Tulitossa käytyä hautuumaalla, kattomas isovanhempien hautapaikkaa. tuli siinä miäleen heidän uskonnollisuutensa, olisivatko he olleet uskovaisia ilman yhteisön painostusta.
Muistan monet kerrat pikkupoikana, kun he menivät kirkkoon, ynnä muuta seurakunnan touhua heillä oli. Mutta jutut oli kotona neljän seinän sisällä jotain muuta. Varsinkin jos jehovia tai helluntalaisia oli käyny kylässä, piisas heidän käännytys yrityksistään ja raamatun tulkinnoista naurua ja vitsin vääntöä.
Oma uskonto oli tietty kyllä oikeassa. Tosin muistan kerran isoisän sanoneen, kun sen sotakavereita oli ollut käymässä ja näiden jo mentyä ettei jumalaa voi olla olemassa, kun se antoi sellaista raakutta tapahtua. Nämä sota jutut oli kyllä pikkupoikana tosi mielenkiintosia, jänniä juttuja kuultavaksi. Isoäiti oli taas selvästi hömelimpi tapaus nois uskonnon asiois varsinkin jos oli jotain muita paikalla. Näin jälkeenpäin ajateltuna siinä oli jotain taipumusta masokismiin, täyty näyttää mitä enenmän kärsi, sitä hartaampi oli. Sittenkun muita ei ollu paikalla, oltiin ihan normaalisti.
Onneksi näillä nykypäivän lapsilla on aika paljon vapaampi maailma, jossa elää. Eikä mikään uskonto juurikaan sanele miten tulisi käyttäytyä.
Kuri on ihan hyvä juttu, mutta ryhmäkuri, joka ajaa ihmisen käyttäytymään masokistisesti ei voi olla hyvästä.
Tämmösiä muistoja tul vaa jouluna mielee
Muistan monet kerrat pikkupoikana, kun he menivät kirkkoon, ynnä muuta seurakunnan touhua heillä oli. Mutta jutut oli kotona neljän seinän sisällä jotain muuta. Varsinkin jos jehovia tai helluntalaisia oli käyny kylässä, piisas heidän käännytys yrityksistään ja raamatun tulkinnoista naurua ja vitsin vääntöä.
Oma uskonto oli tietty kyllä oikeassa. Tosin muistan kerran isoisän sanoneen, kun sen sotakavereita oli ollut käymässä ja näiden jo mentyä ettei jumalaa voi olla olemassa, kun se antoi sellaista raakutta tapahtua. Nämä sota jutut oli kyllä pikkupoikana tosi mielenkiintosia, jänniä juttuja kuultavaksi. Isoäiti oli taas selvästi hömelimpi tapaus nois uskonnon asiois varsinkin jos oli jotain muita paikalla. Näin jälkeenpäin ajateltuna siinä oli jotain taipumusta masokismiin, täyty näyttää mitä enenmän kärsi, sitä hartaampi oli. Sittenkun muita ei ollu paikalla, oltiin ihan normaalisti.
Onneksi näillä nykypäivän lapsilla on aika paljon vapaampi maailma, jossa elää. Eikä mikään uskonto juurikaan sanele miten tulisi käyttäytyä.
Kuri on ihan hyvä juttu, mutta ryhmäkuri, joka ajaa ihmisen käyttäytymään masokistisesti ei voi olla hyvästä.
Tämmösiä muistoja tul vaa jouluna mielee
Vastaukset 1
Vanhimmat
samankaltaisia muistoja minullakin. Isä kävi jatko- ja lapinsodat, oli erittäin uskonnollisesta perheestä, mutta sodan jälkeen uskonsa katosi, ainakin omien sanojensa mukaan. Sanoi samaa, ettei ymmärrä, millainen jumala sallii ne kauheudet, joita näki. Isoäitini taas, äärimmäisen vakava, pelottava ja totinen uskovainen, kuultuaan äidiltäni poikansa (siis isäni) mielipiteistä, yksinkertaisesti unohti, että hänellä on poika. Isääni ei enää sen jälkeen ollut hänelle olemassa kuin meidän lapsenlapsien kautta, joita hän pelotteli aina toisinaan.
Isoäidistä ei ole paljoa muistikuvia, hän kuoli jo ennen kuin täytin 6, mutta ne joita on, ovat kaikki samansuuntaisia: Synkkä ja iloton ihminen mustissa vaatteissa saarnaamassa helvetistä.