Viipurin menetyksessä on turha nojautua juorukirjailija Ilmari Turjan tarinoihin saati palstan upseerivihaajien omiin kuvitelmiin.Kaupungin menetyksestä on runsaasti aivan oikeaa tietoa.
A. Ylemmät esikunnat
Päämaja sisällytti Viipurin uuteen pääasemaan. Se tuli siis pitää, mitä Marski korosti Kannaksen joukkojen komentajalle. Alempien upseerien veivailut eivät asiaa muuta.
20. Prikaatin määrääminen puolustajaksi oli täysin perusteltua. Vaihtoehtoina olisivat teoriassa tulleet kyseseen 3. Prikaati tai ehkä 17.D, jolle 20. prikaati olisi voitu alistaa.
PM oli ankaran rasituksen alla juuri 19.-20.6. Marski oli päättänyt jatkaa taistelua Saksan tuella ja jättää rauhantunnustelut sikseen. Hyökkäyksen odotettiin alkavan myös Syvärillä.
IV AKE oli toiminut yhtämittaa 10 vrk. Sen henkilöstö oli uuvuksissaa. Esikunta oli siirtymässä Kavantsaaresta Lauritsalaan. Viipurin suunta uskottiin hoidetuksi. Esikunta ei tajunnut venäläiuisten etenemisen nopeutta eikä 4. D:n ja 10.D:n ynnä RvPr:N taistelun romahtamista juuri 19.20.6.. Näin 20. Prikaatille ei jäänyt sille luvattua valmisteluaikaa.
V AKE oli vasta siirtymässä Syväriltä. Sen komentajalla kenraali Svenssonilla olisi ollut aivan eri ote joukkoihin kuin Laatikaisella. Hän otti rintamavastuun vasta 22.6.
B. Prikaati ei todellakaan ollut taistelujoukkojen paremmasta päästä, mutta oli täysivahvuinen ja levännyt. Tosin vain yhdellä Pataljoonalla ( Sorrin III P) oli tuoretta taistelukokemusta.Kemppi oli kokenut komentaja, vaikka jo loppuun palanut. Hänellä oli mm. kaksi Mannerheim ristin ritaRIA ESIKUNNASSAAN.
Valmisteluaikaa jäi odotettua vähemmän. Tilanteesta ei saatu oikea kuvaa, eikä keskitytty tärkeimpään eli panssarintorjunnan ja tulenkäytön järjestelyyn. Myös kaupungissa hortoilevat karkurit olisi tullut kovin ottein poistaa levittelemästä tappiomielialaa.Tykistötuen saaminen muilta joukoilta olisi tullut selvittää ajoissa.
C. Pataljoonan komentajia on turha syyttää. Tosin Bäckman ei ollut uupuneena edes välttävä komentaja.Malisella ei ollut mitään käsitystä reservipataljoonan komentajan tehtävistä. Prikaatin komentajan olisi tullut puuttua heidän toimintaansa ja tarvittaessa vaihtaa miehiä Pateviä kapteeneita oli sekä esikunnassa että yksiköissä.
D. Taistelu alkoi ilman kunnon edellytyksiä. Silloin oli kaikki jo myöhäistä. Miehet eivät luottaneet johtajiinsa, eivätkä itseensä, panssarintojunta-aseet lojuivat käyttämättä, ampumatarvikkeet loppuivat. Tykistön tuki hupeni.Bäckmanin komentopaikan vaihto pahensi tilannetta.Siitä se lähti. Pakokauhua oli mahdoton pysäyttää sen pääsdtyä vauhtiin.
E. Itse asiassa prikaati paollaan poisti yhden PM:N päänsäryn. Viipuria olisi ollut mahdoton puolustaa täysimittaista hyökkäystä vastaan. Vielä vaikeampi olisi ollut vallata se takaisin. Sitä ei edes harkittu, vaan rintamalinjaa oikaistiin tapahtuneen mukaisesti.
Kuten Heinrichs jo aamulla 21.6. totesi: "Arvovaltatappio, mutta ei taktisen tilanteen huononnus". Itse asiassa Viipurin nopea menetys oli onnen kauppa sekä kaupungille, 20. Prikaatille, että Päämajalle. Huomio voitiin nyt kiinnittää torjunnan onnistumisen kannalta tärkeisiin asioihin.
A. Ylemmät esikunnat
Päämaja sisällytti Viipurin uuteen pääasemaan. Se tuli siis pitää, mitä Marski korosti Kannaksen joukkojen komentajalle. Alempien upseerien veivailut eivät asiaa muuta.
20. Prikaatin määrääminen puolustajaksi oli täysin perusteltua. Vaihtoehtoina olisivat teoriassa tulleet kyseseen 3. Prikaati tai ehkä 17.D, jolle 20. prikaati olisi voitu alistaa.
PM oli ankaran rasituksen alla juuri 19.-20.6. Marski oli päättänyt jatkaa taistelua Saksan tuella ja jättää rauhantunnustelut sikseen. Hyökkäyksen odotettiin alkavan myös Syvärillä.
IV AKE oli toiminut yhtämittaa 10 vrk. Sen henkilöstö oli uuvuksissaa. Esikunta oli siirtymässä Kavantsaaresta Lauritsalaan. Viipurin suunta uskottiin hoidetuksi. Esikunta ei tajunnut venäläiuisten etenemisen nopeutta eikä 4. D:n ja 10.D:n ynnä RvPr:N taistelun romahtamista juuri 19.20.6.. Näin 20. Prikaatille ei jäänyt sille luvattua valmisteluaikaa.
V AKE oli vasta siirtymässä Syväriltä. Sen komentajalla kenraali Svenssonilla olisi ollut aivan eri ote joukkoihin kuin Laatikaisella. Hän otti rintamavastuun vasta 22.6.
B. Prikaati ei todellakaan ollut taistelujoukkojen paremmasta päästä, mutta oli täysivahvuinen ja levännyt. Tosin vain yhdellä Pataljoonalla ( Sorrin III P) oli tuoretta taistelukokemusta.Kemppi oli kokenut komentaja, vaikka jo loppuun palanut. Hänellä oli mm. kaksi Mannerheim ristin ritaRIA ESIKUNNASSAAN.
Valmisteluaikaa jäi odotettua vähemmän. Tilanteesta ei saatu oikea kuvaa, eikä keskitytty tärkeimpään eli panssarintorjunnan ja tulenkäytön järjestelyyn. Myös kaupungissa hortoilevat karkurit olisi tullut kovin ottein poistaa levittelemästä tappiomielialaa.Tykistötuen saaminen muilta joukoilta olisi tullut selvittää ajoissa.
C. Pataljoonan komentajia on turha syyttää. Tosin Bäckman ei ollut uupuneena edes välttävä komentaja.Malisella ei ollut mitään käsitystä reservipataljoonan komentajan tehtävistä. Prikaatin komentajan olisi tullut puuttua heidän toimintaansa ja tarvittaessa vaihtaa miehiä Pateviä kapteeneita oli sekä esikunnassa että yksiköissä.
D. Taistelu alkoi ilman kunnon edellytyksiä. Silloin oli kaikki jo myöhäistä. Miehet eivät luottaneet johtajiinsa, eivätkä itseensä, panssarintojunta-aseet lojuivat käyttämättä, ampumatarvikkeet loppuivat. Tykistön tuki hupeni.Bäckmanin komentopaikan vaihto pahensi tilannetta.Siitä se lähti. Pakokauhua oli mahdoton pysäyttää sen pääsdtyä vauhtiin.
E. Itse asiassa prikaati paollaan poisti yhden PM:N päänsäryn. Viipuria olisi ollut mahdoton puolustaa täysimittaista hyökkäystä vastaan. Vielä vaikeampi olisi ollut vallata se takaisin. Sitä ei edes harkittu, vaan rintamalinjaa oikaistiin tapahtuneen mukaisesti.
Kuten Heinrichs jo aamulla 21.6. totesi: "Arvovaltatappio, mutta ei taktisen tilanteen huononnus". Itse asiassa Viipurin nopea menetys oli onnen kauppa sekä kaupungille, 20. Prikaatille, että Päämajalle. Huomio voitiin nyt kiinnittää torjunnan onnistumisen kannalta tärkeisiin asioihin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Järkyttynyt Mannerheim piti Viipurin menetystä sotahistoriallisena skandaalina.
Mutta myös jälkinäytös oli ruma. Piti löytää syntipukki. Eversti Kemppi siirrettiin Kotijoukkojen esikuntaan.
Päämaja asetti tutkijaryhmän kenraalimajuri Väinö Palojärven johdolla selvittämään Viipurin menetystä. Kemppi ja majuri Bäckman pidätettiin. Heidät passitettiin Hämeen lääninvankilaan ja joutuivat sotaylioikeuteen.
Syytettyjen asema oli tukala. Lausunnoissaan sekä armeijakunnan komentaja Laatikainen että päämajan operatiivisen osaston päällikkö Nihtilä moittivat Kempin toimintaa. Laatikaisen mukaan prikaatin päällystö ei hallinnut tilannetta eikä joukkojaan. Nihtilän mukaan Kemppi ei tehnyt kaikkea voitavansa tilapäisen puolustuksen järjestämiseksi Linnansalmen luoteisrannalla.
Sotaylioikeus pohti “20. prikaatin asiaa” ensimmäisen kerran 20. heinäkuuta, jolloin Kemppi laskettiin vapaalle jalalle. Bäckman pidettiin edelleen vangittuna ja hänet siirrettiin Helsingin päävartioon. Hänet päästettiin vapaaksi syyskuun 8. päivänä.
Tammikuun 19. päivänä 1945 Bäckman tuomittiin “osittain varomattomuudesta, osittain laiminlyönnistä tapahtuneesta sotatoimia vahingoittaneesta virkavelvollisuuden rikkomisesta” kahdeksaksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen. Kempin tuomio oli muistutus päiväkäskyssä “varomattomuudesta tehdystä virkavelvollisuuden rikkomisesta”.
Bäckman ampui itsensä kuusi päivää myöhemmin.
Maaliskuussa Korkein oikeus käsitteli asiaa. Bäckmanin tuomio nousi yhdeksi vuodeksi kuritushuonetta ja Kempin tuomio 25 vuorokauden arestirangaistukseksi.
Myöhemmin tuomioita on arvosteltu ja jopa pidetty kohtuuttomina. On sanottu, että vastuussa Viipurin menetyksestä ensisijaisesti olivat armeijakunnan päällikkö ja ylipäällikkö. Tämän ajatusketjun torjumiseksi oikeudenkäynti Kemppiä ja Bäckmania vastaan ilmeisesti koettiin tärkeäksi.
Roope
tietysti puna-armeija. Se toimi nopeasti, tehokkaasti ja taitavasti Viipurin valloitukseen asti. Ei sitä olisi suomalaisten resursseilla kyetty estämään.Eri asia on sitten tapahtumat Viipurista eteenpäin.
Bäckman tuomittiin tammikuun 19. päivänä 1945 ja hän ampui itsensä kuusi päivää myöhemmin.
Kuitenkin KKO käsitteli tapauksen maaliskuussa, jolloin Bäckmanin tuomio nousi.
Nykyään oikeuksissa ei tuomita kuolleita, tuskin silloinkaan!!!
Oudolta tuo Korkeimman oikeuden päätös tietysti tuntuu. Jostain seuraavista lähteistä tieto löytynee, mutta eivät ole kirjahyllyssäni:
Uuno Tarkki: Miksi menetimme Viipurin? Kirjayhtymä 1990.
Uuno Tarkki: Taistelu Viipurista 20.6.1944, Gummerus 1996.
Niilo Lappalainen: Viipuri toisessa maailmansodassa, WSOY 1991.
Roope
Tarkin on tarkin.
Uuno Tarkki: Taistelu Viipurista 20.6.1944, Gummerus 1996.
Tuolta sekin löytyy.
Huvittavinta on kuinka VASTA pari vuotta sitten joku IS:n Jaakkonen "löysi" Viipurin todelliset tappiot kun ne on olleet Tarkin kirjoiss alusta saakka. Tuossa 1996 ilmestyneessä kirjassa on tappiot ja tuomiot kerrottu täsmällisesti. Viipurissa kadonneiden osalta heittoa oli muistaakseni 3 miestä. Näillä palstoilla Viipurin tappiot käytiin läpi Tarkin kirjan mukaisena jo vuosina 2004-2005 useissa eri avauksissa. Helppoa oli sitten lehtienkin alkaa niitä "löytämään" vuonna 2006.
Elfvengrenin ja Tammen "Viipuri 1944". siinä on asiat selvitetty myös ylempien johtoportaiden osalta. Kaikki kunnia myös Tarkille. Hänen kirjansa vain ei ollut osunut Jaakkosen käsiin.
Oikein hyvä kirjoitus. Ehdin juuri pohdiskella tuolla alempana olevassa ketjussa Viipuria, mutta tämä teksti varmasti olisi riittänyt tästä asiasta.
Minusta on todella turhaa jauhaa jonkin onnettoman änkyttäjän syyllisyyttä.Hän olisi varmaan mieluiten jäänyt kaatuneena Viipuriin Malisen lailla. Tämänkin väitettiin vielä pari vuotta sitten juosseen pataljonnansa keulassa Lappeenrantaan, tulleen sitten ammutuksi ja haudatuksi sukuhautaan johonkin Saimaan saareen. Puppua kaikki.
Surullista, että huhut ovat vallanneet alaa. Lappeenrannan oma poika Heikki Hietamies teki rimanalituksen kirjassaan "Sotatuomari", jossa hän sepitti, että Malinen on ammuttu karkurina ja haudattu Huhtiniemeen.
Kapteeni Amos Malinen kuuluu Viipurin 120 sankarivainajan joukkoon. Eivät kaikki juosseet. On tahditonta häväistä jälkimaine kaikkensa antaneelta, joka ei enää pysty puolustautumaan.
oleva joillekin keskeisen tärkeää. On silti mukavaa havaita, että näillä palstoilla on sentään joku järkensä ja harkintakykynsä säilyttänyt.
>>C. Pataljoonan komentajia on turha syyttää. Tosin Bäckman ei ollut uupuneena edes välttävä komentaja.
osaston komentajana sekä Talvisodassa ETTÄ HYÖKKÄYSVAIHEESSA.Jos kerran Bäckman oli sopimaton komentajaksi, niin mikset erottanut häntä? Miksi jauhat muiden samanlaisten kanssa paskaa yhden epäonnistuneen upseerin toimista. Eikö hän itse elämänsä lopettaessaan antanut samalla viimeisen lausuntonsa toimistaan myös Viipurissa? Eikö teille paskanjauhajille mikään riitä? Tuliko lainkaan mieleen, että esimerkiksi kesällä 1944 käytiin raivoisaa sotaa? Siellä sattui kaikenlaista. Sen arviointi on tietysti vapaata, mutta oikeista tiedoista ja jonkinlaisesta suhteellisuuden tajusta ei olisi haittaakaan.
oli avaus.
Huomautan vielä, että Kurt Bäckman sai urhoollisuudestaan Talvi- ja jatkosodissa kolme VR:ä. Kertokaapa,mihin kaikkiin taisteluihin profeettanne, juorukirjailija Ilmari Turja osallistui? Entä mitä joukkoja hän mahtoi rintamalla johtaa? Ei kai hän vain hankkinut sodan jälkeen leipäänsä mustamaalaamalla itseään parempia miehiä? Hyvin ovat tarinat uponneet. Mikäs onkaan hauskempaa, kuin uskoa pahansuopiin juoruihin.Nehän kohdistuvat vain vuosia kahden sodan rintamilla taistelleihin upseereihin.Miksi heitä pitäisi arvostaa? Kaikkihan eivät edes ymmärtäneet kaatua. Vain 5700 kaatui ja saman verran haavoittui vaikeasti. Siis ei kunnolla edes divisioonaa.Kostoksi moisesta on tietysti aivan paikallaan harjoittaa mustamaalausta. Mitä rajumpaa, sen varmemmin hölmöt uskovat.
Sanotaan nyt vielä kerran, että kenraalimajuri Hannuksela kuoli sydänkohtaukseen. Ei siihen mitään nikkeliä tarvita. Kuka hänet olisi ampunut ja miksi? Sitäpaitsi hän kuoli esikunnassaan 2.D:ssa. Miten mahdollinen ampuminen olisi säilynyt salassa? Mitä kauemmas sota jää, sen hölmömpiin juoruihin uskotaan.
>Sanotaan nyt vielä kerran, että kenraalimajuri Hannuksela kuoli sydänkohtaukseen.<
Mistä sinä sen tiedät? Oletko kuolinsyytutkija?
Tuosta kuolemasta on kautta aikain huhuttu monenlaista ja tuskinpa ne huhut on tyhjästä syntyneet. Harvoin sitä kuollaan sydänkohtaukseen alle 50 vuotiaana.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hannu_Hannuksela
Toki Wiiklakin kuoli alle 50 -vuotiaana. Hän ampui itsensä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Verner_Viikla
riitä. Divisioonan lääkäri totesi Hannukselan kuolinsyyksi sydänkohtauksen. Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Samalla tavalla kuoli 8.D:n komentaja Winell. Ei huhu muutu todeksi, vaikka se toistetaan kuinka monesti. Se osoittaa vain tietämättömyyttä ja halua mustamaalata. Siitä on toki näillä palstoilla esimerkkejä.
Huhuihin uskovat herkimmin ne, joilla ei ole omaa harkintaa, eikä kykyä tarkistaa tietoja.He ovat myös sensaatiokirjailijoiden ( Turja, Ylikangas) helppoa riistaa.
"Eikö lääkärintodistus riitä"
Menetin uskoni valkotakkisiin jo kauan sitten... Viimeistään siinä vaiheessa se kärsi vakavan kolauksen kun "pyhä isämme", UKK, osoittautui tavalliseksi kuolevaiseksi ja oli lääkäreitten vakuutteluista huolimatta lahonut latvastaan tosi pahasti, vaikka hänen piti olle yli 70v vanhana vielä 40 -vuotiaan kunnossa! Lisäksi tuo valkotakkisten joukko tuhosi sairaalan arkistoista kaikki häntä koskevat sairaskertomukset ettei muut pääse todistamaan kuinka pahasti he valehtelivat. Muistaakseni eräs noista UKK:n lääkäreistä oli aikoinaan Marskinkin henkilääkärinä!
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=lauri kalaja&meta=lr=lang_fi&aq=f&oq=
mihin tahansa huhuun ja valheeseen? Hannuksela kuoli ykinkertaisesti kenttäkäymälään esikunnan pihalla. Hän oli ollut vajaan pari viikkoa Blickin jälkeen 2.D:n komentajana. Kuka ja miksi hänet olisi halunnut ampua? Tosin hänestä sanottiin, että "paska loppu paskamaisella miehellä", mutta ei kellään ollut syytä häntä ampua. Lisäksi rintamalla oli hyvin rauhallista. Kenraalin murha olisi joka tapauksessa herättänyt suuren huomion. Arkistoneuvos Veli-Matti Syrjö on tarkistanut kuolintocdistuksen sota-arkistosta.
Kuulut ilmeisesti niihin, joita on helppo jallittaa, mutta mahdoton saada ymmärtämään faktoja. Teitä riittää näillä palstoilla. Uskotko muuten vielä Huhtiniemen huhuun?
>Kuulut ilmeisesti niihin, joita on helppo jallittaa, mutta mahdoton saada ymmärtämään faktoja. Teitä riittää näillä palstoilla. Uskotko muuten vielä Huhtiniemen huhuun?<
Minä en huuhaajuttuja usko, en siis Huhutinimihöpinöitäkään!
Itse olen kirjoittanut juttuja Viipuriin liittyen jo vuodesta 2003 ja Tarkin kirjat on ollet päälähteinäni silloinkin. Toki kaikki muutkin aiheeseen liittyvät kirjat on hyllyssä.
Tuossa vaikka yksi avaus malliksi vuodelta 2004:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000005431533
>Arkistoneuvos Veli-Matti Syrjö on tarkistanut kuolintocdistuksen sota-arkistosta.<
Veli-Matti Syrjö: Itsenäisen Suomen kenraalikunta, 1998,
Tuo kirja, s.64 ja 68, siis lienee lähteesi.
Juraman kirjassa sanotaan s. 70:
"Hän kuoli äkillisesti, tiettävästi ns. sydänhalvaukseen, 12.5.1942 Kivennavan Kekrolassa komentopaikka-alueellaan 48 -vuotiaana."
Jurama kertoi juoruja. Siinä on tietty ero, vaikka sitä ei jokainen huopmaakaan.
>Jurama kertoi juoruja.<
Sinä et ole näemmä Juraman kirjaa edes lukenut ja kuitenkin kommentoit sitä!
Hannukselan kuolemaa hän ei ole selvittänyt, vaan kertoo juoruja, kuten muutamassa muussakin kohdassa.Ne eivät muutu tosiksi toistamalla, eikä uskomalla.Syrjö on tutkija, Jurama harrastelija.
Lopuksi Hämeen lääninhallituksen kouluosaston päällikkö. Sotahistoriassa hän oli harratelija.
Syrjö on arkistoneuvos, entinen sota-arkiston johtaja ja ammattitutkija.
Tutkimustuloksen ja juorun ero on suunnilleen sama kuin hevosen ja aasin, jos nyt yleensä mitään ymmärrätte. Hyväkin harrastaja jättää selvänä pitämiään asioita tarkistamatta. Tutkija tarkistaa asiat yhä uudelleen.