Kerran nuorena miehenä kävelin jouluiltana maaseudulla. Oli pimeää, kylmää ja katuvaloja ei ollut. Tulin vanhan ladon kohdalle jossa kuulemma kummitteli. Hidastin vauhtiani ja tarkkailin latoa, mielessäni kavereiden kertomukset. Äkkiä pimeästä ladosta kuului ääniä, ei puhettä mutta ähkinää tai jotain. Uteliaana astuin pois tieltä ja aloin kulkea latoa kohti. Ääniä kuului vaimeana edelleen ja kurkistin ladon sisälle. Pimeässä hehkui kaksi punaista silmää ladon nurkassa. Itsekseni ajattelin että minä en kummituksiin usko ja astelin kohti silmiä. Oli todella pimeää ja en nähnyt eteeni joten ojensin käteni eteeni etten törmäisi mihinkään. Silmät olivat suoraan edessäni ja äkkiä käsiini osui sarvet. Taas mielessäni ajattelin että minä en piruun usko ja nappasin sarvista kiinni ja vedin rimpuilevan otuksen valoon. Se oli karannut pässi, joka oli tullut lämmittelemään latoon.
Mitä tästä opimme, jos voitamme pelkomme ja taikauskoisuutemme totuus yleensä selviää. Jos jätämme tutkimatta jää meille vain harhaluuloja.
Hyvää Sydäntalven juhlaa!
Mitä tästä opimme, jos voitamme pelkomme ja taikauskoisuutemme totuus yleensä selviää. Jos jätämme tutkimatta jää meille vain harhaluuloja.
Hyvää Sydäntalven juhlaa!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.