Valtaosa keskustalaisista pysyttelee edelleen kaapissa
Yhteiskunta suhtautuu homoseksuaalisuuteen
huomattavasti myönteisemmin kuin ennen.
Kansallisista laitoksista kirkko haraa kovimmin
kehitystä vastaan. Puolustusvoimissa homojen
katsotaan olevan samanvertaisia kuin heterot.
Silti valtaosa kantahenkilökunnasta pitää seksuaalisen
suuntautumisensa edelleen omana tietonaan.
Homoseksuaalisuuteen asennoituminen jakaa Suomen evankelisluterilaisen kirkon rivit syvemmin kuin kiista naispappeudesta. Arkkipiispa Jukka Paarman näkemyksen mukaan homoseksuaalisuus on annettu ominaisuus eivätkä ihmiset näin ollen ole vastuussa seksuaalisesta suhtautumisestaan.
Arkkipiispa Leo puolestaan totesi Kotimaa -lehdessä, että samaa sukupuolta olevan kanssa rekisteröityneessä parisuhteessa elävä ei voi toimia ortodoksipappina. Kuitenkin kirkon maallikkotyöntekijöille tai seurakuntalaisille tämä olisi Leon mukaan mahdollista.
Armeijassa homoseksuaalisuus ei ole ollut enää vuosiin peruste hakea vapautusta. Heinäkuussa vuonna 2006 käyttöön otetun puolustusvoimien terveystarkastusohjeen tautitaulukossa on silti edelleen kohta, jossa mainitaan sukupuoliseen kehitykseen ja suuntautumiseen liittyvät psykologiset ja käytöshäiriöt.
Sotilaslääketieteen keskuksen perusterveydenhuollon yksikön lääkintämajuri Kari Kesseli ei ole kuullut ainuttakaan tapausta, jossa psykologisia tai käytöshäiriöitä käytettäisiin diagnoosina, jos oma seksuaalinen suuntautuminen koetaan esteeksi asepalvelukselle.
- Jos nuori kertoo kutsunnoissa olevansa homo tai lesbo, vapautusta ei anneta, koska homoseksuaalisuus ei ole sairaus. Mutta jos alokas kertoo varusmiesyksikössään avoimesti omasta suuntautumisestaan, siitä voi koitua turvallisuusriski. Hän voi joutua kokemaan uhkailua alokastovereidensa suunnalta, Kesseli sanoo.
Hän viittaa parikymppisten miesten maailmaan, johon vähemmistöt eivät mahdu. Siksi väkivallan mahdollisuus ei ole poissuljettu.
- Jos alokas saa kirjaimellisesti turpaansa kerrottuaan olevansa homo, asia muuttuu kurinpidolliseksi ongelmaksi. Mikä oma seksuaalinen suuntautuminen onkin, sitä ei kannata ottaa puheeksi.
Kesseli sanoo, että homoseksuaalisuutensa vuoksi turvattomuutta kokeva alokas voi käyttää tautitaulukon diagnoosia roskakoppana keskeyttääkseen palveluskautensa.
- Erikoisjoukoissa tätä ongelmaa ei enää ole, sillä ihmiset ovat kypsempiä, Kesseli toteaa.
Vapautukselle vain terveydelliset syyt
Puolustusvoimien pääesikunnan tiedotuspäällikkö Eero Karhuvaara korostaa, että asepalveluksesta vapauttamisen perusteena ovat ainoastaan terveydelliset seikat, fyysiset ja psyykkiset.
- Lääkäri arvioi kutsuntoihin tulevat nuoret. Jos vapauttamispäätöksen taustalla on terveydellinen syy, lopullisen päätöksen tekee terveyslautakunta, Karhuvaara sanoo.
Yhdenvertaisuuslaki astui voimaan vuonna 2004. Sen pohjalta armeijaan laadittiin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusohjelma, jonka mukaan ketään ei saa syrjiä esimerkiksi etnisen taustan tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Ennen lain voimaantuloa puolustusvoimat ei ottanut virallista kantaa homoseksuaalien työmahdollisuuksiin.
- Puolustusvoimissa noudatetaan yhteiskunnan sääntöjä ja lakeja. Puolustusvoimien vahvuudesta puolet on siviilejä, joista yli puolet naisia. Heterous, homous tai lesbous ei ole este uralle, Karhuvaara huomauttaa.
Hänen mukaansa puolustusvoimissa ei ole yleistä suhtautumista seksuaalivähemmistöihin.
- Homot ovat samanlaisia kuin heterot, tavallisia ihmisiä. Homot eivät hakeudu puolustusvoimiin tai muihinkaan työpaikkoihin, jos he ajattelevat kokevansa siellä syrjintää tai ylenkatsontaa.
Uralin pihlaja kertoo asenteista
Turun Seudun Seta ry:n yhteyshenkilö Erkki Lietzen uskoo, että armeijassa työskentelevän kantahenkilökunnan homoseksuaalit pysyttelevät edelleen visusti kaapissa, jotta eivät joutuisi kiusatuiksi.
- Asenteista kertoo esimerkiksi se, minkälaisen kohun Mannerheimista kertova elokuva Uralin pihlaja nostatti. Tämä kuvastaa sitä, että ihmisen arvo määrittyy armeijassa seksuaalisen suuntautumisen mukaan, Lietzen näkee.
Lietzen muistaa, että homot hakivat vapautusta armeijasta psykiatrin lausuntoon vedoten vielä 10-20 vuotta sitten. Hän itse palveli YK:n rauhanturvajoukoissa 1980-luvun alussa.
- Tuolloin Golanin kukkuloilta lähetettiin muutama sotilas kotiin homoseksuaalisuuden vuoksi. Enää laki ei sallisi tällaista kohtelua millään tasolla. Itse en julkihomona saanut sijaisen paikkaa koulusta, Lietzen kertoo.
Miehiset alat hankalimpia
Lietzen luettelee liudan ammatteja, joissa asenteet esiintyvät piilevinä ja työnantajat voivat kääntyä vähemmistöjä vastaan.
- Poliisi on miehinen yhteisö, jossa homoseksuaalisuus on isompi pala. Miehet voivat harjoittaa piilorasismia, vaikka yleinen suhtautuminen olisikin neutraalia. Vankien keskuudessa seksuaalivähemmistöt ovat nokkimisjärjestyksessä verrattain alhaalla. Vangeilla on runsaasti ennakkoluuloja, vaikka vankilassa kaikenlaista nähdäänkin, Lietzen sanoo.
Hän mainitsee myös koulumaailman, jossa esimerkki syrjinnästä löytyy Turusta syksyltä 2004. Tuolloin turkulaisen koulun rehtori piti kahdenkeskisen puhuttelun miesopettajalle, joka kertoi julkisesti työpaikallaan elävänsä parisuhteessa toisen miehen kanssa.
- Tätä tapausta vasten voisi miettiä, mitä oikein pelätään. Vanhempien reaktioita?
- Ja kirkko on päivänselvä paikka, jossa omasta seksuaalisesta suuntautumisesta vaietaan. Työntekijöiden joukossa on paljon homoja ja lesboja, jotka eivät uskalla tulla esiin omalla äänellään, Lietzen tietää.
Yhteiskunta suhtautuu homoseksuaalisuuteen
huomattavasti myönteisemmin kuin ennen.
Kansallisista laitoksista kirkko haraa kovimmin
kehitystä vastaan. Puolustusvoimissa homojen
katsotaan olevan samanvertaisia kuin heterot.
Silti valtaosa kantahenkilökunnasta pitää seksuaalisen
suuntautumisensa edelleen omana tietonaan.
Homoseksuaalisuuteen asennoituminen jakaa Suomen evankelisluterilaisen kirkon rivit syvemmin kuin kiista naispappeudesta. Arkkipiispa Jukka Paarman näkemyksen mukaan homoseksuaalisuus on annettu ominaisuus eivätkä ihmiset näin ollen ole vastuussa seksuaalisesta suhtautumisestaan.
Arkkipiispa Leo puolestaan totesi Kotimaa -lehdessä, että samaa sukupuolta olevan kanssa rekisteröityneessä parisuhteessa elävä ei voi toimia ortodoksipappina. Kuitenkin kirkon maallikkotyöntekijöille tai seurakuntalaisille tämä olisi Leon mukaan mahdollista.
Armeijassa homoseksuaalisuus ei ole ollut enää vuosiin peruste hakea vapautusta. Heinäkuussa vuonna 2006 käyttöön otetun puolustusvoimien terveystarkastusohjeen tautitaulukossa on silti edelleen kohta, jossa mainitaan sukupuoliseen kehitykseen ja suuntautumiseen liittyvät psykologiset ja käytöshäiriöt.
Sotilaslääketieteen keskuksen perusterveydenhuollon yksikön lääkintämajuri Kari Kesseli ei ole kuullut ainuttakaan tapausta, jossa psykologisia tai käytöshäiriöitä käytettäisiin diagnoosina, jos oma seksuaalinen suuntautuminen koetaan esteeksi asepalvelukselle.
- Jos nuori kertoo kutsunnoissa olevansa homo tai lesbo, vapautusta ei anneta, koska homoseksuaalisuus ei ole sairaus. Mutta jos alokas kertoo varusmiesyksikössään avoimesti omasta suuntautumisestaan, siitä voi koitua turvallisuusriski. Hän voi joutua kokemaan uhkailua alokastovereidensa suunnalta, Kesseli sanoo.
Hän viittaa parikymppisten miesten maailmaan, johon vähemmistöt eivät mahdu. Siksi väkivallan mahdollisuus ei ole poissuljettu.
- Jos alokas saa kirjaimellisesti turpaansa kerrottuaan olevansa homo, asia muuttuu kurinpidolliseksi ongelmaksi. Mikä oma seksuaalinen suuntautuminen onkin, sitä ei kannata ottaa puheeksi.
Kesseli sanoo, että homoseksuaalisuutensa vuoksi turvattomuutta kokeva alokas voi käyttää tautitaulukon diagnoosia roskakoppana keskeyttääkseen palveluskautensa.
- Erikoisjoukoissa tätä ongelmaa ei enää ole, sillä ihmiset ovat kypsempiä, Kesseli toteaa.
Vapautukselle vain terveydelliset syyt
Puolustusvoimien pääesikunnan tiedotuspäällikkö Eero Karhuvaara korostaa, että asepalveluksesta vapauttamisen perusteena ovat ainoastaan terveydelliset seikat, fyysiset ja psyykkiset.
- Lääkäri arvioi kutsuntoihin tulevat nuoret. Jos vapauttamispäätöksen taustalla on terveydellinen syy, lopullisen päätöksen tekee terveyslautakunta, Karhuvaara sanoo.
Yhdenvertaisuuslaki astui voimaan vuonna 2004. Sen pohjalta armeijaan laadittiin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusohjelma, jonka mukaan ketään ei saa syrjiä esimerkiksi etnisen taustan tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Ennen lain voimaantuloa puolustusvoimat ei ottanut virallista kantaa homoseksuaalien työmahdollisuuksiin.
- Puolustusvoimissa noudatetaan yhteiskunnan sääntöjä ja lakeja. Puolustusvoimien vahvuudesta puolet on siviilejä, joista yli puolet naisia. Heterous, homous tai lesbous ei ole este uralle, Karhuvaara huomauttaa.
Hänen mukaansa puolustusvoimissa ei ole yleistä suhtautumista seksuaalivähemmistöihin.
- Homot ovat samanlaisia kuin heterot, tavallisia ihmisiä. Homot eivät hakeudu puolustusvoimiin tai muihinkaan työpaikkoihin, jos he ajattelevat kokevansa siellä syrjintää tai ylenkatsontaa.
Uralin pihlaja kertoo asenteista
Turun Seudun Seta ry:n yhteyshenkilö Erkki Lietzen uskoo, että armeijassa työskentelevän kantahenkilökunnan homoseksuaalit pysyttelevät edelleen visusti kaapissa, jotta eivät joutuisi kiusatuiksi.
- Asenteista kertoo esimerkiksi se, minkälaisen kohun Mannerheimista kertova elokuva Uralin pihlaja nostatti. Tämä kuvastaa sitä, että ihmisen arvo määrittyy armeijassa seksuaalisen suuntautumisen mukaan, Lietzen näkee.
Lietzen muistaa, että homot hakivat vapautusta armeijasta psykiatrin lausuntoon vedoten vielä 10-20 vuotta sitten. Hän itse palveli YK:n rauhanturvajoukoissa 1980-luvun alussa.
- Tuolloin Golanin kukkuloilta lähetettiin muutama sotilas kotiin homoseksuaalisuuden vuoksi. Enää laki ei sallisi tällaista kohtelua millään tasolla. Itse en julkihomona saanut sijaisen paikkaa koulusta, Lietzen kertoo.
Miehiset alat hankalimpia
Lietzen luettelee liudan ammatteja, joissa asenteet esiintyvät piilevinä ja työnantajat voivat kääntyä vähemmistöjä vastaan.
- Poliisi on miehinen yhteisö, jossa homoseksuaalisuus on isompi pala. Miehet voivat harjoittaa piilorasismia, vaikka yleinen suhtautuminen olisikin neutraalia. Vankien keskuudessa seksuaalivähemmistöt ovat nokkimisjärjestyksessä verrattain alhaalla. Vangeilla on runsaasti ennakkoluuloja, vaikka vankilassa kaikenlaista nähdäänkin, Lietzen sanoo.
Hän mainitsee myös koulumaailman, jossa esimerkki syrjinnästä löytyy Turusta syksyltä 2004. Tuolloin turkulaisen koulun rehtori piti kahdenkeskisen puhuttelun miesopettajalle, joka kertoi julkisesti työpaikallaan elävänsä parisuhteessa toisen miehen kanssa.
- Tätä tapausta vasten voisi miettiä, mitä oikein pelätään. Vanhempien reaktioita?
- Ja kirkko on päivänselvä paikka, jossa omasta seksuaalisesta suuntautumisesta vaietaan. Työntekijöiden joukossa on paljon homoja ja lesboja, jotka eivät uskalla tulla esiin omalla äänellään, Lietzen tietää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
papeista pääkaupunkiseudulla siunaa punikkien homoliitot.
Nyt punikit porukalla avioon.