Suomen puolustuksesta ja sodankäyntikyvystä, pikkuisen analyysia.
Yleensä suurin virhe sodissa on se, että käydään aina uudestaan edellistä sotaa.
Suomenkin kohdalla suurin virhe, olisi alkaa käymään uudestaan talvi tai jatkosodan tapahtumia.
Mikäli Venäjä tänne hyökkää, niin se sota tulee olemaan tyystin erillainen kuin edelliset.
Itse olettaisin, kun Venäjän nykyistä armeijaa katsoo, että pääpaino on ihan eri aselajeissa kuin ennen.
Venäjä on jäänyt jälkeen länsimaita, tavallisessa konventinaalisessa aseistuksessa.
Eli Venäjän iskukyky ja voima ei perustuu suuriin panssaroituihin yhtymiin tai massivisiin yksiköihin, miesmäärällä mitattuna.
Venäjän armeija, taantui koko yhdeksänkymmentäluvun, vasta Putinin aikana talouden kasvaessa on myös sotavoimien iskukykyä parannettu.
Mutta, on yksi aselaji, missä Venäjä on edelleen kärjessä, nimittäin ohjuksissa.
Lyhyen ja keskipitkän kantomatkan ohjukset, tavallisin taistelukärjin, kantama noin 300-1000 km, ehkä jopa enemmän.
Näitä Venäjällä on paljon ja niillä kyetään iskemään tarkasti ja tuhoisasti.
Suomella ei vastaavaa aselajia ole, eikä sen kaksi noin 500 km ulottuvaa raskaiden raketinheitinten patteria kykene vastaamaan tähän.
Lentokoneilla voitaisiin kyllä iskeä tarpeeksi kauas, mutta Suomella on niitä vain 62 kpl, eli siinäkin olemme niin paljon alakynnessä, ettei tuohon oikein kyetä vastaamaan.
Voidaan todeta, että muuten niin vahva puolustuksemme, on tämän akilleen kantapään armoilla.
Todennnäköisesti Venäjä iskisi nimenomaan näillä aseilla ja avaisi niillä tietä, muille yhtymille, sekä tukisi niitä taisteluissa.
Yleensä suurin virhe sodissa on se, että käydään aina uudestaan edellistä sotaa.
Suomenkin kohdalla suurin virhe, olisi alkaa käymään uudestaan talvi tai jatkosodan tapahtumia.
Mikäli Venäjä tänne hyökkää, niin se sota tulee olemaan tyystin erillainen kuin edelliset.
Itse olettaisin, kun Venäjän nykyistä armeijaa katsoo, että pääpaino on ihan eri aselajeissa kuin ennen.
Venäjä on jäänyt jälkeen länsimaita, tavallisessa konventinaalisessa aseistuksessa.
Eli Venäjän iskukyky ja voima ei perustuu suuriin panssaroituihin yhtymiin tai massivisiin yksiköihin, miesmäärällä mitattuna.
Venäjän armeija, taantui koko yhdeksänkymmentäluvun, vasta Putinin aikana talouden kasvaessa on myös sotavoimien iskukykyä parannettu.
Mutta, on yksi aselaji, missä Venäjä on edelleen kärjessä, nimittäin ohjuksissa.
Lyhyen ja keskipitkän kantomatkan ohjukset, tavallisin taistelukärjin, kantama noin 300-1000 km, ehkä jopa enemmän.
Näitä Venäjällä on paljon ja niillä kyetään iskemään tarkasti ja tuhoisasti.
Suomella ei vastaavaa aselajia ole, eikä sen kaksi noin 500 km ulottuvaa raskaiden raketinheitinten patteria kykene vastaamaan tähän.
Lentokoneilla voitaisiin kyllä iskeä tarpeeksi kauas, mutta Suomella on niitä vain 62 kpl, eli siinäkin olemme niin paljon alakynnessä, ettei tuohon oikein kyetä vastaamaan.
Voidaan todeta, että muuten niin vahva puolustuksemme, on tämän akilleen kantapään armoilla.
Todennnäköisesti Venäjä iskisi nimenomaan näillä aseilla ja avaisi niillä tietä, muille yhtymille, sekä tukisi niitä taisteluissa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Myöskään sissisodankäynti ei nykyään onnistu, kun vihollinen näkee kaiken ilmasta, kuin shakkilaudalla.
Ehkä yhden tai kaksi miestä metsiin nyt pystyisi kätkemään, mutta ei niillä koko maata puolusteta.
Sissiodankäyntiin sitäpaitsi liittyy aina myös se, mihin sen tarvitsema materiaali kätketään. Kymmenien tuhansien miesten huolto, ajoneuvot. Mihin haavoittuneet ja sairaat viedään hoitoon, missä joukot lepäävät.
Sissisodan strategia, on siinä mielessä huono, että ajatuksena on iskeä maahan etenevän vihollisen kimppuun ja selustaan, ehkä katkaista jopa huolto.
Mutta, mutta, ajatus, että vihollinen päästetään maahan ja vasta sitten sitä vastaan aletaan sotimaan, entä jos tämä ei onnistu, missä on suunitelma B tai C.
Hommahan on ohi, jos ei tulosta synny ja silloin on sota hävitty.
Mielestäni, sissisota on vaihtoehto vain silloin, kun kaikki muut kenot ja suunnitelmat on jo käytetty eikä muuta vaihtoehtoa ole enää jäljellä.
Eli ensin on suunnitelma A, sitten B, sitten C, jne ... ja sitten jossakin vaiheessa tulee vaihtoehto V eli sissisota vihollista vastaan ...
Se ei voi olla ensimmäinen vaihtoehto.
Jos venäläiset tunkisivat maahan, tilanne olisi noin tuhat kertaa pahempi niille kuin Tsetseniassa. Sielläkään homma ei niiltä onnistunut ennen kuin paikalliset ryhtyivät yhteistyöhön laajassa mitassa.
Maahantunkeutujalla olisi vastassaan sekä ne metsissä piileskelevät pari ukkoa, että ne kaikki muut siviilien seassa liikkuvat sissit. Näin toimitaan nykyaikaisessa sissisodassa Maon oppeja mukaillen. Ollaan kuin kalat vedessä. Vihulainen ei koskaan voi tietää mistä ja milloin hyökkäys tulee ja kuka sen tekee.
Ainoa mahdollisuus on tuhota koko väestö, eikä se oikein nykyisin onnistu.
Mutta ennen kuin oltaisiin näin pitkällä, Venäjän armeijan pitäisi tuhota Suomen armeija lyhyessä ja verisessä sodassa, joka sitoisi valtaosan sen armeijasta. Se tuskin olisi strategisesti mahdollista.
Ps. Suomella on hiukan enemmän kuin ne 62 konetta :-D
Alkoi ihan naurattamaan, että Suomen armeija muka pystyisi sitomaan valtaosan suurvallan armeijasta, niin sitä pitää!! Miksei sitten sidottu toisessa maailmansodassa? Olisi saksalaisilla ollut helppoa, kun Suomen armeijan 16 divisioonaa olisi sitonut vaikka 500-600 vastustajan divisioonaa.
Aivan. Ylimuistoisen doktriinin mukaan suhde on yksi kymmeneen. Eli yksi suomalaisdivisioona kykenee sitomaan vain kymmenen punadivisioonaa.
Muu on liiottelua.
Roope
Jos naapuri aikoisi vallata Suomen, se tarvitsisi suuren osan nykyarmeijastaan siihen. Sekään ei takaisi suoraa voittoa, juuri sissisodan uhkan vuoksi. Huvittaa miten itse vertaat nykypäivää toiseen maailmansotaan, vaikka ajat ovat ihan toiset ja itsekin aloituksessasi totesi sen.
Katso miten naapuri pärjäsi Tsetseniassa. Miten se pärjäsi Afganistanissa? Get my point?
Toisen maailmansodan jälkeen suurelta ja mahtavalta puna-armeijalta LIITTOLAISINEEN meni vuosikausia paikallisten sissiryhmien tuhoamisessa itä-Euroopassa. Ukrainassa sodittiin vuoteen 1949 saakka. Baltiassa vuoteen 1952 ja sodan jälkeen puna-armeija menetti 50 000 miestä, eli 7 vuodessa tuo määrä. Unkari nujerrettiin lopullisesti vasta 1956.
Ei pidä kuvitella liikoja naapurin kyvyistä, eikä tarvitse aliarvioida. Pitää olla realisti. Ja realismia on se, ettei se homma ihan noin vain onnistuisi naapurilta. Yksinkertaista matematiikkaa: kuvitellaanpa että suomalaisia sissejä olisi pitkin maata kymmenen tuhatta. He pystyisivät tappamaan sata naapuria päivässä. Viikossa 700. Kymmenessä viikossa 7000. Kahdessa vuodessa 70 000 jne. Eli ei se ihan paraatimarssia olisi tänäkään päivänä, jos ei se sitä koskaan ollutkaan.
Mun mummoni (joka oli elänyt neljä sotaa) sanoi, että vaikka voissa paistaisi...
No niin - kun menin armeijaan, siis inttiin, Viivi-mummo lähtiessäni tokaisi:
"Kunhan ei vaan tulisi sotaa."
Se oli aika paljon sanottu.
Ei tarvinnu ottaa suksia ja reppua mukaan. Ihan siivileissä.
Roope
Kuulepas nyt. Ei se sissisota sellaista ole mitä kuvittelet. Ei se sissi pärjää siellä metsässä ilman ruokaa, vaatteita, telttoja, ammuksia ja entäs, jos sissi haavoittuu, nousee kova kuume, nilkka nyrjähtää jne. Mihin se viedään hoidettavaksi, vai ammutaanko heti kuula kalloon.
Suomalaisten poliittiset mielipiteet tuntien, sissit eivät myöskään voisi sulautua kansaan, kuten esim. Vietnamissa.
Baltiassa muuta kymmenen metsäveljeä sinnitteli vuosiakin. Heillä oli sama merkitys, kuin jos alkaisit tyhjentämään Itämerta kahvikupilla.
Siellä metsissä voi lymytä aika pieni porukka aika pitkään jos tietää mitä tekee, mutta se varsinainen sissisota käydään nykyisin asutuskeskuksissa siviilien seassa. Et kai sinä paavo kuvittele, että mitään Tapani Löfingin seikkailuita tässä ryhdyttäisiin uudelleen leikkimään?
Unohdat myös sen, että Suomessa armeija olemme me, kaikki reserviläiset, sinä mukaan luettuna, olettaen että olet käynytt armeijan. Ei tarvitse sulautua mihinkään kun ollaan jo kansaa. Tietenkin jos et ole ollut armeijassa ymmärrän heikot tietosi sissisodasta ja sotimisesta yleensäkin.
Baltiassa puna-armeija menetti vuosina 1945-52 noin 50 000 miestä niiden muutaman kymmenen puskajussin vuoksi. Mitenköhän se homma menisi Suomessa? Voisi tulla pikkuisen hikisemmät oltavat.
Suomen miehet tuskin laajemmin tukevat asutuskeskustaistelua omien perheittensä seassa.
Jos sinun toimesi ja sähläyksesi uhkaisivat minun perhettäni ja naapureitani, sinusta tulisi viholliseni ja saisit tuta minun aseestani.
Vihollinen pysäytetään ennen kotejamme tai sitten sota on hävitty. Kokonaan.
Kotikorttelin terroristille en tappion jälkeen antaisi penninkään armoa.
Niin, sitähän ei siis sodan aikana kysellä sinulta missä sitä sotaa käydään. Sitä ei kysele vihollinen, eikä Suomen armeijakaan. Sotaa käydään siellä, missä se on käytävissä ja missä sitä on pakko käydä.
Puheesi kotikorttelin terroristeista osoittaa, että sinä käyt vielä noita 60 vuoden takaisia sotia uudelleen. Ne ajat ovat ikävä kyllä jääneet taa.
Kummallakohan meistä on enemmän sotakokemusta? Kaiken puolustuksen lähtökohta on tahtotila. Sitten tulevat muut asiat.
Suomalainen mies ei sitoudu taisteluun piileksien sissinä naisten hameiden alla ja lasten selän takana kuin joku Arafatin paskasakki Beirutissa.
Nimimerkkisi "katukommando" kertoo enemmän elokuvamaustasi kuin syvemmästä suomalaisen sielunelämän tuntemuksesta.
Olet aivan oikeassa.
Suomella on uskottava puolustus ja se pysyy uskottavana kun toistamme sanoja, uskottava puolustus, riittävän usein.
Oma näkemykseni on että meidän pitäisi liittyä natoon tai luoda armeija joka olisi samankaltainen kuin Israelissa.
Kannatan jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Israel on vähän huono vertailukohta, koska USA maksaa Israelin puolustusbudjetista 50 %:tia.
Tätä mahdollisuutta ei meillä ole.
Israelissa on puolustusbudjetti noin puolet koko budjetista ja tästä jenkit maksaa 50 %:tia, eli käytännössä 25 %:tia koko budjetista.
Se on melkoinen tuki, pienelle maalle.
Tähän tukeen liittyy ehto, kyseisellä summalla on ostettava amerikkalaisia aseita, eli Israel ostaa niitä enempi mitä tarvitsee.
Israel on yksi suurimpia aseiden myyjistä maailmalla, se uusii kalustoa nopeammin mitä olisi edes tarve ja myy entiset "vanhat aseensa" maailmalle.
Toisaalta, Nato varmasti olisi yksi ratkaisu, toisaalta se myös sitoo meidät jokaiseen konfliktiin, mitä jenkeillä tulevaisuudessa on.
Ongelma on kumminkin selvä, puolustuksessa on akilleen kantapää, johon ei löydy ratkaisua ihan helposti ...
Kysymys kuuluu miksi Venäjä ampuisi ohjuksia Suomeen?
Jos se uskoo, ettei tänne kannata hyökätä ja ettei täältä hyökätä sinne, sillä ei ole syytä tehdä niin.
Jos olemme Natossa, Venäjän ei pelkästään tarvitse ampua ohjuksia Suomeen konfliktin alkaessa, vaan sen on pakko. Ne ohjukset ovat sitten tosin ydinohjuksia.
Syy on yksinkertainen. Pietariin ampuu Suomesta ohjuksia parissa minuutissa, eikä Venäjä jää odottelemaan onko Nato-maa Suomessa ydinaseita tai ei. Se pyrkii tuhoamaan sen mahdollisuudenkin ja sen se voi tehdä vain ydinasein. Siinä ei sitten auta mitkään asejärjestelmät.
Tarkoitin näitä tavanomaisin kärjin varustettuja lyhyen kantaman ohjuksia, jotka ei ole ydinaseita.
En usko Venäjän käyttävän, kuten en usko minkään muunkaan käyttävän ydinaseita, ennenkuin oman lopullisen tuhonsa edessä.
Mutta, näitä taisteluohjuksia, joissa on tavanomainen räjähde, en kyllä käyttävät.
Suomella ei ole tarvittavaa torjuntakalustoa, eikä vastaavaa tulivoimaa, lentokoneita on, mutta liian vähän.
Yksi vaihtoehto olisi ostaa näitä jenkkien stealth-koneita, jotka ei näy tutkassa.
Niiden torjuminen olisi vaikeaa, myös Venäläisiltä, jonka tutkaverkosto on vanhentunut.
Venäjä on noin 1/6 osaa maapallon pinta-alasta, mikäli se rakentaa uuden ja kattavan tutkaverkoston, niin hommalle tulee hintaa ...
Rahat varmasti löytyy, mikäli se katsotaan tarpeelliseksi, mutta väkisinkin sillä on vaikutusta muiden aselajien kehittämiseen.
Ne rahat on muualta pois.
Eikä se uusi tutkaverkostoaan vain "suomen" takia ...
Ensinnäkin usa ei kohta maksa mihinkään mitään kun dollari kelpaa lähinnä takan sytykkeeksi.
Väittämä ettei meillä ole varaa on vähän huono. Ennen sotia ei kuulemma ollut varaa varustautua eli oli siis varaa ajautua sotiin ja pärjätä niissä...no sanotaanko että ei niin hyvin kuin olisi voinut pärjätä. Siihen näköjään oli varaa.
Voisimme tuplata puolustusmenomme ilman verojen nostoa, jos olisimme valinneet itsellemme sellaiset herrat jotka ei olisi velkaannuttaneet maatamme. Nuo vuotuiset korot kun on puoluetusbudjetin luokkaa.
Lentotukialus näyttäisi maksavan 4,5 miljardia dollaria.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nimitz-luokka
Tässä taas valtion velan korot.
http://www.treasuryfinland.fi/Public/default.aspx?contentid=17206&nodeid=18401
95-01 olisi saatu ostettua joka vuosi lentotukialus, jos olisimme velattomia. No nyt rahat menivät sijoittajille. Nämä on näitä karkeita laskelmia. Tietysti valuuttakurssit, inflaatiot sun muut vaikuttaa mutta suuntaa nämäkin antaa.
Ei ole näkynyt lentotukialuksia suomenlahdella, ei ainakaan omia:) Eikä niille tietenkään käyttöäkään olisi, mutta esimerkki näyttää kivasti että rahaa lyötyisi jos...
Kannattaa muistaa uusimman polven taktiset ydinaseet: rikastetusta uraanista tehdyt tykistön, panssarivaunujen ja kranaattiaseitten ammukset. Niitä käytettiin Persianlahden sodassa ja jenkit käyttävät jatkuvasti Irakissa ja Afganistanissa. Eli taktisten paikallisydinaseiden käytöllä ei ole enää mitään kynnystä.
Varsinaisten joukkotuhoaseitten kannalta ajattele asiaa Venäjän näkökulmasta. Ottaisitko sinä riskin sen suhteen, olisiko Nato-maa Suomessa ydinohjuksia vai ei? Minä en.
Käsitykseni on että Venäjä kykenee lamauttamaan koko Suomen hallinnon internetin kautta helposti. Kriisissä se voi lamauttaa Suomen toiminnot portaittain.
Esim. Sampo-pankin atk-systeemit ovat käsittämättömän alkeellisia ja huonosti johdettuja. Venäjän ja rikollisjärjestöjen on ollut helppo tehdä systeemeihin avoimia takaportteja. Ilmeisesti muidenkin pankkien atk-systeemit on helppo lamauttaa.
Valtionhallinnon atk-systeemit ovat myös huonosti tehtyjä, siksi haavoittuvia. Viimeisin töpeksiminen oli muutamassa kunnassa toteutettu koneellinen äänestys. Vaikka systeemi oli alkeellinen, sekin meni pieleen. Eestiläiset ovat vuosia meitä edellä, kännykkä-äänestys heillä jo tulossa. Mutta heillä onkin kokemusta naapurin nettisodasta.
Myös kuntien atk-systeemit ovat hyvin haavoittuvia.
Armeijan systeemeistä ei ole mitään tietoa.
Suomessa olevat agentit voivat myös helposti katkoa lankayhteydet.
Suomen nujertamiseen ei tarvita ruutia.
Venäjä pääsee tavoitteeseensa mikä sitten onkin.
Tähän en usko vähääkään, siinä Suomalaiset on ehkä hyvinkin puolustuskykyisiä, tietotaitoa ja koneita löytyy tälläiseen sotaan.
Mutta, se on hyvin todennäköistä, että myös internetin kautta isketään.
tänä päivänä ei kirjoittajilla ole harmaata haisua. Ei turvallisuuspolitikasta, ei puolustuksen järjestelyistä, ei materiaalista, ei koulutuksesta, ei misttään!
Vetäkää nyt Kemppi, Bäckman ja Kumuri tähän, niin ollaan taas oikeassa asiassa.
Ei varmasti olekaan. Omien kirjoituksieni osalta tunnustan, että meni glögi väärään kurkkuun. Poistin ne.
Turha täällä metsissä on pohtia, kestääkö puolustus Venäjän ohjusylivoimaa. Venäjä ei tule hyökkäämään Nato-Suomeen, koska Naton jäsenenä maallamme on riittävä ohjuspuolustus. Jos olemme Naton ydinsateenvarjon alla, talvisodan tilannetta ei tarvitse koskaan elää uudelleen. Naton ulkopuolella ollessamme emme kykyne nostamaan sodan aloituskynnystä niin korkeaksi, että olisimme kaikissa oloissa turvassa. Venäjä lukee Suomen etupiiriinsä niin kauan, kuin olemme sotilaallisesti liittoutumaton maa, ja siinä asetelmassa maamme on aina pelinappula, jonka asema aiheuttaa sotilaallisia spekulaatioita.
Tässä ilmenee kristallinkirkkaasti natoilijoiden peruslähtökohdan vajavaisuus. Oletetaan (!), ettei alueellemme hyökätä, koska kuulumme Natoon. Mitäs sitten, jos ja kun kuitenkin hyökätään? Kun ei siis ole omaa maa-armeijaa, joka pistäisi vastaan.
Eli natoilijoiden "valmius" (""pelote"")toimii vain hyökkäykseen asti, ei sen yli - seikka, johon jokaisen itsenäisen maan on kiinnitettävä suurin huomio.
Jokainen geopolitiikkaa ja kansainvälistä politiikkaa ja strategiaa edes alkeellisestikin ymmärtävä käsittää mitä riskejä tällaisen laajan puskurivaltion kohdalle kriisitilanteessa syntyy. Ydinasejutut ovat "mennen talven lumia", ovat pelanneet itse itsensä hyödyttömiksi.
Minäpä se olen katsellut ihan paikan päällä, kun kaksi Nato-maata (Kreikka ja Turkki) sotii keskenään.
Minustakin olisi syytä liittyä, mutta peruslähtökohta on todellakin se, ettei liikaa pidä luottaa vieraan apuun.
on ensisijainen velvollisuus puolustaa itseään. Ei jäsenyys Suomen armeijaa mihinkään vie. Onpahan noin 30 muuta maata samalla puolella usea lähinaapuri mukaan lukien.Se näkyy Naton vastustajilta unohtuneen.
Suomen ei jatkossa, mikäli olisi Nato-maa, olisi mahdollista ylläpitää omaa vahvaa maa-armeijaa. Tähän olisi kaksi syytä. Suurten kustannusten (sekä Nato- että armeijakustannukset) lisäksi oleellisempi syy on poliittinen: Yhdysvallat pyrkii siihen, että jäsemaiden omat armeijat ajetaan alas ja muodostetaan sen sijaan joukkoja, jotka ovat valmiita kaukotoimintaan Yhdysvalloille tärkeillä sotatantereilla. Näin on käynyt jäsenmaille. Katsokaa vaikka Viroa ja Puolaa.
Asevelvollisuuteen perustuva (ainoa koonsa puolesta tehokas) armeija on Natolle kirosana, koska se ei sovi yhteen heidän doktriininsa kanssa.
Mikäli Suomi sijaitsisi jossain Keski-Euroopassa tai vaikka Ruotsin paikalla (olettaen, että Suomen paikalla olisi sitten joku muu maa kuin Ruotsi ;-)) tällaista edesvastuutonta politiikkaa voisi toki harjoittaa kun siitä ei olisi mitään haittaa. Suomen asemassa olevassa maassa ei sen sijaan ole varaa leikkiä muotivirtauksilla eikä sotilaiden haluilla saada uusia leluja. Meidän on pidettävä huolta siitä, että käytössämme on joka hetki suuri maa-armeija puolustusoperaatioita varten.
Tuossa viime syksynä eräs vanha operatiivisen osaston upseeri kertoi kuinka he osallistuivat 90-luvulla johonkin sotilassymposiumiin jossain amerikkalaisessa sotakoulussa. Kukin osallistuva maa esitteli maansa puolustusvoimia ja niiden kapasiteettia. Suomalaiset olivat teettäneet oikein komean neliväriesitteen, jossa esiteltiin kaikki hienot Hornetit ja muut tekniset vempaimet. Yleisö vain pläräsi esitettä eikä kiinnittänyt näihin mitään huomiota. Kunnes päästiin esitteen loppupuolelle, jossa oli faktatietoa Suomen armeijasta. Silloin yleisö vasta havahtui ja oikein ääneen ihmeteltiin, että onko teillä tosiaan 450000 miehen armeija (oli vielä tuolloin, ennen amiraalia) ja todettiin päälle, että siinä on teidän pelotteenne! Eli amerikkalaiset kyllä ymmärtävät sen mistä suomalaiset natoilijat jäävät paitsi.
- Valitettavasti!
(sorry jos tulee kahteen kertaan)
Suomen ei jatkossa, mikäli olisi Nato-maa, olisi mahdollista ylläpitää omaa vahvaa maa-armeijaa. Tähän olisi kaksi syytä. Suurten kustannusten (sekä Nato- että armeijakustannukset) lisäksi oleellisempi syy on poliittinen: Yhdysvallat pyrkii siihen, että jäsemaiden omat armeijat ajetaan alas ja muodostetaan sen sijaan joukkoja, jotka ovat valmiita kaukotoimintaan Yhdysvalloille tärkeillä sotatantereilla. Näin on käynyt jäsenmaille. Katsokaa vaikka Viroa ja Puolaa.
Asevelvollisuuteen perustuva (ainoa koonsa puolesta tehokas) armeija on Natolle kirosana, koska se ei sovi yhteen heidän doktriininsa kanssa.
Mikäli Suomi sijaitsisi jossain Keski-Euroopassa tai vaikka Ruotsin paikalla (olettaen, että Suomen paikalla olisi sitten joku muu maa kuin Ruotsi ;-)) tällaista edesvastuutonta politiikkaa voisi toki harjoittaa kun siitä ei olisi mitään haittaa. Suomen asemassa olevassa maassa ei sen sijaan ole varaa leikkiä muotivirtauksilla eikä sotilaiden haluilla saada uusia leluja. Meidän on pidettävä huolta siitä, että käytössämme on joka hetki suuri (satojen tuhansien) maa-armeija puolustusoperaatioita varten.
Mitä tulee väitteeseen, että tukenamme olisi 30 muun maan armeijat, on tämä täysin tuulesta temmattu haavekuva. Kriisin syttyessä ei ensinkään ole mitään mahdollisuutta edes ajatella, että "voimia" keskitettäisiin erityisesti Suomeen, kun on omatkin nurkat hieman lähempänä. Toisekseen ei niillä olemattomilla, myös tänne mahdolisesti liikenevällä "nopean toiminnan yksiköllä", olisi käytännössä mitään hyötyä Suomen puolustamisessa.
Tuossa viime syksynä eräs vanha operatiivisen osaston upseeri kertoi kuinka he osallistuivat 90-luvulla johonkin sotilassymposiumiin jossain amerikkalaisessa sotakoulussa. Kukin osallistuva maa esitteli maansa puolustusvoimia ja niiden kapasiteettia. Suomalaiset olivat teettäneet oikein komean neliväriesitteen, jossa esiteltiin kaikki hienot Hornetit ja muut tekniset vempaimet. Yleisö vain pläräsi esitettä eikä kiinnittänyt näihin mitään huomiota. Kunnes päästiin esitteen loppupuolelle, jossa oli faktatietoa Suomen armeijasta. Silloin yleisö vasta havahtui ja oikein ääneen ihmeteltiin, että onko teillä tosiaan 450000 miehen armeija (oli vielä tuolloin, ennen amiraalia) ja todettiin päälle, että siinä on teidän pelotteenne! Eli amerikkalaiset kyllä ymmärtävät sen mistä suomalaiset natoilijat jäävät paitsi.
- Valitettavasti!
Suomi ratkaisee myös Naton jäsenenä itse, millaisen armeijan se ylläpitää.USA ei määrää jäsenmaiden armeijoista, ei kokoonpanoista eikä käytöstä. On kunkin maan asia, miten se armeijansa muodostaa ja käyttääkö se joukkojaan yhteisiin operaatioihin vai ei.Esimerkiksi Irakista ( joka ei ole Nato-operaatio) ovat useimmat jäsenmmaatkin jo lähteneet. Virolainen joukkue on vain myötätuntoa.
Suomi puolestaan on Afganistanissa osana Nato-joukkoja.
Vähin äänin lopetetun lehdistön A-palvelun ym. itävetoisten instanssien kautta tapahtunut joukkoviestimien kautta kansalaisille syötetty disinformaatio puri monella tavalla, ja ainakin Tehtaankadun "Internet-prikaatit" jatkavat lobbausta vieläkin, ainakin Helsingin Sanomien keskusteluissa. Hyödylliset idiootit sitten toistavat näitä väittämiä ja epäilen, että täällä on enemmän tätä sakkia.
KGB:n operaatioiden johtaja Yhdysvalloissa, kenraali Oleg Kalugin, sanoi, että heidän kaikkein onnistunein työnsä Suomessa oli Suomen kansan saattaminen Nato-vastaiseksi. Niin, että työmaata riittää, jos väitellä aikoo.
Surullistahan se on.
Puolustusministeriön Pauli Järvenpää sanoi tästä henkisestä hölmöydestä joskus: "Ehkä suomalaisia auttaisi, jos he ottaisivat kaikki toisiaan käsistä kiinni, hyppäisivät ylös ja huutaisivat yhdessä: `Kylmä sota on ohi´.