Näin joulunaikaan tällaistakin tulee mieleen…
Mihin uskomme, ja miten?
Joulupukkin, jumalan, markkinatalouteen, puolueohjelmiin?
Taikka ovatko ne sama asia? – ja mitä siitä seuraa?
Jouluhan on alun perin pakanallinen, tai ainakin ei kristillinen juhla, johon sitten yritettiin myös kristillisyyttä istuttaa, mutta nykyäänhän se taas on mitä pakanallisin!
- ainakin jos muistetaan ja uskotaan Jeesuksen elämää ja oppia esim. vuorisaarnasta , tai Jaakobin kirjeen sanomaa, että usko ilman tekoja on kuollut. Riittäkö teoiksi läheisille annetut arvokkaatkaan joululahjat, tai joskus kolehtihaaviin tipautetut lantit?
Miten muutenkaan tätä oppia, johon kuitenkin uskomme uskovamme, omassa elämässämme sovellamme?
Miten tähän sopivat kirkon hyväksymät sodat, tappaminen, omaisuuden haaliminen…? Missä evankeliumin kohdassa Jeesus nämä hyväksyi, vai onko se vain kirkkoisien ja hallitusmiesten tulkintaa?
n. 90% kansastamme kuuluu luterilaiseen kirkkoon ja suurin osa lopuistakin johonkin kristilliseksi kutsuttuun yhteisöön. Sama määrä myös varkaista, murhaajista ja talousrikollisista on ”kristittyjä” ja kovasti vihaisia pakanoille, mm. muslimeille. Heidät on kastettu ja konfirmoitu, maksaneet kirkollisveroa ja luonaan on vieraillut joulupukki.
Mutta mitä muuta joulun sanoma edellyttää, kuin kirkollisveron maksua, ja onko sillä jo taivaspaikka taattu, onko se siis eräänlainen ”sieluvakuutus”? – vai maksammeko sitä ihan vain pelkästä maksamisen ilosta, saamatta mitään vastineeksi?
Paljon pohditaan raamatun mahdottomuuksia, kuten neitseestä syntymistä, veden päällä kävelemistä, vedenpaisumusta, ym.
Eikö kaikista suurin ihme kuitenkin ole ruumiin ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä, , joihin kuitenkin vakuutamme joka sunnuntai kirkossa luettavassa uskontunnustuksessa uskovamme, lisäksi vielä tuo lähimmäisen rakastaminenkin!
Jos siis tämän uskomme, kuten esim. tuosta kirkkoonkuulumis tilastosta voi uskoa, kannattaako silloin pohtia neitseestä syntymistä, tai muita pienempiä ihmeitäkään? Jos taas tätä emme usko, mitä jää kristinuskosta jäljelle!?
Tietystihän se olisi filosofianakin hieno, ja sellainen ihminenhän se vasta oikein hyvä ihminen onkin, joka oppiaan noudattaen harrastaa hyvää hyvän itsensä vuoksi, ilman mitään tuonpuoleinen rangaistuksen pelkoa tai palkkion toivoa!
Ja vielä, jos uskomme, miten se näkyy elämässämme? Maallinen lakihan jo kieltää tappamisen, varastamisen, pettämisen, väärän todistuksen antamisen mm.
Muslimit ei saa juoda viinaa, syödä läskiä, eikä periä korkoa, 4 vaimoa ne sen sijaan saavat pitää, ja muutaman jalkavaimon, jos on varaa, mikä taas kaikista kunnon kristityistä on miltei pahin mahdollinen synti!
Onhan tuossa sellainenkin hyvä puoli, että silloin mies ei ehkä jouda sotimaan, kun on kotona niin paljon paimennettavaa, tyydytettävää ja elätettävää, on sellainen elämä varmaan paljon terveellisempääkin, kuin läskin syönti ja viinan juonti, koronkikonnasta puhumattakaan!?
Kristityt taas saavat läskillä ja viinalla kyllä mässäillä mielin määrin ja kovaakin korkoa kiskoa ja tappaakin, kunhan se tapahtuu ylempien käskystä, ja kiltisti kirkollisveronsa maksavat!
Juutalainenkaan ei Mooseksen lain mukaan saa läskiä syödä eikä korkoa periä veljiltä. Jonkun Budhan lahkon, tai oliko se taolaisten? – mukaan taas mitään elävää olentoa ei saa tappaa.
Hyväntekeväisyyttäkin harjoittavat myös uskottomat. Joutuuko nuo hurskaat hyväntekeväisyyttä harjoittavat uskottomat, tai noita Budhan, Muhammedin tai Taon oppeja noudattaneet sitten kuoltuaan helvettiin, koska ei ole maksaneet kristityille kirkollisveroa, ja kristityt varkaat ja murhamiehet menevät kirkkaasti jonon ohi taivaaseen!? Jumalahan ei kai itse mitään ihmisten uhreja tarvitse, ja Jeesuskin sanoi: Minkä te olette tehneet/ jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä…
Mitä siis tuo joulunäytelmästä alkunsa juontava, tai sen oppiinsa lisännyt liike käytännön elämäämme antaa? - No ehkä virrenhymistystä silloin tällöin, mutta voivathan pakanatkin hymistellä omia laulujaan, ja kokea jopa hurmosta?
Tai onko Jeesuksen oppi, enempää kuin puolueohjelmatkaan ajateltukaan käytännön elämässä toteuttaa, vaan ovatko ne vain kansan kaipaamia sirkushuveja!?
Markkinatalouskin on kokenut hurjan haaksirikon, mihin siis enää uskomme? – Joulupukkiin? – ja sekin on satua!
Mihin uskomme, ja miten?
Joulupukkin, jumalan, markkinatalouteen, puolueohjelmiin?
Taikka ovatko ne sama asia? – ja mitä siitä seuraa?
Jouluhan on alun perin pakanallinen, tai ainakin ei kristillinen juhla, johon sitten yritettiin myös kristillisyyttä istuttaa, mutta nykyäänhän se taas on mitä pakanallisin!
- ainakin jos muistetaan ja uskotaan Jeesuksen elämää ja oppia esim. vuorisaarnasta , tai Jaakobin kirjeen sanomaa, että usko ilman tekoja on kuollut. Riittäkö teoiksi läheisille annetut arvokkaatkaan joululahjat, tai joskus kolehtihaaviin tipautetut lantit?
Miten muutenkaan tätä oppia, johon kuitenkin uskomme uskovamme, omassa elämässämme sovellamme?
Miten tähän sopivat kirkon hyväksymät sodat, tappaminen, omaisuuden haaliminen…? Missä evankeliumin kohdassa Jeesus nämä hyväksyi, vai onko se vain kirkkoisien ja hallitusmiesten tulkintaa?
n. 90% kansastamme kuuluu luterilaiseen kirkkoon ja suurin osa lopuistakin johonkin kristilliseksi kutsuttuun yhteisöön. Sama määrä myös varkaista, murhaajista ja talousrikollisista on ”kristittyjä” ja kovasti vihaisia pakanoille, mm. muslimeille. Heidät on kastettu ja konfirmoitu, maksaneet kirkollisveroa ja luonaan on vieraillut joulupukki.
Mutta mitä muuta joulun sanoma edellyttää, kuin kirkollisveron maksua, ja onko sillä jo taivaspaikka taattu, onko se siis eräänlainen ”sieluvakuutus”? – vai maksammeko sitä ihan vain pelkästä maksamisen ilosta, saamatta mitään vastineeksi?
Paljon pohditaan raamatun mahdottomuuksia, kuten neitseestä syntymistä, veden päällä kävelemistä, vedenpaisumusta, ym.
Eikö kaikista suurin ihme kuitenkin ole ruumiin ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä, , joihin kuitenkin vakuutamme joka sunnuntai kirkossa luettavassa uskontunnustuksessa uskovamme, lisäksi vielä tuo lähimmäisen rakastaminenkin!
Jos siis tämän uskomme, kuten esim. tuosta kirkkoonkuulumis tilastosta voi uskoa, kannattaako silloin pohtia neitseestä syntymistä, tai muita pienempiä ihmeitäkään? Jos taas tätä emme usko, mitä jää kristinuskosta jäljelle!?
Tietystihän se olisi filosofianakin hieno, ja sellainen ihminenhän se vasta oikein hyvä ihminen onkin, joka oppiaan noudattaen harrastaa hyvää hyvän itsensä vuoksi, ilman mitään tuonpuoleinen rangaistuksen pelkoa tai palkkion toivoa!
Ja vielä, jos uskomme, miten se näkyy elämässämme? Maallinen lakihan jo kieltää tappamisen, varastamisen, pettämisen, väärän todistuksen antamisen mm.
Muslimit ei saa juoda viinaa, syödä läskiä, eikä periä korkoa, 4 vaimoa ne sen sijaan saavat pitää, ja muutaman jalkavaimon, jos on varaa, mikä taas kaikista kunnon kristityistä on miltei pahin mahdollinen synti!
Onhan tuossa sellainenkin hyvä puoli, että silloin mies ei ehkä jouda sotimaan, kun on kotona niin paljon paimennettavaa, tyydytettävää ja elätettävää, on sellainen elämä varmaan paljon terveellisempääkin, kuin läskin syönti ja viinan juonti, koronkikonnasta puhumattakaan!?
Kristityt taas saavat läskillä ja viinalla kyllä mässäillä mielin määrin ja kovaakin korkoa kiskoa ja tappaakin, kunhan se tapahtuu ylempien käskystä, ja kiltisti kirkollisveronsa maksavat!
Juutalainenkaan ei Mooseksen lain mukaan saa läskiä syödä eikä korkoa periä veljiltä. Jonkun Budhan lahkon, tai oliko se taolaisten? – mukaan taas mitään elävää olentoa ei saa tappaa.
Hyväntekeväisyyttäkin harjoittavat myös uskottomat. Joutuuko nuo hurskaat hyväntekeväisyyttä harjoittavat uskottomat, tai noita Budhan, Muhammedin tai Taon oppeja noudattaneet sitten kuoltuaan helvettiin, koska ei ole maksaneet kristityille kirkollisveroa, ja kristityt varkaat ja murhamiehet menevät kirkkaasti jonon ohi taivaaseen!? Jumalahan ei kai itse mitään ihmisten uhreja tarvitse, ja Jeesuskin sanoi: Minkä te olette tehneet/ jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä…
Mitä siis tuo joulunäytelmästä alkunsa juontava, tai sen oppiinsa lisännyt liike käytännön elämäämme antaa? - No ehkä virrenhymistystä silloin tällöin, mutta voivathan pakanatkin hymistellä omia laulujaan, ja kokea jopa hurmosta?
Tai onko Jeesuksen oppi, enempää kuin puolueohjelmatkaan ajateltukaan käytännön elämässä toteuttaa, vaan ovatko ne vain kansan kaipaamia sirkushuveja!?
Markkinatalouskin on kokenut hurjan haaksirikon, mihin siis enää uskomme? – Joulupukkiin? – ja sekin on satua!
Vastaukset 1
Vanhimmat
noin 80 % suomalaisista ja siinä on mukana liki 900 000 alaikäistä. Uskontokuntiin kuulumattomia on yli 800 000. Ihan vaan pienenä korjauksena.