Ihmiksunnan historian aikana on miehen osa ollut se, että noin 20 - 60 % kaikista miehistä on saanut surmansa sodissa, tai keskinäisissä kahinoinneissa. Tämä tosiasia ei vain ole ollut yleisessä muistissa, sillä nykyisenä rauhaa ja rauhanideologiaa korostavana aikana ei ole haluttu tuoda todellista ja raadollista kuvaa ihmiskunnan historiasta esille. Viime vuosisatojen ja etenkin viime vuosikymmenten historiassa ennen kokematon rauhallisuus ja väkivaltaisuuksien vähäisyys on vain luonut meille harhakuvan, että ihminen on aina ollut rauhantahtoinen olento. Kts. esim: http://tiedostamaton.net/uutta/pinker.htm
Miehen osa ihmiskunnan historiassa on siis ollut tappaminen tai tapetuksi tuleminen. Nyt kuitenkín feministit ja Sofie Oksanen on ottanut uuden näkökulman historiaan, missä korostetaan naisten kärsimyksiä. Miesten kärsimyksistä, eli kuolemista, on naisten mielestä puhuttu liikaa, ja olisi heidän mielestään aika painotta naisten kärsimyksiä, eli sitä, että sen jälkeen kun naisten aviomiehet, veljet ja pojat oli tapettu vihollisen toimesta, niin viholliset usein myös raiskasivat naiset. Ja ottivat seksiorjikseen/vaimoikseen. Ainakin kauneimmat ja nuorimmat.
Tästä vain herää se kysymys, että mikä mahtaa olla totuus historian sodista ja kansanmurhista. Kun ennen oli tapana aina välillä hyökätä ja kansanmurhata naapuriheimo tai kansa, niin missäköhän suhteessa naiset tapettiin/otettiin seksiorjiksi? Voisihan ajatella, että naiset olivat miehille kuitenkin niin haluttu kohde, että heidät mieluummin otettiin seksuaaliseen käyttöön, kuin tapettiin.
Näin Sofi Oksasen, ja muiden feministien vuodatus naisten raiskauksista sodissa, voitaiaiin asettaa muotoon, säästikö raiskaus/seksiorjuus nämä naiset kuitenkin kuolemalta? Oliko se Oksasen mielestä hyvä vai huono asia?
Miehen osa ihmiskunnan historiassa on siis ollut tappaminen tai tapetuksi tuleminen. Nyt kuitenkín feministit ja Sofie Oksanen on ottanut uuden näkökulman historiaan, missä korostetaan naisten kärsimyksiä. Miesten kärsimyksistä, eli kuolemista, on naisten mielestä puhuttu liikaa, ja olisi heidän mielestään aika painotta naisten kärsimyksiä, eli sitä, että sen jälkeen kun naisten aviomiehet, veljet ja pojat oli tapettu vihollisen toimesta, niin viholliset usein myös raiskasivat naiset. Ja ottivat seksiorjikseen/vaimoikseen. Ainakin kauneimmat ja nuorimmat.
Tästä vain herää se kysymys, että mikä mahtaa olla totuus historian sodista ja kansanmurhista. Kun ennen oli tapana aina välillä hyökätä ja kansanmurhata naapuriheimo tai kansa, niin missäköhän suhteessa naiset tapettiin/otettiin seksiorjiksi? Voisihan ajatella, että naiset olivat miehille kuitenkin niin haluttu kohde, että heidät mieluummin otettiin seksuaaliseen käyttöön, kuin tapettiin.
Näin Sofi Oksasen, ja muiden feministien vuodatus naisten raiskauksista sodissa, voitaiaiin asettaa muotoon, säästikö raiskaus/seksiorjuus nämä naiset kuitenkin kuolemalta? Oliko se Oksasen mielestä hyvä vai huono asia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tunnen sekä sotia että feminismiä.
Viikingit tappoivat miehet ja ottivat väkisin naisia mukaansa, ja ainakin Henrik Ibsenin mukaan oli tavanomaista, että naiset olivat välillä vallan innoissaan. Oksasen tulkinta riippunee siitä, miten hän syvimmältään kokee, olisiko häntä vastaavassa tilanteessa huolittu.
Haluatko sanoa että venäläisten tekemät murhat ja raiskaukset ovat oikeastaan ihan hyvä ja luonnollinen asia? Jos venäläinen raiskaisi vaimosi ja veisi hänet Venäjälle niin sekin olisi hyvä asia? (Vaimosi voisi tietysti olla tyytyväinen päästessään eroon narsistisesta ukosta.)
Sinunlaistesi logiikka on:
Jos naapurin poika varastaa niin meidän pojallakin on oikeus varastaa!
En tiedä, mutta luonnollinen asia se kuitenkin on. Raiskaukset kohdistuvat muistaakseni enimmäkseen 15-35 vuotiaisiin naisiin, siis biologisesti hedelmällisimmässä iässä oleviin. Evoluutiobiologithan ovat sitä mieltä, että kyseessä on vain yksi miesten lisääntymisstrategia vrt. infanticidi l. kun uros tappaa naaraan toisen uroksen kanssa saadut jälkeläiset, naaras tulee nopeammin uudestaan kiimaan.
Hyvän ja pahan kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.
"Hyvän ja pahan kanssa tällä ei ole mitään tekemistä."
Ja miksi ei ole? Eikö toisen tahdon vastainen pakottaminen olekaan sitten pahaa?
Hyvän ja pahan käsite liittyy olennaisesti kristilliseen maailmankäsityksen ja sen arvoihin vedoten voidaan moralisoida sitä ja tätä. No okei, onhan nuo universaaleja aiheita ja jollain tapaa ne löytyy kaikista "uskonnoista". Raiskaushan ei esim. katolisen kirkon mukaan oikeuta abortin tekoon, koska kaikki elämä on pyhää. Keitä me olemme arvostelemaan paavia tai katolisia??? Raiskaus on heidän näkökulmastaan vain yllätysseksiä... Toine asia on lasten ympärileikkaukset ympäri Islamilaisen maailman, voiko 100 miljoonaa muslimia olla väärässä??
Kun mennään tarpeeksi isoihin yksiköihin voidaan asian käsittelyn helpottamiseksi puhua "tieteellisesti". Lajityypillistä käytöstä voidaan tutkia esim. muilla kädellisillä ja tulokset sitten vain muitta mutkitta yleistetään ihmispopulaatioon, hauskaa, eikö vain? Tätä minä tarkoitin raiskaus on biologinen lisääntymisstrategia kuten infanticidi l. urokset pyrkivät varmistamaan omien geenien lisääntymisen. Biologian kannalta olennaista on, että laji jatkaa olemassaoloaan. Eli yksilön kannalta tahdon vastainen pakottaminen on 100% katastrofi, kuten esim. työttömyys, mutta ihmislajin kannalta ei paljoa paina, elämä jatkuu.
Tätä voisi jatkaa loputtomiin, mutta todetaan nyt vaan lopuksi, tasa-arvoa ei ole olemassakaan, ei varsinkaan ihmisten välillä...
Ainakin amerikkalaisessa sotaropagandassa miehitettyjen maiden naiset antavat omasta tahdosta.