http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1066914320212
Eurooppa on kehittämässä omaa puolustustaan ja se on hyvä asia. Vaikka se tässä vaiheessa saattaa näyttää pikkuasialta, on hyvä muistaa että nykymaailmassa asiat etenevät nopeasti. EU:ssakin on nähty 90 -luvulla todella nopeaa kehitystä ja konkreettisia ratkaisuja.
Millään yksittäisellä maalla, kuten ei myöskään yhtenäisellä talous- ja lainsäädännöllisellä alueella ole varaa jäädä ulkoistetun puolustuksen turvaan ääritilanteiden varalle. Erilaiset sotilasliitot, kuten Nato, ovat toimivia silloin, kun sotilaalliset konfliktit ovat alueellisesti rajattuja ja suhteellisen pieniä. Historiasta olemme kuitenkin nähneet, että maailma voi ajautua sellaiseen paloon, jossa liittoumat hajoaa ja sopimukset puretaan. Sellaisessa tilanteessa ei sanele sama järki ja logiikka, jonka mukaan toimitaan rauhan aikana. Eihän muutoin suuria sotia olisi koskaan syntynytkään. Pienin riski on demokraattisella maalla ajautua sisällissotaan varsinkaan silloin, kun maailma on tulessa. Yleensä se saa kansan rivit yhtenäiseksi. Seuraavaksi pienin riski on yhtenäisellä talous- ja lainsäädännöllisellä alueella ajautua sisäiseen sotaan. On hyvin epätodennäköistä, että esim. USA:n kaltainen liittovaltio joutuisi sisäiseen konfliktiin maailmansodassa. EU on muodostamassa myös yhä tiiviimmän yhtenäisen alueen sekä taloudellisesti että lainsäädännöllisesti. Niinpä on oletettavaa, että äärimmäisessä kriisissä myös EU voi säilyttää yhtenäisyytensä. Sen sijaan EU:lla on ja tulee olemaan merkittäviä eturistiriitoja sen ulkopuolisten alueiden kanssa sekä taloudessa että energiapolitiikassa. Rauhan aikana näitä ristiriitoja puidaan kauppapolitiikan ja terveen kilpailun keinoin. Sen sijaan suursodat ovat oma lukunsa. Silloin ihmiskunta yleensä menettää järkensä ja saatetaan ajautua tilanteisiin, joissa eduista pidetään puoliaan asein.
Joka tapauksessa on päivänselvää, että äärimmäisessä kriisissä EU tarvitsee oman puolustuksen. Samoin jokainen EU -maa. Maailmansotien asetelmissa on aina ollut yllättäviä piirteitä, eihän niitä muutoin olisi syntynytkään. Jos EU aikoo säilyttää äänivaltansa maailman kilpailussa, sen on pidettävä huoli, että sitä ei voi painostaa millään tavalla, sen rajojen on oltava riittävän tiukat, ettei hallitsematon maahanmuutto aiheuta vaikeuksia ja ennen kaikkea sillä on oltava oma ja vahva puolustusvalmius, ainoa oikea turvatakuu, sen tilanteen varalle, jos maailmassa syntyy suuria paloja ja kriisejä, jopa suursota. Tarvitsemme yhteisen puolustuksen ydinaseineen. Tämän puolustuksen tulee olla niin vahva, että mikään maailman mahti ei uskalla uhata EU:ta sotilaallisesti.
Eurooppa on kehittämässä omaa puolustustaan ja se on hyvä asia. Vaikka se tässä vaiheessa saattaa näyttää pikkuasialta, on hyvä muistaa että nykymaailmassa asiat etenevät nopeasti. EU:ssakin on nähty 90 -luvulla todella nopeaa kehitystä ja konkreettisia ratkaisuja.
Millään yksittäisellä maalla, kuten ei myöskään yhtenäisellä talous- ja lainsäädännöllisellä alueella ole varaa jäädä ulkoistetun puolustuksen turvaan ääritilanteiden varalle. Erilaiset sotilasliitot, kuten Nato, ovat toimivia silloin, kun sotilaalliset konfliktit ovat alueellisesti rajattuja ja suhteellisen pieniä. Historiasta olemme kuitenkin nähneet, että maailma voi ajautua sellaiseen paloon, jossa liittoumat hajoaa ja sopimukset puretaan. Sellaisessa tilanteessa ei sanele sama järki ja logiikka, jonka mukaan toimitaan rauhan aikana. Eihän muutoin suuria sotia olisi koskaan syntynytkään. Pienin riski on demokraattisella maalla ajautua sisällissotaan varsinkaan silloin, kun maailma on tulessa. Yleensä se saa kansan rivit yhtenäiseksi. Seuraavaksi pienin riski on yhtenäisellä talous- ja lainsäädännöllisellä alueella ajautua sisäiseen sotaan. On hyvin epätodennäköistä, että esim. USA:n kaltainen liittovaltio joutuisi sisäiseen konfliktiin maailmansodassa. EU on muodostamassa myös yhä tiiviimmän yhtenäisen alueen sekä taloudellisesti että lainsäädännöllisesti. Niinpä on oletettavaa, että äärimmäisessä kriisissä myös EU voi säilyttää yhtenäisyytensä. Sen sijaan EU:lla on ja tulee olemaan merkittäviä eturistiriitoja sen ulkopuolisten alueiden kanssa sekä taloudessa että energiapolitiikassa. Rauhan aikana näitä ristiriitoja puidaan kauppapolitiikan ja terveen kilpailun keinoin. Sen sijaan suursodat ovat oma lukunsa. Silloin ihmiskunta yleensä menettää järkensä ja saatetaan ajautua tilanteisiin, joissa eduista pidetään puoliaan asein.
Joka tapauksessa on päivänselvää, että äärimmäisessä kriisissä EU tarvitsee oman puolustuksen. Samoin jokainen EU -maa. Maailmansotien asetelmissa on aina ollut yllättäviä piirteitä, eihän niitä muutoin olisi syntynytkään. Jos EU aikoo säilyttää äänivaltansa maailman kilpailussa, sen on pidettävä huoli, että sitä ei voi painostaa millään tavalla, sen rajojen on oltava riittävän tiukat, ettei hallitsematon maahanmuutto aiheuta vaikeuksia ja ennen kaikkea sillä on oltava oma ja vahva puolustusvalmius, ainoa oikea turvatakuu, sen tilanteen varalle, jos maailmassa syntyy suuria paloja ja kriisejä, jopa suursota. Tarvitsemme yhteisen puolustuksen ydinaseineen. Tämän puolustuksen tulee olla niin vahva, että mikään maailman mahti ei uskalla uhata EU:ta sotilaallisesti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tai otettava kansan haltuun. Mitä virkaa on näillä aseistetuilla riistokoneistoilla (EU, Japani, USA)? Ne tarvitsevat kunnon vastavoiman. Kaikki kolme nurin niin etteivät enää nouse.