Joulu tuli, oli ja meni. Se oli ehkä viimeinen kulutusjuhla moneen vuoteen. Tänä jouluna ei oikein tiennyt, oliko isänmaallisempaa kuluttaa vai säästää.
Todennäköisesti tehtiin molempia. Tänä jouluna ne säästivät, joilla olisi ollut varaa kuluttaakin, mutta ne törsäsivät, joiden olisi pitänyt panna jotain pahan päivän varallekin. Teet niin tai näin, aina väärinpäin. Mutta mahdolliset laiminlyönnit voi vielä korjata - tai synnintekoa jatkaa - heittäytymällä täysillä alennusmyynteihin mukaan. Muuten tämä on ainakin joillekin yrityksille se ”viimeinen joulu”.
l
Kulunut vuosi oli monessa suhteessa erikoinen ajanjakso. Alkuvuodesta lilluttiin vielä poikkeuksellisen pitkän korkeasuhdanteen harhaisissa jälkimainingeissa. Utuista tunnelmaa häiritsi hieman vain päättymätön keskustelu ilmastomuutoksesta.
Kovin harva rohkeni curling-kansanedustaja Markku Uusipaavalniemen tapaan maalata piruja seinälle ja ennustaa maailmantalouden romahdusta vuoden lopulle. Finanssikriisi puhkesi joka tapauksessa jo alkusyksystä, ja pörssikurssit ovat olleet vapaassa pudotuksessa pian vuoden.
Talouden uhkakuvat ovat olleet jo kauan uutisvirran kärjessä hallitsevana elementtinä, vaikka monta muutakin merkittävää uutistapahtumaa tähän vuoteen mahtuu.
l
Pekingin olympiakisat oli erittäin epäonnistunut tapahtuma, sillä se onnistui upeudellaan häivyttämään kokonaan Kiinan ihmisoikeusongelmat. Yhdysvaltain vaalitaistelu ja mustan Barack Obaman valinta presidentiksi oli niin historiallista, ettei sitä vielä muutama vuosikymmen sitten olisi voinut uskoa todeksi. Naisen valinta USA:n presidentiksi jäi vielä tulevaisuuden historiaan.
Yhtä lailla uskomatonta oli, että Suomi-nimisessä hyvinvointivaltiossa Jokelan kaltainen koulutragedia voi vajaan vuoden kuluttua toistua Kauhajoella! Samalla poistui harha, että kansainvälistä Pisa-kunniaa pokanneessa koululaitoksessamme olisi kaikki hyvin.
Tämän mustan uutisen vastapainoksi presidentti Martti Ahtisaari sai onneksi vastaanottaa Nobelin rauhanpalkinnon. Hän jos kukaan oli sen ansainnut. Sitä paitsi eipähän mennyt rauhanpalkinto tällä kertaa turhan vaatimattomalle miehelle, tälle suomettumisen ajan ilmielävälle tuotteelle, joka haikailee enää vain taistolaisrippeiden puhdistusta.
l
Politiikassa tapahtui sinänsä sellainen merkittävä muutos, että kokoomus otti porvarikentässä niskalenkin keskustasta ja nousi mielipidetiedusteluissa ilmeisesti pysyvämminkin suurimmaksi puolueeksi. Kokoomuksen lennon voi katkaista korkeintaan talouden taantuman syveneminen synkäksi lamaksi, sillä nuorekkaan kokoomusjohdon jalat ovat olleet jo nyt aika ajoin tukevasti ilmassa. Keskusta uhkaa vajota alle 20 prosentin puolueeksi.
Sdp:n uuden puheenjohtajan Jutta Urpilaisen unelmahöttö ei purrut vielä erityisen hyvin, mutta mimmi petraa kyllä koko ajan. Sdp:n tavoite on selvä: kokoomuksenkin ohittaminen. Se vaatii muutakin kuin ikäihmisten terveyspalveluista puhumista. Jos nuoret hakeutuvat vain vihreisiin ja kokoomukseen, muiden puolueiden horisontissa hehkuu lähinnä iltarusko.
Vihreille ei näytä sinänsä jääneen muuta kuin myötäilijän rooli Matti Vanhasen porvarihallituksessa. Puheenjohtaja Tarja Cronberg räpsyttelee silmiään aina yhtä viehkeä hymy kasvoillaan, tapahtuupa mitä tahansa. Kun Anni Sinnemäki ottanee vihreiden komennon keväällä, puolueen ilme saa hieman hämillisyyttä ja puhe korostunutta artikulointia.
l
Vuoden poliittinen komeetta on kuitenkin perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini, jonka pää ei kuitenkaan näin suurta menestystä kestänyt. Vuoden lopulla Soini uhkasi lähteä eurovaaliehdokkaaksi keräämään kansalta äänet, mutta mahdollisesta valinnastaan huolimatta hän panisi Brysseliin vain varamiehensä.
Tämäntapaista temppupolitiikkaa ja kansanvallan halveksuntaa on viimeksi nähty vain Paavo Väyryseltä, joka katsoo maailmaa aina oman napansa kautta. Soini sentään tuskin on vielä niin sairas, että hän todella lähtee pelkäksi jänikseksi eurovaaleihin. Varmaan hän taas pelleilee median ja valitettavasti samalla myös kansan kustannuksella.
Ei taida Soini sittenkään kasvaa vakavasti otettavaksi poliitikoksi. Hän nauttii pelkästä protestoinnista.
l
Mediamaailman uskomattomin uutinen tänä vuonna oli, kun Alma Media perui Johanna Korhoselta Lapin Kansan päätoimittajuuden, kun kävi ilmi, että hän elää parisuhteessa naisen kanssa. Se prosessi oli sekä hyvin huvittava että sangen surullinen.
Samaa voidaan sanoa Rkp:n ministerin Astrid Thorsin ja kumppanien protestoinnista nuuskan puolesta! Kun puolueen näkyvimmäksi kampanjaksi nousee nuuskaamisen puolustaminen, sellainen puolue on aika turhake.
Todennäköisesti tehtiin molempia. Tänä jouluna ne säästivät, joilla olisi ollut varaa kuluttaakin, mutta ne törsäsivät, joiden olisi pitänyt panna jotain pahan päivän varallekin. Teet niin tai näin, aina väärinpäin. Mutta mahdolliset laiminlyönnit voi vielä korjata - tai synnintekoa jatkaa - heittäytymällä täysillä alennusmyynteihin mukaan. Muuten tämä on ainakin joillekin yrityksille se ”viimeinen joulu”.
l
Kulunut vuosi oli monessa suhteessa erikoinen ajanjakso. Alkuvuodesta lilluttiin vielä poikkeuksellisen pitkän korkeasuhdanteen harhaisissa jälkimainingeissa. Utuista tunnelmaa häiritsi hieman vain päättymätön keskustelu ilmastomuutoksesta.
Kovin harva rohkeni curling-kansanedustaja Markku Uusipaavalniemen tapaan maalata piruja seinälle ja ennustaa maailmantalouden romahdusta vuoden lopulle. Finanssikriisi puhkesi joka tapauksessa jo alkusyksystä, ja pörssikurssit ovat olleet vapaassa pudotuksessa pian vuoden.
Talouden uhkakuvat ovat olleet jo kauan uutisvirran kärjessä hallitsevana elementtinä, vaikka monta muutakin merkittävää uutistapahtumaa tähän vuoteen mahtuu.
l
Pekingin olympiakisat oli erittäin epäonnistunut tapahtuma, sillä se onnistui upeudellaan häivyttämään kokonaan Kiinan ihmisoikeusongelmat. Yhdysvaltain vaalitaistelu ja mustan Barack Obaman valinta presidentiksi oli niin historiallista, ettei sitä vielä muutama vuosikymmen sitten olisi voinut uskoa todeksi. Naisen valinta USA:n presidentiksi jäi vielä tulevaisuuden historiaan.
Yhtä lailla uskomatonta oli, että Suomi-nimisessä hyvinvointivaltiossa Jokelan kaltainen koulutragedia voi vajaan vuoden kuluttua toistua Kauhajoella! Samalla poistui harha, että kansainvälistä Pisa-kunniaa pokanneessa koululaitoksessamme olisi kaikki hyvin.
Tämän mustan uutisen vastapainoksi presidentti Martti Ahtisaari sai onneksi vastaanottaa Nobelin rauhanpalkinnon. Hän jos kukaan oli sen ansainnut. Sitä paitsi eipähän mennyt rauhanpalkinto tällä kertaa turhan vaatimattomalle miehelle, tälle suomettumisen ajan ilmielävälle tuotteelle, joka haikailee enää vain taistolaisrippeiden puhdistusta.
l
Politiikassa tapahtui sinänsä sellainen merkittävä muutos, että kokoomus otti porvarikentässä niskalenkin keskustasta ja nousi mielipidetiedusteluissa ilmeisesti pysyvämminkin suurimmaksi puolueeksi. Kokoomuksen lennon voi katkaista korkeintaan talouden taantuman syveneminen synkäksi lamaksi, sillä nuorekkaan kokoomusjohdon jalat ovat olleet jo nyt aika ajoin tukevasti ilmassa. Keskusta uhkaa vajota alle 20 prosentin puolueeksi.
Sdp:n uuden puheenjohtajan Jutta Urpilaisen unelmahöttö ei purrut vielä erityisen hyvin, mutta mimmi petraa kyllä koko ajan. Sdp:n tavoite on selvä: kokoomuksenkin ohittaminen. Se vaatii muutakin kuin ikäihmisten terveyspalveluista puhumista. Jos nuoret hakeutuvat vain vihreisiin ja kokoomukseen, muiden puolueiden horisontissa hehkuu lähinnä iltarusko.
Vihreille ei näytä sinänsä jääneen muuta kuin myötäilijän rooli Matti Vanhasen porvarihallituksessa. Puheenjohtaja Tarja Cronberg räpsyttelee silmiään aina yhtä viehkeä hymy kasvoillaan, tapahtuupa mitä tahansa. Kun Anni Sinnemäki ottanee vihreiden komennon keväällä, puolueen ilme saa hieman hämillisyyttä ja puhe korostunutta artikulointia.
l
Vuoden poliittinen komeetta on kuitenkin perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini, jonka pää ei kuitenkaan näin suurta menestystä kestänyt. Vuoden lopulla Soini uhkasi lähteä eurovaaliehdokkaaksi keräämään kansalta äänet, mutta mahdollisesta valinnastaan huolimatta hän panisi Brysseliin vain varamiehensä.
Tämäntapaista temppupolitiikkaa ja kansanvallan halveksuntaa on viimeksi nähty vain Paavo Väyryseltä, joka katsoo maailmaa aina oman napansa kautta. Soini sentään tuskin on vielä niin sairas, että hän todella lähtee pelkäksi jänikseksi eurovaaleihin. Varmaan hän taas pelleilee median ja valitettavasti samalla myös kansan kustannuksella.
Ei taida Soini sittenkään kasvaa vakavasti otettavaksi poliitikoksi. Hän nauttii pelkästä protestoinnista.
l
Mediamaailman uskomattomin uutinen tänä vuonna oli, kun Alma Media perui Johanna Korhoselta Lapin Kansan päätoimittajuuden, kun kävi ilmi, että hän elää parisuhteessa naisen kanssa. Se prosessi oli sekä hyvin huvittava että sangen surullinen.
Samaa voidaan sanoa Rkp:n ministerin Astrid Thorsin ja kumppanien protestoinnista nuuskan puolesta! Kun puolueen näkyvimmäksi kampanjaksi nousee nuuskaamisen puolustaminen, sellainen puolue on aika turhake.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoittajan ikiomia asenteita naamioituina totuudelliseen dokumentaariseen kaapuun.
Muutahan siitä ei tarvitse sanoakkaan.
sukupuolta olevan henkilön kanssa!
Astrid Thors voi työntää nuuskaa ryppyseen vanhuksen ruotsalaiseen perseeseensä ja ulvoa kuutamolle! Muuhun siitä ministeristä ei ole ikinä ollutkaan!