Kuinka on? Kuoliko Profeetta Jeremia

mäen muodostaman hallituksen epäsuosiossa. Mutta joku toinen on taas vaittänyt, että profeetta Jeremia laitettiin onttoon puuhun ja sahattiin poikki.

Kuinka siis on?

"arkadian" kirjoitti:

mäen muodostaman hallituksen epäsuosiossa. Mutta joku toinen on taas vaittänyt, että profeetta Jeremia laitettiin onttoon puuhun ja sahattiin poikki.

Kuinka siis on?

Lue lisää

Aapeli Saarisalo


Jeremia
Israelin profeetta, synt. n. 650 eKr., aloitti toimintansa Joosian hallitessa, v:sta 627 eKr. ja jatkoi sitä Jerusalemin hävitykseen 586 eKr. ja vielä sen jälkeenkin. J:n vaiheet tunnemme ehkä paremmin kuin kenenkään muun VT:n profeetan, sillä kirjassaan hän on paljon kertonut omista elämänkohtaloistaan. J. oli pappisperheestä ja sai Jumalan kutsun nuorena. Hän näyttää aluksi asustaneen Anatotissa, «Jer. 11:18-23», ja myöhemmin Jerusalemissa, jossa hän oli kaupunkia valloitettaessa, «Jer. 38:28». Mahdotonta ei ole, että hän olisi ylipappi Hilkian poika, «2. Kun. 22:8». Sefanja ja Habakuk olivat hänen aikalaisiaan hänen toimiaikansa alussa, Daniel taas sen lopussa. Kun kansa oli viety pakkosiirtolaisuuteen, jäi J. maahan todistamaan pienelle jäännökselle, «2. Kun. 24:14», kunnes he menivät Egyptiin.

Sinnekin J. seurasi heitä ja perimätieto väittää, että juutalaiset kivittivät hänet siellä Tahpanhes-kaupungissa n. 585 eKr.

Jeremian kirjan luvut «Jer. 1-33» sisältävät historiallisen kertomuksen ohella ennustuksia ja tuomionuhkauksia kansalle, joka on rikkonut liittonsa Herran kanssa. Profeetta muistuttaa, ettei temppelin omistus pelasta Jerusalemia yhtä vähän kuin Siiloa oli varjellut pyhäkkönsä. Nuhteitten ohella profeetta esittää lupauksia ja kansan siveellistä uudistusta seuraavan pelastuksen ja uuden liiton. Luvut «Jer. 34-45» ovat pääasiallisesti historiallista kertomusta Jerusalemin piirityksestä ja profeetan kärsimyksistä sen aikana. Luvut «Jer. 46-51» ovat varoituksia naapurikansoille, joista toiset olivat huonoja liittolaisia, toiset vihollisia. J. kertoo, «Jer. 36:2», «Jer. 36:23», kuninkaan polttamasta kirjakääröstä, joka luultavasti sisälsi samaa kuin luvut «Jer. 1-19».

Jeremian kirjan esittämät asiat eivät ole esitetyt historiallisessa järjestyksessä. Niinpä esim. luku «Jer. 21» kuuluu Sidkian, viimeisen Juudan kuninkaan aikaan, luvut «Jer. 22» ja «Jer. 23» kuuluvat Joojakimin aikaan, jonka farao Nekho teki kuninkaaksi Joosian jälkeen; luku «Jer. 24» taas Sidkian aikaan; luvut «Jer. 25» ja «Jer. 26» Joojakimin aikaan. Luvut «Jer. 28-34» kuuluvat Sidkian aikaan, «Jer. 35» ja «Jer. 36» Joojakimin, «Jer. 37-44» Sidkian, «Jer. 45-49» Joojakimin ja «Jer. 50-51» taas Sidkian aikaan.

Jeremian tyyli on monisanaisuudessaan erikoisen sydämellistä. Siinä esiintyy sekä suorasanaisessa että runomuodossa kaikki mahdolliset vetoamiskeinot kansan sydämiin ja omiintuntoihin. Eräs jae, «Jer. 10:11», on kirjoitettu arameankielisenä, se kun on viesti, joka Juudan on annettava ympäröiville kansoille. Toinen omituisuus kirjassa on, että muutamat jakeet toistuvat, vrt. «Jer. 11:20» ja «Jer. 20:12»; sekä «Jer. 30:10», «Jer. 30:11» ja «Jer. 46:27», «Jer. 46:28».

J. käyttää usein lainauksia edellisistä profeetoista ja historiallisista kirjoista. Hänen vertauskuvallisia tekojaan sopii verrata Hesekielin tekoihin. "J:n kirjassa ei ole samaa hengen lentoa kuin Jesajan kirjassa eikä Hoosean kirjan runollista voimaa. Hänen vahvimpana puolenaan on sydämellisyys ja sielukkuus ja hänen osittain saarnamainen esityksensä sisältää runsaasti kuvia ihmiselämästä ja luonnosta" (Wirén).

Jeremian kirjan huomattavimmat ennustukset ovat "vesa" («Jer. 23», «Jer. 33»); "Daavidin" aikana tapahtuva kansan kokoaminen («Jer. 30»); uusi liitto («Jer. 31»); 70 vuoden vankeutta on seuraava vapautus ja pelastus («Jer. 25», «Jer. 29»). Kirja tarjoaa erittäin hyvän yleiskuvan Juudan sisäisestä tilasta ennen pakkosiirtolaisuutta.
Jeremia joutui vasten tahtoaan yksityiselämästä vaaranalaiseen julkiseen toimintaan, joka kuului profeetan velvollisuuksiin. Hänestä tuli "kansojen profeetta".

Luonteenlaadultaan hän oli lempeä ja herkkätunteinen. Mutta totellen Jumalan kutsua hän astui rohkeasti esiin ja osoittautui olevansa taistelija, joka totuutta ja oikeutta puolustaessaan uskalsi antautua vaaraan, jopa kärsiä vainoakin. "Hän näki syvemmälle sekä uskonnon että sydämen olemukseen kuin yksikään edellinen profeetta. Koko VT:ssa ei ole ollut toista hartaamman, syvällisemmän ja persoonallisemman hurskauden miestä kuin J. Hänen kirjansa saa siksi tästä omalaatuisesti liikuttavan leiman, erityisesti eikä suinkaan vähiten silloin, kun hän välittömästi ja persoonallisesti kääntyy hädän hetkenä Jumalan puoleen."

J. on ensimmäinen VT:n profeetta, joka on selvin sanoin puhunut uudesta liitosta. "J:lle tapahtuu aivan kuin hyvitys, kun Jeesuksen ajan juutalaiset pitävät toistensa henkisinä sukulaisina tätä kärsivää profeettaa, joka itki nähdessään ensimmäisen temppelin hävityksen, ja häntä, joka taisteli kansansa puolesta ja itki ajatellessaan toisen temppelin hävitystä, «Matt. 16:14». (Wirén).

Jeremian sepittämänä pidettiin aikaisemmin Valitusvirret- (ks. ) nimistä Raamatun kirjaa.
Muita J.-nimisiä miehiä mainitaan Raamatussa useita: «2. Kun. 23:31»; «1. Aik. 5:24»; «1. Aik. 12:4», «1. Aik. 12:10», «1. Aik. 12:13»; «Neh. 12:1».

eikuinkaan kirjoitti:

Aapeli Saarisalo


Jeremia
Israelin profeetta, synt. n. 650 eKr., aloitti toimintansa Joosian hallitessa, v:sta 627 eKr. ja jatkoi sitä Jerusalemin hävitykseen 586 eKr. ja vielä sen jälkeenkin. J:n vaiheet tunnemme ehkä paremmin kuin kenenkään muun VT:n profeetan, sillä kirjassaan hän on paljon kertonut omista elämänkohtaloistaan. J. oli pappisperheestä ja sai Jumalan kutsun nuorena. Hän näyttää aluksi asustaneen Anatotissa, «Jer. 11:18-23», ja myöhemmin Jerusalemissa, jossa hän oli kaupunkia valloitettaessa, «Jer. 38:28». Mahdotonta ei ole, että hän olisi ylipappi Hilkian poika, «2. Kun. 22:8». Sefanja ja Habakuk olivat hänen aikalaisiaan hänen toimiaikansa alussa, Daniel taas sen lopussa. Kun kansa oli viety pakkosiirtolaisuuteen, jäi J. maahan todistamaan pienelle jäännökselle, «2. Kun. 24:14», kunnes he menivät Egyptiin.

Sinnekin J. seurasi heitä ja perimätieto väittää, että juutalaiset kivittivät hänet siellä Tahpanhes-kaupungissa n. 585 eKr.

Jeremian kirjan luvut «Jer. 1-33» sisältävät historiallisen kertomuksen ohella ennustuksia ja tuomionuhkauksia kansalle, joka on rikkonut liittonsa Herran kanssa. Profeetta muistuttaa, ettei temppelin omistus pelasta Jerusalemia yhtä vähän kuin Siiloa oli varjellut pyhäkkönsä. Nuhteitten ohella profeetta esittää lupauksia ja kansan siveellistä uudistusta seuraavan pelastuksen ja uuden liiton. Luvut «Jer. 34-45» ovat pääasiallisesti historiallista kertomusta Jerusalemin piirityksestä ja profeetan kärsimyksistä sen aikana. Luvut «Jer. 46-51» ovat varoituksia naapurikansoille, joista toiset olivat huonoja liittolaisia, toiset vihollisia. J. kertoo, «Jer. 36:2», «Jer. 36:23», kuninkaan polttamasta kirjakääröstä, joka luultavasti sisälsi samaa kuin luvut «Jer. 1-19».

Jeremian kirjan esittämät asiat eivät ole esitetyt historiallisessa järjestyksessä. Niinpä esim. luku «Jer. 21» kuuluu Sidkian, viimeisen Juudan kuninkaan aikaan, luvut «Jer. 22» ja «Jer. 23» kuuluvat Joojakimin aikaan, jonka farao Nekho teki kuninkaaksi Joosian jälkeen; luku «Jer. 24» taas Sidkian aikaan; luvut «Jer. 25» ja «Jer. 26» Joojakimin aikaan. Luvut «Jer. 28-34» kuuluvat Sidkian aikaan, «Jer. 35» ja «Jer. 36» Joojakimin, «Jer. 37-44» Sidkian, «Jer. 45-49» Joojakimin ja «Jer. 50-51» taas Sidkian aikaan.

Jeremian tyyli on monisanaisuudessaan erikoisen sydämellistä. Siinä esiintyy sekä suorasanaisessa että runomuodossa kaikki mahdolliset vetoamiskeinot kansan sydämiin ja omiintuntoihin. Eräs jae, «Jer. 10:11», on kirjoitettu arameankielisenä, se kun on viesti, joka Juudan on annettava ympäröiville kansoille. Toinen omituisuus kirjassa on, että muutamat jakeet toistuvat, vrt. «Jer. 11:20» ja «Jer. 20:12»; sekä «Jer. 30:10», «Jer. 30:11» ja «Jer. 46:27», «Jer. 46:28».

J. käyttää usein lainauksia edellisistä profeetoista ja historiallisista kirjoista. Hänen vertauskuvallisia tekojaan sopii verrata Hesekielin tekoihin. "J:n kirjassa ei ole samaa hengen lentoa kuin Jesajan kirjassa eikä Hoosean kirjan runollista voimaa. Hänen vahvimpana puolenaan on sydämellisyys ja sielukkuus ja hänen osittain saarnamainen esityksensä sisältää runsaasti kuvia ihmiselämästä ja luonnosta" (Wirén).

Jeremian kirjan huomattavimmat ennustukset ovat "vesa" («Jer. 23», «Jer. 33»); "Daavidin" aikana tapahtuva kansan kokoaminen («Jer. 30»); uusi liitto («Jer. 31»); 70 vuoden vankeutta on seuraava vapautus ja pelastus («Jer. 25», «Jer. 29»). Kirja tarjoaa erittäin hyvän yleiskuvan Juudan sisäisestä tilasta ennen pakkosiirtolaisuutta.
Jeremia joutui vasten tahtoaan yksityiselämästä vaaranalaiseen julkiseen toimintaan, joka kuului profeetan velvollisuuksiin. Hänestä tuli "kansojen profeetta".

Luonteenlaadultaan hän oli lempeä ja herkkätunteinen. Mutta totellen Jumalan kutsua hän astui rohkeasti esiin ja osoittautui olevansa taistelija, joka totuutta ja oikeutta puolustaessaan uskalsi antautua vaaraan, jopa kärsiä vainoakin. "Hän näki syvemmälle sekä uskonnon että sydämen olemukseen kuin yksikään edellinen profeetta. Koko VT:ssa ei ole ollut toista hartaamman, syvällisemmän ja persoonallisemman hurskauden miestä kuin J. Hänen kirjansa saa siksi tästä omalaatuisesti liikuttavan leiman, erityisesti eikä suinkaan vähiten silloin, kun hän välittömästi ja persoonallisesti kääntyy hädän hetkenä Jumalan puoleen."

J. on ensimmäinen VT:n profeetta, joka on selvin sanoin puhunut uudesta liitosta. "J:lle tapahtuu aivan kuin hyvitys, kun Jeesuksen ajan juutalaiset pitävät toistensa henkisinä sukulaisina tätä kärsivää profeettaa, joka itki nähdessään ensimmäisen temppelin hävityksen, ja häntä, joka taisteli kansansa puolesta ja itki ajatellessaan toisen temppelin hävitystä, «Matt. 16:14». (Wirén).

Jeremian sepittämänä pidettiin aikaisemmin Valitusvirret- (ks. ) nimistä Raamatun kirjaa.
Muita J.-nimisiä miehiä mainitaan Raamatussa useita: «2. Kun. 23:31»; «1. Aik. 5:24»; «1. Aik. 12:4», «1. Aik. 12:10», «1. Aik. 12:13»; «Neh. 12:1».

Lue lisää

onton puun sisällä?

poikki kirjoitti:

onton puun sisällä?

Nykyihmistä ei voi sahata onton puun sisällä poikki koska nyt on kaikki niin lihavia eikä tarpeeksi suurta puuta löydy johon tunkea itsensä sahattavaksi.Ai miksikö?

Paperitehtaat vievät kaiken puun!

Nakkibösö kirjoitti:

Nykyihmistä ei voi sahata onton puun sisällä poikki koska nyt on kaikki niin lihavia eikä tarpeeksi suurta puuta löydy johon tunkea itsensä sahattavaksi.Ai miksikö?

Paperitehtaat vievät kaiken puun!

Lue lisää

Jos me ei oltais syntiin langettu, niin ei olis edes paperitehdasta, kun kaikki allikaattorista hyttyseen syötäisiin vaan kasveja... paitsi sittiäiset ja madot. Ei olis puita enää, ei.

Eikö mr. Saatana ollutkin mukava heppu, kun sai meidät lihaa syöviksi olennoiksi.

Kelpasi Jeesuksenkin syödä maukasta kalaa.

Nakkibösö kirjoitti:

Nykyihmistä ei voi sahata onton puun sisällä poikki koska nyt on kaikki niin lihavia eikä tarpeeksi suurta puuta löydy johon tunkea itsensä sahattavaksi.Ai miksikö?

Paperitehtaat vievät kaiken puun!

Lue lisää

ohuita puita, kuten latvuksia, ei ne mitään tukkeja käytä.

ite jos... kirjoitti:

Jos me ei oltais syntiin langettu, niin ei olis edes paperitehdasta, kun kaikki allikaattorista hyttyseen syötäisiin vaan kasveja... paitsi sittiäiset ja madot. Ei olis puita enää, ei.

Eikö mr. Saatana ollutkin mukava heppu, kun sai meidät lihaa syöviksi olennoiksi.

Kelpasi Jeesuksenkin syödä maukasta kalaa.

Lue lisää

tuhonnut Suomen puunjalostus työpaikat,ruosalaisten ihannointiin tulisi laittaa piste.

mr. saatana sai aikaan samaa kuin nuo edellä mainitut eerikinpojatkin, lue vaikka linkki osoitteesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000117&posting=22000000038942520

Vedenpaisumuksen jälkeen Isä Jumala antoi ihmiselle luvan syödä myös lihaa.