Eikö ole yksinkertaistamista esittää darwinismi ja älykäs suunnitelma ainoina vaihtoehtoina? Vaikka evoluutiobiologiaan kuuluu myös oppi yhteisestä polveutumisesta, se ei ole sen keskeisin väite. Keskeisin väite evoluutiobiologiassa on ennemminkin se, että ohjaamattomat fysikaaliset prosessit olisivat riittäviä synnyttämään biologisen kompleksisuuden ja monimuotoisuuden. Evoluutiobiologialla on isosti aukkoja täytettävänä. Ohjaamattomien fysikaalisten prosessien on kyettävä kolmeen asiaan: perimän siirtoon, satunnaismuutoksiin ja luonnonvalintaan. Jotta jokin muutos perimässä säilyisi, on sillä oltava valintaetu (tai sen on kromosomissa liityttävä muutokseen, jolla on tuo valintaetu). Satunnaisesti muuttuvaa voivat olla perimän siirto (joka taas voi olla geneettinen tai epigeneettinen), lamarckistinen evoluutio (rakenne tai funktio ilman genomimuutosta), neodarwinismin pohjana oleva satunnainen genomivirhe, Lynn Margulisin symbiogeneettinen evoluutio (eril.eliöiden yhdessä muodostamat hybridiorganismit), itseorganisaatioprosessit, geneettinen ajautuminen (drift), horisontaalinen geeninsiirto ja säätelygeenien(domeenit) toiminta.
Perimän siirto ja sen satunnaismuutokset ovat kuitenkin pääaihe. Margulisin mukaan symbiogeneesi on evoluution moottori, satunnaismuutosten lähde, eivät suinkaan satunnaiset geenivirheet, kuten neodarwinismi opettaa. Ernst Mayr, neodarwinismin oppi-isä, ei silti vastusta(nut) ajatusta, koska Margulis ei kajoa darwinismin ytimeen eli luonnonvalintaan. Darwinin teoria koskee nimenomaan luonnonvalintaa, ei muuntelua tai perimän siirtoa. Valinnalle ei ole naturalismissa vaihtoehtoja. Jos muuntelulle tai perimän siirrolle on muita mekanismeja, Darwinin teoria ei kata niitä.
Mikä muu valinnan ohella voisi koordinoida sukupolvien yli kaikkea satunnaista perimäaineksen muutosta(yllä kuvatuin mekanismein)? Stuart Kauffman, itseorganisaatioteoreetikko kirjoittaa (At Home in the Universe): ”Biologit uskovat ylpeinä luonnonvalinnan olevan se näkymätön käsi, joka on vastuussa luonnon hienosta kudelmasta; he pitävät valintaa biologisen järjestyksen sieluna. Jos biologialla tänään on jokin kuningasajatus, kuulitte sen juuri.” Alvin Plantinga puolestaan sanoo: ”Jos materialismi on totta, niin darwinismi on ainoa peli, jota pelataan (the only game in town). Phillip Johnson: ”Jos materialismi on totta, jonkin darwinismin kaltaisen on myös oltava totta, vieläpä riippumatta todisteista, koska muuta selitystä yhden alkukopioitujan tekemälle luonnon monimuotoisuudelle ei silloin voi olla. Jos taas materialismi ei ole totta, on tämäkin naturalistinen selitys pätemätön.”
Selection- ja intelligence-sanoissa yhteinen indoeurooppalainen kantasana on lec ja lig, joka merkitsee koota, ryhmitellä, ja siis valita (tarkoittanee valita osa ryhmään ja jättää osa ulkopuolelle). (Äly on kyky tehdä valintoja. Onko luonnonvalinta riittävän ”älykäs” valitsemaan näkemämme luonnon kompleksisuuden, vai tarvitaanko siihen luovaa älykkyyttä). Darwinin aikoihin asti kykyä valita pidettiin ilman muuta vain suunnittelijoiden ominaisuutena, koska niillä/heillä oli vapaa tahto ja riippumaton valinnanvapaus, kuin myös tietoisina olioina kyky nähdä valintojensa seuraukset. Darwin, esittäessään tietoisen valinnan tilalle tarkoitusta vailla olevia luonnonvoimia, tuli tehneeksi ajattelun historian suurimman huijauksen. Luonnollinen prosessi ei valitse. Kaikki mitä luonnonvalinta tekee, on rajoittaa satunnaisesti muuttuneen perimän ekspressiota fenotyypissä poistamalla heikoimmin sopeutuneet (fit). Valinta jarruttaa satunnaisvaihtelua, oikeammin estää haitallisen sattuman yleistymistä. Lisäksi valinta vaikuttaa fenotyyppiin, ei suoraan perimään, jolloin hyväkin satunnaismutaatio karsiutuu, ellei sillä ole välitöntä valintaetua. Kahden sokean prosessin: valinnan ja sattuman, on siis selitettävä tämä kaikki, suunnitelmallisuus - ilman suunnittelijaa.
Piispa Francisco Ayala laulaa kuoron mukana, mutta kompastuu kasukkaansa (vaikkei taatusti itse sitä huomaa): ”Darwinin suursaavutus oli osoittaa, että luonnon järjestys on selitettävissä luonnon omilla prosesseilla, valinnalla, ilman että tarvitsee turvautua luojaan tai muuhun ulkopuoliseen tekijään.” Naulan kantaan(!), sanoo Dembski. Jos siis luoja ainoastaan saattaa käyttää darwinismia esittääkseen tuotantoaan, niin darwinismin ei tarvitse lainkaan turvautua luojaan selittääkseen biodiversiteetin. Jos siis luoja olisi tehnyt luontoon jotain darwinistisella mekanismilla, niin darwinismi ei koskaan esitä, eikä edes pysty esittämään, että luonto tai osa siitä olisi itse asiassa suunniteltu. Design, vaikka sellaista olisikin, pysyisi näkymättömissä. (Piispojen koulutukseen ehkä ei kuulu tietää, mitä biologiassa tarkoitetaan ”selittämisellä”, ja tämäkin kirkonmies muiden teologien tavoin on luonnontieteissä liian ”hyväuskoinen”, mikä hyve juuri tässä ei kuitenkaan pue edes kirkonmiestä.)
Design voidaan siis asettaa darwinismin ”huipulle”(yläkäsitteeksi), mutta integroida noita kahta ei voi. Kenneth Miller kirjassaan Finding Darwin´s God kirjoittaa: ”Kvantti-indeterminismi voisi sallia Jumalan vaikutuksen perustavalla tavalla ilman, että tuota vaikutusta mitenkään tieteen keinoin voitaisiin havaita. Vaikutus voisi olla mutaatioiden syntyminen, yksittäisten neuronien aktivaatio tai vaikka solujen tai organismien elossapysyminen satunnaisen radioaktiivisen hajoamisen vuoksi.” Tämähän ei muuttaisi yhtään luonnonlakia eikä tieteen saavutusta, mutta pitäisi Millerin ”kvanttiaukkojen Jumalan” pysyvästi tutkimuksen saavuttamattomissa.
Teologien lähestymistapa Jumalan vaikutuksiin luonnossa on erottaa primaarit (ensisijaiset) syyt (filosofeille ja teologeille) ja sekundaariset (toissijaiset) syyt(luonnontieteilijöille). Tiede käsittelee sitten näitä sekundaarisia syitä omina käsitteinään ilman, että mitään perimmäisiä syitä tai Jumalan tarkoituksia tarvitsee etsiä. Silloin ei myöskään tarvitse keksiä mekanismeja, miten Jumala ehkä vaikuttaisi sekundaarisiin syihin tehdessään suunnitelmia. Primaarien ja sekundaaristen syiden erottaminen tekee siten jumalallisen vaikuttamisen tieteelle sekä näkymättömäksi että irrelevantiksi. Gould yrittää samaa aselepoa tieteen ja uskonnon välille käsitteellään ”Nonoverlapping Magisteria”. Komplementarismi yleensäkin valtaa alaa tiede-uskonto-keskusteluissa. (Suomessa prof. emer. Antti Eskola esittää tähän mallina psykologiasta tuttua ns vaihduntakuviota). Suurimman osan teologeista agenda on, jos ei nyt metafyysinen , niin kylläkin metodologinen naturalismi, mikä tarkoittaa enemmistön mielipiteen mukaan menemistä.
Miljoonasta ihmisestä, joiden tehtävä on heitellä lanttia ja poistua rivistä heti, kun saavat klaavan, ainoastaan yksi on jäljellä kahdenkymmenen varvin jälkeen. Darwinismin agendana on, että ajoittain sattuma tuottaa tulosta ja että ajoittain tulos siirtyy valinnan avulla (tai oikeammin siitä huolimatta) perimässä eteenpäin. Kolmen miljardin vuoden lantinheittelyn ja valinnan väistelyn tulos on tänään näkyvä biodiversiteetti ja luonnon kompleksisuus. Yhtä vähän kuin ainoa jäljellä oleva lantinheittäjä on muita fiksumpi, yhtä vähän tämän luonnon katsotaan olevan tulosta mistään älyllisestä prosessista. Luonnon katsotaan olevan tulos todennäköisyydestä, ei luovuudesta.
Darwinismi siis sulkee pois designin todellisuudelle irrelevanttina, luonnon ulkopuolisena, tutkijalle näkymättömänä, ei välttämättä näkyvin metafyysisin argumentein. Silloin darwinismi on ainoa luonnonselitys. Ainoa todellinen haastaja tieteessä sille on teoria, joka kykenee havaitsemaan designiä luonnossa tieteellisin metodein ja joka konkreettisesti löytää sitä biologiasta. Lisäksi kilpailevan hypoteesin on osoitettava darwinismin komponentit, periytyminen,satunnaismuutokset ja valinta, kykenemättömiksi tiettyihin luonnon ilmiöihin. Vielä edellytetään, että korvaava mekanismi on erittäin epätodennäköisesti syntynyt darwiniaanisella mekanismilla, koska muutoin se olisi vain darwinismin erikoistapaus. Pelkkä epätodennäköisyys ei kuitenkaan kelpaa, koska erittäin epätodennäköisiä asioita sattuu kaiken aikaa. Korvaavan mekanismin on kyettävä tuottamaan juuri tiettyihin funktioihin (lukkoihin) sopivia spesifisiä malleja (avaimia). Spesifisyys YNNÄ kompleksisuus samassa rakenteessa on suunnittelun sormenjälki. Kun siis darwinismille on tarve etsiä vaihtoehtoa, on ainoa looginen johtopäätös design, jonka ydin on täsmennetty monimutkaisuus. Kaupungissa pelataan siis kahta peliä, kaikki muut ovat epäkiinnostavia variantteja näistä.
Darwinismi ei ole ainoa vaihtoehto. Älykäs suunnittelu ja darwinismi ovat vaihtoehdot. Jotta darwinismi olisi totta, olisi materialismin oltava totta, mikä ei suinkaan ole syitä ja merkityksiä etsivän tieteen väistämätön johtopäätös. Vaan se on ennemminkin ideologia, joka voi tukahduttaa aidon tieteellisen uteliaisuuden.
Perimän siirto ja sen satunnaismuutokset ovat kuitenkin pääaihe. Margulisin mukaan symbiogeneesi on evoluution moottori, satunnaismuutosten lähde, eivät suinkaan satunnaiset geenivirheet, kuten neodarwinismi opettaa. Ernst Mayr, neodarwinismin oppi-isä, ei silti vastusta(nut) ajatusta, koska Margulis ei kajoa darwinismin ytimeen eli luonnonvalintaan. Darwinin teoria koskee nimenomaan luonnonvalintaa, ei muuntelua tai perimän siirtoa. Valinnalle ei ole naturalismissa vaihtoehtoja. Jos muuntelulle tai perimän siirrolle on muita mekanismeja, Darwinin teoria ei kata niitä.
Mikä muu valinnan ohella voisi koordinoida sukupolvien yli kaikkea satunnaista perimäaineksen muutosta(yllä kuvatuin mekanismein)? Stuart Kauffman, itseorganisaatioteoreetikko kirjoittaa (At Home in the Universe): ”Biologit uskovat ylpeinä luonnonvalinnan olevan se näkymätön käsi, joka on vastuussa luonnon hienosta kudelmasta; he pitävät valintaa biologisen järjestyksen sieluna. Jos biologialla tänään on jokin kuningasajatus, kuulitte sen juuri.” Alvin Plantinga puolestaan sanoo: ”Jos materialismi on totta, niin darwinismi on ainoa peli, jota pelataan (the only game in town). Phillip Johnson: ”Jos materialismi on totta, jonkin darwinismin kaltaisen on myös oltava totta, vieläpä riippumatta todisteista, koska muuta selitystä yhden alkukopioitujan tekemälle luonnon monimuotoisuudelle ei silloin voi olla. Jos taas materialismi ei ole totta, on tämäkin naturalistinen selitys pätemätön.”
Selection- ja intelligence-sanoissa yhteinen indoeurooppalainen kantasana on lec ja lig, joka merkitsee koota, ryhmitellä, ja siis valita (tarkoittanee valita osa ryhmään ja jättää osa ulkopuolelle). (Äly on kyky tehdä valintoja. Onko luonnonvalinta riittävän ”älykäs” valitsemaan näkemämme luonnon kompleksisuuden, vai tarvitaanko siihen luovaa älykkyyttä). Darwinin aikoihin asti kykyä valita pidettiin ilman muuta vain suunnittelijoiden ominaisuutena, koska niillä/heillä oli vapaa tahto ja riippumaton valinnanvapaus, kuin myös tietoisina olioina kyky nähdä valintojensa seuraukset. Darwin, esittäessään tietoisen valinnan tilalle tarkoitusta vailla olevia luonnonvoimia, tuli tehneeksi ajattelun historian suurimman huijauksen. Luonnollinen prosessi ei valitse. Kaikki mitä luonnonvalinta tekee, on rajoittaa satunnaisesti muuttuneen perimän ekspressiota fenotyypissä poistamalla heikoimmin sopeutuneet (fit). Valinta jarruttaa satunnaisvaihtelua, oikeammin estää haitallisen sattuman yleistymistä. Lisäksi valinta vaikuttaa fenotyyppiin, ei suoraan perimään, jolloin hyväkin satunnaismutaatio karsiutuu, ellei sillä ole välitöntä valintaetua. Kahden sokean prosessin: valinnan ja sattuman, on siis selitettävä tämä kaikki, suunnitelmallisuus - ilman suunnittelijaa.
Piispa Francisco Ayala laulaa kuoron mukana, mutta kompastuu kasukkaansa (vaikkei taatusti itse sitä huomaa): ”Darwinin suursaavutus oli osoittaa, että luonnon järjestys on selitettävissä luonnon omilla prosesseilla, valinnalla, ilman että tarvitsee turvautua luojaan tai muuhun ulkopuoliseen tekijään.” Naulan kantaan(!), sanoo Dembski. Jos siis luoja ainoastaan saattaa käyttää darwinismia esittääkseen tuotantoaan, niin darwinismin ei tarvitse lainkaan turvautua luojaan selittääkseen biodiversiteetin. Jos siis luoja olisi tehnyt luontoon jotain darwinistisella mekanismilla, niin darwinismi ei koskaan esitä, eikä edes pysty esittämään, että luonto tai osa siitä olisi itse asiassa suunniteltu. Design, vaikka sellaista olisikin, pysyisi näkymättömissä. (Piispojen koulutukseen ehkä ei kuulu tietää, mitä biologiassa tarkoitetaan ”selittämisellä”, ja tämäkin kirkonmies muiden teologien tavoin on luonnontieteissä liian ”hyväuskoinen”, mikä hyve juuri tässä ei kuitenkaan pue edes kirkonmiestä.)
Design voidaan siis asettaa darwinismin ”huipulle”(yläkäsitteeksi), mutta integroida noita kahta ei voi. Kenneth Miller kirjassaan Finding Darwin´s God kirjoittaa: ”Kvantti-indeterminismi voisi sallia Jumalan vaikutuksen perustavalla tavalla ilman, että tuota vaikutusta mitenkään tieteen keinoin voitaisiin havaita. Vaikutus voisi olla mutaatioiden syntyminen, yksittäisten neuronien aktivaatio tai vaikka solujen tai organismien elossapysyminen satunnaisen radioaktiivisen hajoamisen vuoksi.” Tämähän ei muuttaisi yhtään luonnonlakia eikä tieteen saavutusta, mutta pitäisi Millerin ”kvanttiaukkojen Jumalan” pysyvästi tutkimuksen saavuttamattomissa.
Teologien lähestymistapa Jumalan vaikutuksiin luonnossa on erottaa primaarit (ensisijaiset) syyt (filosofeille ja teologeille) ja sekundaariset (toissijaiset) syyt(luonnontieteilijöille). Tiede käsittelee sitten näitä sekundaarisia syitä omina käsitteinään ilman, että mitään perimmäisiä syitä tai Jumalan tarkoituksia tarvitsee etsiä. Silloin ei myöskään tarvitse keksiä mekanismeja, miten Jumala ehkä vaikuttaisi sekundaarisiin syihin tehdessään suunnitelmia. Primaarien ja sekundaaristen syiden erottaminen tekee siten jumalallisen vaikuttamisen tieteelle sekä näkymättömäksi että irrelevantiksi. Gould yrittää samaa aselepoa tieteen ja uskonnon välille käsitteellään ”Nonoverlapping Magisteria”. Komplementarismi yleensäkin valtaa alaa tiede-uskonto-keskusteluissa. (Suomessa prof. emer. Antti Eskola esittää tähän mallina psykologiasta tuttua ns vaihduntakuviota). Suurimman osan teologeista agenda on, jos ei nyt metafyysinen , niin kylläkin metodologinen naturalismi, mikä tarkoittaa enemmistön mielipiteen mukaan menemistä.
Miljoonasta ihmisestä, joiden tehtävä on heitellä lanttia ja poistua rivistä heti, kun saavat klaavan, ainoastaan yksi on jäljellä kahdenkymmenen varvin jälkeen. Darwinismin agendana on, että ajoittain sattuma tuottaa tulosta ja että ajoittain tulos siirtyy valinnan avulla (tai oikeammin siitä huolimatta) perimässä eteenpäin. Kolmen miljardin vuoden lantinheittelyn ja valinnan väistelyn tulos on tänään näkyvä biodiversiteetti ja luonnon kompleksisuus. Yhtä vähän kuin ainoa jäljellä oleva lantinheittäjä on muita fiksumpi, yhtä vähän tämän luonnon katsotaan olevan tulosta mistään älyllisestä prosessista. Luonnon katsotaan olevan tulos todennäköisyydestä, ei luovuudesta.
Darwinismi siis sulkee pois designin todellisuudelle irrelevanttina, luonnon ulkopuolisena, tutkijalle näkymättömänä, ei välttämättä näkyvin metafyysisin argumentein. Silloin darwinismi on ainoa luonnonselitys. Ainoa todellinen haastaja tieteessä sille on teoria, joka kykenee havaitsemaan designiä luonnossa tieteellisin metodein ja joka konkreettisesti löytää sitä biologiasta. Lisäksi kilpailevan hypoteesin on osoitettava darwinismin komponentit, periytyminen,satunnaismuutokset ja valinta, kykenemättömiksi tiettyihin luonnon ilmiöihin. Vielä edellytetään, että korvaava mekanismi on erittäin epätodennäköisesti syntynyt darwiniaanisella mekanismilla, koska muutoin se olisi vain darwinismin erikoistapaus. Pelkkä epätodennäköisyys ei kuitenkaan kelpaa, koska erittäin epätodennäköisiä asioita sattuu kaiken aikaa. Korvaavan mekanismin on kyettävä tuottamaan juuri tiettyihin funktioihin (lukkoihin) sopivia spesifisiä malleja (avaimia). Spesifisyys YNNÄ kompleksisuus samassa rakenteessa on suunnittelun sormenjälki. Kun siis darwinismille on tarve etsiä vaihtoehtoa, on ainoa looginen johtopäätös design, jonka ydin on täsmennetty monimutkaisuus. Kaupungissa pelataan siis kahta peliä, kaikki muut ovat epäkiinnostavia variantteja näistä.
Darwinismi ei ole ainoa vaihtoehto. Älykäs suunnittelu ja darwinismi ovat vaihtoehdot. Jotta darwinismi olisi totta, olisi materialismin oltava totta, mikä ei suinkaan ole syitä ja merkityksiä etsivän tieteen väistämätön johtopäätös. Vaan se on ennemminkin ideologia, joka voi tukahduttaa aidon tieteellisen uteliaisuuden.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin monta sanaa peräkkäin, eikä ainoatakaan ajatusta.
"...Ohjaamattomien fysikaalisten prosessien on kyettävä kolmeen asiaan: perimän siirtoon, satunnaismuutoksiin ja luonnonvalintaan."
- Perimän siirto: (epätäydellinen) DNA:n kopioituminen sukusoluissa.
- Satunnaismuutokset: Mutaatiot ja geneettinen ajautuminen
- Luonnonvalinta: Ympäristö valintapainetta/valintapaineita aiheuttavine muuttujineen.
Siinä se on.
Mahtaa ottaa päähän, että Michael Behelle, että William Dembskille riittää nuo mainiosti.
Jumalia, Taikajimiä, puutarhatonttuja eikä ID-roskaa ei tarvita, siitä Behe ja Dembski ovat eri mieltä.
"...Selection- ja intelligence-sanoissa yhteinen indoeurooppalainen kantasana on lec ja lig, joka merkitsee koota,..."
(Voi herran pieksut mitä aivottomuutta...)
> Niin monta sanaa peräkkäin, eikä ainoatakaan ajatusta.
Hahaa! Ajatukset olivat vain liian kehittyneitä sinun älykkyysosamäärällesi.
Ei, vaan "ajatuksesi" liikkuivat tuolla n. 10-vuotiaan oppimattoman ja oppimiskyvyttömän, pimeää pelkäävän pikkulapsen tasolla.
Taitaa kummallakin viirata. Ja olkinukkeja sataa.
Itse kyllä samaistun enempi as32: een. Olen lukenut Dembskiä ja pidän hänen terävästä tyylistään. as32:ssa on jotain joka tuo Dembskin terävyyden mieleen.
Olet siis lukenut Dembskiä?
"Management summary:
Dembski on hihhuli, joka ei halua edes tietää mitään mistään muusta "tieteestä" kuin kreationismista. "
Oletko samaa mieltä viestiketjun aloittajan kanssa siitä, että ID-"teorian" kannattajana William Dembski on joutunut maailmanlaajuisen yliopistojen, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, lääketehtaiden, Yhdysvaltain liittovaltion, EU:n ja nyt vielä kaiken huipuksi, Skepsis ry:n muodostaman salaliiton kohteeksi?
Dembski saattaa olla pätevä, tai ehkä paremmin, on SAATTANUT olla pätevä matemaatikkona, mutta hänen nykyinen positionsa hihhuli-"yliopiston" (Southwestern Babtist Theological Seminary) filosofian luennoitsijana ei *aivan* tue hänen "objektiivisuuttaan" tutkijana, eikä myöskään hänen julkaisuhistoriansa ID-"teorian" suhteen...
Eikä Dembski ole myöskään julkaissut mitään merkittävää populaarititeteellisen "The Design Inference (1998)" -opuksensa jälkeen.
(The Design Revolution, Intelligent Design, Answering the Toughest Questions about Intelligent Design (2004), Intelligent Design: The Bridge between Science and Theology. (1999),No Free Lunch: Why Specified Complexity Cannot Be Purchased without Intelligence.(2002),
olivat lähinnä uskonnollisia pamfletteja, eivät edes populaaritieteellisiä julkaisuja)
Mielenkiintoista Dembskin ID-"teoriaan" liittyvän tuottavuuden kannalta onkin se, että hänen tuottavuutensa katkesi kuin kananlento v. 2005 Dover-oikeudenkäynnnin jälkeen...
Luulisi, että hänen nykyinen positionsa antaisi hänelle mahdollisuuden kehittää ID-"teoriaa" edes hieman...
"Naturalismi johtaa väistämättä epäjumalien palvontaan...Epäjumalien palvonta alkaa, kun unohdamme, että ämä on Jumalan maailma ja että mitään ei tapahdu ilman Hänen lupaansa. Kiusauksena on aina kääntyä kohti itseämme ja hukata jumalallinen perspektiivi. Tämä voi tapahtua masennuksen, itsepetoksen tai paheiden takia. Tällä tavoin löydämme vain persoonattoman, ankarien välttämättömyyksien ja oikkujen maailman. Paras toivomme on tehdä rauha tämän naturalisoidun maailman kanssa, sopeutua siihen niin, että voimme minimoida kärsimyksemme ja maksimoida nautintomme. Mutta lopulta haluamme jättää tämän maailman, koska sen tarjoamat nautinnot ja kärsimykset ovat vähäpätöisiä ja perimmäinen todellisuus on vain luontoa hallitsevat lait.
Raamattu käyttää monia sanoja ja kielikuvia luonnehtiessaan epäjumalien palvontaa, mutta osuvin niistä on TYHMYYS. Mikä voisi olla tyhmempää kuin korottaa se, mikä on toiseksi parasta, parhaan edelle. On kuin pitäisi Shakespearen teosten kustantajaa parempana kuin itse Shakespearea tai kultaisia munia parempana kuin hanhea, joka munii kultamunat. Koska luomakunta on niin ihmeellinen, on helppo ymmärtää, miksi ihastumme siihen. Mutta, kuten Maksimos Tunnustaja muistuttaa meitä teoksessaan Four Centuries of Love, "Jos luomakunta on näin ihmeellinen, kuinka paljon ihmeellisempi on sen Luoja?" Luomakunta on hyvä ja jopa sangen hyvä. Mutta se ei ole paras. Jumala on paras. Itse asiassa Jumala on niin paljon parempi kuin toiseksi paras, että on yksinkertaisesti pöyristyttävää antaa millekään Jumalaan verrattavaa arvovaltaa.
Naturalismia on ilmassa, jota hengitämme. Se täyttää kulttuurimme ilmapiirin. Näemme sen aina, kun uskon mysteerit tehdään naurunalaisiksi. Näemme sen aina, kun Avara luonto-ohjelma antaa kunnian jostakin ihmettelyn kohteesta luonnolle Jumalan sijaan. Näemme sen aina, kun psykologit väittävät selvittäneensä kaikkien ongelmiemme syyt mutta unohtavat, että olemme langenneita olentoja, jotka on luotu Jumalan kuviksi. Näemme sen valitettavasti aina, kun unohdamme Jumalan ja palvomme luotua enemmän kuin Luojaa." (Lainaus kirjasta Älykkään suunnitelman idea, silta luonnontieteen ja teologian välillä. William A. Dembski)
Kuvittelitko IKINÄ kykeneväsi esittämään paremman esimerkin taikauskostasi kuin tuon aivottoman vuodatuksesi?
Onnitteluni!
Olet raketteja ilmaan laukova, neonputkia loistava, värillisiä auringonvarjoja heiluttava AITO taikauskoinen perushihhuli, joka ei tiedä, eikä edes halua tietää maailmasta muuta kuin mitä saarnaajaasi haluavat sinun tietää.
Onnitteluni jälleen!
***
Naturalismia on ilmassa, jota hengitämme. Se täyttää kulttuurimme ilmapiirin. Näemme sen aina, kun uskon mysteerit tehdään naurunalaisiksi. Näemme sen aina, kun Avara luonto-ohjelma antaa kunnian jostakin ihmettelyn kohteesta luonnolle Jumalan sijaan. Näemme sen aina, kun psykologit väittävät selvittäneensä kaikkien ongelmiemme syyt mutta unohtavat, että olemme langenneita olentoja, jotka on luotu Jumalan kuviksi. Näemme sen valitettavasti aina, kun unohdamme Jumalan ja palvomme luotua enemmän kuin Luojaa." (Lainaus kirjasta Älykkään suunnitelman idea, silta luonnontieteen ja teologian välillä. William A. Dembski)
***
Kyllä, naturalismia on kaikkialla ja mm. "Avara luonto" esittää naturalismin ihmeitä komeasti.
Raamattu sen sijaan on vanha ristiriitainen kirjoituskokoelma, joka on pääosin satua.
Jumala sen sijaan on täysin satua. Jumala ei tee mitään, ei ole missään eikä vaikuta mitenkään. Jumalaa ei yksinkertaisesti ole olemassa - ei ennen eikä jälkeen naturalismia.
"Eikö ole yksinkertaistamista esittää darwinismi ja älykäs suunnitelma ainoina vaihtoehtoina"
Mitä on darwinismi? Jos tarkoitat sillä evoluutioteoriaa, niin vastaus kysymykseen on kyllä. Vaikka evoluutioteoria todistettaisiin heti huomenna 100% varmuudella vääräksi, älykkään suunnitelman idea ei samalla tulisi yhtään enempää todistetummaksi. Älykkään suunnitelman idea tarvii omia todisteita, tällä hetkellä niitä on nolla.
Et ilmeisesti huomannut tuolla aiemmassa ketjussa kirjoittamaani kysymystä, tai unohdit vastata, joten kopioin sen tänne.
Sinä kirjoitit näin;
"Sen sijaan ateistmi on hyvin irrationaalista ja oikeastaan täysin lapsellista! "
Ja minun kysymyksiä tässä;
"Tarkentaisitko hieman mitä tarkoitat tällä? Sinä ilmeisesti itsekin olet ateisti tuhansien eri jumalien suhteen. Miksi niin, jos se kuitenkin on hyvin irrationaalista ja lapsellista?
Olisiko sinulla jokin todiste jonkin jumalan olemassaolosta tai siitä että kyseessä on juuri sinun jumalasi?
Kiitos jo etukäteen vastauksista."
Eli miltäosin elämänkatsomukselliseen filosofiaan löyhästi perustuva näkemys on ristiriidassa biologian kanssa? Jos unohdamme puhtaaseen tietämättömyyteen ja välinpitämättömyyteen perustuvat huuhaa väittet.
"Keskeisin väite evoluutiobiologiassa on ennemminkin se, että ohjaamattomat fysikaaliset prosessit olisivat riittäviä synnyttämään biologisen kompleksisuuden ja monimuotoisuuden."
Niin, saman lajin kaksi osapopulaatiota siirretään erilaisiin ympäristöihin, odotetaan parisataa sukupolvea, ja kas, miksiköhän ne kannat omaavat erilaisia ominaisuuksia, vaikka vielä onkin havaittavissa huomattavia yhteneväisyyksiä. 6 miljoonaa vuotta luonnonvalintaa on tunnetusti riittänyt muuttamaan kaksi apinapopulaatiota erilaisiksi, vai miksiköhän sitten homo ja pan suku muistuttavat huomattavasti toisiaan?
"Evoluutiobiologialla on isosti aukkoja täytettävänä."
No niinhän tuo varmasti onkin. Filosoohvisesti suhtautuen, niin eikös olekkin paljon mielenkiintoisempaa, tutkie, miettiä, löytää, havaita, ymmärtää todellisia luonnossa tapahtuvia prosesseja kuin tutkia uskonnollisia kirjoituksia? Mitätuota, mikä olisi sellainen tieteenhaara missä kaikki on tiedossa? Siis 100% aivan kaikki?
Eli siis muuntelua ylläpitäviä tekiöitä on lukuisia; suvullisen lisääntymisen ylläpitämä muuntelu, satunnaiset mutaatiot hedelmöittymisvaiheessa, ulkoisten tekiöiden muuttama geneettinen informaatio, lajien sekoittumisesta, eli toisen lajin sulautuminen toiseen lajiin, ja monia muita ilmiöitä, jotka ylläpitävät muuntelua. Jos populaation muuntelu ei ole riittävää, valintapaineen muuttuminen aikaansaa vähintääkin geneettisen pullonkaulan, jos sukupuutolta säilytään.
Edelleenkin se on hämäränpeitossa, etä mihin, ja miksi kreationistit pyrkivät? Mitä ehdotuksia teillä on? Mitä itsenäistä työtä kreationistit tekevät oman päämääränsä eteen? Minkälaista todellista vaihtoehtoa tarjoatte? Mitä parempaa teidän näkemyksessänne on? Miksi uskonnolliseen filosofiaan löyhästi perustuva oppirakennelma olisi vaihtoehto nykyiselle käsitykselle biologiasta?
"Eikö ole yksinkertaistamista esittää darwinismi ja älykäs suunnitelma ainoina vaihtoehtoina?"
Yksinkertaista kyllä, logiikan hiventäkään siinä ei tosin valitettavasti ole.
"Jotta darwinismi olisi totta, olisi materialismin oltava totta, mikä ei suinkaan ole syitä ja merkityksiä etsivän tieteen väistämätön johtopäätös. Vaan se on ennemminkin ideologia, joka voi tukahduttaa aidon tieteellisen uteliaisuuden"
Darwinistinen mekanismi toimii 100% aukottomasti, oli evoluutioteoria sitten totta tai ei. Toivottavasti tarkoitit darwinismilla tässä yhteydessä evoluutioteoriaa.
Eipä vain tullut vastauksia ketjuuni "Naturalismin kritiikki". Naturalismi siis sisältää kaiken, millä on havaittava muutos. Näin ollen jumalakin on täysin naturalistinen, mikäli hän vaikuttaa millään havaittavalla tavalla maailmaan. Havaintoja ja todisteita tutkitaan tieteen metodilla, eli mitkä tahansa houreet eivät ole todisteita. Jumalasta ei tällä hetkellä ole yhtä ainoaa todistetta eikä havaintoa.
Sama ajattelutapa pätee NOMA-teoriaan. Jos magisteria A vaikuttaa magisteria B:hen, saadaan siitä selvästi havainto magisteria B:ssä, joten ne ovat selvästi ainakin osittain päällekkäin. (kuvittele esim., että magisteria B on meidän todellisuus, ja magisteria A "jumalan todellisuus"). Jumalallisen magisterian vaikutuskanava on "helppo" löytää, sillä jokaisessa ihmisessä on sielu (joidenkin mukaan). Siitä vaan todisteita pöytään!
Ainoa varteenotettava vaihtoehto tällä hetkellä tähän yliluonnollisen "vaikutuskanavaan" on mainitut kvantti-ilmiöt. Minkäänlaisesta jumalallisesta interventiosta ei vielä ole valitettavasti saatu näyttöjä edes kvanttiheilahtelujen kautta. Hihhulit voisivat rakentaa oman jumalkiihdyttimensä ja törmäyttää pyhiä vesimolekyylejä jospa se jumala sieltä ilmestyisi...
tämä kirjoituksesi, mutta koska olet saanut jo hyviä vastauksia, puutun vain pariin kohtaan:
""Perimän siirto ja sen satunnaismuutokset ovat kuitenkin pääaihe. Margulisin mukaan symbiogeneesi on evoluution moottori, satunnaismuutosten lähde, eivät suinkaan satunnaiset geenivirheet, kuten neodarwinismi opettaa. Ernst Mayr, neodarwinismin oppi-isä, ei silti vastusta(nut) ajatusta, koska Margulis ei kajoa darwinismin ytimeen eli luonnonvalintaan. Darwinin teoria koskee nimenomaan luonnonvalintaa, ei muuntelua tai perimän siirtoa. Valinnalle ei ole naturalismissa vaihtoehtoja. Jos muuntelulle tai perimän siirrolle on muita mekanismeja, Darwinin teoria ei kata niitä.""
Nykyinen synteettinen evoluutioteoria kyllä tunnustaa myös endosymbioosin ja horisontaaliset geeninsiirrot tärkeinä muuntelun lähteinä, vaikka Darwin ei niistä tiennytkään, kun hänellä ei ollut tietoa edes geeneistä.
""Kaikki mitä luonnonvalinta tekee, on rajoittaa satunnaisesti muuttuneen perimän ekspressiota fenotyypissä poistamalla heikoimmin sopeutuneet (fit). Valinta jarruttaa satunnaisvaihtelua, oikeammin estää haitallisen sattuman yleistymistä.""
Niin, ja täten se myös suosii hyödyllisiä sattumia, mikä jostakin syystä oli unohtunut tuosta pois.
""Miljoonasta ihmisestä, joiden tehtävä on heitellä lanttia ja poistua rivistä heti, kun saavat klaavan, ainoastaan yksi on jäljellä kahdenkymmenen varvin jälkeen. Darwinismin agendana on, että ajoittain sattuma tuottaa tulosta ja että ajoittain tulos siirtyy valinnan avulla (tai oikeammin siitä huolimatta) perimässä eteenpäin. Kolmen miljardin vuoden lantinheittelyn ja valinnan väistelyn tulos on tänään näkyvä biodiversiteetti ja luonnon kompleksisuus. Yhtä vähän kuin ainoa jäljellä oleva lantinheittäjä on muita fiksumpi, yhtä vähän tämän luonnon katsotaan olevan tulosta mistään älyllisestä prosessista. Luonnon katsotaan olevan tulos todennäköisyydestä, ei luovuudesta.""
Tämä esimerkki on pahasti puutteellinen. Parempi olisi, että tuolla lantinheittäjällä on joku ominaisuus, jonka takia juuri hän jää jäljelle ja perustaa seuraavan miljoonan yksilön populaation, jotka poikkeavat hieman toisistaan ja jotka taas heittävät lanttia ja sitten taas jäljelle parhailla ominaisuuksilla varustettu jne. Kun tätä jatketaan, lantinheittäjän ominaisuudet muuttuvat nopeasti sellaisiksi kuin halutaan, jos se on mahdollista.
""Jotta darwinismi olisi totta, olisi materialismin oltava totta, mikä ei suinkaan ole syitä ja merkityksiä etsivän tieteen väistämätön johtopäätös.""
Tämä ei pidä paikkaansa, vaan väite unohtaa kokonaan luonnonlakien ja evoluution avulla luovan Jumalan.
Esitit tekstin omanasi, vaikka olet kopioinut sen täältä:
http://www.intelligentdesign.fi/sivut/suppeat-artikkelit/materialismin-suvaitsemattomuus/
Epärehellistä käytöstä.