Ohjelmoijat jotka värkkää tietokone ohjelmia niin ovat tietotekniikan pohja
jos ei olisi ohjelmia niin ei olisi mitään
alalle tarvitaan osaajia ja huippu ammattilaisia koodajia jotta tulevaisuus tietotekniikassa olisi lupaava
jos ei olisi ohjelmia niin ei olisi mitään
alalle tarvitaan osaajia ja huippu ammattilaisia koodajia jotta tulevaisuus tietotekniikassa olisi lupaava
Vastaukset 18
Vanhimmat
"jos ei olisi ohjelmia niin ei olisi mitään"
Tuossa oli viisautta.
Minun mielestäni vähemmälläkin ohjelmoijamäärällä voi tehdä asiat, teknisesti. Kaikkihan voisivat käyttää yleisluontoisia ohjelmia, kuten Windowsia, joka ei vaadi paljoa ohjelmoijia.
Mutta niinkuin kaikki Windowsistakin tietää: Se olisi todella ikävystytävää. Kaikilla microsofteilla olisi niin suuri määräysvalta, jos maailmassa olisi esimerkiksi vain yksi snagariohjelma, joka sekin olisi pieni muunnos kahvilaohjelmasta.
Jos ei osaa hinnoittelua, niin vähän heikkoa on.
Sanokaas, että mikäs teiän mielestä ois sopiva palkka jos kaveri laskuttaa tekemäänsä softaa asiakkailta vuoden aikana vaikka tommosen pyöreet 200 000 euroa? Päälle vielä tukea omalle organisaatiolle ja sitä, että osaajan olemassaolo helpottaa myyntitilanteita jos joku kyselee hankali. Vaikka suhteellisen harvoin kysyvät.
Seuraavalle vuuelle tietty tulossa taas kasvua.
Paljoonkos palstan gurut tyytyis tommosessa?
MIten niin laskuttaa? En mä ainakaan ketään oo voinut laskuttaa vaikka lievä guru oonkin.
Laskutus tarkottaa siis sitä summaa, joka tekemistäsi softista ja antamistasi alan palveluista laskutetaan asiakkaalta. Jos teet pienen pienen softan ja siitä laitetaan asiakkaalle tonnin lasku, laskutusta syntyy tonni. Se sellaisia tulee 100 vuodessa on laskua niistä 100 000 euroa.
Kai nämä nyt sentään opetetaan opiskelijoillekin nykyään?
Kirjoitat "ohjelmistokapitalismista" niin kuin se olisi tätäpäivää... En minä ole kertolaskua käyttänyt vielä tulojen laskemisesta (pitkään aikaan). Voisi olla aika näin laman alla. Mutta pitäisi sitten siis vaan tehdä niitä "burgerisovelluksia" juuri... Pelejä ja muita hupiohjelmia on kyllä tullut tehtyä.
Vai kapitalismista... No heh, kai sitä periaatteessa tieto ja osaaminen on sitä pääomaa jossa kommunismi ja kapitalismi yhdistyvät aika kivasti kun tekijä omistaa tuotantovälineistä tärkeimmän eli oman päänsä. Koneenhan softineen, riittävällä tasolla, ostaa useimmissa tapauksissa muutamalla tonnilla vaikka käyttäisi ihan Microsoftin systeemejä.
Ei kai noita pelejä ja semmosia tekemällä vaurastui kuin tosi harva? Suurin ongelma taitaa olla se, että kuluttajat eivät viitti maksaa noista pikkupeleistä ihan kamalasti. Hyvä jos kännypeli myy 10000 kappaletta niin ei sillä vielä meinaa leivässä pysyä ellei noita tee useita joka vuosi ja yksin ettei kakkua ole jakamassa turhan moni.
Tarkoitin siis näitä "snagari-sovelluksia" eli työkaluja kaupallisia toimean pyörittämää.
Mutta en mä tuosta "pää"-oman merkityksestä oikein tiedä... Ongelma on se, ettei tavallinen yksittäinen ohjelmoija ole kovinkaan tuottoisa, ellei sitten jatkuvasti hyökkää uusille alueille ja agressiivisesti opettele aina uusimmat keinot. Isommat taitavat tavallisesti syödä pieniä.
No niin joo, yksittäisten ohjelmoijien tuottavuuden ongelma on yleensä se, että nämä eivät osaa myydä itseään kun eivät luota edes omiin tekemisiinsä. Ostaisitko itse hommia tai ratkaisun millä tahansa alalta tyypiltä, josta haistaa, että asiassa on sellaisia osia joita tyyppi tai toimittaja ei hanskaa?
Ohjelmointiporukka kun on yleensä huonoa luomaa luottamusta siihen, että heidän ratkaisunsa olisi oikeasti paras. No pitääkö sen olla ihan oikeasti paras mahdollinen teoreettisesti ottaen?
Ei varmasti tarvitse, mutta jos toimittajakin epäilee itteään, ei asiasta kiinnosta maksaa 30keur systeemistä joka olisi varmasti parempikin kuin isommalta talolta ostettuna. Asiakas ostaa sen isolta talolta joilla on töissä ammattivalehtelijat kertomaan kuinka hyvä ihan mikä tahansa heidän toimittamansa juttu on teknisesti tai muun liiketoiminnan ja lisäarvojen kannalta.
Sitten joku vielä ihmettelee, miksi softaa tehdään laitekohtaisesti Winnille tai Mäkille.
Ainahan ohjelmoijat masentuvat tekemiinsä ohjelmiin. Itse kuvittelen niin. Ei taida olla ihmeellistä jos hieman kokeneempikin ohjelmoija tekee vuodessa kymmeniä projekteja, eikä niistä yhdestäkään jää mitään "henkiin" vaikka kuinka paljon ajattelisi koodin uudelleenkäytettävyyttä. Heti kun keksin uuden "paradigman" niin tekee mieli unohtaa vanha tyystin. Tulee mieleen monta hyvää "suomipeliä", joiden kohdalla on ilmoitettu: "Ohjelman xxx kehitystyö on valitettavasti loppunut.".
Tälläisessä menettelyssä täytyy ollakin väärinkäsityksiä. Tarvittaisiin keino hallita ja elättää tälläisiä äärimmäisen pieniä, horroksessa olevia projekteja, niin niistä voisi myöhemmin jalostua jotain.
Mutta jos teen nettisivun jossa esittelen jokaisen projektin, on vaarana että joku iso firma plagioi niitä, luulisin...
mutta kyllähän sitäkin saa lisää sitämukaa kun oppii enemmän ohjelmointia ja saa vähän mietittyä sitä, millainen seuraava projekti tulee olemaan.
Ite olen ihan tarkotuksella pyrkinyt rajoittamaan uusien mallien käyttöä ja pysynyt aina jonkun aikaa yhdessä toteutustavassa jo siksi, että sillä saa melkoisesti lisää potkua toteutuksen tehokkuuteen kun tarvitsee tehdä asioita uudestaan entistä vähemmän. Oikeestaan, pitäisi varmaan koittaa käyttää samoja muotteja vieläkin enemmän.
Niin. Omien ideoiden esittelyssä on aina se riski, että joku nappaa ne ja hyötyy niistä. Toisaalta, itse ajattelen nykyisin silleen, että siitä vaan napsimaan hyötyjä jos joku on semmoisia saadakseen. Ei se ole oikeastaan iteltäni pois jos en olisi kuitenkaan jatkanut hommaa loppuun ja toisten toteutusta seuratessa voi oppiakin jotain kun kattelee miten ne homman tekisivät.
Ja ideoithan saa uusia kuitenkin vaikka kuinka... :)
Olen itsekin alkanut noudattaa koodatessa vain yhtä kaavaa... Erityisesti kun siirryin pois Basicista niin kummasti ohjelmakoodistakin tuli pysyvämpää.
Mutta en ole ihan varma onko se hyvä asia. VB.NETillä voi hetken mielijohteesta esim. piirtää sellaisen käyttöliittymän kun haluaa, ja joskus todella tuntuu siltä kuin parissa tunnissa tekisi kuukausien projektin. VB:ssä on erittäin valmis kehys, joka tuputtaa ohjelmoijalle mm. hienoja kontrolleja.
Kaavojen noudattaminen on ehkä tärkämpää tietokannoissa, koska eri kielillä koodatut sovellukset voivat käyttää niitä helposti. (Tässäkin ihmetyttää miksi ihmeessä on sitten olemassa PDO, joka tekee tietokantojen vaihdon mahdolliseksi PHP:ssa. :P )
Silloin niillä tekee tehokasta ja tietenkin kovasti samanlaista käyttöliittymää kuin suurimmassa osassa muitakin projekteja on. Yksilöllisyydelle ei jää kamalasti tilaa ellei vähän kikkaile.
Toisaalta se on todella hyvä homma, koska silloin softaa osaa käyttää perustaidoilla jo aika pitkälle. Hyvä esimerkki tästä, että käyttöliittymää on suunniteltu ties millä ja ties kenen toimesta, on Gimppi joka on veivattu niin persoonalliseksi käyttöliittymän puolesta, että olen nähnyt kymmenien ihmisten luovuttavan sen käytön kanssa vaihtaakseen johonkin muuhun. Ei vain viitsi käyttää kun on niin... No, omalaatuista.
Millastas kaavaa käyttelet tietokantojen kanssa? Noista hyviksi havaituista on aina mielenkiintoista kuulla lisää.
Tietokannoissa olen vielä aloittelija, mutta selvästi tiedon "pysyvyydestä" näyttää tulevan pikku hiljaa kriittinen tekijä.
Tämä on tietysti selvää: Ennen ohjelmilla tallennettiin vain yksi "työtiedosto" ja muu työympäristö oli staattinen ja siksi itsessään riittävän pysyvä. Nyt kun käyttäjä tallentaa huomaamattaan tai tahallaan dataa jatkuvasti rekisteriasetuksiin ja vaikka selaimen sivuhistoriaan (sekin on Firefoxissa tietokanta), niin tarvitaan keinoja jottei tieto olisi niin "katoavaista". Joka on pysyvyyden vastakohta.
Javassa on Hibernate lukuisia muita keinoja toteuttaa pysyvyys. Erittäin suuri valinta onkin kai siinä, minkä pysyvyysmenetelmän kukin lopulta valitsee. Itse aion opetella Myslin kunnolla.
Parikin kommenttia tähän ketjuun.
Itse olen omassa pienessä puljussa yrittäjä ja samalla isossa firmassa tekemässä päätöksiä softien ostosta. Vaikka oman firman softa pieksee isojen toimittajien tuotteen mennen tullen, se pitäisi saada myytyä jollekin isommalle talolle. En missään tapauksessa ostaisi omalta firmalta mitään, haluan että softaa kehitetään vielä 10 vuodenkin päästä, isoilta firmoilta voi saada jonkinlaisen takuunkin aiheesta, pienillä toimittajilla on usein kantapäätakuu, kantapäät kun katoaa nurkan taakse, takuu loppuu.
Tuohon tietokantatouhuun voisi sanoa sen verran, että älä sido itseäsi yhteen järjestelmään, ohjelmointikieleen tai tietokantaan, vaan opettele asioita myös yleisellä tasolla. Tietokannoista pitää osata ihan oikeasti teoriaakin, ennen kuin alkaa toteuttaa jotain; opiskele, tutki, suunnittele, dokumentoi. Tee softastasi sellainen, joka ei ota kantaa alla olevaan toteutukseen, käyttöjärjestelmään tai tietokantaan (siinäpä haastetta), vaan toimii "missä vain".
http://en.wikipedia.org/wiki/Database_normalization
Mutta edelleen, on karmeaa tonkia suurien suomalaisten softatoimittajien tekemiä tietokantoja ja softia, joista löytyy jokainen tietokantatoteutuksen virhe mitä vain voi kuvitella.
Tosin onhan noilla suurillakin taloilla vähän semmoista ja tämmöistä sen jatkuvuuden kanssa. Kunnon ERPpiä ei varmaan kannata ostaa semmoselta pikkupuljulta, mutta jos ostat jotain pienempää, vain asiakkaalle tehtyä softaa, niin takeiden kanssa ostettuna on paljon turvallisempaa ostaa tavaransa pieneltä putkalta.
Isolla ostajalla on meinaan paljon paremmat neuvotteluasemat pientä vastaan ja toisekseen ei se iso toimittaja kehitä kuitenkaan yhtään mitään juuri yhdelle asiakkaalle tehtyä ratkaisuaan sen jälkeen kun se on toimitettu.
Isoissa taloissa on yleensä ihan kaikenlaisia hiihtäjiä laidasta laitaan. Jotain tasalaatuisuutta on jollain tavalla, mutta...
..tuli kriittiseksi joskus 90-luvulla, mutta nyt on yhtäkkiä keksitty semmoinenkin juttu, että data pitäisi saada talteen myös paikallisesti ja saada se synkattua etätallennuksen kanssa. Toi on oikeastaan kova juttu nykyisin.
Mysli on ihan hyvä systeemi. Itelläkin tossa just auki yksi projekti, jossa kantahommia myslillä.
Jos tosiaan tarvitaan joku pieni viritys, jolle ei ole toivoakaan löytää valmista kalikkaa markkinoilta, silloin on ihan fiksumpaa hommata se joltain nakkikioskin kokoiselta firmalta, mutta yhtään isompi järjestelmä, niin ehdottomasti jostain vähän vakaammalta poppoolta. Laadusta huolimatta.
"takeiden kanssa ostettuna"
Tuo vaan ei tarkoita yhtään mitään. Pieni firma voi mennä koska vain konkkaan, lopettaa toimintansa, pikkufirman ihmiset saa paremman tarjouksen päivätyöksi, kaksi firman jäsentä kaupittelureissulla jää tukkirekan alle, loppuu paukut kehittää softaa toiminnan laajetessa tms. Liikaa riskejä minun makuun.
"Isoissa taloissa on yleensä ihan kaikenlaisia hiihtäjiä laidasta laitaan"
Totta. Nämä ongelmat joihin minä olen törmännyt, ei vaan ole enää mitään "oho, tuli bugi"-juttuja, vaan ihan selvästi tietämättömyydestä johtuneita mokia, jotka kumuloituvat alkuperäisestä suunnitelmasta (tai suunnittelemattomuudesta) lähtien. Näyttää siltä, ettei millään projektin tai ohjelmistotuotannon tasolla ole ensimmäistäkään asiantuntijaa joka osaisi sanoa miten asioita pitäisi tehdä. Ja tämän nyt sitten näkee liian monessa hiton isossa it-projektissa, jotka on mennyt päin helvettiä, HUS:n potilastietojärjestelmä yhtenä esimerkkinä.
Takeilla tarkoitan tietenkin lähdekoodeja. Meinaan, isossa firmassa joku pienempi systeemi koodataan asiakkaalle kuitenkin yhden tai korkeintaan kahden henkilön voimin ja jatkuvuus siellä on sama asia kuin lähdekoodi joka työnnetään uuden tekijän käteen kun sellainen saadaan palkattua.
Tietty dokumentaatiot kunnossa. Tämän tarkastaminen valitettavasti vaatii ammattitaitoa ja nostaa kuluja jos homma pitää teettää ulkona.
Paukkujen loppuminen. No, jos softa en valmissofta, niin semmoista ei kannata pikkufirmalta tilata ja jos taas ei, niin pitää olla pelisäännöt kunnossa jolla paukkunen loppuessa hallussasi olevan softan jatkukehitys siirretään suuremmalle taholle. Sorsat ja soppari kun löytyy, niin ei haittaa vaikka koko firma varmistuksineen jäisi rekan alle. Noin rumasti sanottuna.
Mutta noin se menee tosiaan, että bisneskriittisiä isoilta, kilkkeitä pienemmiltä.
Olen törmännyt myöskin turhan moneen "Oho ei tää voi toimiakaan" juttuun. Monasti ongelmaa ei kuitenkaan myönnetä vaikka se olisi jopa yhdessä todettu, eikä ainakaan jälkeenpäin.
Tämä taitaa johtua paljolti siitä, että vaikka kaiken maailman hienoa oliosuunnittelua ja arkkitehtuuria kolmikerromalleineen ja käyttöliittymien eriyttämisineen tehdään ja oikein opetetaan, ohjelmoijilla ei ole usein kunnon vetäjää joka pitäisi kaikkia lankoja käsissään ja hallitsisi myös tekniikan. No, ja jos sellainen on, ei tällä ole aikaa tutustua edes päällisin puolin siihen mitä on tehty.
Lisäksi kun moni koodaaja on niin sisäänpäinkääntynyt ja omaa työtään ja sen epätäydellisyyttä häpeävä, ettei uskalla edes kysyttäessä selostaa kunnolla mitä on tehnyt, miten homma toimii ja mitä mahdollisia ongelmia siinä on.
Olisihan tässä paljon muutakin mitä voisi sanoa softatiimien toiminasta, mutta jääköön toiseen kertaan ettei mene ihan valitteluksi.