Menetys kotisynnytyksessä

Mutta tiedän että nämä vanhemmat kaipaavat lastaan valtavasti. Pitäsköhän sun mennä hoitoon hullu...

Ei kukaan kaipaa, nimittäin sua ja sun mielipiteitäs ääliö.

pullakahvi kirjoitti:

Ei kukaan kaipaa, nimittäin sua ja sun mielipiteitäs ääliö.

Aika outoa... ainoa oikea mielipide on parkua kuolleen kakaran perään... vaikka se on täysin itseaihetettu kuolema. Jos on jotain muuta mieltä niin leimataan hulluksi.

Mulle asialle ei oo mitään väliä. Mutta suvaitsevaisutta, siskot!

meininkiä kirjoitti:

Aika outoa... ainoa oikea mielipide on parkua kuolleen kakaran perään... vaikka se on täysin itseaihetettu kuolema. Jos on jotain muuta mieltä niin leimataan hulluksi.

Mulle asialle ei oo mitään väliä. Mutta suvaitsevaisutta, siskot!

Lue lisää

Että tilannetajutonta ääliötä ei saa sanoa ääliöksi (vaikka sellainen onkin), eikä saa sanoa mielipidettään mitä tulee ko.ääliöön (vaikka ääliölle itselleen kyseinen tapa on täysin luvallista).

Sinun ei tarvitse itkeä tuntemattoman kuoleman perään mutta voisit silti käyttäytyä.

pullakahvi kirjoitti:

Että tilannetajutonta ääliötä ei saa sanoa ääliöksi (vaikka sellainen onkin), eikä saa sanoa mielipidettään mitä tulee ko.ääliöön (vaikka ääliölle itselleen kyseinen tapa on täysin luvallista).

Sinun ei tarvitse itkeä tuntemattoman kuoleman perään mutta voisit silti käyttäytyä.

Lue lisää

Hei... tilannetajuttomuutta olisi se, että ao. henkilölle ilmaisisi, että hyvä näin, maailmassa on muutenkin jo tarpeeksi lapsia. Tämä palsta on kuitenkin täysin erilainen konteksti, täällä pitäsi voida keskustella kylmän asiallisesti ja rauhallisesti faktoihin perustuen. Jos ei kestä kohdata totuutta, niin silloin voi olla lukematta näitä juttuja.

Mukavaa tapania kaikille!

taju on kirjoitti:

Hei... tilannetajuttomuutta olisi se, että ao. henkilölle ilmaisisi, että hyvä näin, maailmassa on muutenkin jo tarpeeksi lapsia. Tämä palsta on kuitenkin täysin erilainen konteksti, täällä pitäsi voida keskustella kylmän asiallisesti ja rauhallisesti faktoihin perustuen. Jos ei kestä kohdata totuutta, niin silloin voi olla lukematta näitä juttuja.

Mukavaa tapania kaikille!

Lue lisää

Tässä tapauksessahan niitä ei ainakaan ole esillä. No, äidin päiväkirjat ja jälkiviisaus, mutta eipä ne faktoja ole, vaan äidin kokemuksia ja tulkintoja. Itselläni kun aikanaan tihkui lapsivesi, niin eipä niitä edes tuntunut sairaalassa kiinnostavan. Ja olin jo useamman lapsen saanut, joten jotain tiesin itsekin.

Jos arvaan yhtään, tuo äiti tulee kyllä syyllistämään itseään valitettavasti ihan itsekin. Siihen ei tarvita ulkopuolisia muuta kuin sanomaan, että niitä ei kannata liikaa miettiä. Jokaisella on oikeus suruprosessiin, ja se on hyvin yksilöllinen.

Tuo vauva syntyi tasan laskettuna päivänä, eli ei vielä yliaikainen. Mikä sitten meni pieleen, kuka tietää.

Olen kyllä käsittänyt että ruskea lapsivesi tarkoittaisi sitä että vauva olisi kenties menehtynyt jo (päiviäkin) aiemmin..?

Nimim. Ikävä kyllä(lle): olen miettinyt viimeaikoina sitä, että miten paljon vaaraa loppujenlopuksi se aiheuttaa kun äidin "vaistoja" ei kuunnella. Olen kuullut monen sanoneen että ovat yrittäneet sanoa että kaikki ei ole kohdallaan mutta heitä ei ole kuunneltu. Mietiskelin myös sitä, että jos synnyttää kotona, ja tulee tunne että kaikki ei ole hyvin -> siirtyy sairaalaan, niin otetaanko siinä vaiheessa vakavammin? (Siis ihan siitä syystä että "Koska tuo hullu aikoi synnyttää kotona, niin kaiken TÄYTYY olla aivan pielessä").

Valitettavasti vauvoja menehtyy, myös siitä huolimatta että synnytetään suunnitellusti sairaalassa.

Vanhempien tuskaa se tuskin lievittää yhtään, oli synnytyspaikka sitten kotona tai sairaalassa. Voin kuitenkin ymmärtää täysin kotisynnytyspäätöksen, itse olen saanut niin törkeää kohtelua sairaalan taholta, että enää en sinne mene synnyttämään ellei todellakin ole hätä, pakko tai tarve.

En sulje pois kotisynnytysv... kirjoitti:

Tuo vauva syntyi tasan laskettuna päivänä, eli ei vielä yliaikainen. Mikä sitten meni pieleen, kuka tietää.

Olen kyllä käsittänyt että ruskea lapsivesi tarkoittaisi sitä että vauva olisi kenties menehtynyt jo (päiviäkin) aiemmin..?

Nimim. Ikävä kyllä(lle): olen miettinyt viimeaikoina sitä, että miten paljon vaaraa loppujenlopuksi se aiheuttaa kun äidin "vaistoja" ei kuunnella. Olen kuullut monen sanoneen että ovat yrittäneet sanoa että kaikki ei ole kohdallaan mutta heitä ei ole kuunneltu. Mietiskelin myös sitä, että jos synnyttää kotona, ja tulee tunne että kaikki ei ole hyvin -> siirtyy sairaalaan, niin otetaanko siinä vaiheessa vakavammin? (Siis ihan siitä syystä että "Koska tuo hullu aikoi synnyttää kotona, niin kaiken TÄYTYY olla aivan pielessä").

Valitettavasti vauvoja menehtyy, myös siitä huolimatta että synnytetään suunnitellusti sairaalassa.

Vanhempien tuskaa se tuskin lievittää yhtään, oli synnytyspaikka sitten kotona tai sairaalassa. Voin kuitenkin ymmärtää täysin kotisynnytyspäätöksen, itse olen saanut niin törkeää kohtelua sairaalan taholta, että enää en sinne mene synnyttämään ellei todellakin ole hätä, pakko tai tarve.

Lue lisää

Halusi kotisynnytyksen. Sydänäänet alkoivat heiketä , ehtivät viime hetkellä sairaalaan ja sektioon.

luomu ystävällä läheltä piti kirjoitti:

Halusi kotisynnytyksen. Sydänäänet alkoivat heiketä , ehtivät viime hetkellä sairaalaan ja sektioon.

Taf lak.

Kotisynnytys on yleensä aina tietoinen, itse otettu iso riski. Joskus vaan käy niin, että riskit realisoituvat. Ei siitä kannattaisi lehden palstoilla itkeä.

Yhteiskuntamme tarjoaa kaikille mahdollisuuden synnyttää valvotuissa, turvallisissa olosuhteissa, jossa syntyvän lapsen ensimmäisistä hetkistä tulisi paras mahdollinen. Jos vanhemmat päättävät, että eivät näitä mahdollisuuksia käytä, niin asialle ei voi mitään.

Hyvä joulua kaikille.

luomu ystävällä läheltä piti kirjoitti:

Halusi kotisynnytyksen. Sydänäänet alkoivat heiketä , ehtivät viime hetkellä sairaalaan ja sektioon.

Meillä ainakin on koettu juuri tuo sektioon pääsyn nopeus, sekä tehokas lapsen ensihoito, eli katkoksia ei tullut lapsen hoitoon lainkaan. Ja tuo on ollut se, joka on varmaan pelastanut paljolta.

Tosin, joskus olen miettinyt sitäkin, että olisiko asiat menneet toisin ilman sitä suurta lääkitystä. Mutta nämä ovat olleet vain sellaisia mitä jos mietintöjä. En omasta kokemuksestani voisi suositella kenellekään kotisynnytystä, mutta korostan juuri sitä, että äitejä pitäisi kuunnella ehkä tarkemmalla korvalla, eikä suhtautua heihin vain turhan valittajina. Itse koin sellaista, että vaikka en ollut ensisynnyttyjäkään, ja kerroin, että nämä kivut ovat jotain muuta, niin ei uskottu, kun jokainen synnytys on erilainen. Jo pelkästään ultralla kurkkaamalla olisi tilanne selvinnyt luultavasti, mutta mitään ei tehty. Minulle vain sanottiin, että kyllä he huolehtivat kaikesta. Lapsen sykettäkin seurattiin päästä, ja siinä oli tosi pitkiä hidastumia, lopulta jopa katkoksia, eikä sekään herättänyt kätilöitä edes kutsumaan lääkäriä. Onneksi vuoro vaihtui, ja uusi kätilö kutsui lääkärin välittömästi. Lääkäri tuli heti, ja teki välittömästi sektiopäätöksen, ja saliin päästiin myöskin heti. Vain sen vuoksi lapsi saatiin elvytettyä, ja arvioitu hapenpuutteen kesto jäi noin puoleen tuntiin. Siitä pidempi aika olisi aiheuttanut todella massiivisia tuhoja lapsen aivoissa, kun tämäkin on aiheuttanut niitä.
Mutta tavallaan pystyin samaistumaan äidin sanoihin myös siinä kohdalla, kun vaaditaan heti reagoimaan. Eli, minullakin meni aikaa tajuta tilanteen vakavuus, enkä todellakaan ollut valmis käymään tilannetta läpi kenenkään kanssa heti. Oikeastaan olin "tunteeton", ja onneksi eräs hyvin sairaan lapsen aikanaan synnyttänyt äiti soitti minulle, ja puhui varovasti asiasta. Eivät ne ajatukset heti siinä shokin keskellä herää, vaan ehkä vasta myöhemmin. Mutta silloin ei välttämättä olekaan enää keskusteluapua saatavilla. Myös tuo isän kohtelu on tuttua. Ei meilläkään huomioitu isää millään lailla, ainoastaan eräs kätilö vuodeosastolla tajusi puhua myöskin isän kanssa asiasta, ja ihan kahden kesken. Meillä oli siinä tilanteessa isä se, joka piti tavallaan meitä pystyssä. Ja hän oli se, joka oli todella peloissaan ollut sekä minun, että myöskin lapsen vuoksi. Siltikään häntä ei huomioitu, enkä todellakaan itse pystynyt siinä tilanteessa tukemaan häntäkin.
Mutta siis, edelleenkin voimia äidille ja isälle.

luomu ystävällä läheltä piti kirjoitti:

Halusi kotisynnytyksen. Sydänäänet alkoivat heiketä , ehtivät viime hetkellä sairaalaan ja sektioon.

Kuolee niitä vauvoja sairaalasynnytyksessäkin. Valitettavasti.

realistina tiedän kirjoitti:

Taf lak.

Kotisynnytys on yleensä aina tietoinen, itse otettu iso riski. Joskus vaan käy niin, että riskit realisoituvat. Ei siitä kannattaisi lehden palstoilla itkeä.

Yhteiskuntamme tarjoaa kaikille mahdollisuuden synnyttää valvotuissa, turvallisissa olosuhteissa, jossa syntyvän lapsen ensimmäisistä hetkistä tulisi paras mahdollinen. Jos vanhemmat päättävät, että eivät näitä mahdollisuuksia käytä, niin asialle ei voi mitään.

Hyvä joulua kaikille.

Lue lisää

Onko olemassa tutkimustietoa siitä että sairaala aivan TODELLA on turvallisin paikka synnyttää? Vai mennäänkö tässä nyt vaan virran mukana "No tottakai viisaammat tietää" auktoriteettiin luottaen?

Sairaalassa jos vauva kuolee hoitovirheen takia, niin aivan taatusti sitä hoitovirhettä EI myönnetä, päinvastoin siellä toinen toistaan tukien peitellään yhden välinpitämättömän mokia.

Valituksia ei oteta vastaan. Edes rakentavassa mielessä mitään kritiikiksi ehkä tulkittavaa ei suostuta kuulemaan, pitää olla hys hys ja tyytyväinen vaikka saisi millaista kohtelua osakseen. Kysehän on vain synnyttäjän ja vauvan turvallisuudesta.

Mutta onko esim. asiattomat kommentit ja ylimielinen käyttäytyminen synnyttäjää kohtaan sitä turvallisuutta? En purematta niele.

Niin, sairaala VOISI olla aidosti turvallinen, ja aidosti jopa MUKAVA ympäristö synnyttää oman lapsensa, mutta mikä siinä on, että näin ei ole?

Tämä kysymys oli niille, joilla on kokemusta Kehä III:n ulkopuolisesta elämästä. Ja sairaaloista muualla päin Suomea. Suomessa synnyttäjällä on TEORIASSA oikeus valita missä synnyttää. Minä EN silti pääse Helsinkiin synnyttämään miellyttävään sairaalaan! Joten synnytän mieluumin kotona ellei tule tosiaan TARVE lähteä lähimpään sairaalaan kuuntelemaan alentuvaa käytöstä.

Omalla valinnallani BOIKOTOIN tätä "omaa sairaalaani". Kyse on mielenosoituksesta.

aaaa1234 kirjoitti:

Onko olemassa tutkimustietoa siitä että sairaala aivan TODELLA on turvallisin paikka synnyttää? Vai mennäänkö tässä nyt vaan virran mukana "No tottakai viisaammat tietää" auktoriteettiin luottaen?

Sairaalassa jos vauva kuolee hoitovirheen takia, niin aivan taatusti sitä hoitovirhettä EI myönnetä, päinvastoin siellä toinen toistaan tukien peitellään yhden välinpitämättömän mokia.

Valituksia ei oteta vastaan. Edes rakentavassa mielessä mitään kritiikiksi ehkä tulkittavaa ei suostuta kuulemaan, pitää olla hys hys ja tyytyväinen vaikka saisi millaista kohtelua osakseen. Kysehän on vain synnyttäjän ja vauvan turvallisuudesta.

Mutta onko esim. asiattomat kommentit ja ylimielinen käyttäytyminen synnyttäjää kohtaan sitä turvallisuutta? En purematta niele.

Niin, sairaala VOISI olla aidosti turvallinen, ja aidosti jopa MUKAVA ympäristö synnyttää oman lapsensa, mutta mikä siinä on, että näin ei ole?

Tämä kysymys oli niille, joilla on kokemusta Kehä III:n ulkopuolisesta elämästä. Ja sairaaloista muualla päin Suomea. Suomessa synnyttäjällä on TEORIASSA oikeus valita missä synnyttää. Minä EN silti pääse Helsinkiin synnyttämään miellyttävään sairaalaan! Joten synnytän mieluumin kotona ellei tule tosiaan TARVE lähteä lähimpään sairaalaan kuuntelemaan alentuvaa käytöstä.

Omalla valinnallani BOIKOTOIN tätä "omaa sairaalaani". Kyse on mielenosoituksesta.

Lue lisää

Minun lapseni oli menehtyä kätilön virheen vuoksi, ei kutsunut lääkäriä, kun oli päättänyt hoitaa tämän vaikean synnytykseni ihan itse. Onneksi vuoro vaihtui, ja sain tilalle tervepäisemmän kätilön, joka välittömästi kutsui lääkärin, kun näki lapsen sydänkäyrät.

No, lapsi saikin sitten diagnoosin vaikea synnytysasfyksia, ja jatkohoito oli hyvää, sekä jo vauvaiästä seuranta hyvin tarkkaa. Mutta itse koin uhkailuna sen, että kun kyselin asiasta ja synnytyksen tapahtumista, niin sanottiin, että teemme kaikkemme lapsen vammojen mahdollisimman hyvään kuntoutukseen, mutta tässä tilanteessa on viisainta keskittyä vain siihen, ja tuollaiset prosessit saattavat tulevaisuudessa hankaloittaa lapsen jatkohoitoa. Jotenkin käsitin, että kyseessä oli piilotettu uhkaus. Papereita ei meinannut löytyä, ja kun viimein ne sain saairaalasta, niiden merkinnät olivat hyvin kaukana todellisuudesta. Ja suoraan myöskin sanottiin, että hyvin harvoin nämä hoitovirhesyytökset johtavat yhtään mihinkään. No, ei kai, kun jos ei ole kuvannut videolle, niin ei millään voi todistaakaan mitään, kun ei kirjauksia ole tehty asianmukaisesti.

Sairaaloissa tehdään paljon virheitä, onneksi niistä suurin osa on vaarattomia ja pieniä. Mutta on tehty tutkimuksia, ja on arvioitu, että joka kymmenennessä hoitotapahtumassa tällaista tapahtuu. Tuntuuko sairaala turvalliselta vieläkin? En edelleenkään ole sitä mieltä, että itse voisin synnyttää kotona, mutta kyllä jos vielä niissä asioissa liikun, niin tarkkaa kirjaa pidämme kaikesta.

omakohtaista kokemusta kirjoitti:

Minun lapseni oli menehtyä kätilön virheen vuoksi, ei kutsunut lääkäriä, kun oli päättänyt hoitaa tämän vaikean synnytykseni ihan itse. Onneksi vuoro vaihtui, ja sain tilalle tervepäisemmän kätilön, joka välittömästi kutsui lääkärin, kun näki lapsen sydänkäyrät.

No, lapsi saikin sitten diagnoosin vaikea synnytysasfyksia, ja jatkohoito oli hyvää, sekä jo vauvaiästä seuranta hyvin tarkkaa. Mutta itse koin uhkailuna sen, että kun kyselin asiasta ja synnytyksen tapahtumista, niin sanottiin, että teemme kaikkemme lapsen vammojen mahdollisimman hyvään kuntoutukseen, mutta tässä tilanteessa on viisainta keskittyä vain siihen, ja tuollaiset prosessit saattavat tulevaisuudessa hankaloittaa lapsen jatkohoitoa. Jotenkin käsitin, että kyseessä oli piilotettu uhkaus. Papereita ei meinannut löytyä, ja kun viimein ne sain saairaalasta, niiden merkinnät olivat hyvin kaukana todellisuudesta. Ja suoraan myöskin sanottiin, että hyvin harvoin nämä hoitovirhesyytökset johtavat yhtään mihinkään. No, ei kai, kun jos ei ole kuvannut videolle, niin ei millään voi todistaakaan mitään, kun ei kirjauksia ole tehty asianmukaisesti.

Sairaaloissa tehdään paljon virheitä, onneksi niistä suurin osa on vaarattomia ja pieniä. Mutta on tehty tutkimuksia, ja on arvioitu, että joka kymmenennessä hoitotapahtumassa tällaista tapahtuu. Tuntuuko sairaala turvalliselta vieläkin? En edelleenkään ole sitä mieltä, että itse voisin synnyttää kotona, mutta kyllä jos vielä niissä asioissa liikun, niin tarkkaa kirjaa pidämme kaikesta.

Lue lisää

..aikoinaan annettu nähdäkään ensimmäisen synnytyksen papereita. Sain ne vasta nyt 15 vuoden jälkeen ja ihmettelin ettei niissä ollut juuri mitään merkintöjä synnytyksen kulusta. Ovatko kenties sensuroitu? Synnytys tuolloin meni hyvin kivuliaana läpi, kun en saanut mitään puudutuksia 8kun niitä ei ehditty antaa, kun hiljaa ja kilttinä odottelin vain kätilöiden saapumista paikalle)
Nyt kun olin joulukuussa synnyttämässä päätin että pidän sen verran meteliä itsestäni että se puudutus saadaan. Niinpä olinkin sitten vähemmän kiltti potilas, soittelin kelloa ja hoitajia paikalle pienenkin muutoksen jälkeen joka olotilassa tapahtui, ja koko ajan kysyin koska puudutus laitetaan. Se oli hyvä taktiikka; sain puudutukset ajoissa ja synnytys meni loistavasti, epiduraali vei ponnistuskivut lähes täysin ja supistuskivut kokonaan. Lapsiveden tulokin huomattiin paremmin, kun ihmettelin tuliko minulle virtsankarkailua (jota minulla on ollut) vai mitä, yhdellä kertaa kun soittelin kätilöille näistä olotila muutoksista. Se paljastuikin lapsiveden menoksi. Jos olisin ollut se kiltti potilas ,kuten 15 v. sitten lapsivesikin olisi voinut mennä huomaamattaan.
Huomasin huomattaman muutoksen sairaala käytännöissä nykyisin verrattuna 15 vuoden takaisiin; kontaktit lääkäreihin on minimoitu, lääkärien juttusille et pääse, kätilö armeija pitää kyllä siitä huolen. kätilöt ovat ikäänkuin ottaneet lääkäreiden "paikan".Ennen lääkärit tutki lapset ja äidit heti alusta alkaen, nykyään vasta lähtöpäivänä sairaalasta ja äitejä ei tutkita lainkaan, jos ei ole erityistä syytä. Jos on kysyttävää lääkäriltä , vastausta et saa, ennenkuin tinkaat asiaa joka päivä , niin ehkä lähtöpäivänä saat vastauksen. Todella olisi jotain vauvalla vaivaa tai itsellä niin hirvittää ajatella, kun kätilöt leikkii lääkäreitä ja oikeiden lääkäreiden luo et pääse.Kyllä tänä päivänä hoitovirheistä kannattaa olla huolissaan tällä systeemillä. Nytkin tuntui että synnytyspapereiden saanti herätti hämmennystä, kun niitä halusin.
Mitä tulee alkuperäiseen keskustelun aiheeseen; tosi kauhea tilanne.Lapsen menetys on pahinta mitä elämässä voi sattua. Syyllistäminen on väärin, tuskaa riittää muutenkin vanhemmilla.. Mutta on totta on sekin että kotisynnytys on riski ja aika suuri sellainen.Joku kirjoitti että on saanut huonoa kohtelua sairaalassa. Olen itsekkin saanut huonoa kohtelua joissakin sairaaloissa .Asiaan voi yrittää vaikuttaa ottamalla yhteyttä esim. ylihoitajaan. Lääkäreiden huonosta käytöksestä onkin sitten melko mahdotonta valittaa... Mutta siedän senkin , mutta aion olla "ei-kiltti" potilas huonokäytöksisille lääkäreille jatkossakin. Heillä ei ole oikeutta kohdella huonosti potilaita.

Äiti oli huomannut vihretävän ruskeaa limaa päiviä ennen synnytyksen käynnistymistä. Jos äiti ei olisi jäänyt vain odottamaan synnytyksen käynnistymistä kotioloissa, kuten oli suunnitellussa kotisynnytyksessä tuudittautunut tekemään, vaan tämän huomatessaan edes soittanut neuvolaan tai lähtenyt käymään synnärillä näytillä, olisivat ammattilaiset huomanneet vihreän mönjän olevan vauvareppanan kakkaa. Vauva oli kakatessaaan vielä elossa, ja tuo vihreä lima olisi pitänyt hoksata olevan vauvan hätähuuto! Tässä vaiheessa lapsen olisi varmaan vielä voinut sektio pelastaa.
Normaalilla äidillä oisi hälytyskellot soineet, kaikki ei kunnossa, ja menneet pelastamaan vauvan. Tämä äiti luuli sitä limatulpaksi ja jäi odottamaan synntyksen käynnistymistä, vauvan käydessä samaan aikaan hirvittävää kuolinkamppailuaan.
Lapsivesi todennäköisesti tihkui pois, naiivi äiti luuli sen olevan valkovuotoa, eikä kertonut kellekään/mennyt synnärille testauttamaan sitä. Vauva kakkasi lapsiveden vähyydestä johtuvaa paniikkiaan, ja kuoli sen jälkeen luultavasti vesien menon aiheuttamaan infektioon ja kuivuuteen. Vasta sen jälkeen synnytys käynnistyi lopullisesti.

Surullinen juttu. Nuorta äitiä olisi pitänyt opastaa paremmin.
Vielä jotenkin pahemmalta tuntuu, ettei äiti edes ymmärrä itse aiheuttaneensa tämän. Jos olisi ottanut asioista enemmän selvää, kertonut vihreistä mönjistään ja märästä vuodosta, mennyt käymään näytillä.. tilanne voisi olla toinen.
Hän sanoo, että vauva oli vain kuollut kohtuun, eikä hän voinut asialle mitään. Mutta hän olisi voinut, jos ei olisi jäänyt odottelemaan synnytyksen käynnistymistä, vaan mennyt hakemaan apua omituisiin oireisiinsa. Nyt hän vain antoi vauvansa kuolla. Sinänsä vesien menolle ja vauvan kakkaamisellehan hän ei tietenkään voinut mitään. Mutta niihin olisi pitänyt reagoida!

Nyt hän on varmaan shokissa, kun teksti tulee tunteettomana. On kuulema jo hyväksynyt asian, oman poikansa kuoleman!
Hän kuulostaa niin nuorelle ja ajattelemattomalle. Yksi vauva kuolee, hommataan toinen. Ei ehkä ymmärrä, että asia seuraa häntä lopun ikänsä. Poikaa ei enää mikään tuo takaisin, uusi vauva ei ole sama.

Ilkeimmin pistää se, kun hän näyttää toivoneen tyttöä, harmittelee ultrassa pippelin näkymistä. Ehkä hän halusikin poikansa kuolevan, jotta voisi yrittää tyttöä? :(

nimimerkityksetön kirjoitti:

Äiti oli huomannut vihretävän ruskeaa limaa päiviä ennen synnytyksen käynnistymistä. Jos äiti ei olisi jäänyt vain odottamaan synnytyksen käynnistymistä kotioloissa, kuten oli suunnitellussa kotisynnytyksessä tuudittautunut tekemään, vaan tämän huomatessaan edes soittanut neuvolaan tai lähtenyt käymään synnärillä näytillä, olisivat ammattilaiset huomanneet vihreän mönjän olevan vauvareppanan kakkaa. Vauva oli kakatessaaan vielä elossa, ja tuo vihreä lima olisi pitänyt hoksata olevan vauvan hätähuuto! Tässä vaiheessa lapsen olisi varmaan vielä voinut sektio pelastaa.
Normaalilla äidillä oisi hälytyskellot soineet, kaikki ei kunnossa, ja menneet pelastamaan vauvan. Tämä äiti luuli sitä limatulpaksi ja jäi odottamaan synntyksen käynnistymistä, vauvan käydessä samaan aikaan hirvittävää kuolinkamppailuaan.
Lapsivesi todennäköisesti tihkui pois, naiivi äiti luuli sen olevan valkovuotoa, eikä kertonut kellekään/mennyt synnärille testauttamaan sitä. Vauva kakkasi lapsiveden vähyydestä johtuvaa paniikkiaan, ja kuoli sen jälkeen luultavasti vesien menon aiheuttamaan infektioon ja kuivuuteen. Vasta sen jälkeen synnytys käynnistyi lopullisesti.

Surullinen juttu. Nuorta äitiä olisi pitänyt opastaa paremmin.
Vielä jotenkin pahemmalta tuntuu, ettei äiti edes ymmärrä itse aiheuttaneensa tämän. Jos olisi ottanut asioista enemmän selvää, kertonut vihreistä mönjistään ja märästä vuodosta, mennyt käymään näytillä.. tilanne voisi olla toinen.
Hän sanoo, että vauva oli vain kuollut kohtuun, eikä hän voinut asialle mitään. Mutta hän olisi voinut, jos ei olisi jäänyt odottelemaan synnytyksen käynnistymistä, vaan mennyt hakemaan apua omituisiin oireisiinsa. Nyt hän vain antoi vauvansa kuolla. Sinänsä vesien menolle ja vauvan kakkaamisellehan hän ei tietenkään voinut mitään. Mutta niihin olisi pitänyt reagoida!

Nyt hän on varmaan shokissa, kun teksti tulee tunteettomana. On kuulema jo hyväksynyt asian, oman poikansa kuoleman!
Hän kuulostaa niin nuorelle ja ajattelemattomalle. Yksi vauva kuolee, hommataan toinen. Ei ehkä ymmärrä, että asia seuraa häntä lopun ikänsä. Poikaa ei enää mikään tuo takaisin, uusi vauva ei ole sama.

Ilkeimmin pistää se, kun hän näyttää toivoneen tyttöä, harmittelee ultrassa pippelin näkymistä. Ehkä hän halusikin poikansa kuolevan, jotta voisi yrittää tyttöä? :(

Lue lisää

Kenen synnytyskertomus tuo oikein oli, sillä asianosaisen äidin versio eroaa tuosta aika tavalla. Kylmää kyytiä annat, ei voi muuta sanoa - toivottavasti edes itse sait tilityksestäsi hyvän mielen. Jos kuolinsyy varmistuu epäillyksi, ei lasta olisi voitu pelastaa vaikka kuinka olisi "hoksannut valkovuodossa olevan lapsivettä (!??)" tms. Tai etukäteen ajatellut synnyttää sairaalassa.

Ehkä sinun pitäisi reagoida ensisijaisesti omiin tunnevammoihisi. Epätavallisten ratkaisujen tekeminen kun ei ole kehoitus kääntää veistä haavassa, korkeintaan tekosyy.

nimimerkityksetön kirjoitti:

Äiti oli huomannut vihretävän ruskeaa limaa päiviä ennen synnytyksen käynnistymistä. Jos äiti ei olisi jäänyt vain odottamaan synnytyksen käynnistymistä kotioloissa, kuten oli suunnitellussa kotisynnytyksessä tuudittautunut tekemään, vaan tämän huomatessaan edes soittanut neuvolaan tai lähtenyt käymään synnärillä näytillä, olisivat ammattilaiset huomanneet vihreän mönjän olevan vauvareppanan kakkaa. Vauva oli kakatessaaan vielä elossa, ja tuo vihreä lima olisi pitänyt hoksata olevan vauvan hätähuuto! Tässä vaiheessa lapsen olisi varmaan vielä voinut sektio pelastaa.
Normaalilla äidillä oisi hälytyskellot soineet, kaikki ei kunnossa, ja menneet pelastamaan vauvan. Tämä äiti luuli sitä limatulpaksi ja jäi odottamaan synntyksen käynnistymistä, vauvan käydessä samaan aikaan hirvittävää kuolinkamppailuaan.
Lapsivesi todennäköisesti tihkui pois, naiivi äiti luuli sen olevan valkovuotoa, eikä kertonut kellekään/mennyt synnärille testauttamaan sitä. Vauva kakkasi lapsiveden vähyydestä johtuvaa paniikkiaan, ja kuoli sen jälkeen luultavasti vesien menon aiheuttamaan infektioon ja kuivuuteen. Vasta sen jälkeen synnytys käynnistyi lopullisesti.

Surullinen juttu. Nuorta äitiä olisi pitänyt opastaa paremmin.
Vielä jotenkin pahemmalta tuntuu, ettei äiti edes ymmärrä itse aiheuttaneensa tämän. Jos olisi ottanut asioista enemmän selvää, kertonut vihreistä mönjistään ja märästä vuodosta, mennyt käymään näytillä.. tilanne voisi olla toinen.
Hän sanoo, että vauva oli vain kuollut kohtuun, eikä hän voinut asialle mitään. Mutta hän olisi voinut, jos ei olisi jäänyt odottelemaan synnytyksen käynnistymistä, vaan mennyt hakemaan apua omituisiin oireisiinsa. Nyt hän vain antoi vauvansa kuolla. Sinänsä vesien menolle ja vauvan kakkaamisellehan hän ei tietenkään voinut mitään. Mutta niihin olisi pitänyt reagoida!

Nyt hän on varmaan shokissa, kun teksti tulee tunteettomana. On kuulema jo hyväksynyt asian, oman poikansa kuoleman!
Hän kuulostaa niin nuorelle ja ajattelemattomalle. Yksi vauva kuolee, hommataan toinen. Ei ehkä ymmärrä, että asia seuraa häntä lopun ikänsä. Poikaa ei enää mikään tuo takaisin, uusi vauva ei ole sama.

Ilkeimmin pistää se, kun hän näyttää toivoneen tyttöä, harmittelee ultrassa pippelin näkymistä. Ehkä hän halusikin poikansa kuolevan, jotta voisi yrittää tyttöä? :(

Lue lisää

Oletko sinä siis ollut paikalla ja nähnyt tämän "hätäkakan"???

Minua jäi ihmetyttämään myös se, että mistä oletat että lapsivettä on tihkunut..? Se että lapsivesi on vähissä, ei kyllä automaattisesti tarkoita sitä, että lapsivesi olisi nimenomaan emätimen kautta poistunut.

Muutenkin oletat automaattisesti, että "Tämä NUORI LUOMUSYNNYTTÄJÄ halusi vain olla niin luomu luomu luomu että vauva kuoli siksi".

PAH. Monelleko neuvolassa on selitetty että VIHREÄ LIMATULPPA on sitten hälyttävää? Aika harvalle.

Ja jos puhutaan nimenomaan LIMAtulpasta, niin mitä se sanana nostaisi ihmiselle mieleen? Minulle ainakin sana "lima" tuo mieleen ensimmäisenä jotain ällöttävää ja vihreää. Jos en olisi ikänäni limatulppaa nähnyt, en todellakaan osaisi olettaa että vihreä limatulppa olisi jonkinlainen hälyttävä merkki. Eihän limatulppaa pysty varsinaisesti kuvailemaan, koska sen ulkonäkö ja koostumus vaihtelee voimakkaasti. Esikoistani odottaessani OTIN KYLLÄ SELVÄÄ millainen se voi olla, millaisia versioita siitä on havaittu, mutta omani oli silti ihan erilainen kuin muiden kuvailemat!

Miten sinä olet luonut tuollaiset ihmeelliset omat oletuksesi ja käsityksesi tapahtumien kulusta? Olettaisin että olet itse raskaana tai pienen vauvan äiti, tai sitten sinulla on ahdistuneisuushäiriö (paniikkihäiriö) tms. Oletuksesi menevät nimittäin jo aika pahasti realistisuuden yli.

En väitä ettetkö VOISI olla oikeassa, mutta esität villejä oletuksiasi FAKTOINA jo nyt, enkä jaksa uskoa että olet edes ikinä tavannut tätä kyseistä äitiä, saati VARSINKAAN nähnyt sitä limatulppaa..?

Minun mielestäni taas on hirvittävän surullista se, että ihmisillä on tapana elää OLETUSTEN varassa, luoda omia käsityksiään, jotka eivät todellakaan pohjaudu faktoihin tai todelliseen tutkimustietoon millään tavalla.

Se että tämän kyseisen vauvan äiti, ei julista miten hajalla on, julkisilla keskustelupalstoilla ja juuri sinulle, ei minua huoleta. Hänen menetyksensä, hänen surunsa, hänen oikeutensa yksityisyyteen. Ja kyllä hän on maininnut että on vaikea olla itkemättä. Se ettei hänen tekstinsä ole PELKKÄÄ itkua, ei todellakaan tarkoita että hän olisi tunteeton. Huh huh!

Onko mielestäsi ainoa oikea tapa surra se, että ihminen vain valittaa ja valittaa ja valittaa ja suomii ja syyttää itseään?

Puhut kokoajan NUORESTA äidistä, mutta mielestäni hänellä on kyllä erittäin KYPSÄ maailmankatsomus, kun taas sinä itse et hyväksy ja salli mitään muuta kuin omat näkemyksesi siitä mikä on ainoa oikea tapa, edes surun ilmaisuun! Mieti nyt vähän!

aaaa1234 kirjoitti:

Oletko sinä siis ollut paikalla ja nähnyt tämän "hätäkakan"???

Minua jäi ihmetyttämään myös se, että mistä oletat että lapsivettä on tihkunut..? Se että lapsivesi on vähissä, ei kyllä automaattisesti tarkoita sitä, että lapsivesi olisi nimenomaan emätimen kautta poistunut.

Muutenkin oletat automaattisesti, että "Tämä NUORI LUOMUSYNNYTTÄJÄ halusi vain olla niin luomu luomu luomu että vauva kuoli siksi".

PAH. Monelleko neuvolassa on selitetty että VIHREÄ LIMATULPPA on sitten hälyttävää? Aika harvalle.

Ja jos puhutaan nimenomaan LIMAtulpasta, niin mitä se sanana nostaisi ihmiselle mieleen? Minulle ainakin sana "lima" tuo mieleen ensimmäisenä jotain ällöttävää ja vihreää. Jos en olisi ikänäni limatulppaa nähnyt, en todellakaan osaisi olettaa että vihreä limatulppa olisi jonkinlainen hälyttävä merkki. Eihän limatulppaa pysty varsinaisesti kuvailemaan, koska sen ulkonäkö ja koostumus vaihtelee voimakkaasti. Esikoistani odottaessani OTIN KYLLÄ SELVÄÄ millainen se voi olla, millaisia versioita siitä on havaittu, mutta omani oli silti ihan erilainen kuin muiden kuvailemat!

Miten sinä olet luonut tuollaiset ihmeelliset omat oletuksesi ja käsityksesi tapahtumien kulusta? Olettaisin että olet itse raskaana tai pienen vauvan äiti, tai sitten sinulla on ahdistuneisuushäiriö (paniikkihäiriö) tms. Oletuksesi menevät nimittäin jo aika pahasti realistisuuden yli.

En väitä ettetkö VOISI olla oikeassa, mutta esität villejä oletuksiasi FAKTOINA jo nyt, enkä jaksa uskoa että olet edes ikinä tavannut tätä kyseistä äitiä, saati VARSINKAAN nähnyt sitä limatulppaa..?

Minun mielestäni taas on hirvittävän surullista se, että ihmisillä on tapana elää OLETUSTEN varassa, luoda omia käsityksiään, jotka eivät todellakaan pohjaudu faktoihin tai todelliseen tutkimustietoon millään tavalla.

Se että tämän kyseisen vauvan äiti, ei julista miten hajalla on, julkisilla keskustelupalstoilla ja juuri sinulle, ei minua huoleta. Hänen menetyksensä, hänen surunsa, hänen oikeutensa yksityisyyteen. Ja kyllä hän on maininnut että on vaikea olla itkemättä. Se ettei hänen tekstinsä ole PELKKÄÄ itkua, ei todellakaan tarkoita että hän olisi tunteeton. Huh huh!

Onko mielestäsi ainoa oikea tapa surra se, että ihminen vain valittaa ja valittaa ja valittaa ja suomii ja syyttää itseään?

Puhut kokoajan NUORESTA äidistä, mutta mielestäni hänellä on kyllä erittäin KYPSÄ maailmankatsomus, kun taas sinä itse et hyväksy ja salli mitään muuta kuin omat näkemyksesi siitä mikä on ainoa oikea tapa, edes surun ilmaisuun! Mieti nyt vähän!

Lue lisää

Pahoittelen kärkevää viestiäni.

Mutta lue se tarkemmin. En tuomitse äitiä, häntä ei oltu opastettu hyvin. Ja vaikka hän on ajatusmaailmaltaan kypsä, hän oli vähän naiivi tuossa asiassa.Ei ollut voinut valmistautua synntykseen tarpeeksi, koska se oli hänen ensimmäisensä, eikä silloin oikeastaan voi tietää mihin joutuu.
Koska vaikka ei tiennyt vetisen vuodon voivan tarkoittaa lapsiveden tihkumista (kertonut tästä netissä), eikä vihreän liman olevan vaarallista, niin hän olisi voinut kysyä niistä joltain. Jossittelu ei enää mitään auta. Mutta surettaa hänen puolestaan, että antoi vain asioiden olla. :(

Enkä esitä ajatuksiani faktoina. Arvelen vain noin käyneen. Toivon todella, että asiat eivät ole niin.

En ole hänen limaa nähnyt, kuvauksen luin. Oma limatulppani oli läpinäkyvää, kirkasta, venyvää, sitä oli vähän ja siinä oli pieniä punaisia juovia. Olin lukenut aiemmin sen olevan sellaista. Minua varoitettiin perhevalmennuksessa vihreästä kakasta/vedestä, että se on vaaran merkki ja silloin pitää mennä sairaalaan. Säälittää, ettei tälle äidille oltu siitä sanottu ilmeisesti.

Niin kyllä, olen pienen alle 1kk ikäisen vauvan äiti. Olinko sitten hysteerinen raskausaikaan, en tiedä, mutta kauheasti otin asioista selvää, ja en tyytynyt pelkkään neuvolasta saatuun tietoon.Kaikista omituisuuksista olin varpaillaan ja kysyin ammattilaisilta onko ok. Sanon tätä äitiä nuoreksi, koska olen kymmenisen vuotta häntä vanhempi. Henkistä ikää en käy vertaamaan, minulla ei olisi ollut kanttia kotisynnytykseen. Vaikka luomusti se lopulta meni, en mitään puudutteita saanut. Oli kuitenkin apu lähellä, koska synnytyksessä ilmeni vaarallisia komplikaatioita, joita ei oisi voinut etukäteen aavistaa, ja oltaisiin molemmat siihen kuoltu ilman sairaalaa, henkilökuntaa ja laitteita. Kyse oli minuuteista.

suomessa meidänkin 3,5kg vauva, ylitetty rv 40, täysin terve, minä terve oltiin sairaalassa useita päiviä käynnistyksessä. Vauva kuoli tietämättömästä syystä. Näitähän on, enkä ole ainoa =(

400-500 raskautta vuosittain päätyy kohtukuolemaan. rv 22-yli 40.

Totta tosiaan lapsi oli kuollut syntyessään. On täysin luonnollista ja ymmärrettävää surutyön yhteydessä käsitellä näin raskasta asiaa sillä tavoin, että se on mahdollisimman helppo hyväksyä. Enkä usko, että muilla tapahtumaan kytkeytyneillä on mitään tarvetta vaikeuttaa sitä prosessia. Ainoa varma asia on, että millään muulla tavalla lopputulos ei olisi voinut olla huonompi.

Kukapa sitä tietää kauanko vauva on ollut hengetön tai voinut huonosti. Kätilön edunmukaista on toki antaa ymmärtää ettei mitään olisi ollut tehtävissä sillä hänhän ensimmäisenä - alan ammattilaisena - on pää pölkyllä koska on suostunut hoitamaan synnytyksen huomattavasti valtakunnallista tasoa alhaisemmalla hoito/seurantamahdollisuuksilla.

Se että vauva syntyy kuolleena ei kerro mitään siitä missä vaiheessa asiaan puuttuminen olisi vielä voinut vauvan pelastaa. Asiallisesti tutkittuna, ajoissa sairaalassa sykkeenseurantaan kytkettynä.... kukapa tietää.

Koska äiti on tehnyt tietoisen valinnan riskeerata lapsen hengen kotisynnytyksellä on hyvin ymmärrettävää että hän pyrkii selittämään tilanteen itselleen "mitään ei olisi ollut tehtävissä"-mallisella höpötyksellä. Todellisuudessahan emme tiedä muuta kuin että äiti otti riskin ja lapsi kuoli. Mikäli äiti on rehellinen itselleen, hän saa elää lopun ikäänsä tietämättä tappoiko hänen päätöksensä lapsen.

Oksman kirjoitti:

Kukapa sitä tietää kauanko vauva on ollut hengetön tai voinut huonosti. Kätilön edunmukaista on toki antaa ymmärtää ettei mitään olisi ollut tehtävissä sillä hänhän ensimmäisenä - alan ammattilaisena - on pää pölkyllä koska on suostunut hoitamaan synnytyksen huomattavasti valtakunnallista tasoa alhaisemmalla hoito/seurantamahdollisuuksilla.

Se että vauva syntyy kuolleena ei kerro mitään siitä missä vaiheessa asiaan puuttuminen olisi vielä voinut vauvan pelastaa. Asiallisesti tutkittuna, ajoissa sairaalassa sykkeenseurantaan kytkettynä.... kukapa tietää.

Koska äiti on tehnyt tietoisen valinnan riskeerata lapsen hengen kotisynnytyksellä on hyvin ymmärrettävää että hän pyrkii selittämään tilanteen itselleen "mitään ei olisi ollut tehtävissä"-mallisella höpötyksellä. Todellisuudessahan emme tiedä muuta kuin että äiti otti riskin ja lapsi kuoli. Mikäli äiti on rehellinen itselleen, hän saa elää lopun ikäänsä tietämättä tappoiko hänen päätöksensä lapsen.

Lue lisää

"Koska äiti on tehnyt tietoisen valinnan riskeerata lapsen hengen kotisynnytyksellä on hyvin ymmärrettävää että hän pyrkii selittämään tilanteen itselleen "mitään ei olisi ollut tehtävissä"-mallisella höpötyksellä."

Kyllä normaalimpaa on itsensä syyttely.

JOS tämä vauva oli kuollut jo ennen kuin synnytys edes käynnistyi, niin miten se sairaalaan meneminen synnytyksen käynnistyttyä olisi asiaa enää miksikään muuttanut?

Ja sairaalaan KIELLETÄÄN menemästä liian aikaisin. Eli, tämä kyseinen äiti olisi lähtenyt sinne sairaalaankin jokatapauksessa liian myöhäisessä vaiheessa koska kesti supistustensa kanssa kotona niin pitkälle ihan "helposti".

Yleinen neuvo on: "Kyllä sen sitten TIETÄÄ kun pitää lähteä sairaalaan", mutta näin vaan on sellaisia synnyttäjiä joiden avautumissupistukset eivät ole niin tuskaisan kipeitä että niitä kunnolla tunnistaisi "tositoimiksi".

Oletko muuten valmis pyytämään anteeksi syytöksiäsi JOS käy ilmi että vauva ON kuollut jo ENNEN synnytyksen alkamista?

*Selvännäkijä* kirjoitti:

"Koska äiti on tehnyt tietoisen valinnan riskeerata lapsen hengen kotisynnytyksellä on hyvin ymmärrettävää että hän pyrkii selittämään tilanteen itselleen "mitään ei olisi ollut tehtävissä"-mallisella höpötyksellä."

Kyllä normaalimpaa on itsensä syyttely.

JOS tämä vauva oli kuollut jo ennen kuin synnytys edes käynnistyi, niin miten se sairaalaan meneminen synnytyksen käynnistyttyä olisi asiaa enää miksikään muuttanut?

Ja sairaalaan KIELLETÄÄN menemästä liian aikaisin. Eli, tämä kyseinen äiti olisi lähtenyt sinne sairaalaankin jokatapauksessa liian myöhäisessä vaiheessa koska kesti supistustensa kanssa kotona niin pitkälle ihan "helposti".

Yleinen neuvo on: "Kyllä sen sitten TIETÄÄ kun pitää lähteä sairaalaan", mutta näin vaan on sellaisia synnyttäjiä joiden avautumissupistukset eivät ole niin tuskaisan kipeitä että niitä kunnolla tunnistaisi "tositoimiksi".

Oletko muuten valmis pyytämään anteeksi syytöksiäsi JOS käy ilmi että vauva ON kuollut jo ENNEN synnytyksen alkamista?

Lue lisää

Pyytämään anteeksi syytöksiäni?

Totean äidin riskeeranneen lapsen terveyden kotisynnytyksellä. Tämähän on totta, riippumatta siitä mistä lapsen kuolema johtui ja oliko kotisynnytyksellä mitään tekemistä asian kanssa.

Mitä pitäisi pyytää anteeksi?

Vaikka vauva olisikin kuollut jo ennen synnytyksen alkamista emme voi tietää olisiko kätilö/gynekologi hoksannut ajoissa sairaalaan hakeutuneesta synnyttäjästä jonkin epäilyttävän asian ja lapsi oltaisiin autettu ulos ajoissa. Ehkä, jos, jos ja jos. Emme voi tietää muuta kuin että pelattiin riskillä.

Noin hölmöä kommenttia ei kai kannata edes kommentoida :DD

ja nähdä. Ei totuutta saa salata.

Sinänsä vainajan näyttäminen (silmät suljettuina jne.) on minusta täysin hyväksyttävää, ja itselleni tuonut rauhan silloin kun kuolema on vieraillut lähipiirissäni. Toisaalta kuvien julkaisu avoimella keskustelupalstalla on kaksipiippuinen juttu...

Mielestäni kotisynnytystä harkitsevat äidit pitäisi saattaa erityismielentilatarkastukseen. On varsin todennäköistä, että nämä romanttisuudessaan ja luomuhenkisyydessään aiheuttavat lapselleen muutakin haittaa terveydelle ja kehitykselle, koska pitävät omia kantojaan virallista kantaa oikeampana.

"Kuitenkin tekstistä käy hyvin ilmi..."

Tekstit heijastelevat aina tekijöidensä mielipiteitä ja käsityksiä, ehlä toiveitakin. Objektiivisuuden aste vaihtelee. Sekin on hyvä pitää mielessä ja käyttää omaa järkeään perustuen mahdollismman laajaan ja riippumattomaan tietopohjaan.

...siitäkin miten lähellä tai kaukana sairaalasta asut. Minä asun ihan lähisairaalani kupeessa, ja siellä on muutenkin niin surkeaa tasoa synnytysten hoito, että koen turvallisempana synnyttää kotona ja hälyttää ambulanssin JOS jotain komplikaatioita tulee, ottavat varmasti vakavasti siinä vaiheessa.

En sulje pois kotisynnytysv... kirjoitti:

...siitäkin miten lähellä tai kaukana sairaalasta asut. Minä asun ihan lähisairaalani kupeessa, ja siellä on muutenkin niin surkeaa tasoa synnytysten hoito, että koen turvallisempana synnyttää kotona ja hälyttää ambulanssin JOS jotain komplikaatioita tulee, ottavat varmasti vakavasti siinä vaiheessa.

Lue lisää

Jos tulee hätä, on ihan sama, asutko synnytyssairaalasta korttelin vai sadan kilometrin päässä. Lapsen elämän aikaikkuna sulkeutuu jo siinä vaiheessa, kun pääset ambulanssiin paareille.

Ei yhtään kirjoitti:

Jos tulee hätä, on ihan sama, asutko synnytyssairaalasta korttelin vai sadan kilometrin päässä. Lapsen elämän aikaikkuna sulkeutuu jo siinä vaiheessa, kun pääset ambulanssiin paareille.

Lue lisää

Vauvat kestävät yllättävän paljon ahdinkoa. Ja jos olet sairaalassakin synnyttämässä, ei se välttämättä tarkoita, että saat heti hoitoa. Siksi riskisynnytykset pyritään hoitamaan "virka-aikaan", jotta ei tulisi viivytystä esimerkiksi sektiosalin odottelun vuoksi.Eli, ei kannata synnyttää yöllä tai viikonloppuna.

.......... kirjoitti:

Vauvat kestävät yllättävän paljon ahdinkoa. Ja jos olet sairaalassakin synnyttämässä, ei se välttämättä tarkoita, että saat heti hoitoa. Siksi riskisynnytykset pyritään hoitamaan "virka-aikaan", jotta ei tulisi viivytystä esimerkiksi sektiosalin odottelun vuoksi.Eli, ei kannata synnyttää yöllä tai viikonloppuna.

Lue lisää

Sairaalassa lasten vointia seurataan koko ajan, etenkin riskisynnyttäjien. Synnytysten hoitaminen "virka-aikana" koskee käytännössä vain suunniteltuja keisarileikkauksia. Induktioiden lopputuloksen ennustaminen ei onnistu kuin korkeintaan vuorokauden tarkkuudella.

Kotisynnytyksessä ei tiedetä, kuinka lapsi voi. Siellä ei ole sellaista henkilöstöä riittävästi, joka kykenisi tehokkaaseen toimintaan hätätilanteessa. Ei myöskään välineistöä tai lääkkeitä. Siinä vaiheessa, kun kotisynnytyksessä kyetään havaitsemaan, että lapsella on hätä, ei sieltä ole mitään mahdolisuutta ehtiä ajoissa keisarileikkaukseen tai imukuppiin, vaikka asuisi sairaalan vieressä. Tämän tosiasian tietää ja ymmärtää jokainen vähänkin tätä alaa seuraamaan päässyt henkilö. Ja synnyttää sairaalassa.

Ei toisaankaan kirjoitti:

Sairaalassa lasten vointia seurataan koko ajan, etenkin riskisynnyttäjien. Synnytysten hoitaminen "virka-aikana" koskee käytännössä vain suunniteltuja keisarileikkauksia. Induktioiden lopputuloksen ennustaminen ei onnistu kuin korkeintaan vuorokauden tarkkuudella.

Kotisynnytyksessä ei tiedetä, kuinka lapsi voi. Siellä ei ole sellaista henkilöstöä riittävästi, joka kykenisi tehokkaaseen toimintaan hätätilanteessa. Ei myöskään välineistöä tai lääkkeitä. Siinä vaiheessa, kun kotisynnytyksessä kyetään havaitsemaan, että lapsella on hätä, ei sieltä ole mitään mahdolisuutta ehtiä ajoissa keisarileikkaukseen tai imukuppiin, vaikka asuisi sairaalan vieressä. Tämän tosiasian tietää ja ymmärtää jokainen vähänkin tätä alaa seuraamaan päässyt henkilö. Ja synnyttää sairaalassa.

Lue lisää

Jos vastaan sattuu tulemaan jääräpää kätilö, niin siihen se seuranta sitten jääkin. Valitettavasti olen ihan itse törmännyt. Ja tuo kätilö vammautti lapseni ihan tahallaan. Hänen mielestään minä olin hankala, kun vaadin lääkäriä paikalle. Olin erikoinen tapaus, hän ei tiennyt mikä on pielessä, mutta ei hankkinut tietoakaan. Itse tiesin, että jokin on todella pahasti pielessä, valokuvissa myöhemmin näkyi mm. lapsen käyrät, jotka otettiin päästä. Minulla oli kaikki klassiset kohdunrepeämisen merkit (toki myöhemmin vasta tajusin tietoa etsiä). Yhtenä perusteluna kätilöllä oli mukana olevan opiskelijan tarve; hän tarvitsee kuulemma kokemusta näistä vaikeista synnytyksistä, ja MINUN tulee antaa hänelle mahdollisuus oppia. Vaikka tiesin aikaisemminkin synnyttäneenä, että tämä ei voi olla normaalia. Ja takana oli jo yksi hätäsektio.

Minun lapseni kärsi hapenpuutteesta enemmän lääkärin arvion mukaan puolisen tuntia, koska heikko syke löytyi syntyessään. Mutta jatkoennusteen paransi se, että pääsimme välittömästi sektioon, kun lääkäri tuli. Yöllä ei kuulemma olisi onnistunut, kun kapasiteettia on vain murto-osa arjesta.

Niin, ja sairaalaan ei oteta vastaan mielellään liian aikaisin. Minulla oli säännölliset ja todella kipeät supistukset neljän minuutin välein klo 12 päivällä, ja minut laitettiin kotiin vielä, kun ei ole matkaa kuin 15 kilometriä, eikä sairaalassa ollut tilaa. No, kilttinä tyttönä lähdin, kun naapuri oli auttamassa, itse en olisi kyllä edes kotiin mitenkään selvinnytkään enää. Lopulta en enää kestänyt, ja palasin illansuussa osastolle, ja koska synnytys ei edennyt, niin päättivät vauhdittaa oksitosiinilla. Kivut olivat todella järjettömiä, eikä kivunlievityskään tehnyt niitä edes likimain siedettäviksi. Minun piti olla riskisynnyttäjä, ja synnytystapa-arviossa oli sovittu, että mennään herkästi sektioon. No, sitten kätilö ohitti nuo lääkärin merkinnät, ja oli ehdottomasti sitä mieltä, että missään tapauksessa ei sektiota. suunnitteli synnytystä opiskelijan kanssa, kyseli, että joko olet saanut käyttää imukuppia jne... ai niin, mutta eihän sitä voi käyttää, kun kohdunsuu ei ole auki tarpeeksi, lisätäänpä oksitosiinia. No, joka supistuksella kohdunrepeämä sitten ilmeisesti laajeni, joten lapsi syntyi vatsaonteloon.

Missään vaiheessa ei edes ultralla tutkittu, koska se olisi ollut tarpeetonta... Noin yksinkertaista tutkimusta ei siis tehty, koska KÄTILÖ päätti, ettei se ole tarpeen. Vauvan tilaa ei seurattu kuin sillä pinnillä sydänkäyriä, ja senkään huonoudesta ei välitetty.

Melkeinpä itsekin joskus opiskelleena luulen, että kyseinen opiskelija sai arvokasta oppia, mutta varmaan olisi mielellään jäänyt ilman sitä. Minua säälitti, hän oli itku kurkussa tuon ohjaajansa kanssa, hän yritti kuunnella minua ja tukea, mutta kätilö itse nollasi hänet täysin.

Synnytyksen jälkeen minulle tarjottiin mahdollisuutta käydä synnytystä läpi synnytystä hoitaneen kätilön kanssa, mutta tuo väärintoiminut ei ilmestynytkään paikalle, vaan vain se kätilö, joka heti vuoroontultuaan kutsui lääkärin. Ei siinä ollut enää muuta läpikäymistä, kiitin vain kauniisti, kun hän onneksi tajusi tilanteen, ja tarttui toimeen. Yritin vielä, että josko tuo vanhempi kätilö voisi käydä, mutta hän ei ehtinyt millään koko viikon aikana. Kaikki muut olivat tukena ja auttamassa, mutta tuo yksi vanha jäärä ei ollut kiinnostunut edes tulemaan selittämään, miksi toimi niin kuin toimi.

Nykyäänhän monet joilla on varaa, hankkivat itselleen yksityisen kätilön tuekseen. Oman kokemukseni jälkeen en yhtään ihmettele, miksi. Mutta tuon saa myöskin mukaan sinne sairaalaan. Itsekään en enää ikinä suostuisi muuhun, mutta minun tilanteessani se ei ole tarpeenkaan.

Ei toisaankaan kirjoitti:

Sairaalassa lasten vointia seurataan koko ajan, etenkin riskisynnyttäjien. Synnytysten hoitaminen "virka-aikana" koskee käytännössä vain suunniteltuja keisarileikkauksia. Induktioiden lopputuloksen ennustaminen ei onnistu kuin korkeintaan vuorokauden tarkkuudella.

Kotisynnytyksessä ei tiedetä, kuinka lapsi voi. Siellä ei ole sellaista henkilöstöä riittävästi, joka kykenisi tehokkaaseen toimintaan hätätilanteessa. Ei myöskään välineistöä tai lääkkeitä. Siinä vaiheessa, kun kotisynnytyksessä kyetään havaitsemaan, että lapsella on hätä, ei sieltä ole mitään mahdolisuutta ehtiä ajoissa keisarileikkaukseen tai imukuppiin, vaikka asuisi sairaalan vieressä. Tämän tosiasian tietää ja ymmärtää jokainen vähänkin tätä alaa seuraamaan päässyt henkilö. Ja synnyttää sairaalassa.

Lue lisää

seurannan kotisynnytyksessä? Kotisynnytyksenkin voi hoitaa monella tavalla - monissa maissa synnytykset hoidetaan suunnitellusti joko kotona tai ns. synnytystaloissa perusvälineistön ja kätilön voimin, sairaalaan mennään vain JOS tarve ilmenee. Ja ihan meillä hyvinvointivaltioissa.
Samaan aikaan meillä sairaaloissa - välineistössä ja henkilökunnassa niin määrällisesti kuin laadullisestikin- on huimia eroja, myös välimatkat saattavat olla täällä suomessa ongelmallisia - yhtä lailla voisi syyttää odottavaa äitiä lapsen turvallisuuden vaarantamisesta, jos hän on valinnut asua pohjois-lapin perällä. Tai logiikkasi mukaan, ketä tahansa joka ei asu sairaalassa...

Tämä on toki kärjistetty esimerkki (tietysti on vaarallisia kotisynnytyksiä ja tarpeellisia sairaalasynnytyksiä), mutta tarkoitukseni on osoittaa asioilla olevan monta puolta. Mitään ideaalista ratkaisua synnytyksen riskien minimoimiseen ei ole olemassa, se on vain hyväksyttävä. Suomessa on onneksi muuttumassa tämä lääketiedekeskeisyys ja siirrytty ns. luonnollisempaan lähestymistapaan. Kliininen sairaalaympäristö ja ns.ylimääräiset toimenpiteet tutkitusti mm. pitkittävät synnytystä, mikä on oma riskitekijänsä.

" Tämän tosiasian tietää ja ymmärtää jokainen vähänkin tätä alaa seuraamaan päässyt henkilö. Ja synnyttää sairaalassa." Suoraan sanottuna minusta on kamalaa, jos alalla työskentelevä (tai alaa "seurannut") ihminen suhtautuu noin asenteellisesti tapahtumaan, josta hänen pitäisi tietää paremmin - ja vielä piiloutuu tämän taakse aivan kuin se tekisi muiden tavoista toimia automaattisesti vääriä. En haluaisi sellaista ihmistä omaan synnytykseeni.

estää riittävän kirjoitti:

seurannan kotisynnytyksessä? Kotisynnytyksenkin voi hoitaa monella tavalla - monissa maissa synnytykset hoidetaan suunnitellusti joko kotona tai ns. synnytystaloissa perusvälineistön ja kätilön voimin, sairaalaan mennään vain JOS tarve ilmenee. Ja ihan meillä hyvinvointivaltioissa.
Samaan aikaan meillä sairaaloissa - välineistössä ja henkilökunnassa niin määrällisesti kuin laadullisestikin- on huimia eroja, myös välimatkat saattavat olla täällä suomessa ongelmallisia - yhtä lailla voisi syyttää odottavaa äitiä lapsen turvallisuuden vaarantamisesta, jos hän on valinnut asua pohjois-lapin perällä. Tai logiikkasi mukaan, ketä tahansa joka ei asu sairaalassa...

Tämä on toki kärjistetty esimerkki (tietysti on vaarallisia kotisynnytyksiä ja tarpeellisia sairaalasynnytyksiä), mutta tarkoitukseni on osoittaa asioilla olevan monta puolta. Mitään ideaalista ratkaisua synnytyksen riskien minimoimiseen ei ole olemassa, se on vain hyväksyttävä. Suomessa on onneksi muuttumassa tämä lääketiedekeskeisyys ja siirrytty ns. luonnollisempaan lähestymistapaan. Kliininen sairaalaympäristö ja ns.ylimääräiset toimenpiteet tutkitusti mm. pitkittävät synnytystä, mikä on oma riskitekijänsä.

" Tämän tosiasian tietää ja ymmärtää jokainen vähänkin tätä alaa seuraamaan päässyt henkilö. Ja synnyttää sairaalassa." Suoraan sanottuna minusta on kamalaa, jos alalla työskentelevä (tai alaa "seurannut") ihminen suhtautuu noin asenteellisesti tapahtumaan, josta hänen pitäisi tietää paremmin - ja vielä piiloutuu tämän taakse aivan kuin se tekisi muiden tavoista toimia automaattisesti vääriä. En haluaisi sellaista ihmistä omaan synnytykseeni.

Lue lisää

Tietysti kotisynnyttäjän yksiön voisi ladata täyteen joka sortin monitoria, hoitajaa, kätilöä, lääkäriä, leikkaussalitarvikkeita, keskoskaappeja yms, mutta onko se minkään mittapuun mukaan järkevää???

Absurdia puolustella kotisynnytystä sillä, että synnytyssairaaloiden resurssit ovat erilaisia. Ei se lisää kotisynnytyksen turvallisuutta tippaakaan, vaikka jossakin sairaalassa on viisi kätilöä tai yksi synnytyssali väheemmän. Joka tapauksessa jokainen niistä yksiköistä on lapsen ja äidin turvallisuuden kannalta valovuosia edellä kotisynnytyksen olosuhteista.

Järkevä ja ideaalinen ratkaisu synnytysten riskien minimoimiseen on synnytysten riskien minimoiminen. Se onnistuu parhaiten, kun sovelletaan synnytyslääketieteen hankkimaa tietotaitoa käytäntöön mahdollisimman kattavaasti. Yksi keino sihen on nykypyrkimys keskittää synnytykset sellaisiin yksiköihin, jotka ovat riittävän suuria takamaan nykytiedon mukaan paras mahdollinen turvallisuustaso.

On edesvastuutonta ja typerää propangandaa väittää sairaalaympäristön pitkittävän synnytystä. Mitään sellaista näyttöä ei ole olemassa, eikä minkään sivistysvaltion eettinen toimikunta sellaisen tutkimiseen myöntäisi lupaakaan tänä päivänä. Sehän vaatisi mm sitä, että naisia ohjattaisiin satunnaisesti kotisynnytyksiin ja sairaalasynnytyksiin täysin riippumatta siitä, miten nykyinen tai aikaisempi raskaus on sujunut.

P.S. Tiedätkö edes, mitä kliininen tarkoittaa?

Ja jos kanalla olisi.... kirjoitti:

Tietysti kotisynnyttäjän yksiön voisi ladata täyteen joka sortin monitoria, hoitajaa, kätilöä, lääkäriä, leikkaussalitarvikkeita, keskoskaappeja yms, mutta onko se minkään mittapuun mukaan järkevää???

Absurdia puolustella kotisynnytystä sillä, että synnytyssairaaloiden resurssit ovat erilaisia. Ei se lisää kotisynnytyksen turvallisuutta tippaakaan, vaikka jossakin sairaalassa on viisi kätilöä tai yksi synnytyssali väheemmän. Joka tapauksessa jokainen niistä yksiköistä on lapsen ja äidin turvallisuuden kannalta valovuosia edellä kotisynnytyksen olosuhteista.

Järkevä ja ideaalinen ratkaisu synnytysten riskien minimoimiseen on synnytysten riskien minimoiminen. Se onnistuu parhaiten, kun sovelletaan synnytyslääketieteen hankkimaa tietotaitoa käytäntöön mahdollisimman kattavaasti. Yksi keino sihen on nykypyrkimys keskittää synnytykset sellaisiin yksiköihin, jotka ovat riittävän suuria takamaan nykytiedon mukaan paras mahdollinen turvallisuustaso.

On edesvastuutonta ja typerää propangandaa väittää sairaalaympäristön pitkittävän synnytystä. Mitään sellaista näyttöä ei ole olemassa, eikä minkään sivistysvaltion eettinen toimikunta sellaisen tutkimiseen myöntäisi lupaakaan tänä päivänä. Sehän vaatisi mm sitä, että naisia ohjattaisiin satunnaisesti kotisynnytyksiin ja sairaalasynnytyksiin täysin riippumatta siitä, miten nykyinen tai aikaisempi raskaus on sujunut.

P.S. Tiedätkö edes, mitä kliininen tarkoittaa?

Lue lisää

Tai ymmärtää jotain lukemastasi. Mutta jos ei osaa puolustaa kantaansa muuten kuin höpöttämällä pehmeitä hörhöäitien yksiöistä niin ei kai sille mitään voi.

"Absurdia puolustella kotisynnytystä sillä, että synnytyssairaaloiden resurssit ovat erilaisia." Ei vaan: Näet kyllä eron koti- ja sairaalasynnytyksen välillä, muttet eroja siinä, meneekö synnyttämään kuusamosta rovaniemelle vai itä-helsingistä naistenklinikalle? Minusta kun siinä on aika hemmetin iso ero niinkuin siinäkin, synnyttääkö yksin saunan lauteilla vai kätilön ohjaamana valmiustilassa sairaalaanlähtöön kun raskaus on ollut normaali.

"Järkevä ja ideaalinen ratkaisu synnytysten riskien minimoimiseen on synnytysten riskien minimoiminen... " Niin, eihän sairaalasynnytyksiin kuole eikä isoissa, äärimmilleen tehostetuissa yksiköissä ole ennenkään sattunut mitään. Ja synnyttäjän rentoutuminen ym. synnytyksen edistäjänä ja ympäristön vaikutus tähän on täyttä puppua, jota ei voi edes tutkia. Voi järjen riemuvoitto.

olla asiallinen... kirjoitti:

Tai ymmärtää jotain lukemastasi. Mutta jos ei osaa puolustaa kantaansa muuten kuin höpöttämällä pehmeitä hörhöäitien yksiöistä niin ei kai sille mitään voi.

"Absurdia puolustella kotisynnytystä sillä, että synnytyssairaaloiden resurssit ovat erilaisia." Ei vaan: Näet kyllä eron koti- ja sairaalasynnytyksen välillä, muttet eroja siinä, meneekö synnyttämään kuusamosta rovaniemelle vai itä-helsingistä naistenklinikalle? Minusta kun siinä on aika hemmetin iso ero niinkuin siinäkin, synnyttääkö yksin saunan lauteilla vai kätilön ohjaamana valmiustilassa sairaalaanlähtöön kun raskaus on ollut normaali.

"Järkevä ja ideaalinen ratkaisu synnytysten riskien minimoimiseen on synnytysten riskien minimoiminen... " Niin, eihän sairaalasynnytyksiin kuole eikä isoissa, äärimmilleen tehostetuissa yksiköissä ole ennenkään sattunut mitään. Ja synnyttäjän rentoutuminen ym. synnytyksen edistäjänä ja ympäristön vaikutus tähän on täyttä puppua, jota ei voi edes tutkia. Voi järjen riemuvoitto.

Lue lisää

Täytyy tietää ja täytyy ymmärtää. Esimerkiksi täytyisi tietää edes se, miten Kuusamosta käytännössä lähdetään synnyttämään Rovaniemelle. Tai Ivalosta. Tai Kittilästä. Ei siellä odotella tunturin kupeella, milloin supistukset ovat kymmenen minuutin välein, ennen kuin poro valjastetaan pulkan eteen.

Käytännössä ei ole suurtakaan eroa siinä, synnyttääkö saunan lauteilla vai kotona kätilön kanssa. Tulee jos tulee- hengissä tai ei. Normaali raskaus ei takaa yhtään mitään synnytyksen kulusta. Tässä aloitettu ketju on siitä hyvä esimerki. Tutkimusten mukaan puolet suunnittelemattomista keisarileikkauksista tulee täysin "puskasta", eli jälkeenpäinkään arvioituna raskauden tai synnytyksen kulussa ei ole havaittavissa sellaisia merkkejä, joiden perusteella keisarileikaustarve olisi voitu ennustaa.

Se tosiasia, että sairaalassakin menehtyy lapsia, ja äitejäkin, synnytykseen ei tee kotisynnytystä yhtään turvallisemmaksi. Suomen tilastot ovat joka tapauksessa maailman parhaat tässä suhteessa. Jos väität, että sairaalaympäristö tekee synnytyksestä jotenkin vaikeamman tai vaarallisemman, niin sinun olisi syytä perustella väitteesi paremmin kuin että olet vain saanut sellaisen ajatuksen päähäsi.

Kulkevat käsikädessä kirjoitti:

Täytyy tietää ja täytyy ymmärtää. Esimerkiksi täytyisi tietää edes se, miten Kuusamosta käytännössä lähdetään synnyttämään Rovaniemelle. Tai Ivalosta. Tai Kittilästä. Ei siellä odotella tunturin kupeella, milloin supistukset ovat kymmenen minuutin välein, ennen kuin poro valjastetaan pulkan eteen.

Käytännössä ei ole suurtakaan eroa siinä, synnyttääkö saunan lauteilla vai kotona kätilön kanssa. Tulee jos tulee- hengissä tai ei. Normaali raskaus ei takaa yhtään mitään synnytyksen kulusta. Tässä aloitettu ketju on siitä hyvä esimerki. Tutkimusten mukaan puolet suunnittelemattomista keisarileikkauksista tulee täysin "puskasta", eli jälkeenpäinkään arvioituna raskauden tai synnytyksen kulussa ei ole havaittavissa sellaisia merkkejä, joiden perusteella keisarileikaustarve olisi voitu ennustaa.

Se tosiasia, että sairaalassakin menehtyy lapsia, ja äitejäkin, synnytykseen ei tee kotisynnytystä yhtään turvallisemmaksi. Suomen tilastot ovat joka tapauksessa maailman parhaat tässä suhteessa. Jos väität, että sairaalaympäristö tekee synnytyksestä jotenkin vaikeamman tai vaarallisemman, niin sinun olisi syytä perustella väitteesi paremmin kuin että olet vain saanut sellaisen ajatuksen päähäsi.

Lue lisää

"Täytyy tietää ja täytyy ymmärtää. Esimerkiksi täytyisi tietää edes se, miten Kuusamosta käytännössä lähdetään synnyttämään Rovaniemelle. Tai Ivalosta. Tai Kittilästä. Ei siellä odotella tunturin kupeella, milloin supistukset ovat kymmenen minuutin välein, ennen kuin poro valjastetaan pulkan eteen. "

No ei tietenkään lähdetä. Ja miksi? Koska siinä pelataan paljon enemmän niillä riskeillä ja todennäköisyyksillä kuin ruuhka-suomessa asuvat joutuvat pelaamaan. Ja valintahan se asuinpaikkakin on siinä missä kotisynnytys.

"Käytännössä ei ole suurtakaan eroa siinä, synnyttääkö saunan lauteilla vai kotona kätilön kanssa. Tulee jos tulee- hengissä tai ei. Normaali raskaus ei takaa yhtään mitään synnytyksen kulusta."

Toki on. Kotona tai synnytystalossa, sairaalan läheisyydessä, ammattilaisen tukemana ja ongelmiin varautuen synnyttäminen on hyvin eri asia kuin kaikenmaailman luomuhörhöperheKUVITELMAT siitä mitä kotisynnytys aina ja joka tilanteessa täytyy olla (siis juuri tyyliin suunnittelemattomia ja jossain pienessä piilopirtissä kaukana siviilisaatiosta joko yksin tai jonkun hipin oloisen naisen auttamana tehty parilla punnerruksella ohi oleva synnytys korkeintaan kylmät kääreet helpotuksena, niin kuin halvassa tv:n saippuasarjassa ikään).

"Se tosiasia, että sairaalassakin menehtyy lapsia, ja äitejäkin, synnytykseen ei tee kotisynnytystä yhtään turvallisemmaksi."

Eikä se että kotisynnytyksissäkin menehtyy lapsia tee sairaalasynnytyksestä sen turvallisempaa. Sellaista asiaa kuin turvallinen synnytys ei ole. Vaikka miten inttäisit tuota samaa kehää maailman tappiin asti.

"Jos väität, että sairaalaympäristö tekee synnytyksestä jotenkin vaikeamman tai vaarallisemman, niin sinun olisi syytä perustella väitteesi paremmin kuin että olet vain saanut sellaisen ajatuksen päähäsi."

Niin, jos olisin väittänyt.

riippuu henkilöstä kirjoitti:

Jos vastaan sattuu tulemaan jääräpää kätilö, niin siihen se seuranta sitten jääkin. Valitettavasti olen ihan itse törmännyt. Ja tuo kätilö vammautti lapseni ihan tahallaan. Hänen mielestään minä olin hankala, kun vaadin lääkäriä paikalle. Olin erikoinen tapaus, hän ei tiennyt mikä on pielessä, mutta ei hankkinut tietoakaan. Itse tiesin, että jokin on todella pahasti pielessä, valokuvissa myöhemmin näkyi mm. lapsen käyrät, jotka otettiin päästä. Minulla oli kaikki klassiset kohdunrepeämisen merkit (toki myöhemmin vasta tajusin tietoa etsiä). Yhtenä perusteluna kätilöllä oli mukana olevan opiskelijan tarve; hän tarvitsee kuulemma kokemusta näistä vaikeista synnytyksistä, ja MINUN tulee antaa hänelle mahdollisuus oppia. Vaikka tiesin aikaisemminkin synnyttäneenä, että tämä ei voi olla normaalia. Ja takana oli jo yksi hätäsektio.

Minun lapseni kärsi hapenpuutteesta enemmän lääkärin arvion mukaan puolisen tuntia, koska heikko syke löytyi syntyessään. Mutta jatkoennusteen paransi se, että pääsimme välittömästi sektioon, kun lääkäri tuli. Yöllä ei kuulemma olisi onnistunut, kun kapasiteettia on vain murto-osa arjesta.

Niin, ja sairaalaan ei oteta vastaan mielellään liian aikaisin. Minulla oli säännölliset ja todella kipeät supistukset neljän minuutin välein klo 12 päivällä, ja minut laitettiin kotiin vielä, kun ei ole matkaa kuin 15 kilometriä, eikä sairaalassa ollut tilaa. No, kilttinä tyttönä lähdin, kun naapuri oli auttamassa, itse en olisi kyllä edes kotiin mitenkään selvinnytkään enää. Lopulta en enää kestänyt, ja palasin illansuussa osastolle, ja koska synnytys ei edennyt, niin päättivät vauhdittaa oksitosiinilla. Kivut olivat todella järjettömiä, eikä kivunlievityskään tehnyt niitä edes likimain siedettäviksi. Minun piti olla riskisynnyttäjä, ja synnytystapa-arviossa oli sovittu, että mennään herkästi sektioon. No, sitten kätilö ohitti nuo lääkärin merkinnät, ja oli ehdottomasti sitä mieltä, että missään tapauksessa ei sektiota. suunnitteli synnytystä opiskelijan kanssa, kyseli, että joko olet saanut käyttää imukuppia jne... ai niin, mutta eihän sitä voi käyttää, kun kohdunsuu ei ole auki tarpeeksi, lisätäänpä oksitosiinia. No, joka supistuksella kohdunrepeämä sitten ilmeisesti laajeni, joten lapsi syntyi vatsaonteloon.

Missään vaiheessa ei edes ultralla tutkittu, koska se olisi ollut tarpeetonta... Noin yksinkertaista tutkimusta ei siis tehty, koska KÄTILÖ päätti, ettei se ole tarpeen. Vauvan tilaa ei seurattu kuin sillä pinnillä sydänkäyriä, ja senkään huonoudesta ei välitetty.

Melkeinpä itsekin joskus opiskelleena luulen, että kyseinen opiskelija sai arvokasta oppia, mutta varmaan olisi mielellään jäänyt ilman sitä. Minua säälitti, hän oli itku kurkussa tuon ohjaajansa kanssa, hän yritti kuunnella minua ja tukea, mutta kätilö itse nollasi hänet täysin.

Synnytyksen jälkeen minulle tarjottiin mahdollisuutta käydä synnytystä läpi synnytystä hoitaneen kätilön kanssa, mutta tuo väärintoiminut ei ilmestynytkään paikalle, vaan vain se kätilö, joka heti vuoroontultuaan kutsui lääkärin. Ei siinä ollut enää muuta läpikäymistä, kiitin vain kauniisti, kun hän onneksi tajusi tilanteen, ja tarttui toimeen. Yritin vielä, että josko tuo vanhempi kätilö voisi käydä, mutta hän ei ehtinyt millään koko viikon aikana. Kaikki muut olivat tukena ja auttamassa, mutta tuo yksi vanha jäärä ei ollut kiinnostunut edes tulemaan selittämään, miksi toimi niin kuin toimi.

Nykyäänhän monet joilla on varaa, hankkivat itselleen yksityisen kätilön tuekseen. Oman kokemukseni jälkeen en yhtään ihmettele, miksi. Mutta tuon saa myöskin mukaan sinne sairaalaan. Itsekään en enää ikinä suostuisi muuhun, mutta minun tilanteessani se ei ole tarpeenkaan.

Lue lisää

..pitää nykyisin huolen siitä ettei lääkärien juttusille/ vastaanotolle pääse.15 v. sitten asiat olivat toisin, nyky systeemi huolestuttava, kätilöt leikkii lääkäreitä ja yrittää estää potilaiden lääkärille pääsyn. Julkinen terveydenhoito on nykyään tätä. (kts. kirjoitukseni aikaisemmin tässä keskustelussa)

näin on kirjoitti:

"Täytyy tietää ja täytyy ymmärtää. Esimerkiksi täytyisi tietää edes se, miten Kuusamosta käytännössä lähdetään synnyttämään Rovaniemelle. Tai Ivalosta. Tai Kittilästä. Ei siellä odotella tunturin kupeella, milloin supistukset ovat kymmenen minuutin välein, ennen kuin poro valjastetaan pulkan eteen. "

No ei tietenkään lähdetä. Ja miksi? Koska siinä pelataan paljon enemmän niillä riskeillä ja todennäköisyyksillä kuin ruuhka-suomessa asuvat joutuvat pelaamaan. Ja valintahan se asuinpaikkakin on siinä missä kotisynnytys.

"Käytännössä ei ole suurtakaan eroa siinä, synnyttääkö saunan lauteilla vai kotona kätilön kanssa. Tulee jos tulee- hengissä tai ei. Normaali raskaus ei takaa yhtään mitään synnytyksen kulusta."

Toki on. Kotona tai synnytystalossa, sairaalan läheisyydessä, ammattilaisen tukemana ja ongelmiin varautuen synnyttäminen on hyvin eri asia kuin kaikenmaailman luomuhörhöperheKUVITELMAT siitä mitä kotisynnytys aina ja joka tilanteessa täytyy olla (siis juuri tyyliin suunnittelemattomia ja jossain pienessä piilopirtissä kaukana siviilisaatiosta joko yksin tai jonkun hipin oloisen naisen auttamana tehty parilla punnerruksella ohi oleva synnytys korkeintaan kylmät kääreet helpotuksena, niin kuin halvassa tv:n saippuasarjassa ikään).

"Se tosiasia, että sairaalassakin menehtyy lapsia, ja äitejäkin, synnytykseen ei tee kotisynnytystä yhtään turvallisemmaksi."

Eikä se että kotisynnytyksissäkin menehtyy lapsia tee sairaalasynnytyksestä sen turvallisempaa. Sellaista asiaa kuin turvallinen synnytys ei ole. Vaikka miten inttäisit tuota samaa kehää maailman tappiin asti.

"Jos väität, että sairaalaympäristö tekee synnytyksestä jotenkin vaikeamman tai vaarallisemman, niin sinun olisi syytä perustella väitteesi paremmin kuin että olet vain saanut sellaisen ajatuksen päähäsi."

Niin, jos olisin väittänyt.

Lue lisää

Mitä kotikätilö tekee käytännössä, jos hän havitsee, että lapsi voi huonosti, äiti tarvitsee lämpimiä kaurapusseja tehokkaampaa kivunlievitystä, äiti rupeaa vuotamaan verta, synnytys ei edisty, lapsi juuttuu synnytyskanavaan, äiti repeää ja vuotaa samalla kun lapsi voi huonosti? Mietipä alkuun noita ihan mahdollisia ja kohtalaisella todennäköisyydelläkin vastaan tulevia ongelmia. Miten kotikätilö pystyy varautumaan noihin tilanteisiin siten, että pystyy tarjoamaan oikeasti tehoavaa hoitoa? Ja on turha yrittää tarjota vastaukseksi väitteitä, että sellaisia ei muka tulisi vastaan kotisynnytyksissä. Mikä on mielestäsi rajana "sairaalan läheisyydelle" (matka/aika -millä kulkuneuvolla)?

Omituinen logiikan häränpylly: Koska sairaalasynnytkset eivät ole koskaan riskittömiä, voidaan hyvin harrastaa huomattavasti riskialttiimpia kotisynnytyksiä, ja nimetä se vieläpä järkeväksi ja ideaaliseksi tavaksi minimoida synnytysten riskejä?

Käytännössä? kirjoitti:

Mitä kotikätilö tekee käytännössä, jos hän havitsee, että lapsi voi huonosti, äiti tarvitsee lämpimiä kaurapusseja tehokkaampaa kivunlievitystä, äiti rupeaa vuotamaan verta, synnytys ei edisty, lapsi juuttuu synnytyskanavaan, äiti repeää ja vuotaa samalla kun lapsi voi huonosti? Mietipä alkuun noita ihan mahdollisia ja kohtalaisella todennäköisyydelläkin vastaan tulevia ongelmia. Miten kotikätilö pystyy varautumaan noihin tilanteisiin siten, että pystyy tarjoamaan oikeasti tehoavaa hoitoa? Ja on turha yrittää tarjota vastaukseksi väitteitä, että sellaisia ei muka tulisi vastaan kotisynnytyksissä. Mikä on mielestäsi rajana "sairaalan läheisyydelle" (matka/aika -millä kulkuneuvolla)?

Omituinen logiikan häränpylly: Koska sairaalasynnytkset eivät ole koskaan riskittömiä, voidaan hyvin harrastaa huomattavasti riskialttiimpia kotisynnytyksiä, ja nimetä se vieläpä järkeväksi ja ideaaliseksi tavaksi minimoida synnytysten riskejä?

Lue lisää

"Omituinen logiikan häränpylly: Koska sairaalasynnytkset eivät ole koskaan riskittömiä, voidaan hyvin harrastaa huomattavasti riskialttiimpia kotisynnytyksiä, ja nimetä se vieläpä järkeväksi ja ideaaliseksi tavaksi minimoida synnytysten riskejä?"

En ole tietääkseni nimennyt yhdenkään synnytystavan olevan kaikista ideaalisin ja järkevin. Tai väittänyt sellaistakaan, että kotisynnytyksessä ei voi ilmetä ongelmia. Tai ettei kotisynnytyksestä voi lähteä sairaalaan jos tarve tulee. Ja mitä muita omituisuuksia näitä nyt olikaan.

Niin kauan kuin keskustelu kulkee tätä rataa, lienee sen jatkaminen ajahukkaa.

sairaalaan? kirjoitti:

"Omituinen logiikan häränpylly: Koska sairaalasynnytkset eivät ole koskaan riskittömiä, voidaan hyvin harrastaa huomattavasti riskialttiimpia kotisynnytyksiä, ja nimetä se vieläpä järkeväksi ja ideaaliseksi tavaksi minimoida synnytysten riskejä?"

En ole tietääkseni nimennyt yhdenkään synnytystavan olevan kaikista ideaalisin ja järkevin. Tai väittänyt sellaistakaan, että kotisynnytyksessä ei voi ilmetä ongelmia. Tai ettei kotisynnytyksestä voi lähteä sairaalaan jos tarve tulee. Ja mitä muita omituisuuksia näitä nyt olikaan.

Niin kauan kuin keskustelu kulkee tätä rataa, lienee sen jatkaminen ajahukkaa.

Lue lisää

Voihan kotisynnytyksestä lähteä sairaalaankin, jos siltä rupeaa näyttämään. Siitä ei tainnut kuitenkaan olla kyse, vaan siitä, ehtiikö ajoissa, jos edes huomaakaan, onko hätä. Olisin minäkin kiinnostunut kuulemaan, mitä nämä kotikätilöiden kaikkivoipaisuuteen uskovat hörhöt kuvittelevat kätilöiden voivan tehdä, jos siellä kotona rupeaa homma mutkistumaan. Muuta kuin soittaa 112, ja toivoa, että vielä ehtii.

Tietysti voi kirjoitti:

Voihan kotisynnytyksestä lähteä sairaalaankin, jos siltä rupeaa näyttämään. Siitä ei tainnut kuitenkaan olla kyse, vaan siitä, ehtiikö ajoissa, jos edes huomaakaan, onko hätä. Olisin minäkin kiinnostunut kuulemaan, mitä nämä kotikätilöiden kaikkivoipaisuuteen uskovat hörhöt kuvittelevat kätilöiden voivan tehdä, jos siellä kotona rupeaa homma mutkistumaan. Muuta kuin soittaa 112, ja toivoa, että vielä ehtii.

Lue lisää

istukka ennen aikojaan, joskus synnytys eteneekin syöksynä, joskus pitää soittaa ambulanssi ja toivoa ehtivänsä ajoissa. Viidessä prosentissa normaalisti edenneissä synnytyksissä esiintyy komplikaatioita, näistä useimmat alkavat jo kotona eikä suinkaan täysin yllättäin sairaalassa. Kukaan tuskin väittää etteikö kotisynnytys sisältäisi omat riskinsä, mutta joku kyllä liioittelee niitä rankasti...

joskus irtoaa kirjoitti:

istukka ennen aikojaan, joskus synnytys eteneekin syöksynä, joskus pitää soittaa ambulanssi ja toivoa ehtivänsä ajoissa. Viidessä prosentissa normaalisti edenneissä synnytyksissä esiintyy komplikaatioita, näistä useimmat alkavat jo kotona eikä suinkaan täysin yllättäin sairaalassa. Kukaan tuskin väittää etteikö kotisynnytys sisältäisi omat riskinsä, mutta joku kyllä liioittelee niitä rankasti...

Lue lisää

Jos joku tarjoaa sinulle mahdollisuuden laittaa lottokuponkeja menemään ilmaiseksi joko yksi kappale tai tuhat kappaletta, niin sinä valtset sen yhden kappaleen, koska se riittää pääpotin saamiseen?

Matemaatikko voisi ajatella, että jos esimerkin vuoksi sairaalasynytyksessä jonkun komplikaation riski on yksi prosentti ja kotona viisi, on kotisynnytys viisi kertaa vaarallisempaa. Tästä ei kuitenkaan ole kyse kotisynnytyksissäkään, vaan siitä, mitä niille komplikaatioille voidaan tehdä kotona ja mitä sairaalassa ja kuinka paljon on aikaa korjaaville toimenpiteille. Tähän ei näköjään tule vastausta. Ilmeisesti kotisynnytysten kannattajat eivät sitä itsekään ymmärrä, vaikka jaksavatkin toitottaa kotisynnytysten turvallisuudesta etenkin jos mukana on kätilö "tukena ja turvana". Tämän kätilöturvan laadusta konkreettisessa tilanteessa olisi hyvä kuulla lisää. Minkälaisessa pilvilinnassa kotisynnyttäjät elävät tässä suhteessa? Ja mikä on kotisynnyttäjän mielikuva siitä, millä etäisyydellä synnytyssairaalasta on "turvallista" synnyttää, millä ei (perustelut mukaan)? Miten sellaisen asian voi käytännössä arvioida, jos haluaisi synnyttää kotonaan?

Valitettavasti sairaaloissa asioita salataan. Vieläkin, ja jotenkin tuntuu että yhä enenevissä määrin, toivottavasti olen väärässä. Mutta jos ei noita asioita ole kirjattu ylös, niin niillä ei ole jatkossa mitään merkitystä. Meillä on merkintä yhden lapsen kohdalla, lapsivesi vihreää ja paksua. Lääkäri kuvasi sitä sanalla "puuromainen". Mutta hapenpuutekin oli jo suuri, pisteitä sai vain yhden.

Jotenkin tuntuu, että näillä vanhemmilla, joiden lapsilla on erikoista käytöstä on hyvin usein samantyyppisiä kokemuksia, ja synnytysvaikeuksia ollut. Mutta vaikeaahan sitä on kenenkään sanoa. Mutta etusijalla ovat ne lapset, joilla löytyy edes jonkinlainen merkintä terveydenhuollonpuolelta.

Eräs äiti synnytti viidennen lapsensa, joka oli äidin mukaan sinisenharmaa väriltään, ja hänen mielestään ei lainkaan normaali vauva. Myöhemmin lapsella tuli mm oppimisvaikeuksia. Nämä ohitettiin, koska lapselle oli merkitty yhdeksän pistettä, joka ei voi pitää paikkaansa, jos lapsi on sininen, eikä ala suht. nopeasti itkemään. Mutta siltikin noita tuijotetaan sen lapsen ainakin lapsuusajan.

33 v sitten, Naistenklinikalla, ja kun kätilö kalvot puhkaistuaan sanoi lapsiveden olevan vihreätä, tiesin heti, että lapsella on/on ollut jokin ahdinkotila. Tiesin että jos vesi on vihreätä niin kaikki ei ole ns. ok. Mistäkö tiesin? Ei ollut esim. nettiä, en ollut riskisynnyttäjä, raskaus oli edennyt normaalisti jne.
Tiesin sen siitä koska se meille kerrottiin SYNNYTYSVALMENNUKSESSA=)
Näin Helsingissä loppuvuonna 1975

Lapsen päästä otettiin tietysti heti kalvojen puhk.jälkeen verikoe päästä, useampikin, seurailtiin happipitoisuuksia. Kaikki meni ok, syntyi 9 pisteen kaunis tyttö. Ei mitään vammoja tms. ahdinkotilasta huolimatta.

Ehkei nykyisin sitten enää asiasta kerrota, tästä veden väristä ja siitä että jos se on poikkeavan väristä niin kiireellä sairaalaan, sekin meille valmennuksessa mainittiin.

Ihan OT., tuli vain nimimerkki Esikoisen: viestistä nämä omat asiat mieleeni...


Itse viestiketjuun en muutoin halua ilmaista mielipidettäni.
Paljon voimia vanhemmille, pitkä tie edessänne....toivon mukaan jaksatte tukea toinen toistanne.


T. kahden aikuisen lapsen äiti

eli siis kirjoitti:

33 v sitten, Naistenklinikalla, ja kun kätilö kalvot puhkaistuaan sanoi lapsiveden olevan vihreätä, tiesin heti, että lapsella on/on ollut jokin ahdinkotila. Tiesin että jos vesi on vihreätä niin kaikki ei ole ns. ok. Mistäkö tiesin? Ei ollut esim. nettiä, en ollut riskisynnyttäjä, raskaus oli edennyt normaalisti jne.
Tiesin sen siitä koska se meille kerrottiin SYNNYTYSVALMENNUKSESSA=)
Näin Helsingissä loppuvuonna 1975

Lapsen päästä otettiin tietysti heti kalvojen puhk.jälkeen verikoe päästä, useampikin, seurailtiin happipitoisuuksia. Kaikki meni ok, syntyi 9 pisteen kaunis tyttö. Ei mitään vammoja tms. ahdinkotilasta huolimatta.

Ehkei nykyisin sitten enää asiasta kerrota, tästä veden väristä ja siitä että jos se on poikkeavan väristä niin kiireellä sairaalaan, sekin meille valmennuksessa mainittiin.

Ihan OT., tuli vain nimimerkki Esikoisen: viestistä nämä omat asiat mieleeni...


Itse viestiketjuun en muutoin halua ilmaista mielipidettäni.
Paljon voimia vanhemmille, pitkä tie edessänne....toivon mukaan jaksatte tukea toinen toistanne.


T. kahden aikuisen lapsen äiti

Lue lisää

epikriisissä oli maininta (lukaisin sen juuri tuossa) veden väristä, eli meiltä sitä ei ainakaan missään vaiheessa yritetty salata tms.

kahden aikuisen äiti kirjoitti:

epikriisissä oli maininta (lukaisin sen juuri tuossa) veden väristä, eli meiltä sitä ei ainakaan missään vaiheessa yritetty salata tms.

tekee tepposiaan...asiat unohtuvat kirj.kerralla.

Niin, tuosta lapsiveden väristä, siitä mainittiin sitten seuraavankin raskauden yhteydessä, vuonna 1985, synnytysvalmennuksessa.

Eli paljon on varmasti tässä yli 30 ja yli 20 v aikana muuttunut.

kahden aikuisen äiti kirjoitti:

tekee tepposiaan...asiat unohtuvat kirj.kerralla.

Niin, tuosta lapsiveden väristä, siitä mainittiin sitten seuraavankin raskauden yhteydessä, vuonna 1985, synnytysvalmennuksessa.

Eli paljon on varmasti tässä yli 30 ja yli 20 v aikana muuttunut.

Lue lisää

Elikkäs ei ainakaan valmennuksessa voinut kuulla minkävärinen lapsivesi on hälyyttävä. Sensijaan keskusteli kylläkin jo ennen raskautta cosmopolitanin palstalla sujuvasti miten vihreä lapsivesi kuuluu risitapauksiin jne.

Voitaneen todeta, että tämänlaisessa tilanteessa äiti on yleensä toiminut erittäin vastuuttomasti vaarantamalla syntyvän lapsensa turvallisuuden valitsemalla kotisynnytyksen. Toisaalta voitaneen todeta, että tämänlaisessa tilanteessa äiti on yleensä toiminut erittäin vastuuttomasti vaaratamalla syntyävän vauvan terveyden, kun ei ole ottanut yhteyttä lääkäriin, kun hän on lakannut tuntemasta liikettä kohdussaan. Yhteiskunnan ja yleisen edun kannalta asiassa kävi kuitenkin hyvin, sillä taas vältyttiin mahdolliselta uudelta nuorisorikolliselta. Toisaalta, naisen työnantaja välttyi lapsen sairaudesta johtuvista aiheettomista poissaoloista ja toisaalta taas naapuritkin välttyivät rääkyvän kakaran aiheuttamalta meluhaitalta.

Tässä spesifisessä tilanteessa ei tietenkään ole näin, vaan erittäin valitettava tapaus kokonaisuudessan.

En voi käsittää myös äidinkään syyttämistä. Itse olin esikoista odottaessa melko epätietoinen kaikesta ja luotin terveydenhuoltojärjestelmään ja ammattilaisiin. Kaikki meni kuitenkin päin helvettiä. Kukaan ei neuvolassa kertonut miten tärkeitä liikkeet ovat. Itse liikuin todella vähän, kun äitini odotti minua. Toki yksilöllistä miten vauvat liikkuut, mutta ensimmäistä odottavia saisi enemmän informoida. Sitten synnytystä käynnistäessa viisi kätilöä ei kehottanut liikkumaan, vaikka käynnistys jatkui päiviä. Kun vihdoin minua informoitiin ja lähdin liikkeelle edettiin nopeammin ja vauva edes vähän laskeutui. Kyllä on petraamista henkilökunnallakin. Neuvolassa hysterisoidaan listeriaa ja moni muu tärkeämpi asia voi unohtua.

Osaan ottoni lapsen menettäneelle, vaikka toivonkin, ettet näitä keskusteluja lue ja turhaan pahota mieltäsi. Pelkkä suru lapsen menettämisestä on jo elinikäinen taakka ja voi iskeä, koska vain päälle vuosien jälkeenkin aaltoliikkeen tapanaa. Onneksi sait kuvia vauvastasi, niin jäi jotain muistoja. Sydämmessäsi vauva elää aina.

esikoinen... kirjoitti:

En voi käsittää myös äidinkään syyttämistä. Itse olin esikoista odottaessa melko epätietoinen kaikesta ja luotin terveydenhuoltojärjestelmään ja ammattilaisiin. Kaikki meni kuitenkin päin helvettiä. Kukaan ei neuvolassa kertonut miten tärkeitä liikkeet ovat. Itse liikuin todella vähän, kun äitini odotti minua. Toki yksilöllistä miten vauvat liikkuut, mutta ensimmäistä odottavia saisi enemmän informoida. Sitten synnytystä käynnistäessa viisi kätilöä ei kehottanut liikkumaan, vaikka käynnistys jatkui päiviä. Kun vihdoin minua informoitiin ja lähdin liikkeelle edettiin nopeammin ja vauva edes vähän laskeutui. Kyllä on petraamista henkilökunnallakin. Neuvolassa hysterisoidaan listeriaa ja moni muu tärkeämpi asia voi unohtua.

Osaan ottoni lapsen menettäneelle, vaikka toivonkin, ettet näitä keskusteluja lue ja turhaan pahota mieltäsi. Pelkkä suru lapsen menettämisestä on jo elinikäinen taakka ja voi iskeä, koska vain päälle vuosien jälkeenkin aaltoliikkeen tapanaa. Onneksi sait kuvia vauvastasi, niin jäi jotain muistoja. Sydämmessäsi vauva elää aina.

Lue lisää

Taidat sekoittaa omat liikkumisesi sikiönä ja odottavana äitinä toisiinsa. Kyse on kuitenkin tässä tapauksessa sikiön liikkeistä ja niiden huomioimisesta.