Postasit yksi päivä runon, siitä karusta keinusta, mutten muista miten se tarkkaan meni? Voisitko postata sen uudestaan, mielellään kirjoittajan nimen kera?
Ja hyvää ... ööh.. Yulea? Mithran juhlaa? Tms. :)
Ja hyvää ... ööh.. Yulea? Mithran juhlaa? Tms. :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kas, kun muistit. Löysin sen kirjasta Tätä runoa en unohda ja ja se on Mirja ja Kimmo Pyykön lempiruno.
He sanovat, että aina kun tämän runon kuulee, tulee ylpeäksi suomalaisesta kansanluonteesta, joka ei joutavia loruile selvittäessään elämän peruskysymyksiä.
Oli kuulemma käyttölyriikkaa Kosmoksessa aikoinaan.
Tekijä tuntematon:
KEINU
Keinun, keinun
keinuni on karu.
Keinussani on vain yksi naru.
Mie muistin että siinä olisi ollut yksi rivi enempi, muistin sen siis jo alunperinkin oikein. Kaverit on tykänneet :) Siitä on tullut mun uusi juomaruno ...
Suomalainen Juomaruno vuodelta 1904 (tekijää en muista)
Viikon verran juotuaan
Pessimisti tuskissaan
Tuumi: Nyt on jukoliste
Saavutettu päätepiste
Nuoranpätkä kourassaan
Hiipi nurkaan kuolemaan
Mutta toiset nähtyään
Yhden poissa pöydästään
Sydämissään syvä hätä
Alkoi etsiskellä tätä
Löytyi poika nurkastaan
Vainajana suorastaan
Mutta saatuansa spriitä
Toipui hän pian siitä
Kohottaen lasiaan
Lausui: Veljet, asiaan!
:)
kaulakiikku.
Hieno osoitus solidaarisuudesta. Kaveria ei jätetä!
Tykkään realistisesta runoudesta.
Kari Suomalainen vihasi omien sanojensa mukaan runoutta, koska se on liirumlaarumia ja sanoi, että häneltä puuttuu alue, jolla ymmärretään runoutta. Pakosta hän sitten valitsi runon tähän kirjaan.
Olavi Oksa:
Inspiratio
Mies suuri metsän siimeksessä käy;
hän uneksien astuu hiljalleen,
hän vallan antaa runohaaveelleen
ja laulut rinnastansa vyöryttäy.
Hän kulkee minne mielii, unelmoi
ja tutkii luonnon satuelämää;
hän näkee, mit´ ei kaikkein silmät nää
ja korvissansa äänet kummat soi-.
Käy luokse metsälähteen lempeän,
sen partahalla hetken leväten
hän kuulee kuiskausta kukkien
ja metsän neidon armaan kohtaa hän.
Taas eelleen kulkee - kohta pysähtyy,
kun vastaan sattuu jylhä honkapuu;
sen ylevyytehen hän ihastuu
ja siihen haaveksien hirttäytyy.-
Karua kauneutta mielestäni tuossa runossa.
Runo on Heikki Asunnan. Kirjasta kopioidun muistiinpanon mukaan:
löytyi poika nuorastaan (rimmaakin paremmin)
...
Mutta saatuansa spriitä
virkosi hän jälleen siitä (rytmi on parempi)