Syyskuun 11. päivä vuonna 1973 muutti Latinalaisen Amerikan todellisuutta. Chilen sotilasvallankaappaus laittoi lopun unelmille mantereen vaihtoehtoisesta kehitysmallista.
Augusto Pinochetin johtama ja Yhdysvaltojen tukema sotilasjuntta syrjäytti 30 vuotta sitten vallasta Chilen demokraattisesti ja VAALEILLA valitun presidentin Salvador Allenden.
Allenden ajattelussa maailma jakautui kapitalistiseen järjestelmään, sosialistiseen leiriin ja kolmanteen maailmaan. Allende itse edusti kolmatta maailmaa, jolla hän näki olevan tärkeän roolin kahden muun leirin välissä.
Allenden tavoitteena oli poliittisesti ja taloudellisesti riippumaton valtio, eikä suinkaan kommarivaltio, jota täälläkin usein jankutetaan.
Allende halusi, että Chile saisi toisen ja lopullisen itsenäisyyden, mikä edellytti imperialistisen hallinnon ja rahaharvainvallan lopettamista. Allende ei ollut reformisti. Hän taisteli alikehitystä ja riippuvuutta vastaan.
On ihmeellistä, että nykyään edes akateemisissa piireissä ei uskalleta puhua imperialismista, koska pelätään fundamentalistiksi leimautumista.
Imperialismi on kuitenkin olemassa. Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla imperialististen hyökkäysten lista on pitkä. Eikä kyse ole vain Yhdysvalloista.
Latinalaisen Amerikan mailla on jatkuvasti yhä vähemmän määräysvaltaa omiin asioihinsa. Kun taloutta avataan, menee myös itsenäinen päätösvalta.
Mikä demokraattinen maan on seuraavana Yhdysvaltojen haukkojen kynsissä? Koittakaan keksiä.
Augusto Pinochetin johtama ja Yhdysvaltojen tukema sotilasjuntta syrjäytti 30 vuotta sitten vallasta Chilen demokraattisesti ja VAALEILLA valitun presidentin Salvador Allenden.
Allenden ajattelussa maailma jakautui kapitalistiseen järjestelmään, sosialistiseen leiriin ja kolmanteen maailmaan. Allende itse edusti kolmatta maailmaa, jolla hän näki olevan tärkeän roolin kahden muun leirin välissä.
Allenden tavoitteena oli poliittisesti ja taloudellisesti riippumaton valtio, eikä suinkaan kommarivaltio, jota täälläkin usein jankutetaan.
Allende halusi, että Chile saisi toisen ja lopullisen itsenäisyyden, mikä edellytti imperialistisen hallinnon ja rahaharvainvallan lopettamista. Allende ei ollut reformisti. Hän taisteli alikehitystä ja riippuvuutta vastaan.
On ihmeellistä, että nykyään edes akateemisissa piireissä ei uskalleta puhua imperialismista, koska pelätään fundamentalistiksi leimautumista.
Imperialismi on kuitenkin olemassa. Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla imperialististen hyökkäysten lista on pitkä. Eikä kyse ole vain Yhdysvalloista.
Latinalaisen Amerikan mailla on jatkuvasti yhä vähemmän määräysvaltaa omiin asioihinsa. Kun taloutta avataan, menee myös itsenäinen päätösvalta.
Mikä demokraattinen maan on seuraavana Yhdysvaltojen haukkojen kynsissä? Koittakaan keksiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kerroppa meille tyhmille mikä on tilanne
Chilessä tänään.Onko ne jääneet kehityksessä vuoteen 1973,vai onko kehitystä tapahtunut,vai onko Chile vaipunut kehityksessä Kuuban ja P-Korean tasolle.
Typerä kysymys! Mistä sinä tiedät, miten asiat olisivat jos demokraattisesti valittu Allende olisi saanut jatkaa maan johdossa? Luultavasti paremmin kuin nyt. Koita jo tajuta, ettei Allende ollut kommari.