valtava

sen sijaan Jumala ja "älykäs suunnittelu" ovat uskon asioita

jsjgh kirjoitti:

sen sijaan Jumala ja "älykäs suunnittelu" ovat uskon asioita

Se kun on just päinvastoin.
Eli älykkään suunnittelun jäljet näet ympärilläsi, mutta evoluutio uskossa on liian paljon aukkoja ja puuttuvia renkaita.

Kun esim. näet keittiössäsi pöydän, niin sinä TIEDÄT että sillä on myös tekijä vaikka et ole sitä koskaan nähnyt etkä näe.

Se ei ole siis uskon asia vaan tiedon.

Evoluutio jo vaatii valtavasti uskoa, että kaikki on lähtenyt tyhjästä.

Päinvastoin kirjoitti:

Se kun on just päinvastoin.
Eli älykkään suunnittelun jäljet näet ympärilläsi, mutta evoluutio uskossa on liian paljon aukkoja ja puuttuvia renkaita.

Kun esim. näet keittiössäsi pöydän, niin sinä TIEDÄT että sillä on myös tekijä vaikka et ole sitä koskaan nähnyt etkä näe.

Se ei ole siis uskon asia vaan tiedon.

Evoluutio jo vaatii valtavasti uskoa, että kaikki on lähtenyt tyhjästä.

Evolutionistit ovat ihan fine omien aukkojensa kanssa, tiede kehittyy jatkuvasti ja aukot täyttyvät pikkuhiljaa. Kreationistit puolestaan täyttävät selittämättömät aukot omalla Jumalallaan. Eihän maapallokaan aina ollut pyöreä.

tasapuolista ajattelua ja faktoista kiinnostunutta logiikkaa.
Pyrkimys toisinajattelevien naurettaviksi tekemiseen ja leimaamiseen on yleisesti käytetty keino avoimen keskustelun vaientamiseksi.

> Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että henkilöt, joita Leo "Leksa" Meller pitää arvossa, kannattaa jättää omaan arvoonsa. <

> Tää oli salee joku patmosjäbien thread. <



Pekka Reinikainen ei voi olla vakavasti otettava tutkija, koska on perinteisellä tavalla uskova kristitty?

Höpö höpö. On myös monia päteviä tutkijoita jotka voidaan ottaa tosissaan vaikka ovatkin ateisteja. Mutta heidän Jumalaa koskevat kommenttinsa kannattaa jättää omaan arvoonsa tai ainakin otan huomioon että ne menevät ohi varsinaisen tutkimusalan, esimerkiksi jos ala on paleontologia.

Psykologian näkökulmasta voidaan löytää hyviä ja pätevältä tuntuvia, jopa päteviä syitä miksi ihminen keksii itselleen Jumalan. Mutta se ei vielä ole todiste etteikö Jumala olisi olemassa. Itse asiassa tuollainen tutkimus ei edes ota kantaa Jumalan olemassaoloon ja olemattomuuteen, koska kyse on vain ihmistä, ihmisen ajattelua ja toimintaa koskevasta tutkimuksesta.

Tietysti ne jotka uskovat ettei Jumalaa ole, voivat sanoa, että kyse on myös Jumalaa koskevasta tutkimuksesta, koska selvää on, että Jumala on vain ihmisessä oleva ajatus, uskomus.

Ja rukous on jonkinlainen projisointi, sisäinen kokemus jossa ihminen kuvittelee itsessään olevan ajatuksen ikäänkuin itsensä ulkopuolelle, vastapäätä itseään niin että hän puhuu jonkin erillisen, oman persoonallisuuden sisältävän olennon kanssa, vaikka koko tapahtuma on ainoastaan henkilön sisäinen kokemus ja sen rakentava, hyvää tekevä vaikutuskin korkeintaan intuitioon ja mielenkevennykseen perustuvaa itsesuggestiivista terapiaa?

* hymiö *



Psykologiselta kannalta voidaan löytää hyviä syitä myös sille, miksi ihminen pakenee Jumalaa ja ikäänkuin kätkeytyy Häneltä. Ihminen verhoutuu puolusteluihin ja selityksiin.

Jumalan pyhyyden kohtaaminen on tavallaan traumaattinenkin kokemus kun se murtaa luottamuksen omaan itseen ja pakottaa ihmisen olemaan toisen varassa. Omat unelmat ja suunnitelmat tulee nyt tarkastella Hänen valossaan. En enää voi itse päättää mitä maailma on ja mitä ei ole, minun on myönnettävä että maailma kaikkineen on juuri sellainen millaiseksi Jumala sen näkee ja jos mielipiteeni jossain kohtaa on erilainen Hänen näkemyksensä kanssa, silloin toki minä olen väärässä, ei Jumala. Keinotekoista autonomiaansa palvova ihminen pitää tuollaista hirvittävänä yksilöllisen vapauden riistona ja hän ei voi ajatella että asetelmasta seuraisi mitä hyvää tai jos seuraakin, ns. hyvä perustuu ja rakentuu valheen pohjalle: se on ihmisyksilön alistamista ja rampauttamista - uskonnollista vallankäyttöä, missä maailmankuva sanellaan ylhäältäpäin ja ajattelu kielletään.

Mutta... jos nyt Jumala sattuisi olemaan... ja uskovien kokemus Hänestä ei olekaan pelkkää... mielen alueella tapahtuvaa korviketoimintaa, ja Hänen rakkautensa kokeminen ei olekaan vain... hormonaalista häiriötä ja aivotoiminnan temppuilua.

Jos siis Jumala on ja itse tietää millainen Hän on ja tietää maailmaa ja sen syntyä koskevat asiat ja haluaa ne ihmiselle ilmaista, ja jos Hänen tahtonsa ja tarkoituksensa on hyvä niin että sen pohjana on rakkaus ihmistä kohtaan, eikö silloin juuri pyhälle Jumalalle antautuminen ja tietyssä mielessä alistuminen, tuo mukanaan sisäisen vapauden ja olosuhteista riippumattoman onnen, faktoihin perustuvan mielekkyyden.

Mutta se ei tarkoita ettei olisi myös uskonnollista väärinkäyttöä, sellaista Raamatun auktoriteettiin vetoamista, missä ihminen alistaa ja hallitsee toista "Jumalan" avulla.

Terve kristillisyys perustuu aina ihmisen ja Kristuksen henkilökohtaiseen suhteeseen. Jeesus ei ole rakas sen vuoksi koska seurakunta on rakas ja vaatii ajattelemaan Jeesusta rakkaana, vaan seurakunta on rakas koska Jeesus on rakas. Vapahtajan rakkauden valaisemana myös seurakunta tuntuu rakkaalta.

Täydellistä seurakuntaa ei olemassa koska ihmiset joista seurakunnat (pohjimmiltaan: seurakunta) muodostuu ovat "epätäydellisiä". Totuuden tunteminen johtaa armollisuuteen niin itseä kuin toisia kohtaan. Kuitenkin meidät on kutsuttu kasvamaan Kristuksen täydellisyyden tuntemisen kautta. Hänessä on olemassa vain yksi seurakunta, yksi Jumalan lasten perhe joka muodostuu kaikista jotka ovat ottaneet Hänet vastaan: antautuneet todelliselle Jeesukselle. Jeesukseen juurtuen (antautuen ja rakastaen) asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Pohjimmiltaan elämä, todellinen elämä on rakkaussuhde Jumalaan ja - siitä käsin - asennoitumista ilmiöihin ja tapahtumiin, mitkä arkielämässä kohtaamme.

Psykologisesti ymmärrettävät syyt miksi ihminen pakenee tällaista Jumalaa ja pyrkii selittämään Hänet tyhjiin eivät nekään automaattisesti tarkoita että Jumala on olemassa.



Pohjimmiltaan kyse on siis uskosta.
Ja uskonnollisesta uskomisesta on kyse nimenomaan silloin kun omiin uskomuksiin vedoten selitetään asioita jonkinlaisiksi koska toisenlainen näkemys on uhka omille ajatustottumuksille.

Yhä edelleen evoluutioteoria nimensä mukaisesti on teoria. Myös vakavasti otettavaa tutkijaa ohjaavat hänen omat inhimilliset ennakkokäsityksensä koskien mm. Jumalaa ja Luojan olemassaoloa. Näin on yhtä hyvin uskovan kuin ateistin kohdalla. Ja näin on erityisesti silloin kun tutkimustuloksia yhdistellään, niistä luodaan rakennelmia ja vedetään sellaisia johtopäätöksiä, jotka eivät ole alkuperäisen tutkimuksen suoraa seurausta vaan sen tulkintaa.

Evoluutioteoriaa on useaan otteeseen muokattu, kehitelty ja paranneltu jopa niin että on nyt olemassa vaihtoehtoisia teorioita ja malleja, joilla on omat uskojansa. Mitään aukottomia linjoja alkutilanteesta tähän päivään ei ole. Aukkopaikkoja, puuttuvia paloja ja jopa ristiriitaisuuksia on kovin paljon. Kuitenkin teoriaa esitetään totuutena mm. kouluissa lapsille, vaikka se tulisi esittää yhtenä teoriana ja mahdollisuutena muiden joukossa. On olemassa seikkoja jotka tukevat tai ainakin tuntuvat tukevan evoluutioteoriaa, ja on luonnollista ja jopa välttämätöntä että ajatteleva ihminen ottaa nämä teoriat tosissaan, ja varsinkin jos hän ei Jumalaa tunne on pelkästään luonnollista että hänen käsityksensä maailman synnystä perustuu näihin tunnettuihin ja melko pitkälti yleisesti hyväksyttyihin, joskin ristiriitaisiin tulkintoihin. Yhtä luonnollista on että uskoon tulo, todellisuuden kohtaaminen Kristuksessa muuttaa ajattelua ja henkilökohtaista suhtautumista niin olemassaoloa kuin yleensä elämää, moraalia ja asennoitumista koskeviin kysymyksiin.



Jos Jumala on olemassa, niin mikä mahdottomuus se on että Hän olisi luonut maailman nimenomaan luomalla, niin kuin Raamattu sen esittää, vaikka esityksessä olisi vertauskuvallisuuttakin, ei niin kuin evoluutioteoria sen esittää.

Jotkut kyllä yrittävät näitä sovittaa toisiinsa ja uskovakin voi sanoa että juu, minä uskon luomiseen ja evoluutioon että Jumala on luonut maailman tällaisen kehityksen kautta mitä on totuttu nimittämään evoluutioksi. Itse en usko siihen vaan pidän Raamatun luomiskertomusta luotettavimpana.

Asia on myös niin että ihminen joka jo valmiiksi uskoo, ettei Jumalaa ole, tarkastelee maailmaa omasta ajattelustaan ja ehdollistumistaan käsin, niin kuin luonnollista onkin, jolloin hänen suhtautumistaan evoluutioon ja luomiseen leimaavat henkilökohtaiset uskomukset...

Hänen mielestään on aivan selvää ettei luomisteoria ole totta.
Se ei voi olla totta, koska ei ole Luojaa. Ja joka tapauksessa ei ole, ei voi olla fundamentalistikristittyjen raamatuntulkinnan mukaista Jumalaa.
Tämä on hänelle henkilökohtainen, uskomukseen perustuva fakta - siis näkemys, jota hän pitää totena ja josta käsin sitten suhtautuu muihin esitettyihin näkemyksiin, sekä niiden totuusarvoon.

Summa summarum.
Evoluutioteoria on tiedettä - mutta se on myös uskomuksia.



Edelleen viestiisi viitaten voin kertoa, etten suhtaudu Leo Melleriin ja hänen toimintaansa kritiikittömästi. En siis allekirjoita kaikkea mitä hän on sanonut ja opettanut. En varmasti ole täysin samaa mieltä myöskään Pekka Reinikaisen kanssa kaikesta mitä hän esittää. Mutta terveeseen kritiikkiin kuuluu myös itsekritiikki.

Minulle tärkeää on rukoilla:
"Jumala, auta näkemään asiat ei sellaisina miltä ne näyttävät, vaan niin kuin ne oikeasti ovat."

Jos suhtautuu henkilöön tai henkilöihin negatiivisesti selvää on että negatiivisuus värittää suhtautumista myös niihin heidän esittämiinsä asioihin jotka saattavat olla hyvää ja oikein.

Kokemukseni on että luen sitten Mellerin tai hänen vastustajiensa kirjoituksia tai mitä tahansa kirjoituksia ja väitteitä, parasta on että ensin rukoilen, hiljennyn, että Jeesuksen rakkaus ja mielenlaatu saisi selkeyttää omaa ajatteluani ja ennen kaikkea asennoitumistani.

Tietysti parasta on jo heti aamulla lähteä liikkeelle rukoillen, seurustellen rakkaan Vapahtajan kanssa.

Hyvää vuotta 2009.

vahingossa rekkaamattomana. Olen kyllä pyrkinyt laittamaan kaikki viestit rekisteröidyllä nimimerkillä... Pyytäessäni viestin poistoa että voisin laittaa sen uusiksi rekattuna, sain tietää, että viestistä on jo ilmoitettu keskusteluun sopimattomana. Mietin vain... jos fossiililöydösten yhteydessä on sopivaa puhua evoluutioteoriasta ja mainostaa sen oikeallisuutta, kuinka sitten voi olla asiatonta tuoda keskusteluun toinen näkökulma?

Viesti rekattuna.



KIRJOITUKSESI AINAKAAN EI OSOITA
tasapuolista ajattelua ja faktoista kiinnostunutta logiikkaa.
Pyrkimys toisinajattelevien naurettaviksi tekemiseen ja leimaamiseen on yleisesti käytetty keino avoimen keskustelun vaientamiseksi.

> Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että henkilöt, joita Leo "Leksa" Meller pitää arvossa, kannattaa jättää omaan arvoonsa. <

> Tää oli salee joku patmosjäbien thread. <



Pekka Reinikainen ei voi olla vakavasti otettava tutkija, koska on perinteisellä tavalla uskova kristitty?

Höpö höpö. On myös monia päteviä tutkijoita jotka voidaan ottaa tosissaan vaikka ovatkin ateisteja. Mutta heidän Jumalaa koskevat kommenttinsa kannattaa jättää omaan arvoonsa tai ainakin otan huomioon että ne menevät ohi varsinaisen tutkimusalan, esimerkiksi jos ala on paleontologia.

Psykologian näkökulmasta voidaan löytää hyviä ja pätevältä tuntuvia, jopa päteviä syitä miksi ihminen keksii itselleen Jumalan. Mutta se ei vielä ole todiste etteikö Jumala olisi olemassa. Itse asiassa tuollainen tutkimus ei edes ota kantaa Jumalan olemassaoloon ja olemattomuuteen, koska kyse on vain ihmistä, ihmisen ajattelua ja toimintaa koskevasta tutkimuksesta.

Tietysti ne jotka uskovat ettei Jumalaa ole, voivat sanoa, että kyse on myös Jumalaa koskevasta tutkimuksesta, koska selvää on, että Jumala on vain ihmisessä oleva ajatus, uskomus.

Ja rukous on jonkinlainen projisointi, sisäinen kokemus jossa ihminen kuvittelee itsessään olevan ajatuksen ikäänkuin itsensä ulkopuolelle, vastapäätä itseään niin että hän puhuu jonkin erillisen, oman persoonallisuuden sisältävän olennon kanssa, vaikka koko tapahtuma on ainoastaan henkilön sisäinen kokemus ja sen rakentava, hyvää tekevä vaikutuskin korkeintaan intuitioon ja mielenkevennykseen perustuvaa itsesuggestiivista terapiaa?

* hymiö *



Psykologiselta kannalta voidaan löytää hyviä syitä myös sille, miksi ihminen pakenee Jumalaa ja ikäänkuin kätkeytyy Häneltä.
Ihminen verhoutuu puolusteluihin ja selityksiin.

Jumalan pyhyyden kohtaaminen on tavallaan traumaattinenkin kokemus kun se murtaa luottamuksen omaan itseen ja pakottaa ihmisen olemaan toisen varassa. Omat unelmat ja suunnitelmat tulee nyt tarkastella Hänen valossaan. En enää voi itse päättää mitä maailma on ja mitä ei ole, minun on myönnettävä että maailma kaikkineen on juuri sellainen millaiseksi Jumala sen näkee ja jos mielipiteeni jossain kohtaa on erilainen Hänen näkemyksensä kanssa, silloin toki minä olen väärässä, ei Jumala. Keinotekoista autonomiaansa palvova ihminen pitää tuollaista hirvittävänä yksilöllisen vapauden riistona ja hän ei voi ajatella että asetelmasta seuraisi mitä hyvää tai jos seuraakin, ns. hyvä perustuu ja rakentuu valheen pohjalle: se on ihmisyksilön alistamista ja rampauttamista - uskonnollista vallankäyttöä, missä maailmankuva sanellaan ylhäältäpäin ja ajattelu kielletään.

Mutta... jos nyt Jumala sattuisi olemaan... ja uskovien kokemus Hänestä ei olekaan pelkkää... mielen alueella tapahtuvaa korviketoimintaa, ja Hänen rakkautensa kokeminen ei olekaan vain... hormonaalista häiriötä ja aivotoiminnan temppuilua.

Jos siis Jumala on ja itse tietää millainen Hän on ja tietää maailmaa ja sen syntyä koskevat asiat ja haluaa ne ihmiselle ilmaista, ja jos Hänen tahtonsa ja tarkoituksensa on hyvä niin että sen pohjana on rakkaus ihmistä kohtaan, eikö silloin juuri pyhälle Jumalalle antautuminen ja tietyssä mielessä alistuminen, tuo mukanaan sisäisen vapauden ja olosuhteista riippumattoman onnen, faktoihin perustuvan mielekkyyden.

Mutta se ei tarkoita ettei olisi myös uskonnollista väärinkäyttöä, sellaista Raamatun auktoriteettiin vetoamista, missä ihminen alistaa ja hallitsee toista "Jumalan" avulla.

Terve kristillisyys perustuu aina ihmisen ja Kristuksen henkilökohtaiseen suhteeseen. Jeesus ei ole rakas sen vuoksi koska seurakunta on rakas ja vaatii ajattelemaan Jeesusta rakkaana, vaan seurakunta on rakas koska Jeesus on rakas. Vapahtajan rakkauden valaisemana myös seurakunta tuntuu rakkaalta.

Täydellistä seurakuntaa ei olemassa koska ihmiset joista seurakunnat (pohjimmiltaan: seurakunta) muodostuu ovat "epätäydellisiä". Totuuden tunteminen johtaa armollisuuteen niin itseä kuin toisia kohtaan. Kuitenkin meidät on kutsuttu kasvamaan Kristuksen täydellisyyden tuntemisen kautta. Hänessä on olemassa vain yksi seurakunta, yksi Jumalan lasten perhe joka muodostuu kaikista jotka ovat ottaneet Hänet vastaan: antautuneet todelliselle Jeesukselle. Jeesukseen juurtuen (antautuen ja rakastaen) asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Pohjimmiltaan elämä, todellinen elämä on rakkaussuhde Jumalaan ja - siitä käsin - asennoitumista ilmiöihin ja tapahtumiin, mitkä arkielämässä kohtaamme.



Psykologisesti ymmärrettävät syyt miksi ihminen pakenee tällaista Jumalaa ja pyrkii selittämään Hänet tyhjiin eivät nekään automaattisesti tarkoita että Jumala on olemassa.



Pohjimmiltaan kyse on siis uskosta.
Ja uskonnollisesta uskomisesta on kyse nimenomaan silloin kun omiin uskomuksiin vedoten selitetään asioita jonkinlaisiksi koska toisenlainen näkemys on uhka omille ajatustottumuksille.

Yhä edelleen evoluutioteoria nimensä mukaisesti on teoria. Myös vakavasti otettavaa tutkijaa ohjaavat hänen omat inhimilliset ennakkokäsityksensä koskien mm. Jumalaa ja Luojan olemassaoloa. Näin on yhtä hyvin uskovan kuin ateistin kohdalla. Ja näin on erityisesti silloin kun tutkimustuloksia yhdistellään, niistä luodaan rakennelmia ja vedetään sellaisia johtopäätöksiä, jotka eivät ole alkuperäisen tutkimuksen suoraa seurausta vaan sen tulkintaa.

Evoluutioteoriaa on useaan otteeseen muokattu, kehitelty ja paranneltu jopa niin että on nyt olemassa vaihtoehtoisia teorioita ja malleja, joilla on omat uskojansa. Mitään aukottomia linjoja alkutilanteesta tähän päivään ei ole. Aukkopaikkoja, puuttuvia paloja ja jopa ristiriitaisuuksia on kovin paljon. Kuitenkin teoriaa esitetään totuutena mm. kouluissa lapsille, vaikka se tulisi esittää yhtenä teoriana ja mahdollisuutena muiden joukossa.

On olemassa seikkoja jotka tukevat tai ainakin tuntuvat tukevan evoluutioteoriaa. On luonnollista ja jopa välttämätöntä että ajatteleva ihminen ottaa nämä teoriat tosissaan, ja varsinkin jos hän ei Jumalaa tunne on pelkästään luonnollista että hänen käsityksensä maailman synnystä perustuu näihin tunnettuihin ja melko pitkälti yleisesti hyväksyttyihin, joskin ristiriitaisiin tulkintoihin.

Vähintään yhtä luonnollista on että uskoon tulo, todellisuuden kohtaaminen Kristuksessa muuttaa ajattelua ja henkilökohtaista suhtautumista niin olemassaoloa kuin yleensä elämää, moraalia ja asennoitumista koskeviin kysymyksiin.



Jos Jumala on olemassa, niin mikä mahdottomuus se on että Hän olisi luonut maailman nimenomaan luomalla, niin kuin Raamattu sen esittää, vaikka esityksessä olisi vertauskuvallisuuttakin, ei niin kuin evoluutioteoria sen esittää.

Jotkut kyllä yrittävät näitä sovittaa toisiinsa ja uskovakin voi sanoa että juu, minä uskon luomiseen ja evoluutioon että Jumala on luonut maailman tällaisen kehityksen kautta mitä on totuttu nimittämään evoluutioksi. Itse en usko siihen vaan pidän Raamatun luomiskertomusta luotettavimpana.

Asia on myös niin että ihminen joka jo valmiiksi uskoo, ettei Jumalaa ole, tarkastelee maailmaa omasta ajattelustaan ja luonnollisesti ehdollistumistaan käsin, jolloin hänen suhtautumistaan evoluutioon ja luomiseen leimaavat henkilökohtaiset uskomukset.

Hänen mielestään on aivan selvää ettei luomisteoria ole totta.
Se ei voi olla totta, koska ei ole Luojaa. Ja joka tapauksessa ei ole, ei voi olla fundamentalistikristittyjen raamatuntulkinnan mukaista Jumalaa.
Tämä on hänelle henkilökohtainen, uskomukseen perustuva fakta - siis näkemys, jota hän pitää totena ja josta käsin sitten suhtautuu muihin esitettyihin näkemyksiin, sekä niiden totuusarvoon.

Summa summarum.



Evoluutioteoria on tiedettä - mutta se on myös uskomuksia.



Edelleen viestiisi viitaten voin kertoa, etten suhtaudu Leo Melleriin ja hänen toimintaansa kritiikittömästi. En siis allekirjoita kaikkea mitä hän on sanonut ja opettanut. En varmasti ole täysin samaa mieltä myöskään Pekka Reinikaisen kanssa kaikesta mitä hän esittää. Mutta terveeseen kritiikkiin kuuluu myös itsekritiikki. Kohdatessani lähimmäisteni esittämiä väitteitä on hyvin tärkeää kohdata itseni ihmisenä.

Minulle tärkeää on rukoilla:
"Jumala, auta näkemään asiat ei sellaisina miltä ne näyttävät, vaan niin kuin ne oikeasti ovat."

Jos suhtautuu henkilöön tai henkilöihin negatiivisesti selvää on että negatiivisuus värittää suhtautumista myös niihin heidän esittämiinsä asioihin jotka saattavat olla hyvää ja oikein.

Kokemukseni on että luen sitten Mellerin tai hänen vastustajiensa kirjoituksia tai mitä tahansa kirjoituksia ja väitteitä, parasta on että ensin rukoilen, hiljennyn, että Jeesuksen rakkaus ja mielenlaatu saisi selkeyttää omaa ajatteluani ja ennen kaikkea asennoitumistani.

Tietysti parasta on jo heti aamulla lähteä liikkeelle rukoillen, seurustellen rakkaan Vapahtajan kanssa.

Hyvää vuotta 2009!

old_profile_49241 kirjoitti:

vahingossa rekkaamattomana. Olen kyllä pyrkinyt laittamaan kaikki viestit rekisteröidyllä nimimerkillä... Pyytäessäni viestin poistoa että voisin laittaa sen uusiksi rekattuna, sain tietää, että viestistä on jo ilmoitettu keskusteluun sopimattomana. Mietin vain... jos fossiililöydösten yhteydessä on sopivaa puhua evoluutioteoriasta ja mainostaa sen oikeallisuutta, kuinka sitten voi olla asiatonta tuoda keskusteluun toinen näkökulma?

Viesti rekattuna.



KIRJOITUKSESI AINAKAAN EI OSOITA
tasapuolista ajattelua ja faktoista kiinnostunutta logiikkaa.
Pyrkimys toisinajattelevien naurettaviksi tekemiseen ja leimaamiseen on yleisesti käytetty keino avoimen keskustelun vaientamiseksi.

> Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että henkilöt, joita Leo "Leksa" Meller pitää arvossa, kannattaa jättää omaan arvoonsa. <

> Tää oli salee joku patmosjäbien thread. <



Pekka Reinikainen ei voi olla vakavasti otettava tutkija, koska on perinteisellä tavalla uskova kristitty?

Höpö höpö. On myös monia päteviä tutkijoita jotka voidaan ottaa tosissaan vaikka ovatkin ateisteja. Mutta heidän Jumalaa koskevat kommenttinsa kannattaa jättää omaan arvoonsa tai ainakin otan huomioon että ne menevät ohi varsinaisen tutkimusalan, esimerkiksi jos ala on paleontologia.

Psykologian näkökulmasta voidaan löytää hyviä ja pätevältä tuntuvia, jopa päteviä syitä miksi ihminen keksii itselleen Jumalan. Mutta se ei vielä ole todiste etteikö Jumala olisi olemassa. Itse asiassa tuollainen tutkimus ei edes ota kantaa Jumalan olemassaoloon ja olemattomuuteen, koska kyse on vain ihmistä, ihmisen ajattelua ja toimintaa koskevasta tutkimuksesta.

Tietysti ne jotka uskovat ettei Jumalaa ole, voivat sanoa, että kyse on myös Jumalaa koskevasta tutkimuksesta, koska selvää on, että Jumala on vain ihmisessä oleva ajatus, uskomus.

Ja rukous on jonkinlainen projisointi, sisäinen kokemus jossa ihminen kuvittelee itsessään olevan ajatuksen ikäänkuin itsensä ulkopuolelle, vastapäätä itseään niin että hän puhuu jonkin erillisen, oman persoonallisuuden sisältävän olennon kanssa, vaikka koko tapahtuma on ainoastaan henkilön sisäinen kokemus ja sen rakentava, hyvää tekevä vaikutuskin korkeintaan intuitioon ja mielenkevennykseen perustuvaa itsesuggestiivista terapiaa?

* hymiö *



Psykologiselta kannalta voidaan löytää hyviä syitä myös sille, miksi ihminen pakenee Jumalaa ja ikäänkuin kätkeytyy Häneltä.
Ihminen verhoutuu puolusteluihin ja selityksiin.

Jumalan pyhyyden kohtaaminen on tavallaan traumaattinenkin kokemus kun se murtaa luottamuksen omaan itseen ja pakottaa ihmisen olemaan toisen varassa. Omat unelmat ja suunnitelmat tulee nyt tarkastella Hänen valossaan. En enää voi itse päättää mitä maailma on ja mitä ei ole, minun on myönnettävä että maailma kaikkineen on juuri sellainen millaiseksi Jumala sen näkee ja jos mielipiteeni jossain kohtaa on erilainen Hänen näkemyksensä kanssa, silloin toki minä olen väärässä, ei Jumala. Keinotekoista autonomiaansa palvova ihminen pitää tuollaista hirvittävänä yksilöllisen vapauden riistona ja hän ei voi ajatella että asetelmasta seuraisi mitä hyvää tai jos seuraakin, ns. hyvä perustuu ja rakentuu valheen pohjalle: se on ihmisyksilön alistamista ja rampauttamista - uskonnollista vallankäyttöä, missä maailmankuva sanellaan ylhäältäpäin ja ajattelu kielletään.

Mutta... jos nyt Jumala sattuisi olemaan... ja uskovien kokemus Hänestä ei olekaan pelkkää... mielen alueella tapahtuvaa korviketoimintaa, ja Hänen rakkautensa kokeminen ei olekaan vain... hormonaalista häiriötä ja aivotoiminnan temppuilua.

Jos siis Jumala on ja itse tietää millainen Hän on ja tietää maailmaa ja sen syntyä koskevat asiat ja haluaa ne ihmiselle ilmaista, ja jos Hänen tahtonsa ja tarkoituksensa on hyvä niin että sen pohjana on rakkaus ihmistä kohtaan, eikö silloin juuri pyhälle Jumalalle antautuminen ja tietyssä mielessä alistuminen, tuo mukanaan sisäisen vapauden ja olosuhteista riippumattoman onnen, faktoihin perustuvan mielekkyyden.

Mutta se ei tarkoita ettei olisi myös uskonnollista väärinkäyttöä, sellaista Raamatun auktoriteettiin vetoamista, missä ihminen alistaa ja hallitsee toista "Jumalan" avulla.

Terve kristillisyys perustuu aina ihmisen ja Kristuksen henkilökohtaiseen suhteeseen. Jeesus ei ole rakas sen vuoksi koska seurakunta on rakas ja vaatii ajattelemaan Jeesusta rakkaana, vaan seurakunta on rakas koska Jeesus on rakas. Vapahtajan rakkauden valaisemana myös seurakunta tuntuu rakkaalta.

Täydellistä seurakuntaa ei olemassa koska ihmiset joista seurakunnat (pohjimmiltaan: seurakunta) muodostuu ovat "epätäydellisiä". Totuuden tunteminen johtaa armollisuuteen niin itseä kuin toisia kohtaan. Kuitenkin meidät on kutsuttu kasvamaan Kristuksen täydellisyyden tuntemisen kautta. Hänessä on olemassa vain yksi seurakunta, yksi Jumalan lasten perhe joka muodostuu kaikista jotka ovat ottaneet Hänet vastaan: antautuneet todelliselle Jeesukselle. Jeesukseen juurtuen (antautuen ja rakastaen) asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Pohjimmiltaan elämä, todellinen elämä on rakkaussuhde Jumalaan ja - siitä käsin - asennoitumista ilmiöihin ja tapahtumiin, mitkä arkielämässä kohtaamme.



Psykologisesti ymmärrettävät syyt miksi ihminen pakenee tällaista Jumalaa ja pyrkii selittämään Hänet tyhjiin eivät nekään automaattisesti tarkoita että Jumala on olemassa.



Pohjimmiltaan kyse on siis uskosta.
Ja uskonnollisesta uskomisesta on kyse nimenomaan silloin kun omiin uskomuksiin vedoten selitetään asioita jonkinlaisiksi koska toisenlainen näkemys on uhka omille ajatustottumuksille.

Yhä edelleen evoluutioteoria nimensä mukaisesti on teoria. Myös vakavasti otettavaa tutkijaa ohjaavat hänen omat inhimilliset ennakkokäsityksensä koskien mm. Jumalaa ja Luojan olemassaoloa. Näin on yhtä hyvin uskovan kuin ateistin kohdalla. Ja näin on erityisesti silloin kun tutkimustuloksia yhdistellään, niistä luodaan rakennelmia ja vedetään sellaisia johtopäätöksiä, jotka eivät ole alkuperäisen tutkimuksen suoraa seurausta vaan sen tulkintaa.

Evoluutioteoriaa on useaan otteeseen muokattu, kehitelty ja paranneltu jopa niin että on nyt olemassa vaihtoehtoisia teorioita ja malleja, joilla on omat uskojansa. Mitään aukottomia linjoja alkutilanteesta tähän päivään ei ole. Aukkopaikkoja, puuttuvia paloja ja jopa ristiriitaisuuksia on kovin paljon. Kuitenkin teoriaa esitetään totuutena mm. kouluissa lapsille, vaikka se tulisi esittää yhtenä teoriana ja mahdollisuutena muiden joukossa.

On olemassa seikkoja jotka tukevat tai ainakin tuntuvat tukevan evoluutioteoriaa. On luonnollista ja jopa välttämätöntä että ajatteleva ihminen ottaa nämä teoriat tosissaan, ja varsinkin jos hän ei Jumalaa tunne on pelkästään luonnollista että hänen käsityksensä maailman synnystä perustuu näihin tunnettuihin ja melko pitkälti yleisesti hyväksyttyihin, joskin ristiriitaisiin tulkintoihin.

Vähintään yhtä luonnollista on että uskoon tulo, todellisuuden kohtaaminen Kristuksessa muuttaa ajattelua ja henkilökohtaista suhtautumista niin olemassaoloa kuin yleensä elämää, moraalia ja asennoitumista koskeviin kysymyksiin.



Jos Jumala on olemassa, niin mikä mahdottomuus se on että Hän olisi luonut maailman nimenomaan luomalla, niin kuin Raamattu sen esittää, vaikka esityksessä olisi vertauskuvallisuuttakin, ei niin kuin evoluutioteoria sen esittää.

Jotkut kyllä yrittävät näitä sovittaa toisiinsa ja uskovakin voi sanoa että juu, minä uskon luomiseen ja evoluutioon että Jumala on luonut maailman tällaisen kehityksen kautta mitä on totuttu nimittämään evoluutioksi. Itse en usko siihen vaan pidän Raamatun luomiskertomusta luotettavimpana.

Asia on myös niin että ihminen joka jo valmiiksi uskoo, ettei Jumalaa ole, tarkastelee maailmaa omasta ajattelustaan ja luonnollisesti ehdollistumistaan käsin, jolloin hänen suhtautumistaan evoluutioon ja luomiseen leimaavat henkilökohtaiset uskomukset.

Hänen mielestään on aivan selvää ettei luomisteoria ole totta.
Se ei voi olla totta, koska ei ole Luojaa. Ja joka tapauksessa ei ole, ei voi olla fundamentalistikristittyjen raamatuntulkinnan mukaista Jumalaa.
Tämä on hänelle henkilökohtainen, uskomukseen perustuva fakta - siis näkemys, jota hän pitää totena ja josta käsin sitten suhtautuu muihin esitettyihin näkemyksiin, sekä niiden totuusarvoon.

Summa summarum.



Evoluutioteoria on tiedettä - mutta se on myös uskomuksia.



Edelleen viestiisi viitaten voin kertoa, etten suhtaudu Leo Melleriin ja hänen toimintaansa kritiikittömästi. En siis allekirjoita kaikkea mitä hän on sanonut ja opettanut. En varmasti ole täysin samaa mieltä myöskään Pekka Reinikaisen kanssa kaikesta mitä hän esittää. Mutta terveeseen kritiikkiin kuuluu myös itsekritiikki. Kohdatessani lähimmäisteni esittämiä väitteitä on hyvin tärkeää kohdata itseni ihmisenä.

Minulle tärkeää on rukoilla:
"Jumala, auta näkemään asiat ei sellaisina miltä ne näyttävät, vaan niin kuin ne oikeasti ovat."

Jos suhtautuu henkilöön tai henkilöihin negatiivisesti selvää on että negatiivisuus värittää suhtautumista myös niihin heidän esittämiinsä asioihin jotka saattavat olla hyvää ja oikein.

Kokemukseni on että luen sitten Mellerin tai hänen vastustajiensa kirjoituksia tai mitä tahansa kirjoituksia ja väitteitä, parasta on että ensin rukoilen, hiljennyn, että Jeesuksen rakkaus ja mielenlaatu saisi selkeyttää omaa ajatteluani ja ennen kaikkea asennoitumistani.

Tietysti parasta on jo heti aamulla lähteä liikkeelle rukoillen, seurustellen rakkaan Vapahtajan kanssa.

Hyvää vuotta 2009!

Hyvää uuttavuotta sinulle ja kaikille muillekkin.

äitiparta kirjoitti:

tasapuolista ajattelua ja faktoista kiinnostunutta logiikkaa.
Pyrkimys toisinajattelevien naurettaviksi tekemiseen ja leimaamiseen on yleisesti käytetty keino avoimen keskustelun vaientamiseksi.

> Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että henkilöt, joita Leo "Leksa" Meller pitää arvossa, kannattaa jättää omaan arvoonsa. <

> Tää oli salee joku patmosjäbien thread. <



Pekka Reinikainen ei voi olla vakavasti otettava tutkija, koska on perinteisellä tavalla uskova kristitty?

Höpö höpö. On myös monia päteviä tutkijoita jotka voidaan ottaa tosissaan vaikka ovatkin ateisteja. Mutta heidän Jumalaa koskevat kommenttinsa kannattaa jättää omaan arvoonsa tai ainakin otan huomioon että ne menevät ohi varsinaisen tutkimusalan, esimerkiksi jos ala on paleontologia.

Psykologian näkökulmasta voidaan löytää hyviä ja pätevältä tuntuvia, jopa päteviä syitä miksi ihminen keksii itselleen Jumalan. Mutta se ei vielä ole todiste etteikö Jumala olisi olemassa. Itse asiassa tuollainen tutkimus ei edes ota kantaa Jumalan olemassaoloon ja olemattomuuteen, koska kyse on vain ihmistä, ihmisen ajattelua ja toimintaa koskevasta tutkimuksesta.

Tietysti ne jotka uskovat ettei Jumalaa ole, voivat sanoa, että kyse on myös Jumalaa koskevasta tutkimuksesta, koska selvää on, että Jumala on vain ihmisessä oleva ajatus, uskomus.

Ja rukous on jonkinlainen projisointi, sisäinen kokemus jossa ihminen kuvittelee itsessään olevan ajatuksen ikäänkuin itsensä ulkopuolelle, vastapäätä itseään niin että hän puhuu jonkin erillisen, oman persoonallisuuden sisältävän olennon kanssa, vaikka koko tapahtuma on ainoastaan henkilön sisäinen kokemus ja sen rakentava, hyvää tekevä vaikutuskin korkeintaan intuitioon ja mielenkevennykseen perustuvaa itsesuggestiivista terapiaa?

* hymiö *



Psykologiselta kannalta voidaan löytää hyviä syitä myös sille, miksi ihminen pakenee Jumalaa ja ikäänkuin kätkeytyy Häneltä. Ihminen verhoutuu puolusteluihin ja selityksiin.

Jumalan pyhyyden kohtaaminen on tavallaan traumaattinenkin kokemus kun se murtaa luottamuksen omaan itseen ja pakottaa ihmisen olemaan toisen varassa. Omat unelmat ja suunnitelmat tulee nyt tarkastella Hänen valossaan. En enää voi itse päättää mitä maailma on ja mitä ei ole, minun on myönnettävä että maailma kaikkineen on juuri sellainen millaiseksi Jumala sen näkee ja jos mielipiteeni jossain kohtaa on erilainen Hänen näkemyksensä kanssa, silloin toki minä olen väärässä, ei Jumala. Keinotekoista autonomiaansa palvova ihminen pitää tuollaista hirvittävänä yksilöllisen vapauden riistona ja hän ei voi ajatella että asetelmasta seuraisi mitä hyvää tai jos seuraakin, ns. hyvä perustuu ja rakentuu valheen pohjalle: se on ihmisyksilön alistamista ja rampauttamista - uskonnollista vallankäyttöä, missä maailmankuva sanellaan ylhäältäpäin ja ajattelu kielletään.

Mutta... jos nyt Jumala sattuisi olemaan... ja uskovien kokemus Hänestä ei olekaan pelkkää... mielen alueella tapahtuvaa korviketoimintaa, ja Hänen rakkautensa kokeminen ei olekaan vain... hormonaalista häiriötä ja aivotoiminnan temppuilua.

Jos siis Jumala on ja itse tietää millainen Hän on ja tietää maailmaa ja sen syntyä koskevat asiat ja haluaa ne ihmiselle ilmaista, ja jos Hänen tahtonsa ja tarkoituksensa on hyvä niin että sen pohjana on rakkaus ihmistä kohtaan, eikö silloin juuri pyhälle Jumalalle antautuminen ja tietyssä mielessä alistuminen, tuo mukanaan sisäisen vapauden ja olosuhteista riippumattoman onnen, faktoihin perustuvan mielekkyyden.

Mutta se ei tarkoita ettei olisi myös uskonnollista väärinkäyttöä, sellaista Raamatun auktoriteettiin vetoamista, missä ihminen alistaa ja hallitsee toista "Jumalan" avulla.

Terve kristillisyys perustuu aina ihmisen ja Kristuksen henkilökohtaiseen suhteeseen. Jeesus ei ole rakas sen vuoksi koska seurakunta on rakas ja vaatii ajattelemaan Jeesusta rakkaana, vaan seurakunta on rakas koska Jeesus on rakas. Vapahtajan rakkauden valaisemana myös seurakunta tuntuu rakkaalta.

Täydellistä seurakuntaa ei olemassa koska ihmiset joista seurakunnat (pohjimmiltaan: seurakunta) muodostuu ovat "epätäydellisiä". Totuuden tunteminen johtaa armollisuuteen niin itseä kuin toisia kohtaan. Kuitenkin meidät on kutsuttu kasvamaan Kristuksen täydellisyyden tuntemisen kautta. Hänessä on olemassa vain yksi seurakunta, yksi Jumalan lasten perhe joka muodostuu kaikista jotka ovat ottaneet Hänet vastaan: antautuneet todelliselle Jeesukselle. Jeesukseen juurtuen (antautuen ja rakastaen) asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Pohjimmiltaan elämä, todellinen elämä on rakkaussuhde Jumalaan ja - siitä käsin - asennoitumista ilmiöihin ja tapahtumiin, mitkä arkielämässä kohtaamme.

Psykologisesti ymmärrettävät syyt miksi ihminen pakenee tällaista Jumalaa ja pyrkii selittämään Hänet tyhjiin eivät nekään automaattisesti tarkoita että Jumala on olemassa.



Pohjimmiltaan kyse on siis uskosta.
Ja uskonnollisesta uskomisesta on kyse nimenomaan silloin kun omiin uskomuksiin vedoten selitetään asioita jonkinlaisiksi koska toisenlainen näkemys on uhka omille ajatustottumuksille.

Yhä edelleen evoluutioteoria nimensä mukaisesti on teoria. Myös vakavasti otettavaa tutkijaa ohjaavat hänen omat inhimilliset ennakkokäsityksensä koskien mm. Jumalaa ja Luojan olemassaoloa. Näin on yhtä hyvin uskovan kuin ateistin kohdalla. Ja näin on erityisesti silloin kun tutkimustuloksia yhdistellään, niistä luodaan rakennelmia ja vedetään sellaisia johtopäätöksiä, jotka eivät ole alkuperäisen tutkimuksen suoraa seurausta vaan sen tulkintaa.

Evoluutioteoriaa on useaan otteeseen muokattu, kehitelty ja paranneltu jopa niin että on nyt olemassa vaihtoehtoisia teorioita ja malleja, joilla on omat uskojansa. Mitään aukottomia linjoja alkutilanteesta tähän päivään ei ole. Aukkopaikkoja, puuttuvia paloja ja jopa ristiriitaisuuksia on kovin paljon. Kuitenkin teoriaa esitetään totuutena mm. kouluissa lapsille, vaikka se tulisi esittää yhtenä teoriana ja mahdollisuutena muiden joukossa. On olemassa seikkoja jotka tukevat tai ainakin tuntuvat tukevan evoluutioteoriaa, ja on luonnollista ja jopa välttämätöntä että ajatteleva ihminen ottaa nämä teoriat tosissaan, ja varsinkin jos hän ei Jumalaa tunne on pelkästään luonnollista että hänen käsityksensä maailman synnystä perustuu näihin tunnettuihin ja melko pitkälti yleisesti hyväksyttyihin, joskin ristiriitaisiin tulkintoihin. Yhtä luonnollista on että uskoon tulo, todellisuuden kohtaaminen Kristuksessa muuttaa ajattelua ja henkilökohtaista suhtautumista niin olemassaoloa kuin yleensä elämää, moraalia ja asennoitumista koskeviin kysymyksiin.



Jos Jumala on olemassa, niin mikä mahdottomuus se on että Hän olisi luonut maailman nimenomaan luomalla, niin kuin Raamattu sen esittää, vaikka esityksessä olisi vertauskuvallisuuttakin, ei niin kuin evoluutioteoria sen esittää.

Jotkut kyllä yrittävät näitä sovittaa toisiinsa ja uskovakin voi sanoa että juu, minä uskon luomiseen ja evoluutioon että Jumala on luonut maailman tällaisen kehityksen kautta mitä on totuttu nimittämään evoluutioksi. Itse en usko siihen vaan pidän Raamatun luomiskertomusta luotettavimpana.

Asia on myös niin että ihminen joka jo valmiiksi uskoo, ettei Jumalaa ole, tarkastelee maailmaa omasta ajattelustaan ja ehdollistumistaan käsin, niin kuin luonnollista onkin, jolloin hänen suhtautumistaan evoluutioon ja luomiseen leimaavat henkilökohtaiset uskomukset...

Hänen mielestään on aivan selvää ettei luomisteoria ole totta.
Se ei voi olla totta, koska ei ole Luojaa. Ja joka tapauksessa ei ole, ei voi olla fundamentalistikristittyjen raamatuntulkinnan mukaista Jumalaa.
Tämä on hänelle henkilökohtainen, uskomukseen perustuva fakta - siis näkemys, jota hän pitää totena ja josta käsin sitten suhtautuu muihin esitettyihin näkemyksiin, sekä niiden totuusarvoon.

Summa summarum.
Evoluutioteoria on tiedettä - mutta se on myös uskomuksia.



Edelleen viestiisi viitaten voin kertoa, etten suhtaudu Leo Melleriin ja hänen toimintaansa kritiikittömästi. En siis allekirjoita kaikkea mitä hän on sanonut ja opettanut. En varmasti ole täysin samaa mieltä myöskään Pekka Reinikaisen kanssa kaikesta mitä hän esittää. Mutta terveeseen kritiikkiin kuuluu myös itsekritiikki.

Minulle tärkeää on rukoilla:
"Jumala, auta näkemään asiat ei sellaisina miltä ne näyttävät, vaan niin kuin ne oikeasti ovat."

Jos suhtautuu henkilöön tai henkilöihin negatiivisesti selvää on että negatiivisuus värittää suhtautumista myös niihin heidän esittämiinsä asioihin jotka saattavat olla hyvää ja oikein.

Kokemukseni on että luen sitten Mellerin tai hänen vastustajiensa kirjoituksia tai mitä tahansa kirjoituksia ja väitteitä, parasta on että ensin rukoilen, hiljennyn, että Jeesuksen rakkaus ja mielenlaatu saisi selkeyttää omaa ajatteluani ja ennen kaikkea asennoitumistani.

Tietysti parasta on jo heti aamulla lähteä liikkeelle rukoillen, seurustellen rakkaan Vapahtajan kanssa.

Hyvää vuotta 2009.

Onhan se totta, että esitin vain väitteen sen kummemmin perustelematta, mutta miksi hakkaisin päätäni seinään vatvomalla näitä samoja kysymyksiä Jumalan olemassaolosta?

Tarkoitukseni oli vain muille ketjun lukijoille tuoda selväksi, ettei aiemman kirjoittajan (P.R.) kommentit ole puhtaasti tieteellisiä, vaan tieteen sekoittamista sairaalloiseen äärifundamentalistiseen kristinuskoon. Itse olin 20 vuotta samankaltaisessa "palavassa uskossa", ja nyt siitä vapautuneena väittäisin voivani luoda objektiivisia kannanottoja.

äitiparta kirjoitti:

tasapuolista ajattelua ja faktoista kiinnostunutta logiikkaa.
Pyrkimys toisinajattelevien naurettaviksi tekemiseen ja leimaamiseen on yleisesti käytetty keino avoimen keskustelun vaientamiseksi.

> Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että henkilöt, joita Leo "Leksa" Meller pitää arvossa, kannattaa jättää omaan arvoonsa. <

> Tää oli salee joku patmosjäbien thread. <



Pekka Reinikainen ei voi olla vakavasti otettava tutkija, koska on perinteisellä tavalla uskova kristitty?

Höpö höpö. On myös monia päteviä tutkijoita jotka voidaan ottaa tosissaan vaikka ovatkin ateisteja. Mutta heidän Jumalaa koskevat kommenttinsa kannattaa jättää omaan arvoonsa tai ainakin otan huomioon että ne menevät ohi varsinaisen tutkimusalan, esimerkiksi jos ala on paleontologia.

Psykologian näkökulmasta voidaan löytää hyviä ja pätevältä tuntuvia, jopa päteviä syitä miksi ihminen keksii itselleen Jumalan. Mutta se ei vielä ole todiste etteikö Jumala olisi olemassa. Itse asiassa tuollainen tutkimus ei edes ota kantaa Jumalan olemassaoloon ja olemattomuuteen, koska kyse on vain ihmistä, ihmisen ajattelua ja toimintaa koskevasta tutkimuksesta.

Tietysti ne jotka uskovat ettei Jumalaa ole, voivat sanoa, että kyse on myös Jumalaa koskevasta tutkimuksesta, koska selvää on, että Jumala on vain ihmisessä oleva ajatus, uskomus.

Ja rukous on jonkinlainen projisointi, sisäinen kokemus jossa ihminen kuvittelee itsessään olevan ajatuksen ikäänkuin itsensä ulkopuolelle, vastapäätä itseään niin että hän puhuu jonkin erillisen, oman persoonallisuuden sisältävän olennon kanssa, vaikka koko tapahtuma on ainoastaan henkilön sisäinen kokemus ja sen rakentava, hyvää tekevä vaikutuskin korkeintaan intuitioon ja mielenkevennykseen perustuvaa itsesuggestiivista terapiaa?

* hymiö *



Psykologiselta kannalta voidaan löytää hyviä syitä myös sille, miksi ihminen pakenee Jumalaa ja ikäänkuin kätkeytyy Häneltä. Ihminen verhoutuu puolusteluihin ja selityksiin.

Jumalan pyhyyden kohtaaminen on tavallaan traumaattinenkin kokemus kun se murtaa luottamuksen omaan itseen ja pakottaa ihmisen olemaan toisen varassa. Omat unelmat ja suunnitelmat tulee nyt tarkastella Hänen valossaan. En enää voi itse päättää mitä maailma on ja mitä ei ole, minun on myönnettävä että maailma kaikkineen on juuri sellainen millaiseksi Jumala sen näkee ja jos mielipiteeni jossain kohtaa on erilainen Hänen näkemyksensä kanssa, silloin toki minä olen väärässä, ei Jumala. Keinotekoista autonomiaansa palvova ihminen pitää tuollaista hirvittävänä yksilöllisen vapauden riistona ja hän ei voi ajatella että asetelmasta seuraisi mitä hyvää tai jos seuraakin, ns. hyvä perustuu ja rakentuu valheen pohjalle: se on ihmisyksilön alistamista ja rampauttamista - uskonnollista vallankäyttöä, missä maailmankuva sanellaan ylhäältäpäin ja ajattelu kielletään.

Mutta... jos nyt Jumala sattuisi olemaan... ja uskovien kokemus Hänestä ei olekaan pelkkää... mielen alueella tapahtuvaa korviketoimintaa, ja Hänen rakkautensa kokeminen ei olekaan vain... hormonaalista häiriötä ja aivotoiminnan temppuilua.

Jos siis Jumala on ja itse tietää millainen Hän on ja tietää maailmaa ja sen syntyä koskevat asiat ja haluaa ne ihmiselle ilmaista, ja jos Hänen tahtonsa ja tarkoituksensa on hyvä niin että sen pohjana on rakkaus ihmistä kohtaan, eikö silloin juuri pyhälle Jumalalle antautuminen ja tietyssä mielessä alistuminen, tuo mukanaan sisäisen vapauden ja olosuhteista riippumattoman onnen, faktoihin perustuvan mielekkyyden.

Mutta se ei tarkoita ettei olisi myös uskonnollista väärinkäyttöä, sellaista Raamatun auktoriteettiin vetoamista, missä ihminen alistaa ja hallitsee toista "Jumalan" avulla.

Terve kristillisyys perustuu aina ihmisen ja Kristuksen henkilökohtaiseen suhteeseen. Jeesus ei ole rakas sen vuoksi koska seurakunta on rakas ja vaatii ajattelemaan Jeesusta rakkaana, vaan seurakunta on rakas koska Jeesus on rakas. Vapahtajan rakkauden valaisemana myös seurakunta tuntuu rakkaalta.

Täydellistä seurakuntaa ei olemassa koska ihmiset joista seurakunnat (pohjimmiltaan: seurakunta) muodostuu ovat "epätäydellisiä". Totuuden tunteminen johtaa armollisuuteen niin itseä kuin toisia kohtaan. Kuitenkin meidät on kutsuttu kasvamaan Kristuksen täydellisyyden tuntemisen kautta. Hänessä on olemassa vain yksi seurakunta, yksi Jumalan lasten perhe joka muodostuu kaikista jotka ovat ottaneet Hänet vastaan: antautuneet todelliselle Jeesukselle. Jeesukseen juurtuen (antautuen ja rakastaen) asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Pohjimmiltaan elämä, todellinen elämä on rakkaussuhde Jumalaan ja - siitä käsin - asennoitumista ilmiöihin ja tapahtumiin, mitkä arkielämässä kohtaamme.

Psykologisesti ymmärrettävät syyt miksi ihminen pakenee tällaista Jumalaa ja pyrkii selittämään Hänet tyhjiin eivät nekään automaattisesti tarkoita että Jumala on olemassa.



Pohjimmiltaan kyse on siis uskosta.
Ja uskonnollisesta uskomisesta on kyse nimenomaan silloin kun omiin uskomuksiin vedoten selitetään asioita jonkinlaisiksi koska toisenlainen näkemys on uhka omille ajatustottumuksille.

Yhä edelleen evoluutioteoria nimensä mukaisesti on teoria. Myös vakavasti otettavaa tutkijaa ohjaavat hänen omat inhimilliset ennakkokäsityksensä koskien mm. Jumalaa ja Luojan olemassaoloa. Näin on yhtä hyvin uskovan kuin ateistin kohdalla. Ja näin on erityisesti silloin kun tutkimustuloksia yhdistellään, niistä luodaan rakennelmia ja vedetään sellaisia johtopäätöksiä, jotka eivät ole alkuperäisen tutkimuksen suoraa seurausta vaan sen tulkintaa.

Evoluutioteoriaa on useaan otteeseen muokattu, kehitelty ja paranneltu jopa niin että on nyt olemassa vaihtoehtoisia teorioita ja malleja, joilla on omat uskojansa. Mitään aukottomia linjoja alkutilanteesta tähän päivään ei ole. Aukkopaikkoja, puuttuvia paloja ja jopa ristiriitaisuuksia on kovin paljon. Kuitenkin teoriaa esitetään totuutena mm. kouluissa lapsille, vaikka se tulisi esittää yhtenä teoriana ja mahdollisuutena muiden joukossa. On olemassa seikkoja jotka tukevat tai ainakin tuntuvat tukevan evoluutioteoriaa, ja on luonnollista ja jopa välttämätöntä että ajatteleva ihminen ottaa nämä teoriat tosissaan, ja varsinkin jos hän ei Jumalaa tunne on pelkästään luonnollista että hänen käsityksensä maailman synnystä perustuu näihin tunnettuihin ja melko pitkälti yleisesti hyväksyttyihin, joskin ristiriitaisiin tulkintoihin. Yhtä luonnollista on että uskoon tulo, todellisuuden kohtaaminen Kristuksessa muuttaa ajattelua ja henkilökohtaista suhtautumista niin olemassaoloa kuin yleensä elämää, moraalia ja asennoitumista koskeviin kysymyksiin.



Jos Jumala on olemassa, niin mikä mahdottomuus se on että Hän olisi luonut maailman nimenomaan luomalla, niin kuin Raamattu sen esittää, vaikka esityksessä olisi vertauskuvallisuuttakin, ei niin kuin evoluutioteoria sen esittää.

Jotkut kyllä yrittävät näitä sovittaa toisiinsa ja uskovakin voi sanoa että juu, minä uskon luomiseen ja evoluutioon että Jumala on luonut maailman tällaisen kehityksen kautta mitä on totuttu nimittämään evoluutioksi. Itse en usko siihen vaan pidän Raamatun luomiskertomusta luotettavimpana.

Asia on myös niin että ihminen joka jo valmiiksi uskoo, ettei Jumalaa ole, tarkastelee maailmaa omasta ajattelustaan ja ehdollistumistaan käsin, niin kuin luonnollista onkin, jolloin hänen suhtautumistaan evoluutioon ja luomiseen leimaavat henkilökohtaiset uskomukset...

Hänen mielestään on aivan selvää ettei luomisteoria ole totta.
Se ei voi olla totta, koska ei ole Luojaa. Ja joka tapauksessa ei ole, ei voi olla fundamentalistikristittyjen raamatuntulkinnan mukaista Jumalaa.
Tämä on hänelle henkilökohtainen, uskomukseen perustuva fakta - siis näkemys, jota hän pitää totena ja josta käsin sitten suhtautuu muihin esitettyihin näkemyksiin, sekä niiden totuusarvoon.

Summa summarum.
Evoluutioteoria on tiedettä - mutta se on myös uskomuksia.



Edelleen viestiisi viitaten voin kertoa, etten suhtaudu Leo Melleriin ja hänen toimintaansa kritiikittömästi. En siis allekirjoita kaikkea mitä hän on sanonut ja opettanut. En varmasti ole täysin samaa mieltä myöskään Pekka Reinikaisen kanssa kaikesta mitä hän esittää. Mutta terveeseen kritiikkiin kuuluu myös itsekritiikki.

Minulle tärkeää on rukoilla:
"Jumala, auta näkemään asiat ei sellaisina miltä ne näyttävät, vaan niin kuin ne oikeasti ovat."

Jos suhtautuu henkilöön tai henkilöihin negatiivisesti selvää on että negatiivisuus värittää suhtautumista myös niihin heidän esittämiinsä asioihin jotka saattavat olla hyvää ja oikein.

Kokemukseni on että luen sitten Mellerin tai hänen vastustajiensa kirjoituksia tai mitä tahansa kirjoituksia ja väitteitä, parasta on että ensin rukoilen, hiljennyn, että Jeesuksen rakkaus ja mielenlaatu saisi selkeyttää omaa ajatteluani ja ennen kaikkea asennoitumistani.

Tietysti parasta on jo heti aamulla lähteä liikkeelle rukoillen, seurustellen rakkaan Vapahtajan kanssa.

Hyvää vuotta 2009.

Mitä tulee faktoista kiinnostuneeseen logiikkaan, taitaapi osua nyt omaan nilkkaan. Uskovillahan on taipumus hakea "faktansa" esim. maailmanpolitiikasta tai tieteestä vain omasta leiristä. Uskovaisten tiedemiesten kirjoittamia kirjoja luetaan. Muihin ei kosketa, etteivät saatanan valheet pääsisi pesiytymään.