No niin, painelin pitkin Turunväylää HELLsinkiin. Pakolliset punaiset motarin päässä. Sitten tapahtui kummia.
Pääsin pysähtymättä Paciuksenkadun kulmaan valoihin, jossa normaali punavalo. Siitä eteenpäin PYSÄHTYMÄTTÄ (!?!?!?!)Tukholmankadulle asti, jossa valot vaihtuivat Hartmannikadun kohdalla juuri ajoissa vihreiksi. Edessä veti vihreä kohti Mannerheimintietä.
Alin aivan äimänä! Koskaan en ole HELLsingissä päässyt moista siivua ilman pysähtymistä.
Tullinpuomin kohdalla luikerteli käärme paratiisiin, kahden nysvärin muodossa.
Vain 20m erotti meitä ennätyksestä, jonka olisin merkinnyt päiväkirjaani. Toinen autoista oli vieläpä Taksi, ammattiautoilija!
Vihreä paloi Manskun risteyksesä kirkkaana odottean autoja, jotka nussivat rinta rinnan. Mutta ei, valo vaihtui, enkä päässyt kummaltakaan puolelta ohi.
Siinä ensimmäinen nysväreiden pilaama risteys.
No valo vaihtui ja sitten jatkettiin kääntyäkseni Reijolankadulle. Välissä tietysti pakollinen punavalo, mutta ilman ongelmia.
Urheilukadulla pääsin hyvin jatkamaan yli Nordenskiöldinkadun, valon sopivasti vaihtuessa vireäksi.
Edessäni ajeli musta pieni urheiluauto, Honda type R, josta oli kuitenkin kaasupoljin rikki. Fudis-stadioni kuhdalla se nysväsi yli sietorajani ja niinpä polkaisin hieman loistoautoani liikkeseen. Sinne jäi nysväri taakseni hieromaan.
Saavuin sitten Töölönlahden rantaan, viheän loistaessa edessäni. Mutta tuon urheilunysvärin vitkastelun, vuoksi valo vaihtui juuri vasten naamaa, n20 metriä ennen risteystä. Taas oli nysväri asialla.
Siitä sitten jatkoin Hesaria eteenpäin kohti kalliota. Tietenkin Vauhtitien risteyksessä punaista ja sieltä ryhmä autoja Hesarille kiipeämään mäkeä ylös. Seurain perässä vihreän sytyttyä.
Kolmannen linjan risteys loisti kutsuvasti vihreää. Eteeni kääntynyt ryhmä vitkuili mäessä ja niinpä pian huomasin seisovani punavaloissa pakun perässä.
No tuonhan saattoi arvata. Olihan liikenteessä jopa viisi autoa.
Valo vaihtui aikanaan ja matka jatkuin ilman nysväämista Kaupunginteatterin kautta Hakikseen jossa ympyrätalolla tietnkin punaista, eipä siinä mitään. Pääsin pian torinlaitaan "Elannon" kulmaan odottelemaan vihreää. Sitä ennen tuli ryhmää Sörkän suunnasta kohti siltaa.
Niinpä vihreä taas vaihtui ja pääsin kiihdyttämään loistoautoani eturivistä. Saavutin edelläni ajaneen hurjapään joka ajeli 40km/h rajoituksella n30km/h.
Tarkoituksena oli kääntyä Kaisaniemessä Unionikatua etelään, joten en hötkyillyt vaan serasin mulkkua.
Sanomattakin on selvää, että Kaisaniemessä veti vihreä, kun seurasin hurjapäätä.
Vaan eipä ollut enää, kun minun piti kääntyä.
Kiitin ja pokkasin tietenkin eturivin paikasta. Olihan se jo kolmas reissuni aikana, nysvärin aikaan saamana.
Siitäpä pääsinkin ilman häiriötekijöitä Krunaan mummolaan ja takaisin paluureitille.
Reitti kulki Eteläespaa Lönkalle, jossa joku Bemarikuski yritti ajaa keskellä, vaikka siinä on kaksi kaistaa.
Tyylipuhtalla ohituksella kurvasin pian Abrahaminkadulle ja sieltä ripeällä tahdilla Länsiväylälle, jota pitkin hain anopinkin kyytiin.
Loppukommenttina voin sanoa matkan menneen loistavan hyvin.
Vain neljä nysvää pilasi hienosti sujunutta keikkaa. En edes hermostunut, enkä huutanut kitusia pihalle.
Ihmettelen suuresti, kuinka näin Jouluna HELLsingin liikennevalot toimivatkin kuin unelma?
Arkena ne vain vittuilevat!
RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE!!!
Toivoo Auto- Antero
Pääsin pysähtymättä Paciuksenkadun kulmaan valoihin, jossa normaali punavalo. Siitä eteenpäin PYSÄHTYMÄTTÄ (!?!?!?!)Tukholmankadulle asti, jossa valot vaihtuivat Hartmannikadun kohdalla juuri ajoissa vihreiksi. Edessä veti vihreä kohti Mannerheimintietä.
Alin aivan äimänä! Koskaan en ole HELLsingissä päässyt moista siivua ilman pysähtymistä.
Tullinpuomin kohdalla luikerteli käärme paratiisiin, kahden nysvärin muodossa.
Vain 20m erotti meitä ennätyksestä, jonka olisin merkinnyt päiväkirjaani. Toinen autoista oli vieläpä Taksi, ammattiautoilija!
Vihreä paloi Manskun risteyksesä kirkkaana odottean autoja, jotka nussivat rinta rinnan. Mutta ei, valo vaihtui, enkä päässyt kummaltakaan puolelta ohi.
Siinä ensimmäinen nysväreiden pilaama risteys.
No valo vaihtui ja sitten jatkettiin kääntyäkseni Reijolankadulle. Välissä tietysti pakollinen punavalo, mutta ilman ongelmia.
Urheilukadulla pääsin hyvin jatkamaan yli Nordenskiöldinkadun, valon sopivasti vaihtuessa vireäksi.
Edessäni ajeli musta pieni urheiluauto, Honda type R, josta oli kuitenkin kaasupoljin rikki. Fudis-stadioni kuhdalla se nysväsi yli sietorajani ja niinpä polkaisin hieman loistoautoani liikkeseen. Sinne jäi nysväri taakseni hieromaan.
Saavuin sitten Töölönlahden rantaan, viheän loistaessa edessäni. Mutta tuon urheilunysvärin vitkastelun, vuoksi valo vaihtui juuri vasten naamaa, n20 metriä ennen risteystä. Taas oli nysväri asialla.
Siitä sitten jatkoin Hesaria eteenpäin kohti kalliota. Tietenkin Vauhtitien risteyksessä punaista ja sieltä ryhmä autoja Hesarille kiipeämään mäkeä ylös. Seurain perässä vihreän sytyttyä.
Kolmannen linjan risteys loisti kutsuvasti vihreää. Eteeni kääntynyt ryhmä vitkuili mäessä ja niinpä pian huomasin seisovani punavaloissa pakun perässä.
No tuonhan saattoi arvata. Olihan liikenteessä jopa viisi autoa.
Valo vaihtui aikanaan ja matka jatkuin ilman nysväämista Kaupunginteatterin kautta Hakikseen jossa ympyrätalolla tietnkin punaista, eipä siinä mitään. Pääsin pian torinlaitaan "Elannon" kulmaan odottelemaan vihreää. Sitä ennen tuli ryhmää Sörkän suunnasta kohti siltaa.
Niinpä vihreä taas vaihtui ja pääsin kiihdyttämään loistoautoani eturivistä. Saavutin edelläni ajaneen hurjapään joka ajeli 40km/h rajoituksella n30km/h.
Tarkoituksena oli kääntyä Kaisaniemessä Unionikatua etelään, joten en hötkyillyt vaan serasin mulkkua.
Sanomattakin on selvää, että Kaisaniemessä veti vihreä, kun seurasin hurjapäätä.
Vaan eipä ollut enää, kun minun piti kääntyä.
Kiitin ja pokkasin tietenkin eturivin paikasta. Olihan se jo kolmas reissuni aikana, nysvärin aikaan saamana.
Siitäpä pääsinkin ilman häiriötekijöitä Krunaan mummolaan ja takaisin paluureitille.
Reitti kulki Eteläespaa Lönkalle, jossa joku Bemarikuski yritti ajaa keskellä, vaikka siinä on kaksi kaistaa.
Tyylipuhtalla ohituksella kurvasin pian Abrahaminkadulle ja sieltä ripeällä tahdilla Länsiväylälle, jota pitkin hain anopinkin kyytiin.
Loppukommenttina voin sanoa matkan menneen loistavan hyvin.
Vain neljä nysvää pilasi hienosti sujunutta keikkaa. En edes hermostunut, enkä huutanut kitusia pihalle.
Ihmettelen suuresti, kuinka näin Jouluna HELLsingin liikennevalot toimivatkin kuin unelma?
Arkena ne vain vittuilevat!
RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE!!!
Toivoo Auto- Antero
Vastaukset 5
Vanhimmat
mYÖS sulle ANTERO
>Tullinpuomin kohdalla luikerteli käärme >paratiisiin, kahden nysvärin muodossa.
Kyllä Auto-Anteron kielikuvat on välillä ihan hauskoja, itseäni ainakin nauratti :)
Hyviä pyhien jatkoja Anterolle.
Siinä sitä on siwaan kaljan ostoon autoilevalle ladakuskille ihmettelemistä. Miten liikenne voi olla paljon sujuvampaa, jos on vain yksi tai ehkä kolme autoa liikenteessä, verrattuna siihen, että liikkeellä on tuhat tai kymmenen tuhatta autoa menossa sinne sun tänne ja ristiin rastiin?
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa..
250hp ei ole vielä urheiluauto vaikka virheellisesti niin väitit;)
Niin kyseessähän on pikkusportti, eikä semmoisella ole mitään jakoa loistoautoani vastaan.
Aidot urheiluautot kulkevat aivan eri malliin.
Pitääkin olla urheiluauto, jotta saisin hieman vastusta.
Eihän Hondan rimpula kulje edes yli 300km/h.