Jehova
(hepr. verbin ha·wah′ ’tulla [joksikin]’ imperfektiivinen kausatiivimuoto; merk. ’hän saattaa tulemaan [joksikin]’).
Jumalan persoonanimi (Jes 42:8; 54:5). Vaikka hänestä käytetäänkin Raamatussa esimerkiksi sellaisia kuvailevia arvonimiä kuin ”Jumala”, ”Suvereeni Herra”, ”Luoja”, ”Isä”, ”Kaikkivaltias” ja ”Korkein”, niin ainoastaan tämä persoonanimi ilmaisee täysin hänen persoonallisuutensa ja ominaisuutensa – sen, kuka hän on ja mitä hän on (Ps 83:18).
Jumalan nimen oikea lausumistapa. ”Jehova” on suomalaisella kielialueella kauimmin käytössä ollut Jumalan nimen lausumistapa, vaikka useimmat heprean kielen tutkijat suosivatkin muotoa ”Jahve”. Vanhimmissa heprealaisissa käsikirjoituksissa tämä nimi esiintyy neljänä konsonanttina, joista käytetään yhdessä tavallisesti nimeä Tetragrammi (kreik. te·tra- ’neljä’ ja gram′ma ’kirjain’). Nämä neljä kirjainta (jotka kirjoitetaan oikealta vasemmalle) ovat ,יהוה ja ne voidaan translitteroida suomeksi JHWH (tai JHVH).
Jumalan nimen heprealaiset konsonantit siis tunnetaan. Kysymys onkin siitä, mitkä vokaalit näihin konsonantteihin pitäisi liittää. Hepreassa alettiin käyttää vokaalimerkkejä vasta ensimmäisen vuosituhannen jälkimmäisellä puoliskolla (ks. HEPREA: Heprean kirjaimisto ja kirjoitus). Vokaalimerkit, joita on heprealaisissa käsikirjoituksissa tuolta ajalta, eivät kuitenkaan auta päättelemään, mitkä vokaalit Jumalan nimessä pitäisi olla. Syynä on eräs taikauskoinen tapa, joka oli alkanut jo vuosisatoja aiemmin.
Taikausko kätkee nimen. Juutalaisten keskuudessa syntyi jolloinkin sellainen taikauskoinen käsitys, että oli väärin edes lausua (Tetragrammin edustamaa) Jumalan nimeä. Ei tiedetä tarkasti, millä perusteella Jumalan nimeä alun perin lakattiin käyttämästä. Jotkut ovat sitä mieltä, että nimeä pidettiin liian pyhänä epätäydellisten huulten lausuttavaksi. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei kuitenkaan ole mitään todisteita siitä, että kukaan Jumalan tosi palvelijoista olisi koskaan epäröinyt lausua hänen nimeään. Ei-raamatulliset heprealaiset asiakirjat, kuten ns. Lakisin kirjeet, osoittavat, että Jumalan nimeä käytettiin tavallisessa kirjeenvaihdossa Palestiinassa seitsemännen vuosisadan loppupuolella eaa.
Toisen käsityksen mukaan tarkoituksena oli estää ei-juutalaisia kansoja tuntemasta Jumalan nimeä ja mahdollisesti käyttämästä sitä väärin. Jehova sanoi kuitenkin itse, että ’hänen nimensä tulisi julistetuksi kaikessa maassa’ (2Mo 9:16; vrt. 1Ai 16:23, 24; Ps 113:3; Mal 1:11, 14), niin että jopa hänen vastustajansa tulisivat tuntemaan sen (Jes 64:2). Pakanakansat tunsivatkin tämän nimen ja käyttivät sitä sekä ajanlaskumme alkua edeltäneinä aikoina että ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla (The Jewish Encyclopedia, 1976, XII osa, s. 119). Erään väitteen mukaan tarkoituksena oli estää käyttämästä nimeä taikamenoissa. Jos näin on, niin se oli perin epäjohdonmukaista, sillä onhan selvää, että mitä salaperäisemmäksi nimi tulisi sen käyttämättömyyden vuoksi, sitä paremmin se soveltuisi taikuuden harjoittajien tarkoituksiin.
Mikä on Jumalan nimen oikea lausumistapa?
Ensimmäisen vuosituhannen toisella puoliskolla juutalaiset oppineet kehittivät vokaalimerkit korvaamaan heprealaisesta konsonanttitekstistä puuttuvia vokaaleja. Jumalan nimeen he panivat kuitenkin siihen kuuluvien oikeiden vokaalimerkkien sijasta toiset vokaalimerkit muistuttamaan lukijaa siitä, että hänen pitäisi sanoa ’Ado·naj′ (merk. ’Suvereeni Herra’) tai ’Elo·him′ (merk. ’Jumala’).
Yhdenneltätoista vuosisadalta peräisin oleva käsikirjoitus Codex Leningradensis B 19A vokalisoi Tetragrammin muodoiksi Jehwah′, Jehwih′ ja Jeho·wah′ (loppu-h on mykkä). Masoreettisen tekstin Ginsburgin laitos vokalisoi Jumalan nimen muodoksi Jeho·wah′ (1Mo 3:14, Rbi8, alav.). Heprean kielen oppineet pitävät yleensä muotoa ”Jahve” todennäköisimpänä lausumistapana. He viittaavat siihen, että nimen lyhennetty muoto on Jah, esimerkiksi psalmissa 89:8 ja ilmauksessa ha·lelu-Jah′ (merk. ’ylistäkää Jahia!’) (Ps 104:35; 150:1, 6). Sitä paitsi esimerkiksi nimien Josafat ja Sefatja heprealaiseen kirjoitustapaan sisältyvät muodot Jehō′, Jō, Jah ja Ja′hu voidaan kaikki johtaa Jahvesta. Se, millaisessa muodossa varhaiskristilliset kirjoittajat siirsivät Jumalan nimen kreikkalaiseen kirjoitusjärjestelmään, viittaa jotakuinkin samaan suuntaan, sillä he pukivat sen esimerkiksi muotoon I·a·be′ ja I·a·ou·e′, jotka kreikkalaisittain lausuttuna muistuttavat ”Jahvea”. Silti tästä asiasta ei oppineiden piirissä olla lainkaan yksimielisiä, ja jotkut heistä kannattavat toisenlaisia lausumistapoja, joita ovat esimerkiksi Jahuva, Jahuah tai Jehuah.
Koska Jumalan nimen lausumistavasta ei nykyään ole täyttä varmuutta, ei näytä olevan mitään syytä, jonka vuoksi suomessa pitäisi luopua tutun ”Jehova”-muodon käytöstä jonkin toisen lausumistavan hyväksi. Jos näin tehtäisiin, olisi johdonmukaista, että monien muidenkin Raamatussa esiintyvien nimien kirjoitus- ja lausumistapa muutettaisiin: Jeremiasta tulisi Jir·mejah′, Jesajasta Ješa‛·ja′hu ja Jeesuksesta joko (heprean) Jehō·šu′a‛ tai (kreikan) I·ē·sous′. Sanojen tarkoitus on välittää ajatuksia; suomessa nimi ”Jehova” samastetaan tosi Jumalaan, ja se välittää nykyään tämän ajatuksen tyydyttävämmin kuin mikään ehdotetuista korvikemuodoista.
Jeesus ja hänen opetuslapsensa käyttivät. Ei siis ole epäilystäkään siitä, että Jumalan nimi esiintyi Jeesuksen ja hänen opetuslastensa päivinä Raamatun jäljennöksissä, sekä heprealaisissa että kreikkalaisissa käsikirjoituksissa. Käyttivätkö Jeesus ja hänen opetuslapsensa Jumalan nimeä puheessaan ja kirjoituksissaan? Koska Jeesus tuomitsi fariseusten perinteet (Mt 15:1–9), olisi erittäin epäjohdonmukaista päätellä, että Jeesus ja hänen opetuslapsensa olisivat antaneet fariseusten ajatusten (joita on esimerkiksi Mišnassa) ohjata itseään tässä asiassa. Jeesuksen oma nimi merkitsee ’Jehova on pelastus’. Hän sanoi: ”Minä olen tullut Isäni nimessä” (Joh 5:43); hän opetti seuraajiaan rukoilemaan: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty” (Mt 6:9); tekonsa hän suoritti, kuten hän itse sanoi, ”Isäni nimessä” (Joh 10:25); rukoillessaan kuolemaansa edeltäneenä iltana hän sanoi tehneensä Isänsä nimen ilmeiseksi opetuslapsilleen ja pyysi: ”Pyhä Isä, valvo heitä oman nimesi takia.” (Joh 17:6, 11, 12, 26.) Kaiken tämän huomioon ottaen Jeesus varmasti käytti Jumalan nimeä Jehova lainatessaan Heprealaisia kirjoituksia tai lukiessaan niistä otteita (vrt. Mt 4:4, 7, 10:tä 5Mo 8:3; 6:16; 6:13:een ja Mt 22:37:ää 5Mo 6:5:een ja Mt 22:44:ää Ps 110:1:een sekä Lu 4:16–21:tä Jes 61:1, 2:een). On johdonmukaista, että Jeesuksen opetuslapset, myös Kreikkalaisten kirjoitusten henkeytetyt kirjoittajat, noudattivat tässä hänen esimerkkiään.
(hepr. verbin ha·wah′ ’tulla [joksikin]’ imperfektiivinen kausatiivimuoto; merk. ’hän saattaa tulemaan [joksikin]’).
Jumalan persoonanimi (Jes 42:8; 54:5). Vaikka hänestä käytetäänkin Raamatussa esimerkiksi sellaisia kuvailevia arvonimiä kuin ”Jumala”, ”Suvereeni Herra”, ”Luoja”, ”Isä”, ”Kaikkivaltias” ja ”Korkein”, niin ainoastaan tämä persoonanimi ilmaisee täysin hänen persoonallisuutensa ja ominaisuutensa – sen, kuka hän on ja mitä hän on (Ps 83:18).
Jumalan nimen oikea lausumistapa. ”Jehova” on suomalaisella kielialueella kauimmin käytössä ollut Jumalan nimen lausumistapa, vaikka useimmat heprean kielen tutkijat suosivatkin muotoa ”Jahve”. Vanhimmissa heprealaisissa käsikirjoituksissa tämä nimi esiintyy neljänä konsonanttina, joista käytetään yhdessä tavallisesti nimeä Tetragrammi (kreik. te·tra- ’neljä’ ja gram′ma ’kirjain’). Nämä neljä kirjainta (jotka kirjoitetaan oikealta vasemmalle) ovat ,יהוה ja ne voidaan translitteroida suomeksi JHWH (tai JHVH).
Jumalan nimen heprealaiset konsonantit siis tunnetaan. Kysymys onkin siitä, mitkä vokaalit näihin konsonantteihin pitäisi liittää. Hepreassa alettiin käyttää vokaalimerkkejä vasta ensimmäisen vuosituhannen jälkimmäisellä puoliskolla (ks. HEPREA: Heprean kirjaimisto ja kirjoitus). Vokaalimerkit, joita on heprealaisissa käsikirjoituksissa tuolta ajalta, eivät kuitenkaan auta päättelemään, mitkä vokaalit Jumalan nimessä pitäisi olla. Syynä on eräs taikauskoinen tapa, joka oli alkanut jo vuosisatoja aiemmin.
Taikausko kätkee nimen. Juutalaisten keskuudessa syntyi jolloinkin sellainen taikauskoinen käsitys, että oli väärin edes lausua (Tetragrammin edustamaa) Jumalan nimeä. Ei tiedetä tarkasti, millä perusteella Jumalan nimeä alun perin lakattiin käyttämästä. Jotkut ovat sitä mieltä, että nimeä pidettiin liian pyhänä epätäydellisten huulten lausuttavaksi. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei kuitenkaan ole mitään todisteita siitä, että kukaan Jumalan tosi palvelijoista olisi koskaan epäröinyt lausua hänen nimeään. Ei-raamatulliset heprealaiset asiakirjat, kuten ns. Lakisin kirjeet, osoittavat, että Jumalan nimeä käytettiin tavallisessa kirjeenvaihdossa Palestiinassa seitsemännen vuosisadan loppupuolella eaa.
Toisen käsityksen mukaan tarkoituksena oli estää ei-juutalaisia kansoja tuntemasta Jumalan nimeä ja mahdollisesti käyttämästä sitä väärin. Jehova sanoi kuitenkin itse, että ’hänen nimensä tulisi julistetuksi kaikessa maassa’ (2Mo 9:16; vrt. 1Ai 16:23, 24; Ps 113:3; Mal 1:11, 14), niin että jopa hänen vastustajansa tulisivat tuntemaan sen (Jes 64:2). Pakanakansat tunsivatkin tämän nimen ja käyttivät sitä sekä ajanlaskumme alkua edeltäneinä aikoina että ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla (The Jewish Encyclopedia, 1976, XII osa, s. 119). Erään väitteen mukaan tarkoituksena oli estää käyttämästä nimeä taikamenoissa. Jos näin on, niin se oli perin epäjohdonmukaista, sillä onhan selvää, että mitä salaperäisemmäksi nimi tulisi sen käyttämättömyyden vuoksi, sitä paremmin se soveltuisi taikuuden harjoittajien tarkoituksiin.
Mikä on Jumalan nimen oikea lausumistapa?
Ensimmäisen vuosituhannen toisella puoliskolla juutalaiset oppineet kehittivät vokaalimerkit korvaamaan heprealaisesta konsonanttitekstistä puuttuvia vokaaleja. Jumalan nimeen he panivat kuitenkin siihen kuuluvien oikeiden vokaalimerkkien sijasta toiset vokaalimerkit muistuttamaan lukijaa siitä, että hänen pitäisi sanoa ’Ado·naj′ (merk. ’Suvereeni Herra’) tai ’Elo·him′ (merk. ’Jumala’).
Yhdenneltätoista vuosisadalta peräisin oleva käsikirjoitus Codex Leningradensis B 19A vokalisoi Tetragrammin muodoiksi Jehwah′, Jehwih′ ja Jeho·wah′ (loppu-h on mykkä). Masoreettisen tekstin Ginsburgin laitos vokalisoi Jumalan nimen muodoksi Jeho·wah′ (1Mo 3:14, Rbi8, alav.). Heprean kielen oppineet pitävät yleensä muotoa ”Jahve” todennäköisimpänä lausumistapana. He viittaavat siihen, että nimen lyhennetty muoto on Jah, esimerkiksi psalmissa 89:8 ja ilmauksessa ha·lelu-Jah′ (merk. ’ylistäkää Jahia!’) (Ps 104:35; 150:1, 6). Sitä paitsi esimerkiksi nimien Josafat ja Sefatja heprealaiseen kirjoitustapaan sisältyvät muodot Jehō′, Jō, Jah ja Ja′hu voidaan kaikki johtaa Jahvesta. Se, millaisessa muodossa varhaiskristilliset kirjoittajat siirsivät Jumalan nimen kreikkalaiseen kirjoitusjärjestelmään, viittaa jotakuinkin samaan suuntaan, sillä he pukivat sen esimerkiksi muotoon I·a·be′ ja I·a·ou·e′, jotka kreikkalaisittain lausuttuna muistuttavat ”Jahvea”. Silti tästä asiasta ei oppineiden piirissä olla lainkaan yksimielisiä, ja jotkut heistä kannattavat toisenlaisia lausumistapoja, joita ovat esimerkiksi Jahuva, Jahuah tai Jehuah.
Koska Jumalan nimen lausumistavasta ei nykyään ole täyttä varmuutta, ei näytä olevan mitään syytä, jonka vuoksi suomessa pitäisi luopua tutun ”Jehova”-muodon käytöstä jonkin toisen lausumistavan hyväksi. Jos näin tehtäisiin, olisi johdonmukaista, että monien muidenkin Raamatussa esiintyvien nimien kirjoitus- ja lausumistapa muutettaisiin: Jeremiasta tulisi Jir·mejah′, Jesajasta Ješa‛·ja′hu ja Jeesuksesta joko (heprean) Jehō·šu′a‛ tai (kreikan) I·ē·sous′. Sanojen tarkoitus on välittää ajatuksia; suomessa nimi ”Jehova” samastetaan tosi Jumalaan, ja se välittää nykyään tämän ajatuksen tyydyttävämmin kuin mikään ehdotetuista korvikemuodoista.
Jeesus ja hänen opetuslapsensa käyttivät. Ei siis ole epäilystäkään siitä, että Jumalan nimi esiintyi Jeesuksen ja hänen opetuslastensa päivinä Raamatun jäljennöksissä, sekä heprealaisissa että kreikkalaisissa käsikirjoituksissa. Käyttivätkö Jeesus ja hänen opetuslapsensa Jumalan nimeä puheessaan ja kirjoituksissaan? Koska Jeesus tuomitsi fariseusten perinteet (Mt 15:1–9), olisi erittäin epäjohdonmukaista päätellä, että Jeesus ja hänen opetuslapsensa olisivat antaneet fariseusten ajatusten (joita on esimerkiksi Mišnassa) ohjata itseään tässä asiassa. Jeesuksen oma nimi merkitsee ’Jehova on pelastus’. Hän sanoi: ”Minä olen tullut Isäni nimessä” (Joh 5:43); hän opetti seuraajiaan rukoilemaan: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty” (Mt 6:9); tekonsa hän suoritti, kuten hän itse sanoi, ”Isäni nimessä” (Joh 10:25); rukoillessaan kuolemaansa edeltäneenä iltana hän sanoi tehneensä Isänsä nimen ilmeiseksi opetuslapsilleen ja pyysi: ”Pyhä Isä, valvo heitä oman nimesi takia.” (Joh 17:6, 11, 12, 26.) Kaiken tämän huomioon ottaen Jeesus varmasti käytti Jumalan nimeä Jehova lainatessaan Heprealaisia kirjoituksia tai lukiessaan niistä otteita (vrt. Mt 4:4, 7, 10:tä 5Mo 8:3; 6:16; 6:13:een ja Mt 22:37:ää 5Mo 6:5:een ja Mt 22:44:ää Ps 110:1:een sekä Lu 4:16–21:tä Jes 61:1, 2:een). On johdonmukaista, että Jeesuksen opetuslapset, myös Kreikkalaisten kirjoitusten henkeytetyt kirjoittajat, noudattivat tässä hänen esimerkkiään.
Vastaukset 16
Vanhimmat
käteen niin vitusti
.
Vai kieltääks Jeesus itsetyydytyksen. On kivaa kun sperma lentää pippelin päästä kohti maalia.
Voi vide ku on kivaa!Kaikki jehovat vois mennä itseensä.Tai anakin yrittää ottaa itseltää poskeen.Näin he saisivat sisältöä elämään.Jos tämä ei riitä niin minä voisin vähän avittaa...
Teillä on väärä nimi käytössä, nimi lisätty uuteen testamanttiin satoja kertoja, ja lisäksi myös vääriin kohtiin niin että menee jeesus ja jehova sekaisin.
Teidän on aivan turha puhua jumalan nimestä yhtään mitään. Ei teillä ole mitään syytä ottaa kantaa, parempi että olisitte hiljaa. Valehtelevan lahkon juttuja kukaan jaksa lukea.,
On muitakin Jehovaan uskovia...
http://www.youtube.com/watch?v=TPJB7sxMpog
ihmisen pelastusta jonkun verbejä ja omia Raamatuntulkintoja suurennuslasilla tutkivan amerikkalaisen eksytysjärjestön tehtäväksi, vaan sanassaan Hän ilmoitti näin.
Apt.4:8-12
8 Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat!
9 Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä, kenen kautta hän on parantunut,
10 niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne.
11 Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'.
12 Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
Mitään muuta nimeä ei siis ihmisille ole annettu taivaan alla kuin Jeesus Kristus, jossa on meidän pelastuksemme.
Jehovan Todistajat johtavat ihmiset suoraan kadotukseen, koska heidän mukaansa vain Vartiotornijärjestöön kuuluvat pelastuvat. Se on valhetta, ja valhettelijian paikka on tulinen järvi. Senkin kertoo Jumalan sana.
ole taivaan alla. Jehova Jumala.
Jeesus itekin tunnusti Jehovan, isänsä, olevan hänen yläpuolellaan.
Joka toisin väittää, niin ei ole koskaan lukenut evankeliumikertomuksia.
Jumala sana todistaa näin:
Apt.4:9-12
9 Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä, kenen kautta hän on parantunut,
10 niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne.
11 Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'.
12 Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
Voithan sinä yrittää valehdella minullekin, mutta se ei onnistu, sillä Jumala sana erottaa sinusta luut ja ytimet esille.
Jollet ole koskaaan lukenut evankeliumikertomuksia, niin tuossapa sitä on. Tiedät enemmän ja vänkäät vähemmän.
mutta ei niitä pitäisi vängällä yrittää saada tukemaan kolmijumalaista uskontoa. Sehän olisi pakanallista Jumalanpilkkaa.
ainoa nimi taivaan alla jossa on pelastuksemme, on Jeesus Kristus. Oletko täysin samaa mieltä Jumalan sanan kanssa vai et?
Kukas täällä on puhunut kolmijumalaisesta uskonnosta sanaakaan. Häpeäs nyt jehnu oikein kunnolla.
Sille Helluntaipalstalle, sinne kuulut!
ihan millä palstalla vaan, joten olen nyt täällä ja käyn vastakin.
> ihmisen pelastusta jonkun verbejä ja omia Raamatuntulkintoja suurennuslasilla tutkivan amerikkalaisen eksytysjärjestön tehtäväksi...
Ohessa linkki kiinnostavaan artikkeliin joka kuvaa oppaita (kenen nimissä?) ja heidän seuraajiaan, joilla on varsin "eikoinen" Raamatuntulkinata koskien 1.Kor.6:9 [10] (Hep.13:4):
"Mitä! Ettekö tiedä etteivät epävanhurskaat peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa...peri Jumalan valtakuntaa"
- http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2008/12/770588
Ainakaan ko. järjestöä ja sen oppaita ei voi moittia "suurennuslasin" käytöstä...
kirkkojen enkä minkään lahkon harjoittamasta harhaopista. Kyllä se Isä Jumala pitää silmällä kaikkia valehtelijoita, kuten jehoviakin.
>>Koska Jumalan nimen lausumistavasta ei nykyään ole täyttä varmuutta, ei näytä olevan mitään syytä, jonka vuoksi suomessa pitäisi luopua tutun ”Jehova”-muodon käytöstä jonkin toisen lausumistavan hyväksi.
Vaikka täyttä varmuutta ei ole, niin se ei väistämättä johda esittämääsi ajatukseen. Jätät täysin huomiotta sen, että jo 1950-luvulta lähtien Vartiotorniseura on itse pitänyt Jahve-lausumisasua todennäköisesti lähempänä oikeaa kuin Jehovaa.
Toiseksi Vartiotorniseura esittää erääksi osoitukseksi omaamastaan totuudesta sitä, että se kirkastaa jumalan erisnimen. Metkaa jos se suoritetaan nimiversiolla, jota itse pidetään kakkossijalla.
>>Jos näin tehtäisiin, olisi johdonmukaista, että monien muidenkin Raamatussa esiintyvien nimien kirjoitus- ja lausumistapa muutettaisiin:
Mikähän estää olemasta johdonmukainen? Jumalan nimen suhteen minulla on oma arvaus.
Onko nimimerkin tarkoitus todistaa Vartiotornista totuutena, vai joku muu, jää hämäräksi. Vartiotornissahan Raamattua lainataan näennäisesti todistamaan heidän omaa harhaanjohtavaa teologiaansa.
Joh 17:1 "Tämän puhuttuaan Jeesus nosti katseensa kohti taivasta ja sanoi:
"'Isä,'" - ei käy selittäminen että isiä on monia. Tämä sanansa tarkoitti vain yhtä ainoaa Isää. On siinä yhteydessä hyvinkin persoonanimi.
Matt. 6:9 Rukoilkaa te siis näin:
"-- 'Isä meidän, joka olet taivaissa!
Pyhitetty olkoon sinun nimesi'", siis nimi jonka hän edellä oli lausunut. Kaikki Hänen nimensä ovat pyhitettäviä.
>>Raamatussa esimerkiksi sellaisia kuvailevia arvonimiä
Miksi esimerkkisi olisivat enemmän kuvailevia, kuin nimensä "Joka minä olen, joka minä osoitan olevani" suomemmasti joka minä näytän olevani "osoitan olevani"? Israelin yhteydessä esm. Egytissä hän osoitti millainen Eloah hän on. Arvonimiksi kuvailemasikin ovat Häntä tarkoitettaessa erisnimiä.
Jeesus julisti ja teki tunetuksi sen JOKA HÄN ON persoonanimellä taivaassa oleva Isä.
"Tetragrammin JHWH alkuperäisestä ääntämisestä ja vokalisoinnista ei kuitenkaan olla varmoja. Kymmenessä käskyssä on muun muassa kielto käyttää arvottomalla tavalla Jumalan nimeä. Tämä kielto alettiin jossain vaiheessa ymmärtää niin, ettei nimeä saisi lausua. Tämän vuoksi juutalaisessa perinteessä nimeä lakattiin käyttämästä, eikä ole varmaa tietoa sen lausumistavasta. Tetragrammi JHWH esiintyy kuitenkin pelkästään Raamatun heprealaisissa kirjotuksissa 6 973 kertaa, mikä osoittaa sen, että alun perin sitä käytettiin paljonkin.
Tekstejä luettaessa tetragrammin paikalla oli yleensä tapana lausua ha'Šem (nimi), adonai (Herra) tai elohim [=monikko, eloah=yksikkö] (jumala). Masoreettisessa tekstissä tetragrammi onkin yleensä vokalisoitu jonkin näiden kolmen sanan vokaaleilla sen mukaan, mikä niistä oli tarkoitus lausua tetragrammin kohdalla. Näin on syntynyt kolme eri tapaa vokalisoida tetragrammi. Lausuttaessa ha'Šem tetragrammi vokalisoituu JeHWaH; lausuttaessa adonai tetragrammi vokalisoituu JeHoWaH (a-kirjaimen muuttuminen e-kirjaimeksi johtuu heprean kielen normaaleista ääntämissäännöistä: konsonantti J ei voi saada samanlaista vokaalimerkkiä kuin sanan adonai alussa oleva konsonantti alef voi saada); lausuttaessa elohim tetragrammi vokalisoituu JeHoWiH. Kaikista näistä vokalisoinneista on esimerkkejä masoreettisessa tekstissä, mutta JeHoWaH (Herra) on niistä yleisin" – Wkipedia, lisäys hakasuluissa minun.
adonai, herra.
>>Mikä on Jumalan nimen oikea lausumistapa?
Sinulla o selväskikkin vain Vartiotornista pureskeltut ja nieltyt eväät.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jahve
Linkistä pitäisi ilmetä ettei Jehova tai muukaan nimen muoto ole parempi. Jehova muoto vain viittaa siihen, että pitää lausua tettrakrammin paikalla adonai suom. herra. Mksi muut vaihtoehtoiset vokalisoidut tetrakrammit olisivat hyljättäviä. Ei käy, että tämä on eniten käytetty tai m.s.
Vieraskielinen nimi on toisenkieliselle vain kuolleita kirjaimia, kuin pelkkä numero, jolla mahdollisesti selite.
Mooses ymmärsi nimen, se oli Moseksen ja Israelilaisten kielinen ilmaisu, ymmärrettävä nimi. Tärkeämpää onkin ymmärtää tuon nimen merkitys äidinkielellään. Sen merkitys on suomeksi: "Minä olen joka minä olen". Pyyhkiikö yli hilseen? Kaikkvaltias sanoi minä olen mikä vain, mitä hän haluaa, ja hyväksi näkee. Se on Hänen pyhä nimensä. On hänellä muitakin pyhiä nimiä. Poikansa käytti ja oppilailleen julisti nimeä "Isä" - ei mikä tahansa isä. Hän myöskin sanoi 'Älkää kutsuko maan päällä isäksenne ketään, sillä yksi on teidän isänne joka on taivaassa.'
On Rutherfordin Vartiotornin politiikkaa yhden Eloanh'n nimen ympärillä, että se olisi "erisnimi, persoonanimi", koska Joseph Rutherford loi erottuvan tuotemerkin, Jehovan Todistajat jolla hän äkkäsi nimetä Russelilta jääneet Raamatuntutkijat. Jeesus huusi juutalaisten vaatimuksesta roomalaisen miehityvallan sotilaiden roomalaisella tavalla hänet tappaessa: "Eeli, Eeli! Lama sa baktani" El on lyhenne Eloah nimestä, joka ei ole vähemän pyhä tai vähemmän persoonanimi, tai merkinnyt vähemmän Pojalle.
Jeesus mitä ilmeisemmin ei ollut Vartiotornin Rutherfordin kanssa samaa mieltä.