EVL-lapsikaste on

Kastetta on monissa paikoissa saatettu soveltaa myös pieniin sylivauvoihin.
On voitu kastaa pieniä lapsia, joilla ei ole vielä voinut olla samanlaista sanan lupauksiin tarttuvaa uskoa kuin vähän vanhemmilla ihmisillä. Tätä asiaa on saatettu perustella ainakin seuraavantyyppisillä seikoilla:

"Älkääkä estäkö heitä". Ensinnäkin lapsikastetta on saatettu perustella sillä, ettei estettäisi lapsia tulemasta Jeesuksen tykö, jos heitä ei kastettaisi. Tämän pohjana on käytetty mm. evankeliumeissa olevia jakeita, jotka viittaavat kyseiseen asiaan:

- (Mark 10:13-16) Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.
14. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
15. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
16. Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.

Kun ovat kyseessä nämä jakeet, on kuitenkin hyvä panna merkille, ettei siinä ole kyse kasteesta, vaan lasten siunaamisesta ja että Jeesus panisi kätensä heidän päällensä. Lasten kastaminen ja heidän siunaamisensa ovat kaksi aivan eri asiaa.
Toisaalta jos Jeesus olisi todella halunnut kastaa edellisessä tilanteessa olevat lapset, olisi siihen juuri silloin ollut hyvä tilaisuus. Hän jätti senÄlk kuitenkin tekemättä, vaikka Raamatussa kerrotaan hänen - tai itseasiassa opetuslasten - kastaneen monia muita ihmisiä:

- (Joh 4:1,2) Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes
2. - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa -

Matt 28:19,20. Toinen asia, jolla on saatettu perustella lasten kastamista, on Jeesuksen lähetyskäsky Matteuksen 28. luvussa. Sillä joissakin käännöksissä, kuten esim. v. 1938 Raamatun suomenkielisessä käännöksessä, voi ymmärtää, että ihmisiä tehdään opetuslapsiksi kastamalla ja opettamalla. Tämä lähetyskäsky kuuluu seuraavasti v. 1938 käännöksessä:

- (Matt 28:19,20) Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20. ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

On kuitenkin hyvä huomioida, että alkukielellä nämä jakeet sisältävät kolme partisiippimuotoa, jotka ovat tavallaan "samanarvoisia", eli jae kuuluu alkukielellä seuraavasti:

"Mennen siis opetuslapseuttakaa kaikki kansat, kastaen heidät nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, opettaen heidät pitämään kaikki, mitä käskin teille."

Niinpä meidän täytyy ymmärtää, että näissä jakeissa on kolme verbiä, jotka seuraavat aikajärjestyksessä toisiaan. Kaksi viimeistä verbiä eivät ole "alisteisia" ensimmäiselle verbille, vaan kyseessä on aikajärjestys (Ts. ensin tehdään opetuslapsia, sitten kastetaan heitä ja lopuksi opetetaan). Siten jae olisi hyvin voitu kääntää sillä tavalla, että kyseisten verbien tilalla olisi lukenut: "Menkää... kastakaa... opettakaa." Tämä järjestys, eli että ensin tehdään opetuslapsia, ja vasta sitten kastetaan ja opetetaan pitämään heitä kaikki, käy ilmi myös muista käännöksistä. Siitä ovat esimerkkinä mm. allaolevat käännökset:

"Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista opetuslapsia ja kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki mitä olen teille käskenyt." (Aapeli Saarisalon käännös)

"Menkää siis ja opettakaa kaikkia kansoja ja kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." (Lutherin käännös Matt 28:19:sta)

"Teidän on siis mentävä ja tehtävä kaikista kansoista opetuslapsia ja kastettava heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." (Phillipsin käännös)

Toisaalta jos opetuslapsia todella tehtäisiin käyttämällä apuna kahta keinoa eli 1) kastamalla ja 2) opettamalla pitämään heitä kaikki, tultaisiin silloin merkilliseen harhaoppiin, jossa ihmisen täytyisi ensin, kasteen lisäksi, osata kaikki Jeesuksen käskyt ennenkuin hän voisi pitää itseään opetuslapsena ja pelastettuna. Itseasiassa pelastus perustuisi silloin ihmisen tekoon, ja kuinka hyvin hän on oppinut Raamattua ulkoa. On selvä, että tämä ei ole Raamatun yleinen opetus, vaan me voimme pelastua yksinkertaisesti vastaanottamalla Jeesuksen elämäämme, heti välittömästi:

- (Joh 1:12) Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

Edelleen kun Matt 28:19,20 on Jeesuksen aikaisille opetuslapsille annettu lähetyskäsky, voidaan kysyä, keitä he oikein olisivat kastaneet, jos evankeliumin julistus ja sitä seuraava usko tuli vasta kasteen jälkeen? Eikö lähetyskäskyn noudattaminen olisi ollut aivan mahdotonta senaikaisessa yhteiskunnassa, koska eihän aikuisia ihmisiä tai heidän lapsiaan voitu heidän tahtomattaan kastaa ja näin tehdä opetuslapsiksi?
Niinpä meidän täytyy ymmärtää, että senaikaisessa yhteiskunnassa ja nykyisissäkin lähetystilanteissa ei voida aloittaa kasteen kautta, vaan aina ensin seuraa evankeliumin julistus (eli lähetystilanteessa, johon Jeesuksen käsky viittaa, olisi asian toteuttaminen ollut kaikkein ongelmallisinta). Julistuksen seurauksena ihmiset voivat sitten saada uskon ja käydä kasteellakin, mutta kaste on aina vain uskon seuraus.

MITÄ ONGELMIA SEURAA LAPSIKASTEESTA?

Jos pidämme kiinni lapsikasteesta, seuraa sen käytöstä helposti erinäisiä ongelmia, koska sitä ei ole säädetty Jumalan sanassa. Se voi johtaa ainakin siihen, että aletaan pitää kirkkoa Kristuksen ruumiina, ja jolloin seurakunta olisi itseasiassa sama kuin maailma. Eli tällöin ei ymmärretä sitä yksinkertaista tosiasiaa, että alkuseurakunta koostui vain uskovista ja pyhistä (Room 1:7, 1 Kor 1:2, 2 Kor 1:1, Ef 1:1, Fil 1:1, Kol 1:2...), ja että se lisääntyi vain pelastuksen vastaanottaneista (Apt 2:47) eikä suinkaan lihan mukaan syntyneistä (Joh 3:6).
Itse kirkko-sanaa ei niinikään silloin edes tunnettu, vaan se tuli vasta sen myötä, kun käsitteet maailma ja seurakunta menivät sekaisin, ja kun luopumus tuli seurakuntaan. Nykyinen kirkkokäsitys, jolloin lähes kaikki jonkun paikkakunnan uskosta osattomatkin jäsenet kuuluvat kirkkoon tai "seurakuntaan", on siten helposti nähtävissä vain tämän luopumuksen loogiseksi seuraukseksi.
Kuitenkin pahin asia ihmisten kannalta on se, että he voivat ajatella olevansa taivaskelpoisia pelkästään lapsikasteensa - tämä vaara on tietysti mahdollinen muulloinkin suoritetun kasteen perusteella - pohjalta. He voivat tuudittautua väärään rauhaan, koska heidät on joskus pienenä kastettu.
Seuraava 1800-luvulla vaikuttaneen Charles G. Finneyn kertoma esimerkki ("Ihmeellisiä herätyksiä" s. 211) kuvaa tätä tilannetta hyvin. Siinä ihmiset luulivat olevansa kristittyjä kasteen ja varsinkin Herran ehtoollisen kautta, vaikkeivät he olleet kokeneet mitään uudestisyntymistä. Asia oli esteenä sille, että heidän oli vaikea ottaa pelastusta vastaan:

Monessa suhteessa tapahtui tässä herätyksessä paljon liikuttavaa ja kiintoisaa. Sehän liikkui väestön keskuudessa, jolla ei ollut minkäänlaista käsitystä hengellisistä herätyksistä. Saksalaiset kuvittelivat olevansa "kristityitä" kasteensa ja varsinkin Herran ehtoollisen nauttimisen pohjalla. Melkein kaikki, joilta kysyttiin, tahtoivatko he tulla uskovaisiksi, vastasivat silloin ja silloin nauttineensa ehtoollista sen tai sen saksalaisen papin jakamana. Ja kun kysyin, oliko tämä heidän mielestään "uskontoa", he vastasivat niin ajattelevansa. Ja niin ajatteli heidän pastorinsakin. Kun astuin hänen rinnallaan tohtori Greerin hautajaisissa, hän kertoi minulle tämän seurakunnan papina ollessaan kasteen ja Herran ehtoollisen nauttimisen kautta "tehneensä" 160 kristittyä. Hän ei näyttänyt itsekään tuntevan muuta tietä kristillisyyteen kuin katkismuksen opetuksen, kasteen ja Herran ehtoollisen. Tähän käsitykseen herätys joutui törmäämään.

Niinikään seuraava esimerkki kuvaa hyvin, miten ihmisille voidaan uskotella heidän olevan Jumalan lapsia kasteensa perusteella, vaikka he myöhemmin voivat täysin kieltää Jumalan eivätkä elä hänelle. Tämä esimerkki, jonka tunnettu saarnaaja Niilo Yli-Vainio kertoo ("Kristitty vai käännynnäinen", s. 35), ei ole edes mitenkään epätavallinen, vaan se kuvaa hyvin sen kansan tilaa, joka yleensä lapsena on saanut kasteen. Se osoittaa, että vaikka olisimme saaneet lapsena kasteen, ei siitä ole ollut meille hyötyä suuntaan eikä toiseen:
Molemmat todistajat vakuuttivat voimakkaasti kuulijoilleen, miten heidät oli lapsena kastettu ja he olivat Jumalan lapsia.
Puheitten jälkeen pastori tuli kamarin puolelle, joka oli myös täynnä kansaa. Minäkin olin siellä. Kysyin pastorilta: - Ovatko kaikki nämä kuulijat opetuslapsia? Siihen hän vastasi: - Kyllä ovat.
Vieressäni seisoi eräs kyläkunnan miehistä. Kysyin häneltä: - Oletko sinä uskovainen? Mies vastasi heti: - En ole. Kysyin: - No, onko sinut lapsena kastettu? Mies vastasi: - On. Käännyin pastorin puoleen ja sanoin: - Tämä mies sanoo, että hänet on lapsena kastettu, mutta että hän ei ole uskovainen. Kansa ympärillämme kuunteli keskusteluamme.
Kokouksessa oli eräs vanha mies, kylän merkkihenkilö. Jotkut kyläläiset nimittivät häntä antikristukseksi, koska hän oli kyläläisille puhunut, että ei mitään Jumalaa olekaan. Mutta rovastin ja kappalaisen puheista sai sen käsityksen, että hänkin oli opetuslapsi, koska hänet kerran oli lapsena kastettu. Ainoat ei-opetuslapset olimme tuossa kokouksessa me, jotka olimme saarnaanneet herätyksen kylälle, ja ne vastakääntyneet, jotka olivat julkisesti tunnustaneet uskonsa Jeesukseen.

Kopio Petri paavolan sivustolta.
Olen itsekin samaa mieltä vauvakasteesta ja aiemmin Rankisen kirjoitelmasta,siinä mieheltä opinnot mennyt hukkaan kun ei selvää Raamatun tekstiä ymmärrä,lapsikasteelle ei Raamatusta löydy yhtään perustelua.

Ihminen tosin on lankeemuksen vuoksi "taipuvainen syntiin", eli Jumalan vastaisiin tekoihin, mutta tuo taipuvaisuus ei itsessään ole vielä synti ennenkuin synti on synniksi tehty ja jokainenhan vastaa itse vain "omista tehdyistä synneistään" Jeesuksen edessä! Juuri siksihän apostolitkin julistivat pelastuksen evankeliumia Jeesuksen kehoituksesta ja niin he myös ryhtyivät toimeen ja kehoittivat ihmisiä "parannuksen tekoon", eli syntiensä tunnustamiseen, mielensä muutokseen Kristuksen edessä ja menemään kasteelle uskoontulonsa perusteella! -> (Apt 2:38-41/Apt 8:12)!
---------

Tuo ihmisen turmeltuneisuuden vaikutus kehitykseen on tietenkin olemassa geneettisellä tasolla.(tänä päivänä asia ilmasiten).Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että ihminen eläisi synnissä ja olisi parannuksen tarpeessa.

Aivan tavallinen ihminen voi havainnoida tämän asian pienestä lapsestam joka osaa ja sanoilla ilmaista itseään.Esim. pieni, alle 3-vuotias lapsi ei todella osaa edes valehdella.Aika ihmeellistä.Samoin hieman varttuneemmatkaan lapset eivät omaa katkeroitunutta mieltä tai vihaamista. jne....

Muta, on erikoisen mielenkiintoista seurata, miten saman lapsen kehitys alkaa saada syntikäyttäytymisen piirteitä.Kasvaen aikuisuuteen tämän ihmisen kehitys vastaa täysin Raamatussa ilmoitettua kehitystä.Juuri tästä tilasta Jumala tahtoo, miten tämä ihminen ottaisi pelastuksen vastaan.Toinen ihminen ei mahdollstu pelastamaan tätä ihmistä.Hän siis elää ja tekee syntiä,- jota pienen lapsen on mahdotonta tehdä, vauvasta puhumattakaan.