Eli, kun olen yksivuotiaan lapsen kummi ja kävin rippikoulunkin vain ja ainoastaan sen takia että voisin olla kyseisen lapsen kummi. Nyt olen alkanut miettimään että jos eroaa kirkosta(mikä alunperin oli ideana) niin enkö enää ole kummilapseni kummi?! Jos en kuulu kirkkoon, niin enkö voi olla kummi, vaikka kuuluin kirkkoon kun lapsi kastettiin?
kummeus ja
kirkosta eroaminen
24949
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
on vain nimellinen "kunniavirka".
Mitään juridista velvoitetta siinä ei ole. Ja vaikka kummilapsesi vanhemmat eivät jostain syystä haluaisi sinun olevan enää heidän lapsensa kummi, niin kirkon silmissä sitä olet. Siitä ei voi erota.
Joten olet sinä kummi, vaikka kirkosta eroaisitkin. Siellä se on kirjoissa ja kansissa.
Olen eri mieltä.
yhdyn ajatukseen, sen olevan "vain kunniavirka". Kuitenkin täytyy muistaa että kummius on enemmänkin henkisellä tasolla.
Kun itse erosin evankelisluterilaisesta kirkosta, sain paikalliselta seurakunnaltani kirjeen jossa kerrottiin muutamia asioita, joissa en voi enää olla mukakana erottuani kirkosta.
yksi asioista oli myös kummina oleminen.
Kuitenkin, vaikket kirkollisesti olekkaan kummi kirkosta eroamisen jälkeen, mikään kirkollinen käsitys ei todellisuudessa estä sinua olemasta kummi samaiselle lapselle kuin aijemmin.
Se vain ikäänkuin muuttaa muotoaan, pois -alkuperäisestä kirkollisesta käsitteestä ja jos kummilapsesi vanhemmilla ei ole mitään hampaankolossa sinua kohtaan, sinulla on oikeus vaikuttaa lapsen elämään ja kasvatukseen, olemalla läsnä hänen elämässään ihan samalla tavalla kuin "kirkollina kummina" ollessasi.
Eli vaikket haluaisi opettaa kummilapsellesi kristillisiä elämänarvoja, tai muita kirkosta tuttuja kummiasioita, voit ihan hyvin keskittyä olennaiseen ja olla mukana hänen kasvatuksessaan ja opettaa hänelle muita elämästä tuttuja asioita ihan niinkuin ennenkin.
Ainoastaan ns. kristillinen merkitys kummiudesta jää pois (kirkon näkökulmasta)
"Kummeja ei voi vaihtaa eikä kummeilta ottaa pois tehtäväänsä kastetoimituksen jälkeen. Kummien lisääminen on mahdollista erityisistä syistä."
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/3D771C0F959FAD46C2257022003F65DA?OpenDocument&lang=FI
"Kun itse erosin evankelisluterilaisesta kirkosta, sain paikalliselta seurakunnaltani kirjeen jossa kerrottiin muutamia asioita, joissa en voi enää olla mukakana erottuani kirkosta.
yksi asioista oli myös kummina oleminen."
Olisikohan siinä kirjeessä tarkoitettu, että kirkosta eroamisen jälkeen et voi enää tulla uuden lapsen kummiksi? Vanhaa kummisuhdetta kirkosta eroaminen ei pura, seurakunta ei siis irtisano kummeja, vaikka joku kummi eroaisikin kirkosta.
Luterilaisen kirkon ohjeiden mukaan kahden kummin tulee kuulua luterilaiseen kirkkoon. Myös muiden kummien tulee kuulua johonkin kristilliseen kirkkokuntaan tai yhteisöön.
Jos ateistia pyydetään kummiksi, olisi varmaan luontevinta, että henkilö kieltäytyy kristillisen kummin tehtävästä, mutta lupautuu olemaan lapselle erityinen läheinen aikuinen.
toiseksi kummiksi pitää kuulua kirkkoon.
Mutta kummius ei sido kummia kirkon jäsenyyteen ikäajaksi
http://www.oulunseurakunnat.fi/nyt/prime101/prime100.aspx
Ehkä muistat, että kastetoimituksessa lupauduit vastaamaan osaltasi lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Tässä vastuussa kirkon jäsenyys on eräänlainen minimi, jos kirkosta eroaa, on vanhemmilla oikeus etsiä uusia kummi, koska silloin olisit irtisanoutunut kummiuden keskeisestä sisällöstä ja tehtävästä. Et siis enää ole kummi. Luulen, että arvostat kristinuskon keskeistä sisältöä: usko, toivoa ja lähimmäisenrakkautta. Niitä varmaankin myös haluat välittää kummilapselle?
jos on jo kummi. Tietenkin jos et tunne kristillisiä juttuja omaksesi niin ei ole järkeä alkaa kristilliseksi kummiksi. Toisaalta lapsella valitaan ainakin kaksi kummia.
Jos jo olet jonkun kummi ja eroat kirkosta tietenkin on rehellistä kertoa kummilasten vanhemmille ja kysyä haluavatko he valita lisäkummin. Se on varmaan totta kun kirkosta aletaan erota tosissaan niin kristillisistä kummeista voi tulla pulaa.
Mutta ihmettelen vain, miten kristillisyys on tämän(kin) nimimerkin mielestä riippuvainen Suomen (huom) ev.lutkun jäsenyydestä.
Hyvä. Suomen (huom) ev-lutkun ulkopuolella ei siis ole kristittyjä. No, menkääpäs sitten ja käykää taas yksi uskonsota: sehän on ns. kristittyjen rakkain harrastus! Mutta olkaa nyt kerrankin kilttejä ja tappakaa vain toisianne, älkää asiaankuulumattomia siviilejä, hyvät uskonsoturit!
Mikä ihme himo sinne kirkkoon on?
Kummi voit olla vaikka olisit yhtä pakana kuin minä.
Ja vielä monesti paljon parempi kummi, kuin ne uskovaiset.
Tosin kirkko ei sitä hyväksy, mutta sitä taas ei piltti ymmärrä.
Voit viedä kultalusikan vaikka joka viikko, vaikka et uskonnon kautta kummi olekkaan.
olen kummi ja eronnut kirkosta. Olen jopa kertonut kummilapseni vanhemmillekin. Hekin osoittautuivat ateisteiksi, eivätkä olleet yhtään harmissaan tai mitään. Kunnon tapakristittyjä siis. Kuuluvat kirkkoon kirkkoon kuulumisen vuoksi.
Kummius on sinun ja lapsen välinen epävirallinen side. Myös sinun ja lasten vanhempien välillä on kova luottamus kun sinut on valittu kummiksi, olettaisin. Ei siihen mitään kirkkoa tarvita mihinkään. Tämä on minun mielipiteeni.
Eroa siis rauhassa, itse olen ollut tyytyväinen eikä eroni ole vaikuttanut minun kummiuteeni millään tavalla!
Lain mukaan ei ole mitään ongelmia: kummius ei velvoita mihinkään eikä kummeja voi irtisanoa.
Moraali on paljon ongelmallisempi asia. Paljon on sopimuksia, jotka perustuu siihen, että jotain saa kun tekee/lupaa jotain. Viran saamisen edellytyksena voi olla kuuluminen johonkin ryhmään (esimerkiksi kansliapäälikön paikka kuuluu kokoomukselle) ja viran saatua voi erota puolueesta eikä ole tehnyt rikosta. Suullinen sopimus ilman todistajaa on samanlainen asia eli voit myydä rannan läheltä tontin ja luvata venepaikan, mutta jos sitä ei ole merkitty kauppakirjaan, voit perua lupauksen. Kummius on samanlainen sopimus ja sen noudattimen on samanlainen kysymys moraalista. Juridisesti tietenkin pysyt kummina, mutta et tietenkään ole luterilaisen kirkon kannalta kummi.
Kun kummilapsesi pääsee aikanaan ripille ja rippitilaisuudessa pyydetään kummeja eteen, kukaan ei tarkista kenenkään kuulumista kirkkoon. Voit marssia tyytyväisenä esittämään osaasi näytelmästä ja ajatella "joka viikko sain askin tupakkaa _ilmaiseksi_ kun tajusin erota kirkosta heti kummiksi päästyäni". Tätähän on tämä kaikki-minulle-heti-ja-ilmaiseksi -moraali.
oikein ymmärsin kummius on mielestäsi valtionkirkon monopoli.
Valtionkirkko myy itseään kummiudella.
Monopolit alas!!!
Ensimmäistä kertaa kuulin, että kummeja kutsutaan eteen ripille pääsyssä. Yleensä isoset siunailevat.
Moraali onkin paljon monimutkaisempi asia. Onko moraalisesti oikein luvata levittää taikauskoa, manipuloida pientä lasta jeesussadulla, rohkaista häntä taikauskoisiin riitteihin ja loitsuihin, tuputtaa kamelikuskien nuotiotarinoita tosina, hyväksyä raamatun moraali, naisten ja vähemmistöjen aseman polkeminen jne.
Mielestäni ei ole.
Koska kummiudessa on ensisijaisesti kyse em. systeemeistä, niin voidaan miettiä millainen on kummiksi rupeavan ihmisen moraali?
Haluaako hän toimia moraalittomasti jättämällä kummiuteen liittyvät olennaiset tehtävät tekemättä vai tekemällä ne?
En ole patevä sanomaan mikä on nykyään yleinen tapa. Olen ollut tällä vuosituhannella kahdesti rippikirkossa ja molemmilla kerroilla kutsuttiin kummit siunaamaan. Kirkko on selvästi lisännyt seurakuntalaisten mahdollisuuksia osalllistua jumalanpalveluksiin, vapaehtoistyöhön ja juhliin.
Kummius on kirkkokohtainen asia, joten kenenkään ei pitäisi olla sekä ortodoksinen että luterilainen kummi vaikka tällaisia kummajaisia on oikeasti paljonkin (satoja luterilaisia liittyy vuosittain ortodoksiseen kirkkoon ja heistä voi hyvinkin tulla kymmenen vuoden kuluttua kummeja).
monessa rippikirkossa. Ja itselläni oli vanhempi sukulaispariskunta ”lusikkakummeina”. Monet ovat myös monen lapsen kummeja.
Mitä aloin muistelemaan, niin kyllä ne kummit kutsutaan eteen, mutta he ovat joukkona isosten kanssa sivussa, niin ei heihin tule kiinnitettyä huomiota . Eivätkä kummit rippikirkossa ole pääosissa.
tuollaisilla aatteilla kuin sinua on manipuloitu? Onko moraalista opettaa lapselle, että Jumalaa ei ole olemaSSA, vaikka valtaosa maailman ihmisistä uskoo Häneen? Onko moraalista tuhota lapselta kyky uskoa ja pilkata kaikkea kaunista ja hyvää?
Ajattelisit joskus vähän teidän ateistien moraaliakin ja jättäisit uskovaiset ihmiset rauhaan.
Taitaa olla nykyään käytäntönä useimmissa luterilaisissa seurakunnissa, että kummit kutsutaan konfirmaatiomessussa mukaan siunaamaan omaa kummilastaan. Leirin vetäjät ovat siunaamassa alttarin puolella ja kummit seurakunnan puolella eli ripille päässeen nuoren selän takana. Joskus isosetkin osallistuvat siunaamiseen, jommalla kummalla puolella.
”Jos kummia ei ole mahdollista saada konfirmaatiotilaisuuteen, hänen tilallaan voi toimia joku muu nuorelle läheinen aikuinen. Jos sekään ei ole mahdollista, nuoren siunaamiseen osallistuu isonen.”
http://vartiokyla.kirkkohelsinki.net/?Deptid=8970
Kun lapsella ei ole ollut mahdollisuutta itse valita kummejaan, niin eikö jo 15-vuotias osaisi itse valita, keneltä haluaa "siunauksen".
Oliko muuten jeesuksen aikana "isoisia" tai muita siunaamassa rippilapsia ev.lut.kirkoissa?
>>tuollaisilla aatteilla kuin sinua on manipuloitu? Onko moraalista opettaa lapselle, että Jumalaa ei ole olemaSSA, vaikka valtaosa maailman ihmisistä uskoo Häneen? Onko moraalista tuhota lapselta kyky uskoa ja pilkata kaikkea kaunista ja hyvää?
Ajattelisit joskus vähän teidän ateistien moraaliakin ja jättäisit uskovaiset ihmiset rauhaan.
pitää opettaa uskontoa? eikö lapsi voisi itse uskoa mihin lystää, jos on tarve uskoa johonkin niin eiköhän lapsi ajan myötä sitten liity johonkin uskontokuntaan jos haluaa liittyä.
"Onko moraalista opettaa lapselle, että Jumalaa ei ole olemaSSA, vaikka valtaosa maailman ihmisistä uskoo Häneen? "
1. Valtaosa maailman ihmisistä EI usko jumalasi olemassa oloon.
Hindulaisuus, Kiinan perinteiset uskonnot, Buddhalaisuus, Shamanismi, alkuperäiskansojen uskonnot ja Sikhiläisyys sekä uskonnottomat (mukaan lukien ateistit ja agnostikot) ovat yhdessä noin 3,2 miljardia ihmistä. Kristinuskon ryhmään kuuluu noin 2,1 miljardia. (Oletuksena, että kaikki kirkkoon kuuluvat oikeasti uskovat satuihin, mikä sekään ei pidä paikkaansa.)
Kristinuskon jumalaan ja jeesukseen uskovat ovat maailmassa siis selkeä vähemmistö. Ihan näin vaan tosiasiassa.
2. Jumaalaa ei ole, eikä sen olemassaoloa ole millään tavalla todistettu missään
"Onko moraalista tuhota lapselta kyky uskoa ja pilkata kaikkea kaunista ja hyvää?"
Miten tämä liittyy yhtään mihinkään? Ilman helvettiä maailma on kyllä paljon kauniimpi hyvä paikka elää.
Jättäisivät jo uskovaiset hihhulit normaalit ihmiset rauhaan.