vielä, jotka olette ateisteja, mikä on vakaumuksessanne tärkeintä? Millainen arvomaailma ja moraali teillä on? Mitkä ovat pääasioita ateismissa? Onko se pelkästään vain jumalien ja jumaluuksien vastustamista vai ajatteko jotain muutakin tärkeää asiaa? Onko teillä jokin sanoma tämän ajan vaikeuksien keskellä eläville ihmisille?
kysyisin
teiltä
541566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
huomaisit että samaa on kysytty monta kertaa, ja myös vastattu monta kertaa.
aina ja aina vaan uudestaan.
jaksaa ihmetellä.
Ihan kuin joku kolmevuotias kiihkeimmässä kyselyiässä oleva, jonka suu paukkuu koko ajan: mikä miksi missä onko eikö saako miksei. Taukoamatta!
tähdenlennolle tekemää aloitusta, tähtis on kova valittamaan vastausten vähyydestä, mutta häntä on lähes mahdotonta saada itse vastaamaan mitään järjellistä.
Ei hänellä pysy oikein homma hanskassa.
Puppugeneraattori on hyvä keksintö. Joihinkin se uppoaa täysillä.
sitä jatkossa raamatunlauseisiin ja pitkiin ateisti/ateismi on.... juttuihin.
ihan pakko kysyä, että miksi ihmeessä osallistutte keskusteluihin, jotka "on kysytty jo monta kertaa" ???
Joku toinen (joka ei jatkuvasti tätä palstaa seuraa) saattaa saada aikaiseksi siitä hyvinkin mielenkiintoisen mielipiteenvaihdon.
kun vastasit jonkun aloitukseen. En minä ainakaan siitä mitään ymmärtänyt.
Siis tämä:
"Luomisesta lisää
Kirjoittanut: Kuk regus susej 21.12.2008 klo 19.31
Vaikka osaltamme onkin saatettu syyllistyä laiminlyönteihin, voidaan taholtamme kuitenkin todeta, että jumala näyttää vääräksi erilaisissa laitoksissa tapahtuvaa valmistusta. Todellisuudessa Job havainnollistaa hyvinvointimalliamme sekä viimeaikaisia absurdeja väittämiä. Ei sovi unohtaa, että iibis-lintu noudattaa epäilemättä ideatasolla runsain määrin esiintyvää suurpiirteisyyttä sekä rauhattomuutta."
- ?
saada kyselijä ymmärtämään vastauksia, mutta esm tähdenlennon kohdalla minä ainakin luovutin jo vähän aikaa sitten. Tämä kyselijä taas kysyy samaa, ehkä eri asenteella, mutta kuitenkin samaa.
Ja viestit jossa valitetaan, että taas kysytään samoja juttuja, nehän voi aina jättää omaan arvoonsa.
minusta ihan yhtä järkevää kuin aloituskin.
Mutta on joitain kirjoittajia, jotka ilman generaattoriakin kirjoittavat sellaista puppua, että ei voi ymmärtää. minkä sille voi.
sekunda-ateistin kirjoitustyyliä, mutta eihän siitä mitään tullut, en muista mistä löysin generaattorin, mutta se on kyllä juuri tätä varten tehty.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Filosofia
>mikä on vakaumuksessanne tärkeintä?<
Itsenäinen, johdattelematon ajattelu.
>Millainen arvomaailma ja moraali teillä on?<
Jokaisella on omansa. Ei ole mitään yhtenäisiä "sääntöjä". On ns. hyviä ja ns.pahoja kuten uskovissakin.
>Mitkä ovat pääasioita ateismissa?<
Ateismi ei ole minulle pääasia, vaan tieteellisiin todisteisiin perustuva maailmankuva.
>Onko se pelkästään vain jumalien ja jumaluuksien vastustamista vai ajatteko jotain muutakin tärkeää asiaa?<
En vastusta sen enempää jumalia kuin joulupukkiakaan. Jos jotain minun kriteereilläni vahvaa todistetta jumalista ilmenee, niin olen heti valmis muuttamaan kantaani asiaan. Monikohan uskova olisi?
>Onko teillä jokin sanoma tämän ajan vaikeuksien keskellä eläville ihmisille? <
Muista en tiedä, mutta minulla on: "Usko itseesi"
Minua todella kiinnostavat erilaiset maailmankatsomukset. Jo tulevan työnikin kannalta... Mielestäni asiat, joita luettelit, kuulostavat aivan järkeviltä. On hyvä, että ihminen ajattelee itsenäisesti. Huonona asiana pidän vakaumuksen tuputtamista toiselle tai sitä, ettei kunnoita eri tavoin ajattelevia ihmisiä.
miksi joku yrittää omia toisen kiroitukset?
Ihmetellen, aloittaja ,nimimerkki : teiltä
Ateismi on ihan ok. Olen tutustunut niin moneen asiaan 'uskon tiimoilta' elämäni aikana ja tullut lopputulokseen, että Jeesuskin oli ateisti.
Maailmani on realistinen, todistettava, ei uskon asia.
Arvomaailmassani vastaan itse tekemistäni vääryyksistä ja kannan ne, kuten myös hyvät asiat, ei kukaan muu.
Kannatan inhimillisiä arvoja ja jokainen kantakoon vastuunsa tekemisistään.
Moraalini on korkea ja avoin vaan ei ahdas.
En vastusta jumalia vaan uskoa sellaiseen mistä ei ole realistista havaintoa. Jumalia ei nykytiedon mukaan ole, jos on, tulkoon kylään.
Vaikeuksille pitää tehdä jotain, käsien ristiminen rukoukseen ei ole tekoa.
Perheestä, ystävistä ja ammattiauttajista saa tukea jos omat rahkeet eivät riitä.
Pitää myös muistaa oma vastuu jos itse ongelmansa aiheuttaa, ihmisellä on aivot joilla ongelmat voi välttää tai minimoida.
ottamaan vastuuta tekemisistään. Mutta mielestäni edustamasi arvot vaikuttavat todellakin hyviltä, järkeviltä ja realistisilta. Jotkut meistä vain ovat kokeneet sellaista, mikä pakottaa uskomaan yliluonnolliseen pahaan ja hyvään.
vielä minua kommentissasi. Miksi ajattelet, että Jeesus olisi ollut ateisti? Voitko perustella sitä jollakin tavalla?
missä kohtaa mainitsit, että jeesus oli ateisti? Vastasit itsellesi väärässä kohdassa:)
Luuletko, että ateisti ei voisi kirjoittaa mitään tuollaista, vaan joku uskova kirjoittelee vastauksia omiin viesteihinsä?
Olisiko sinunkin aika pitää hieman taukoa?
ylempänä nimimerkki "Ateisti" sanoi, että hänen mielestään jeesus oli ateisti, mutta tässä alempana sinä sitten kysyitkin nimimerkiltä "kehottaa", että miksi hän ajattelee jeesuksen olleen ateisti.
Sotkeuduit omaan näppäryyteesi. Harmittaako?
näyttää olevan sinä itse.
Viikonkin tauko tekisi varmaan sinulle ihan hyvää, vaikka en usko, että pystyt siihen. ;)
kirjoittelet itsellesi ja kun se huomataan, niin alat ehdottaa taukoa.
ei kai tuo ihmekään tuolla tahdilla, mitä oleskelet täällä.
Mielen terveyttä myös sinulle ;-)
kysyit nimimerkiltä "kehottaa" perustelua asiaan, jonka nimimerkki "Ateisti" sanoi? Kuten eilen kirjoitin:
" ylempänä nimimerkki "Ateisti" sanoi, että hänen mielestään jeesus oli ateisti, mutta tässä alempana sinä sitten kysyitkin nimimerkiltä "kehottaa", että miksi hän ajattelee jeesuksen olleen ateisti.
Sotkeuduit omaan näppäryyteesi. Harmittaako?"
Pyydän anteeksi niiltä jotka tämän ovat jo lukeneet toisessa viestiketjussa. Täsmensin paria kohtaa näin toisella miettimällä. Ja ilman muuta pidän itseäni yhtenä "tämän maailman vaikeuksien keskellä" elävistä ihmisistä.
Tajuan että elämämme täällä maan päällä ei ole mikään lyhyt välivaihe jonka aikana varmistetaan oma pelastuminen ikuiseen taivaan iloon, vaan ainoa aika joka meillä jonkin kummallisen sattuman kautta on. Tajuan joka hetki sen ajan lyhyyden ja kallisarvoisuuden. Minusta se tieto että elämä on tässä eikä muuta ole odotettavissa on juuri syy siihen että yrittää elää tämän elämänsä niin hyvin ja oikein kuin mahdollista.
Yritän elää niin että tämä maailma olisi hyvä. En usko että ihminen on kelvoton perisynnin turmelema olio vaan näen että useimmat ihmiset ovat hyviä, uhrautuvaisia, taitavia, hauskoja ja monella tavalla ainutlaatuisia olentoja. Ymmärrän että ihmiset eivät ole täydellisiä mutta tiedän etteivät ihmisten elämänolosuhteetkaan ole täydellisiä. Pyrin olemaan ystävällinen kaikille kohtaamilleni olennoille, auttamaan tarvitsevaa ja lohduttamaan surevaa.
Luen paljon kirjoja joissa pohditaan etiikkaa ja moraalia, mietin paljon sitä mikä on oikein ja mikä väärin ja yritän aina tehdä niinkuin mielestäni on oikein. En usko että on väärin nauttia elämästä monilla tavoilla jos ne eivät vahingoita muita. En tuomitse ihmisiä joiden seksuaalinen identiteetti tai suuntautuminen on toisenlainen kuin omani, jos he eivät käytä hyväkseen ihmisiä jotka eivät sitä halua.
En lue tuskissani Raamattua ja yritä sen ristiriitaisista teksteistä saada selvyyttä siihen miten minun pitäisi elää. En soittele radio Deihin kysellen ketkä nyt sitten tempaistaankaan ensin ylösotossa ja millainen se uusi Jerusalemin temppeli sitten tuhatvuotisessa valtakunnassa oikein onkaan ja uhrataanko siellä vai ei.
Minua harmittaa se että maassa jossa elän pidetään yleisesti hyväksyttynä totuutena asioita joita harva yksilö osaa selittää ja joita harva yksilö edes uskoo todeksi tai ymmärtää. Tunnen itseni siksi lapseksi joka sanoo: eihän keisarilla edes ole vaatteita!
Jokainen päivä on minulle lahja ja löydän ilon aiheita pienimmistäkin asioista. Pidän jopa tästä vuodenajasta; sateisena joulukuun päivänäkin näen ympärilläni kauneutta ja olen tyytyväinen ja rauhallinen.
En toivo mitään, en pelkää mitään, olen vapaa. (N. Kazantzakis)
Terveisin ateisti
Jos osaisin kirjoittaa, niin kuin ajattelen, niin kirjoittaisin juuri noin!
No onneksi joku osaa.
Veit jalat suustani. Kiitos siitä!
Jeesushan herjas kaikki temppelinpitäjät. ulkokultaiset ym ym. toisin sanoen mikään mikä oli valmiiksi rakennettu ei ollut ok, ainoastaan mihinkään nojautumaton oma usko (kuten Jeesuksella). Eipähän Jeesus yhtäkään kirkkoa perustanut ja todellakaan, ei mihinkään vanhaan perustanut. Olen ajatellut, että Jeesus oli kommunisti, mutta todellisuudessa ei politiikko. Hän ajatteli itse ja uudesti vailla mitään uskomuksia.
ovat luonnehtineet Jeesusta ensimmäiseksi sosialistiksi. Sen vuoksi, että Hän asettui aina heikoimpien puolelle
Kirjoitat kauniisti. Voisit tarjota tuota vaikka Vapaa-ajattelija lehteen?
Mitä muuten minun moraaliini tulee, niin minä olen Etsijä. Olen jo teini-iästä lähtien pohtinut erilaisia näkemyksiä, ja joskus on joitain käsityksiä ollut melkoisen vahvojakin - mutta myöhempi tieto tai elämys on aina kyseenalaistanut ne. Niinpä olenkin tullut siihen tulokseen, että etiikan ja moraalin suhteen mitään absoluutteja ei olekaan. Kuitenkin minua kiinnostaa kovasti kehittyä, ja siksi näitä asioita käsittelevät väittelyt ovat pohjattoman mielenkiintoisia.
Muuten olen sitä mieltä, että koska ateisti kantaa itse vastuun päätöstensä eettisyydestä, hän on tietyllä tavalla moraalisempi kuin uskovainen, joka sysää tuon vastuun jumalalleen.
Olen täysin samaa mieltä.
"koska ateisti kantaa itse vastuun päätöstensä eettisyydestä, hän on tietyllä tavalla moraalisempi kuin uskovainen, joka sysää tuon vastuun jumalalleen"
Se kaikki itsensä ja lähimmäistensä syyllistäminen, tuomitseminen, marttyyrimaisuus ja arvosteleminen, jota uskova päivittäin harrastaa, on juuri tuota vastuun välttelyä.
Uskova ei missään tilanteessa ota mistään vastuuta. Kaikki asiat, ihmiset, sattumukset ja tilanteet ovat joko jumalasta tai sitten saatanasta.
Koko elämä on yksinkertaistettu niin, ettei minkäänlaiselle pohdinnalle ja analysoinnille jätetä tilaa.
Kun tulee vaikea tilanne elämässä, luetaan raamatusta sopivia lauseita ja tulkitaan niitä siten, että ne istuvat tilanteeseen... ja sitten yksinkertaisesti 'annetaan asia herran haltuun'.
Näppärää, eikö totta.
On niin helppoa elää laput silmillä.
herkistänyt omaatuntoani, ja tehnyt minut itseni yhä syyllisemmäksi Jumalan ja ihmisten edessä. Sitä kutsutaan Pyhän Hengen työksi ihmisessä. Uskotko muuten omaantuntoon? Minä uskon, että se on universaali, Jumalan asettama kaikkien ihmisten sisimpään.
vaan ainoa aika joka meillä jonkin kummallisen sattuman kautta on
Mikäs tämä niin sanottu kummallinen sattuma on ?
Sitäkö että tulimme tyhjästä ja elämämme merkitys on tyhjyyttä ja olemme täältä poistuessamme jää vain tyhjyys,sattuma ?
Ja jos ateistit etsivät vastausta tieteestä ? Niin tiede minun mielestäni jättää ihmisen aika kylmälle paikalle jos ylipäätänsä etsit elämäänsä lohtua tieteestä ?
Esimerkiksi läheisen kuoleman kohdatessa, en usko kovinkaan monen ihmisen löytävän lohtua tieteestä...tiede jättää ihmisen aika kylmäksi (se on vain hetken validiksi todettua faktaa,joka kumotaan myöhemmin toisella faktalla)
vai löytääkö ateisti sen lohdun itsestään vai sysätäänkö tälläiset pohdinnat syrjään...niin ettei niitä tarvitsisi miettiä ja ehkäpä kyseenalaistaa tieteelle asettettua asemaa elämässä...kyllä minäkin arvostan tieteitä,mutta niillä on oma asemansa....
Uskon omaantuntoon.
En kuitenkaan usko, että jokin voima tai kummitus olisi sitä ihmiseen valanut.
Omatunto opitaan, kuten kaikki muukin.
Lapsi oppii, mikä tekee kipeää.
Jos lapselle kuitenkin opetetaan, että kaikki hyvä tulee jumalasta ja paha saatanasta, eikä hänen tarvitse ottaa mistään vastuuta, taitaa hänelle muodostua varsin 'joustava' omatuntokin.
Uskon (toivon) myös siihen, että jonakin päivänä sinunkaltaisesi ihmiset vihdoin tulevat järkiinsä ja luopuvat harhoistaan. Tämä ei ole ilkeilyä, vaan ihan vilpitön toive.
Mielestäni on surullista, että aikuiset ihmiset edelleen palvovat (ihan tosissaan ja vakavissaan) henkiä, enkeleitä, maahisia ja kaiken maailman kummituksia.
Sanoit, että usko on herkistänyt omaatuntoasi.
Minä veikkaan, että itsetutkiskelu on hiukan rönsyillyt ja mahdolliset saarnaajien lisäämät löylyt ovat pönkittäneet 'minä-itse-tässä-tärkeä'-kuvaasi. Tämä on kovin tavallista, varsinkin helluntaiseurakunnassa.
Mietipä, miksi niin monet uskovat jumalaan ja haluavat olla mukana seurakunnassa.
Voisiko syy olla se, että ihminen saa siten tuntea olevansa tärkeä?
Kukapa ei nauttisi siitä, että nostetaan jalustalle ja kovasti kehutaan.
Se on kuin huume..
Se materia mistä koostun löytyy avaruudesta, planeetoilta, galakseista jne. ja sinne se myös uudelleen päätyy. Se ei ole tyhjyyttä vaan mahdollista uutta elämää, elämän muodosta viis.
Uskon elämän vääjäämättömyyteen, eli sitä syntyy kaikkialla missä olosuhteet ovat suotuisat, sattumalta. Nykytiedon mukaan suotuisia olosuhteita lötyy paljon, hyvin paljon.
Eli elämän syntymä on sattumaa, kuin rikka rokassa.
Itseäni lohduttaa muisto läheisestäni, läheiset, ja ylläkirjoittamani ajatus maailmankaikkeuden materiasta. En näe tässä mitään kylmää.
Jos maapallo räjähtää tai paistuu pois, so what? -elämää tai mahdollisuudet siihen on aina jossakin, ja jos ei, So What?
Ei tässä mitään sysitä syrjään, elämä on tai sitten ei ole.
Siinä että ilman happea haukkaamalla emme tunnetulla planeetalla eläisi, vaikka toisien mieliä pahoittaisimme ilman suunnitelmallisuutta koska olemmehan vain -- loppujen lopuksi ihmisiä aikajanassa, mutta virheistämme oppien ja ne hyväksyen päivästä toiseen..
Hurmurit ovat imagojensa vankeja, ,"suora lainaus" musiikkibiisistä kuultuna.Olet unelma tuolta jostain olevainen ja sinua odotetaan..
En palvo enekeleitä enkä kummituksia. Palvelen elävää Jumalaa.
Olen opettanut itse kristinoppia nuorille. Kristinuskon mukaankin ihminen oppii moraalin. Omatunto on Jumalan asettama, mutta toimii oikein vain silloin, kun se on sidottu Jumalan Sanaan.
Voisi ajatella myös omantunnon toimivan oikein silloin, kun se on sidottu yleisinhimilliseen, universaaliin luonnonlakiin, joka vastaa 10 käskyä.
toinen asia on sitten se, kykeneekö ihminen omin voimin noudattamaan Jumalan käskyjä.
Krisinusko perustuu ihmisen voimattomuuteen. Jumala antaa voiman hyvyyteen. Sittenkin se on vain heijastusta Jumalan kirkkaudesta.
tyhjästä? Täytyykö ensin olla alkuaine?
Kuinka esimerkiksi perhosen siipiin syntyy sattumalta silmiä muistuttava kuvio, joka pelästyttää viholliset?
Entä eläinten suojavärit?
Mistä syntyy ihmisen luontainen kaipaus uskonnollisuuteen ja jumaluuteen?
"mikä on vakaumuksessanne tärkeintä?"
Omassa henkilökohtaisessa vakaumuksessani tärkeintä on tieteellinen maailmankuva, onnellisuuden tavoittelu, yleisen hyvän tavoittelu, toisten ihmisten auttaminen, rakkaus... Ihan perusasioita, ilman uskoa yliluonnolliseen.
"Millainen arvomaailma ja moraali teillä on?"
Oma moraalini ja arvomaailmani perustuvat omaan järkeilyyni. En pidä mitään asiaa hyvänä tai pahana suoralta kädeltä, vaan mietin asiaa monelta kantilta. Olen aika liberaali arvomaailmani suhteen toisaalta, mutta myös vanhoja arvoja minulta löytyy, kuten isänmaallisuus.
"Mitkä ovat pääasioita ateismissa?"
Huono kysymys, sillä kysyt 'pääasioita'. Ateismissa on vain yksi asia, jumaluskon puute.
"Onko se pelkästään vain jumalien ja jumaluuksien vastustamista vai ajatteko jotain muutakin tärkeää asiaa?"
Ei voi vastustaa jotain, mihin ei usko. Ateisti ei vastusta kristinuskon jumalaa, ei allahia eikä zeusta. Ateisti ei usko näiden olemassaoloon, tai pitää olemassaoloa ainakin hyvin epätodennäköisenä ja todisteiden puuttuessa järjenvastaisena (omalta osaltani näin).
"Onko teillä jokin sanoma tämän ajan vaikeuksien keskellä eläville ihmisille?"
Ateistien yhteinen sanoma on se, ettei ole jumalia.
Itse voin lähettää kaikille sellaisia terveisiä, että aina talous on jossain vaiheessa lähtenyt nousuun, eikä nytkään ole merkkejä siitä, ettei näin kävisin nytkin. Maltetaan odottaa ja tehdään kovasti töitä yhdessä. Kyllä se siitä.
en näe mitään vikaa, päinvastoin. Mutta kuinka pitkälle ihmisen siivet kantavat? Tuleeko jossain inhimillisen luonnon raja vastaan? Kristinusko, jota itse edustan, opettaa, että ihminen ei pysty täydelliseen hyvään. Jumalan rakkaus on agape-rakkautta, epäitsekästä. Ihminen on pohjimmiltaan aina itsekäs ja tiedostamattakin tavoittelee omaa etuaan. Siitä johtuu, että kaikki , hienoimmatkin yhteiskuntamallit epäonnistuvat. Paha ei lähde pois ihmisen keinoin.
"Jumalan rakkaus on agape-rakkautta, epäitsekästä."
Mitä epäitsekästä on vaatia muilta rakkautta rangaistuksen uhalla?
Eikös kristinusko vasta olekin itsekästä? Pääasiahan on pelastus, eli se pääseekö itse kuoltuaan taivaaseen (ja onpa joku iloinnut siitäkin että saa sitten sieltä katsella helvetin tulessa käristyviä kadotettuja). Ja teidän Jumalanne jos kuka on itsekäs - hänhän pompottelee koko maailmankaikkeutta vain sen mukaan kuka häneen uskoo ja häntä palvoo. Eikä tuo paha ole sen teidän kuvitellun Jumalannekaan keinoin tuntunut mihinkään häviävän. Jo paratiisissakin oli käärme.
Mitäpä jos siellä tulevassa taivaassakin on käärme joka kuiskuttelee ettei harpunsoittaminen päivästä toiseen lopulta olekaan niin täydellisen ihanaa, ja koko homma lähtee taas kerran alusta. Siinäpä kaikkien epäonnistuneiden projektien äiti!
Kerrotko pienelle lapselle että "et sinä pysty kuitenkaan koskaan kovin hyvin kävelemään etkä koskaan opi hyvin piirtämään etkä laulamaan etkä ole muuta kuin surkea kelvoton kurjimus"? Aika huonot evääthän siinä lapselle antaisi vai mitä?
Vähän huolestuttaa ajatella miten paljon se vaikuttaa, että meidänkin yhteiskunnassamme on paljon ihmisiä joita heidän uskontonsa on iskostanut ajattelemaan juuri noin ja jotka sillä vielä oikein ylpeilevät - mutta hehän luulevatkin että se takaportti on odottamassa josta pääsee lopulta livahtamaan ja voi jättää tämän rempallaan olevan maapallon ikihyviksi.
Minulla on akvaario - luuletko että vaadin kaloiltani palvontaa ja kiitosta? En vaadi. Pidän niistä huolta ja iloitsen niiden katselemisesta ja koetan hoitaa niitä parhaani mukaan niiden omien tarpeiden mukaisesti. Minua ei yhtään huolestuta "uskovatko" ne minuun. Minä en ole jumala.
oikeastaan kansantalouskin ja globaalitalouskin perustuu hihhulitieteeseen, sitä koitetaan ennustaa profetioin tiettyjen laitosten, milloin tuo taho on valtiovarainministeriö,pellervon tutkimuslaitos tai jokin muu organisaatio ja nyt eivät edes uskaltaneet ennustaa ensvuoden talousprofetiaa....ja kuten nytkin on todettu tämänkin hetken finanssimaailman turbulenssia ei osattu odottaa tai sen laajutta....
Rahalle ja taloudelle on nykyisin annettu liian suuri valta...ei taloudelle annettu tälläistä valtaa vielä 10-vuotta sitten...ei ollut mitään 4 vuosineljännes katsauksia ja siltäpoohjalta sitten päädyttäisiin tekemään tiettyjä toimenpiteitä yritys/kunta,valtion tulomenobudjeteissa.
Jotenkin ihminen on saatu uskomaan että kaikki on hyvin jos talous vaan kasvaa exponentiaalisesti ja ainaisesti...tuntuu vain että tuonkin talouspainotteisen politiikan nimessä tulee jokin raja vastaan...ihmisten pitäisi aina olla valmiita uudistumaan ja panostamaan osaamiseensa jotta voisivat antaa panoksensa työpaikallaan et seuraava kvartaali olisi tuloksellinen....aina ajatellaan vain lukuja ja tehokkuutta...ja jos ei olla tarpeeksi tehokkaita niin ainahan sen voi ulkoistaa jonekkin halvemman tuotannon maihin.
kuolemanrangaistus toisten puolesta?
En siis Jumala.
Et kai tarkoita jeesus-myyttiä. Vaikka jeesus olisikin tehnyt itsemurhan ristille, se ei merkitse mitään, koska hänhän tiesi ettei oikeasti kuolisi.
tähän väliin, että osa "Jeesus-myytistä" on historiallista faktaa, josta myös roomalainen pakanahistorioitsija on kirjoittanut.
ristiinnaulitseminen on totta varmasti.
Eri asia on se, nousiko Hän kuolleista, oliko Hän Jumalan Poika (mikä oli teloittamisen syy: se, että Hän itse sanoi niin), sovittiko Hän maailman synnit, nousiko Hän taivaaseen ja tuleeko Hän kerran takaisin.
Jeesuksesta siis vain osa on uskon aluetta.
Tutkijat ovat voineet varmasti todeta, että Hän puhui Jumalan Valtakunnasta, että Hän harrasti parannustoimintaa, että Hänet ristiinnaulittiin.
Loppu täytyy joko uskoa tai hylätä.
että joku on ollut tarinoiden esikuvana, en usko yliluonnollisiin osiin tarinasta.
"mikä on vakaumuksessanne tärkeintä?"
mitäpä luulet? olisiko kenties jumaliin luulemattomuus. syynkin tuohon varmaan keksit, ehkä?
"Millainen arvomaailma ja moraali teillä on?"
se ei kuulu sinulle, eikä sinun sitä tarvitse miettiäkään.
"Mitkä ovat pääasioita ateismissa?"
jumaliin luulemattomuus.
"Onko se pelkästään vain jumalien ja jumaluuksien vastustamista"
ei ateisti mitään vastustele..
"Onko teillä jokin sanoma tämän ajan vaikeuksien keskellä eläville ihmisille?"
ateismilla, ateisteilla vai kenellä/millä?
ja mihin?
Ehkä ateistilla ei ole toivoa -"ei iankaikkista elämää".
Kristinusko tuo toivon:
"Joka uskoon minuun, elää
vaikka hän olisi kuollut"