http://www.ort.fi/fi/kirkko_palvelee/srk/taipale/Kinkerit_2009.php
Tämä oli jotain uutta ortodoksisen seurakunnan toiminnsta minulle, että pidetään kinkereitä. Mutta
näin vaan näyttää olevan. Kuinkahan vanha perinne tämä on Taipaleen seurakunnassa. Pitäisiköhän muuallakin maalla palata tähän kinkerikäytäntöön. Luterlilaisella puoellahan tämä oli vielä 60-luvulla joka maaseutuseurakunnassa käytännössä.
Tämä oli jotain uutta ortodoksisen seurakunnan toiminnsta minulle, että pidetään kinkereitä. Mutta
näin vaan näyttää olevan. Kuinkahan vanha perinne tämä on Taipaleen seurakunnassa. Pitäisiköhän muuallakin maalla palata tähän kinkerikäytäntöön. Luterlilaisella puoellahan tämä oli vielä 60-luvulla joka maaseutuseurakunnassa käytännössä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ortodoksisuus oli aikoinaan voimakkaan luterilaisen vaikutuksen alaista. 1880-luvulla siellä aloitettiin pitää kristioppikouluja. Tapa levisi koko kirkkoon.
Kylänlukuja (vastaa luterilaisia kinkereitä) sen sijaan on pidetty vain joissakin pohjoiskarjalasisissa maaseurakunnissa. Tapa on luultavasti peräisin jo 1700-luvulta, jolloin luterilainen esivalta (kouluviranomaisen ominaisuudessa) halusi tutkia myös ortodoksien lukutaitoa ja kristinopin taitoa. Pohjois-Karjala kuului tuolloin Ruotsille, muun Karjalan kuuluessa Venäjään.
Pappeja oli vielä maailmansotien välisenä aikana hyvin vähän. Tiettömien taipaleiden takaisissa syrjäkylissä pappi saattoi vierailla ehkä vain kerran vuodessa. Silloin hän viipyi kylässä viikon, piti yhtenä päivänä kylänluvut (kinkeri nimitystä ei ortodoksisessa kirkossa ole käytetty), opetti kristinoppia ja Raamattua sekä rukouksia ja antoi niistä läksyä seuraavaksi vuodeksi.
Samalla reissulla hän kastoi kaikki vuoden aikana syntyneet lapset, jotka eivät olleet saaneet hätäkastetta, vihki yhteen menneet parit, siunasi viimeisen vuoden aikana haudattujen vainajien haudat ja toimitti panihidan. Pappi otti myös kaikki yli seitsemän vuotiaat kyläläiset synnintunnustukselle ja toimitti vigilian ja liturgian useimmiten kylän kansakoululla, sillä kylien tsasounat olivat hyvin pieniä.
Kylänluvut olivat useimmiten kevättalvella hiihtokelien ja suuren paaston aikaan. Jos kylä oli onnekas, pappi saattoi vierailla vielä toisen kerran kesällä, kun oli kylätsasounan praasniekat, mutta näin ei useinkaan käynyt.
luterilaisuuden apinoiminen.
lue ihmeessä historiaa, esim. näiden Suomen vanhimpien Taipaleen ja Ilomantsin seurakuntien historiaa. Samaan aikaan kun Suomen hyvin oikeaoppinen luterilaisuus halusi kontrolloida ortodoksien seurakuntia, roomalais-katolisen kirkon toiminta oli kokonaan kielletty. Jos 1600-1800-luvulla ei olisi sopeuduttu, tuskin kansallinen ortodoksinen kirkkokaan olisi säilynyt luterilaisuuden puristuksessa.
Niin, ja tuskinpa ne Taipaleen seurakunnan kinkerit mitään muuta kuin nimen ovat apinoineet.
olet sinä paviaani, jonka aivot tekevät tenän yhdestä sanasta. Lukutaidottomana et vilkaissutkaan asiasisältöön. Valistustyö ja yhteiset hartaushetket ovat sinun marakatin mielestä kirkollemme vierasta toimintaa. Mihin seurakuntaan kuulut? Annas kun arvaan ... Helsingin seurakuntaanpa tietysti, teitä korkeasaaren skiitan asukkeja hilluu palstallamme kookkaan populaation verran. Ehdotan tyhmimipen ruunaamista heti teofanian liturgian ja kirkkokahvien jälkeen.
siis nimen apinoiminen. Ja olen kyllä ortodoksisesta historiasta tietoinen. Nyt vaan ajat ovat toiset eikä meidän enää tarvitse sopeutua luterilaisuuteen, vaan juuri nyt olis aika olla ihan aito ortodoksi eikä mikään kopio luterilaisuudesta. Siis pitäisi mennä sinne historiaan etsimään niitä juuria, joita ei ole tarvinnut kopioida.
marakatteja ei ole Korkeasaaren skiitassa, papiaanit olisi jo ruunattu muutama vuosi sitten, mutta aktivistit estivät sen ihan kauhealla kohulla
taas korkea!
Tarvitseeko hevosetkin sotka tähän papiaanijuttuun? Vermoon siitä hirnumasta!
Ensin apinoidaan luterilaisilta (k)ripari ja sitten kinkerit, eikös ne voisi olla KRINKERIT, eli kristinoppikinkerit? ;) Mitähän seuraavaksi apinoimmekaan, kun oikein hyviä siinä olemme.
on vanha perinne eikä mikään lutskuapinointi. Oma, jo kuollut äitini kävi aikoinaan kristinoppikoulun, tämä tapahtui ennen sotia.
sanana syvänmeren mörkökalalta :-)
luterilaisilta jo ennen sotia!! Vaan mitäs tuo haittaa? Vai olemmeko saaneet liikaa oman ortodoksisen uskontomme/uskomme opetusta?!
kuulu ortodoksisuuteen! Opettelisitte vääräuskoiset edes alkeellisimmat tiedot tästä kristikunnan vanhimmasta kirkosta, ennen kuin rupeatte revittelemään kaikenlaisia harhaluuloja näistä asioista. Lukekaa edes historiaa, jos kristinuskon historiasta ette välittäisikään!
vitsahtava kommentti edelliseen. Olen ortodoksi ja totean, että emme ainakaan muita älykkäämpiä ole, tyhmempiä ehkä ja paljon vihaisempia, pelokkaampia, suvaitsemattomampia ainakin :-
parin tuhannen vuoden aikana monenlaisia. Erityisesti ortodoksien helmasynti on pinnallisuus, niin kuin tässäkin jutussa. Nähdään kuori, ei sisältöä. Täysin turha on edes yrittää selittää asiaa änkyräporukalle, koska peloissaan he ovat kykenemättömiä ajattelemaan.
ole yhtään hullumpi työmuoto. Ne samoin kuin rippikoulu (meillä nimeltään kristinoppikoulu) ovat luterilaisen kirkon piirissä syntyneitä työmuotoja.
Toimintamuoto on lainattu luterilaisilta, mutta itse sisällys on ortodoksista. Vai luuletteko ortodoksisen papin opettavan luterilaista kristioppia, kun tilaisuuden nimi on lukuset tai kinkerit? Antaa paohjoiskarjalaisten seurakuntien pitää kinkerinsä onhan niille kohta jo 300 vuotinen peinne.
Pyhäkoulut taas ovat kotoisin reformoidusta maailmasta, ja nyt Venäjän kirkko on omaksunut ne omaksi työmuodokseen. Maailmansotien välisenä aikana meilläkin kokeiltiin pyhäkoulua toimintamuotona, mutta se ei oikein menestynyt, vaikka luterilaisella puolella Karjala oli pyhäkoulun valta-aluetta.
Kaikkia edellä mainittuja työmuotoja voidaan käyttää ortodoksisessa kirkossa. Tärkeintä on että tilaisuuksien ohjelma on mietittyä ortodoksista ohjelmaa ja toimintamuodot on sovellettu ortodoksiseen seurakuntatyöhön sopiviksi.