En jaksa enää

Ilmeisesti yrität pinnasänkyyn. Pinnasängystä on tullut hänelle näköjään epämieluisa tai pelottava paikka. Muuten hän menisi sinne hymyssä suin. Et ole kyllä ongelmasi kanssa yksin. Vauvat tarvitsevat yllättävän paljon tukea nukahtamiseen. Viereen nukuttaminen ei onnistu, jos vain kokeilitte muutamia kertoja - olihan tilanne hänelle uusi? Keinoja on monia, mutta tärkeintä olisi nyt tehdä nukahtamishetkestä hyvä ja itkuton. Se tuskin onnistuu, jos vain väkisin yrität laittaa pinnasänkyyn ja annat huutaa siellä, vaikka istuisit vieressä. Saat varmaan monia neuvoja, mutta mun mielipide ja neuvo on se, että vauvan paikka ei ole eristettynä pinnasängyssä. Se on vain luonnotonta.
Mun neuvo on, että tee pinnasängystä sivuvaunu. Eli yksi laita pois ja avoin laita vasten teidän sänkyä. Ja sitten itse menet makaamaan esimerkiksi viereen ja laitat vauvan sinne sivuvaunuun. Kun teet näin esim. 2 viikkoa putkeen, voi syntyä tuloksia. Vauva luulee, että alat samaan aikaan nukkumaan, niin hänenkin on turvallista nukahtaa. Kun yö ei merkitsekään eroa. Olethan siinä vieressä myös hänen heräillessään öisin. Huudattamista ei suositella misssään. Sivuuta sellaiset ohjeet.

sänky.......... kirjoitti:

Ilmeisesti yrität pinnasänkyyn. Pinnasängystä on tullut hänelle näköjään epämieluisa tai pelottava paikka. Muuten hän menisi sinne hymyssä suin. Et ole kyllä ongelmasi kanssa yksin. Vauvat tarvitsevat yllättävän paljon tukea nukahtamiseen. Viereen nukuttaminen ei onnistu, jos vain kokeilitte muutamia kertoja - olihan tilanne hänelle uusi? Keinoja on monia, mutta tärkeintä olisi nyt tehdä nukahtamishetkestä hyvä ja itkuton. Se tuskin onnistuu, jos vain väkisin yrität laittaa pinnasänkyyn ja annat huutaa siellä, vaikka istuisit vieressä. Saat varmaan monia neuvoja, mutta mun mielipide ja neuvo on se, että vauvan paikka ei ole eristettynä pinnasängyssä. Se on vain luonnotonta.
Mun neuvo on, että tee pinnasängystä sivuvaunu. Eli yksi laita pois ja avoin laita vasten teidän sänkyä. Ja sitten itse menet makaamaan esimerkiksi viereen ja laitat vauvan sinne sivuvaunuun. Kun teet näin esim. 2 viikkoa putkeen, voi syntyä tuloksia. Vauva luulee, että alat samaan aikaan nukkumaan, niin hänenkin on turvallista nukahtaa. Kun yö ei merkitsekään eroa. Olethan siinä vieressä myös hänen heräillessään öisin. Huudattamista ei suositella misssään. Sivuuta sellaiset ohjeet.

Lue lisää

Sivuvaunu takaa paljon tilaa kaikille ja vauva on tavallaan samassa sängyssä kosketusetäisyydellä. Se on loistava keksintö. Ei tarvitse nousta ylös öisin. Ja sivuvaunussa pystyt laittaa kättä vauvan päälle ja itse voit maata koko ajan. Pääset myös tosi lähelle vauvaa makuullasi ja vauvaki tuntee olonsa paremmaksi.

Myös huone tarpeeksi pimeäksi - pimennysrullaverhot on hyvät.

sänky.......... kirjoitti:

Ilmeisesti yrität pinnasänkyyn. Pinnasängystä on tullut hänelle näköjään epämieluisa tai pelottava paikka. Muuten hän menisi sinne hymyssä suin. Et ole kyllä ongelmasi kanssa yksin. Vauvat tarvitsevat yllättävän paljon tukea nukahtamiseen. Viereen nukuttaminen ei onnistu, jos vain kokeilitte muutamia kertoja - olihan tilanne hänelle uusi? Keinoja on monia, mutta tärkeintä olisi nyt tehdä nukahtamishetkestä hyvä ja itkuton. Se tuskin onnistuu, jos vain väkisin yrität laittaa pinnasänkyyn ja annat huutaa siellä, vaikka istuisit vieressä. Saat varmaan monia neuvoja, mutta mun mielipide ja neuvo on se, että vauvan paikka ei ole eristettynä pinnasängyssä. Se on vain luonnotonta.
Mun neuvo on, että tee pinnasängystä sivuvaunu. Eli yksi laita pois ja avoin laita vasten teidän sänkyä. Ja sitten itse menet makaamaan esimerkiksi viereen ja laitat vauvan sinne sivuvaunuun. Kun teet näin esim. 2 viikkoa putkeen, voi syntyä tuloksia. Vauva luulee, että alat samaan aikaan nukkumaan, niin hänenkin on turvallista nukahtaa. Kun yö ei merkitsekään eroa. Olethan siinä vieressä myös hänen heräillessään öisin. Huudattamista ei suositella misssään. Sivuuta sellaiset ohjeet.

Lue lisää

..lapsi kesken unien kapuaa isolle sängylle ja sieltä tippuu lattialle..? Meillä kun vanhemmat ei tod. mene samaan aikaan nukkumaan lapsen kanssa. Ja makuuhuoneet ovat vielä eri kerroksessa. Ongelmana on myös se, että jos lapsi pääsee vanhempien sänkyyn hetkeksikin, niin alkaa armoton riehuminen ja leikkiminen ja siten nukkumisesta ei ainakaan tule mitään...

ei ap. kirjoitti:

..lapsi kesken unien kapuaa isolle sängylle ja sieltä tippuu lattialle..? Meillä kun vanhemmat ei tod. mene samaan aikaan nukkumaan lapsen kanssa. Ja makuuhuoneet ovat vielä eri kerroksessa. Ongelmana on myös se, että jos lapsi pääsee vanhempien sänkyyn hetkeksikin, niin alkaa armoton riehuminen ja leikkiminen ja siten nukkumisesta ei ainakaan tule mitään...

Lue lisää

...niin siis me emme uskaltaisi pinnasängysta ottaa laitaa pois ja tehdä sivuvaunu meidän sänkyyn koska poika olisi aika pian lattialla kun kömpii sieltä pois? Mikäs neuvo tuo nyt sitten oli olevinaan?? Jaa että turvallinen?? Ei todellakaan, vauvat pitäisi pitää kokonaan pois vanhempien sängystä koska niiiiin paljon saa kuulla/lukea, että vauva tippunut sängystä ja sitten täällä voivotellaan sitä!!
No, meillä ei kyllä ongelmia olekkaan eli poika on aina nukkunut pinnasängyssa eikä ole koskaan itkenyt nukkumaan mennessä mutta ajattelin vaan, että jos meillä tuo ap:n ongelma olisi niin ei ainakaan mitään sivuvaunuviritelmiä sen ikäiselle vauvalle, joka jo liikkuu paljon!!!

mites kun kirjoitti:

...niin siis me emme uskaltaisi pinnasängysta ottaa laitaa pois ja tehdä sivuvaunu meidän sänkyyn koska poika olisi aika pian lattialla kun kömpii sieltä pois? Mikäs neuvo tuo nyt sitten oli olevinaan?? Jaa että turvallinen?? Ei todellakaan, vauvat pitäisi pitää kokonaan pois vanhempien sängystä koska niiiiin paljon saa kuulla/lukea, että vauva tippunut sängystä ja sitten täällä voivotellaan sitä!!
No, meillä ei kyllä ongelmia olekkaan eli poika on aina nukkunut pinnasängyssa eikä ole koskaan itkenyt nukkumaan mennessä mutta ajattelin vaan, että jos meillä tuo ap:n ongelma olisi niin ei ainakaan mitään sivuvaunuviritelmiä sen ikäiselle vauvalle, joka jo liikkuu paljon!!!

Lue lisää

Joo eli me kokeiltiin perhepetiä ja siitä seuras vaan lapsen kauhee riehuminen ja sai koko ajan pelätä että tippuu sängystä eli siihen rumbaan en enää lähde. Myös sivuvaunu on meidän kohdalla ihan täysin out eli sieltäkin saattaa tipahtaa. Ideana tuo sivuvaunu on varmasti hyvä vastasyntyneelle, joka ei vielä liiku lainkaan, mutta ei toimi ainakaan meidän 9 kuukauden ikäisellä. Olen jo niin väsyny tähän etten jaksa enää...!! Alan todella olla sitä mieltä että tämä lapsi jää meillä ensimmäiseksi ja viimeiseksi...!!!

Aloittaja kirjoitti:

Joo eli me kokeiltiin perhepetiä ja siitä seuras vaan lapsen kauhee riehuminen ja sai koko ajan pelätä että tippuu sängystä eli siihen rumbaan en enää lähde. Myös sivuvaunu on meidän kohdalla ihan täysin out eli sieltäkin saattaa tipahtaa. Ideana tuo sivuvaunu on varmasti hyvä vastasyntyneelle, joka ei vielä liiku lainkaan, mutta ei toimi ainakaan meidän 9 kuukauden ikäisellä. Olen jo niin väsyny tähän etten jaksa enää...!! Alan todella olla sitä mieltä että tämä lapsi jää meillä ensimmäiseksi ja viimeiseksi...!!!

Lue lisää

Meillä ei ole sivuvaunua, mutta lapsi nyt 2 v on aina nukkunut parisängyssä siis perhepedissä ilman mitään ongelmia. Sivuvaunu lisäisi turvallisuutta entisestään.

Sänky on tosi matalaa japanilaistyyppistä mallia. Sänky työnnettiin nurkkaan. Vauvasta saakka nukkunut siellä seinän puolella. Isä teki sänkyyn noin 30 cm korkuiset laidat, jotka estää kierimällä tai ryömimällä putoamisen. Konttaus alkoi 7 kk iässä. Itse pelkäsin, ettei enää konttausikäistä voi näin nukuttaa tai nukkua perhepedissä, mutta vääräksi totesin pelkoni.
Kun liikkuminen alkoi, iltanukutus joskus kesti kauemmin, muttei ollut niin rasittavaa, kun itse pystyi makaa vieressä "esteenä". Vauva riehui äidin ja seinän välissä aikansa. Jäi nukkumaan sänkyyn noin 3 tunniksi iltaisin yksin. Yleensä vauvat nukkuessaan nukkuu suht paikoillaan ne ekat tunnit. Aamuyöstä kun nukuttuja tunteja on paljon saattaa unikin olla levottomampaa. Eli pystyi jättämään yksin tuohon sänkyyn ihan sinne seinän laitaan. Yleensä nukkui miltei samassa asennossaki, ku tuli itse nukkumaan. Laitoja pitkin ei pysty nousee seisomaan, ku isän tekemät laidat niin matalat kuitenkin. Eikä koskaan yrittänytkään. Jos sattui herää yksin sängyssä, äänteli meidät paikalle. Illalla ja koko yön nukuin vieressä ja aamulla herättiin samaan aikaan. Tai vauva herätti mut. Siinä pystyi vielä köllöttelee pitkään, ei tarvinnut nousta mihinkään. Vauvojakin on kyllä erilaisia. Meidän liikkui paljon yleensäkin, mutta oli tosi varovainen.

Jos parisänky on jotain jenkkimallia ja tosi korkea ja vielä keskellä lattiaa, niin ei se sitten ole niin turvallinen tosiaan.

Yks vaihtoehto parempien yöunien takaamiseksi (jos siis vauva nukkuis parhaiten vieressä) on laittaa parisängyn patjat lattialle. Eipähän tarvi pelätä putoamista.

toimii............ kirjoitti:

Meillä ei ole sivuvaunua, mutta lapsi nyt 2 v on aina nukkunut parisängyssä siis perhepedissä ilman mitään ongelmia. Sivuvaunu lisäisi turvallisuutta entisestään.

Sänky on tosi matalaa japanilaistyyppistä mallia. Sänky työnnettiin nurkkaan. Vauvasta saakka nukkunut siellä seinän puolella. Isä teki sänkyyn noin 30 cm korkuiset laidat, jotka estää kierimällä tai ryömimällä putoamisen. Konttaus alkoi 7 kk iässä. Itse pelkäsin, ettei enää konttausikäistä voi näin nukuttaa tai nukkua perhepedissä, mutta vääräksi totesin pelkoni.
Kun liikkuminen alkoi, iltanukutus joskus kesti kauemmin, muttei ollut niin rasittavaa, kun itse pystyi makaa vieressä "esteenä". Vauva riehui äidin ja seinän välissä aikansa. Jäi nukkumaan sänkyyn noin 3 tunniksi iltaisin yksin. Yleensä vauvat nukkuessaan nukkuu suht paikoillaan ne ekat tunnit. Aamuyöstä kun nukuttuja tunteja on paljon saattaa unikin olla levottomampaa. Eli pystyi jättämään yksin tuohon sänkyyn ihan sinne seinän laitaan. Yleensä nukkui miltei samassa asennossaki, ku tuli itse nukkumaan. Laitoja pitkin ei pysty nousee seisomaan, ku isän tekemät laidat niin matalat kuitenkin. Eikä koskaan yrittänytkään. Jos sattui herää yksin sängyssä, äänteli meidät paikalle. Illalla ja koko yön nukuin vieressä ja aamulla herättiin samaan aikaan. Tai vauva herätti mut. Siinä pystyi vielä köllöttelee pitkään, ei tarvinnut nousta mihinkään. Vauvojakin on kyllä erilaisia. Meidän liikkui paljon yleensäkin, mutta oli tosi varovainen.

Jos parisänky on jotain jenkkimallia ja tosi korkea ja vielä keskellä lattiaa, niin ei se sitten ole niin turvallinen tosiaan.

Yks vaihtoehto parempien yöunien takaamiseksi (jos siis vauva nukkuis parhaiten vieressä) on laittaa parisängyn patjat lattialle. Eipähän tarvi pelätä putoamista.

Lue lisää

Meillä on myöskin ollut tosi hankalaa tuo nukahtaminen, kesällä lykittiin illat pitkin pihoja vaunuissa, jotta suostui juomaan maitonsa. Ei kelvannut, vaikka sopi vatsalle ja oli nälkä, oli vain liian väsynyt. Myöhemmin suostui kyllä jo syömään illalla paremmin ja maitokin upposi, mutta vasta puolen tunnin - tunnin mesoamisen jälkeen sängyssä. Laitoimme tytön siis pinnasänkyyn ja menimme eri huoneeseen. Samassa huoneessa, jos olimme, nukkumisesta ei meinannutkaan tulla mitään. Olimme siis eri huoneessa, mahdollisimman hiljaa, ainoastaan tv:n häly ja sekin pienellä. Tytöllä on aina sängyssä muutama lelu, joilla se leikkii aamuisin ja iltaisin. Lelut auttoivat tyttöä olemaan huutamatta (jos huusi, oli nälkä eli maitoa lisää) ja lopulta tyttö nukahti aina leikkiinsä. Aiemmin tätä saattoi kestää tuntitolkulla, mutta hiljalleen aika alkoi lyhentyä. Nykyään (n. 1 v.) tyttö laitetaan sänkyynsä, hetken päästä juotan maidon (en siis ole imettänyt enää aikoihin, muista syistä johtuen) ja sitten jätän sänkyyn. Tyttö jää leikkimään leluillaan ja nukahtaa alle puolessa tunnissa, usein aika nopeastikin. Myöskään kotitöiden ääni ei haittaa enää mitään. Meillä oli ongelma aiemmin se, että tyttö on niin mahdottoman kiinnostunut kaikesta mahdollisesta, että ei yksinkertaisesti malttanut nukahtaa. Ilman leluja sängyssään taas tylsistyisi ja huutaisi siksi. On niin mahdottomasti virtaa.

sunnistusäityli kirjoitti:

Meillä on myöskin ollut tosi hankalaa tuo nukahtaminen, kesällä lykittiin illat pitkin pihoja vaunuissa, jotta suostui juomaan maitonsa. Ei kelvannut, vaikka sopi vatsalle ja oli nälkä, oli vain liian väsynyt. Myöhemmin suostui kyllä jo syömään illalla paremmin ja maitokin upposi, mutta vasta puolen tunnin - tunnin mesoamisen jälkeen sängyssä. Laitoimme tytön siis pinnasänkyyn ja menimme eri huoneeseen. Samassa huoneessa, jos olimme, nukkumisesta ei meinannutkaan tulla mitään. Olimme siis eri huoneessa, mahdollisimman hiljaa, ainoastaan tv:n häly ja sekin pienellä. Tytöllä on aina sängyssä muutama lelu, joilla se leikkii aamuisin ja iltaisin. Lelut auttoivat tyttöä olemaan huutamatta (jos huusi, oli nälkä eli maitoa lisää) ja lopulta tyttö nukahti aina leikkiinsä. Aiemmin tätä saattoi kestää tuntitolkulla, mutta hiljalleen aika alkoi lyhentyä. Nykyään (n. 1 v.) tyttö laitetaan sänkyynsä, hetken päästä juotan maidon (en siis ole imettänyt enää aikoihin, muista syistä johtuen) ja sitten jätän sänkyyn. Tyttö jää leikkimään leluillaan ja nukahtaa alle puolessa tunnissa, usein aika nopeastikin. Myöskään kotitöiden ääni ei haittaa enää mitään. Meillä oli ongelma aiemmin se, että tyttö on niin mahdottoman kiinnostunut kaikesta mahdollisesta, että ei yksinkertaisesti malttanut nukahtaa. Ilman leluja sängyssään taas tylsistyisi ja huutaisi siksi. On niin mahdottomasti virtaa.

Lue lisää

Suurin osa varmaan vielä riehuu vähän aikaa sängyssä. Oli se sitten perhepeti tai pinnasänky. Nukahtamishetken tulisi aina olla itkuton ja rauhallinen. Jokaisen pitää itse keksiä ne keinot, millä saadaan iltaunille käynti ilman itkuja. Monet tarvii syliä tai vieressä makaamista ja sitten nostetaan omaan sänkyyn tai jätetään siihen perhepetiin. Kun vauvan oma tahto vain kasvaa ja varsinkin 1 v synttäreiden jälkeen, nukahtamishetket käy vielä vaikeammiksi, jos on tottunut siihen, että aina huutaen ja itkien käydään unille. Pitää yrittää tehdä todellakin siitä nukahtamishetkestä hyvä. Aloittajan vauva ei halua maata yksin pinnasängyssä. Mikä ratkaisu siihen sitten? Pitää vain kokeilla eri keinoja. Koska se ei tule helpottamaan, se vaikeutuu vain oman tahdon lisääntyessä. Jos omaa tahtoa ja tempperamenttia on paljon ja luonne sellainen, ettei osaa nukahtaa yksin, siihen on hyvin vaikea opettaa. Eikä sellaiseen tarvitse opettaakaan.

varmaan........ kirjoitti:

Suurin osa varmaan vielä riehuu vähän aikaa sängyssä. Oli se sitten perhepeti tai pinnasänky. Nukahtamishetken tulisi aina olla itkuton ja rauhallinen. Jokaisen pitää itse keksiä ne keinot, millä saadaan iltaunille käynti ilman itkuja. Monet tarvii syliä tai vieressä makaamista ja sitten nostetaan omaan sänkyyn tai jätetään siihen perhepetiin. Kun vauvan oma tahto vain kasvaa ja varsinkin 1 v synttäreiden jälkeen, nukahtamishetket käy vielä vaikeammiksi, jos on tottunut siihen, että aina huutaen ja itkien käydään unille. Pitää yrittää tehdä todellakin siitä nukahtamishetkestä hyvä. Aloittajan vauva ei halua maata yksin pinnasängyssä. Mikä ratkaisu siihen sitten? Pitää vain kokeilla eri keinoja. Koska se ei tule helpottamaan, se vaikeutuu vain oman tahdon lisääntyessä. Jos omaa tahtoa ja tempperamenttia on paljon ja luonne sellainen, ettei osaa nukahtaa yksin, siihen on hyvin vaikea opettaa. Eikä sellaiseen tarvitse opettaakaan.

Lue lisää

Mitä tehdä kun lapsi ei nukahda? Tähänkään ei liene yksiselitteistä vastausta mutta erilaisia keinoja joilla voi yrittää ongelman ratkaista varmasti löytyy. Ensimmäiseksi kannattaa miettiä mikä voisi olla syynä nukahtamisvaikeuksiin. Onko lapsi liian virkeä, yliväsynyt, peloissaan jostakin, nälkäinen, kylmissään, kuumissaan tmvs.? Mitä voisi tehdä asian korjaamiseksi?

Paljon riippuu myös siitä minkä ikäinen lapsi on. Pieni lapsi ei vielä välttämättä ymmärrä selityksiä mutta isommalle lapselle voi asioita selittää ja "järkeillä". Erilaisia nukuttamistapoja on varmasti monia, ovathan perheetkin niin erilaisia.

Vauvan voi nukuttaa rinnalle ja se on ihan hyvä tapa nukuttaa isompaakin lasta. Tosin jotkin tahot ovat sitä mieltä, että jos lapsi nukahtaa rinnalle, hän yöllä herätessään vaatii saman tilanteen - eli rintaa - nukahtaakseen uudestaan. Toisaalta kaikki rinnalle illalla nukahtaneet lapset eivät yöllä herää takaisin rinnalle, herääminen lienee kuitenkin yksilöstä ja juuri hänen tarpeistaan kiinni.

Lapsen vierellä ollaan mikäli hän ei halua jäädä yksin (mikä on oletettavaa, onhan hän kuitenkin aina nukahtanut lähelle äitiä) ja alkuun onkin suotavaa, että lapsen kanssa ollaan kunnes hän nukahtaa. Alkuun nukahtamiseen saattaa mennä aikaa kauankin, koska tilanne on lapselle uusi ja hänen täytyy "opetella" uusi tapa nukahtaa. Kaikille ei tämäkään keino auta, silloin kannattaa antaa asian olla ja yrittää kenties myöhemmin uudestaan. Tai koittaa keksiä jonkin muun keinon.

Muutokset elämäntilanteessa voivat aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia, samoin uudet nukkumajärjestelyt. Jos lapsi vaikkapa siirretään omaan huoneeseen hän saattaa alkuun nukahtaa aivan normaalisti mutta myöhemmin voi tulla ongelmia. Lapsi ei jääkään nukahtamaan itsekseen tai nukahtaminen kestää tolkuttoman kauan jne. Usein auttaa kun vaihtaa nukkumaanmenorituaaleja. Voi koittaa tehdä asiat vaikkapa eri järjestyksessä kuin ennen. Myös uudet hienot jutut, kuten uusi "oikea" sänky, uusi "isojen" peitto tai oma tyyny voivat olla hyvä houkutin jäädä hyvillä mielin omaan sänkyyn nukahtamaan.

Iltarituaalit ovat useimmille lapsille erittäin tärkeitä ja osaltaan edesauttavat nukahtamista. Kaikki asiat kuuluu tehdä aina samalla tavalla ja uusia rituaaleja voi syntyä vaikkapa vahingossa. Rituaalien sarja saattaa myös kasvaa turhankin pitkäksi ja silloin voi olla paikallaan jostain päin alkaa karsimaan. Vaikka rituaalit ovatkin lapselle tärkeitä, joskus voi olla hyvä vaihtaa niitä tai tehdä asiat eri järjestyksessä jos nukkumaanmenosta meinaa tulla koettelemus. Liian rajuja muutoksia kannattaa välttää, muutoin tilanne saattaa pahentua paranemisen sijaan.

Hyvä keino rauhoittaa hetki ennen Nukkumattia on lukea iltasatu sylitysten tai vaikkapa antaa lapsen kuunnella unilauluja kasetilta (tai jotain muuta musiikkia, kenties lapsen lempparilevyä) kun hän pötköttää sängyssään. Apu voi löytyä myös hämärästä valaistuksesta, esim pistorasiaan kiinnitetystä yövalosta (7 Watin lamppu valaisee ihan kiitettävästi olematta kuitenkaan häiritsevä, vähempitehoisilla ei juuri ole muuta virkaa kuin osoittaa oikeaa suuntaa). Entäpä jos lapsi saisi hetken puuhailla itsekseen, vaikkapa lukea kirjoja sängyssä kunnes uni tulee? Äiti tai isä voi sitten myöhemmin käydä keräämässä kirjat pois sängystä ja peitellä ja sammuttaa valot. Tätä tarkoitusta varten kannattaa hankkia vaikkapa pieni pöytälamppu ja yöpöytä jos sellaisia ei ennestään ole.

Mikäli lapsi ei ilmiselvästi halua jäädä yksin nukahtamaan, lastenhuoneeseen voi hankkia nukuttajalle mukavan tuolin jossa hän voi vaikkapa lueskella sen aikaa kun lapsi nukahtaa. Tähän päästäkseen voi joutua muutaman illan tuolissa nököttämään pitkäänkin, varsinkin jos lapsi on aiemmin tottunut nukahtamaan pimeässä mutta silti vaatinut vanhemman läsnäoloa. Kattovaloa ei kannata pitää päällä vaan käyttää sitä pientä pöytälamppua tmvs. Kun tästä tavasta tulee tottumus, useimmat lapset nukahtavat melko pian petiin päästyään ja vanhempi voi jatkaa illan askareitaan pienen rauhoittumis- ja lukuhetken jälkeen.

Jos lapsen siirtäminen omaan huoneeseen ei ota onnistuakseen, vaan seuraus on nukahtamisvaikeuksia, iltaisia rähinöitä ja hampaiden kiristelyä, turhaa stressiä ja ahdistusta sekä lapselle, että vahemmille, kannattaa harkita asioiden palauttamista ennalleen ja koittaa muuttoa myöhemmin. Nukahtamishetken pitäisi aina olla positiivissävytteinen ja hyvä kokemus, jotta siitä ei myöhemminkään tulisi ongelmaa. Lapsella tulisi olla hyvä ja turvallinen olo, jotta hän voi huoletta nukahtaa.

Mikään näistä vinkeistä ei varmasti toimi toivotulla tavalla, mikäli lapsi ei ole valmis nukkumaan. Jos häntä ei vielä väsytä, on nukuttaminen turhaa. Toisaalta, yliväsyneen lapsen nukuttaminen saattaa myös olla yhtä tuskaa, eli olisi hyvä löytää se jokaiselle oma, oikea nukkumaanmenoaika. Toiset lapset - aivan kuten aikuisetkin - voivat olla aamuihmisiä, toiset iltaihmisiä. Ei liene olemassa mitään yleistä oikeaa lasten nukkumaanmenoaikaa, vaan jokaisella on oma rytminsä. Samoin lapset nukkuvat aamusta eri tavoin, kuka herää kuudelta kukkumaan, kuka vasta puolilta päivin.

Tästä voi tulla ongelmia, jos lapsen pitäisi herätä tiettyyn aikaan aamulla, esim. hoitoon menon takia. Illanvirkulle on varmasti vaikeaa herätä api aikaisin aamulla ja päivällä saattaa olla väsynyt. Myös vuorokautinen unentarve voi olla ongelma. Vähäuniselle voi olla vaikeaaa nukahtaa "ajoissa" illalla jos unikiintiö on täyttynyt jo yön aikana ja päiväkodissa pitää kuitenkin nukkua ne päiväunet. Jos lapsi kuitenkin tuntuu jaksavan hyvin valvotuista illoista huolimatta, voi lapsen antaa valvoa myöhäänkin. Illanvirkku voi paikata unentarvettaan päiväunilla ja vähäuninen ottaa aikaa takaisin unelta iltayöstä. Tämä taas voi olla ongelma vanhemmille. He kenties kaipaisivat omaa aikaa tai haluaisivat itse mennä nukkumaan hyvissä ajoin.

Silloin on valittava mitä haluaa tehdä. Virkeän lapsen nukuttaminen on vaikeaa ja hermostuttavaa ja saattaa kestää pitkäänkin. Sitten kello jo onkin vaikka kuinka paljon ja omille hommille ei loppujen lopuksi jää juuri aikaa. Yksi vaihtoehto on antaa lapsen valvoa ja tehdä sellaisia töitä joita voi tehdä vaikka lapsi siinä mukana valvookin. Tai sitten voi ottaa lapsen nukkumaan samaan huoneeseen itsensä kanssa ja nukahtaa kaikessa rauhassa ja antaa lapsen nukahtaa omia aikojaan. Joka tapauksessa, jos homma ei tunnu sujuvan, kannattaa kokeilla jotain muuta eikä jäädä kiristelemään hampaitaan ja rassaamaan hermojaan.

Mieli kannattaa pitää avoimena ja olla rohkea ja ennakkoluuloton kokeiluissaan. Ei kannata muodostaa mitään selkeää ja ehdotonta kuvaa siitä miten lasten kuuluu nukahtaa, milloin, missä ja kuinka. Silloin on vain vaikea irrottautua ikävästä ja toimimattomasta kuviosta ja ongelmien ratkaisu karkaa helposti käsistä. Olisi hyvä jos voisi pitää pään kylmänä ja olla hermostumatta pienelle hermosahalle. Koska silloin peli useimmiten menetetään kun kontrolli pettää. Sen jälkeen tilanne on kahta vaikempi saada rauhoittumaan ja nukahtaminen vain pitkittyy entisestään. Joskus voi auttaa kun antaa periksi ja lähtee lapsen mukaan. Kokeilee hänen tapaansa ja jos se auttaa, niin hyvä. Jos se ei toimi toivotulla tavalla, voit aina lopettaa ja palata takaisin lähtöruutuun.

nukuttaminen................. kirjoitti:

Mitä tehdä kun lapsi ei nukahda? Tähänkään ei liene yksiselitteistä vastausta mutta erilaisia keinoja joilla voi yrittää ongelman ratkaista varmasti löytyy. Ensimmäiseksi kannattaa miettiä mikä voisi olla syynä nukahtamisvaikeuksiin. Onko lapsi liian virkeä, yliväsynyt, peloissaan jostakin, nälkäinen, kylmissään, kuumissaan tmvs.? Mitä voisi tehdä asian korjaamiseksi?

Paljon riippuu myös siitä minkä ikäinen lapsi on. Pieni lapsi ei vielä välttämättä ymmärrä selityksiä mutta isommalle lapselle voi asioita selittää ja "järkeillä". Erilaisia nukuttamistapoja on varmasti monia, ovathan perheetkin niin erilaisia.

Vauvan voi nukuttaa rinnalle ja se on ihan hyvä tapa nukuttaa isompaakin lasta. Tosin jotkin tahot ovat sitä mieltä, että jos lapsi nukahtaa rinnalle, hän yöllä herätessään vaatii saman tilanteen - eli rintaa - nukahtaakseen uudestaan. Toisaalta kaikki rinnalle illalla nukahtaneet lapset eivät yöllä herää takaisin rinnalle, herääminen lienee kuitenkin yksilöstä ja juuri hänen tarpeistaan kiinni.

Lapsen vierellä ollaan mikäli hän ei halua jäädä yksin (mikä on oletettavaa, onhan hän kuitenkin aina nukahtanut lähelle äitiä) ja alkuun onkin suotavaa, että lapsen kanssa ollaan kunnes hän nukahtaa. Alkuun nukahtamiseen saattaa mennä aikaa kauankin, koska tilanne on lapselle uusi ja hänen täytyy "opetella" uusi tapa nukahtaa. Kaikille ei tämäkään keino auta, silloin kannattaa antaa asian olla ja yrittää kenties myöhemmin uudestaan. Tai koittaa keksiä jonkin muun keinon.

Muutokset elämäntilanteessa voivat aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia, samoin uudet nukkumajärjestelyt. Jos lapsi vaikkapa siirretään omaan huoneeseen hän saattaa alkuun nukahtaa aivan normaalisti mutta myöhemmin voi tulla ongelmia. Lapsi ei jääkään nukahtamaan itsekseen tai nukahtaminen kestää tolkuttoman kauan jne. Usein auttaa kun vaihtaa nukkumaanmenorituaaleja. Voi koittaa tehdä asiat vaikkapa eri järjestyksessä kuin ennen. Myös uudet hienot jutut, kuten uusi "oikea" sänky, uusi "isojen" peitto tai oma tyyny voivat olla hyvä houkutin jäädä hyvillä mielin omaan sänkyyn nukahtamaan.

Iltarituaalit ovat useimmille lapsille erittäin tärkeitä ja osaltaan edesauttavat nukahtamista. Kaikki asiat kuuluu tehdä aina samalla tavalla ja uusia rituaaleja voi syntyä vaikkapa vahingossa. Rituaalien sarja saattaa myös kasvaa turhankin pitkäksi ja silloin voi olla paikallaan jostain päin alkaa karsimaan. Vaikka rituaalit ovatkin lapselle tärkeitä, joskus voi olla hyvä vaihtaa niitä tai tehdä asiat eri järjestyksessä jos nukkumaanmenosta meinaa tulla koettelemus. Liian rajuja muutoksia kannattaa välttää, muutoin tilanne saattaa pahentua paranemisen sijaan.

Hyvä keino rauhoittaa hetki ennen Nukkumattia on lukea iltasatu sylitysten tai vaikkapa antaa lapsen kuunnella unilauluja kasetilta (tai jotain muuta musiikkia, kenties lapsen lempparilevyä) kun hän pötköttää sängyssään. Apu voi löytyä myös hämärästä valaistuksesta, esim pistorasiaan kiinnitetystä yövalosta (7 Watin lamppu valaisee ihan kiitettävästi olematta kuitenkaan häiritsevä, vähempitehoisilla ei juuri ole muuta virkaa kuin osoittaa oikeaa suuntaa). Entäpä jos lapsi saisi hetken puuhailla itsekseen, vaikkapa lukea kirjoja sängyssä kunnes uni tulee? Äiti tai isä voi sitten myöhemmin käydä keräämässä kirjat pois sängystä ja peitellä ja sammuttaa valot. Tätä tarkoitusta varten kannattaa hankkia vaikkapa pieni pöytälamppu ja yöpöytä jos sellaisia ei ennestään ole.

Mikäli lapsi ei ilmiselvästi halua jäädä yksin nukahtamaan, lastenhuoneeseen voi hankkia nukuttajalle mukavan tuolin jossa hän voi vaikkapa lueskella sen aikaa kun lapsi nukahtaa. Tähän päästäkseen voi joutua muutaman illan tuolissa nököttämään pitkäänkin, varsinkin jos lapsi on aiemmin tottunut nukahtamaan pimeässä mutta silti vaatinut vanhemman läsnäoloa. Kattovaloa ei kannata pitää päällä vaan käyttää sitä pientä pöytälamppua tmvs. Kun tästä tavasta tulee tottumus, useimmat lapset nukahtavat melko pian petiin päästyään ja vanhempi voi jatkaa illan askareitaan pienen rauhoittumis- ja lukuhetken jälkeen.

Jos lapsen siirtäminen omaan huoneeseen ei ota onnistuakseen, vaan seuraus on nukahtamisvaikeuksia, iltaisia rähinöitä ja hampaiden kiristelyä, turhaa stressiä ja ahdistusta sekä lapselle, että vahemmille, kannattaa harkita asioiden palauttamista ennalleen ja koittaa muuttoa myöhemmin. Nukahtamishetken pitäisi aina olla positiivissävytteinen ja hyvä kokemus, jotta siitä ei myöhemminkään tulisi ongelmaa. Lapsella tulisi olla hyvä ja turvallinen olo, jotta hän voi huoletta nukahtaa.

Mikään näistä vinkeistä ei varmasti toimi toivotulla tavalla, mikäli lapsi ei ole valmis nukkumaan. Jos häntä ei vielä väsytä, on nukuttaminen turhaa. Toisaalta, yliväsyneen lapsen nukuttaminen saattaa myös olla yhtä tuskaa, eli olisi hyvä löytää se jokaiselle oma, oikea nukkumaanmenoaika. Toiset lapset - aivan kuten aikuisetkin - voivat olla aamuihmisiä, toiset iltaihmisiä. Ei liene olemassa mitään yleistä oikeaa lasten nukkumaanmenoaikaa, vaan jokaisella on oma rytminsä. Samoin lapset nukkuvat aamusta eri tavoin, kuka herää kuudelta kukkumaan, kuka vasta puolilta päivin.

Tästä voi tulla ongelmia, jos lapsen pitäisi herätä tiettyyn aikaan aamulla, esim. hoitoon menon takia. Illanvirkulle on varmasti vaikeaa herätä api aikaisin aamulla ja päivällä saattaa olla väsynyt. Myös vuorokautinen unentarve voi olla ongelma. Vähäuniselle voi olla vaikeaaa nukahtaa "ajoissa" illalla jos unikiintiö on täyttynyt jo yön aikana ja päiväkodissa pitää kuitenkin nukkua ne päiväunet. Jos lapsi kuitenkin tuntuu jaksavan hyvin valvotuista illoista huolimatta, voi lapsen antaa valvoa myöhäänkin. Illanvirkku voi paikata unentarvettaan päiväunilla ja vähäuninen ottaa aikaa takaisin unelta iltayöstä. Tämä taas voi olla ongelma vanhemmille. He kenties kaipaisivat omaa aikaa tai haluaisivat itse mennä nukkumaan hyvissä ajoin.

Silloin on valittava mitä haluaa tehdä. Virkeän lapsen nukuttaminen on vaikeaa ja hermostuttavaa ja saattaa kestää pitkäänkin. Sitten kello jo onkin vaikka kuinka paljon ja omille hommille ei loppujen lopuksi jää juuri aikaa. Yksi vaihtoehto on antaa lapsen valvoa ja tehdä sellaisia töitä joita voi tehdä vaikka lapsi siinä mukana valvookin. Tai sitten voi ottaa lapsen nukkumaan samaan huoneeseen itsensä kanssa ja nukahtaa kaikessa rauhassa ja antaa lapsen nukahtaa omia aikojaan. Joka tapauksessa, jos homma ei tunnu sujuvan, kannattaa kokeilla jotain muuta eikä jäädä kiristelemään hampaitaan ja rassaamaan hermojaan.

Mieli kannattaa pitää avoimena ja olla rohkea ja ennakkoluuloton kokeiluissaan. Ei kannata muodostaa mitään selkeää ja ehdotonta kuvaa siitä miten lasten kuuluu nukahtaa, milloin, missä ja kuinka. Silloin on vain vaikea irrottautua ikävästä ja toimimattomasta kuviosta ja ongelmien ratkaisu karkaa helposti käsistä. Olisi hyvä jos voisi pitää pään kylmänä ja olla hermostumatta pienelle hermosahalle. Koska silloin peli useimmiten menetetään kun kontrolli pettää. Sen jälkeen tilanne on kahta vaikempi saada rauhoittumaan ja nukahtaminen vain pitkittyy entisestään. Joskus voi auttaa kun antaa periksi ja lähtee lapsen mukaan. Kokeilee hänen tapaansa ja jos se auttaa, niin hyvä. Jos se ei toimi toivotulla tavalla, voit aina lopettaa ja palata takaisin lähtöruutuun.

Lue lisää

Nukkuuko 9 kk omassa pinnasängyssä omassa huoneessa eri kerroksessa? Auttaisko pinnasängyn siirto takaisin vanhempien huoneeseen? Jos sitten kävisi helpommin nukkumaan, kun tietää, ettei jää yksin?

että........ kirjoitti:

Nukkuuko 9 kk omassa pinnasängyssä omassa huoneessa eri kerroksessa? Auttaisko pinnasängyn siirto takaisin vanhempien huoneeseen? Jos sitten kävisi helpommin nukkumaan, kun tietää, ettei jää yksin?

Lue lisää

1v 2kk - 1v 5kk iässä lapset oppii kiipeämään pois pinnasängystä. Siinä vaiheessa pinnasänky muuttuu ERITTÄIN vaaralliseksi, koska kiipeämisen jälkeen putoavat sieltä pää edellä alas.

Tuossa vaiheessahan siirrytään tuon putoamisriskin vuoksi tavalliseen lastensänkyyn. Ja siinä vaiheessa lapsi pääsee itse pois sängystä kesken iltanukutusten ja keskellä yötä herättyään. Siinä uusia ongelmia lisää tiedossa.

Eli ei niitä lapsia pysty telkeämään pinnasänkyyn kuin reilu 1 vuotiaaksi.

Lastensänky, sivuvaunu tai perhepeti on yli 1 vuotiaille yhtä turvallisia vaihtoehtoja sitten kaikki. Eli aivan hyvin voi 9 kk nukkua sivuvaunussa tai perhepedissäkin, jos toi pinnasänky on noin hankalaa!

jää.......... kirjoitti:

1v 2kk - 1v 5kk iässä lapset oppii kiipeämään pois pinnasängystä. Siinä vaiheessa pinnasänky muuttuu ERITTÄIN vaaralliseksi, koska kiipeämisen jälkeen putoavat sieltä pää edellä alas.

Tuossa vaiheessahan siirrytään tuon putoamisriskin vuoksi tavalliseen lastensänkyyn. Ja siinä vaiheessa lapsi pääsee itse pois sängystä kesken iltanukutusten ja keskellä yötä herättyään. Siinä uusia ongelmia lisää tiedossa.

Eli ei niitä lapsia pysty telkeämään pinnasänkyyn kuin reilu 1 vuotiaaksi.

Lastensänky, sivuvaunu tai perhepeti on yli 1 vuotiaille yhtä turvallisia vaihtoehtoja sitten kaikki. Eli aivan hyvin voi 9 kk nukkua sivuvaunussa tai perhepedissäkin, jos toi pinnasänky on noin hankalaa!

Lue lisää

Ihan turhaa on mulle sanoa, että nukuta perhepetiin jos pinnasänkyyn on noin vaikeeta. Lapsi ei rauhotu perhepetiin. Innostuu vaan kun luulee saavansa kaverin leikkeihinsä. Eli riehuminen ja huuto senkun yltyy. Eli tosiaan kuten jo aikaisemmin kirjotin, että perhepeti ei ole ratkaisu meidän ongelmiin eli siitä on turha toitottaa.

jää.......... kirjoitti:

1v 2kk - 1v 5kk iässä lapset oppii kiipeämään pois pinnasängystä. Siinä vaiheessa pinnasänky muuttuu ERITTÄIN vaaralliseksi, koska kiipeämisen jälkeen putoavat sieltä pää edellä alas.

Tuossa vaiheessahan siirrytään tuon putoamisriskin vuoksi tavalliseen lastensänkyyn. Ja siinä vaiheessa lapsi pääsee itse pois sängystä kesken iltanukutusten ja keskellä yötä herättyään. Siinä uusia ongelmia lisää tiedossa.

Eli ei niitä lapsia pysty telkeämään pinnasänkyyn kuin reilu 1 vuotiaaksi.

Lastensänky, sivuvaunu tai perhepeti on yli 1 vuotiaille yhtä turvallisia vaihtoehtoja sitten kaikki. Eli aivan hyvin voi 9 kk nukkua sivuvaunussa tai perhepedissäkin, jos toi pinnasänky on noin hankalaa!

Lue lisää

siis millä tavoin niin pieni lapsi oppii kiipeämään pinnasängystä pois?

Kyllä luulisi reunan korkeuden riittävän pidemmälle kuin puolitoistavuotiaaksi...

Meillä 2 vuotias lapsi. Alusta saakka oli selvää, että nukutetaan aina ilman poikkeuksia - ei tullut ikinä mieleenkään, että hereillä olevan vauvan voisi jättää yksin saamaan unen päästä kiinni. Nukuttaja eli Äiti kävi samaan aikaan nukkumaan kuin vauva. Tästä muodostui ihan kiva rutiini. Koskaan ei olla menty itkun tai huudon tai protestoinnin kanssa nukkumaan. Ja me olemme täysin varmoja, että tämä yhdessä nukkumaan käyminen perhepetiin (vaikka äiti nousee ylös nukahtamisen jälkeen) on ollut se juttu, että nukkumaanmeno sujuu hyvin. Itse nukahtaminen voi kestää 10min-1 tunnin, mutta vain pyöriskelee vieressä ilman itkuja. Muuten on tosi tempperamenttinen tapaus ja omaa tahtoa näytetään vähän väliä päivällä, mutta on ihanaa, kun ollaan osattu tulkita vauvaamme ja lastamme niin, että hän ilmiselvästi tarvitsee nukuttajan ja kun ollaan kuunneltu vaistojamme tämä nukutus sujuu hyvin. Jos perhepeti on liian ahdas, voi vauvan pinnasängyn tai lastensängyn laittaa parisänkyyn kiinni.
Vauvan eikä pienen lapsen tulekaan osata nukahtaa yksin. Siis biologisesti katsottuna.

Unohda tosiaan nämä lastenkasvatusoppaat, koska niissä monesti korostetaan länsimaalaisittain varhaista itsenäistymistä ja vanhempien tehokasta oman ajan käyttöä.
Tutustu vaikkapa tähän:
http://www.vauva.info/foorumi/index.php?showtopic=2047

Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.

Aikakäsitys kehittyy hitaasti. 5-vuotias osaa odottaa seuraavaan päivään, 10-vuotias pystyy odottamaan "seuraavaan synttäriin", ja vasta aikuisena ihminen pystyy suhteuttamaan pidempiä ajanjaksoja koko elämäänsä nähden.

Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään.

Valkoihoisten amerikkalaisvanhempien ja guatemalalaisten maya-intiaanien jälkeläisten vauvojen nukkumistavat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Maya-vauvat nukahtavat silloin kun heitä alkaa nukuttaa ja nukkuvat yhdessä äitinsä kanssa. Isä ja perheen muut sisarukset nukkuvat lähellä tai samassa vuoteessa. Äidit eivät pidä lukua yöimetyksistä, koska eivät häiriinny niistä.

Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja.

Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä.

Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas. Esimerkiksi maya-kulttuurissa vauvaa ei kasvateta itsenäisyyteen, koska ajatellaan, että vauvasta on vain huolehdittava, eikä häntä sen kummemmin tarvitse opettaa ennen kuin hän oppii kommunikoimaan. Länsimaissa uni koetaan yksityisenä rauhoittumisen tilana, mayoille ja japanilaisille yksinnukkuminen on koettelemus. Länsimaissa perheiden yhteisnukkumista pidetään outona ja jopa syntisenä, kun taas muissa kulttuureissa länsimaista tapaa nukuttaa lapset yksin pidetään vanhempien vastuuttomuutena ja jopa eräänlaisena laiminlyönnin muotona.

Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat. Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. McKenna on tarkkaillut vähintäänkin satoja äiti-lapsipareja unilaboratoriossaan ja on havainnut saman kaavan yhä uudelleen ja uudelleen.

McKennan mukaan vauvojen unta säätelee samassa huoneessa ja sängyssä nukkuvien hengitys, vauva tahdistuu äidin (yleensä vauvan vieressä nukkuja on äiti) hengityksestä ja liikkeistä. Tämä ilmiö saattaa olla yhteydessä kätkytkuolemiin, joskin niihin vaikuttavat todennäköisesti lukuisat muutkin tekijät. On kuitenkin viitteitä siitä, että joissain tapauksissa yksin nukkuva vauva saattaa vaipua liian syvään uneen, koska hänellä ei ole vierellään "tahdistajaa".

HUS UNIKOULU SIVUILLA:

Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6–10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin – ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.

Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä.

Tässä erityisen vaikeassa vaiheessa vauvat tarvitsevat paljon apua omien tunteiden säätelyssä. He tarvitsevat läsnäoloa, mutta omien unensäätelymekanismien vahvistamiseksi yön ja päivän pitämistä selkeästi erillään, selvästi toisistaan erottuvina.

Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus. Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin.

Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että siirtymäkohde tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa. Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta. Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa. Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.

Tosi paljon lisää tietoa tästä:
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,82...,6444,6445,7649

näin............ kirjoitti:

Meillä 2 vuotias lapsi. Alusta saakka oli selvää, että nukutetaan aina ilman poikkeuksia - ei tullut ikinä mieleenkään, että hereillä olevan vauvan voisi jättää yksin saamaan unen päästä kiinni. Nukuttaja eli Äiti kävi samaan aikaan nukkumaan kuin vauva. Tästä muodostui ihan kiva rutiini. Koskaan ei olla menty itkun tai huudon tai protestoinnin kanssa nukkumaan. Ja me olemme täysin varmoja, että tämä yhdessä nukkumaan käyminen perhepetiin (vaikka äiti nousee ylös nukahtamisen jälkeen) on ollut se juttu, että nukkumaanmeno sujuu hyvin. Itse nukahtaminen voi kestää 10min-1 tunnin, mutta vain pyöriskelee vieressä ilman itkuja. Muuten on tosi tempperamenttinen tapaus ja omaa tahtoa näytetään vähän väliä päivällä, mutta on ihanaa, kun ollaan osattu tulkita vauvaamme ja lastamme niin, että hän ilmiselvästi tarvitsee nukuttajan ja kun ollaan kuunneltu vaistojamme tämä nukutus sujuu hyvin. Jos perhepeti on liian ahdas, voi vauvan pinnasängyn tai lastensängyn laittaa parisänkyyn kiinni.
Vauvan eikä pienen lapsen tulekaan osata nukahtaa yksin. Siis biologisesti katsottuna.

Unohda tosiaan nämä lastenkasvatusoppaat, koska niissä monesti korostetaan länsimaalaisittain varhaista itsenäistymistä ja vanhempien tehokasta oman ajan käyttöä.
Tutustu vaikkapa tähän:
http://www.vauva.info/foorumi/index.php?showtopic=2047

Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.

Aikakäsitys kehittyy hitaasti. 5-vuotias osaa odottaa seuraavaan päivään, 10-vuotias pystyy odottamaan "seuraavaan synttäriin", ja vasta aikuisena ihminen pystyy suhteuttamaan pidempiä ajanjaksoja koko elämäänsä nähden.

Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään.

Valkoihoisten amerikkalaisvanhempien ja guatemalalaisten maya-intiaanien jälkeläisten vauvojen nukkumistavat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Maya-vauvat nukahtavat silloin kun heitä alkaa nukuttaa ja nukkuvat yhdessä äitinsä kanssa. Isä ja perheen muut sisarukset nukkuvat lähellä tai samassa vuoteessa. Äidit eivät pidä lukua yöimetyksistä, koska eivät häiriinny niistä.

Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja.

Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä.

Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas. Esimerkiksi maya-kulttuurissa vauvaa ei kasvateta itsenäisyyteen, koska ajatellaan, että vauvasta on vain huolehdittava, eikä häntä sen kummemmin tarvitse opettaa ennen kuin hän oppii kommunikoimaan. Länsimaissa uni koetaan yksityisenä rauhoittumisen tilana, mayoille ja japanilaisille yksinnukkuminen on koettelemus. Länsimaissa perheiden yhteisnukkumista pidetään outona ja jopa syntisenä, kun taas muissa kulttuureissa länsimaista tapaa nukuttaa lapset yksin pidetään vanhempien vastuuttomuutena ja jopa eräänlaisena laiminlyönnin muotona.

Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat. Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. McKenna on tarkkaillut vähintäänkin satoja äiti-lapsipareja unilaboratoriossaan ja on havainnut saman kaavan yhä uudelleen ja uudelleen.

McKennan mukaan vauvojen unta säätelee samassa huoneessa ja sängyssä nukkuvien hengitys, vauva tahdistuu äidin (yleensä vauvan vieressä nukkuja on äiti) hengityksestä ja liikkeistä. Tämä ilmiö saattaa olla yhteydessä kätkytkuolemiin, joskin niihin vaikuttavat todennäköisesti lukuisat muutkin tekijät. On kuitenkin viitteitä siitä, että joissain tapauksissa yksin nukkuva vauva saattaa vaipua liian syvään uneen, koska hänellä ei ole vierellään "tahdistajaa".

HUS UNIKOULU SIVUILLA:

Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6–10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin – ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.

Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä.

Tässä erityisen vaikeassa vaiheessa vauvat tarvitsevat paljon apua omien tunteiden säätelyssä. He tarvitsevat läsnäoloa, mutta omien unensäätelymekanismien vahvistamiseksi yön ja päivän pitämistä selkeästi erillään, selvästi toisistaan erottuvina.

Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus. Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin.

Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että siirtymäkohde tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa. Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta. Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa. Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.

Tosi paljon lisää tietoa tästä:
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,82...,6444,6445,7649

Lue lisää

eiköhän se tullut jo aimmin selväksi, ettei perhepeti tai vastaava tule ap:llä millään tavoin kyseeseen... jo riittää copypastaaminen ja paasaminen perhepedistä, kiitos!

copypastecopypastecopypaste... kirjoitti:

eiköhän se tullut jo aimmin selväksi, ettei perhepeti tai vastaava tule ap:llä millään tavoin kyseeseen... jo riittää copypastaaminen ja paasaminen perhepedistä, kiitos!

ap:n pitää löytää omat konstinsa. Vinkkejä voi lukea, jos sieltä löytyis sopivia juttuja.

Monilla pinnasänkyyn nukuttajilla näyttää olevan paljon enemmän ongelmia kuin niillä, joiden vauvat nukkuu sivuvaunussa pinnasängyssään tai jopa perhepedissä.

Jos sivuvaunu tai perhepeti ei jostain syystä sovi, on nukuttaminen paljon hankalampaa. Nukuttajan täytyy istua vieressä, kaataa vauvaa vaakatasoon, nostella itkevää vauvaa pois, laskea taas alas tehdäkseen sen kohta taas uudelleen. Mikä rumba! Itse en ikinä ryhtyisi moiseen.

Toki on vauvoja, jotka nukahtavat helposti sinne pinnasänkyyn, mutta suurimmalla osalla tulee tämä tahtojen taistelu viimeistään siinä 9 kk tienoolla, kun oma tahto lisääntyy valtavasti. Silloin jotkut vauvat pistävät kampoihin, kun eivät halua sinne pinnasänkyyn.

Ja kyllä - 1 v 2 kk - 1 v 6 kk välillä lapset oppivat kiipeämään pinnasängystä omin päin pois vaikka nukkumisalusta olisi niin alhaalla kuin mahdollista. Silloin on miltei pakko siirtyä lastensänkyyn tai ottaa laita pois. Niin se vain menee. Pinnasänky on sitten tuon kiipeämis-putoamisvaaran takia aika vaarallinen.

samaa mieltä edellisen kanssa. En oikein ymmärrä niitä, joille perhepeti ei muka sovi. Ihme selityksiä. Perhepeti on se, mikä on VAUVALLE PARASTA. Perhepeti tai sivuvaunu yleensä takaavat helpommat iltanukutukset ja yöt ilman itkuja ja huutoja. Näin se vain menee.

No, tehköön sitten elämästänsä hankalaa.

näin.......... kirjoitti:

samaa mieltä edellisen kanssa. En oikein ymmärrä niitä, joille perhepeti ei muka sovi. Ihme selityksiä. Perhepeti on se, mikä on VAUVALLE PARASTA. Perhepeti tai sivuvaunu yleensä takaavat helpommat iltanukutukset ja yöt ilman itkuja ja huutoja. Näin se vain menee.

No, tehköön sitten elämästänsä hankalaa.

Lue lisää

Aika mielenkiintonen ajattelutapa jos vauva ei nuku vieressä niin VANHEMMAT TEKEVÄT ELÄMÄSTÄÄN HANKALAA. Jos äiti on kokeillu perhepetiä eikä saa siinä vauvaa nukkumaan niin sillon perhepeti ei ole paras vaihtoehto. MIKÄ SOPII YHDELLE EI VÄLTTÄMÄTTÄ SOVI TOISELLE. VAUVOJAKIN on erilaisia, tunnen yhden joka nukkui pinnasängyssä eikä todellakaan suostunu nukkumaan äidin vieressä innostui vain repimään äitiä hiuksista. Eli aivan turha yleistää, että perhepeti olis kaikille vauvoille parasta. Ymmärtäkäämme toisiamme ja se että olemme kaikki erilaisia ja kaikilla perheillä on eri tarpeet. Alkuperäisen ehkä tulisi ymmärtää se että vauvalla vaan on sellainen kausi että nukkuminen on hankalaa, esim. uudet taidot valvottavat pientä ihmistä. Ihmettelen tässä nyt edellisen vastausta että äiti on heti syyllinen itse ahdinkoonsa jos ei saa edellisen kirjoittamaa perhepetiä toimimaan. Jos äiti on sen kokeillu ja huonoksi havainnut niin thats it ja sit pitää löytää joku toinen ratkaisu. Nukkuisko esim. vaunuihin paremmin??

Mie vain kirjoitti:

Aika mielenkiintonen ajattelutapa jos vauva ei nuku vieressä niin VANHEMMAT TEKEVÄT ELÄMÄSTÄÄN HANKALAA. Jos äiti on kokeillu perhepetiä eikä saa siinä vauvaa nukkumaan niin sillon perhepeti ei ole paras vaihtoehto. MIKÄ SOPII YHDELLE EI VÄLTTÄMÄTTÄ SOVI TOISELLE. VAUVOJAKIN on erilaisia, tunnen yhden joka nukkui pinnasängyssä eikä todellakaan suostunu nukkumaan äidin vieressä innostui vain repimään äitiä hiuksista. Eli aivan turha yleistää, että perhepeti olis kaikille vauvoille parasta. Ymmärtäkäämme toisiamme ja se että olemme kaikki erilaisia ja kaikilla perheillä on eri tarpeet. Alkuperäisen ehkä tulisi ymmärtää se että vauvalla vaan on sellainen kausi että nukkuminen on hankalaa, esim. uudet taidot valvottavat pientä ihmistä. Ihmettelen tässä nyt edellisen vastausta että äiti on heti syyllinen itse ahdinkoonsa jos ei saa edellisen kirjoittamaa perhepetiä toimimaan. Jos äiti on sen kokeillu ja huonoksi havainnut niin thats it ja sit pitää löytää joku toinen ratkaisu. Nukkuisko esim. vaunuihin paremmin??

Lue lisää

meillä se on ainakin hankalaa jos koittaa perhepedissä nukkua,ite en saa yöllä todellakaan nukutuksi,kun en saa olla sellasissa asennoissa joissa normaalisti nukkuisin,pelkään että isä jyrää vauvan,koska niin levoton nukkuja(siis molemmat,lapsi ja isä) .vauva hamuu tissiä melkein koko ajan jos nukkuis mun vieressa,ja nukkuis varmaan tissi suussa koko yön!

oli se vielä sillon helppoa kun vauva ei liikkunut,mutta nykyään ei tulis kuuloonkaan!

huhhuh,ihme perhepti tuputtajia täällä!

_luna_ kirjoitti:

meillä se on ainakin hankalaa jos koittaa perhepedissä nukkua,ite en saa yöllä todellakaan nukutuksi,kun en saa olla sellasissa asennoissa joissa normaalisti nukkuisin,pelkään että isä jyrää vauvan,koska niin levoton nukkuja(siis molemmat,lapsi ja isä) .vauva hamuu tissiä melkein koko ajan jos nukkuis mun vieressa,ja nukkuis varmaan tissi suussa koko yön!

oli se vielä sillon helppoa kun vauva ei liikkunut,mutta nykyään ei tulis kuuloonkaan!

huhhuh,ihme perhepti tuputtajia täällä!

Lue lisää

Kun täällä jatkuvasti törmää sellaiisin, että vauva ei nukahda pinnasänkyyn, mutta nukahtaa kyllä viereen tai syliin. Mutta viereen tai syliin ei haluta "opettaa". Silloin vanhemmat tekevät mielestäni elämästään hankalaa. Jos pinnasänkyyn nukuttaminen on noin hankalaa, niin silloin se ei ole toimiva tapa ja on syytä miettiä eri tapoja!

Vieressä nukkuvan vauvan voi nukuttaa syliin tai viereen eli vaihtoehtoja on paljon enemmän. Mutta omassa pinnasängyssä nukkuvan vauvaa ei periaatteessa voi nukuttaa noin, koska silloin yöllä heräämispaikka on totaalisen eri, kuin nukahtamishetkellä ja se lisää vauvan hätäännystä nopeasti ja lisää yöitkuja ja iltanukahtamisvaikeuksia, kun ei tiedä mihin "katoaa" nukahdettuaan (jos nukahtaa viereen mutta herää yksin pinnasängystään). Vertaa: nukahtaisit itse sänkyyn, mutta heräät olohuoneen sohvalta.

Yksi tosi hyvä vaihtoehto on edelleen se SIVUVAUNU = pinnasänky yksi laita poistettuna. Siinä on tilaa kaikille ja vauvan nukuttaminen voi olla helpompaa, kun itse voi maata vieressä niinkuin esimerkkinä, että nyt maataan näin ja nukutaan. Ja yölliset rauhoitukset sujuvat myös ilman ylösnousua. Ihme pinnasänky-hysteriaa täällä. Ihan kuin ainut keino olisi pinnasänky.

törmää sellaisiin...... kirjoitti:

Kun täällä jatkuvasti törmää sellaiisin, että vauva ei nukahda pinnasänkyyn, mutta nukahtaa kyllä viereen tai syliin. Mutta viereen tai syliin ei haluta "opettaa". Silloin vanhemmat tekevät mielestäni elämästään hankalaa. Jos pinnasänkyyn nukuttaminen on noin hankalaa, niin silloin se ei ole toimiva tapa ja on syytä miettiä eri tapoja!

Vieressä nukkuvan vauvan voi nukuttaa syliin tai viereen eli vaihtoehtoja on paljon enemmän. Mutta omassa pinnasängyssä nukkuvan vauvaa ei periaatteessa voi nukuttaa noin, koska silloin yöllä heräämispaikka on totaalisen eri, kuin nukahtamishetkellä ja se lisää vauvan hätäännystä nopeasti ja lisää yöitkuja ja iltanukahtamisvaikeuksia, kun ei tiedä mihin "katoaa" nukahdettuaan (jos nukahtaa viereen mutta herää yksin pinnasängystään). Vertaa: nukahtaisit itse sänkyyn, mutta heräät olohuoneen sohvalta.

Yksi tosi hyvä vaihtoehto on edelleen se SIVUVAUNU = pinnasänky yksi laita poistettuna. Siinä on tilaa kaikille ja vauvan nukuttaminen voi olla helpompaa, kun itse voi maata vieressä niinkuin esimerkkinä, että nyt maataan näin ja nukutaan. Ja yölliset rauhoitukset sujuvat myös ilman ylösnousua. Ihme pinnasänky-hysteriaa täällä. Ihan kuin ainut keino olisi pinnasänky.

Lue lisää

JOS AP kirjoitti näin,niin miksi sitäkin pitää vielä tuputtaa?!

"Myös sivuvaunu on meidän kohdalla ihan täysin out eli sieltäkin saattaa tipahtaa. Ideana tuo sivuvaunu on varmasti hyvä vastasyntyneelle, joka ei vielä liiku lainkaan, mutta ei toimi ainakaan meidän 9 kuukauden ikäisellä."

joillain se pinnasänky nyt vaan on ainut keino,jos lapsi rihaantuu/meinaa tippua perhepedistä tai sivuvaunusta!

törmää sellaisiin...... kirjoitti:

Kun täällä jatkuvasti törmää sellaiisin, että vauva ei nukahda pinnasänkyyn, mutta nukahtaa kyllä viereen tai syliin. Mutta viereen tai syliin ei haluta "opettaa". Silloin vanhemmat tekevät mielestäni elämästään hankalaa. Jos pinnasänkyyn nukuttaminen on noin hankalaa, niin silloin se ei ole toimiva tapa ja on syytä miettiä eri tapoja!

Vieressä nukkuvan vauvan voi nukuttaa syliin tai viereen eli vaihtoehtoja on paljon enemmän. Mutta omassa pinnasängyssä nukkuvan vauvaa ei periaatteessa voi nukuttaa noin, koska silloin yöllä heräämispaikka on totaalisen eri, kuin nukahtamishetkellä ja se lisää vauvan hätäännystä nopeasti ja lisää yöitkuja ja iltanukahtamisvaikeuksia, kun ei tiedä mihin "katoaa" nukahdettuaan (jos nukahtaa viereen mutta herää yksin pinnasängystään). Vertaa: nukahtaisit itse sänkyyn, mutta heräät olohuoneen sohvalta.

Yksi tosi hyvä vaihtoehto on edelleen se SIVUVAUNU = pinnasänky yksi laita poistettuna. Siinä on tilaa kaikille ja vauvan nukuttaminen voi olla helpompaa, kun itse voi maata vieressä niinkuin esimerkkinä, että nyt maataan näin ja nukutaan. Ja yölliset rauhoitukset sujuvat myös ilman ylösnousua. Ihme pinnasänky-hysteriaa täällä. Ihan kuin ainut keino olisi pinnasänky.

Lue lisää

JOS AP kirjoitti näin,niin miksi sitäkin pitää vielä tuputtaa?!

"Myös sivuvaunu on meidän kohdalla ihan täysin out eli sieltäkin saattaa tipahtaa. Ideana tuo sivuvaunu on varmasti hyvä vastasyntyneelle, joka ei vielä liiku lainkaan, mutta ei toimi ainakaan meidän 9 kuukauden ikäisellä."

joillain se pinnasänky nyt vaan on ainut keino,jos lapsi rihaantuu/meinaa tippua perhepedistä tai sivuvaunusta!

jännä kun ei mene päähän....