Tein eilen joulusiivon ja tänään havaitsin että olen kuin jyrän alle jäänyt. Taisin siinä 7 tunnin joulusiivon aikana rehkiä niin että lihakset joiden olemassaolosta en edes tiennyt, heräsivät näin jouluksi muistuttamaan olemassaolostaan.
Eipä silti, työ tekijäänsä kiittää joten mikäs tässä on ollessa ja työnsä jälkiä hyvin mielin tarkastellessa.
Juolahtipa tuossa sitten kuitenkin mieleeni asunnottomien, yksinäisten ja köyhien joulu.
Millaista mahtaakaan olla ripustella joulukoristeita roskalaatikon sisäpuolelle. Tai keräillä kamojaan tyhjässä varastokopissa tai kampeutua jalkeille hämärässä rappukäytävässä portaiden alta.
Siitä sitten etsimään mahdollisuutta päästä suihkuun ja tämän jälkeen leipäjonoon tai pelastusarmeijaan hakemaan ruokakassia tai maksusitoumusta tai muuta apua joulusärvinten hankkimiseksi.
Tänä jouluna kukaties palstan räväkimmätkin kirjoittajat voisivat antaa edes ajatuksen näille ihmispoloille jotka tässä maassa näkymättöminä mutta olemassaolevina, joulunsa tällä tapaa viettävät.
Kenties me kaikki voisimme antaa muutaman minuutin ajastamme ja suoda muutaman lämpimän ajatuksen niille ihmisille jotka eivät jouluna pääse sen enempää päätteelle kuin herkkuja notkuvan joulupöydänkään ääreen.
Ja jos joulumme on runsas ja massissa on muutama killinki jäljellä kaupasta hankitun hevoskuorman suuruisen ruokaostosten jälkeen, kukaties tuon voisi käydä kilauttamassa vaikkapa pelastusarmeijan joulupataan.
Tai jos oikein rohkaistut, miksi et kutsuisi joulupöytääsi jotakuta jonka tunnet ja tiedät yksin jouluaan viettävän.
Niin pieni maa kuin Suomi on, joukossamme on melkoinen määrä niitä ihmispoloja jotka viettävät joulunsa kuin asuisivat kehitysmaassa.
Kirjoittelemaan ehdimme kyllä arkenakin, joten mitä jos tehtäisiin nyt joulua, paitsi tutuille niin myös tuntemattomille?
Suodaan osaltamme heille joulun valoa ja lämpöä, sitä samaa hyvää joka meille lankeaa ikäänkuin itsestään selvyytenä.
Eipä silti, työ tekijäänsä kiittää joten mikäs tässä on ollessa ja työnsä jälkiä hyvin mielin tarkastellessa.
Juolahtipa tuossa sitten kuitenkin mieleeni asunnottomien, yksinäisten ja köyhien joulu.
Millaista mahtaakaan olla ripustella joulukoristeita roskalaatikon sisäpuolelle. Tai keräillä kamojaan tyhjässä varastokopissa tai kampeutua jalkeille hämärässä rappukäytävässä portaiden alta.
Siitä sitten etsimään mahdollisuutta päästä suihkuun ja tämän jälkeen leipäjonoon tai pelastusarmeijaan hakemaan ruokakassia tai maksusitoumusta tai muuta apua joulusärvinten hankkimiseksi.
Tänä jouluna kukaties palstan räväkimmätkin kirjoittajat voisivat antaa edes ajatuksen näille ihmispoloille jotka tässä maassa näkymättöminä mutta olemassaolevina, joulunsa tällä tapaa viettävät.
Kenties me kaikki voisimme antaa muutaman minuutin ajastamme ja suoda muutaman lämpimän ajatuksen niille ihmisille jotka eivät jouluna pääse sen enempää päätteelle kuin herkkuja notkuvan joulupöydänkään ääreen.
Ja jos joulumme on runsas ja massissa on muutama killinki jäljellä kaupasta hankitun hevoskuorman suuruisen ruokaostosten jälkeen, kukaties tuon voisi käydä kilauttamassa vaikkapa pelastusarmeijan joulupataan.
Tai jos oikein rohkaistut, miksi et kutsuisi joulupöytääsi jotakuta jonka tunnet ja tiedät yksin jouluaan viettävän.
Niin pieni maa kuin Suomi on, joukossamme on melkoinen määrä niitä ihmispoloja jotka viettävät joulunsa kuin asuisivat kehitysmaassa.
Kirjoittelemaan ehdimme kyllä arkenakin, joten mitä jos tehtäisiin nyt joulua, paitsi tutuille niin myös tuntemattomille?
Suodaan osaltamme heille joulun valoa ja lämpöä, sitä samaa hyvää joka meille lankeaa ikäänkuin itsestään selvyytenä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uskon, että moni meistä ainakin ajoittain ymmärtää, ettei joulua voi ostaa tai myydä.
Uskon, että moni poistaa esteitä valon tieltä ja rakentaa joulun lämpöverkostoa.
ja hyvää joulua sinulle! =)