peruskouluun steinerpäiväkodista

tuota palstan otsikkoa huomaat että aiheena on nimenomaan steinerkoulut, joten peruskoulu puheet löytyy muualta...luulisin

___ ..___ kirjoitti:

tuota palstan otsikkoa huomaat että aiheena on nimenomaan steinerkoulut, joten peruskoulu puheet löytyy muualta...luulisin

Esimerkiksi minulla ei ole syvän omakohtaista kokemusta kunnallisesta peruskoulusta muuten kuin tuttavien ja sukulaisten ja heidän lastensa kautta.

Olen aivan varma, että peruskoulussa on monia asioita, jotka ovat paremmin kuin steinerkoulussa ja päinvastoin. Lisäksi kummassakin on suuri osa asioita, jotka vaan tehdään eri tavalla ja lisäksi käsittääkseni kasvava määrä asioita, jotka tehdään lähes täysin samalla lailla kummassakin.

Voisikin tehdä aloituksen siitä? Tosin pelkään pahoin, että se täyttyy hyvin pian steinervastarinnan fleimeillä :o(

"Mielestäni steinerpedagogiikan paras juttu on pääaine, eli aluksi lähes kaikki oppiaineet ovat yhtenä jouhevana mössönä kuvaamataidon ja usein musiikinkin kanssa."

Tämä "pääaine" on aika mielenkiintoinen termi sinänsä. Kerropa mulle, Steinerfaija, mikä siinä pääaineessa on pääasia? Onko se uusien taitojen oppiminen vai jatkettu päivähoito?

Jos siellä pääaineessa on tarkoitus oppia uusia taitoja, niin opitaanko siellä pääasiassa lukemaan? Laskemaan? Laulamaan tai soittamaan? Piirtämään tai maalaamaan? Opitaanko siellä liikennesääntöjä? Aisopoksen tarinoita? Jotain muita tarinoita, joita lapsi voi soveltaa ympäröivän maailman ymmärtämiseen?

"Tätä usein vielä ryyditetään vierailuilla metsässä, kaupunkikiertueilla, maatiloilla, museoissa jne."

Tuota vissiin kutsutaan elämykselliseksi oppimiseksi. Tuo vähän vaihtelua arkirutiineihin ja konkreettisuutta vaikka sitten ympäristöoppiin. Näitä tehdään peruskouluissakin eikä siinä ole mitään erityisen steinerlaista.

"Pikkuhiljaa ylemmille luokille siirryttäessä alkavat aineet erota omiksi kokonaisuuksikseen. "

Eli tässä kohdin alakouluissa pääainetunneilla opittujen asioiden pitäisi muodostaa pohja akateemisten ja joidenkin taito- ja taideaineiden oppimiselle. Mä luulen, että tässä on yksi aika vahva steinerkoulujen kipupiste: kun ja jos tämä pohja on - vastoin tavoitteita, mutta pääaineen toteuttamistavan seurauksena - jäänyt sekavaksi mössöksi, on aika paljon vaadittu puberteetin riivaamilta hormoonihirviöiltä (heh) alkaa opiskelemaan akateemisia aineita. Eikö?

Mä olen myös puhunut tästä mystiikan osuudesta opetussuunnitelmassa. Mun nähdäkseni tätä mystiikkaa edustaa juurikin eurytmia, merkilliset säännöt kuviksessa ja omalaatuinen musiikinopetus. Kerros mulle käsityksesi siitä, että jos nämä jättäisi pois opetuksesta, miten se vaikuttaisi steinerkoulujen opetuksen tasoon? (Sulle ei varmasti tule yllärinä, että mun mielestäni se olisi ehdottomasti myönteistä kehitystä, mutta sekään ei riittäisi: tilalle tulisi saada jotain muuta. Mitä? Tuhannen taalan kysymys, eikös!)

Tässä tuli nyt aika läjä kysymyksiä. Ne on kuitenkin, jos nyt ihan pikkuisen saa itsekehua esittää, aika hyviä sellaisia. Oikein mielelläni kuulisin sun käsitykses niistä.

Kamppailun harrastaja kirjoitti:

"Mielestäni steinerpedagogiikan paras juttu on pääaine, eli aluksi lähes kaikki oppiaineet ovat yhtenä jouhevana mössönä kuvaamataidon ja usein musiikinkin kanssa."

Tämä "pääaine" on aika mielenkiintoinen termi sinänsä. Kerropa mulle, Steinerfaija, mikä siinä pääaineessa on pääasia? Onko se uusien taitojen oppiminen vai jatkettu päivähoito?

Jos siellä pääaineessa on tarkoitus oppia uusia taitoja, niin opitaanko siellä pääasiassa lukemaan? Laskemaan? Laulamaan tai soittamaan? Piirtämään tai maalaamaan? Opitaanko siellä liikennesääntöjä? Aisopoksen tarinoita? Jotain muita tarinoita, joita lapsi voi soveltaa ympäröivän maailman ymmärtämiseen?

"Tätä usein vielä ryyditetään vierailuilla metsässä, kaupunkikiertueilla, maatiloilla, museoissa jne."

Tuota vissiin kutsutaan elämykselliseksi oppimiseksi. Tuo vähän vaihtelua arkirutiineihin ja konkreettisuutta vaikka sitten ympäristöoppiin. Näitä tehdään peruskouluissakin eikä siinä ole mitään erityisen steinerlaista.

"Pikkuhiljaa ylemmille luokille siirryttäessä alkavat aineet erota omiksi kokonaisuuksikseen. "

Eli tässä kohdin alakouluissa pääainetunneilla opittujen asioiden pitäisi muodostaa pohja akateemisten ja joidenkin taito- ja taideaineiden oppimiselle. Mä luulen, että tässä on yksi aika vahva steinerkoulujen kipupiste: kun ja jos tämä pohja on - vastoin tavoitteita, mutta pääaineen toteuttamistavan seurauksena - jäänyt sekavaksi mössöksi, on aika paljon vaadittu puberteetin riivaamilta hormoonihirviöiltä (heh) alkaa opiskelemaan akateemisia aineita. Eikö?

Mä olen myös puhunut tästä mystiikan osuudesta opetussuunnitelmassa. Mun nähdäkseni tätä mystiikkaa edustaa juurikin eurytmia, merkilliset säännöt kuviksessa ja omalaatuinen musiikinopetus. Kerros mulle käsityksesi siitä, että jos nämä jättäisi pois opetuksesta, miten se vaikuttaisi steinerkoulujen opetuksen tasoon? (Sulle ei varmasti tule yllärinä, että mun mielestäni se olisi ehdottomasti myönteistä kehitystä, mutta sekään ei riittäisi: tilalle tulisi saada jotain muuta. Mitä? Tuhannen taalan kysymys, eikös!)

Tässä tuli nyt aika läjä kysymyksiä. Ne on kuitenkin, jos nyt ihan pikkuisen saa itsekehua esittää, aika hyviä sellaisia. Oikein mielelläni kuulisin sun käsitykses niistä.

Lue lisää

oppimisen tarkoitus ei ole tuoda vaihtelua opetukseen, vaan opetuksen eri tavoilla pyritään kasvattamaan ihmistä kokonaisvaltaisesti. Elämyksellisyys vaihtuu tiedolliseen, kun lapsi kasvaa.

Pieni vauva ei erota ensin itseään eikä ympäristöään, sen jälkeen tulee nämä erillisyyden kokemukset yms. 7-10-vuotias on vielä tasolla, että muistaa suurimman osan asioista elämyksinä (voit itse miettiä esim. lapsuusmuistojasi - luultavasti voimakkaimmat esim. hajuihin tai tunnetiloihin liittyvät muistot ovat tältä ajalta) ja absurdi ajattelu, vaikka sitä on, ei konkretisoidu lapsen mielessä samalla tavalla kuin isomman mielessä. Lapselle siis pyritään luomaan tietopohjaa kokemuksen kautta, jonka päälle hän rakentaa myöhemmin abstraktimman tietotason.

Ymmärtääkseni Steiner-ihmiset nimenomaan välttävät kasvattamasta pikkuneroa, vastausautomaattia, pikkutieteilijää, eli tavoite ei ole ahtaa suurinta määrää tietoa palloon vaan fokus on tunnepohjaltaan tasapainoisessa, rauhallisessa ihmisessä. Aika sfääreihin ne selitykset tietysti menevät, mutta yksinkertaistaen jos miettii nykyajan kiireistä ihmistä, joka tietää ja osaa ja elää hetkessä; tällainen ihminen kärsii helposti unettomuudesta, masentuneisuudesta, närästyksestä, erektiovaikeuksista, joiden syy on psykosomaattista, tunnetilasta johtuvaa (näiden lääkkeiden myynti on kovinta ja kasvaa nopeimmin, valitettava fakta). Lapsen elämään nivottuna kiire ja tietotulva aiheuttavat levottomuutta ja keskittymisvaikeuksia, niiltä pyritään suojautumaan. Tiedon määrä ja suorittaminen eivät elämässä riitä, ja peruskoulussa ei ole niiden lisänä mitään muuta, johon ankkuroitua.

Käsittääkseni S-koulussa pyritään nykyaikana ennenkaikkea lapsen rauhoittamiseen ja siihen, että hän löytää kyvyn kuunnella ja tuntea. Siihen sitten tulevat mietteet ja muistamiset.

Esikoiseni ekalla luokalla varsinkin pojat riehuivat kovasti, tokan luokan puolivälissä alkoi onnistua kaksoistunti maalaamista hiljaisuudessa. Siis rennossa oikeassa hiljaisuudessa, jossa kaikki eivät vääntelehdi ja hypi kärsimättöminä. Olen tehnyt sijaisuuksia peruskouluun enkä ole koskaan todistanut samanlaista olotilaa siellä. Minulle on lopulta melko sama, millä ideologialla tuo toteutetaan, kunhan lapsia ei aivopestä antroposofiaan. Se onkin koulussa ehdoton ei, lapsille ei koskaan selitetä teoreettisia syitä taustalla.

Peruskoulumittarilla meidän 3. luokkalainen osaa kertotaulut 1-15, laskee allekkain laskuja plussaa ja kertolaskua, puhuu muutamia lauseita ruotsia ja saksaa, passiivisesti ymmärtää hieman enemmän, sekä lukee Harry Potter-tyyppisiä romaaneja sekä koulussa että kotona. Osaa kirjoittaa kaunoa ja tekstausta. Osaa maalata (värioppia, vesivärejä, liituja yms), kutoa, soittaa huilua sekä hieman viuluakin. Viimeksi joulun alla keskustelimme kristinuskosta ja jumala-käsityksestä, heillä on Raamattu-jakso menossa. Kästtääkseni samanikäinen peruskoululainen osaa enemmän joitain tiettyjä asioita, ja lukemaan siellä on opittu aiemmin, mutta äitinä en oikein näe etua siinä, että tungetaan tieto päähän ja jätetään lapsi ihmettelemään mitä tehdä tiedon kanssa. Tunnen melko paljon yliopistokoulutuksen saaneita ja jopa johtaja-tason ihmisiä, jotka ovat tuon koulun käyneet, eli koulu pääsee lopulta siihen, mihin valtaväyläkin, eri metodilla vain ja kyllä taideaineet yms jäävät lähinnä välineeksi elämään suurimmalla osalla, eivätkä määritä poliittista tai uskonnollista kantaa isompana.

epä-antroposofi mutsi kirjoitti:

oppimisen tarkoitus ei ole tuoda vaihtelua opetukseen, vaan opetuksen eri tavoilla pyritään kasvattamaan ihmistä kokonaisvaltaisesti. Elämyksellisyys vaihtuu tiedolliseen, kun lapsi kasvaa.

Pieni vauva ei erota ensin itseään eikä ympäristöään, sen jälkeen tulee nämä erillisyyden kokemukset yms. 7-10-vuotias on vielä tasolla, että muistaa suurimman osan asioista elämyksinä (voit itse miettiä esim. lapsuusmuistojasi - luultavasti voimakkaimmat esim. hajuihin tai tunnetiloihin liittyvät muistot ovat tältä ajalta) ja absurdi ajattelu, vaikka sitä on, ei konkretisoidu lapsen mielessä samalla tavalla kuin isomman mielessä. Lapselle siis pyritään luomaan tietopohjaa kokemuksen kautta, jonka päälle hän rakentaa myöhemmin abstraktimman tietotason.

Ymmärtääkseni Steiner-ihmiset nimenomaan välttävät kasvattamasta pikkuneroa, vastausautomaattia, pikkutieteilijää, eli tavoite ei ole ahtaa suurinta määrää tietoa palloon vaan fokus on tunnepohjaltaan tasapainoisessa, rauhallisessa ihmisessä. Aika sfääreihin ne selitykset tietysti menevät, mutta yksinkertaistaen jos miettii nykyajan kiireistä ihmistä, joka tietää ja osaa ja elää hetkessä; tällainen ihminen kärsii helposti unettomuudesta, masentuneisuudesta, närästyksestä, erektiovaikeuksista, joiden syy on psykosomaattista, tunnetilasta johtuvaa (näiden lääkkeiden myynti on kovinta ja kasvaa nopeimmin, valitettava fakta). Lapsen elämään nivottuna kiire ja tietotulva aiheuttavat levottomuutta ja keskittymisvaikeuksia, niiltä pyritään suojautumaan. Tiedon määrä ja suorittaminen eivät elämässä riitä, ja peruskoulussa ei ole niiden lisänä mitään muuta, johon ankkuroitua.

Käsittääkseni S-koulussa pyritään nykyaikana ennenkaikkea lapsen rauhoittamiseen ja siihen, että hän löytää kyvyn kuunnella ja tuntea. Siihen sitten tulevat mietteet ja muistamiset.

Esikoiseni ekalla luokalla varsinkin pojat riehuivat kovasti, tokan luokan puolivälissä alkoi onnistua kaksoistunti maalaamista hiljaisuudessa. Siis rennossa oikeassa hiljaisuudessa, jossa kaikki eivät vääntelehdi ja hypi kärsimättöminä. Olen tehnyt sijaisuuksia peruskouluun enkä ole koskaan todistanut samanlaista olotilaa siellä. Minulle on lopulta melko sama, millä ideologialla tuo toteutetaan, kunhan lapsia ei aivopestä antroposofiaan. Se onkin koulussa ehdoton ei, lapsille ei koskaan selitetä teoreettisia syitä taustalla.

Peruskoulumittarilla meidän 3. luokkalainen osaa kertotaulut 1-15, laskee allekkain laskuja plussaa ja kertolaskua, puhuu muutamia lauseita ruotsia ja saksaa, passiivisesti ymmärtää hieman enemmän, sekä lukee Harry Potter-tyyppisiä romaaneja sekä koulussa että kotona. Osaa kirjoittaa kaunoa ja tekstausta. Osaa maalata (värioppia, vesivärejä, liituja yms), kutoa, soittaa huilua sekä hieman viuluakin. Viimeksi joulun alla keskustelimme kristinuskosta ja jumala-käsityksestä, heillä on Raamattu-jakso menossa. Kästtääkseni samanikäinen peruskoululainen osaa enemmän joitain tiettyjä asioita, ja lukemaan siellä on opittu aiemmin, mutta äitinä en oikein näe etua siinä, että tungetaan tieto päähän ja jätetään lapsi ihmettelemään mitä tehdä tiedon kanssa. Tunnen melko paljon yliopistokoulutuksen saaneita ja jopa johtaja-tason ihmisiä, jotka ovat tuon koulun käyneet, eli koulu pääsee lopulta siihen, mihin valtaväyläkin, eri metodilla vain ja kyllä taideaineet yms jäävät lähinnä välineeksi elämään suurimmalla osalla, eivätkä määritä poliittista tai uskonnollista kantaa isompana.

Lue lisää

Ei nyt millään pahalla, mutta kyllä tuollaiset vuodatukset on jo kuultu niin tuhanteen kertaan eri yhteyksissä. Ei sulla sitten ollut mitään sanottavaa noihin mun ylläesitettyihin kysymyksiin?

Mulla ei ole mitään elämyksellistä oppimista vastaan. Mutta ei se mikään taikakeino oppimiseen ole. Ja se on, monessa kohdin, pelkkää rutiinien rikkomista. Rutiinien rikkominen on silloin tällöin tärkeää enkä sitä vähättele ollenkaan. Samoin kun en vähättele koululaiskonsertteja, draamapedagogiikkaa, ympäristöretkiä, museokäyntejä, kemiallisia ja fysikaalisia havaintokokeita tai muutakaan sellaista. Kunhan totesin, että niitä tehdään varmaan ihan kaikissa kouluissa, steinerilla tai ilman.

Peruskoulustako tulee sitten selitysautomaatteja vai? Onko sulle koskaan tullut mieleen, että erilaiset "psyko-fyysis-sosiaaliset ongelmat" voisi johtuakin ihan jostain muusta kuin siitä, mitä peruskoulu / steinerkoulu / joku muu koulu on tai ei ole? Entä onko sulle koskaan tullut mieleen, että syyttämällä koululaitosta saadaan aika näppärästi ohjattua puhe yhteiskunnallisista ongelmista melko triviaaleihin kysymyksiin?

No mutta. Mäpäs heitän sulle tämmöisen melko triviaalin pallon ja kysyn, miten steinerkouluissa huolehditaan oppilasergonomiasta? Onko siellä esim. säädettäviä tuoleja? Eipä taida olla, vaikka yksi kansanterveydellinen kipukohta taitaa olla selkävaivat. Ei olisi myöskään kovin vaikeasti korjattavissa - taitotietoa meinaan on vaikka vuohet söis. Miksei siis mitään tapahdu?

Kyllä noita kauniita sanoja maailmassa riittää ja olen niitä riittävissä määrin jo kuunnellut.

Kaikkea hyvää kuitenkin sulle ja lapsilles.

Kamppailun harrastaja kirjoitti:

Ei nyt millään pahalla, mutta kyllä tuollaiset vuodatukset on jo kuultu niin tuhanteen kertaan eri yhteyksissä. Ei sulla sitten ollut mitään sanottavaa noihin mun ylläesitettyihin kysymyksiin?

Mulla ei ole mitään elämyksellistä oppimista vastaan. Mutta ei se mikään taikakeino oppimiseen ole. Ja se on, monessa kohdin, pelkkää rutiinien rikkomista. Rutiinien rikkominen on silloin tällöin tärkeää enkä sitä vähättele ollenkaan. Samoin kun en vähättele koululaiskonsertteja, draamapedagogiikkaa, ympäristöretkiä, museokäyntejä, kemiallisia ja fysikaalisia havaintokokeita tai muutakaan sellaista. Kunhan totesin, että niitä tehdään varmaan ihan kaikissa kouluissa, steinerilla tai ilman.

Peruskoulustako tulee sitten selitysautomaatteja vai? Onko sulle koskaan tullut mieleen, että erilaiset "psyko-fyysis-sosiaaliset ongelmat" voisi johtuakin ihan jostain muusta kuin siitä, mitä peruskoulu / steinerkoulu / joku muu koulu on tai ei ole? Entä onko sulle koskaan tullut mieleen, että syyttämällä koululaitosta saadaan aika näppärästi ohjattua puhe yhteiskunnallisista ongelmista melko triviaaleihin kysymyksiin?

No mutta. Mäpäs heitän sulle tämmöisen melko triviaalin pallon ja kysyn, miten steinerkouluissa huolehditaan oppilasergonomiasta? Onko siellä esim. säädettäviä tuoleja? Eipä taida olla, vaikka yksi kansanterveydellinen kipukohta taitaa olla selkävaivat. Ei olisi myöskään kovin vaikeasti korjattavissa - taitotietoa meinaan on vaikka vuohet söis. Miksei siis mitään tapahdu?

Kyllä noita kauniita sanoja maailmassa riittää ja olen niitä riittävissä määrin jo kuunnellut.

Kaikkea hyvää kuitenkin sulle ja lapsilles.

Lue lisää

Kirjoitin palstalle ekaa kertaa ikinä, ja fleimaat ja tylytät aivan täysillä. Jos olet jo kuullut kaiken, mitä teet täällä? Onko _sinulla_ jotain annettavaa keskustelulle, vai onko riehumisesi jotain itseterapiaa?

Miksi hyökkäät esim. Steiner-koulua vastaan ergonomian suhteen, kun peruskouluissa ei ole ajatustakaan uhrattu siihen suuntaan? Mutta vastauksena 1.-2. luokat ovat siirtyneet penkkipedagogiikkaan eli heillä ei ole pulpetteja ollenkaan, koska tunteihin kuuluu niin paljon fyysisiä juttuja eikä haluta, että lapset istuvat selkänojallisilla tuoleilla (jotka ovat aitallisia lähes kenen tahansa selälle). Penkeillä lasten liikkuminen vapautuu ja on luonnollisesti vaihtelevaa. Kolmannelta alkaen aivan normaalit pulpetit.

Yritin korostaa vastauksessani sitä, että elämys ei ole vaihtoehto, vaan se tie, jota kuljetaan. Rutiinit Steiner-koulussa muodostuvat aivan muusta kuin peruskoulussa. Niihin rutiineihin elämyksellinen oppiminen, kuten sinä asiaa nimität, kuuluu kiinteästi.

Ero siinä, että minä kritisoin peruskoulua ja siinä, että sinä kritisoit Steiner-koulua, on siinä, että olen käynyt 9 vuotta peruskoulua ja opettanut siellä parina vuonna aikuisiälläni. Omat lapseni ovat Steinerkoulusta, josta minulla on noin 4 vuoden kokemus sivustakatsojana. Veikkaan, että oma perspektiivisi perustuu lähinnä kuvitelmiin. En sano, että S-koulu on ainoa oikea tie, siitä ei tulisi hyvää valtamenetelmää, mm koska se vaatii vanhemmilta sitoutumista tiettyihin asioihin. Mutta se on silti erittäin hyvä olemassa oleva vaihtoehto, ja henkilökohtaisesti toivoisin, että näitä erilaisia eri maailmankatsomukseen perustuvia vaihtoehtoja tulisi rutkasti lisää, etteivät kaikki joutuisi käymään läpi peruskoulumyllyä.

Mikäkö mätti mielestäni peruskoulussa? Opettajat asetetaan virkoihin ulkopuolelta, ja he saavat ennaltamäärämättömäksi ajaksi jonkun luokan itselleen. Heidän on vaikea sitoutua. Steinerkoulussa opettaja sitoutuu luokkaansa vuosiksi ja urakan aloittavaa opettajaa tuetaan muiden opettajien toimesta. Pk:ssa oppilasjaot tehdään mielivaltaisesti, ryhmät hajotetaan esikoulun jälkeen ja uudelleen yläasteelle mentäessä. Yläasteella kiinteä luokkatunne saattaa puuttua kokonaan. Steinerissa pääosa luokasta muodostuu jo eskarissa ja luokka nivoutuu kiinteäksi kokonaisuudeksi, jossa mm. kiusaamiseen pystytään puuttumaan kun kaikki vanhemmat käytännössä tuntevat toisensa. Pk:ssa opettajan täytyy seurata opetussuunnitelmaa, joka keskittyy lasten tiedollisten suoritusten seurantaan numeroin, eikä hänellä ole aikaa tai oikeastaan edes oikeutta pohtia, voiko joku lapsi hyvin, tai voisiko tämän lapsen kohdalla tahtia elämässä ehkä hidastaa tai hankkia harrastusta tai terapiaa, joka vahvistaisi lapsen kykyä johonkin. En nyt puhu sellaisesta selkeästä ongelmasta, josta saadaan jo laittaa lähete koulupsykologille, vaan pienemmistä jutuista, steinerkoulussa on aivan normaalia, että opettaja mainitsee vanhemmille, jos lapsi on liikaa tietokonepelien maailmassa tai rauhaton tunnilla ja yhdessä pohditaan, miten lasta voidaan auttaa. On lisäksi normaalia, että lapsi viedään terapiaan, jossa esim. vahvistetaan hänen hienomotorisia taitojaan, leikin varjolla. Opettajalla on myös aikaa nivoa luokkaa yhteen, selvittää tappeluita ja käytösongelmia, koska se kuuluu ensimmäisenä vuonna kiinteästi siihen, mitä lasten tulee koulussa ollessaan oppia.

Pahin yksittäinen asia peruskoulussa on mielestäni se, että ihmisen kykyä selviytyä asioista mitataan koulunumeroilla. Sillä, minkälainen ihminen olet tai millainen mielentilasi on, ei ole väliä. Opettaja on töissä, siitä lähdetään. Oma älykkyysosamääräni menee Mensan rajoista läpi paukkuen ja olen aina saanut huippuarvosanoja tekemättä mitään. Yksittäisiä opettajia lukuunottamatta minua ei ole saatu osallistumaan, tekemään asioita siksi, että ne kuuluu tehdä eikä ongelmalliseen käytökseeni, kuten ei muidenkaan käytökseen ole reagoitu kuin huokailemalla ja lähettämällä lappua kotiin. Steinerissa tärkeintä on toisten kohtelu, oman vuoron odottaminen, osallistuminen, työn loppuun saattaminen - ehkä ne ovat nykymaailmassa katoavia arvoja, mutta nämä asiat ovat vaatimuslistalla ykkösenä. Levotonta pätijää ei palkita siitä, että hän on niin hyvä, vaan vaaditaan myös sosiaalisten taitojen kartuttamista.

epä-antroposofi mutsi kirjoitti:

oppimisen tarkoitus ei ole tuoda vaihtelua opetukseen, vaan opetuksen eri tavoilla pyritään kasvattamaan ihmistä kokonaisvaltaisesti. Elämyksellisyys vaihtuu tiedolliseen, kun lapsi kasvaa.

Pieni vauva ei erota ensin itseään eikä ympäristöään, sen jälkeen tulee nämä erillisyyden kokemukset yms. 7-10-vuotias on vielä tasolla, että muistaa suurimman osan asioista elämyksinä (voit itse miettiä esim. lapsuusmuistojasi - luultavasti voimakkaimmat esim. hajuihin tai tunnetiloihin liittyvät muistot ovat tältä ajalta) ja absurdi ajattelu, vaikka sitä on, ei konkretisoidu lapsen mielessä samalla tavalla kuin isomman mielessä. Lapselle siis pyritään luomaan tietopohjaa kokemuksen kautta, jonka päälle hän rakentaa myöhemmin abstraktimman tietotason.

Ymmärtääkseni Steiner-ihmiset nimenomaan välttävät kasvattamasta pikkuneroa, vastausautomaattia, pikkutieteilijää, eli tavoite ei ole ahtaa suurinta määrää tietoa palloon vaan fokus on tunnepohjaltaan tasapainoisessa, rauhallisessa ihmisessä. Aika sfääreihin ne selitykset tietysti menevät, mutta yksinkertaistaen jos miettii nykyajan kiireistä ihmistä, joka tietää ja osaa ja elää hetkessä; tällainen ihminen kärsii helposti unettomuudesta, masentuneisuudesta, närästyksestä, erektiovaikeuksista, joiden syy on psykosomaattista, tunnetilasta johtuvaa (näiden lääkkeiden myynti on kovinta ja kasvaa nopeimmin, valitettava fakta). Lapsen elämään nivottuna kiire ja tietotulva aiheuttavat levottomuutta ja keskittymisvaikeuksia, niiltä pyritään suojautumaan. Tiedon määrä ja suorittaminen eivät elämässä riitä, ja peruskoulussa ei ole niiden lisänä mitään muuta, johon ankkuroitua.

Käsittääkseni S-koulussa pyritään nykyaikana ennenkaikkea lapsen rauhoittamiseen ja siihen, että hän löytää kyvyn kuunnella ja tuntea. Siihen sitten tulevat mietteet ja muistamiset.

Esikoiseni ekalla luokalla varsinkin pojat riehuivat kovasti, tokan luokan puolivälissä alkoi onnistua kaksoistunti maalaamista hiljaisuudessa. Siis rennossa oikeassa hiljaisuudessa, jossa kaikki eivät vääntelehdi ja hypi kärsimättöminä. Olen tehnyt sijaisuuksia peruskouluun enkä ole koskaan todistanut samanlaista olotilaa siellä. Minulle on lopulta melko sama, millä ideologialla tuo toteutetaan, kunhan lapsia ei aivopestä antroposofiaan. Se onkin koulussa ehdoton ei, lapsille ei koskaan selitetä teoreettisia syitä taustalla.

Peruskoulumittarilla meidän 3. luokkalainen osaa kertotaulut 1-15, laskee allekkain laskuja plussaa ja kertolaskua, puhuu muutamia lauseita ruotsia ja saksaa, passiivisesti ymmärtää hieman enemmän, sekä lukee Harry Potter-tyyppisiä romaaneja sekä koulussa että kotona. Osaa kirjoittaa kaunoa ja tekstausta. Osaa maalata (värioppia, vesivärejä, liituja yms), kutoa, soittaa huilua sekä hieman viuluakin. Viimeksi joulun alla keskustelimme kristinuskosta ja jumala-käsityksestä, heillä on Raamattu-jakso menossa. Kästtääkseni samanikäinen peruskoululainen osaa enemmän joitain tiettyjä asioita, ja lukemaan siellä on opittu aiemmin, mutta äitinä en oikein näe etua siinä, että tungetaan tieto päähän ja jätetään lapsi ihmettelemään mitä tehdä tiedon kanssa. Tunnen melko paljon yliopistokoulutuksen saaneita ja jopa johtaja-tason ihmisiä, jotka ovat tuon koulun käyneet, eli koulu pääsee lopulta siihen, mihin valtaväyläkin, eri metodilla vain ja kyllä taideaineet yms jäävät lähinnä välineeksi elämään suurimmalla osalla, eivätkä määritä poliittista tai uskonnollista kantaa isompana.

Lue lisää

MItä tarkoitat?

ajattelu?? kirjoitti:

MItä tarkoitat?

liian nopeat sormet..

steinermutsi kirjoitti:

Kirjoitin palstalle ekaa kertaa ikinä, ja fleimaat ja tylytät aivan täysillä. Jos olet jo kuullut kaiken, mitä teet täällä? Onko _sinulla_ jotain annettavaa keskustelulle, vai onko riehumisesi jotain itseterapiaa?

Miksi hyökkäät esim. Steiner-koulua vastaan ergonomian suhteen, kun peruskouluissa ei ole ajatustakaan uhrattu siihen suuntaan? Mutta vastauksena 1.-2. luokat ovat siirtyneet penkkipedagogiikkaan eli heillä ei ole pulpetteja ollenkaan, koska tunteihin kuuluu niin paljon fyysisiä juttuja eikä haluta, että lapset istuvat selkänojallisilla tuoleilla (jotka ovat aitallisia lähes kenen tahansa selälle). Penkeillä lasten liikkuminen vapautuu ja on luonnollisesti vaihtelevaa. Kolmannelta alkaen aivan normaalit pulpetit.

Yritin korostaa vastauksessani sitä, että elämys ei ole vaihtoehto, vaan se tie, jota kuljetaan. Rutiinit Steiner-koulussa muodostuvat aivan muusta kuin peruskoulussa. Niihin rutiineihin elämyksellinen oppiminen, kuten sinä asiaa nimität, kuuluu kiinteästi.

Ero siinä, että minä kritisoin peruskoulua ja siinä, että sinä kritisoit Steiner-koulua, on siinä, että olen käynyt 9 vuotta peruskoulua ja opettanut siellä parina vuonna aikuisiälläni. Omat lapseni ovat Steinerkoulusta, josta minulla on noin 4 vuoden kokemus sivustakatsojana. Veikkaan, että oma perspektiivisi perustuu lähinnä kuvitelmiin. En sano, että S-koulu on ainoa oikea tie, siitä ei tulisi hyvää valtamenetelmää, mm koska se vaatii vanhemmilta sitoutumista tiettyihin asioihin. Mutta se on silti erittäin hyvä olemassa oleva vaihtoehto, ja henkilökohtaisesti toivoisin, että näitä erilaisia eri maailmankatsomukseen perustuvia vaihtoehtoja tulisi rutkasti lisää, etteivät kaikki joutuisi käymään läpi peruskoulumyllyä.

Mikäkö mätti mielestäni peruskoulussa? Opettajat asetetaan virkoihin ulkopuolelta, ja he saavat ennaltamäärämättömäksi ajaksi jonkun luokan itselleen. Heidän on vaikea sitoutua. Steinerkoulussa opettaja sitoutuu luokkaansa vuosiksi ja urakan aloittavaa opettajaa tuetaan muiden opettajien toimesta. Pk:ssa oppilasjaot tehdään mielivaltaisesti, ryhmät hajotetaan esikoulun jälkeen ja uudelleen yläasteelle mentäessä. Yläasteella kiinteä luokkatunne saattaa puuttua kokonaan. Steinerissa pääosa luokasta muodostuu jo eskarissa ja luokka nivoutuu kiinteäksi kokonaisuudeksi, jossa mm. kiusaamiseen pystytään puuttumaan kun kaikki vanhemmat käytännössä tuntevat toisensa. Pk:ssa opettajan täytyy seurata opetussuunnitelmaa, joka keskittyy lasten tiedollisten suoritusten seurantaan numeroin, eikä hänellä ole aikaa tai oikeastaan edes oikeutta pohtia, voiko joku lapsi hyvin, tai voisiko tämän lapsen kohdalla tahtia elämässä ehkä hidastaa tai hankkia harrastusta tai terapiaa, joka vahvistaisi lapsen kykyä johonkin. En nyt puhu sellaisesta selkeästä ongelmasta, josta saadaan jo laittaa lähete koulupsykologille, vaan pienemmistä jutuista, steinerkoulussa on aivan normaalia, että opettaja mainitsee vanhemmille, jos lapsi on liikaa tietokonepelien maailmassa tai rauhaton tunnilla ja yhdessä pohditaan, miten lasta voidaan auttaa. On lisäksi normaalia, että lapsi viedään terapiaan, jossa esim. vahvistetaan hänen hienomotorisia taitojaan, leikin varjolla. Opettajalla on myös aikaa nivoa luokkaa yhteen, selvittää tappeluita ja käytösongelmia, koska se kuuluu ensimmäisenä vuonna kiinteästi siihen, mitä lasten tulee koulussa ollessaan oppia.

Pahin yksittäinen asia peruskoulussa on mielestäni se, että ihmisen kykyä selviytyä asioista mitataan koulunumeroilla. Sillä, minkälainen ihminen olet tai millainen mielentilasi on, ei ole väliä. Opettaja on töissä, siitä lähdetään. Oma älykkyysosamääräni menee Mensan rajoista läpi paukkuen ja olen aina saanut huippuarvosanoja tekemättä mitään. Yksittäisiä opettajia lukuunottamatta minua ei ole saatu osallistumaan, tekemään asioita siksi, että ne kuuluu tehdä eikä ongelmalliseen käytökseeni, kuten ei muidenkaan käytökseen ole reagoitu kuin huokailemalla ja lähettämällä lappua kotiin. Steinerissa tärkeintä on toisten kohtelu, oman vuoron odottaminen, osallistuminen, työn loppuun saattaminen - ehkä ne ovat nykymaailmassa katoavia arvoja, mutta nämä asiat ovat vaatimuslistalla ykkösenä. Levotonta pätijää ei palkita siitä, että hän on niin hyvä, vaan vaaditaan myös sosiaalisten taitojen kartuttamista.

Lue lisää

Mikä ihmeen aggressio? Kunhan yritän jutella Steinerfaijan kanssa tällä. En mä ole sua "fleimannut" tai tylyttänyt. Toivotin jopa kaikkea hyvää. Kunhan nostin pari pointtia esille. Ei kiinnostanut sua? Hyvä on. Ei kaiken tarvitse kaikkia kiinnostaa.

Edelleen: mä olen nuo vuodatukset kuullut jo aikoja sitten. Syy miksi mä (edelleen) kirjoitan tällä palstalla selviää jos luet näitä juttuja. Olen myös ns. henkilökohtaisen kokemukseni steinerkoulusta kertonut. Jos kiinnostaa, etsi vanhemmista viesteistä.

steinermutsi kirjoitti:

Kirjoitin palstalle ekaa kertaa ikinä, ja fleimaat ja tylytät aivan täysillä. Jos olet jo kuullut kaiken, mitä teet täällä? Onko _sinulla_ jotain annettavaa keskustelulle, vai onko riehumisesi jotain itseterapiaa?

Miksi hyökkäät esim. Steiner-koulua vastaan ergonomian suhteen, kun peruskouluissa ei ole ajatustakaan uhrattu siihen suuntaan? Mutta vastauksena 1.-2. luokat ovat siirtyneet penkkipedagogiikkaan eli heillä ei ole pulpetteja ollenkaan, koska tunteihin kuuluu niin paljon fyysisiä juttuja eikä haluta, että lapset istuvat selkänojallisilla tuoleilla (jotka ovat aitallisia lähes kenen tahansa selälle). Penkeillä lasten liikkuminen vapautuu ja on luonnollisesti vaihtelevaa. Kolmannelta alkaen aivan normaalit pulpetit.

Yritin korostaa vastauksessani sitä, että elämys ei ole vaihtoehto, vaan se tie, jota kuljetaan. Rutiinit Steiner-koulussa muodostuvat aivan muusta kuin peruskoulussa. Niihin rutiineihin elämyksellinen oppiminen, kuten sinä asiaa nimität, kuuluu kiinteästi.

Ero siinä, että minä kritisoin peruskoulua ja siinä, että sinä kritisoit Steiner-koulua, on siinä, että olen käynyt 9 vuotta peruskoulua ja opettanut siellä parina vuonna aikuisiälläni. Omat lapseni ovat Steinerkoulusta, josta minulla on noin 4 vuoden kokemus sivustakatsojana. Veikkaan, että oma perspektiivisi perustuu lähinnä kuvitelmiin. En sano, että S-koulu on ainoa oikea tie, siitä ei tulisi hyvää valtamenetelmää, mm koska se vaatii vanhemmilta sitoutumista tiettyihin asioihin. Mutta se on silti erittäin hyvä olemassa oleva vaihtoehto, ja henkilökohtaisesti toivoisin, että näitä erilaisia eri maailmankatsomukseen perustuvia vaihtoehtoja tulisi rutkasti lisää, etteivät kaikki joutuisi käymään läpi peruskoulumyllyä.

Mikäkö mätti mielestäni peruskoulussa? Opettajat asetetaan virkoihin ulkopuolelta, ja he saavat ennaltamäärämättömäksi ajaksi jonkun luokan itselleen. Heidän on vaikea sitoutua. Steinerkoulussa opettaja sitoutuu luokkaansa vuosiksi ja urakan aloittavaa opettajaa tuetaan muiden opettajien toimesta. Pk:ssa oppilasjaot tehdään mielivaltaisesti, ryhmät hajotetaan esikoulun jälkeen ja uudelleen yläasteelle mentäessä. Yläasteella kiinteä luokkatunne saattaa puuttua kokonaan. Steinerissa pääosa luokasta muodostuu jo eskarissa ja luokka nivoutuu kiinteäksi kokonaisuudeksi, jossa mm. kiusaamiseen pystytään puuttumaan kun kaikki vanhemmat käytännössä tuntevat toisensa. Pk:ssa opettajan täytyy seurata opetussuunnitelmaa, joka keskittyy lasten tiedollisten suoritusten seurantaan numeroin, eikä hänellä ole aikaa tai oikeastaan edes oikeutta pohtia, voiko joku lapsi hyvin, tai voisiko tämän lapsen kohdalla tahtia elämässä ehkä hidastaa tai hankkia harrastusta tai terapiaa, joka vahvistaisi lapsen kykyä johonkin. En nyt puhu sellaisesta selkeästä ongelmasta, josta saadaan jo laittaa lähete koulupsykologille, vaan pienemmistä jutuista, steinerkoulussa on aivan normaalia, että opettaja mainitsee vanhemmille, jos lapsi on liikaa tietokonepelien maailmassa tai rauhaton tunnilla ja yhdessä pohditaan, miten lasta voidaan auttaa. On lisäksi normaalia, että lapsi viedään terapiaan, jossa esim. vahvistetaan hänen hienomotorisia taitojaan, leikin varjolla. Opettajalla on myös aikaa nivoa luokkaa yhteen, selvittää tappeluita ja käytösongelmia, koska se kuuluu ensimmäisenä vuonna kiinteästi siihen, mitä lasten tulee koulussa ollessaan oppia.

Pahin yksittäinen asia peruskoulussa on mielestäni se, että ihmisen kykyä selviytyä asioista mitataan koulunumeroilla. Sillä, minkälainen ihminen olet tai millainen mielentilasi on, ei ole väliä. Opettaja on töissä, siitä lähdetään. Oma älykkyysosamääräni menee Mensan rajoista läpi paukkuen ja olen aina saanut huippuarvosanoja tekemättä mitään. Yksittäisiä opettajia lukuunottamatta minua ei ole saatu osallistumaan, tekemään asioita siksi, että ne kuuluu tehdä eikä ongelmalliseen käytökseeni, kuten ei muidenkaan käytökseen ole reagoitu kuin huokailemalla ja lähettämällä lappua kotiin. Steinerissa tärkeintä on toisten kohtelu, oman vuoron odottaminen, osallistuminen, työn loppuun saattaminen - ehkä ne ovat nykymaailmassa katoavia arvoja, mutta nämä asiat ovat vaatimuslistalla ykkösenä. Levotonta pätijää ei palkita siitä, että hän on niin hyvä, vaan vaaditaan myös sosiaalisten taitojen kartuttamista.

Lue lisää

Ergonomiaa: eräässä steinerkoulussa oppilaat saivat peruskoulun vanhoja pulpetteja ja tuolia, joita oli poistettu käytöstä. Täysin sopimattomia oppilaille, vaikka yritettiikin etsiä ja sovittaa kullekin oppilaalle sopivaa. Steinerkoululla on tiukkaa rahan suhteen ja tämä oli pakko hyväksyä. Raha sanelee myös ruuan: biodynaamista ruokaa ei ole vaan halvinta ostetaan pienille steinerkouluille sieltä mistä sitä saadaan. Henkilökunnalla ei välttämättä ole asiaankuluvaa koulutusta.

Opettajien palkoista päättää vanhempien neuvosto. Jos steinerkoululla on tiukka rahatilanne, pelkästään vanhempienneuvoston puheenjohtaja (yleensä mies) saattaa päättää että opettajien palkkoja alennetaan. Siinä ei ole ammattiliitoilla mitään sanomista eikä tekemistä, sillä steinerkoulujen opettajat eivät uskalla asioitaan viedä mihinkään ammattiliitoille. Loppuu nimittäin työt välittömästi steineryhteisöjen piiristä.

Tämä on itse koettua ja monet entiset työntekijät tietävät ja ovat kokeneet tämän.

Ensiapua löytyy uskonnonuhrien sivustoilta.

exsteinerilainen kirjoitti:

Ergonomiaa: eräässä steinerkoulussa oppilaat saivat peruskoulun vanhoja pulpetteja ja tuolia, joita oli poistettu käytöstä. Täysin sopimattomia oppilaille, vaikka yritettiikin etsiä ja sovittaa kullekin oppilaalle sopivaa. Steinerkoululla on tiukkaa rahan suhteen ja tämä oli pakko hyväksyä. Raha sanelee myös ruuan: biodynaamista ruokaa ei ole vaan halvinta ostetaan pienille steinerkouluille sieltä mistä sitä saadaan. Henkilökunnalla ei välttämättä ole asiaankuluvaa koulutusta.

Opettajien palkoista päättää vanhempien neuvosto. Jos steinerkoululla on tiukka rahatilanne, pelkästään vanhempienneuvoston puheenjohtaja (yleensä mies) saattaa päättää että opettajien palkkoja alennetaan. Siinä ei ole ammattiliitoilla mitään sanomista eikä tekemistä, sillä steinerkoulujen opettajat eivät uskalla asioitaan viedä mihinkään ammattiliitoille. Loppuu nimittäin työt välittömästi steineryhteisöjen piiristä.

Tämä on itse koettua ja monet entiset työntekijät tietävät ja ovat kokeneet tämän.

Ensiapua löytyy uskonnonuhrien sivustoilta.

Lue lisää

Ottia tuota... Mitäs tohon nyt sanois?

Siis tuon ergonomiaesimerkin otin siksi, koska se mun mielestä hyvin kuvastaa tiettyjä ikuisuusongelmia jotka on tunnettu vaikka kuinka kauan, jotka olisi helposti ratkaistavissa (ei tietenkään ilmaiseksi mutta jos ennaltaehkäisy olisi muutakin kuin sanahelinää, aika halvalla silti), mutta joka silti jostain mystisestä syystä jää aina ratkaisematta. Tämä koskee kaikkia kouluja.

Mutta toi mitä sanoit vanhempien neuvostosta, palkkojen alennuksesta jne. menee ihan yli. Luulen että ammattiliitto olisi - vaikka sitten UUT ry:n antaman "ensiavun" jälkeen se toinen osoite. Raastuvassa tuollaiset selvitetään, luulen ma.

Kaikenlaisia työyhteisöjä olen minäkin nänhyt, mutta tuo kuvaus pääsisi kyllä top 10:iin...

Kamppailun harrastaja kirjoitti:

"Mielestäni steinerpedagogiikan paras juttu on pääaine, eli aluksi lähes kaikki oppiaineet ovat yhtenä jouhevana mössönä kuvaamataidon ja usein musiikinkin kanssa."

Tämä "pääaine" on aika mielenkiintoinen termi sinänsä. Kerropa mulle, Steinerfaija, mikä siinä pääaineessa on pääasia? Onko se uusien taitojen oppiminen vai jatkettu päivähoito?

Jos siellä pääaineessa on tarkoitus oppia uusia taitoja, niin opitaanko siellä pääasiassa lukemaan? Laskemaan? Laulamaan tai soittamaan? Piirtämään tai maalaamaan? Opitaanko siellä liikennesääntöjä? Aisopoksen tarinoita? Jotain muita tarinoita, joita lapsi voi soveltaa ympäröivän maailman ymmärtämiseen?

"Tätä usein vielä ryyditetään vierailuilla metsässä, kaupunkikiertueilla, maatiloilla, museoissa jne."

Tuota vissiin kutsutaan elämykselliseksi oppimiseksi. Tuo vähän vaihtelua arkirutiineihin ja konkreettisuutta vaikka sitten ympäristöoppiin. Näitä tehdään peruskouluissakin eikä siinä ole mitään erityisen steinerlaista.

"Pikkuhiljaa ylemmille luokille siirryttäessä alkavat aineet erota omiksi kokonaisuuksikseen. "

Eli tässä kohdin alakouluissa pääainetunneilla opittujen asioiden pitäisi muodostaa pohja akateemisten ja joidenkin taito- ja taideaineiden oppimiselle. Mä luulen, että tässä on yksi aika vahva steinerkoulujen kipupiste: kun ja jos tämä pohja on - vastoin tavoitteita, mutta pääaineen toteuttamistavan seurauksena - jäänyt sekavaksi mössöksi, on aika paljon vaadittu puberteetin riivaamilta hormoonihirviöiltä (heh) alkaa opiskelemaan akateemisia aineita. Eikö?

Mä olen myös puhunut tästä mystiikan osuudesta opetussuunnitelmassa. Mun nähdäkseni tätä mystiikkaa edustaa juurikin eurytmia, merkilliset säännöt kuviksessa ja omalaatuinen musiikinopetus. Kerros mulle käsityksesi siitä, että jos nämä jättäisi pois opetuksesta, miten se vaikuttaisi steinerkoulujen opetuksen tasoon? (Sulle ei varmasti tule yllärinä, että mun mielestäni se olisi ehdottomasti myönteistä kehitystä, mutta sekään ei riittäisi: tilalle tulisi saada jotain muuta. Mitä? Tuhannen taalan kysymys, eikös!)

Tässä tuli nyt aika läjä kysymyksiä. Ne on kuitenkin, jos nyt ihan pikkuisen saa itsekehua esittää, aika hyviä sellaisia. Oikein mielelläni kuulisin sun käsitykses niistä.

Lue lisää

PÄÄAINE
Esimerkki: Toisella lapsosellani oli joskus seitsemännen luokan jakso suomalaisista kaloista. Jokaisen oppilaan piti eri lähteitä käyttäen haalia annetusta kalalajista parityönä esitelmä, jonka opettaja ensin tarkasti (ja palautti monta kertaa takaisin, ennen kuin kelpasi tietomäärältään ;o) ja sitten työpari esitti työnsä luokalle. Jokainen oppilas teki vihkoonsa omansa lisäksi myös muiden esitelmien pohjalta kuvat ja tekstit kaikista muistakin kaloista. Esitelmässä otettiin huomioon paitsi kalan lajityypilliset ominaisuudet, myös se onko kyseessä ruokakala ja miten sitä pyydetään tai kasvatetaan. Lisäksi, jos kyseessä on suomalaisittain kulttuuriantropologisesti merkittävä kala, kuten hauki, oli siitäkin hyvä mainita.

Opettaja kiinnitti työn arvioinnissa erityistä huomiota siihen, miten (itse etsitystä) aineistosta kasattu informaatio oli osattu esittää kielellisesti hyvin jäsennettynä ja kuinka huolellista jälkeä oppilas oli tehnyt vihkoonsa. Lisäksi kuvat oli piirrettävä niin, että jokainen kalalaji oli tunnistettavissa (opettaja luonnollisesti neuvoi työssä).

Lisäksi opettaja määräsi parit niin, että jokainen joutui tekemään töitä sellaisen tyypin kanssa, jonka kanssa ei yleensä ole missään tekemisissä, useimmiten siis poika-tyttö pareja. Sekin opettaa sosiaalisia taitoja ;o)

Lopputulos oli sellainen, että minä olen vieläkin täysin ymmälläni siitä, miten lapseni saa ensinnäkin niin paljon irti silakasta. Osaa piirtää niin näköisiä kaloja ja kirjoittaa niin kaunista suomenkieltä.

Toinen esimerkki voisi olla esimerkiksi Kolumbuksen matkojen käsittely, jossa opettaja hienosti toi geometrian perussääntöjä ja melko vaativienkin matemaattisien kaavojen soveltamista ja yhtälöiden luomista samalla kun käsiteltiin sen ajan historiaa noin yleensä ja Kolumbuksen matkoihin liittyviä vaikutuksia erityisesti. Lisäksi tietysti taas piirrettiin.

Jos aiheeseen sopii, voidaan mukaan ottaa pieni näytelmä tai musiikkia, jota soitetaan yhdessä.

Minusta se, että steinerkoulussa yhdistetään peruskoulupuolella monesti eri kouluaineisiin kuuluvia juttuja aihekokonaisuuksiksi auttaa lasta saamaan paremman käsityksen siitä, missä todellisuudessa on kyse. Lisäksi jokainen lapsi voi omalla kohdallaan lähestyä asiaa omien vahvuusalueidensa kautta. Jos on esimerkiksi matemaattisesti lahjakas, voi innostua laskeskelemaan Kolumbuksen 1. matkan pituutta ja samalla tulee maantietoa ja historiaa väkisinkin.

Tätä tarkoitin pääaineesta vaahtoamisellani ;o) Hyvä opettaja tietysti tekee näitä missä koulussa tahansa, mutta steinerkoulussa tällainen lähestymistapa on tavallaan sisäänrakennettu.

ÄÄRIVIIVAT
Se, että Steiner tai joku opettaja on selittänyt sen, että ihan alkuluokilla ei suositella tiukkoja ääriviivojen käyttöä valo-olennoilla ja muilla vastaavilla hihhuloinneilla on samaa sarjaa kuin se, että ennen muinoin selitettiin tietämättömille maalaisille, että heidän kaivovedessään on pieniä vihaisia henkiä, jotka joutuvat veden mukana kroppaan ja pahuuttaan aiheuttavat erinäisiä sairauksia. Näitä henkiä voi lepyttää rakentamalla uuden ulkohuoneen kaivosta kauemmaksi.

Eli puhuttiin sellaisilla sanoilla, jotka putosivat paremmin kohdeyleisöön. Samasta asiasta on kyse. Sarjakuva ja karikatyyrit lienevät niitä harvoja kuvataidemuotoja, joissa lähdetään suoraan piirtämään ääriviivoja, jos niissäkään. Lisäksi lapsen motoriikka ei monesti ole niin kehittynyt, että hän pääsee itseään tyydyttävään lopputulokseen tarkkaa viivaa piirtämällä. Isoilla vahaliiduilla tehdyt muotoa ilman ääriviivaa hakevat kuvat tukevat lapsen motorista kehittymistä, kun saa tehdä aluksi suuria kaaria ja perusmuotoja. Kun hahmottaminen on tällä tavoin opittu, aletaan myöhemmissä töissä tuoda yksityiskohtia mukaan. käsittääkseni "ihan oikeatkin" taiteilijat lähtevät hahmottelemaan töitään aluksi pehmein vedoin ja lisäävät yksityiskohtia työn edetessä.

Tästä on mielestäni kyse: hyvin perustellusta lähestymistavasta kuvan luomisen oppimiseen. Lisäksi pedagogiikkaan kuuluu se, että ei liikaa avata pienelle lapselle sitä, miksi juuri näin tehdään. Minusta oppi ei mene perille, jos aletaan liikaa selitellä, siis alakoululaiselle. Asia aukeaa tai avataan sitten yläluokilla, vähän niin kuin "show me 'Wax the car'" Karate Kid I:ssä. Miyagi opetti liikeradat ilman että edes kertoi oppilaalle, että nyt on kyseessä soto-uke ;o)

EUKKA
Eurytmiassa hiukan sama asia - alaluokilla opetetaan rauhoittumista ja tehdään motoriikkaa ja koordinaatiokykyä tukevia harjoitteita ja harjoitellaan yleistä rytmissä toimimista. Nykytutkimuskin varmasti tukee käsitystä liikunnallisen ja rytmisen tekemisen edistävää vaikutusta kehitykselle. Eri äänteiden ja käsitteiden (vokaalit ja vaikkapa "kuningas") yhdistäminen asentoihin ja liikkeisiin mahdollistaa myös muistin kehittämistä siinä sivussa. Assosiaatiotekniikoita käyttävät myös supermuistajat.

MUSIIKKI
Musiikissa mielestäni on steinerkoulussa todella tasa-arvoinen ja helppo lähestymistapa alaluokilla. Kaikki ihmiset eivät ole musiikillisesti erityislahjakkaita, mutta steinerkoulussa ihan jokainen näkee kuinka hienoa on soittaa orkesterina, kun aletaan pentatonisella asteikolla, josta ei saa riitasointuja syntymään edes yrittämällä ;o)

MYSTIIKASTA YLEISESTI
Monet legendat ja tarinat auttavat lasta muistamaan ja sisäistämään opetetut asiat. Opetussuunnitelmaan mystiikka ei kuulu. Käväisepä vilkaisemassa esimerkiksi täältä:
http://www.tampereensteinerkoulu.fi/testi/images/stories/ops.pdf

Olen sitä mieltä siinä, että lapsille ei saa opettaa totena, että maahiset ja valo-olennot ovat oikeita tai että synnin palkka on kuolema tai että jumalolennot kuuntelevat rukouksiamme ja valvovat meitä, mutta minkäs teet. Ainakin toistaiseksi on tunnustuksellinen uskonnonopetus sallittua ja vastaan pullikoija on aika yksin tapauskovaisten hyväveli kulttuurissa...

Aivan toinen asia on se, että opetetaan asioita tarinoiden kautta ja mystifioidaan ihan pikkaisen, että homma muuttuu alakoululaiselle jännemmäksi. Sellainen opettaja, joka näitä henkimaailman asioita totena opettaa missä koulussa tahansa tekee minusta pahan virheen.

Eli siis. Tässä nyt (hirvittävän pitkänä) yhteenvetona minun rehellinen käsitykseni näistä asioista. Olen itse hyvin allerginen kaikelle tunnustukselliselle uskonnolle ja huuhaalle ja sitä mieltä että se pitää kitkeä pois koko koulujärjestelmästä ja steinerkoulun opetuksesta.
SF

exsteinerilainen kirjoitti:

Ergonomiaa: eräässä steinerkoulussa oppilaat saivat peruskoulun vanhoja pulpetteja ja tuolia, joita oli poistettu käytöstä. Täysin sopimattomia oppilaille, vaikka yritettiikin etsiä ja sovittaa kullekin oppilaalle sopivaa. Steinerkoululla on tiukkaa rahan suhteen ja tämä oli pakko hyväksyä. Raha sanelee myös ruuan: biodynaamista ruokaa ei ole vaan halvinta ostetaan pienille steinerkouluille sieltä mistä sitä saadaan. Henkilökunnalla ei välttämättä ole asiaankuluvaa koulutusta.

Opettajien palkoista päättää vanhempien neuvosto. Jos steinerkoululla on tiukka rahatilanne, pelkästään vanhempienneuvoston puheenjohtaja (yleensä mies) saattaa päättää että opettajien palkkoja alennetaan. Siinä ei ole ammattiliitoilla mitään sanomista eikä tekemistä, sillä steinerkoulujen opettajat eivät uskalla asioitaan viedä mihinkään ammattiliitoille. Loppuu nimittäin työt välittömästi steineryhteisöjen piiristä.

Tämä on itse koettua ja monet entiset työntekijät tietävät ja ovat kokeneet tämän.

Ensiapua löytyy uskonnonuhrien sivustoilta.

Lue lisää

Eikös tuo ole jo aika sukupuolien välistä tasa-arvoa loukkaavaa?

Opettajien palkat pitäisi olla määritetty laissa perusopetuksesta tms. Siinä on esitetty myös pätevyysvaatimukset. Steinerkoululla on mahdollisuus vaatia opettajalta myös steinerpedagoginen koulutus tai luokanopettajan kohdalla hyväksyä steinerpedagoginen, soveltuva koulutus. Mutta palkkataso määräytyy sen mukaan mikä koulutustaso on ja mitkä resurssit koululla on maksaa, kuten sanoit.

Valitettavasti ykstyiskoulussa monesti raha ratkaisee. Kun olen muutamiin erimielisyystapauksiin tutustunut, pitää todeta että aika kiinteä steineropettajien yhteisö tuntuu olevan ja vastaanpullikoijalla ei varmasti ole helppoa. Koskaan ei kuitenkaan pidä luopua taistelematta, jos omasta mielestään kokenut vääryyttä. Jos opettajalla on luokkansa vanhemmat takanaan, luulisi asian olevan hiukan helpompaa. Vanhemmista se johtokunta kuitenkin pääasiassa koostuu.

Monesti ei asia ole kuitenkaan ihan niin mustavalkoinen, kuin miltä se tuntuu, eikä palkkaristiriitojen käsittely saa viedä aikaa opetustyöltä. Mutta jos ammattitaitoinen opettaja ei saa ansaitsemaansa rahallista korvausta, vaikka työnantajalla olisi vara se maksaa, on jossain vika. Ei steinerpedagogikaan pelkällä kiitoksella elä ;o)

SF

Steinerfaija kirjoitti:

PÄÄAINE
Esimerkki: Toisella lapsosellani oli joskus seitsemännen luokan jakso suomalaisista kaloista. Jokaisen oppilaan piti eri lähteitä käyttäen haalia annetusta kalalajista parityönä esitelmä, jonka opettaja ensin tarkasti (ja palautti monta kertaa takaisin, ennen kuin kelpasi tietomäärältään ;o) ja sitten työpari esitti työnsä luokalle. Jokainen oppilas teki vihkoonsa omansa lisäksi myös muiden esitelmien pohjalta kuvat ja tekstit kaikista muistakin kaloista. Esitelmässä otettiin huomioon paitsi kalan lajityypilliset ominaisuudet, myös se onko kyseessä ruokakala ja miten sitä pyydetään tai kasvatetaan. Lisäksi, jos kyseessä on suomalaisittain kulttuuriantropologisesti merkittävä kala, kuten hauki, oli siitäkin hyvä mainita.

Opettaja kiinnitti työn arvioinnissa erityistä huomiota siihen, miten (itse etsitystä) aineistosta kasattu informaatio oli osattu esittää kielellisesti hyvin jäsennettynä ja kuinka huolellista jälkeä oppilas oli tehnyt vihkoonsa. Lisäksi kuvat oli piirrettävä niin, että jokainen kalalaji oli tunnistettavissa (opettaja luonnollisesti neuvoi työssä).

Lisäksi opettaja määräsi parit niin, että jokainen joutui tekemään töitä sellaisen tyypin kanssa, jonka kanssa ei yleensä ole missään tekemisissä, useimmiten siis poika-tyttö pareja. Sekin opettaa sosiaalisia taitoja ;o)

Lopputulos oli sellainen, että minä olen vieläkin täysin ymmälläni siitä, miten lapseni saa ensinnäkin niin paljon irti silakasta. Osaa piirtää niin näköisiä kaloja ja kirjoittaa niin kaunista suomenkieltä.

Toinen esimerkki voisi olla esimerkiksi Kolumbuksen matkojen käsittely, jossa opettaja hienosti toi geometrian perussääntöjä ja melko vaativienkin matemaattisien kaavojen soveltamista ja yhtälöiden luomista samalla kun käsiteltiin sen ajan historiaa noin yleensä ja Kolumbuksen matkoihin liittyviä vaikutuksia erityisesti. Lisäksi tietysti taas piirrettiin.

Jos aiheeseen sopii, voidaan mukaan ottaa pieni näytelmä tai musiikkia, jota soitetaan yhdessä.

Minusta se, että steinerkoulussa yhdistetään peruskoulupuolella monesti eri kouluaineisiin kuuluvia juttuja aihekokonaisuuksiksi auttaa lasta saamaan paremman käsityksen siitä, missä todellisuudessa on kyse. Lisäksi jokainen lapsi voi omalla kohdallaan lähestyä asiaa omien vahvuusalueidensa kautta. Jos on esimerkiksi matemaattisesti lahjakas, voi innostua laskeskelemaan Kolumbuksen 1. matkan pituutta ja samalla tulee maantietoa ja historiaa väkisinkin.

Tätä tarkoitin pääaineesta vaahtoamisellani ;o) Hyvä opettaja tietysti tekee näitä missä koulussa tahansa, mutta steinerkoulussa tällainen lähestymistapa on tavallaan sisäänrakennettu.

ÄÄRIVIIVAT
Se, että Steiner tai joku opettaja on selittänyt sen, että ihan alkuluokilla ei suositella tiukkoja ääriviivojen käyttöä valo-olennoilla ja muilla vastaavilla hihhuloinneilla on samaa sarjaa kuin se, että ennen muinoin selitettiin tietämättömille maalaisille, että heidän kaivovedessään on pieniä vihaisia henkiä, jotka joutuvat veden mukana kroppaan ja pahuuttaan aiheuttavat erinäisiä sairauksia. Näitä henkiä voi lepyttää rakentamalla uuden ulkohuoneen kaivosta kauemmaksi.

Eli puhuttiin sellaisilla sanoilla, jotka putosivat paremmin kohdeyleisöön. Samasta asiasta on kyse. Sarjakuva ja karikatyyrit lienevät niitä harvoja kuvataidemuotoja, joissa lähdetään suoraan piirtämään ääriviivoja, jos niissäkään. Lisäksi lapsen motoriikka ei monesti ole niin kehittynyt, että hän pääsee itseään tyydyttävään lopputulokseen tarkkaa viivaa piirtämällä. Isoilla vahaliiduilla tehdyt muotoa ilman ääriviivaa hakevat kuvat tukevat lapsen motorista kehittymistä, kun saa tehdä aluksi suuria kaaria ja perusmuotoja. Kun hahmottaminen on tällä tavoin opittu, aletaan myöhemmissä töissä tuoda yksityiskohtia mukaan. käsittääkseni "ihan oikeatkin" taiteilijat lähtevät hahmottelemaan töitään aluksi pehmein vedoin ja lisäävät yksityiskohtia työn edetessä.

Tästä on mielestäni kyse: hyvin perustellusta lähestymistavasta kuvan luomisen oppimiseen. Lisäksi pedagogiikkaan kuuluu se, että ei liikaa avata pienelle lapselle sitä, miksi juuri näin tehdään. Minusta oppi ei mene perille, jos aletaan liikaa selitellä, siis alakoululaiselle. Asia aukeaa tai avataan sitten yläluokilla, vähän niin kuin "show me 'Wax the car'" Karate Kid I:ssä. Miyagi opetti liikeradat ilman että edes kertoi oppilaalle, että nyt on kyseessä soto-uke ;o)

EUKKA
Eurytmiassa hiukan sama asia - alaluokilla opetetaan rauhoittumista ja tehdään motoriikkaa ja koordinaatiokykyä tukevia harjoitteita ja harjoitellaan yleistä rytmissä toimimista. Nykytutkimuskin varmasti tukee käsitystä liikunnallisen ja rytmisen tekemisen edistävää vaikutusta kehitykselle. Eri äänteiden ja käsitteiden (vokaalit ja vaikkapa "kuningas") yhdistäminen asentoihin ja liikkeisiin mahdollistaa myös muistin kehittämistä siinä sivussa. Assosiaatiotekniikoita käyttävät myös supermuistajat.

MUSIIKKI
Musiikissa mielestäni on steinerkoulussa todella tasa-arvoinen ja helppo lähestymistapa alaluokilla. Kaikki ihmiset eivät ole musiikillisesti erityislahjakkaita, mutta steinerkoulussa ihan jokainen näkee kuinka hienoa on soittaa orkesterina, kun aletaan pentatonisella asteikolla, josta ei saa riitasointuja syntymään edes yrittämällä ;o)

MYSTIIKASTA YLEISESTI
Monet legendat ja tarinat auttavat lasta muistamaan ja sisäistämään opetetut asiat. Opetussuunnitelmaan mystiikka ei kuulu. Käväisepä vilkaisemassa esimerkiksi täältä:
http://www.tampereensteinerkoulu.fi/testi/images/stories/ops.pdf

Olen sitä mieltä siinä, että lapsille ei saa opettaa totena, että maahiset ja valo-olennot ovat oikeita tai että synnin palkka on kuolema tai että jumalolennot kuuntelevat rukouksiamme ja valvovat meitä, mutta minkäs teet. Ainakin toistaiseksi on tunnustuksellinen uskonnonopetus sallittua ja vastaan pullikoija on aika yksin tapauskovaisten hyväveli kulttuurissa...

Aivan toinen asia on se, että opetetaan asioita tarinoiden kautta ja mystifioidaan ihan pikkaisen, että homma muuttuu alakoululaiselle jännemmäksi. Sellainen opettaja, joka näitä henkimaailman asioita totena opettaa missä koulussa tahansa tekee minusta pahan virheen.

Eli siis. Tässä nyt (hirvittävän pitkänä) yhteenvetona minun rehellinen käsitykseni näistä asioista. Olen itse hyvin allerginen kaikelle tunnustukselliselle uskonnolle ja huuhaalle ja sitä mieltä että se pitää kitkeä pois koko koulujärjestelmästä ja steinerkoulun opetuksesta.
SF

Lue lisää

Se oli ihan hyvä kiteytys ja olet varmasti nähnyt paljon vaivaa sen kanssa.

Mä tunnen itseni vähän huonoksi ihmiseksi - välillä oikein kysyy itseltään, että eikö mulle mikään vastaus riitä. Vaikka kuinka keskustelukumppani yrittäisi asiaa mulle rautalangasta vääntää.

Johtuisko se siitä, että mä olen jo toistakymmentä vuotta ollut tekemisssä opetus- ja koulutusasioiden kanssa? Harvat asiat jaksaa enää yllättää ja aika paljon vaaditaan, että innostun jostain uudesta keksinnöstä joka - en voi olla sanomatta - monesti onkin vain vanhaa uudessa kuosissa.

(Yksi näistä "uutuuksista" on ns. KiVa Koulu -hanke, jonka toimivuutta on liian aikaista arvioida, mutta joka vaikuttaa lupaavalta. Ainakin joskus OPM (ei "Oma Pullo Mukaan", vaan se virallisempi taho) onnistuu rahoittamaan tärkeitä hankkeita...)

Asiaan. Ns. pääaineessa voidaan siis tehdä ryhmätöitä. Niin voidaan, heh, "aineaineissakin". Ja tehdäänkin. Myös peruskouluissa. Mikään ei estä tätä. Ryhmätyöt ovat hyvä opetusmenetelmä joissain tilanteissa. Erityisesti silloin, kun oppilas pääsee soveltamaan ns. normitunneilla oppimaansa (osaa esim. hakea relevanttia tietoa).

Ääriviivat. Entä jos oppilas _haluaa_ opetella piirtämistä ääriviivojen kanssa. Pitäisikö mielestäsi sallia? Mainittakoon, että molemmat mun kakarat on opetellu piirtämään juuri muotoja hahmottaen _ääriviivoilla_. Mitäs luulet että tapahtuis, jos menisin sen kieltämään? Ja sitten: eikö tuo valo-olennoilla perustelu, jos ihan rehellisesti asiaa katsotaan, ole lapsen tarkoituksellista tyhmentämistä? (No okei. Jos pieni sarkasmi sallitaan, niin _ehkä_ se on parempi vaihtoehto kuin sanoa, että "älä edes yritä, et sä kuitenkaan osaa"...)

Eukka. Tästä aiheesta mulla ei ole enää mitään sanottavaa, koska olen sen jo hoitoeukka -ketjussa sanonut. Kysyn vaan, eikös noita mielekkäämpiä tanssi- / liikunta- tms. muotoja olisi?

Musiikki. Kyllähän pentatoninen musa ihan kivaa on, ei sillä. Mutta eikös se kuitenkin ole aika yksipuolista? Siis jos penska haluaakin soittaa sitä landolaa tai - hui - pianoa musatunnilla, miksei sitä sitten sallittaisi? Kaveri huomaisi, että vaikeaa on, mutta kun vähän harjoittelee skaaloja niin hei, sehän alkaa ihan hyvältä kuulostamaan! (Nokkahuilut sais, mun subjektiivisen käsityksen mukaan, polttaa kaikki isossa roviossa :-D )

Mystiikasta. Joo, lähtökohtaisesti olen 100 %:sti samaa mieltä. Legendat legendoina jne. Mitä peruskoulun uskonnonopetukseen tulee, niin veikkaanpa että sen osuus tulee vähenemään kirkosta eroamisten myötä (jos oot seurannut keskustelua lehdistä ym.). Toinen veikkaus: koko evlutkirkon luonne tulee muuttumaan radikaalisti seuraavan parinkymmenen vuoden kuluessa.

Lopuksi. Jos sä oikeasti olet sitä mieltä, että "huuhaa pois niin steinerkouluista kuin peruskouluistakin", niin voisi ihan tosissaan alkaa pohtimaan, mitä tilalle. Kuten sanottu, sk:sta sais ihan hienon koulun pienellä pohtimisella ja kovalla työllä. :-)

(Noi palkkahommelit on muuten semmonen juttu, mihin mä sanon pari sanaa vähän myöhemmin, jahka oon vähän selvitystyötä tehny. Vaikuttaa lievästi sanottuna erikoislaatuiselta järjestelyltä.)

Näin komeesti sitä saa kahvitunnit kulumaan, eikä menny edes pajon yli... :-D

Kamppailun harrastaja kirjoitti:

Se oli ihan hyvä kiteytys ja olet varmasti nähnyt paljon vaivaa sen kanssa.

Mä tunnen itseni vähän huonoksi ihmiseksi - välillä oikein kysyy itseltään, että eikö mulle mikään vastaus riitä. Vaikka kuinka keskustelukumppani yrittäisi asiaa mulle rautalangasta vääntää.

Johtuisko se siitä, että mä olen jo toistakymmentä vuotta ollut tekemisssä opetus- ja koulutusasioiden kanssa? Harvat asiat jaksaa enää yllättää ja aika paljon vaaditaan, että innostun jostain uudesta keksinnöstä joka - en voi olla sanomatta - monesti onkin vain vanhaa uudessa kuosissa.

(Yksi näistä "uutuuksista" on ns. KiVa Koulu -hanke, jonka toimivuutta on liian aikaista arvioida, mutta joka vaikuttaa lupaavalta. Ainakin joskus OPM (ei "Oma Pullo Mukaan", vaan se virallisempi taho) onnistuu rahoittamaan tärkeitä hankkeita...)

Asiaan. Ns. pääaineessa voidaan siis tehdä ryhmätöitä. Niin voidaan, heh, "aineaineissakin". Ja tehdäänkin. Myös peruskouluissa. Mikään ei estä tätä. Ryhmätyöt ovat hyvä opetusmenetelmä joissain tilanteissa. Erityisesti silloin, kun oppilas pääsee soveltamaan ns. normitunneilla oppimaansa (osaa esim. hakea relevanttia tietoa).

Ääriviivat. Entä jos oppilas _haluaa_ opetella piirtämistä ääriviivojen kanssa. Pitäisikö mielestäsi sallia? Mainittakoon, että molemmat mun kakarat on opetellu piirtämään juuri muotoja hahmottaen _ääriviivoilla_. Mitäs luulet että tapahtuis, jos menisin sen kieltämään? Ja sitten: eikö tuo valo-olennoilla perustelu, jos ihan rehellisesti asiaa katsotaan, ole lapsen tarkoituksellista tyhmentämistä? (No okei. Jos pieni sarkasmi sallitaan, niin _ehkä_ se on parempi vaihtoehto kuin sanoa, että "älä edes yritä, et sä kuitenkaan osaa"...)

Eukka. Tästä aiheesta mulla ei ole enää mitään sanottavaa, koska olen sen jo hoitoeukka -ketjussa sanonut. Kysyn vaan, eikös noita mielekkäämpiä tanssi- / liikunta- tms. muotoja olisi?

Musiikki. Kyllähän pentatoninen musa ihan kivaa on, ei sillä. Mutta eikös se kuitenkin ole aika yksipuolista? Siis jos penska haluaakin soittaa sitä landolaa tai - hui - pianoa musatunnilla, miksei sitä sitten sallittaisi? Kaveri huomaisi, että vaikeaa on, mutta kun vähän harjoittelee skaaloja niin hei, sehän alkaa ihan hyvältä kuulostamaan! (Nokkahuilut sais, mun subjektiivisen käsityksen mukaan, polttaa kaikki isossa roviossa :-D )

Mystiikasta. Joo, lähtökohtaisesti olen 100 %:sti samaa mieltä. Legendat legendoina jne. Mitä peruskoulun uskonnonopetukseen tulee, niin veikkaanpa että sen osuus tulee vähenemään kirkosta eroamisten myötä (jos oot seurannut keskustelua lehdistä ym.). Toinen veikkaus: koko evlutkirkon luonne tulee muuttumaan radikaalisti seuraavan parinkymmenen vuoden kuluessa.

Lopuksi. Jos sä oikeasti olet sitä mieltä, että "huuhaa pois niin steinerkouluista kuin peruskouluistakin", niin voisi ihan tosissaan alkaa pohtimaan, mitä tilalle. Kuten sanottu, sk:sta sais ihan hienon koulun pienellä pohtimisella ja kovalla työllä. :-)

(Noi palkkahommelit on muuten semmonen juttu, mihin mä sanon pari sanaa vähän myöhemmin, jahka oon vähän selvitystyötä tehny. Vaikuttaa lievästi sanottuna erikoislaatuiselta järjestelyltä.)

Näin komeesti sitä saa kahvitunnit kulumaan, eikä menny edes pajon yli... :-D

Lue lisää

Me tavallaan lähestymme synteesiä pikkuhiljaa eri puolilta ;o)

Ääriviivoista sanoisin sen verran, että ainakin oma poikani on alusta lähtien määrätietoisesti jopa tulitikkulaatikon kokoisilla, pyöreäreunaisilla vahaliiduilla yrittänyt piirtää ääriviivoja ja nykyään harrastaa sarjakuvapiirtämistä. Opettaja yritti saada hänet "ruotuun", mutta totesi meille, että se nyt ilmeisesti vain on tämän lapsen laatuun kuuluva juttu, jota hän ei opettajana halua liian paljon yrittää muokata. Lisäksi muotopiirustuksessa, jota steinerkoulussa tehdään paljon, lähestytään elävää viivaa taas toiselta suunnalta, perusmuotojen vaiheittaisen monimutkaistamisen kautta.

Minusta "valheet lapsille" (http://en.wikipedia.org/wiki/Lie-to-children) on monesti laiska lähestymistapa, mutta kun käsitellään suurta ryhmää lapsia se voi monesti olla ainoa yleisesti toimiva vaihtoehto. Tarkasti ottaenhan ei mystifioinnissa ole kyse lainkaan samasta asiasta kuin tuon linkin tarkoittama, mutta pienten lasten päässä asiat kytkeytyvät niin eri tavalla, että jotain sinne päin...



En ole ihan varma, millaiseksi käsität steinerkoulun musiikinopetuksen. Poikani kohdalla on menty niin, että alaluokilla soiteltiin ensin pentatonista huilua ja kannelta sekä lyömäsoittimia ja koko luokka toimi orkesterina, myöhemmin siihen lisättiin vielä niitä soittimia, joita osa harrasti koulun ulkopuolella. Musiikissa on ala-asteen ylemmillä luokilla keskitytty enemmän kuorolauluun ja musiikin teoriaan.

Aika hienolta muuten kuulosti Carmina Burana!

Käsittääkseni musiikissa ei pyritä opettamaan tiukkaa teoriaa, mutta nuottien lukutaito ja erilaiset soittimet ja äänen tuottaminen itse ja soittimin käydään läpi käytännön kautta. Eihän steinerkoululaisten ole tarkoituskaan valmistua muusikoiksi vaan tarkoitus on itse kokemisen kautta löytää musiikki osana omaa elämää.

Meillä ainakin soitetaan viulua, poikkihuilua, pianoa, sähkökitaraa, huuliharppua ja niitä hemmetin nokkahuiluja niin että korvat soi ;o)

Toisaalta on hienoa kuunnella, kun yleensä keskenään nahistelevat sisarukset, omasta aloitteesta ja (lähes) täydessä sovussa esimerkiksi harjoittelivat joululauluja piano, huilu ja laulu -yhdistelmille...

Ki(usaamisesta) Va(paa) koulu -hanke on hyvä idea ja ainakin myös meidän lastemme steinerkoulu on siinä myös mukana. Valitettavasti kunnalliselta puolelta on kuulunut, että hankkeessa esiteltyjä tyypittelyjä on jossain tapauksissa käytetty lasten luokitteluun hyviksi ja pahoiksi, joka ei ole varmaan ollut hankkeen tavoite :o(

Steinerfaija kirjoitti:

Me tavallaan lähestymme synteesiä pikkuhiljaa eri puolilta ;o)

Ääriviivoista sanoisin sen verran, että ainakin oma poikani on alusta lähtien määrätietoisesti jopa tulitikkulaatikon kokoisilla, pyöreäreunaisilla vahaliiduilla yrittänyt piirtää ääriviivoja ja nykyään harrastaa sarjakuvapiirtämistä. Opettaja yritti saada hänet "ruotuun", mutta totesi meille, että se nyt ilmeisesti vain on tämän lapsen laatuun kuuluva juttu, jota hän ei opettajana halua liian paljon yrittää muokata. Lisäksi muotopiirustuksessa, jota steinerkoulussa tehdään paljon, lähestytään elävää viivaa taas toiselta suunnalta, perusmuotojen vaiheittaisen monimutkaistamisen kautta.

Minusta "valheet lapsille" (http://en.wikipedia.org/wiki/Lie-to-children) on monesti laiska lähestymistapa, mutta kun käsitellään suurta ryhmää lapsia se voi monesti olla ainoa yleisesti toimiva vaihtoehto. Tarkasti ottaenhan ei mystifioinnissa ole kyse lainkaan samasta asiasta kuin tuon linkin tarkoittama, mutta pienten lasten päässä asiat kytkeytyvät niin eri tavalla, että jotain sinne päin...



En ole ihan varma, millaiseksi käsität steinerkoulun musiikinopetuksen. Poikani kohdalla on menty niin, että alaluokilla soiteltiin ensin pentatonista huilua ja kannelta sekä lyömäsoittimia ja koko luokka toimi orkesterina, myöhemmin siihen lisättiin vielä niitä soittimia, joita osa harrasti koulun ulkopuolella. Musiikissa on ala-asteen ylemmillä luokilla keskitytty enemmän kuorolauluun ja musiikin teoriaan.

Aika hienolta muuten kuulosti Carmina Burana!

Käsittääkseni musiikissa ei pyritä opettamaan tiukkaa teoriaa, mutta nuottien lukutaito ja erilaiset soittimet ja äänen tuottaminen itse ja soittimin käydään läpi käytännön kautta. Eihän steinerkoululaisten ole tarkoituskaan valmistua muusikoiksi vaan tarkoitus on itse kokemisen kautta löytää musiikki osana omaa elämää.

Meillä ainakin soitetaan viulua, poikkihuilua, pianoa, sähkökitaraa, huuliharppua ja niitä hemmetin nokkahuiluja niin että korvat soi ;o)

Toisaalta on hienoa kuunnella, kun yleensä keskenään nahistelevat sisarukset, omasta aloitteesta ja (lähes) täydessä sovussa esimerkiksi harjoittelivat joululauluja piano, huilu ja laulu -yhdistelmille...

Ki(usaamisesta) Va(paa) koulu -hanke on hyvä idea ja ainakin myös meidän lastemme steinerkoulu on siinä myös mukana. Valitettavasti kunnalliselta puolelta on kuulunut, että hankkeessa esiteltyjä tyypittelyjä on jossain tapauksissa käytetty lasten luokitteluun hyviksi ja pahoiksi, joka ei ole varmaan ollut hankkeen tavoite :o(

Lue lisää

"Ki(usaamisesta) Va(paa) koulu -hanke on hyvä idea ja ainakin myös meidän lastemme steinerkoulu on siinä myös mukana. Valitettavasti kunnalliselta puolelta on kuulunut, että hankkeessa esiteltyjä tyypittelyjä on jossain tapauksissa käytetty lasten luokitteluun hyviksi ja pahoiksi, joka ei ole varmaan ollut hankkeen tavoite :o("

Eli siis Ki(usaamisen) Va(stainen) koulu... Puhutaanko me nyt samasta hankkeesta? Siis siitä, jonka "pääjehu" on Christina Salmivalli? Jos puhutaan, niin mitäs tyypittelyjä siinä on?

Myönnän, etten ole muutamaa kalvoesitystä lehtijuttuja enempää asiaan perhehtynyt, mutta ei niissä ainakaan erityisiä tyypittelyjä ole ollut.

Minkälaisiin hyvä/paha -luokitteluihin olet törmännyt / kuullut törmätyn?

Kamppailun harrastaja kirjoitti:

"Ki(usaamisesta) Va(paa) koulu -hanke on hyvä idea ja ainakin myös meidän lastemme steinerkoulu on siinä myös mukana. Valitettavasti kunnalliselta puolelta on kuulunut, että hankkeessa esiteltyjä tyypittelyjä on jossain tapauksissa käytetty lasten luokitteluun hyviksi ja pahoiksi, joka ei ole varmaan ollut hankkeen tavoite :o("

Eli siis Ki(usaamisen) Va(stainen) koulu... Puhutaanko me nyt samasta hankkeesta? Siis siitä, jonka "pääjehu" on Christina Salmivalli? Jos puhutaan, niin mitäs tyypittelyjä siinä on?

Myönnän, etten ole muutamaa kalvoesitystä lehtijuttuja enempää asiaan perhehtynyt, mutta ei niissä ainakaan erityisiä tyypittelyjä ole ollut.

Minkälaisiin hyvä/paha -luokitteluihin olet törmännyt / kuullut törmätyn?

Lue lisää

Se olikin STAKESin "Huolen vyöhykkeet" systeemi. Siitä oli Diaogi (Stakesin julkaisu) lehdessä juttu, että vyöhykkeistöä oli käytetty lasten luokittelemiseen edellä mainitsemallani tavalla.

Meillä olivat nämä kaksi projektia samassa vanhempainillassa esillä ja menivät iloisesti sekaisin keskenään jo valmiiksi sekaisin olevassa päässäni ;o)

Toisaalta tämä näyttää sen, että hyvä tarkoitus ei yksinään riitä. Pitää huolehtia siitä, että mukana olevat tahot ymmärtävät mihin pyritään ja miksi.

Pahoittelen sekaannustani.
-SF

Steinerfaija kirjoitti:

Se olikin STAKESin "Huolen vyöhykkeet" systeemi. Siitä oli Diaogi (Stakesin julkaisu) lehdessä juttu, että vyöhykkeistöä oli käytetty lasten luokittelemiseen edellä mainitsemallani tavalla.

Meillä olivat nämä kaksi projektia samassa vanhempainillassa esillä ja menivät iloisesti sekaisin keskenään jo valmiiksi sekaisin olevassa päässäni ;o)

Toisaalta tämä näyttää sen, että hyvä tarkoitus ei yksinään riitä. Pitää huolehtia siitä, että mukana olevat tahot ymmärtävät mihin pyritään ja miksi.

Pahoittelen sekaannustani.
-SF

Lue lisää

Juu, näitä projekteja on ja uusia syntyy. Ei mikään ihme, että menee sekaisin. Suotta pahoittelet siis. Mutta hyvä kun tuli korjattua.

En nyt saa mieleeni tuota Huolen vyöhykkeet -hanketta (enkä jaksa sitä nyt alkaa hakemaankaan), mutta tuollaisia riskejähän liittyy aina kun lähdetään ns. profiloimaan mahdollisia kiusaajia (tai kohteita tai mitä ikinä). Ongelmien ratkaisun sijaan lähdetään hakemaan syyllisiä. Se on kaiken kaikkiaan aika monimutkaista joten en ihmettele vaikka ylilyöntejä tapahtuisikin. (Ihmettelisin enemmän jos ei tapahtuisi.)

Hyvä tarkoitus ei tosiaan riitä. Eikä mukana olevien tahojen ymmärtämystä ole ikinä tarvetta yliarvioida...