Globaali kapitalismi johtaa päämääräänsä päästessään markkinatalouden ja siihen olennaisena osana kuuluvan kansalaisia palvelevan kilpailun tukahduttamiseen.
Pääomat keskittyvät harvojen käsiin ja pienten yritysten kilpailu tukahdutetaan massiivisella mainonnalla ja lainsäädännöllä, jolla estetään pienen yrityksen mahdollisuudet edes tulla markkinoille. Suuryritykset lobbaavat valtioita ja markkina-alueita (kuten EU) saaden läpi esim. tuotteiden sertifiointia koskevia määräyksiä, jollaisia ei ole vara hyväksyttää kuin tosi suurten yritysten, joilla kustannus jää yksikköä kohden kuitenkin pieneksi.
Globaali suurpääoma hamuaa haltuunsa luonnonvarat ja muodostaa suuria liikeketjuja, joihin jälleenmyyjien on kuuluttava saadakseen tuotteita myytäväksi.
Suurpääoma jättää kyllä markkinatalouden mukaisen kilpailun toimivaksi joillakin osa-alueilla, kuten työvoiman kesken, jotta työntekijät joutuvat kilpailemaan verisesti työpaikoista, todellisen työttömyyden ollessa kymmenen prosentin luokkaa niin USA:ssa kuin EU:ssa, muualla vieläkin enemmän. Työvoiman ylitarjontaan pidetään yllä tarvittaessa tuomalla sitä kolmansista maista. Suurpääoma voi kilpailuttaa myös pienempiä yrityksiä, joita se käyttää esim. alihankkijoina. Samoin esim. elintarviketuotannossa varsinaiset viljelijät joutuvat tekemään hommia orjapalkalla, kun ostajana ovat globaalin suurpääoman hallinnoimat tahot.
EU on nimenomaan yksi globaalin kapitalismin työväline, sen avulla on purettu kansallisvaltioiden omat talouden hallinta- ja suojakeinot. Suomessa avaus tähän tapahtui 80 -luvun puolen välin jälkeen, jolloin maamme rahamarkkinat vapautettiin ja globaalit rahoittaja puhalsivat maahamme tietoisesti kuplatalouden, syöttäen maahamme velkarahaa niin yrityksille kuin yksityisillekin. Kun luottoa oli pumpattu maahan riittävästi, velkahanat pantiin kiinni yhdessä viikossa. On selvää, että nopeasti maahan pumpattu lisäraha käytettiin holtittomasti ja vääristi elinkeinorakennetta. Globaalit rahoittajat pitivät kuitenkin Suomea melko riskittömänä, tietäen että valtio kyllä hoitaa sen, että lainat saadaan takaisin. Kun rahahanat pantiin kiinni, romahti kansallisvarallisuutemme, kiinteistöjen, yritysten ym. arvot reilusti alle normaalin kehityskäyrän, mikä oli globaalin pääoman tarkoituskin. Sitten samat luotottajat pääsivät ostamaan suomalaisia yrityksiä ja kiinteistöjä pilkkahinnalla, velkojen jäädessä veronmaksajien kontolle siltä osin, kun velalliset eivät niistä selvinneet. Selvä kokonaisen kansantalouden puhallus, jonka mahdollisti vain hinku EU:hun ja Euroon sekä näiden asettamat vaatimukset.
Jos globaalin talouden tavoittelijat pääsevät päämääräänsä, palaamme torpparien aikaan. Suurin osa kansasta nääntyy niska limassa työtä tehden, työn tuottaman lisäarvon mennessä valtaosin pienen omistajaeliitin ökyelintason ylläpitämiseen. Tuotannon rakenne muuttuu sellaiseksi, että suuren kansanjoukon tarvitsemia hyödykkeitä valmistetaan niukemmin, koska kansalle jaetaan ostovoimaakin vain vähäsen. Koska ostovoimasta valtaosa menee pienelle luksuselämää viettävälle eliitille, tuotannon rakennekin ohjautuu niin, että iso osa orjakansalaisten työpanoksesta menee luksuskartanoiden, -veneiden, -autojen ym. tuotantoon sekä eliitin palvelemiseen.
Kansa työn kokonaismäärä on rajallinen. On virheellistä kuvitella, ettei se ole keneltäkään pois, jos talouselämä ohjautuu sellaiseksi, että tehdään enenevässä määrin vaikka huvijahteja. Kun yhden jahdin valmistamiseen sitoutuu vaikkapa 30 miestyövuotta, se on kokonaistuotannossa pois siitä, että tuo työmäärä kohdistuisi suuren ihmisjoukon tarpeiden valmistamiseen.
Globaalin talouden tarkoitus on taantua takaisin jonnekin yli sadan vuoden takaiseen aikaan, jossa talouden mekanismi ja rakenne on sellainen, että valtaosa ihmisistä on köyhiä raatajia, käytännössä orjia ja pieni eliitti elää sellaista ylellisyyselämää, että sen ylläpitämiseen tarvitaan tuo suuren enemmistön ankara työpanos, josta heidän itsensä hyväksi tekemää työtä on vain sen verran, että he jaksavat raataa eliitin hyväksi.
Saattaa tuntua utopistiselta, mutta kehitys on jo kulkenut hyvän tovin siihen suuntaan, vaikka tässä välivaiheessa vielä iso osa kansasta nauttiikin hyvästä elintasosta. Mutta esim. USA:ssa keskiluokka on jo kutistunut ja kutistuu edelleen, ylemmästä keskiluokasta ropistaan alempaan ja sieltä kurjalistoon, työtä tekevään köyhälistöön. Samalla rikkain eliitti on rikastunut valtavasti. Briteissä tunnustetaan se tosiasia, että keskiluokka joutuu raatamaan aivan eri tavalla elintasonsa ylläpitämiseksi kuin ennen.
Pääomat keskittyvät harvojen käsiin ja pienten yritysten kilpailu tukahdutetaan massiivisella mainonnalla ja lainsäädännöllä, jolla estetään pienen yrityksen mahdollisuudet edes tulla markkinoille. Suuryritykset lobbaavat valtioita ja markkina-alueita (kuten EU) saaden läpi esim. tuotteiden sertifiointia koskevia määräyksiä, jollaisia ei ole vara hyväksyttää kuin tosi suurten yritysten, joilla kustannus jää yksikköä kohden kuitenkin pieneksi.
Globaali suurpääoma hamuaa haltuunsa luonnonvarat ja muodostaa suuria liikeketjuja, joihin jälleenmyyjien on kuuluttava saadakseen tuotteita myytäväksi.
Suurpääoma jättää kyllä markkinatalouden mukaisen kilpailun toimivaksi joillakin osa-alueilla, kuten työvoiman kesken, jotta työntekijät joutuvat kilpailemaan verisesti työpaikoista, todellisen työttömyyden ollessa kymmenen prosentin luokkaa niin USA:ssa kuin EU:ssa, muualla vieläkin enemmän. Työvoiman ylitarjontaan pidetään yllä tarvittaessa tuomalla sitä kolmansista maista. Suurpääoma voi kilpailuttaa myös pienempiä yrityksiä, joita se käyttää esim. alihankkijoina. Samoin esim. elintarviketuotannossa varsinaiset viljelijät joutuvat tekemään hommia orjapalkalla, kun ostajana ovat globaalin suurpääoman hallinnoimat tahot.
EU on nimenomaan yksi globaalin kapitalismin työväline, sen avulla on purettu kansallisvaltioiden omat talouden hallinta- ja suojakeinot. Suomessa avaus tähän tapahtui 80 -luvun puolen välin jälkeen, jolloin maamme rahamarkkinat vapautettiin ja globaalit rahoittaja puhalsivat maahamme tietoisesti kuplatalouden, syöttäen maahamme velkarahaa niin yrityksille kuin yksityisillekin. Kun luottoa oli pumpattu maahan riittävästi, velkahanat pantiin kiinni yhdessä viikossa. On selvää, että nopeasti maahan pumpattu lisäraha käytettiin holtittomasti ja vääristi elinkeinorakennetta. Globaalit rahoittajat pitivät kuitenkin Suomea melko riskittömänä, tietäen että valtio kyllä hoitaa sen, että lainat saadaan takaisin. Kun rahahanat pantiin kiinni, romahti kansallisvarallisuutemme, kiinteistöjen, yritysten ym. arvot reilusti alle normaalin kehityskäyrän, mikä oli globaalin pääoman tarkoituskin. Sitten samat luotottajat pääsivät ostamaan suomalaisia yrityksiä ja kiinteistöjä pilkkahinnalla, velkojen jäädessä veronmaksajien kontolle siltä osin, kun velalliset eivät niistä selvinneet. Selvä kokonaisen kansantalouden puhallus, jonka mahdollisti vain hinku EU:hun ja Euroon sekä näiden asettamat vaatimukset.
Jos globaalin talouden tavoittelijat pääsevät päämääräänsä, palaamme torpparien aikaan. Suurin osa kansasta nääntyy niska limassa työtä tehden, työn tuottaman lisäarvon mennessä valtaosin pienen omistajaeliitin ökyelintason ylläpitämiseen. Tuotannon rakenne muuttuu sellaiseksi, että suuren kansanjoukon tarvitsemia hyödykkeitä valmistetaan niukemmin, koska kansalle jaetaan ostovoimaakin vain vähäsen. Koska ostovoimasta valtaosa menee pienelle luksuselämää viettävälle eliitille, tuotannon rakennekin ohjautuu niin, että iso osa orjakansalaisten työpanoksesta menee luksuskartanoiden, -veneiden, -autojen ym. tuotantoon sekä eliitin palvelemiseen.
Kansa työn kokonaismäärä on rajallinen. On virheellistä kuvitella, ettei se ole keneltäkään pois, jos talouselämä ohjautuu sellaiseksi, että tehdään enenevässä määrin vaikka huvijahteja. Kun yhden jahdin valmistamiseen sitoutuu vaikkapa 30 miestyövuotta, se on kokonaistuotannossa pois siitä, että tuo työmäärä kohdistuisi suuren ihmisjoukon tarpeiden valmistamiseen.
Globaalin talouden tarkoitus on taantua takaisin jonnekin yli sadan vuoden takaiseen aikaan, jossa talouden mekanismi ja rakenne on sellainen, että valtaosa ihmisistä on köyhiä raatajia, käytännössä orjia ja pieni eliitti elää sellaista ylellisyyselämää, että sen ylläpitämiseen tarvitaan tuo suuren enemmistön ankara työpanos, josta heidän itsensä hyväksi tekemää työtä on vain sen verran, että he jaksavat raataa eliitin hyväksi.
Saattaa tuntua utopistiselta, mutta kehitys on jo kulkenut hyvän tovin siihen suuntaan, vaikka tässä välivaiheessa vielä iso osa kansasta nauttiikin hyvästä elintasosta. Mutta esim. USA:ssa keskiluokka on jo kutistunut ja kutistuu edelleen, ylemmästä keskiluokasta ropistaan alempaan ja sieltä kurjalistoon, työtä tekevään köyhälistöön. Samalla rikkain eliitti on rikastunut valtavasti. Briteissä tunnustetaan se tosiasia, että keskiluokka joutuu raatamaan aivan eri tavalla elintasonsa ylläpitämiseksi kuin ennen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiva lukea välillä näitä asiallisia kirjoituksia. Tälläkin palstalla kirjoitellaan välillä vaikka mitä.
Koittakaa nyt hyvät ihmiset ottaa asioista vähän selvää ja vaikuttaa esim. ostokäyttäytymisellänne edes vähän tuleviin asioihin.
Säkki päässä on helppo olla mutta pidemmän päälle se on aika turhauttavaa...
t.ex-säkkipää
en osta kaupasta paljon muuta kuin virolaista juustoa ja kotimaisia jauhoja ja munia ulkomaisia pesuaineita ja hammastahnaa.
Marjat ja sienet kalat ovat omasta takaa kolmessa pakastimessa.
Liekö vanhuuden höppänyyden oireita, mutta minä en kyllä tajua tuota pienyrittäjien nalkutusta. Asiahan lienee yksinkertaisesti niin, että pienyrittäjät itse äänestävät lähinnä Kokoomusta. Ja Kokoomus puolestaan on suuryritysten käsikassara politiikassa täällä Suomessa ja Kokoomus noudattaa nöyrästi myös kansanvälisen, siis globaalin, suurpääoman tahtoa, ohjeistusta. Nyt sitten Sinäkin "Isänmaallinen" ruikutat, kun suuryritykset jylläävät ja pienyritykset kärsivät. Katsopa Suomen Yrittäjien johtoa eli kokoomuslaisia siellä vilisee. Yrittäjäjäsenet ovat heidät valinneet. Eikö siellä pienyrittäjäporukoissa tajuta, että ei Kokoomus aja pienyritysten etuja, vaikka lisä-äänet kelpaavatkin vaaliuurnien äärellä. Ne äänet menevät suurfirmojen hyödyksi, pienyrittäjien äänet.
Olen kyllä täysin tietoinen ja samaa mieltä kanssasi siitä, mitä sanoit Kokoomuksen politiikasta.
Sen sijaan siinä erehdyit täysin, että "ruikuttaisin" jostain, saati että olisin ollut itse myötävaikuttamassa tilanteen kehittymiseen tähän suuntaan omalla äänestyskäyttytymiselläni.
Ei yksin Kokoomus, vaan kaikki viimeisen reilu 20 vuoden aikana vallassa olleet puolueet ovat edistäneet tätä tuhoisaa kehitystä. Siitä olen ollut tietoinen, enkä näin ollen niitä ole äänestänyt.
Pienyrittäjät, samoin kuin keskiluokkaan kuuluvat palkansaajat, kuten esim. insinöörit, ekonomit jne., eivät todellakaan tajua, mihin ne poliitikot, joita he ovat valtaan nostaneet, ovat maailmaa ja maatamme vieneet.
Pääosin siis puhuit täyttä asiaa, ainoastaan kuvitellessasi minun olleen osaltani edistämässä kehitystä, jota kritisoin, erehdyit totaalisesti.
Suomeen on pesiytynyt eurooppalainen korruptio,jota pyörittää yritysmafia.Pienillä lahjuksilla yrittäjät saavat puolueilta kymmenkertaisia ilmaisia rahoja,tukiaisia.Tämä on EU aikana paisunut kuin pullataikina,kuten viime vaaleissa on nähty.Persaukiset yrittäjät ovat ottaneet pankeista velkaa mielin määrin,koska pankitkin ovat politisoituneet.Useimmat eivät aiokaan maksaa velkojaan.Näillä rahoilla lahjotaan puolueita uusien rahojen,tukiaisten,saamiseksi.Käytetään kansan petkuttamiseksi taattuja työllistämispuheita verukkeina kansan vaientamiseksi.Tämä on sitä arkipäivän filosofiaa,jolla järjestelmä pyörii ja kaikki luulevat voittavansa.Aivan kuten nyt näkyy?
saata tuottamaan lisäarvoa. Ei pidä yrittää tehdä pelkkää rahaa sillä, sillä rahantekijät ovat nyt pelanneet itsensä pussiin.
Googlatkaa: New World Order