Jep!
Vihdoinkin! Erään ajattelemaan pistäneen keskustelun jälkeisen n. kuukauden pohdinnan ja mietinnän sekä tarkemman tutustumisen jälkeen olen siis vihdoin valmis eroamaan kirkosta.
Pääsyitä kirkkoon kuulumiseeni on varmaan ollut kolme kappaletta. 1) Olen liittynyt siihen vanhempieni kastamana, 2) Olen halunnut traditionaalisen elämän siihen liittyvine toimituksineen (suurimpana häät) 3) Olen joskus perustellut kirkkoon kuulumista sillä että se tekee yhteiskunnassa tärkeää hyväntekeväisyystyötä.
Olen siis ollut varmaankin hyvin tyypillinen tapakristitty. No, nyt häät on vietetty ja hautaustakaan ei enää näyttäisi tulevaisuudessa uhkaavan se, etten kuulu kirkkoon.
Pääsyyni kirkosta eroamiseen on se, etten kertakaikkiaan pysty allekirjoittamaan kirkon tarjoamaa uskontoa. Syitä taas tähän on monia, ja joitakin niistä on varmasti tälläkin palstalla käsitelty. Nekin lienevät hyvin tyypillisiä, joten en ala niitä paatostelemaan... Totean vain, että ne ovat selkiytyneet tarpeeksi.
Vaimoni kuuluu kirkkoon, ja minua hieman huolestuttaa, mikä hänen reaktionsa asiaan on... Olen aiemminkin jo ilmaissut tyytymättömyyteni kirkon tarjoamaan oppiin, tällöin asia on kuitenkin keskustelun jälkeen jäänyt siihen, että päätin kirkon olevan yhteiskunnallisesti tärkeä järjestö, jonka toimintaa kuuluu tukea.
Nyt luulen että minun on vaan hoidettava yhteiskunnallinen hyväntekeväisyys jotakin muuta kautta. Hyväntekeväisyyteen 'kytkykaupan' lailla liitettyä kristillistä oppia kun ei vaan minun mielestäni (enää) ole moraalisesti oikein levittää.
Tämä ero on toivottavasti alku itsenäiselle ajattelulle. Itse asiassa voisin väittää, että itsenäisen ajattelun aloittaminen on ollut syy kirkosta eroamiseen. Olen ollut hyvin laiska pohtimaan mitään, mikä ei paljoa häiritse. Ehkä olen sitä vieläkin, koska nyt tämä asia on alkanut häiritsemään... En tiedä. Olo on hieman sekava..
Nyt täytyy vain pitää päätöksestä kiinni niin kauan että selviän luukulle allekirjoittamaan papereita.
Koetan nousta seisomaan istumisen sijaan.
Wish me luck...
Vihdoinkin! Erään ajattelemaan pistäneen keskustelun jälkeisen n. kuukauden pohdinnan ja mietinnän sekä tarkemman tutustumisen jälkeen olen siis vihdoin valmis eroamaan kirkosta.
Pääsyitä kirkkoon kuulumiseeni on varmaan ollut kolme kappaletta. 1) Olen liittynyt siihen vanhempieni kastamana, 2) Olen halunnut traditionaalisen elämän siihen liittyvine toimituksineen (suurimpana häät) 3) Olen joskus perustellut kirkkoon kuulumista sillä että se tekee yhteiskunnassa tärkeää hyväntekeväisyystyötä.
Olen siis ollut varmaankin hyvin tyypillinen tapakristitty. No, nyt häät on vietetty ja hautaustakaan ei enää näyttäisi tulevaisuudessa uhkaavan se, etten kuulu kirkkoon.
Pääsyyni kirkosta eroamiseen on se, etten kertakaikkiaan pysty allekirjoittamaan kirkon tarjoamaa uskontoa. Syitä taas tähän on monia, ja joitakin niistä on varmasti tälläkin palstalla käsitelty. Nekin lienevät hyvin tyypillisiä, joten en ala niitä paatostelemaan... Totean vain, että ne ovat selkiytyneet tarpeeksi.
Vaimoni kuuluu kirkkoon, ja minua hieman huolestuttaa, mikä hänen reaktionsa asiaan on... Olen aiemminkin jo ilmaissut tyytymättömyyteni kirkon tarjoamaan oppiin, tällöin asia on kuitenkin keskustelun jälkeen jäänyt siihen, että päätin kirkon olevan yhteiskunnallisesti tärkeä järjestö, jonka toimintaa kuuluu tukea.
Nyt luulen että minun on vaan hoidettava yhteiskunnallinen hyväntekeväisyys jotakin muuta kautta. Hyväntekeväisyyteen 'kytkykaupan' lailla liitettyä kristillistä oppia kun ei vaan minun mielestäni (enää) ole moraalisesti oikein levittää.
Tämä ero on toivottavasti alku itsenäiselle ajattelulle. Itse asiassa voisin väittää, että itsenäisen ajattelun aloittaminen on ollut syy kirkosta eroamiseen. Olen ollut hyvin laiska pohtimaan mitään, mikä ei paljoa häiritse. Ehkä olen sitä vieläkin, koska nyt tämä asia on alkanut häiritsemään... En tiedä. Olo on hieman sekava..
Nyt täytyy vain pitää päätöksestä kiinni niin kauan että selviän luukulle allekirjoittamaan papereita.
Koetan nousta seisomaan istumisen sijaan.
Wish me luck...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Toimit siis oman arvomaailmasi mukaan.
Olisihan se outoa kuulua sosiaalidemokraatteihin ja kannattaa kokoomusta (vertaus).
Kirjoitit:"Olen aiemminkin jo ilmaissut tyytymättömyyteni kirkon tarjoamaan oppiin."
Kirkko pitää esillä sitä oppia (pääsääntöisesti)
joka Raamatussa on: armoa, sovitusta, lunastusta, pelastusta jne.
Et siis ole siihen tyytyväinen.
Mitä Ev.Lut.Kirkon (oletan että olet Lut.) pitäisi tarjota että olisit tyytyväinen?
"Toimit siis oman arvomaailmasi mukaan.
Olisihan se outoa kuulua sosiaalidemokraatteihin ja kannattaa kokoomusta (vertaus)."
Tuo oli hyvä vertaus muuten. Hämmentäväksi tilanteen tekee juuri se, että jos puhutaan tämän vertauksen ehdoilla, sosiaalidemokraatit olisivat valtion tunnustama puolue, joka suorittaa kansalle tärkeitä initiaatiorituaaleja. Kokoomuksella ei taas olisi valtaosalle tuntemistani ihmisistä mitään vastaavaa tarjottavaa...
Kysyit, mitä Ev.Lut.Kirkon (oletit oikein siis) pitäisi tarjota, että olisin tyytyväinen.
En ole varma onko tuo tällä hetkellä oikea kysymys. En ole asettanut kirkolle mitään vaatimuksia. En oikeastaan pyydä mitään kirkolta. Aiemmín kenties päällimmäisenä perusteenani oli se, että saan perinteiset kirkkohäät (vaimoni kovasti toivomat).
Tällä hetkellä en voi vaan väittää että "Uskon Jumalaan, taivaan ja maan luojaan ..." et cetera. Tämän vuoksi koen, että en voi kuulua kirkkoon.
Jossain näillä palstoilla tuli vastaan uskovan kysymys: "Miksi eroat?". Kysymyksen voi asettaa myös niin päin että "Miksi kuulun kirkkoon?". Tällä hetkellä minulla ei ole painavaa syytä kuulua siihen.
Katson että minun on parempi ilmaista vakaumukseni myös teoin, eikä jättää asioita enää ennalleen. Tiedän että se on parempi tapa löytää se mihin mahdollisesti uskon. Eli: otan asian käsittelyyn. Niin kauan kun en usko, en usko. En ole koskaan 'Tullut uskoon'. Miksi sitten kuulun kirkkoon!!??
Toivottavasti vastauksestani sai jotain selvää, olen hieman sekavassa mielentilassa.. :)
...sain selvää, kiitos.
Nostan hattua että ihminen toimii arvomaailmansa mukaisesti, jos ei usko Jumalaan niin ei usko.
Ehkä olisi syytä pohtia Jumalan olemassaoloa.
Rukoilen että jonain päivänä löydät Kristuksen ja Hänen lunastustyönsä ja sitä kautta uskon.
Siunausta.
Kiitos kommenteistasi ja tuestasi. Luulen että tämä prosessi todellakin liittyy jonkun suuremman etsimiseen, ja Jumalan olemassaolon pohtimiseen. Varmasti siihen on syytä, siitä olen varma. Tämänhetkisen tilanteen tunnustaminen kuitenkin auttaa eteenpäin.
ei kannata lähteä pirun kelkkaan, pysy vaan kirkon piirissä
Vai lähteä pirun kelkkaan? En minä oikeastaan 'lähde' tällä teollani mihinkään. Tunnustan vain tekoni kautta sen, missä tällä hetkellä olen. Ja sitä kautta alan selvemmin nähdä ja miettiä että mikä tämä tilanne on, missä oikein olen. Se oli siis tuon edellisen viestini sisältö.
Eli: lomake on nyt täytetty, tulostin sen tuota toisessa keskustelussa olevaa linkkiä seurattuani. Huomasin että kyse taitaa olla aivan oikeasta päätöksestä, kun ensimmäinen vaikeus tuli heti ensimmäisessä lomakekohdassa:
"Uskonnollinen yhdyskunta josta eroaa"
Aloin miettiä että pitääköhän tuohon nyt laittaa kirkon nimi (ja että mikä se virallinen nimi on), vaiko seurakunnan nimi. Ja tajusin etten edes tiedä mihin seurakuntaan kuulun. Päädyin siis kirjoittamaan "Suomen evankelis-luterilainen kirkko". Toivottavasti se nyt kelpaa.... Mutta tilanne oli aika tragikoominen.
Nyt pitää vaan selvittää että mihin tämä paperi viedään / lähetetään. Seurakunnalle, vaiko maistraattiin, vaiko kirkkoherranvirastoon. Ja mitkä noista sanoista tarkoittavat mitä, ja tarkoittavatko jotkin noista sanoista samaa.
Tragikoomista.
Lähetä ilmoitus postitse paikkakuntasi/alueesi maistraattiin. Näin pääset kaikkein helpoimmalla.
Kiitosta vaan, hyvä että tämä selvisi.
Siellä se nyt sitten on. Postilaatikossa odottamassa lähtöä. Vaimokin ymmärsi yllättävän hyvin, kun asiasta hänen kanssaan keskusteltiin. Ja vahvisti sen käsityksen, että hänenkin mielestään kirkon tärkein tehtävä on ylläpitää yhteisöllisyyttä vahvistavia perinteitä.
Se ei minusta riitä kirkossa pysymiseen, koska se on kuitenkin **uskonnollinen** yhteisö. Toivottavasti aika tuo muunlaisia perinteitä mukanaan, eikä tulevaisuudessa lapsille enää anneta perinteiden mukana nimellistä uskoa, jota heillä ei ole. Muutos voi tarkoittaa samalla tavalla joko sitä että kirkko vahvistuu ihmisten uskon mukana, tai sitä että se heikkenee vastaavasti. Kummin vain, mutta nykyinen tilanne ei ole oikein.
No. Tästä eteenpäin. Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille kommenteista ja tuesta.
Onneksi olkoon! Siitä se lähtee, seuraan perässä piakkoin!
Eli nyt se on virallisesti ilmoitettu myös minulle. Ei se ihan "oikein" mennyt se "Suomen evankelis-luterilainen kirkko". Ilmoituksessa minulle luki seurakuntani nimi. Nytpähän tiedän että mihin seurakuntaan kuuluin! :)
Kovin pitkään meni ennekuin sain ilmoituksen mielestäni. Mutta tulipahan kuitenkin.
tehdä tyhmän tempun
En kyllä tainnut. Todellakaan.
[Ennen sauraavaa kommenttia haluan ilmaista, etten tahdo tästä nyt minkäänlaista eipäs-juupas -vääntelyä. Omalta osaltani tämä olkoon vimoinen lisäys tähän ketjuun.]
Taisin kasvaa kertaheitolla muutaman sentin ihmisenä. Se minusta on tyhmä temppu jos taittaa selkärankansa sen takia että kirkko käskee. Ei anna itsensä kasvaa. Sinun tilanteesta en tiedä, mutta itselläni tilanne oli tämä.
Tulkoon nyt sitten se sarjakuvapiru kolailemaan minua helvettiin. Huhuu! Kun sitä nyt ei kuulu, niin minä ainakin aion nyt käydä maitokaupassa.