Entinen koulukaverini ja tämän tuttava kävivät aikaisemmin illalla oveni takana. Tulivat yllättäen, halusivat puhua Raamatusta ja kristinuskon Jumalan sanasta. Käydyn keskustelun pohjalta kirjoitan tekstiä siitä miten itse ateistina tulkitsen asioita, mitkä ovat minun näkökulmiani asioihin ja miksi minusta tuli ateisti, vaikka olen kristitystä kodista.
Aloin kokea uskontoa vieraaksi asiaksi jo yläasteella. Se alkoi tuntua harhaopilta, uskomisesta johonkin sellaiseen mitä ei ole. Lukioassa asia vain varmistui entisestään, kun usemman uskonnon kurssin jälkeen asioita enemmän lukeneena ja oppineena totesin, että minusta koko kristinusko on myös yhtälailla huuhaata niinkuin muutkin uskonnot ja verrattavissa joulupukkiin tai hammaskeijuun uskomisena lapsena. (Nuorempana ajattelin todella kärkkäästi)
Minusta Raamattu oli täynnä ristiitaisuuksia ja jumaloppi vaikutti naurettavalta. Minä todella nauroin ääneen kun luin uskonnon oppikirjoja kirjoituksiin.
Minusta yksi hienoimmista kummallisuuksista oli, kuinka sanotaan ettei jumalasta voi tietää mitään, että häntä voi ehkä vain kuvailla, muttei koskaan täysin tietää millainen hän on. Ihmismieli ei kuulemma pysty käsittämään Jumalaa. Kuitenkin jumalaa kuvataan mm. ihmishahmoiseksi, miespuoliseksi? Myös pyhä kolminaisuus on varsin mielenkiintoinen ajatus. Jeesus on jumala. Pyhä henki on jumala. Jumala, Herra on jumala. Jumala ilmenee 3 eri persoonana. Kaikki nämä persoonat ovat yhtälailla sitä samaa jumalaa. Ok, oli siis Jumala, joka lähetti Jeesuksen kuolemaan meidän puolestamme ja sitten tuli Pyhä henkikin mukaan kuvioihin. Siis?? Jumala lähettää itsensä hyvittelemään asioita itsenään itselleen ja saa itsensä itseensä ja ..?! What?
Raamatun on myös kirjoittanut ihminen, eikä ainoastaan yksi vaan usempi. Sitä ei edes koottu Jeesuksen aikana, vaan useiden satojen vuosien aikana! Miksi siis uskotaan siihen niin varmasti, niin sanatarkasti? Eikö meillä ole riittävästi esimerkkejä siitäkin, että tarinoilla on tapana muuttaa kulkuaan pidemmän matkan varrella. Tulee lisäyksiä, jotain jätetään pois, väritetään vähän jotakin kohtaa.
Eräs asia minkä toinen luonani käyneistä vieraistani, sanotaan vaikka Reetta, halusi kysyä oli mistä sitten johtuu se, että vain ihmisellä kaikista luoduista elävistä luoduista (maapallolla, yleensä ottaen universumissa, todellisuudessa) on tämä taipumus esittää kysymyksiä (kuka minä olen? miksi olen? mitä tapahtuu sitten kun?) olemassaolostaan ja selittää sitä Jumalalla.
-Vastaisin, että vain ihmisen aivokapasiteetti riittää noin pitkälle vietyyn ja monimutkaiseen ajatteluun. Eläin ei mielestäni ajattele noin monimutkaisia asioita.
Reetta jatkoi vielä, että ihmisellä on aina ollut tämä Jumala.
-Niin, jos uskoo Raamatun luomisoppiin, niin silloinhan ihmisellä on aina ollut Jumala. Itse taas uskon evoluutioteoriaan, ja tuolloin kun aikaa käännetään riittävästi taaksepäin, niin voi todeta ettei ihmisellä tai ihmisapinalla varmasti moisia ajatuksia päässään ollut, vaan pikemminkin ravinto, lisääntyminen, selviytyminen.
Ihmettelen myös kristittyjen vakaata käsitystä siitä, että juuri he ovat löytäneet sen totuuden? Juuri he ovat oikeassa, juuri heille on ilmestynyt se oikea Jumala. Meillä on monta muutakin uskontoa, monta muutakin pyhää kirjaa, monta muutakin erilaista vaihtoehtoa Jumalasta ja jumaluudesta. Miksi juuri kristinusko? Miksei juutalaisuus? Se oli ennen kristinuskoa, se alkuperäinen versio. Miksei jokin vanhempi uskonto, kuten hindulaisuus? Se oli tiettävästi ennen muita. Kaikki muutkin uskonnot sanovat sitä samaa, että juuri he ovat oikeassa, juuri heidän tavallaan, juuri heidän tulkinnoillaan. Ennen kristinuskoa täällä Suomessakin uskottiin Ahtiin, Ukko ylijumalaan yms. Mitäs jos tänne olisi levinnyt islam. Sitten valtaosa kansastamme puhuisi ainoastaan islamista ainoana oikeana uskontona.
Miksi siis juuri muka kristinusko? MIKSI??
Mielestäni jokaisessa uskonnossa puhutaan sitä samaa, kaikissa toistuvat samat asiat ja piirteet. Pyhät kirjat voivat olla vain viitteitä, niitä ei välttämättä tarvitse tulkita sanatarkasti ja pitää täysin faktana. Ne voivat olla suuntaa antavia. Ne voivat olla yritys ohjata ihmiskuntaa hyvään, yleisesti haluttuun suuntaan.
Uskonnoissa toistuvat melko pitkälti samat asiat: etiikka ja moraali, hyvyys, rakkaus, rauha, kaiken elollisen ja ympäristön kunnioitus, ihmisten harmoninen yhteiselo.
Mitä jos Jumala ei olekaan mikään ulkoinen persoona? Mitä jos jumalaa ei tulisikaan tarkastella erillisenä ja meistä ulkopuolisena asiana? Mitä jos kaikissa pyhissä kirjoissa on tärkeitä asioita, joita voisi sydämeensä ottaa, kun ei kaikkea ottaisi kirjaimellisesti ja täydellisenä faktatietona. Mitä jos jumala on vain osa ihmistä. Mitä jos jumala on kuvaus kaikista niistä ominaisuuksista ihmisessä, jotka ovat hyvää, rakastavaa ja rauhanomaista. Mitä jos tämä jumala ja jumaluus on meissä jokaisessa, taivas tai helvetti voi olla maan päällä riippuen meistä itsestämme, vallitseeko meissä tämä jumalallinen ajattelutapa, aidon hyvät tunteet.
Tekstin ei ollut tarkoitus olla loukkaava, sitä ei ole tarkoitettu otettavaksi henk.koht, enkä myöskään sano omaavani oikeita tietoja, totuutta, faktaa asioista ja tulkinnoista. Minä näen asiat noin. Tarjoan vain erilaisia näkökulmia, tulkintatapoja.
Vastatessa voi perustella kommenttejaan, eikä tarvitse puuttua epäolennaiseen (yksittäinen sana, lauseen rakenne yms turha). Yritä ymmärtää pointti ja anna palautetta siitä!
Thänks ja joulut niille ketä tykkää viettää. (:
Aloin kokea uskontoa vieraaksi asiaksi jo yläasteella. Se alkoi tuntua harhaopilta, uskomisesta johonkin sellaiseen mitä ei ole. Lukioassa asia vain varmistui entisestään, kun usemman uskonnon kurssin jälkeen asioita enemmän lukeneena ja oppineena totesin, että minusta koko kristinusko on myös yhtälailla huuhaata niinkuin muutkin uskonnot ja verrattavissa joulupukkiin tai hammaskeijuun uskomisena lapsena. (Nuorempana ajattelin todella kärkkäästi)
Minusta Raamattu oli täynnä ristiitaisuuksia ja jumaloppi vaikutti naurettavalta. Minä todella nauroin ääneen kun luin uskonnon oppikirjoja kirjoituksiin.
Minusta yksi hienoimmista kummallisuuksista oli, kuinka sanotaan ettei jumalasta voi tietää mitään, että häntä voi ehkä vain kuvailla, muttei koskaan täysin tietää millainen hän on. Ihmismieli ei kuulemma pysty käsittämään Jumalaa. Kuitenkin jumalaa kuvataan mm. ihmishahmoiseksi, miespuoliseksi? Myös pyhä kolminaisuus on varsin mielenkiintoinen ajatus. Jeesus on jumala. Pyhä henki on jumala. Jumala, Herra on jumala. Jumala ilmenee 3 eri persoonana. Kaikki nämä persoonat ovat yhtälailla sitä samaa jumalaa. Ok, oli siis Jumala, joka lähetti Jeesuksen kuolemaan meidän puolestamme ja sitten tuli Pyhä henkikin mukaan kuvioihin. Siis?? Jumala lähettää itsensä hyvittelemään asioita itsenään itselleen ja saa itsensä itseensä ja ..?! What?
Raamatun on myös kirjoittanut ihminen, eikä ainoastaan yksi vaan usempi. Sitä ei edes koottu Jeesuksen aikana, vaan useiden satojen vuosien aikana! Miksi siis uskotaan siihen niin varmasti, niin sanatarkasti? Eikö meillä ole riittävästi esimerkkejä siitäkin, että tarinoilla on tapana muuttaa kulkuaan pidemmän matkan varrella. Tulee lisäyksiä, jotain jätetään pois, väritetään vähän jotakin kohtaa.
Eräs asia minkä toinen luonani käyneistä vieraistani, sanotaan vaikka Reetta, halusi kysyä oli mistä sitten johtuu se, että vain ihmisellä kaikista luoduista elävistä luoduista (maapallolla, yleensä ottaen universumissa, todellisuudessa) on tämä taipumus esittää kysymyksiä (kuka minä olen? miksi olen? mitä tapahtuu sitten kun?) olemassaolostaan ja selittää sitä Jumalalla.
-Vastaisin, että vain ihmisen aivokapasiteetti riittää noin pitkälle vietyyn ja monimutkaiseen ajatteluun. Eläin ei mielestäni ajattele noin monimutkaisia asioita.
Reetta jatkoi vielä, että ihmisellä on aina ollut tämä Jumala.
-Niin, jos uskoo Raamatun luomisoppiin, niin silloinhan ihmisellä on aina ollut Jumala. Itse taas uskon evoluutioteoriaan, ja tuolloin kun aikaa käännetään riittävästi taaksepäin, niin voi todeta ettei ihmisellä tai ihmisapinalla varmasti moisia ajatuksia päässään ollut, vaan pikemminkin ravinto, lisääntyminen, selviytyminen.
Ihmettelen myös kristittyjen vakaata käsitystä siitä, että juuri he ovat löytäneet sen totuuden? Juuri he ovat oikeassa, juuri heille on ilmestynyt se oikea Jumala. Meillä on monta muutakin uskontoa, monta muutakin pyhää kirjaa, monta muutakin erilaista vaihtoehtoa Jumalasta ja jumaluudesta. Miksi juuri kristinusko? Miksei juutalaisuus? Se oli ennen kristinuskoa, se alkuperäinen versio. Miksei jokin vanhempi uskonto, kuten hindulaisuus? Se oli tiettävästi ennen muita. Kaikki muutkin uskonnot sanovat sitä samaa, että juuri he ovat oikeassa, juuri heidän tavallaan, juuri heidän tulkinnoillaan. Ennen kristinuskoa täällä Suomessakin uskottiin Ahtiin, Ukko ylijumalaan yms. Mitäs jos tänne olisi levinnyt islam. Sitten valtaosa kansastamme puhuisi ainoastaan islamista ainoana oikeana uskontona.
Miksi siis juuri muka kristinusko? MIKSI??
Mielestäni jokaisessa uskonnossa puhutaan sitä samaa, kaikissa toistuvat samat asiat ja piirteet. Pyhät kirjat voivat olla vain viitteitä, niitä ei välttämättä tarvitse tulkita sanatarkasti ja pitää täysin faktana. Ne voivat olla suuntaa antavia. Ne voivat olla yritys ohjata ihmiskuntaa hyvään, yleisesti haluttuun suuntaan.
Uskonnoissa toistuvat melko pitkälti samat asiat: etiikka ja moraali, hyvyys, rakkaus, rauha, kaiken elollisen ja ympäristön kunnioitus, ihmisten harmoninen yhteiselo.
Mitä jos Jumala ei olekaan mikään ulkoinen persoona? Mitä jos jumalaa ei tulisikaan tarkastella erillisenä ja meistä ulkopuolisena asiana? Mitä jos kaikissa pyhissä kirjoissa on tärkeitä asioita, joita voisi sydämeensä ottaa, kun ei kaikkea ottaisi kirjaimellisesti ja täydellisenä faktatietona. Mitä jos jumala on vain osa ihmistä. Mitä jos jumala on kuvaus kaikista niistä ominaisuuksista ihmisessä, jotka ovat hyvää, rakastavaa ja rauhanomaista. Mitä jos tämä jumala ja jumaluus on meissä jokaisessa, taivas tai helvetti voi olla maan päällä riippuen meistä itsestämme, vallitseeko meissä tämä jumalallinen ajattelutapa, aidon hyvät tunteet.
Tekstin ei ollut tarkoitus olla loukkaava, sitä ei ole tarkoitettu otettavaksi henk.koht, enkä myöskään sano omaavani oikeita tietoja, totuutta, faktaa asioista ja tulkinnoista. Minä näen asiat noin. Tarjoan vain erilaisia näkökulmia, tulkintatapoja.
Vastatessa voi perustella kommenttejaan, eikä tarvitse puuttua epäolennaiseen (yksittäinen sana, lauseen rakenne yms turha). Yritä ymmärtää pointti ja anna palautetta siitä!
Thänks ja joulut niille ketä tykkää viettää. (:
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minusta uskonnoissa on yksilötasolla kysymys haaveesta, jos se uskominen johonkin "korkeampaan" on vapaaehtoista. Yhteisön tasolla taas kyse on vallankäytöstä ja pakottamisesta.
Kai joillakin ihmisillä on hätä omasta olemassaolostaan. Ihminen tajuaa, että kuolee joskus, mutta jos hän ei sitä ajatusta hyväksy, tai halua hyväksyä, niin usko ikuisesta elämästä on pakotie. Haavekuva.
Yep, mielestäni uskonto juurikin vastaa moniin olemassaolon kysymyksiin mahd. yksinkertaisesti, vaikka vastausta ei tod.näk. ihmismieli todellakaan voi käsittää, tietää ikinä.
Ymmärrän myös tuon kuoleman pelon, jos sitten ei olekaan yhtään mitään elämän jälkeen. Mutta mitä sitten? Jos kuoleman jälkeen oleminen lakkaa, ei ole enää kokijaa, minää, niin...mitä pelkäämistä siinä on?
Mutta olen myös omakohtaisesti saanut huomata kuinka oma mieli tekee tepposet ja haluaa aina päästä selittelemään asioita. On niin vaikeaa olla avoin kirja, tietämätön. Ymmärrän siis kyllä miksi uskontoja on, kun sieltä saa vastauksia, helpotusta. Mukavampi olla kristitynkin kun saa tämän elämän viettää miten lystää. Kuten eilinen vieraani totesi; vaikka välissä hylkäisi Jumalan, vaikka eläisi koko ikänsä synnissä, niin riittää kun on kerran ottanut vastaan Jumalan ja pääset taivaaseen. Rillurei, tee mitä lystäät, paratiisi odottaa.
"Entinen koulukaverini ja tämän tuttava kävivät aikaisemmin illalla oveni takana. Tulivat yllättäen, halusivat puhua Raamatusta ja kristinuskon Jumalan sanasta. Käydyn keskustelun pohjalta kirjoitan tekstiä siitä miten itse ateistina tulkitsen asioita, mitkä ovat minun näkökulmiani asioihin ja miksi minusta tuli ateisti, vaikka olen kristitystä kodista."
Kristitystä kodista itsekin, mutta ateisti olen. Nyt tosin on vaikea sanoa, onko kotini kristitty, sillä olen puhunut asioista kotona...
"Aloin kokea uskontoa vieraaksi asiaksi jo yläasteella. Se alkoi tuntua harhaopilta, uskomisesta johonkin sellaiseen mitä ei ole. Lukioassa asia vain varmistui entisestään, kun usemman uskonnon kurssin jälkeen asioita enemmän lukeneena ja oppineena totesin, että minusta koko kristinusko on myös yhtälailla huuhaata niinkuin muutkin uskonnot ja verrattavissa joulupukkiin tai hammaskeijuun uskomisena lapsena. (Nuorempana ajattelin todella kärkkäästi)"
Itselläni samankaltainen historia. Yläasteella alkanut epäily ja lukioiässä asia tavallaan "varmistui". Eli, tiedostin olevani ateisti. Itselläni tärkeintä ateistiksi tulemisessa oli yleinen tieteellinen sivistys, ei niinkään uskonnon opiskelu.
"Minusta Raamattu oli täynnä ristiitaisuuksia ja jumaloppi vaikutti naurettavalta. Minä todella nauroin ääneen kun luin uskonnon oppikirjoja kirjoituksiin."
Miten uskonnonkirjoitukset menivät ateistilta?
"Minusta yksi hienoimmista kummallisuuksista oli, kuinka sanotaan ettei jumalasta voi tietää mitään, että häntä voi ehkä vain kuvailla, muttei koskaan täysin tietää millainen hän on. Ihmismieli ei kuulemma pysty käsittämään Jumalaa. Kuitenkin jumalaa kuvataan mm. ihmishahmoiseksi, miespuoliseksi? Myös pyhä kolminaisuus on varsin mielenkiintoinen ajatus. Jeesus on jumala. Pyhä henki on jumala. Jumala, Herra on jumala. Jumala ilmenee 3 eri persoonana. Kaikki nämä persoonat ovat yhtälailla sitä samaa jumalaa. Ok, oli siis Jumala, joka lähetti Jeesuksen kuolemaan meidän puolestamme ja sitten tuli Pyhä henkikin mukaan kuvioihin. Siis?? Jumala lähettää itsensä hyvittelemään asioita itsenään itselleen ja saa itsensä itseensä ja ..?! What?
Raamatun on myös kirjoittanut ihminen, eikä ainoastaan yksi vaan usempi. Sitä ei edes koottu Jeesuksen aikana, vaan useiden satojen vuosien aikana! Miksi siis uskotaan siihen niin varmasti, niin sanatarkasti? Eikö meillä ole riittävästi esimerkkejä siitäkin, että tarinoilla on tapana muuttaa kulkuaan pidemmän matkan varrella. Tulee lisäyksiä, jotain jätetään pois, väritetään vähän jotakin kohtaa."
Kristinuskon sisäinen logiikka on vertaansa vailla ;) Olet oivaltanut monia tälläkin palstalla käsitellyistä ristiriitaisuuksista.
"Eräs asia minkä toinen luonani käyneistä vieraistani, sanotaan vaikka Reetta, halusi kysyä oli mistä sitten johtuu se, että vain ihmisellä kaikista luoduista elävistä luoduista (maapallolla, yleensä ottaen universumissa, todellisuudessa) on tämä taipumus esittää kysymyksiä (kuka minä olen? miksi olen? mitä tapahtuu sitten kun?) olemassaolostaan ja selittää sitä Jumalalla.
-Vastaisin, että vain ihmisen aivokapasiteetti riittää noin pitkälle vietyyn ja monimutkaiseen ajatteluun. Eläin ei mielestäni ajattele noin monimutkaisia asioita.
Reetta jatkoi vielä, että ihmisellä on aina ollut tämä Jumala.
-Niin, jos uskoo Raamatun luomisoppiin, niin silloinhan ihmisellä on aina ollut Jumala. Itse taas uskon evoluutioteoriaan, ja tuolloin kun aikaa käännetään riittävästi taaksepäin, niin voi todeta ettei ihmisellä tai ihmisapinalla varmasti moisia ajatuksia päässään ollut, vaan pikemminkin ravinto, lisääntyminen, selviytyminen."
Edelleen huomaa, että olet lukenut läksysi tieteestä. Järkevää vastailua uskovalle.
"Ihmettelen myös kristittyjen vakaata käsitystä siitä, että juuri he ovat löytäneet sen totuuden? Juuri he ovat oikeassa, juuri heille on ilmestynyt se oikea Jumala. Meillä on monta muutakin uskontoa, monta muutakin pyhää kirjaa, monta muutakin erilaista vaihtoehtoa Jumalasta ja jumaluudesta. Miksi juuri kristinusko? Miksei juutalaisuus? Se oli ennen kristinuskoa, se alkuperäinen versio. Miksei jokin vanhempi uskonto, kuten hindulaisuus? Se oli tiettävästi ennen muita. Kaikki muutkin uskonnot sanovat sitä samaa, että juuri he ovat oikeassa, juuri heidän tavallaan, juuri heidän tulkinnoillaan. Ennen kristinuskoa täällä Suomessakin uskottiin Ahtiin, Ukko ylijumalaan yms. Mitäs jos tänne olisi levinnyt islam. Sitten valtaosa kansastamme puhuisi ainoastaan islamista ainoana oikeana uskontona."
Tähän tämän palstan uskovaiset vakivieraat eivät ole vielä osanneet vastata, eli miksi juuri heidän oma uskontonsa kaikista tuhansista vaihtoehdoista.
Itse törmäsin tällaiseen helluntailaisperusteluun, että kristinusko eroaa kaikista muista uskonnoista yhdellä oleellisella tavalla. Kristinuskossa ei tarvitse tehdä mitään, riittää kun uskoo. Eli, kyseinen argumentoija oli niin hurhatanut kirkkonsa oppeihin, että esitti tietona kuulemaansa, jolla ei ollut mitään todellisuuspohjaa. Tämä nyt toki on uskovaisten kohdalla varsin yleistä.
"Miksi siis juuri muka kristinusko? MIKSI??"
Jaa-a. :)
"Mielestäni jokaisessa uskonnossa puhutaan sitä samaa, kaikissa toistuvat samat asiat ja piirteet."
Uskontoja voidaan kyllä luokitella, mutta perusrakenne on usein sama. Olethan nähnyt seuraavan dokumentin, jossa ensimmäinen osa on kristinuskon ja aiempien uskontojen yhtäläisyyksistä. http://video.google.com/videoplay?docid=-7810993921354002750 (suomenkielinen tekstitys)
"Pyhät kirjat voivat olla vain viitteitä, niitä ei välttämättä tarvitse tulkita sanatarkasti ja pitää täysin faktana. Ne voivat olla suuntaa antavia. Ne voivat olla yritys ohjata ihmiskuntaa hyvään, yleisesti haluttuun suuntaan."
Aika harva uskovainen pitää raamattuakaan täysin varmana, sillä siellä on mm. kohtia, jotka kehottavat kivittämään niskuroivat teinit ym. Usein vedetään raja, hatusta tempaisten, vanhan ja uuden testamentin välille väittäen, että vanha on vertauskuvallinen, mutta uusi on totta.
"Uskonnoissa toistuvat melko pitkälti samat asiat: etiikka ja moraali, hyvyys, rakkaus, rauha, kaiken elollisen ja ympäristön kunnioitus, ihmisten harmoninen yhteiselo."
Näitäkin varmasti on paljon, mutta valitettavasti niissä on myös paljon negatiivisia elementtejä, kuten naisten ja lasten riisto, silpomista, aivopesua, itsemurhapommitusta, ajattelun rajoittamista, sananvapauden rajoittamista, tieteen jarruttamista... lista olisi aika pitkä.
"Mitä jos Jumala ei olekaan mikään ulkoinen persoona? Mitä jos jumalaa ei tulisikaan tarkastella erillisenä ja meistä ulkopuolisena asiana?"
Nyt päästään jumalan määritelmään. Joillekin luonto on jumala. Einsteinkin käytti sanaa jumala, mutta täysin eri asiasta, kuin kristityt. Tätä tämän päivän uskovaiset eivät tahdo ymmärtää. Uskontoa opiskelleena tunnet varmasti eri jumalkäsityksiä, polyteismi, monoteismi, panteismi,...
"Mitä jos kaikissa pyhissä kirjoissa on tärkeitä asioita, joita voisi sydämeensä ottaa, kun ei kaikkea ottaisi kirjaimellisesti ja täydellisenä faktatietona."
Uskonnoissa on myös paljon hyvää, mutta vielä enemmän huonoa, omasta mielestäni. Sekulaari yhteiskunta voi huolehtia omistaan ilman uskonoakin. Näin ajattelen.
"Mitä jos jumala on vain osa ihmistä. Mitä jos jumala on kuvaus kaikista niistä ominaisuuksista ihmisessä, jotka ovat hyvää, rakastavaa ja rauhanomaista. Mitä jos tämä jumala ja jumaluus on meissä jokaisessa, taivas tai helvetti voi olla maan päällä riippuen meistä itsestämme, vallitseeko meissä tämä jumalallinen ajattelutapa, aidon hyvät tunteet."
Kiinnostava ajatus. Raamatun vertauskuvallisuus on tämänsuuntainen pitkälle vietynä, sanoisin.
"Tekstin ei ollut tarkoitus olla loukkaava, sitä ei ole tarkoitettu otettavaksi henk.koht, enkä myöskään sano omaavani oikeita tietoja, totuutta, faktaa asioista ja tulkinnoista."
Tekstisi oli täysin asiallista, hyvin kirjoitettua, selkeää, kiihkotonta ja kaikin puolin mukavaa luettavaa. Tällä palstalla on kaikennäköistä nähty...
"Minä näen asiat noin. Tarjoan vain erilaisia näkökulmia, tulkintatapoja."
Ainoa minulle uusi pointti oli oikeastaan tuo loppu. Siinä oli kiinnostava ajatus, mitä en ole koskaan tuossa mielessä ajatellut. Mutta, kuten sanottu, hyvää tekstiä.
"Vastatessa voi perustella kommenttejaan, eikä tarvitse puuttua epäolennaiseen (yksittäinen sana, lauseen rakenne yms turha). Yritä ymmärtää pointti ja anna palautetta siitä!"
Jep.
"Thänks ja joulut niille ketä tykkää viettää. (:"
Joulu on alkujaan pakanallinen keskitalven juhla. Suomalaiset jouluperinteet ovat vain osin kristittyä perua. Voit siis aivan vapaasti viettää joulua ilman jeesuslastakin.
Lyhyesti joihinkin kohtiin
* Kirjoitukset meni uskonnon osalta hyvin. Minun oli todella helppo lukea uskontoa teoriana.
Omaan ateismiin vaikutti toki tämä tieteellinen sivistys, mutta asiaan vaikutti myös huomattavasti se, että opiskelun kautta perehdyin kristinuskoon. Sain sitä kautta lisää tietoa ja ymmärrystä, ja sitä kautta oma varmuus lisääntyi -minä en ole kristitty, en ole uskossa.
* Ko. nettivideon olen kyllä nähnyt jo hyvän aikaa sitten, kiitos kuitenkin linkistä.
selitä uskovaisten kokema Pyhä Henki.
itsesuggestiota.
Tässä on oikein hyviä selvityksiä siitä, miten aivomme luovat uskonnollisia kokemuksia:
http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=442&vl
http://www.terveysportti.fi/terveysportti/Dlehti2.tunnista?a=Y&t=H&fname=D91931.htm
Tässä on oikein hyvä tutkimus mainitun pyhän hengen aikaansaannoksista:
http://www.saunalahti.fi/~msiivola/krit/ihmeiden_aika_on_ohi.html
Esim kukaan ei voi vielä nähdä sinun joskus mahdollisesti syntyvää lasta, mutta kuitenkin kaikki uskovat sen olevan mahdollista (vai kuinka). Kristillinen seurakunta koostuu vastaavasti Jumalan lapsista, jotka ovat syntyneet vastaavasti siitä uskosta, jonka Jumala on tuonut maan päälle Kristuksessa. Toisinsanoen Kristus on syntynyt maan päälle Taivaallisesta voimasta (Pyhästä Hengestä) ja tullut näin toteuttamaan Taivaallisen Isänsä tahtoa planeetallemme. Kristitty pääsee Kristuksen kautta osalliseksi tuosta samasta hengestä (uskon hengestä), eli kristillinen usko on Pyhän Hengen osallisuutta. Luonnollisina ihmisinä me perimme syntymämme perusteella äitiemme ja isiemme ominaisuuksia. Kristillisessä uskossa me perimme vastaavasti Jumalan voiman (Pyhän Hengen), eli Jumalan lapseus (kristillinen usko) on Pyhän Hengen vaikutusta ja osallisuutta meissä.
Sinunkin kirjoituksestasi käy ilmi, että kristillinen usko olisi ikään kuin meidän inhimillisen ymmärryksemme arvioitavissa, vaikka sitähän se ei ole. Eiväthän ihmiset tee lapsiakaan tässä meidän tuntemassamme maailmassa ja maailmankaikkeudessa pelkällä älyllisellä ajattelulla. Toisin sanoen lapsen teko onnistuu vain miehisen siemenen ja naisellisen munasolun avulla. Näin olen näen sinun oman järjellisen ajattelusi Raamatun valossa ja ennenkaikkea Uuden-testamentin valossa vähän samanlaiseksi, kuin että yrittäisit tehdä lapsia vaimosi kanssa pelkällä ajatuksen voimalla (joka tuntuisi perin nurinkuriselta, eikä edes ollenkaan niin mukavalta, kuin se oikea ja todellinen menetelmä (uuden elämän aikaansaamiseksi).
Kristillinen uskokaan (elämä) ei perustu ihmisen oman ajattelun voimaan, vaan Pyhän Hengen voimaan, eli uuden elämän syntymiseen Kristuksessa ja Kristuksen kautta. Näin ollen Jumalan lapseuskaan ei ole vain jokin ajatus kristityn päässä, vaan se on Jumalan voima (Pyhä Henki) hänen elämässään. Näin ollen elämä ja totuus on aina ihmisen ajatusta suurempaa, eli sinäkään et ole syntynyt keskuuteemme pelkällä ajatuksen voimalla. Toisinsanoen sinulla (ja meillä kaikilla) on myös vanhemmat, jotka ovat myös vastaavasti päässeet pelkkiä ajatuksia pitemmälle, kun ovat saaneet sinut (meidät) aikaiseksi tälle planeetalle. Kristillisessä uskossakaan ihmiset eivät ole jääneet vain oman ajatuksensa tasolle, vaan ovat uskoneet tuon Jumalallisen evankeliumin (siemenen) ja ottaneet sen rukouksella vastaan, ja näin uudestisyntyneet Jumalan voimasta (Pyhästä Hengestä) Jumalan lapsiksi.
otan osaa
Mitähän tästäkin diibadaabasta pitäisi saada irti.
Tässäpä tuli oivalla tavalla esille ero uskonasioiden järkevän ja rauhallisen pohdiskelun (aloittaja) ja liturgisen sanahelinän taakse linnoittautumisen välillä. Voihan tietysti olla myös että en vain ymmärrä asioita joita en koe itse millään tavalla. Tuosta pyhän hengen tuntemisesta - miten kristityt sitten selittävät sen että myös muiden uskontojen kannattajat saavat voimakkaita henkisiä kokemuksia? Minä väkisinkin mietin miten voi olla mahdollista että reaktiot ovat samoja mutta syy vain pienellä joukolla on todellinen "jumalallinen voima", muilla sitten - mikä? Kertoisitteko, te jotka luulette tietävänne?
En tiedä osaatko itse tiedostaa asiaa, mutta sinä puhut uskostasi käsin. Sinä olet omaksunut sen niin osaksi omaa todellisuuttasi, muokannut omaa ajatusmaailmaasi, että vastailet sieltä käsin olettaen, että puhut kuitenkin samalla viivalla kuin kuka tahansa muu. Valitan, minulla ei ole tekstiisi juuri mitään sanomista, sillä perustelin jo lyhyesti omaa ateistista suhtautumistapaani ja maailmankatsomustani. Sinä vastailet uskostasi käsin ja siinä vaiheessa ei auta kuin vetää rajaviiva, sillä me emme tällä keskustelun aihealueella voi kohdata.
Sinäkin puhut sen takia, että olet saanut siihen mahdollisuuden ruumiillisuutesi kautta, sillä jos et olisi syntynyt tähän maailmaan ruumiilliseksi olennoksi vanhempiesi ansiosta, niin sinua ei todellakaan voitaisi kuulla. Näin ollen sinäkin puhut vain ja ainoastaan ruumiillisuutesi kautta, eli sinä et ole omaksunut itseäsi ruumiilliseksi olennoksi omasta tahdostasi, vaan sinun alkuperäsi on saanut alkunsa sinun tahdostasi riippumatta (vanhempiesi ansiosta). Näin ollen elämäsi on vanhempiesi suomaa lahjaa sinulle. Luultavasti sinäkään et kiellä vanhempiasi, vaan tunnustat heidät oman elämäsi aikaansaajiksi.
Hengellinen todellisuus on kristitylle yhtä totta, kuin hänen ruumiillinen todellisuuskin. Kristuksessa tuo hengellinen todellisuus on tullut lihaksi, eli syntynyt ihmiseksi keskellemme. Kristuskaan ei syntynyt maailmaamme omasta tahdostaan, vaan Isänsä tahdosta, eli Jumalan tahdosta. Nyt voimme helposti huomata, että me voimme keskustella kaikista asioista ruumiillisuutemme perusteella sillä tavoin, että meillä on mahdollisuus tulla kuulluksi (kuulla toinen toisiamme). Kristuksessa myös Jumala on tullut lihaksi (syntynyt ihmiseksi). Kristuskaan ei kieltänyt omia vanhempiaan, eli hän puhui meille kaikille julkisesti myös omasta Taivaallisesta Isästään ja Hänen tahdostaan (tuo kaikki tarkemmin nähtävillä Uudessa-testamentissa).
Jumalaa on yleensäkin pidetty vain pelkkänä ajatuksena tai mielipiteenä, mutta jos mekin olisimme jääneet jostain syystä syntymättä, niin me olisimme jääneet vain haaveeksi vanhempiemme mieliin. Haavetta voidaan kutsua vain pelkäksi ajatukseksi vailla todellisuutta. Kristillinen usko ei ole kuitenkaan ajatuksellista haavetta, vaan se on yhtä todellista kuin uuden ihmisen syntyminen. Näin ollen kristillinen usko ei ole vain ajatuksellista haavetta mahdollisesta olemassaolosta, vaan se on Jumalan voimasta (Pyhästä Hengestä) syntynyttä uutta elämää ja toivoa, jonka vuoksi kristittyjä kutsutaan myös Jumalan lapsiksi.
Luoja-Jumalaa itseään ei tietenkään voida tarkastella tieteellisesti, vaikkakin Hänen luomistöitään voidaan tarkastella (ainakin tiettyyn pisteeseen asti). Näin ollen Luoja onkin kohdattava persoonallisesti ihmisen tasolla, eli tässä mielessä Uusi-testamentti on täydellinen vastaus ihmisen todellisille tarpeille. Eli Kristuksessa Henki on tullut lihaksi ja kohdannut ihmisen ihmisenä (kuten Jouluevankeliumitkin meille näinä aikoina kertovat eri puolilla maailmaamme).
Niin, ja onhan meille yhteistä kuitenkin tämä nykyinen maapallomme, eli emme me siltä osin kuitenkaan elä eri maailmassa!