uskova ei ainakaan menetä mitään loppupeleissä vaikka totuus olisikin sitten vaikka mitä. Sama ateistilla tai ihmisellä joka ei vain usko jälleensyntymiseen. Joka tapauksessa kuolemaa ei tarvitse pelätä, sillä sehän vapauttaa meidät kaikki kaikesta, vaikka sitten kävisi niin ettei mitään sen jälkeen olisikaan. Ihmisen ruumis ei tunne, ei aisti, ei koe mitään enää silloin. Sairaudet, elämän kärsimykset, valitettavasti myös ilot ja onnet on silloin poispyyhitty. Kaikki tärkeät ihmiset on taakse jätetty. Tosi surullista. Mutta sitähän me emme enää silloin pysty suremaan kun emme pysty enää mitään muutakaan.
Oleellinen asia tässä vaan on se, että kuinka ihminen, joka ei usko mihinkään, pystyy elämänsä onnellisena tai edes tunteella, että tälle on jokin tarkoitus, elämään. Mistä hän saa voiman jokapäiväiseen elämään? Olisiko näihin ihmisiin luettavissa juuri esimerkiksi itsemurhan tekijöitä? Varmaan. Halutaan koko elämästä eroon, kun ei ole mitään mieltä. En ihmettele. Itse koen olevani tosi onnekas, elämäni kärsimyksistä, niistä suunnattomistakin, joita esimerkiksi lapsuuteeni liittyy huolimatta. Minulla on suuri elämänhalu ja olen mielestäni onnistunut täällä ihan hyvin. Voin sanoa, että rakastan elämää. Rakastan läheisiäni ja kaikkea täällä, koska uskon sisimmässäni, että elämälläni on tarkoitus.
Oleellinen asia tässä vaan on se, että kuinka ihminen, joka ei usko mihinkään, pystyy elämänsä onnellisena tai edes tunteella, että tälle on jokin tarkoitus, elämään. Mistä hän saa voiman jokapäiväiseen elämään? Olisiko näihin ihmisiin luettavissa juuri esimerkiksi itsemurhan tekijöitä? Varmaan. Halutaan koko elämästä eroon, kun ei ole mitään mieltä. En ihmettele. Itse koen olevani tosi onnekas, elämäni kärsimyksistä, niistä suunnattomistakin, joita esimerkiksi lapsuuteeni liittyy huolimatta. Minulla on suuri elämänhalu ja olen mielestäni onnistunut täällä ihan hyvin. Voin sanoa, että rakastan elämää. Rakastan läheisiäni ja kaikkea täällä, koska uskon sisimmässäni, että elämälläni on tarkoitus.
Vastaukset 7
Vanhimmat
se elämän tarkoitus,minä en usko mihinkään ja oon ihan onnellinen,eikai tällä elämällä oo mitään tarkoitusta eletään vaan ja kuollaan pois seuraavat jatkaa sitten siitä.
Mitä iloa on saada jotain aikaiseksi ja tehdyksi kun et pysty siitä nauttimaan kuin aikasi et voi viedä mitään mukanasi kun kuolet
"Oletteko ajatelleet?
jälleensyntymiseen uskova ei ainakaan menetä mitään loppupeleissä vaikka totuus olisikin sitten vaikka mitä."
Entä jos totuus on se mitä Jeesus sanoo?
Kuoleman jälkeen olet joko hyvässä tai pahassa paikassa. Jumala ei heitä sinua kumpaankaan. Jumala ei heitä sinua Helvettiin. Niin paljon Jumala sinua rakastaa ettei Hän heitä sinua Helvettiin. Sinä teet valintasi itse. Jos joku heittää sinut Helvettiin niin se olet sinä itse. Helvetissä ei sitten bailata ja nussita vaikka jotkut luulevat niin. Voisin kuvitella että Helvetissä huonosti valvotun yön jälkeen saat aamupalaksi nyrkin silmäkulmaan ja sitä jatketaan lounaaseen asti.
Lounaaksi suusi revitään auki ja sinne työnnetään sulaa lyijyä.
Päivällisen alkupalaksi saat puukoniskuja ympäri kehoa ja lämpimäksi ruuaksi kirvestä päähän. Päivällinen on pitkän kaavan mukainen. Jälkiruuaksi saat 100 kiloa suklaata. Juomaksi suolahappoa.
Illallinen on kevyt, jalkapohjasi lävistetään sulilla.
Sitten nukkumaan ihanalle käärmepatjalle ja nukkumaseuraksi saat kiimaisen karhun. Jo aamulla toivoit kuolevasi kuolevasi kuolevasi, muttet millään kuole kuole kuole. Jo eka aamuna huusit Jumalaa Jumalaa Jumalaa, muttei Jumala sinua kuule kuule kuule. Ensimmäisen tunnin jälkeen tunnustit syntisi syntisi syntisi, muttei sinua enää pelastettu palastettu palastettu. Mielessäsi pyörii kipu kipu kipu ja kaipuu äidin ja isän luo luo luo. Kukaan ei sinua helli helli helli, kukaan ei sinua sääli sääli sääli.
Muista nyt että Jumala ei sinua Helvettiin heitä. teet sen ihan itse. Jumala sinua rakastaan niin paljon että antoi ainokaisen poikansa kuolla ristillä sinun vuoksesi. Sinun syntisi on kuolleet. Usko se. Minä en tässä ketään helvetillä pelottele vaan varoitan.
Taivaassa ei pilven päällä luuttua soitella eikä pumpuleilla hypellä. Taivas on parempi paikka, muuta en tiedä.
Ihminen uskoo aina johonkin, rakkauteen,perheeseen,rahaan,neli-vetoon,brändeihin ;) jne.
Jos elämän tarkoitus on ajatus maallisen hyvän, siis tietysti v a i n hyvän jatkumisesta kuoleman jälkeen[kin], pitää se toki toivoa yllä ja mielen virkeänä.
Hyvä asia tuossa ajatuksessa on se, että ne jotka ovat jo nyt onnekkaita terveytensä, taloudellisen hyvin-voinnin jne. osalta, sekä myös he, jotka materialisia nautintoja vielä tavoittelevat, tai niistä haaveilevat puutteessaan ovat ajatuksellisesti samassa asemassa.
Elämän-halun voi menettää niin monella tapaa, uuvuttavan taistelun jälkeen, vaikkapa sairauden,köyhyyden,kaiken vaivan seurauksena, tai syystä että mikään ei riitä vaikka kaikkea on.
Vaikeinta kitkutella etiäpäin on silloin, kun tiedostaa ole"massa"olon järjettömyyden ja aistii vahvana mukana olonsa tässä älyttömyyden-kehässä, se jos mikä vie vahvaltakin lopulta voimat ja alkaa kaipuu kohti vapautta materian ja privatin-olemisen-tuskasta.
http://www.youtube.com/watch?v=_kKaDIpf0zQ&feature=related
Taidat olla poliitikko. Heh.
Paneudun tuohon viimeisen jakson viimeiseen lauseeseen:
"Vaikeinta kitkutella etiäpäin on silloin, kun tiedostaa ole"massa"olon järjettömyyden ja aistii vahvana mukana olonsa tässä älyttömyyden-kehässä, se jos mikä vie vahvaltakin lopulta voimat ja alkaa kaipuu kohti vapautta materian ja privatin-olemisen-tuskasta"
Todellakin, siinä elämäntilanteessa kun ihminen ei saa kiinnekohtaa elämään ja sen tarkoitukseen on ihminen henkisesti haavoittuvimmillaan. Mielessä pyörii vain "Järjetöntä, mikä on kaiken tarkoitus?!" Jokin suunta täytyy saada, osa alkaa ateistiksi ja ei ajattele asiaa, elän ja kuolen, piste. Osa ei halua kuolla vaan alkaa uskomaan jälleensyntymiseen. Osan pelastaa usko Jeesukseen.
Onko sitten ihan sama mihin näistä uskoo? Siinä missä kivi on kiveä on totuuskin totuutta. Vain yksi näistä suuntauksista perustuu totuuteen ihmisestä sekä hänen suhteestaan Jumalaan. Vain yksi näistä antaa ihmiselle vankan uskon totuuteen. Tällä palstalla olemme jo lukeneet monia tarinoita jälleensyntymisestä ja niin kivalta kun se kuulostaiskin niin se on vain ihmisen jorinaa. Miten ateistit saivat alkunsa jos kukaan ei koskaan luonut mitään?
//Taidat olla poliitikko. Heh.//
- No just varmaa nii
//Todellakin, siinä elämäntilanteessa kun ihminen ei saa kiinnekohtaa elämään ja sen tarkoitukseen on ihminen henkisesti haavoittuvimmillaan.//
- Kun tiedostaa kontekstin ja kanssa-kärsijät[joista osa ei tajua tilaansa], voi tila alkaa tuntua ummehtuneelta huoneelta täynnä vieraita agressiivisia,syyttäviä ja duudsonmaisia älyttömyyksiä tekeviä öykkäreitä ja mikä ikävintä ovet ovat lukossa.
//Mielessä pyörii vain "Järjetöntä, mikä on kaiken tarkoitus?!" Jokin suunta täytyy saada, osa alkaa ateistiksi ja ei ajattele asiaa, elän ja kuolen, piste.//
- Arvostan ateismissa rehellisyyttä, en käsitä heidän kapea-alaisuutta ja yksisilmäisyyttä.
En ihmettele sitä että ateiksi päädytään,nimittäin kun katsoo uskontojen tarjoamaa selitys-kirjoa.
//Osa ei halua kuolla vaan alkaa uskomaan jälleensyntymiseen.//
- Harva haluaa lopultakaan kuolla, halu liittyy lähinnä muutokseen,helpotukseen, ulos-pääsyn haluun.
Jälleen-syntymä on oikeudenmukainen ratkaisu tilanteessa, jossa yksi elämä ei voi antaa mahdollisuuksia oppia tarpeeksi ja siten antaa tarvittavaa ymmärrystä.
Ja muuten, raamatussa on vieläkin jälleen-syntymä-opin jäänteitä jäljellä.
//Osan pelastaa usko Jeesukseen.//
- Huomaan "sävyn" muutosta ;).
//Onko sitten ihan sama mihin näistä uskoo?//
- Itse-tuntemus on mielestäni se juttu. Jos uskonto estää ehdottomuudellaan,pelolla, dogmeillaan rehellisen ja pelottoman Itse-tutkistelun kautta tapahtuvan asioiden pohdinnan, ei ole silloin sama mihin itsensä sitoo.
//Siinä missä kivi on kiveä on totuuskin totuutta.//
- Kivi on atomi-tasolla enemmän tyhjää sisältävää kuin kiinteää, samoin on ehdottomien "totuuksien" kanssa.
//Vain yksi näistä suuntauksista perustuu totuuteen ihmisestä sekä hänen suhteestaan Jumalaan.//
- Arvaan jo ;)
//Vain yksi näistä antaa ihmiselle vankan uskon totuuteen.//
- Olen kuulolla?
//Tällä palstalla olemme jo lukeneet monia tarinoita jälleensyntymisestä ja niin kivalta kun se kuulostaiskin niin se on vain ihmisen jorinaa.//
- Olen samaa mieltä siinä mielessä, että mahdollisuuksia selittää subjektiivisesti realistisia kokemuksia on olemassa, mutta pidän jälleen-syntymää ehdottoman oikeudenmukaisena keinona opettaa, kurittaakin meitä rupu-sieluja.
//Miten ateistit saivat alkunsa jos kukaan ei koskaan luonut mitään?//
- Ateistit syntyvät vasta-reagtiona uskontojen älyttömyyksille ja maailman raadollisuudelle[pelkkästään jo ruoka-huolto perustuu kuolemaan ja kärsimykseen] kontra "rakastava" jumaluus.
Vaan mitäs teet sitten, jos satut siihen
helvetin osastoon, missä on kaikkein ärhäkimmät
toisten haukkujat ja siihen pöytään sinua vastapäätä osuu se naapuri, jolle et ole
koskaan antanut anteeksi sen haukkumisia.
Siinä se sitten naputtaa ilkeyksiäsi ja
vajavaisuuksiasi koko Luciferin Cafe Katkeruuden
asiakaskunnalle.
Kyllä minä ainakin varoisin,
pyytäisin Jumalalta anteeksi syntini
ja laulaisin:
O, I want to be in that number,
when the saints are marching in.. (taivaaseen, meinaan)
Sanon niinkuin Nikolai Gogol, että paha vaan...
Siis paha vaan, kun meillä on vain tämä yksi mahdollisuus valita missä vietämme iankaikkisuuden.