Usko liittyy ateistien diagnoosin mukaan usein mielisairauteen, mutta mihin sitten ateismi liittyy? Tärkeintä ihmisessä kuitenkin lienee aitous ja rehellisyys.
Kaikkihan uskovat ovat hihhuleita ja mielisairaita sillä se on ateistinen fakta.
TOTUUS on asia, joka usein pelottaa eniten - miksi?
Koska ateismi ei perustu tietoon ja ymmärrykseen, niin sen täytyy perustua uskoon ja luuloon. Se, että ateistit eivät kuitenkaan tätä tosiasiaa tunnusta, viittaa siihen, että he tiedostavat asian, mutta heillä on ateismiinsa (= torjuvaan ja kielteiseen asenteeseen henkisiä ja uskonnollisia asioita kohtaan) jokin syy, joka estää heitä tunnustamasta rehellisesti tosiasiaa. Kun on kyse ihmisen kannalta vaikeista asioista, niin ne usein torjutaan tai kielletään. Sellaiset ihmiset, joiden nöyryys ja viisaus riittää rehelliseen itsetutkiskeluun, menettelevät usein toisin.
Sellainen henkilö joka kieltää Jumalolentojen olemassaolon PELKÄÄ sellaisten olentojen olevan totisinta totta. Pelko on luonteeltaan erilaista kuin uskonnollisten ihmisten terveeseen kunnioitukseen perustuva pelko. Sama pätee moniin muihinkin asioihin, esim UFO-alusten olemassaolon kieltävä pelkää niitä ja maanulkopuolisten sivilisaatioiden olentoja. Kyse on jossain määrin myös tutuksi ja turvalliseksi koetun maailmankuvan muuttumisen pelosta.
Sanotaan, että pelko ja pahuus liittyvät toisiinsa - ja se pitää paikkansa. Voimakasta psykologista pelkoa tunteva ihminen ei yleensä kykene kohtaamaan pelkojaan, joka johtaa aisna kieltämiseen ja torjumiseen - se johtaa yleensä myös itse pelon tunteen kieltämiseen. Ihminen siis tosiasiallisesti pelkää kohdata ITSEÄÄN sellaisena kuin todella on, eli mahdollisesti moraalisena pelkurina, korostuneen egoistisena ja ehkä yleisemminkin pahuuteen suuntautuneena. Tämän voi jokainen havaita käytännössä, rehelliset hmiset eivät asennoidu voimakkaan ennakkoasenteellisesti ja kielteisesti sellaisiin asioihin, joita he eivät tunne (esimerkiksi ns. yliluonnollisiin asioihin).
Kaikkihan uskovat ovat hihhuleita ja mielisairaita sillä se on ateistinen fakta.
TOTUUS on asia, joka usein pelottaa eniten - miksi?
Koska ateismi ei perustu tietoon ja ymmärrykseen, niin sen täytyy perustua uskoon ja luuloon. Se, että ateistit eivät kuitenkaan tätä tosiasiaa tunnusta, viittaa siihen, että he tiedostavat asian, mutta heillä on ateismiinsa (= torjuvaan ja kielteiseen asenteeseen henkisiä ja uskonnollisia asioita kohtaan) jokin syy, joka estää heitä tunnustamasta rehellisesti tosiasiaa. Kun on kyse ihmisen kannalta vaikeista asioista, niin ne usein torjutaan tai kielletään. Sellaiset ihmiset, joiden nöyryys ja viisaus riittää rehelliseen itsetutkiskeluun, menettelevät usein toisin.
Sellainen henkilö joka kieltää Jumalolentojen olemassaolon PELKÄÄ sellaisten olentojen olevan totisinta totta. Pelko on luonteeltaan erilaista kuin uskonnollisten ihmisten terveeseen kunnioitukseen perustuva pelko. Sama pätee moniin muihinkin asioihin, esim UFO-alusten olemassaolon kieltävä pelkää niitä ja maanulkopuolisten sivilisaatioiden olentoja. Kyse on jossain määrin myös tutuksi ja turvalliseksi koetun maailmankuvan muuttumisen pelosta.
Sanotaan, että pelko ja pahuus liittyvät toisiinsa - ja se pitää paikkansa. Voimakasta psykologista pelkoa tunteva ihminen ei yleensä kykene kohtaamaan pelkojaan, joka johtaa aisna kieltämiseen ja torjumiseen - se johtaa yleensä myös itse pelon tunteen kieltämiseen. Ihminen siis tosiasiallisesti pelkää kohdata ITSEÄÄN sellaisena kuin todella on, eli mahdollisesti moraalisena pelkurina, korostuneen egoistisena ja ehkä yleisemminkin pahuuteen suuntautuneena. Tämän voi jokainen havaita käytännössä, rehelliset hmiset eivät asennoidu voimakkaan ennakkoasenteellisesti ja kielteisesti sellaisiin asioihin, joita he eivät tunne (esimerkiksi ns. yliluonnollisiin asioihin).
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uskovaiset pelkää he´teroita
Haluat kirjoituksellasi vakuuttaa olet sinä itse.
-Koska ateismi ei perustu tietoon ja ymmärrykseen, niin sen täytyy perustua uskoon ja luuloon.-
Johan pomppas, et todellakaan ymmärrä mitä sana ateismi tarkoittaa. Jos ateisti uskoisi ja luulisi hän ei olisi ateisti vaan uskovainen.
-Sellainen henkilö joka kieltää Jumalolentojen olemassaolon PELKÄÄ sellaisten olentojen olevan totisinta totta.-
Taas meni metsään, miten kukaan voisi pelätä sellaista jota ei ole olemassa. Lienemme yhtä mieltä siitä että joulupukkia ei ole olemassa?
Emmekä siis kumpikaan pelkää että tontut vahtisivat tekojamme ja raportoisi eteenpäin ja jäisimme ilman lahjoja jos olisimme rikkoneet sääntöjä. Nyt vaan vaihdat joulupukin tilalle jumalan ja tonttujen tilalle enkelit. Tilanne on ihan sama ateistille, sinä vain jostain syystä uskot toiseen satuun.
-Sanotaan, että pelko ja pahuus liittyvät toisiinsa - ja se pitää paikkansa. Voimakasta psykologista pelkoa tunteva ihminen ei yleensä kykene kohtaamaan pelkojaan, joka johtaa aisna kieltämiseen ja torjumiseen - se johtaa yleensä myös itse pelon tunteen kieltämiseen.-
Psykologinen pelko liittyy yleensä juuri uskontoihin. Tämän pelon avulla pidetään riviuskovaiset kurissa ja nuhteessa.
"Ihminen siis tosiasiallisesti pelkää kohdata ITSEÄÄN sellaisena kuin todella on, eli mahdollisesti moraalisena pelkurina, korostuneen egoistisena ja ehkä yleisemminkin pahuuteen suuntautuneena."
Mä ainakin olen hemmetin vittumainen ihminen, niin vittumainen, ettei mulla ole tarvetta todistaa sitä sinulle, mutta jos oikein kerjäät, niin voin mä sullekin jotain joululahjoja antaa. Ja itseänihän minä olen rakastanut jo ihan pienestä alkaen, ja ihan hirveesti.
Moraalinen pelkuri en kuitenkaan ole. Se on varma. Kyllä minuakin joskus huimaa, kun heitän peliin jotain itselleni tärkeää vain sen vuoksi, että jostain asiasta ei pidä tinkiä. Meni homma sitten huonosti tai hyvin, niin loppupelissä siinä voittaa kumminkin.
Ehkä joku tarvitsee uskon, ennenkuin uskaltaa tiedostaa omat lihaliset taipumuksensa. Kristillinen kasvatus demonisoi kaiken inhimillisen ja syyllistää ihmisiä. Ei ole ihme, että kaikki eivät uskalla kohdata itsessään niitä kristittyjen paheksumia inhimillisiä ominaisuksia. Jos ihminen ei tunne omia heikkouksiaan ja vahvuuksiaan, niin hän ei myöskään pysty hallinnoimaan omia heikkouksiaan ja vahvuuksiaan. Se on nimenomaan kristinuskon taktiikka. Ihmiseltä halutaan poistaa henkilökohtainen hallinta, joka siirreetään jumalalle/seurakunnalle/uskon sääteleyjärjestelmälle.
Kristinuskon ikivanhana ihmisten manipulointijärjestelmä on, että ensin määritellään ihmisenä oleminen tuomittavaksi ja luodaan häpeän ilmapiiri. Lopulta itsetuntonsa menettänyt ihminen uskoo olevansa surkimus ja pelkuri, kuten nimimerkki 'tavallinen tahvokin' innokkaasti vakuuttelee. Sitten tarjotaan näppärää ratkaisua kristillisestä anteeksiannosta. Jos häpeä ja syyllisyys on sietämättömän kova, joko ihan syystä (esim rikollisilla) tai aivopesun johdosta, niin raa'asti rangaistu sijaiskärsijä (Jeesus) antaa ratkaisun pahimpaankin syyllisyyteen.
Syyllisyydestä pitää rangaista ja sijaiskärsijän tarjoaminen on rakkautta. Vai onko sittenkään? Syyllistämättömyys on paljon suurempaa rakkautta, mutta se on kristityllekin jo ihan liikaa.
Oman itsemääräämisoikeutensa kanssa on syytä olla tarkkana, eikä kannata mennä huolellisesti rakennettujen ansojenkaan halpaan.
sherwoodin paikalle? Monesko postaus samaa sontaa tuo on?