OLISIKO SUOMELLA VAIKUTUSMAHDOLLISUUKSIA NATOSSA?
Pöydän ääressä istuminen ei ole vaikuttamista. Mistä tiedetään olisiko Suomella oikeita mahdollisuuksia vaikuttaa Naton politiikkaan, jos se liittyisi Naton jäseneksi?
Ensin pitää olla näkemys siitä, mikä Nato on ja mihin suuntaan sitä voisi kehittää. Toiseksi pitää olla visio siitä, mitä Suomi haluaa. Kolmanneksi pitää olla realistinen analyysi valtasuhteista Naton sisällä. Kun otetaan Naton luonne ja sen sisäiset valtasuhteet huomioon, voisiko Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto kehittää sitä miltään osin haluamaansa suuntaan?
Ne, jotka kannattavat Suomen nato-jäsenyyttä tai ainakin vihjailevat siihen suuntaan, tukevat yleensä Natoa ja sen politiikkaa sellaisena kuin se on. On turha perustella Nato-jäsenyyttä vaikutusmahdollisuuksilla jos vain haluaa olla mukana vaikuttamatta yhtään mihinkään.
Mutta vaikka joku Suomessa loisikin positiivisen vision läntisen sotilasliiton ja sen politiikan kehittämisestä edes joiltain valituilta osin, niin olisiko Suomen valtiojohdolla todellisia vaikutusmahdollisuuksia?
Jotain osviittaa voi etsiä pienten jäsenmaiden menneisyyden kokemuksista. Karoliina Honkanen (2001) on tehnyt tutkimuksen pienten maiden vaikutusvallasta Natossa Norjan, Tanskan, Tshekin ja Unkarin kokemusten valossa. Norjalla ja Tanskalla oli kylmän sodan oloissa vaikutusvaltaa omien jäsenyysehtojensa muokkaamiseen. Kylmän sodan päättymisen jälkeen Tshekillä ja Unkarilla ei sellaista valtaa ollut, eikä myöskään ole luultavaa, että Suomella tulisi sellaista vaikutusvaltaa olemaan, jos se hakisi jäsenyyttä.
Vuosien saatossa Norja ja Tanska ovat myös joissakin tapauksissa kyenneet vaikuttamaan joihinkin niiden omaa tilannetta koskeviin poliittisiin kysymyksiin - esim. Tanska on aktiivisesti edistänyt Naton laajemista Baltian maihin - mutta kaikissa suurissa kysymyksissä ne ovat sopeutuneet isompien tahtoon. Nykytilannetta valaisee myös Tshekin kokemukset sen tuoreesta jäsenyydestä. Vaikka esim. ex-presidentti Vaclav Havel on ollut Nato-jäsenyyteen tyytyväinen saatuaan Naton huippukokouksen Prahaan, totesi Tshekin ent. pääministeri Vaclav Klaus Kosovon pommitusten jälkeen, että Tshekin mielipide on Natossa ollut yhtä relevantti kuin se oli Varsovan liitossa (jota johdettiin yksinvaltaisesti Moskovasta käsin).
Honkasen loppuheitto, että Suomi voisi "edistää näkökantojaan Natossa taitavalla koalitionrakennuksella, aktiivisella osallistumisella ja aloitteellisuudella" perustuu enemmän toiveajatteluun kuin hänen oman tutkimuksensa tuloksiin. Aktiivinen vaikuttaminen ja koalitionrakennus Natossa on helppoa silloin kun edistetään päämääriä, joita Yhdysvallat ja muut läntiset suurvallat tukevat, esim. Naton laajentumista. Kylmän sodan jälkeisiä esimerkkejä siitä, että pienet maat olisivat vaikuttaneet Naton kehitykseen USA:n tahtoa vastaan, ei ole (Belgian yritys estää Naton käyttäminen Turkin tukemiseen hyökkäyssodassa Irakia vastaan on mahdollinen mutta tulkinnanvarainen poikkeus).
Kun jäsenmäärä lisääntyy, on myös noussut pyrkimyksiä luopua konsensus-periaatteesta. Tulevaisuudessa pienillä mailla ei välttämättä ole edes muodollista veto-oikeutta Nato-politiikkaan, ei edes niitä itseä välittömästi koskevissa päätöksissä.
Itse Natoon liittyminen olisi kuitenkin selkeä poliittinen teko, jolla olisi vaikutusta. Se olisi avoin ja yksiselitteinen tuen osoitus yhä globaalisemmin toimivalle Natolle, lännen arvojen ja intressien yksipuoliselle edistämiselle, ja Yhdysvaltain maailmanjohtajuudelle.
Liittymisen jälkeen Suomen vaikutusmahdollisuudet Natossa tulisivat kaiken perusteella olemaan hyvin asymmetriset. Suomi voisi jäsenenä kyllä tukea Naton asemaa ja poliikkaa moraalisesti, poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti, mutta sillä ei olisi juurikaan mahdollisuuksia esittää kritiikkiä tai ainakaan muuttaa Naton luonnetta tai toimintaa millään lailla.
LÄHDE: kirja Suomi ja Nato, Eurooppalaisia näkökulmia sotilasliitosta s.32-34
Pöydän ääressä istuminen ei ole vaikuttamista. Mistä tiedetään olisiko Suomella oikeita mahdollisuuksia vaikuttaa Naton politiikkaan, jos se liittyisi Naton jäseneksi?
Ensin pitää olla näkemys siitä, mikä Nato on ja mihin suuntaan sitä voisi kehittää. Toiseksi pitää olla visio siitä, mitä Suomi haluaa. Kolmanneksi pitää olla realistinen analyysi valtasuhteista Naton sisällä. Kun otetaan Naton luonne ja sen sisäiset valtasuhteet huomioon, voisiko Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto kehittää sitä miltään osin haluamaansa suuntaan?
Ne, jotka kannattavat Suomen nato-jäsenyyttä tai ainakin vihjailevat siihen suuntaan, tukevat yleensä Natoa ja sen politiikkaa sellaisena kuin se on. On turha perustella Nato-jäsenyyttä vaikutusmahdollisuuksilla jos vain haluaa olla mukana vaikuttamatta yhtään mihinkään.
Mutta vaikka joku Suomessa loisikin positiivisen vision läntisen sotilasliiton ja sen politiikan kehittämisestä edes joiltain valituilta osin, niin olisiko Suomen valtiojohdolla todellisia vaikutusmahdollisuuksia?
Jotain osviittaa voi etsiä pienten jäsenmaiden menneisyyden kokemuksista. Karoliina Honkanen (2001) on tehnyt tutkimuksen pienten maiden vaikutusvallasta Natossa Norjan, Tanskan, Tshekin ja Unkarin kokemusten valossa. Norjalla ja Tanskalla oli kylmän sodan oloissa vaikutusvaltaa omien jäsenyysehtojensa muokkaamiseen. Kylmän sodan päättymisen jälkeen Tshekillä ja Unkarilla ei sellaista valtaa ollut, eikä myöskään ole luultavaa, että Suomella tulisi sellaista vaikutusvaltaa olemaan, jos se hakisi jäsenyyttä.
Vuosien saatossa Norja ja Tanska ovat myös joissakin tapauksissa kyenneet vaikuttamaan joihinkin niiden omaa tilannetta koskeviin poliittisiin kysymyksiin - esim. Tanska on aktiivisesti edistänyt Naton laajemista Baltian maihin - mutta kaikissa suurissa kysymyksissä ne ovat sopeutuneet isompien tahtoon. Nykytilannetta valaisee myös Tshekin kokemukset sen tuoreesta jäsenyydestä. Vaikka esim. ex-presidentti Vaclav Havel on ollut Nato-jäsenyyteen tyytyväinen saatuaan Naton huippukokouksen Prahaan, totesi Tshekin ent. pääministeri Vaclav Klaus Kosovon pommitusten jälkeen, että Tshekin mielipide on Natossa ollut yhtä relevantti kuin se oli Varsovan liitossa (jota johdettiin yksinvaltaisesti Moskovasta käsin).
Honkasen loppuheitto, että Suomi voisi "edistää näkökantojaan Natossa taitavalla koalitionrakennuksella, aktiivisella osallistumisella ja aloitteellisuudella" perustuu enemmän toiveajatteluun kuin hänen oman tutkimuksensa tuloksiin. Aktiivinen vaikuttaminen ja koalitionrakennus Natossa on helppoa silloin kun edistetään päämääriä, joita Yhdysvallat ja muut läntiset suurvallat tukevat, esim. Naton laajentumista. Kylmän sodan jälkeisiä esimerkkejä siitä, että pienet maat olisivat vaikuttaneet Naton kehitykseen USA:n tahtoa vastaan, ei ole (Belgian yritys estää Naton käyttäminen Turkin tukemiseen hyökkäyssodassa Irakia vastaan on mahdollinen mutta tulkinnanvarainen poikkeus).
Kun jäsenmäärä lisääntyy, on myös noussut pyrkimyksiä luopua konsensus-periaatteesta. Tulevaisuudessa pienillä mailla ei välttämättä ole edes muodollista veto-oikeutta Nato-politiikkaan, ei edes niitä itseä välittömästi koskevissa päätöksissä.
Itse Natoon liittyminen olisi kuitenkin selkeä poliittinen teko, jolla olisi vaikutusta. Se olisi avoin ja yksiselitteinen tuen osoitus yhä globaalisemmin toimivalle Natolle, lännen arvojen ja intressien yksipuoliselle edistämiselle, ja Yhdysvaltain maailmanjohtajuudelle.
Liittymisen jälkeen Suomen vaikutusmahdollisuudet Natossa tulisivat kaiken perusteella olemaan hyvin asymmetriset. Suomi voisi jäsenenä kyllä tukea Naton asemaa ja poliikkaa moraalisesti, poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti, mutta sillä ei olisi juurikaan mahdollisuuksia esittää kritiikkiä tai ainakaan muuttaa Naton luonnetta tai toimintaa millään lailla.
LÄHDE: kirja Suomi ja Nato, Eurooppalaisia näkökulmia sotilasliitosta s.32-34
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kirjassa on useamman kirjoittajan kirjoituksia. Lainattu kirjoitus on Heikki Patomäen kirjoittama.
Lisää Patomäestä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Patomäki
Vahvistumme ja vahvistamme Natoa. Nato on sivistysvaltioiden puolustusjärjestö, jossa Suomea kuunnellaan ja viedään Suomen tahtoa eteenpäin.
Kaikki ihmiset onnittelivat Martti Ahtisaarta. On hyvä hävittää tyystiin yhteinen vihollisemme barbaaria ja terroristit. On tärkeää nähdä metsä puilta (siellä ei ole ketään). Itseasiassa lännen business-alue on varsin suppea, kaikki muu on enimmäkseen stalinistien ja leninistien hävittämää "raiskattua aluetta". Sen ne osaa. Kaikki on tärvelty ja petosta. On oleellista aina Natossa vapaasti puhua länsimielisten ystäviemme kanssa kaikkialla maailmassa barbaarian hävittämisestä (NL hävisi). Maailman rauha on niin tärkeä.
Suomi on osa länttä ja Eurooppaa (Natoa). On hirveän tärkeää, että Suomen etua ajetaan Natossa. Meillä on paljon ylläpidettävää rakkaasta ylipäälliköstämme Mannerheimista, jonka muistelmat kertovat Vapaussodasta. Meidän tulee rummuttaa Natossa koko lännen puolesta.
Natomaat (sivistysmaat/oikeusvaltiot) ovat kaikki Suomen tärkeitä ystäviä. Jokainen Natomaa on kuten Suomi barbaarian vastainen. Ei ole mitään järkeä, että jossain rikollisten keskellä on Leninin patsas vielä hävittämättä ja kaikki pilattu.
Barbaarit tekevät kansamurhaa, ryöväävät kaikkialla, tekevät etnistä puhdistusta. YK:n mukaan miliisi pitää vankinaan jopa yli 100 000 lasta, joita hyväksikäyttää päivittäin. (tärähtäneitä) Barbaariassa venäläiset menehtyvät ennenaikaisesti (miljoona per vuosi) ja vapaat uutiset puuttuvat.
Olisi väärin jos Suomi itse olisi Naton ulkopuolella. On itsestään selvää kuulua Natoon. Nato on maailman suurin sotilasmahti. Meillä on käytettävissämme omassa Natossa, yhdessä koko lännen kanssa, kaikki nykyaikaiset nopeasti kehittyvät aseet ja osaaminen barbaarian hävittämiseksi maailmasta (NL hävisi). Nato on puolustuksellinen hyvä. Meidän tulee saada kaikki lännen turvatakuut.
Tosiaan hyvää tietoa Suomen asemasta jos olisimme Naton jäsenenä se pyykäisee suurimman osan Nato intoilijoitten väitteistä Suomen edusta sotilasliiton jäsenenä olemattomiin titenkin jos välttämättä haluamme kuulua järjestöön sen takia että muut päättävät asioistamme niin liitykäämme Natoon.
Haluamme kotona lännessä kirjoittaa kansalle historiaa, joka osoittaa kaikille innoissaan suuren rakkautemme täydelliseen Voittoon ja täydelliseen vapauteen Suur-Suomessa(Hyvä Nato Yhdessä). Vahvaan haluumme tuhota roistovaltio "stalin ja lenin" tyystin George Bushin johdolla.
Putinin silmissä lukee KGB. Kyllä vapaa länsi on hyvä. (Putin on maailman vaarallisin terroristi). Koko länsi harjoittelee "vain korttitalo" vaaran hävittämistä (Naton tavoite on humanitäärinen apu ja maailman rauha). Putin on heikko (vain marionettiteatteri). Myös suomalainen sankaritaistelija tahtoo käydä sotaa Irakissa ja Afganistanissa. Suomi on Länsi (täysryssänvastaisuus).
Haluamme vahvasti torjua venäläiset murhaajat, jotka työntävät sormensa silmämuniisi ja raiskaavat lapsia joka päivä. Miliisi hyväksikäyttää yli 40 000 lasta päivittäin. Lapset ovat ateismissa aina hyväksikäytössä. Lapset on kasvatettava sankarisotureiksi palvelemaan Suomea.
Venäjällä vainotaan uskonnollisia yhdyskuntia. Venäjän Ortodoksinen kirkko ei ole saanut vielä hyväksyntää lännessä. Vapaat Markkinat ja Lännen tuhatvuotinen valtakunta on ainoa oikea uskonto. Venäläiset ovat yhä toistaiseksi NL:n miehittämiä, ilman vaaleja, oikeuslaitosta ja sairaaloita.
Naton vastustaja tietämättään tukee venäläistä (ei vaaleja) ja haluaa eristää meidät venäläiselle julmuudelle.
Kyllä ne tulee jos ei lyö yhdessä kovaa. Suomi tulee tekemään kaikkensa torjuakseen koko vapaan maailman kanssa yhdessä venäläisen rikollisuuden. Rittää kun pitää turpansa kiinni, jos ei ymmärrä vihollisen halua tuhota vapautemme ja hyvinvointimme.
Köyhyyttä tulee kotona poistaa ja muistaa yhtenäinen kansa. Vastustaessa Lännen vapautta (Natoa) on mieliksi kansanmurhaajalle ja petokselle. Emme jää teuraaksi. Suomi seuraa johtajiaan Natoon, nerokas puolustusministeri johtaa kansaa Vapauden Maailmaan (pitää liittyä).
Länsi sijoittaa Venäjälle itselleen ja noutaa energiaa ja raaka-aineita. Natomaat tarjoavat jalorotuisia Johtajia ja osaajia. Länsi omistaa "hajoavan" (elinkelpoisiin osiin) . Kyllä meidän kelpaa Natossa. Kukaan ei yksin jää pitämään korttitaloa pystyssä (Nato on hyväntekijä).
"Vahvaan haluumme tuhota roistovaltio "stalin ja lenin" tyystin George Bushin johdolla."
Voi olla vähän myöhäistä:)
Mutta tää on "paras": "Haluamme vahvasti torjua venäläiset murhaajat, jotka työntävät sormensa silmämuniisi ja raiskaavat lapsia joka päivä. Miliisi hyväksikäyttää yli 40 000 lasta päivittäin. Lapset ovat ateismissa aina hyväksikäytössä. Lapset on kasvatettava sankarisotureiksi palvelemaan Suomea." Tätä ei voi edes kommentoida...Ei enää sanoja löydy.
"Vapaat Markkinat ja Lännen tuhatvuotinen valtakunta on ainoa oikea uskonto." Tää onkin jo hyvä. Hitlerkin jo aikanaan suunnitteli sitä tuhatvuotista valtakuntaa... Vapaat markkinat onkin jo totta, ylikansalliset (amerikkalaiset) yhtiöt ovat jo jokapaikassa.
"jalorotuisia" on aika mielenkiintoinen ilmaisu. Kuuluukohan kirjoittaja ihan itsekin näihin??? Onks ne muut sillai muuten terveitä???
vastustajan, nimittäin Natolla ja noilla ajatuksilla ei ole mitään yhteistä.
Kiitoksia vain vutatuksestasi Naton etuista jos liittyisimme siihen parempia syitä ei kukaan terve järkinen tarvitsekaan pysyäkseen kaukana Natosta kerro vielä lisää niin hölmöimmätkin ymmärtää.
Kyllä se kirjoittaja on ikävä kyllä teidän puolelta.
Hyvä todiste muuten siitä, miksi ei kannata Natoon liittyä. Jossain vaiheessa joku keksii hyväksikäyttää Naton jäsenyyttä ja lähtee hyökkäämään Venäjälle. Siinä rytäkässä sitten kärsivätkin ainoastaan pienet maat.
"Natoa ajetaan laajenemaan Ukrainaan saakka - maahan, joka ei ole EU-ehdokas eikä ole koskaan edes hakenut virallisesti Naton jäsenyyttä -päättäväisesti ja piittaamatta monista tunnetuista riskeistä. Motiivina on halu rakentaa ennaltaehkäisevä puskurivyöhyke Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisten venäläisalueiden varalle. Venäjä itsessään ei kuitenkaan muodosta enää konkreettista >>uhkaa>> edes niiden tutkijoiden mukaan, jotka ovat jo paljon ennen virallista poliittista keskustelua tuoneet esiin Naton itäisen laajenemisen ongelmia. >>Edes uudelleen aseistautunut Venäjä ei olisi se jättiläinen, jollainen Neuvostoliitto joskus oli. Sen sotilaallinen voima olisi vaikuttava, mutta ei ilmeisesti kovinkaan paljon suurempi kuin Iranin, Irakin tai Pohjois-Korean voima - sanalla sanoen, se olisi enimmillään vain alueellisesti rajoittunut uhkatekijä. Olisi kovin erilaista puolustautua sellaista uhkaa vastaan kuin sitä laaja-alaista haastetta vastaan, jota Varsovan liitto merkitsi kylmän sodan aikana>>.
S. 80-81, TÄMÄN KIRJOITTAJA SALVATORE MINOLFI
Yhdysvaltojen ulkopolitiikka on pohjautunut neljään yleiseen periaatteeseen:
1. USA on maailman johtaja ja muidenkin on seurattava sitä.
2. USA:n ulkopolitiikkaa ohjaa käsitys hyvän ja pahan taistelusta maailmassa. Siksi se uusintaa yhä uudelleen ja uudelleen tähän jyrkän kaksijakoiseen käsitykseen pohjautuvia vihollisen rakentamisen rituaaleja ja myyttejä. Yhdysvallat on myös koko maailman suhteen suvereeni: muiden puuttumista sen tapaan määritellä ystävät ja viholliset ei suvaita.
3. USA:n ulkopolitiikka pyrkii maksimoimaan yleisen mielipiteen välittömän tuen aktiivisten yhdysvaltalaisten äänestäjien keskuudessa ( vain 40% amerikkalaisista äänestää vaaleissa). Yleinen mielipide koostuu yhtäältä kaupallisen median välittämästä kuvista tai sensaatioista, joiden yleisöön vetoavimpia aiheita ovat väkivalta ja seksi, ja toisaalta viikottaisista mielipidekannatusluvuista.
4. USA pyrkii takaamaan amerikkalaisten monikansallisten yritysten, pankkien ja sijoitusrahastojen edut ja maksimaalisen toimintavapauden kaikkialla maailmassa (paitsi usein tai ainakin aika ajoin USA:n sisällä). Näihin etuihin kuuluu myös energian ja raaka-aineiden saannin turvaaminen. Etujen ja ystävien ja vihollisten määrittely sekoittuvat.
LÄHTEENÄ EDELLEEN SUOMI-NATO KIRJA S.35-36, TÄMÄN KIRJOITTAJA PATOMÄKI.
"On melkoinen kannanotto nykyisen demokraattisen valtuutuksen kannalta, että suomalaisten voimakkaasta Nato-vastaisuudesta huolimatta noin 70% väestöstä silti uskoo olevansa vääjäämättä matkalla kohti sitä.*
Hienovaraiset viittaukset siihen, että puolueettomuuden on pakko joutua poliittisen darwinismin uhriksi, eivät ole mitään uutta. Suomen mahdollisesta Natoon liittymisestä on keskusteltu vaihtelevan kiihkeästi Berliinin muurin kaatumisesta asti.
Pian Suomen liityttyä EU:hun vuonna 1995 Suomen entisen YK-suurlähettilään Max Jacobssonin tapaiset kommentaattorit alkoivat esittää, että Nato-jäsenyys olisi vain loogista kehitystä. Tätä pahensi Suomen osallistuminen Naton yhteisharjoituksiin, jotka olivat merkillisesti "rauhankumppanuudeksi" kutsutun aloitteen tulosta.
Yhdysvaltain entinen Nato-lähettiläs Robert Hunter sanoi kauan ennen vuoden 2001 syyskuun 11. päivää, että oli toivottavaa saada kumppanin ja liittolaisen välinen ero muutetuksi "partaveitsenohueksi".
Vuonna 1997 silloinen presidentti Martti Ahtisaari kuitenkin selitti, että "me olemme mukana maanosamme ppohjoisen osan hallitussa muutoksessa olemalla täysin integroituneita Euroopan Unioniin mutta pysymällä sotilaallisesti liittoutumattomina". Vain harvoilta voi jäädä huomaamatta, kuinka ironista on, että viran jätettyään Ahtisaari saarnaa nyt Naton puolesta."
EDELLEEN SAMA KIRJA, S.157-158, KIRJOITTAJAT: ANDREW NEWBY JA GAVAN TITLEY
* A.Astikainen, Selvä enemmistö suomalaisista haluaa Nato-äänestyksen, Helsingin Sanomat, 15.1.2003.
irvokkaalta, että kansanäänestystä vaaditaan vain vaikeissa, valtavan tietopohjan vaativissa, osittain salaisissa,asioissa, kuten ydinvoimalat ja Natoon liittyminen tai EU:n perustuslaki. Eihän suurin osa kansaa ole ollenkaan kiinnostunut tällaisista asioista, ja loppujenkin tietomäärä on hyvin ohut. Mutta maahanmuuttopolitiikka olisi tarpeeksi selvä asia päätettäväksi kansanäänestyksellä. Miksiköhän ei kukaan esitä?
Nato ei ole rauhanjärjestö, ympäristöyhdistys tai naistenopiston haaraosasto.
s.180, Andrew Newby Gavan Titley
Suomessa Nato-painostusryhmä esittelee itsensä todellisen älyllisen keskustelun ainoaksi edistäjäksi julkisuudessa, siitä
huolimatta että se perustaa keskustelunsa ainoastaan väistämättömyyteen ja turvallisuuden toistelemiseen.
s.163, Andrew Newby ja Gavan Titley