenkään tietoon tulematta, se olisi turha ja hyödytön; mutta Jumala on, ettei aarre jäisi haudatuksi, vaan joutuisi käyttöön ja nautittavaksi, antanut sanan tulla esiin, julistettavaksi, antanut Pyhän Hengen siinä tuomaan ja omistamaan meille tuon lunastusaarteen. Pyhitys onkin siis yksinkertaisesti vain saarnaamista Herran Kristuksen tykö ja tätä hyvyyttä saamaan. Mutta tähän emme voi itsestämme päästä.

Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. Tätä sanaa hän ilmoittaa ja harjoittaa ja hän valaisee ja sytyttää sydämet, niin että he sen käsittävät, omistavat, siinä riippuvat ja pysyvät.

Ellei näet saarnata Kristuksesta, ei ole ensinkään Pyhää Henkeä perustamassa, kutsumassa ja kokoamassa kristillistä seurakuntaa, JONKA AVUTTA EI VOI TULLA KRISTUKSEN LUO.

`Minä uskon, että maanpäällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakaantumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinne. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa. Juuri tämä on siihen tulemisen alku. Ennen siihen tulemistamme me olimme kokonaan perkeleen omia, Jumalasta ja Kristuksesta kerrassaan tietämättöminä. Näin Pyhä Henki viimmeiseen päivään asti pysyy pyhän seurakunnan eli kristikunnan tykönä. Sen välityksellä hän meitä saattelee, sitä hän käyttää sanan julistamiseen ja harjoittamiseen ja tämän välityksellä hän saa aikaan ja lisää pyhitystä. Näin se päivittäin yhä kasvaa ja vahvistuu uskossa ja sen hedelmissä, jotka hän saa aikaan``

Room.3:28. "Niin me siis sen siksi pidämme, että ihminen tulee vanhurskaaksi uskon kautta, ilman lain töitä".